Puolison lapset ajavat uusperheemme eroon

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 19:07"]

Niin mikä niissä lapsissa rassaa? Ovatko huonokäytöksisiä tai muuten vaikeita?

[/quote]

Lapset ovat ihan mukavia mutta aina kun katson heitä näen heidän äitinsä. Ja välit äidin kanssa on pakkasen puolella. Mies vihaa naista ihan yhtä paljon ja on minun puolellani tässä asiassa. Vanhimpaan lapseen katkaisikin välit kun äitinsä on saanut hänet manipuloitua puolelleen. Ap

[/quote]

Sun PITÄISI todellakin kasvaa aikuiseksi, koska sun kirjoituksesi perusteella sä olet todella lapsellinen. T. meidän,sinun ja minun lapset.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 08:43"]

Niin. On nämä uusperheet kyllä aikamoisia soppia. Olen itsekin harkinnut viikonloppulomalle karkaamista niinä viikonloppuina, kun miehen lapset tulevat meille ihan vaan siitä syystä, että tilanne ahdistaa minua niin paljon. En nimittäin voi sanoa, että välittäisin miehen lapsista. Ovat ihan ok, kohtelen asiallisesti ja ruokin ym. huollan kyllä tarpeen mukaan. Mutta ei minulla ole heitä ikävä, kun ovat poissa ja olen helpottunut aina kun lähtevät äitinsä luo.

Olen itsekin miettinyt, mistä nämä negatiiviset tunteet kumpuavat. Osasyynä on ainakin lasten äidin asenne ja käytös - sisäistin nimittäin jossain vaiheessa sen, että hänen ei tarvitse eikä hän aio ajatella meidän uusperheemme tai meidän yhteisen lapsemme hyvinvointia millään tapaa. Miksi minä siis panostaisin hänen lapsiinsa? Ja joo ovat myös miehen lapsia, mutta kyllä mies heidät pystyy ihan 100%:sti hoitamaan silloin kun ovat täällä. 

[/quote]

Todella itsekeskeinen kirjoitus. Ihanko ei ex ajattele teidän perheenne parasta? Se ex ei ole valinnut sinua lastensa äitipuoleksi eikä ole missään vaiheessa päässyt päättämään teidän uusperheenne muodostumisesta. Sinä olet. Sinä olet valinnut miehen, jolla on lapsia ja olet ollut päättämässä uusperheenne perustamiseesta. Sinä olet tiennyt, mitä otat ja olet (toivottavasti) miettinyt voimavarasikin sen mukaan. Ihan itse olet valinnut lisätä sen oman lapsen soppaan. Takuulla ei tule yllätyksenä, että isän lapset eivät suhtaudu tähän pikkukeisariin/keisarinnaan iloisesti.

Mieti itse loogisesti, miltä tuntuu lapsista, jotka jo nyt saavat vain rippeet isänsä ajasta, kun he katselevat isän suhdetta tähän pienimpään. Ei ole heidän vikaansa, että heidän perheensä on hajonnut ja että isä on päättänyt hankkia korvikkeen heille. Lasten suhtautuminen heijastaa sitä, mikä on heidän asemansa perheessänne. He kokevat uuden sisaruksen uhaksi.

Sitten nämä syyt, joita luettelit. Vika oli exässä ja lapsissa mutta ei sinussa eikä miehessä. Tiedätkö mitä? Jos TEIDÄN uusperheenne ei toimi, vika ei ole exässä eikä edes lapsissa vaan nimenomaan sinussa ja miehessäsi. Teidän tehtävänne on luoda rajat ja turvallisen perustan, keskustella asiat halki ja miettiä, miten kaikilla on hyvä ja arvostettu olo perheessänne. Se, että lapset käyttäytyvät sinua tai pikkusisarustaan kohtaan huonosti, kertoo, että he kokevat teidät kilpailijoiksi. Isän tehtävä on rakastaa heitä niin paljon, ettei kilpailuasemaa synny, Sinun tehtäväsi on auttaa miestäsi tässä haastavassa hommassa.

