Onko ihan liikaa edellyttää seurustelukumppanilta, että seurustelu johtaisi avioliittoon?

Mies on oikeassa. Avioliitto on jäänne menneiltä ajoilta. Tehkää mieluummin molemminpuolinen testamentti.

Ap, älä usko muiden sanoja siitä että naimisiin menemättömyys riittää. Asia vaivaa sinua, ja selvästi haluat sen. Uskalla luottaa siihen omaan tahtoosi, vaikka muut pokkuroivat vastaan. Itsekin haluan tulevaisuudessa olla suhteessa, jossa huolehditaan toisesta ja sitoudutaan kunnolla siksi, että välitetään niin paljon. Olen sinne päin menossa jo. Mielestäni tällaiset tunteet ja parisuhdefilosofia vaan johtaa jossain vaiheessa avioliittoon.

Itse en ole ollut kertaakaan naimisissa, mutta useasti sellaisessa tilanteessa, jossa olen tapailemassa miestä ja sitoutumista seuraavaan askeleeseen ei tahdo löytyä. Ja joka kerta tilanteissa jotka ovat edenneet parisuhteeseen on pätenyt sama sääntö, että ei tarvitse epäillä haluaako mies sitoutua, jos mies haluaa sitoutua. Miehet näyttävät mielestäni tämän todella selvästi käytöksessä jos ne sitä seuraavaa askelta haluavat.

En silti heittäisi parisuhdetta pois, vaan yrittäisin ottaa selvää mistä miehen kielteistys avioliittoa kohtaan johtuu. Jos kyseessä olisi esim. että epäonnistui aiemmin avioliitossa ja siitä on jäänyt selvittämättä henkilökohtainen pelko, voisi mielestäni olla vielä sitoutumishalua jäljellä jos mies haluaisi työstää tällaisia pelkoja. Jos näin ei ole ja miehelle tulee aiheesta keskustellessa puolutusreaktioita eikä hän vaan voi sanoa rehellisesti syytä tai keskustella asiasta rauhassa siis ikinä, ei häntä voi pakottaakaan siihen. Se on myös ap:lle varoitusmerkki jostakin, minkä syy kannattaa selvittää.

Ei välttämättä kannata vetää johtopäätöksiä, mutta miettiä onko vielä olemassa jotain mitä voisit itse tehdä. Ja tällä en tarkoita että voisit mitenkään omalla käytöksellä saada miehen sitoutumaan, koska sitoutuminenhan lähtee miehestä joko vapaaehtoisesti tai sitten ei. Parisuhteen peruskivi on luottamuksen lisäksi rehellisyys, voiko mies olla rehellinen sinulle tästä asiasta? Muista, ettei ole painostamista kysyä ja keskustella mikä on miehen oikea mielipide asiasta. Hän ehkä välttelee sen sanomista sen pelossa että menettää sen mitä teillä on?

Toisaalta kuulostaa lukemani perusteella siltä että ehkä miehen motiivina on pitää ihan ok parisuhde ja seksielämä mutta ei mennä sen pidemmälle. Ei kannata silti uskoa nettikeskustelua sataprosenttisesti vaan selvittää asia itse. Koita katsoa parisuhdetta täysin neutraalin analyyttisin silmin: saatko oikeasti mitä haluat? Mieti faktapohjaisesti, ja ota hetkeksi laskuista pois "en voi elää ilman häntä, mutta tunnen oloni niin X Y:n seurassa"

Naimisiinmeno ja paperit, eivät välttämättä olekaan miehesi mielestä tärkeä teidän parisuhteen kannalta toisillenne, mutta se on vahva merkki ulkopuolisille teidän sitoutumisesta ja sormus sormessa antaakin signaalin yrittäjille.  Siinä myös turvataan aviopuolison asema muissakin asioissa. Ja mikä on teidän suhteen laatu jos miehesi mielestä naimisiinmeno tuo heti vain ongelmia. Kyllä niitä hyviä perusteluja löytyy, ap.

