Lue keskustelun säännöt.
Mies mukana synnytyksessä
20.12.2013 |
Oliko miehenne mukana synnytyksessä? Halusiko itse mukaan? Oma ukkoni pelkää tapahtumaa ja kyselee että haittaako jos odottaa salin ulkopuolella.. hoohetki koittanee parin kuukauden päästä, enkä oikeen tiedä miten suhtautua tähän hänen jännitykseen/pelkoon, koska itseäkin jännittää ensimmäinen synnytys aikalailla..
Kommentit (17)
Olen mies, mutta vastaan silti. Olin ensimmäisessä, joka oli harkittu sektio lääketieteellisestä syystä. Se oli elämäni pelottavin kokemus (pelkään sairaaloita), vaikka kaikki sujui mallikkaasti. Toisella kertaa olin mukana siihen asti, kun kesken synnytyksen päätettiin tehdä sektio ilmenneiden ongelmien takia. Ei se ollut varsinainen hätäsektio, mutta silloin en päässyt mukaan, kun tarpeellisia valmisteluja ei oltu tehty leikkaussalissa. Pitkä ja pelottava odotus palkittiin terveellä tytöllä.
Normaali synnytys on tuntikausien projekti. Yritä puhua se mukaan edes niin, että jos homma käy h-hetkellä liian ahdistavaksi, saa sitten lähteä. Minä päätin, että tässä olen kunnes taju lähtee, ja olen tyytyväinen. Tajukin pysyi, mutta olisin unohtanut ottaa ensimmäiset kuvat, jos ei kätilö olis muistuttanut että sinulla on kamera mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se halusi itse mukaan. Ei ainakaan sanonut, ettei halua!
Oli mukana molemmissa normisynnytyksissä. Ei edes keskusteltu etteikö tulisi, itsestäänselvyys. Ja oli apua, seuraa, kädestä pitäjä, juttukaveri, paras ikinä. Ikinä en olisi huolinut mukaan omaa äitiä tai siskoa. Jos mies ei olisi tullut, niin sitten yksin. Onhan se vauva nimenomaan meidän juttu.
Tossa tilanteessa voi olla hyvä sopia, että mies tulee mukaan, mutta sitten tarvittaessa menee hetkeksi vaikka käytävälle odottelemaan jos tuntuu liian hurjalta. Voi olla, että miestä rauhoittaa jo pelkkä tieto siitä, että on mahdollisuus poistua hetkeksi jos siltä tuntuu.
Itse koin miehen läsnäolon todella tärkeänä oman jännityksen kannalta. En kuitenkaan usko, että olisi hirveästi haitannut jos mies olisi poistunut esim. ponnistusvaiheen ajaksi salin ulkopuolelle (en nimittäin siinä vaiheessa paljon miestä edes huomannut), kunhan on lähettyvillä ja pääsee sitten katsomaan vauvaa. Jos synnytys kestää kauan niin avautumisvaiheessa miehen seurasta voi olla myös paljon iloa.
Kannattaa lukea etukäteen kirja "Isä syntymässä". Pelottaa vähemmän, kun tietää mitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa miehille rankkaa tuo synnytys. Voi parkoja.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 21:43"]
Onpa miehille rankkaa tuo synnytys. Voi parkoja.
[/quote]
On se. Olisin ottanut vaimon kärsimykset ilomielin itselleni, jos se olisi ollut mahdollista. Minulle on psyykkisesti paljon helpompaa kokea kipua, ihan millaista tahansa, kuin katsella vieressä voimattomana vaikuttamaan, kun rakas kokee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 21:43"]
Onpa miehille rankkaa tuo synnytys. Voi parkoja.
[/quote]
On se. Olisin ottanut vaimon kärsimykset ilomielin itselleni, jos se olisi ollut mahdollista. Minulle on psyykkisesti paljon helpompaa kokea kipua, ihan millaista tahansa, kuin katsella vieressä voimattomana vaikuttamaan, kun rakas kokee.
[/quote]
Helppo se on sanoa, kun et joudu sanoistasi koskaan tilille. Ainahan miehet noin sanoo, mutta tosi paikassa voisit tuntea toisin.
Mutta on tuo nyt naurettavaa. Nainen siinä synnytyksessä kärsii, mutta mies ei uskalla mennä edes MUKAAN.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 21:53"]
Helppo se on sanoa, kun et joudu sanoistasi koskaan tilille. Ainahan miehet noin sanoo, mutta tosi paikassa voisit tuntea toisin.