Mutta sen sijaan sinä olet ottanut marttyyrin aseman ja huokailet, miten on rankkaa, kun muut eivät tue sinua ja epäonnistunutta uusperhettänne, jonka sinä itse olet valinnut ja osaltasi lisännyt soppaa hämmentävien määrää. AIKUISTU JA KANNA VASTUU VALINNOISTASI.

[/quote]

Se on just näin !

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 08:43"]

Niin. On nämä uusperheet kyllä aikamoisia soppia. Olen itsekin harkinnut viikonloppulomalle karkaamista niinä viikonloppuina, kun miehen lapset tulevat meille ihan vaan siitä syystä, että tilanne ahdistaa minua niin paljon. En nimittäin voi sanoa, että välittäisin miehen lapsista. Ovat ihan ok, kohtelen asiallisesti ja ruokin ym. huollan kyllä tarpeen mukaan. Mutta ei minulla ole heitä ikävä, kun ovat poissa ja olen helpottunut aina kun lähtevät äitinsä luo.

Olen itsekin miettinyt, mistä nämä negatiiviset tunteet kumpuavat. Osasyynä on ainakin lasten äidin asenne ja käytös - sisäistin nimittäin jossain vaiheessa sen, että hänen ei tarvitse eikä hän aio ajatella meidän uusperheemme tai meidän yhteisen lapsemme hyvinvointia millään tapaa. Miksi minä siis panostaisin hänen lapsiinsa? Ja joo ovat myös miehen lapsia, mutta kyllä mies heidät pystyy ihan 100%:sti hoitamaan silloin kun ovat täällä. 

Toinen "syy" on varmaan itse lapsissa. Heidän kanssaan on vaan yksinkertaisesti haastavampi toimia nyt kun ovat vanhempia. On oikeasti aika perseestä, kun lapset kohtelevat sinua kuin ilmaa ja tiimiytyvät pikkusisarustaan vastaan. Ja kun kaikki oma energia menee siihen pienimmän hoitoon, ei miehen lasten kasvatus juurikaan jaksa kiinnostaa. Mies sitten puuttuu näihin tilanteisiin, mikäli huomaa.

Ja jatkuvasti on huono omatunto jostain - siitä ettei jaksa toisen lapsia ja ennen kaikkea siitä, että on huono äiti omalleenkin kun on ihan ihmisrauniona aina etäviikonloppuina. 

Olemme näistä asioista mieheni kanssa puhuneet ja sopineet, että minun ei tarvitse yrittää yhtään enempää kuin mitä jaksan. Asiallinen kohtelu riittää. Ja ihan varmasti aion kyllä tulevaisuudessa ajoittaa minilomani niille viikonlopuille, kun miehen lapset ovat täällä ja ottaa tuon meidän yhteisenkin mukaan. Ihan hyvällä omallatunnolla tämän aion tehdä, sillä isäänsähän nuo tulevat tapaamaan. Me voidaan sitten yhteisen kanssa tehdä kivoja juttuja ja viettää laatuaikaa ihan kahdestaan, kyllähän hänkin sen ansaitsee. 

Ap:lle siis sanoisin, että mikäli edelleen rakastat miestäsi, puhalla syvään ja ota ihan suosiolla vähän etäisyyttä tilanteeseen. Se on ihan sallittua ja varmasti parempi vaihtoehto, kuin miehen lasten syyllistäminen uusperheen ongelmista tai kotona kärvistely. Tai eroaminen.

[/quote]

Siinä samanlainen kammotus kuin ap. Selitit vaan pidemmän kautta, saat itsesi kuulostamaan jotenkin järkevämmältä kun et käytä niin suoria ilmaisuja kuin ap, mutta samaa paskaa olet!!!