Vierailija kirjoitti:

Mitä avioliitto sitten oikeasti muuttaa? No leskeneläkkeen, mutta nythän ollaan jo jonkin aikaa käyty keskustelua siitä, pitäisikö koko leskeneläke lakkauttaa. Avioehtoon varmasti suostuisit, koska et ole rahan perässä, ethän? Yhteinen asuntolaina ja yhteiset lapset sitoo paljon enemmän kuin nimi paperissa. 

Kaiken ne sitten yrittääkin pilata, ei helv...

Ehkä se on liikaa, riippuu ihmisestä. Itse olen 26 v mies ja naimisissa ollut 2 vuotta, seurustelua takana 6 vuotta, ja minulle sekä vaimolleni oli selvää jo nuoresta lähtien että halutaan mennä naimisiin kun ollaan vakaissa töissä yms. Nuoriahan sitä ollaan vieläkin mutta ei ole mieli asiasta muuttunut.

Et voi edellyttää nykyiseltä seurustelukumppaniltasi, että teidän seurustelunne johtaisi avioliittoon.

Jos haluat, että seurustelusi johtaa avioliittoon, sinun pitää valita seurustelukumppaniksi sellainen henkilö, jolla on lähtökohtaisesti sama tavoite. Toki silloinkin voi tulla muutoksia suunnitelmiin, ja seurustelunne loppuu ennen avioliittoa. Mutta siksihän sinä seurustelet, että otat selvää, onko se toinen ihminen sopiva avioliittoon kanssasi. Nykyinen seurustelukumppanisi ei selvästikään ole.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on liikaa, riippuu ihmisestä. Itse olen 26 v mies ja naimisissa ollut 2 vuotta, seurustelua takana 6 vuotta, ja minulle sekä vaimolleni oli selvää jo nuoresta lähtien että halutaan mennä naimisiin kun ollaan vakaissa töissä yms. Nuoriahan sitä ollaan vieläkin mutta ei ole mieli asiasta muuttunut.

Kadehdin ♥️

Työkaverini kertoi aikoinaan siskostaan, joka asui avoliitossa miehensä kanssa.

Mies oli joutunut aamulla työmatkallaan autokolariin, jossa hän kuoli.

Lapseton pariskunta asui miehen omistamassa asunnossa. Viikon sisällä miehen kuolemasta oli miehen suku ulosmittaamassa miehen tavaroita ja avopuolisolle tuli häätö asunnosta.

Avoliitto oli kestänyt kymmeniä vuosia ja asunnon remontointiin oli käytetty sekä miehen että naisen rahoja.

Eli ap älkää ainakaan muuttako yhteen niin, että olet täysin miehen ja hänen sukunsa armoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään halua ikinä mennä naimisiin. Minusta sitä ei tarvitse selitellä sen kummemmin kuin vaikkapa jos ei halua lapsia. Jos ei halua niin ei halua. Mutta jos jollekin vasta avioliitto tekee suhteesta vakavan niin sitten täytyy seurustella sellaisen kanssa, joka joskus haluaa naimisiin.

Mitä ihmeen tarvetta hyvään suhteeseen olisi tuoda mukaan kirkko ja valtio?

Sillä paperilla ei pitäisi olla enää nykypäivänä mitään merkitystä.

Naimisiinmeno on menneisyyttä.

No juuri siksi, että valtio tunnustaa suhteen viralliseksi. Siihen liittyy oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka ovat usein järkeviä silloin, kun jakaa elämänsä jonkun kanssa, on yhteistä varallisuutta yms. Periminen, oikeus asuntoon, puolison oikeudet toisen sairastuessa tai joutuessa onnettomuuteen... Onhan näitä. Ilman sitä paperia tai vastaavia, erikseen tehtyjä järjestelyjä, on puoliso useimmissa tapauksissa juridisesti ilmaa ja biologinen perhe saa päättää asioista, joista ei välttämättä edes tiedä mitään tai puoliso tietäisi paremmin. Näitä sopimuksia tehdään minusta aikuisten kesken nimenomaan sen päivän varalle, kun kaikki ei enää menekään hyvin. Tai onhan noitakin, jotka haluavat jonkun rouvastatuksen tai prinsessahäät, mutta en usko suurimman osan ajattelevan näin.

