Kuinka monta aso-asunnossa asuvaa akateemista tunnet?

Menee vähän ohi, mutta itse olen viisikymppinen akateeminen, kulttuurialan silpputyöläinen, asunut aina vuokralla ja aion asua tulevaisuudessakin.

Menee vähän ohi, mutta itse olen viisikymppinen akateeminen, kulttuurialan silpputyöläinen, asunut aina vuokralla ja aion asua tulevaisuudessakin.

Menee vähän ohi, mutta itse olen viisikymppinen akateeminen, kulttuurialan silpputyöläinen, asunut aina vuokralla ja aion asua tulevaisuudessakin.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 16:18"]

Miksi vauvapalstalla ollaan niin pakkomielteisiä "akateemisista"? En tarkoita vain tätä keskustelua, mutta missään muualla internetissä en ole törmännyt vastaaviin keskusteluihin "akateemisista".

[/quote]

Siitä puhe mistä puute!

Mun mielestä tää aloitus kuvaa jotenkin niin älyttömän hyvin suomalaista sielunmaisemaa. Omistusasunto on sellainen elämän must-juttu ja sitten on niin kummallisen hämmästyttävää, että kaikille se ei olekaan ja varsinkin jollekin ihan akateemiselle... huh huh.

Asun Helsingissä hyvällä alueella isossa Aso-asunnossa. Ostettaessa asuntomme maksaisi n. 500 000 euroa. Meillä on parketit ja lasitetut valtavat parvekkeet ja viimeisen päälle keittiöt. Talossamme asuu yliopiston opettajia, useampi lääkäri, juristeja, valtiotieteilijöitä, ekonomeja etc. Naapureista koostuva tuttavapiiri on siis lähinnä niitä akateemisia. Kaikkia yhdistää halu asua hyvällä paikalla, nopeiden liikenneyhteyksien lähellä, tilavasti ja ilman sitä jättimäistä asuntolainaa. Rahaa voi siis sijoittaa muutenkin kuin asumiseen. Itse surkuttelen monia, jotka oman asunnon vuoksi tekevät pitkää työmatkaa ja lapset kärsivät ympäristökuntien päiväkodeissa jättipitkiä päiviä :(.

Olen akateeminen ja asun aso-asunnossa. Ihan hyvä asunto ja hienolla paikalla.

Ruotsissahan kaikki kerros- ja rivitalot ja monet erillistalot on joko asumisoikeus- tai osaomistusasuntoja. Lähes kaikki Tukholman keskustan talot ovat näitä, ihmettelin joskus miten Tukholman paraatipaikoilla olevat kerrostaloasunnot ovat niin halvat omistuskämppinä että lähdenkö heti sinne, mutta eiväthän ne olleetkaan omistus-sellaisia :D Ruotsissa niihin saa tehdä vapaammin vaan remontteja jne. Ruotsissa omakotitalot + tontit ovat yleensä kokonaan omia.

Olen akateeminen ja asun vuokra-asunnossa. Olen asunut jo liki kymmenen vuotta. Välillä tuntuu että jotkut työkaverit vieroksuvat minua asian takia tai huonon betonilähiössä sijaitsevan asunnon takia ylipäänsä. Meillä tosin on myös velkainen omakotitalo kolmen tunnin ajomatkan päässä, jota emme halua myydä tappiolla. Se on "kesämökkimme" josta en juuri puhu. Siksi tulen jatkossakin asumaan vuokralla.

Ruotsin ja Suomen aso-järjestelmiä ei voi verrata toisiinsa. Suomen järjestelmä on lähinnä vuokra-asumista, perustaso on tähän saakka ainakin ollut ihan kammottava ja firmat kiskovat voitot tytäryhtiöihinsä, toisin kuin Ruotsissa. Aika usein Suomessa asotalot on sellaisilla jämätonteilla jotka ei ole kelvanneet muille. Seurauksena esim. rivareissa on olemattomat pihat jne.

Yhden, tosin mies on akateemisesti koulutettu, mutta tekee aiemman opistotasoisen tutkintonsa töitä, kun ei ole akateemisen alansa töitä saanut - välillä sijaisuuksia lisänä. Vaimo on jossain koulutushommissa tietääkseni, en tunne oikeastaan hyvin, mutta ovat sukua. Ei kuulemma kiinnosta olla velkaa mitään kellekään. 