"Miksi minä siis panostaisin hänen lapsiinsa?" Kuinka TYHMÄ olet?! Ehkä siksi, että olet suhteessa "hänen" lastensa isän kanssa? Ehkä siksi, että nämä "hänen" lapsensa ovat oman lapsesi sisaruksia? Ehkä siksi, että nämä "hänen" lapsensa ovat sinun kodissasi ja se sama koti on niiden lasten toinen koti! Ja vielä, eikö aikuinen ihminen voi käyttäytyä niin kuin kuuluu ihan muutenkin? Jokainen vastaa OMASTA käytöksestään. Jos toinen käyttäytyy huonosti et voi selitellä sillä OMAA käytöstäsi. Jo lapselle opetetaan, että kun naapurin Matti vie lelut kädestä ja heittää hiekat silmille se on huonoa käytöstä ja itse ei niin käyttäydytä! Ainakin PITÄISI opettaa, ellei haluta kasvattaa kaltaisiasi kusipääaikuisia.

Ja vielä, "olen ihan ihmisraunio näinä viikonloppuina". Voi jeesus sain päivän naurut. Lapset ei ole teillä edes esim. viikko-viikko systeemillä vaan joskus viikonloppuisin ja aikuisesta ihmisestä tulee IHMISRAUNIO. Ootko sä koskaan nähnyt ihmistä jolla ihan oikeasti on asiat huonosti?! Miten heikko ja huono ihminen voikaan olla, että raunioituu jostain lapsista?!!!

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 19:28"]

Äidistä ollaan oltu vuosien mittaan yhteydessä lastensuojeluun asiasta jos toisestakin ja sieltä on saatu ohje että lapsille pitää kertoa asioista rehellisesti eli ihan asiantuntijan ohjeen mukaan mies kyllä toimi... Ap

[/quote]Miksi sinä ja miehesi ette sitten voi olla ja toimia aikuisina tässä tilanteessa? Älä kosta lapsille vanhempiensa virheitä. Tällä hetkellä SINÄ VALITSET pistät kaikki lapset kärsimään heidän vanhempiensa virheistä. Lapset kärsivät jo tarpeeksi ja syyttömiä he vanhempiensa virheisiin ovat!

En tajua, että jos lapset ovat kuitenkin mukavia (paitsi se esikoinen ilmeisesti, jolla jo ikääkin enemmän), niin miksi sinä et voi sitten olla mukava heille ja viettää viikonloppuja heidän kanssaan? Oletko edes yrittänyt puhua lapsille erikseen/yhdessä, että haluat oppia tuntemaan heidät ja että sinun lapsesi saisi olla sisarustensa kanssa myös viikonloppuja. 

Ikäänkuin olisit laittanut pääsi hiekkaan, kun sen on ollut helpompaa kuin asioiden käsittely. Ei kai kukaan luule, että uusperheessä suhteen luominen puolison edellisen liiton lapsiin olisi jotenkin helppoa tai yksinkertaista? Sinun olisi alusta asti pitänyt ajatella, että ne lapset ovat "tavallaan" myös sinun lapsiasi, kun kerran olet lasten isän kanssa yhdessä. Yritittekö viettää laatuaikaa, vaikka lapset olisivatkin hieman kapinoineet. Eikö se isä osaa pitää jöötä lapsilleen kotonaan? Totuus tässäkin asiassa taitaa olla niin, että te ette viitsi nähdä yhtään vaivaa, että teillä olisi mukavaa yhdessä. Sinä olet sitä mieltä kuin olet ja miehesi liittoutuu tietysti sinun kanssasi ja sitten lapset ovat mukavia, mutta "muistuttavat" äitiään. Tuon yli pitäisi päästä ja ajatella, että miehesi lasten kasvatus kuuluu myös sinulle. Pelisäännöistä olisi teidän kaikkien pitänyt sopia silloin, kun menit miehesi kanssa yhteen. Siinäkin olisi teidän kaikkien pitänyt ajatella niitä LAPSIA, joita olette tähän maailmaan hankkineet. Miettikää kuinka tuhollista tuollainen käytös on lapsille. Minkälaisen kuvan lapset saavat parisuhteista ja niiden hoitamisesta. Todennäköisesti he seuraavat teidän jalanjälkiänne ja tekevät samat virheet ja noidankehä on valmis. Miehesikin olisi pitänyt aikoinaan muistuttaa, että hänellä on lapsia, joiden täytyy olla valmiita hyväksymään sinut äitipuoleksi ja ottamaan elämäänsä. Ei voi vaan sanoa, että hei tässä mun uus muija, hyväksykää tai mä hylkään teiltä. Sikamainen temppu siis isältäkin. 

