Puolison lapset ajavat uusperheemme eroon

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 08:58"]

Minä koulutettu ja hyvässä asemassa oleva perheellinen nainen sylkisin kasvoillesi jos näkisin sinut.

Juuri tuollaisen naisen takia minä menetin isäni, lapseni menettivät ukkinsa jne. Olinhan tosin 11 vuotias kun äitipuoleeni tutustuin, että kyllähän se syy varmaankin oli sitten minun.

Isänikin on tietysti lapanen, eikä mitään ole mistään oppinut. 

Te haavoitatte ap syvästi noita miehesi lapsia, sillä sitä he ovat rakastamasi miehen lapsia, omaa lihaa ja verta. Ja koska miehesi sallii tuon haavoittamisen, ei hän ole mies vaan lapanen, ei kynnysmattoa kummempi. En huolisi tuollaista vätystä.

Ja sama kohtalo odottanee sinun lastasi kun erotatte.

[/quote]

älä sinä koulutettu nainen kommentoi yhtään mitään, kun et tiedä oikeasti ap:n tilanteesta pätkääkään. On aina helppo laittaa kaikki pahan äitipuolen syyksi: on helppo unohtaa temppuilevat/oireilevat lapset, jotka eivät ainakaan helpota tilannetta, lapanen-isä, joka jättää liian paljon asioita äitipuolen vastuulle ja hoidettavaksi & katkerasta exästä nyt puhumattakaan.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 08:58"]

Minä koulutettu ja hyvässä asemassa oleva perheellinen nainen sylkisin kasvoillesi jos näkisin sinut.

Juuri tuollaisen naisen takia minä menetin isäni, lapseni menettivät ukkinsa jne. Olinhan tosin 11 vuotias kun äitipuoleeni tutustuin, että kyllähän se syy varmaankin oli sitten minun.

Isänikin on tietysti lapanen, eikä mitään ole mistään oppinut. 

Te haavoitatte ap syvästi noita miehesi lapsia, sillä sitä he ovat rakastamasi miehen lapsia, omaa lihaa ja verta. Ja koska miehesi sallii tuon haavoittamisen, ei hän ole mies vaan lapanen, ei kynnysmattoa kummempi. En huolisi tuollaista vätystä.

Ja sama kohtalo odottanee sinun lastasi kun erotatte.

[/quote]

Ihan mielenkiinnosta: miten sinä suhtauduit äitipuoleesi? Muistan meinaan kuinka INHOSIN äitini uutta miesystävää, jonka hän tapasi joitain vuosia isäni kuoleman jälkeen. Olin aikalailla saman ikäinen. 

Lapsi on lapsi ja jokainen _tervejärkinen_ aikuinen sen tajuaa. Ja jos ottaa toisen jämät, niin noinhan siinä käy. Itse olette liemenne keittäneet, syökää se nyt. 

Lukiessani tätä mietin lähinnä lasten isän roolia. Millainen mies alkaa suhteeseen ja tekee lapsia epäkypsien ja mahdollisesti jopa henkisesti epätasapainoisten naisten kanssa kaksi kertaa? Millainen mies ei ole nähnyt ap:n suhtautumista lapsiinsa, tai jos on nähnyt, ei ole asiasta välittänyt, ennenkuin on "vetäissyt" ap:tä ilman ehkäisyä? Onko mies nössö ja/vai välinpitämätön? 

Ymmärrän vielä joten kuten, että ap on saattanut ilmeisesti miestään nuorempana ja kokemattomampana lähteä uusperhekuvioon tajuamatta, mitä se sisältää. Mutta miehellä, joka on kuitenkin ollut jo kouluikäisten lasten isä, eli luultavasti kronologisesti aikuinen ihminen, ei ole tässä kyllä nyt mitään tekosyitä sille, että asettaa lapsensa kypsymättömän ja vinhasti jotain muuta kohtaan tuntemaansa vihaa tilanteessa syyttömiin lapsiin projektoivan henkisen teinin armoille. Saati että vielä mutkistaa tilannetta lisääntymällä kyseisen henkilön kanssa. Mies on vietävissä oleva nössö ja/tai täysin välinpitämätön.