[/quote]
Jos itse saisit valita panisitko lapsesi kestämään sen määrän kipua ja katsoisit vieressä vai ottaisitko sen itse, kumpi kärsisi? En usko, että valinta olisi sinullekaan edes vaikea. Monilla miehillä vastaava suojeluvietti toimii puolisoonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei ehtinyt koska tuli kiireellinen sektio. En ehtinyt pelätä ja suurin riemu oli saada vauveli käsiin. Voi sitä onnea.
Oli mukana, nukuimme yhdessä avautumisvaiheen (otin aina supistuksen kohdalla ilokaasua) ja oli tosi tärkeää miehen läsnäolo vaikka nukuimme. Ponnistusvaiheen piti kädestä kiinni (5min) ja se tuntui todella hyvältä! Ei tarvinnut hieroa tai sen kummemmin kannustaa, välillä antoi mehua kun kaasu kuivatti suuta. Helppo synnytys ja ihana kokemus meille molemmille! En olisi halunnut yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 21:53"]
Helppo se on sanoa, kun et joudu sanoistasi koskaan tilille. Ainahan miehet noin sanoo, mutta tosi paikassa voisit tuntea toisin.
[/quote]
Jos itse saisit valita panisitko lapsesi kestämään sen määrän kipua ja katsoisit vieressä vai ottaisitko sen itse, kumpi kärsisi? En usko, että valinta olisi sinullekaan edes vaikea. Monilla miehillä vastaava suojeluvietti toimii puolisoonkin.
[/quote]
Vai suojeluvietti. Ap:n miehen vietti ei sitten vissiin toimi, kun ei edes tueksi uskalla mennä. Mutta älä vertaa meitä naisia lapsiin, kiitos.
Itse antaisin kyllä ihan ilomielin raskauden ja synnytyksen miehen hommaksi.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 21:50"]
On se. Olisin ottanut vaimon kärsimykset ilomielin itselleni, jos se olisi ollut mahdollista. Minulle on psyykkisesti paljon helpompaa kokea kipua, ihan millaista tahansa, kuin katsella vieressä voimattomana vaikuttamaan, kun rakas kokee.
[/quote]
Mieshän nimenoman voi vaikuttaa olemalla mukana tukena. Mulle se kipukokemus olisi ollut varmasti paljon pahempi jos olisin synnyttänyt ilman miestä henkisenä tukena. Helpotti pelkkää jännitystä ja pelkoa paljon kun toinen oli mukana. Eikä se rakkaan kokema kipu sillä vähene, että sitä ei ole katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 21:43"]
Onpa miehille rankkaa tuo synnytys. Voi parkoja.
[/quote]
On se. Olisin ottanut vaimon kärsimykset ilomielin itselleni, jos se olisi ollut mahdollista. Minulle on psyykkisesti paljon helpompaa kokea kipua, ihan millaista tahansa, kuin katsella vieressä voimattomana vaikuttamaan, kun rakas kokee.
[/quote]
Opeteltu vastaus.
Oli mukana, mutta etukäteen sovimme, että lähtee ponnistusvaiheessa. Hirveä sairaalakammo lapsuudenkokemusten vuoksi. Hyvin meni. Oli kyllä kuullut pnnistuskarjaisuni käytävään ja pääsi tietysti sitten pian ihailemaan komeaa poikaansa. :)
On ollut mukana, koska olen kovasti halunnut hänet sinne tueksi ja turvaksi. Ekalla kerralla ei meinannut jaksaa herätä, ja toisella suunnitteli, että jäisi kotiin tekemään töitä, kun joku homma oli roikkunut pari kuukautta. Sain ylipuhuttua, hyvä niin. Mies ei välttämättä hahmottanut sitä, miten tärkeää mukaan tuleminen oli. Sanoi, että kipuni katsominen oli kauheaa, kun ei pysty tekemään mitään. Minusta olisi ollut kauheaa olla siellä yksin kaikkien ja kaiken armoilla.
Tuli mukaan, mutta en ole ihan varma halusiko ja kuinka paljon ja kuinka itse... Sanoin, että ei ole pakko tulla, mutta että toivoisin että tulisi. Sitten se tuli. Oli paljon apua selän hierojana. Mies pelkäsi etukäteen hirveästi mahdollista, no, mikä puudutus se nyt onkaan, joka tökätään jonnekin selkärankaan, ja omaa pyörtymistään. (Teki kuulemma pahaa jo synnytysvalmennuksessa kuunnella puhetta aiheesta.) Kumpaankaan ei sitten onneksi ollut tarvetta!