Mä olen tuollainen isän uusi puoliso. Ja miltei vihaan miehen ex-vaimoa, sen verran sairaita temppuja tehnyt, taas ollaan mm. menossa käräjille.

Mutta eihän se niiden lasten vika ole! Itse ainakin jaksan aina hämmästellä, että miten mainioita vekaroita nuo miehen lapset ovatkaan ja molempien kanssa mulla on myös tosi hyvät välit. Lasten äiti on haukkunut mut ja lasten isän monin eri tavoin ja sanankääntein, kiristänyt lapsia etteivät saisi tulla meille jne jne jne, mutta me ollaan miehen kanssa aina kerrottu lapsille, että kuulivat mitä juttuja vain, niin muistavat, että meille ovat AINA tervetulleita ja meillä heistä kyllä pidetään ja rakastetaan.

Ollaan myös purtu hammasta eikä olla lapsille koskaan haukuttu näiden äitiä, korjattu vain väärät väitteet.

Ja hyvin on mennyt, keskustelut on toki välillä aika haastavia, kun lapset kyselee onko mulla oikeasti skitsofrenia, olenko oikeasti hylännyt kaksi lastani, olenko puukottanut äitiäni, olenko oikeasti huora ja... No kaikkia mukavia muita juttuja joita lasten äiti milloinkin on keksinyt.

Ap kuulostaa pelottavalta juttuineen.

Mä en meinaa kestää mun avopuolison kahta lasta, tai siis toista vanhempaa. Toinen on kohta kaks toinen kolme. Ja vanhempi lapsia on tosi hemmoteltu saa kaikkea, ei komenneta ja saa huomiota enemmän kun toinen, ja hänen kanssaan tehdään asioita enemmän kun toisen. Suuresti ärsyttää myös tää eriarvoisuus, toinen saa vaikka mitä tavaroita ja huomiota toinen ei mitään tai tosi vähä. Paitsi silloin ku on täällä meillä, mä pidän pienen puolia, käyn hakemassa kädestä revityt lelut takas, komennan jos vanhempi lyö tai kiusaa ja huomioin nuorempaa ehkä enemmän. Tää on nyt aiheuttanu sen et vanhempi lapsi on alkanu ärsyttää, vaikka eihän se hänen vika ole jos ei oo pidetty kuria ja äiti ostaa vain hänelle kaikkea ja tekee vai hänen kans asioita. Lapsi myös selkeesti käyttäytyy niin et on tottunu saamaan kaiken ja kaikessa periksi ja luulee olevansa pienempää parempi/tärkeempi. Ja hämmentyy kun ei kohdellakkaan meillä niin ja kostaa mm. pienemmälle. Meillä lapset on tasavertasia ja molemmat saa yhtä paljon asioita ja humiota tai no pienempi minulta enemmän. Mutta joudun myös omaa miestäni huomauttamaan että huomioi molempia, eikä vain isomnan kanssa puuhaile kaikkea pidä sylisä yms. Mä en voi sille mitään että lapsi ärsyttää mua ja se asia vaivaa mua, enkä haluais tuntea näin.

Tiedän tunteen, itselläkin kokemusta häiriköivästä miehen ex-puolisosta. Puheluita ja tekstareita tuli pahimmillaan kymmeniä päivässä, herjaavaa sisältöä.

Voisiko poliisille ilmoittaa, jos teillä on tuollainen tilanne?

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 10:58"][quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 08:43"]

Niin. On nämä uusperheet kyllä aikamoisia soppia. Olen itsekin harkinnut viikonloppulomalle karkaamista niinä viikonloppuina, kun miehen lapset tulevat meille ihan vaan siitä syystä, että tilanne ahdistaa minua niin paljon. En nimittäin voi sanoa, että välittäisin miehen lapsista. Ovat ihan ok, kohtelen asiallisesti ja ruokin ym. huollan kyllä tarpeen mukaan. Mutta ei minulla ole heitä ikävä, kun ovat poissa ja olen helpottunut aina kun lähtevät äitinsä luo.