Terveisin tytär, jonka isä pisti vastaan häntä kohtaan nuivasti, mutta kuitenkin pääasiassa aikuisesti käyttäytyneelle uudelle naisystävälle.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 09:12"]

"Olemme näistä asioista mieheni kanssa puhuneet ja sopineet, että minun ei tarvitse yrittää yhtään enempää kuin mitä jaksan. Asiallinen kohtelu riittää. Ja ihan varmasti aion kyllä tulevaisuudessa ajoittaa minilomani niille viikonlopuille, kun miehen lapset ovat täällä ja ottaa tuon meidän yhteisenkin mukaan. Ihan hyvällä omallatunnolla tämän aion tehdä, sillä isäänsähän nuo tulevat tapaamaan. Me voidaan sitten yhteisen kanssa tehdä kivoja juttuja ja viettää laatuaikaa ihan kahdestaan, kyllähän hänkin sen ansaitsee. "

Vittu mikä lehmä olet ? Mikäs se teidän yhteinen näille lapsille on ? Häh? 

Seuraavaksi tulet itkemään, että miten se perinnönjako uusperheissä oikein menee.

[/quote]

Joka toista nimittelee... ;D

Sisarpuoli. Myös mies tekee kivoja juttuja lastensa kanssa, itse asiassa ihan viikoittain. Ilman meitä. Toisinaan myös pienin on mukana, mutta viimeaikoina ovat pitkälti miehen lasten pyynnöstä puuhanneet pääasiassa ihan kolmisin. Ikäeroakin on sen verran, että kiinnostuksen kohteet ovat ihan erilaisia. Enkö minä siis sinun mielestäsi saisi meidän yhteisen kanssa tehdä mitään kivaa kahdestaan? Pitääkö meidän ottaa miehen lapset aina mukaan, vaikka he eivät halua meitä mukaan? 

Tuskinpa. Taidan olla ainut tässä kuviossa, jolta mitään perintöä jää. Miehen exän lisäksi siis. 

73 todella hyvin sanottu. Itse on koskaan huolisi miestä, joka asettaa naisen lapsiensa edelle. Se ei ole suoraselkäisyyttä. Lapset tulevat aina ensin. Kyllä ne lapset aikuistuvat eivätkä tarvitse isäänsä koko ajan, mutta nämä uusperheen äidit eivät näköjään.

Jos mies on sinun puolellasi, ei sulla ole mitään hätää. Opettele sinä joustamaan omasta puolestasi ja mene kaikkia puolitiehen vastaan. En minäkään rakasta mieheni exää, lapsiaan kyllä ja omiani. Samoin mieheni rakastaa minun lapsiani, mikä ei jää näkymättä. Valitse asemasi, oletko voittaja vai häviäjä.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 19:06"]

Miehen eksä on se ongelma ja sitä kautta lapset. Miehen eksä on täysi noita joka on omilla tempuillaan aiheuttanut tämän tilanteen. Määräänsä enempää en minäkään jaksa kantaa. Mies on minun puolellani ja kertoikin lapsille rehellisesti syyn miksi en ole kotona viikonloppuisin. Ap

[/quote]

Vastaisitko ap tuon 73 kysymykseen, millainen on mies joka lisääntyy kahdesti teidänlaistenne naisten kanssa?

Eikö se tosiaan nähnyt aiemmin, miten sä suhtaudut sen lapsiin? Vai eikö välittänyt ? Vai annoitko jo ennen kuin olit lapsia nähnytkään? Päätitkö oman roolisi tässä kuviossa jo ennen kuin näit edes lapsia? Vai miten on?

Siis ihan oikeasti, onko tälläisiä uusperheitä olemassa av:n ulkopuolella? Tunnen monta uusperhettä, jotka enemmän vaikuttavat ydinperheiltä, ei lasketa rahojan ettei kulutettaisi toisen lapsiin rahaa, lapset ovat tervetulleita aina kotiinsa yms. Ainoa eroavaisuus ydinperheisiin on Se, että,lapset menee viikonloppuisin käymään etävanhemmalla. Yhdessä voidaan juhlia synttäreitä yms, ollaan yhtä suurta perhettä. Nämä tuntemani uusperheet toimivat jopa paremmin kuin ydinperheet, joissa riidellään ja tunnelma on koko ajan kireä, vieraatkin huomaavat.