Ihmisten hyvyyteen ja myötätuntoon ei kannata luottaa, kun kyse on rahasta. Puolison perhe potkaisee sinut samalla hetkellä kodistasi pihalle, kun heille on perintöä luvassa. Tietysti jos asuu eri asunnoissa ja kaikki on tiukasti omaa tai jaksaa raapustella erillisiä sopimuksia kaikista hankinnosta niin ehkä ei tarvitse, mutta jos rakentaa yhteistä niin kannattaa turvata se oma osuutensa.

Itse en näe mitää  syytä tehdä testamentteja sun muita paperitöitä vain siksi, että naimisiinmeno on jotenkin noloa tai vanhanaikaista. Se on juridinen sopimus, jota ei ole pakko tehdä, mutta se on edelleen useimmille järkevä ratkaisu. Avioliitto on siitä kätevä, että se on helppo ja selkeä tehdä ja se kattaa oikeastaan kaiken, mitä ainakin itse tarvitsen.

En viitsisi tuhalta aikaani ja tunteitani ihmiseen joka ei meihin uskoisi, vaan vertaisi meidän suhdettamme kaikkiin muihin suhteisiin. Ei jatkoon. 

Onko teidän tulo- ja varallisuustilanteenne sama? Jos miehellä enemmän omaisuutta ja/tai tuloja niin olethan sanonut, että haluat avioehdon jos hän haluaa.

Voi olla että mies vain ajattelee järkevästi eikä halua että menee omaisuus jakoon eron tullessa.

Onko jommallakummalla jo lapsia? Haluaisitteko? Miksi juuri avioliitto on tuossa iässä tärkeää?

Aikataulut kirjoitti:

Onko jommallakummalla jo lapsia? Haluaisitteko? Miksi juuri avioliitto on tuossa iässä tärkeää?

Ei ole lapsia eikä varmaan tulekaan. Kaverini myös kysyvät samaa, eli miksi avioliitto tuossa iässä, olisi kuulemma nuorempien juttu. Miehellä yksi avioero takana, minulla ei aiempaa.

Minusta taas on ollut vähän outoa että nykyään toivetta avioliitosta joutuu perustelemaan. Vielä lapsuudessaani 80-luvulla käsittääkseni avioitumatta jättämistä piti erikseen perustella. Maailma on näemmä muuttunut. Minulle avioliitto symboloi rakkautta, sitoutumista ja vakavaa suhdetta. Sitä että halutaan olla koko loppuelämä toisen kanssa yhdessä eikä nolota näyttää sitä muulle maailmalle. Pelkästä seurustelusta tulee ainakin itselleni tunne, että ei ole niin vakavaa, ollaan vaan päivä kerrallaan toisen kanssa eikä hankita virallisia sitoumuksia, jos joku parempi sattuisi tulemaan vastaan. Toki ymmärrän, että ihmisillä voi olla erilaisia käsityksiä.

Minusta ihania kommentteja tässä ketjussa ovat olleet ne, ettei toivetta avioliitosta pidä hävetä. Ehkä nykyajan modernissa ja liberaalissa ilmapiirissä onkin radikaalia olla perinteinen.

Ap

Just asking kirjoitti:

Onko teidän tulo- ja varallisuustilanteenne sama? Jos miehellä enemmän omaisuutta ja/tai tuloja niin olethan sanonut, että haluat avioehdon jos hän haluaa.

Voi olla että mies vain ajattelee järkevästi eikä halua että menee omaisuus jakoon eron tullessa.

Keskituloisia ollaan molemmat eikä varallisuudessakaan isoja eroja. Rahasta emme ole koskaan riidelleet.