Olen itsekin miettinyt, mistä nämä negatiiviset tunteet kumpuavat. Osasyynä on ainakin lasten äidin asenne ja käytös - sisäistin nimittäin jossain vaiheessa sen, että hänen ei tarvitse eikä hän aio ajatella meidän uusperheemme tai meidän yhteisen lapsemme hyvinvointia millään tapaa. Miksi minä siis panostaisin hänen lapsiinsa? Ja joo ovat myös miehen lapsia, mutta kyllä mies heidät pystyy ihan 100%:sti hoitamaan silloin kun ovat täällä. 

[/quote]

Todella itsekeskeinen kirjoitus. Ihanko ei ex ajattele teidän perheenne parasta? Se ex ei ole valinnut sinua lastensa äitipuoleksi eikä ole missään vaiheessa päässyt päättämään teidän uusperheenne muodostumisesta. Sinä olet. Sinä olet valinnut miehen, jolla on lapsia ja olet ollut päättämässä uusperheenne perustamiseesta. Sinä olet tiennyt, mitä otat ja olet (toivottavasti) miettinyt voimavarasikin sen mukaan. Ihan itse olet valinnut lisätä sen oman lapsen soppaan. Takuulla ei tule yllätyksenä, että isän lapset eivät suhtaudu tähän pikkukeisariin/keisarinnaan iloisesti.

Mieti itse loogisesti, miltä tuntuu lapsista, jotka jo nyt saavat vain rippeet isänsä ajasta, kun he katselevat isän suhdetta tähän pienimpään. Ei ole heidän vikaansa, että heidän perheensä on hajonnut ja että isä on päättänyt hankkia korvikkeen heille. Lasten suhtautuminen heijastaa sitä, mikä on heidän asemansa perheessänne. He kokevat uuden sisaruksen uhaksi.

Sitten nämä syyt, joita luettelit. Vika oli exässä ja lapsissa mutta ei sinussa eikä miehessä. Tiedätkö mitä? Jos TEIDÄN uusperheenne ei toimi, vika ei ole exässä eikä edes lapsissa vaan nimenomaan sinussa ja miehessäsi. Teidän tehtävänne on luoda rajat ja turvallisen perustan, keskustella asiat halki ja miettiä, miten kaikilla on hyvä ja arvostettu olo perheessänne. Se, että lapset käyttäytyvät sinua tai pikkusisarustaan kohtaan huonosti, kertoo, että he kokevat teidät kilpailijoiksi. Isän tehtävä on rakastaa heitä niin paljon, ettei kilpailuasemaa synny, Sinun tehtäväsi on auttaa miestäsi tässä haastavassa hommassa.

Mutta sen sijaan sinä olet ottanut marttyyrin aseman ja huokailet, miten on rankkaa, kun muut eivät tue sinua ja epäonnistunutta uusperhettänne, jonka sinä itse olet valinnut ja osaltasi lisännyt soppaa hämmentävien määrää. AIKUISTU JA KANNA VASTUU VALINNOISTASI.

[/quote]

No se ex lähti toisen kelkkaan, että otti kyllä siinä ihan tietoisen riskin että mies perustaa uuden perheen.

Pikkukeisari/-keisarinna, korvike? Kamalaa tekstiä täysin viattomasta lapsesta, jonka suurin synti taitaa olla se että sattui syntymään uusperheeseen. :(

En minä mikään marttyyri ole, enkä tarvitse mitään tukea. Uusperheemme ei ole epäonnistunut, vaikka minä en aina miehen esimurkkuja jaksakaan. Ihan omasta vapaasta tahdostani minä väistyn, jotta mies saisi viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Miksi se on huono asia, perustele? 