Meillä on myös uusperhe, mutta kaikki lapset ovat kyllä meidän, ei sun, mun ja meidän. Ei lasketa rahoja, vaan kaikki raha on yhteistä, niin kuin lapsetkin. Edes naapurit eivät tiedä meidän olevan uusperhe vaan pitävät meitä ydinperheenä :) Kaikki lapset ovat keskenään läheisiä eivätkä pidä toisiaan puolikkaina :)

Omassa lapsuudessanikaan ei ole ollut tälläisiä riitaisia uusperheitä, kaverilla oli kaksi kotia ja puhui aina iloisesti, että menee isälleen viikon lopuksi, lomaksi yms. He viettivät synttärit ja jopa joulun yhdessä, isä puolisoineen ja lapsineen tuli kaverin äidin kotiin, söivät, avasivat lahjat ja viettivät joulun. Kaikilla oli aina hauskaa.

. Voin olla naiivi ja tietämätön, mutta oikeasti onko tälläisiä riitaisia uusperheitä oikeasti olemassa muualla kuin netissä?

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 08:43"]

Niin. On nämä uusperheet kyllä aikamoisia soppia. Olen itsekin harkinnut viikonloppulomalle karkaamista niinä viikonloppuina, kun miehen lapset tulevat meille ihan vaan siitä syystä, että tilanne ahdistaa minua niin paljon. En nimittäin voi sanoa, että välittäisin miehen lapsista. Ovat ihan ok, kohtelen asiallisesti ja ruokin ym. huollan kyllä tarpeen mukaan. Mutta ei minulla ole heitä ikävä, kun ovat poissa ja olen helpottunut aina kun lähtevät äitinsä luo.

Olen itsekin miettinyt, mistä nämä negatiiviset tunteet kumpuavat. Osasyynä on ainakin lasten äidin asenne ja käytös - sisäistin nimittäin jossain vaiheessa sen, että hänen ei tarvitse eikä hän aio ajatella meidän uusperheemme tai meidän yhteisen lapsemme hyvinvointia millään tapaa. Miksi minä siis panostaisin hänen lapsiinsa? Ja joo ovat myös miehen lapsia, mutta kyllä mies heidät pystyy ihan 100%:sti hoitamaan silloin kun ovat täällä. 

[/quote]

Todella itsekeskeinen kirjoitus. Ihanko ei ex ajattele teidän perheenne parasta? Se ex ei ole valinnut sinua lastensa äitipuoleksi eikä ole missään vaiheessa päässyt päättämään teidän uusperheenne muodostumisesta. Sinä olet. Sinä olet valinnut miehen, jolla on lapsia ja olet ollut päättämässä uusperheenne perustamiseesta. Sinä olet tiennyt, mitä otat ja olet (toivottavasti) miettinyt voimavarasikin sen mukaan. Ihan itse olet valinnut lisätä sen oman lapsen soppaan. Takuulla ei tule yllätyksenä, että isän lapset eivät suhtaudu tähän pikkukeisariin/keisarinnaan iloisesti.

Mieti itse loogisesti, miltä tuntuu lapsista, jotka jo nyt saavat vain rippeet isänsä ajasta, kun he katselevat isän suhdetta tähän pienimpään. Ei ole heidän vikaansa, että heidän perheensä on hajonnut ja että isä on päättänyt hankkia korvikkeen heille. Lasten suhtautuminen heijastaa sitä, mikä on heidän asemansa perheessänne. He kokevat uuden sisaruksen uhaksi.

Sitten nämä syyt, joita luettelit. Vika oli exässä ja lapsissa mutta ei sinussa eikä miehessä. Tiedätkö mitä? Jos TEIDÄN uusperheenne ei toimi, vika ei ole exässä eikä edes lapsissa vaan nimenomaan sinussa ja miehessäsi. Teidän tehtävänne on luoda rajat ja turvallisen perustan, keskustella asiat halki ja miettiä, miten kaikilla on hyvä ja arvostettu olo perheessänne. Se, että lapset käyttäytyvät sinua tai pikkusisarustaan kohtaan huonosti, kertoo, että he kokevat teidät kilpailijoiksi. Isän tehtävä on rakastaa heitä niin paljon, ettei kilpailuasemaa synny, Sinun tehtäväsi on auttaa miestäsi tässä haastavassa hommassa.

Mutta sen sijaan sinä olet ottanut marttyyrin aseman ja huokailet, miten on rankkaa, kun muut eivät tue sinua ja epäonnistunutta uusperhettänne, jonka sinä itse olet valinnut ja osaltasi lisännyt soppaa hämmentävien määrää. AIKUISTU JA KANNA VASTUU VALINNOISTASI.

jostain syysta en saanut lainattua tuota kirjoitusta, jossa joku kertoi tapauksesta jossa aitipuoli on ilkea 13-vuotiaalle tytarpuolelleen ja mies on usein tyomatkoilla...