Just sen takia että asuvat asossa, niillä ehkä onkin varaa matkustella?

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 18:35"]

Olemme kohta nelikymppisiä akateemisia, asumme Suomessa asokodissa koska me olemme vain töissä täällä, omistamme talon sekä asunnon Ranskassa ja USAssa. Lähdemme pysyvästi jompaan kumpaan muutaman vuoden sisällä, joten ei tarvitse jäädä tänne myymään asokotia vaan se lunastetaan takaisin. Siksi paras ja helpoin asumismuoto meille täällä ja nyt. Sitäpaitsi Helsingin seudun omistusasunnot ovat todella kalliita keskinkertaiseen laatuunsa ja kokoonsa nähden, verrattuna muiden sivistysmaiden asuntoihin sekä hintatasoon. Siksi sijoitimme ulkomaille ja olemme erittäin tyytyväisiä :)

[/quote]

Sijoituksesta ei kyllä voi puhua, varsinkaan USAn kohdalla. Ranskassakin suurin osa asunnoissta kalliimpia kuin Suomessa, joten pitäisköhän sun ensin selvittää faktoja.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 16:02"]

Meidän naapurin asossa asuu maineikas tohtoripariskunta. Ovat kansainvälisen tason tutkijoita, googlesta sivuittain viitteitä. Kai tykkäävät vaan täällä asua. Alue on yksi Helsingin parhaita, asunto moderni, laadukas, kaunis ja tilava.

[/quote]

Mielellään asuisin laadukkaassa aso-asunnossa vaikka ei olisikaan edullisempaa kuin vuokralla, mutta sellaista ei ole vielä tarjottu. Viimeksi tarjottiin kantakaupungista 90-luvun talosta kolmiota jossa olisi ollut muovia asuin- huoneiden lattioiden lisäksi kylppäri, sauna ja vessa (sekä lattia että seinä). Hyi!

Nyt täytyy sanoa, että mä en tiedä läheskään kaikkien tuttujen koulutusta, asuvat he sitten vuokralla, asossa tai omistusasunnossa. En ole tullut kysyneeksi koskaan. 

Tunnen tällä hetkellä yhden. Tiedän myös useita akateemisia perheitä, jotka asuvat vuokralla, meidän perhe mukaanlukien, vaikka meillä on kaksi akateemista vakkarityössä olevaa.

Miksi ihmiset asuu asossa? No varmaan siksi, että ne osaa laskea. Laskelma on vanha, mutta pitää edelleen varmasti paikkansa.

http://akamelba.blogspot.fi/2010/01/oma-aso-vai-vuokra.html

Perheemme (vak.työtä molemmila, toinen akaateeminen jos se on tärkeä tieto.. :) ) asumme aso-kodissa siistä syystä että olemme halunneet elää ilman isoja lainataakkoja, halusimme myös hoitaa lapsiamme kotona kun ne olivat pieniä ja pärjäsimme hyvin hoitovapaa-palkalla koska asumiseen ei mennyt niin paljon rahaa, ammatinvaihtoopiskeluun on myös ollut varaa. :)

Tuntuu ikävältä kun kuulee "meillä ei ole varaa itse hoitaa lapsiamme kotona koska ostimme unelmatalon missä viihdyimme niin hyvin, vaaleanpunaisia tapetteja ja kaikki... ja sitten vievät pikkutytöt 1v + 2v päiväkotiin kl. 6.30 ja hakevat 17 kotiin väsyneenä viihtymään... Minulla on vähän vaikea ymmärtää sitä logiikkaa...?

Sitäpaitsi nyt perheemme lapset ovat jo teini-ikäisiä ja ihmeen hyvin heidän kaverit aina ovat viihtyneet meidän kodissa vaikka emme omista sitä kokonaan... :)

Eli mielestäni koti on koti ja viihtyvyys ja hyvä olo ei tule kaupan päälle kun pankin kanssa hieroo lainaa... Viihtyvyys koostuu ihmisistä ja ihmissuhteista ja aidosta tunnelmasta joka syntyy ihan muusta kun siitä kuka asunnon omistaa...