Ap

Ei ole liikaa. Totta puhuen, en edes ota vakavasti naisia, jotka eivät odota tai edellytä sitoutumista jossain vaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

En viitsisi tuhalta aikaani ja tunteitani ihmiseen joka ei meihin uskoisi, vaan vertaisi meidän suhdettamme kaikkiin muihin suhteisiin. Ei jatkoon. 

Juuri tämä myös loukkaa minua. Olen sanonut miehelle, ettei pidä verrata meidän suhdetta eronneisiin pariskuntiin, sillä me olemme me. Siihen miehellä on tapana vastata, että kun meillä menee niin hyvin juuri näin. Mielestäni erikoista ajatella, että avioliiton jälkeen hyvä seurustelu ei olisi enää hyvä parisuhde vaan jotain omituista tapahtuisi.

Ap

On liikaa edellyttää mitään sellaista, mistä ette ole sopineet. Jos haluat seurustella vain sillä ehdolla, että se on valmistautumista avioliittoon, niin sinun kannattaa ilmoittaa tästä heti tutustuessa.

Vierailija kirjoitti:

Mies on oikeassa. Avioliitto on jäänne menneiltä ajoilta. Tehkää mieluummin molemminpuolinen testamentti.

Verottaja kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole liikaa vaadittu, eikä siinä ole mitään noloa, että haluaa naimisiin.

Mutta mies ei välttämättä ole sinulle se oikea. Mielestäni naisten ei pitäisi luopua omista unelmistaan (eikä edes joustaa liikaa vain sen takia, että siten saadaan mies suostumaan edes pieniin kämyisiin maistraattihäihin), jos toiveena todella on avioliitto.

Voit toki vielä puhua asiasta miehen kanssa, mutta vähän haiskahtaa, että jossain on ongelma. Usein se ongelma on, että mies on ihan tyytyväinen mutta ei kuitenkaan yhtä rakastunut naiseen kuin nainen on mieheen. Aika harvassa on ne miehet, jotka eivät periaatteestakaan halua naimisiin. Yleensä kyse on vain siitä, ettei kumppani aiheuta mitään suurempia säväyksiä miehessä, ja sen takia kevyempi sitoutuminen riittää. Tämä voi kuulostaa ikävältä, mutta se on monesti totuus.

Saadaan mies suostumaan edes pieniin kämyisiin maistaraattihäihin..? Mulle nuo olis unelma, en ikimaailmassa haluaisi mitään isoja enkä keskikokoisiakaan häitä, eikä vieraita.

Se on aina vaikeaa kun kaksi erilaista ihmistä seurustelee. Aluksi ne eri arvomaailmat voi tuntua sopivan hienosti yhteen, kun asiasta ei puhuta, tai sek voi vielä sivuuttaa halilla ja rakkaudella. Mutta sitten kun tullaan valintatilanteeseen niin tätähän se on. Jomman kumman pitää taipua, omat arvot on hylättävä. Tai sitten erotaan. Ei ole helppoa ratkaisua.

Ehkä voitte vielä keskustella asiasta, se on oikeestaan ainoa tapa selvittää pystyykö kumpikaan taipumaan. Pitää ensin selvittää mitkä ne syyt siellä taustalla on. On niitä syvempiä syitä varmasti, kuin ne mitä sanotte ääneen tai myönnätte itsellenne. Sulla voi olla taustasyynä esim epävarmuutta tai pelkoa, samoin miehellä. Sit niitä syviä omia tunteita, joita ei itsekään ihan ymmärrä, yrittää sanoittaa toiselle selittämällä pintapuolisia syitä.

On täysin ok haluta naimisiin. Sehän on ihan normaali ja perinteinen arvo, eikä ole mitenkään yllättävää että jollain tämä arvo on tosi vahva ja olettaa suhteen johtavan avioliittoon.

On täysin ok ettei halua naimisiin. On normaalia ettei avioliitto ole vahva arvo tai tavoiteltava asia, tai että arvostaa enemmän suhdetta jossa nimenomaan ei mennä naimisiin.

Ette ehkä vaan sovi yhteen, vaikka rakastatte toisianne? Olen pahoillani jos näin on.