Aitipuollella/isapuolella ei lasta hoidateta, muulloin kuin poikkeustapauksissa (harvoin). Isa jarjestakoot tyomatkansa niin, ettei ajoitu tyttaren kaynneille/ tyttaren oma aiti hoitakoot lastansa/lapsi menee sukulaisten hoitoon.

Ei ole ihmekkaan, etta parikymppisen ja teini-ikaisen valit ovat erittain tulehtuneet. Mita voi odottaa, lapseton nuori nainen ja teini?? Kuten joku aiemmin mainitsikin, isalla on tasta suuri vastuu.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 08:58"]

Minä koulutettu ja hyvässä asemassa oleva perheellinen nainen sylkisin kasvoillesi jos näkisin sinut.

Juuri tuollaisen naisen takia minä menetin isäni, lapseni menettivät ukkinsa jne. Olinhan tosin 11 vuotias kun äitipuoleeni tutustuin, että kyllähän se syy varmaankin oli sitten minun.

Isänikin on tietysti lapanen, eikä mitään ole mistään oppinut. 

Te haavoitatte ap syvästi noita miehesi lapsia, sillä sitä he ovat rakastamasi miehen lapsia, omaa lihaa ja verta. Ja koska miehesi sallii tuon haavoittamisen, ei hän ole mies vaan lapanen, ei kynnysmattoa kummempi. En huolisi tuollaista vätystä.

Ja sama kohtalo odottanee sinun lastasi kun erotatte.

[/quote]

älä sinä koulutettu nainen kommentoi yhtään mitään, kun et tiedä oikeasti ap:n tilanteesta pätkääkään. On aina helppo laittaa kaikki pahan äitipuolen syyksi: on helppo unohtaa temppuilevat/oireilevat lapset, jotka eivät ainakaan helpota tilannetta, lapanen-isä, joka jättää liian paljon asioita äitipuolen vastuulle ja hoidettavaksi & katkerasta exästä nyt puhumattakaan.

[/quote]

Kenenkään vapaan, aikuisen naisen, ei ole mikään pakko alkaa suhteeseen eikä varsinkaan hankkia lapsia miehen kanssa, jolla on vaikea eksä ja vaikeassa vaiheessa olevia lapsia. Uusperheet ovat olleet jo useita kymmeniä vuosia sen verran yleisiä, että ellei nainen itse ole kasvanut uusperheessä, niin hänellä luultasti on ollut hyviä ystäviä, joille tilanne on tuttu. Joten sen, että uusperheessä lapset saattavat oireilla vanhempiensa eroa, tai että heillä nyt saattaa vain olla joku "vaihe", ei pitäisi tulla kenellekkään yllätyksenä. 

Omiin negatiivisiin tunteisiin voi tarvittaessa hakea ammattiapua, mutta ei niistä tarvitse tulla avautumaan av:lle asenteella, että lapset ovat syy eroon. Itselläni on ystävä, jonka tilanne miehen lapsen kanssa on huomattavasti vaikeampi kuin ap:llä. Kyseessä mt-ongelmaisen, mutta erinäisiä instanssejä vedättämään pystyneen äidin kanssa kasvanut nyt jo täysi-ikäinen lapsi, jolla on luultavasti rajatilapersoonallisuushäiriö. Silti ystävälleni ei tulisi mieleenkään syyttää tätä lasta parisuhteensa ongelmista. Miehensä ja varsinkin lopulta "lapsen" isovanhemmille parkkeeranneen eksän mahdollisista vioista kuulen, mutta kaikesta tämän nuoren ystävän uusperheelle aiheuttamasta taloudellisestakin vahingosta huolimatta ystävä pystyy näkemään hänet tilanteessa uhrina, ja selittämään tämän myös omille, velipuolen tempauksia ihmetteleville lapsilleen (ovat jo toisella kymmenellä myös).