Olisi aika helppo tie onneen jos toisin olisi! :)

Sitä saa mitä tilaa, ainakin meille aso on ollut hyvä ratkaisu, kyllä pankit monesti on tarjonneet lainarahaa "unelmataloon", mutta kyllä täytyy sanoa että nukumme hyvin kun meillä ei ole ollenkaan lainaa ja voimme pistää säästöön joka kuukausi jotain... :) Vaikka olen kuullut että on vanhanaikaista säästää - mutta tuntuu se vanhanaikainen tyyli aika mukavalta kun haluaa mennä reissulle tai ostaa jotain ja tilillä on sopivasti rahaa.. :)

Jos emme olisi tyytyväisiä aso-asumiseen olisimme tietysti muuttaneet pois.

Ymmärrän jos jollekin on niin tärkeää omistaa jotain, sehän on jokaisten oma asia.

Ja... jos tilillä olisi ihan hirveästi rahaa, niin sitten olisi ehkä järkevää ostaa ihan oma asunto...? tai mielluummin ottaisin kyllä välivuoden ja viettäisin aikaa jossain mielenkiintoisissa paikassa tekemässä jotain mielenkiintoista.. :)

Olen myös huomannut että ne jotka eivät millään ymmärrä aso-asumisesta ovat yleensä ne jotka ovat aika hurjassa raha-tilanteessa itse ja ehkä haluaisivat elää vähän rennommin ilman lainataakkoja..? 

Viihtyisää talvea kaikille ja tehkää järkeviä päätöksiä, koska joudutte itse elämään niiden kanssa! :)

Terv. HurriHelena

No ei kai se nyt lasten kaverien viihtymiseen vaikuta asuuko omassa, vuokralla vai vuosien saatossa kaikkein kalleimmaksi tulleessa asossa. Pitkät päälle! Ja voitko käsi sydämellä sanoa, että säästämisesi on aikaansaanut sen, että 10-20 vuoden asumisen jälkeen omaisuutta on kuusinumeroinen summa, jonka voi realisoida koska tahansa, sillä jokainen asunto järkevällä paikalla menee kyllä kaupaksi oikealla hinnalla!

Tarkoitin juuri sitä että viihtymiseen ei ole yhteys siihen omistaako asunto vai ei, siksi ihmettelen miksi se on niin tärkeä monelle täällä suomessa että pitää omistaa asuntoa?

Olet siinä oikeassa että sitä asuntoa voi myydä milloin tahansa ja saada rahaa ja sitten tehdä jotain kivaa niillä rahoilla, mutta minun ajattelutapa on että asumiseen ei saisi mennä niin paljon rahaa että voidaan koko ajan tehdä jotain kivaa. Eli juuri sitä en ymmärrä miksi pitää olla pankin kanssa "naimisissa" että jossain tulevaisuudessa sitten olisi varaa tehdä jotain kivaa.

Olen joskus mietinnyt pankkilainojen ja avioerojen yhteys? Molemmathan ovat olleet kasvusuunnassa samaan aikaan...

Voisin kuvitella että on aika raskasta elää aina tilanteessa "Tehdään se sitten kun talo on maksettu ja myydän se hyvään hintaan..." 

Meillä oli omakotitalon kokonaiskustannukset (laina + korko + muut kulut) vähemmän mitä meillä on nyt asossa, jouduttiin kuitenkin paikkakunnan vaihdon takia myymään oma ja uudelta paikkakunnalta ei ollutkaan varaa ostaa samankokoista omaa. Asoon muutettiin siksi että tässä kokonaiskustannukset (laina + korko + vuokra) on vähemmän kuin vastaavassa vuokra-asunnossa.

Sitten kun joskus valmistun ja pääsen töihin (akateeminen ammatti) niin ostetaan kyllä taas oma, ihan siksi että halutaan omakotitaloon ja omakotitalon vuokraamista täältä kaupungista en näe järkevänä, siinä tulee kustannukset sitten taas paljon korkeammiksi kuin oman ostamisesta.

Tämä meidän aso-asunto on myös paljon paremmalla alueella kuin kaupungin vuokra-asunnot mikä olisi meille ollut se toinen vaihtoehto ja naapuritkin on mukavia työssäkäyviä tai eläkeläisiä :)