 
[/quote]
Korvike? Nämä vastaajat on varmasti näitä ex-vaimoja lapseineen, jotka tekee exnsä elämästä mahdollisimman vaikeaa. Heidän kullan nuppujaan pitäis kohdella ku kuninkaita ja kunigataria, ja uusioperheeseen syntynyttä lasta sitten haukutaan hän on kaiken pahan alku ja juuri ja häntä saa kohdella miten lystää. Kirjotuksista paistaa läpi katkeruus kaikkia uusioperheitä ja miehen uutta naista/vaimoa kohtaan. Kaikki on uuden naisen vika ja jos lapset sattuu tykkäämään miehen uudesta naisesta, lapsia syyllistetään siitä ja naista haukutaan. Uudessa naisessa ei välttämättä oo muuta vikaa, ku se et hän on exän kanssa ja sekös v**uttaa vaikka itse ei enää haluakkaan olla. Sitten ihmetellään ku uus nainen tuntee olonsa huonoksi lasten seurassa, kun tiedän miten olis tai mitä pitäs tehdä ku aina kaikki on väärin. Miehen ex on omalla käytöksellään saanut lasten vierailuihin negatiivisen ilmapiirin. Mutta kaikki on uuden naisen vikaa..

No ehkä yksilöterapia ja lisäksi perhe-/pariterapia voisi olla se toinen ratkaisu. Mutta ilmeisesti mies ei sulle ole muutenkaan kovin tärkeä, kun häntä puolet sisältävät lapset, jotka ovat miehelle varmasti rakkaita, ovat noin ylivoimainen este suhteen jatkamiselle. Et vaikuta kovin kypsältä ihmiseltä mutta kehittyähän aina voi. Karkuun lähteminen on toki se helpoin pakokeino mutta se ei kehitä eikä kasvata sinua mitenkään. 

Ei, vaan sinä ajat teidät eroon. Ihan itse. Tuostahan se käy viestissäsi selväksi. Älä niitä lapsia syytä.

otsikko on väärä. Liittosi kaatuu sinun asenneonglmiisi, se ei ole lasten syy.

tulee vaan yksi sana mieleen. Bitch.

Kasva aikuiseksi. Olet varamsti ollut alusta asti tietoinen että miehelläsi on lapsia.Miksi olet ruvennut ylipäätään seurustelemaan sellaisen kanssa jolla on jo lapsia jos et kuitenkaan ole valmis uusperheelämään ja hyväksymään lapsia.Lapset ovat täysin viattomia tuhon sinun tilanteeseesi.

Sinuna hakisin apua ongelmaasi tai sitten otat eron.

Toivotaan nyt kuitenkin, ettei se sun miehes kolmas vaimo ole samanlainen kuin sinä. Mieti, että jos sekin vihaa sua ja sitä sun lasta. Sehän voi jopa laittaa sen miehen valitsemaan joko itsensä tai sen teidän lapsen. Kummankohan se sun miehes sitten valitsee?

Miten itsekeskeinen ja lapsellinen aikuinen ihminen voi olla? Ihan lapsenkin olet hankkinut tällaiseen asetelmaan. Elämänhallinta täysin hukassa. Minäkin suosittelen yksilöterapiaa.

Miksi ihmeessä menit lisääntymään jo perheellisen miehen kanssa yhteen jos lapset ovat ongelma? Anna kun arvaan, et voinut tietää.

Miehen eksä on se ongelma ja sitä kautta lapset. Miehen eksä on täysi noita joka on omilla tempuillaan aiheuttanut tämän tilanteen. Määräänsä enempää en minäkään jaksa kantaa. Mies on minun puolellani ja kertoikin lapsille rehellisesti syyn miksi en ole kotona viikonloppuisin. Ap

Niin mikä niissä lapsissa rassaa? Ovatko huonokäytöksisiä tai muuten vaikeita? Vai muistuttavatko vain siitä, että mies on rakastanut toista naista ennen sinua? Vai ovatko uhka, kun mies ei omistakaan koko elämäänsä ja kaikkea rakkauttaan ja kaikkia rahojaan sinulle ja teidän lapsellenne (vai sinun lapsellesi)? 

Miehesi ei taida olla kovin tyytyväinen hänkään jos et osaa pysyä kotona. Jotkut vaan eivät opi virheistään tai sitten vaihtamalla elämä ei tosiaankaan parane.