Ei nämä tällaiset jutut valitettavasti mitään satua ole... Ja vaikka se lapsuusikä joten kuten menettelisi niin viimeistään perinnönjako on se, joka repii "perheen" kappaleiksi. Kokemusta on.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 09:49"]

Siis ihan oikeasti, onko tälläisiä uusperheitä olemassa av:n ulkopuolella? Tunnen monta uusperhettä, jotka enemmän vaikuttavat ydinperheiltä, ei lasketa rahojan ettei kulutettaisi toisen lapsiin rahaa, lapset ovat tervetulleita aina kotiinsa yms. Ainoa eroavaisuus ydinperheisiin on Se, että,lapset menee viikonloppuisin käymään etävanhemmalla. Yhdessä voidaan juhlia synttäreitä yms, ollaan yhtä suurta perhettä. Nämä tuntemani uusperheet toimivat jopa paremmin kuin ydinperheet, joissa riidellään ja tunnelma on koko ajan kireä, vieraatkin huomaavat.

Meillä on myös uusperhe, mutta kaikki lapset ovat kyllä meidän, ei sun, mun ja meidän. Ei lasketa rahoja, vaan kaikki raha on yhteistä, niin kuin lapsetkin. Edes naapurit eivät tiedä meidän olevan uusperhe vaan pitävät meitä ydinperheenä :) Kaikki lapset ovat keskenään läheisiä eivätkä pidä toisiaan puolikkaina :)

Omassa lapsuudessanikaan ei ole ollut tälläisiä riitaisia uusperheitä, kaverilla oli kaksi kotia ja puhui aina iloisesti, että menee isälleen viikon lopuksi, lomaksi yms. He viettivät synttärit ja jopa joulun yhdessä, isä puolisoineen ja lapsineen tuli kaverin äidin kotiin, söivät, avasivat lahjat ja viettivät joulun. Kaikilla oli aina hauskaa.

. Voin olla naiivi ja tietämätön, mutta oikeasti onko tälläisiä riitaisia uusperheitä oikeasti olemassa muualla kuin netissä?

[/quote]

Huoh, puistattavaa luettavaa, sillä minulla oli ap. kaltaisesi aviomies. Tilanne juuri samanlainen kuin teillä ja kaikki nuo pahat muistot nousivat taas mieleeni. Lapseni kasvoivat ja rupesivat pikkuhiljaa paljastamaan millainen tyranni mies oli silloin, kuin minä en ollut kotona. Lasten aliarvoimista, sanallista väheksyntää, huomiotta jättämistä, suoranaistta kiusantekemistä ja minä tyhmä katsoin tuota kaikkea sivusta tajuamatta edes missä mennään. Heräsin onneksi lopulta tajuamaan, millainen ihminen hän oli ja kuinka hän käyttäytymisellään aiheutti lapsilleni pahaa. Sitä kadun ehkäpä lopun elämäni, että annoin tuon kaiken jatkua liian pitkään. Ap. toivon todellakin, että miehesi ottaa sinusta eron, mikään ei ole kuvottavampaa kuin nykyinen toimintasi lapsia kohtaan. Narsistiko, kuten ex-mieheni, ehkäpä sinustakin löytyy niitä piirteitä....

Minä huomasin, että minua stressaa enemmän uusioperhe-elämä kuin oma elämä ilman miestä lapsineni. Tadaa: en ota miestä, vaan elän sen aikaa lapsineni kun asuvat kotona. Näin en saata omia lapsiani hankalaan elämäntilanteeseen enkä myöskään miehen lapsia. Kaikki tyytyväisiä.

JUURI NÄIN!

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 10:31"]

Minä huomasin, että minua stressaa enemmän uusioperhe-elämä kuin oma elämä ilman miestä lapsineni. Tadaa: en ota miestä, vaan elän sen aikaa lapsineni kun asuvat kotona. Näin en saata omia lapsiani hankalaan elämäntilanteeseen enkä myöskään miehen lapsia. Kaikki tyytyväisiä.

[/quote]

Mun sympatiat on tässä kyllä kaikki lasten ja äidin puolella. Apn kertoman mukaan isä on jo katkaissut välit yhteen lapseen koska lapsi ei halua käydä heillä. Ei kukaan normaali ihminen apn kertoman jälkeen edes ihmettele miksi lapsi ei halua sinne mennä, mutta isän ja vaimon ratkaisu on laittaa kaikki manipuloivan ja tapaamisia estävän x-vaimon piikkiin. Omaa osuutta ei nähdä. No helvetti, jos mun lapset joutuis tuollaisiin olosuhteisiin joka toinen viikonloppu niin tekisin minäkin kaikkeni estääkseni sen. Joidenkin ei vaan koskaan pitäisi saada lapsia. Omia tai vieraiden.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 08:43"]

Niin. On nämä uusperheet kyllä aikamoisia soppia. Olen itsekin harkinnut viikonloppulomalle karkaamista niinä viikonloppuina, kun miehen lapset tulevat meille ihan vaan siitä syystä, että tilanne ahdistaa minua niin paljon. En nimittäin voi sanoa, että välittäisin miehen lapsista. Ovat ihan ok, kohtelen asiallisesti ja ruokin ym. huollan kyllä tarpeen mukaan. Mutta ei minulla ole heitä ikävä, kun ovat poissa ja olen helpottunut aina kun lähtevät äitinsä luo.

Olen itsekin miettinyt, mistä nämä negatiiviset tunteet kumpuavat. Osasyynä on ainakin lasten äidin asenne ja käytös - sisäistin nimittäin jossain vaiheessa sen, että hänen ei tarvitse eikä hän aio ajatella meidän uusperheemme tai meidän yhteisen lapsemme hyvinvointia millään tapaa. Miksi minä siis panostaisin hänen lapsiinsa? Ja joo ovat myös miehen lapsia, mutta kyllä mies heidät pystyy ihan 100%:sti hoitamaan silloin kun ovat täällä. 

[/quote]

Todella itsekeskeinen kirjoitus. Ihanko ei ex ajattele teidän perheenne parasta? Se ex ei ole valinnut sinua lastensa äitipuoleksi eikä ole missään vaiheessa päässyt päättämään teidän uusperheenne muodostumisesta. Sinä olet. Sinä olet valinnut miehen, jolla on lapsia ja olet ollut päättämässä uusperheenne perustamiseesta. Sinä olet tiennyt, mitä otat ja olet (toivottavasti) miettinyt voimavarasikin sen mukaan. Ihan itse olet valinnut lisätä sen oman lapsen soppaan. Takuulla ei tule yllätyksenä, että isän lapset eivät suhtaudu tähän pikkukeisariin/keisarinnaan iloisesti.

Mieti itse loogisesti, miltä tuntuu lapsista, jotka jo nyt saavat vain rippeet isänsä ajasta, kun he katselevat isän suhdetta tähän pienimpään. Ei ole heidän vikaansa, että heidän perheensä on hajonnut ja että isä on päättänyt hankkia korvikkeen heille. Lasten suhtautuminen heijastaa sitä, mikä on heidän asemansa perheessänne. He kokevat uuden sisaruksen uhaksi.

Sitten nämä syyt, joita luettelit. Vika oli exässä ja lapsissa mutta ei sinussa eikä miehessä. Tiedätkö mitä? Jos TEIDÄN uusperheenne ei toimi, vika ei ole exässä eikä edes lapsissa vaan nimenomaan sinussa ja miehessäsi. Teidän tehtävänne on luoda rajat ja turvallisen perustan, keskustella asiat halki ja miettiä, miten kaikilla on hyvä ja arvostettu olo perheessänne. Se, että lapset käyttäytyvät sinua tai pikkusisarustaan kohtaan huonosti, kertoo, että he kokevat teidät kilpailijoiksi. Isän tehtävä on rakastaa heitä niin paljon, ettei kilpailuasemaa synny, Sinun tehtäväsi on auttaa miestäsi tässä haastavassa hommassa.

Mutta sen sijaan sinä olet ottanut marttyyrin aseman ja huokailet, miten on rankkaa, kun muut eivät tue sinua ja epäonnistunutta uusperhettänne, jonka sinä itse olet valinnut ja osaltasi lisännyt soppaa hämmentävien määrää. AIKUISTU JA KANNA VASTUU VALINNOISTASI.

[/quote]

No se ex lähti toisen kelkkaan, että otti kyllä siinä ihan tietoisen riskin että mies perustaa uuden perheen.

Pikkukeisari/-keisarinna, korvike? Kamalaa tekstiä täysin viattomasta lapsesta, jonka suurin synti taitaa olla se että sattui syntymään uusperheeseen. :(

En minä mikään marttyyri ole, enkä tarvitse mitään tukea. Uusperheemme ei ole epäonnistunut, vaikka minä en aina miehen esimurkkuja jaksakaan. Ihan omasta vapaasta tahdostani minä väistyn, jotta mies saisi viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Miksi se on huono asia, perustele? 

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 09:49"]

Siis ihan oikeasti, onko tälläisiä uusperheitä olemassa av:n ulkopuolella? Tunnen monta uusperhettä, jotka enemmän vaikuttavat ydinperheiltä, ei lasketa rahojan ettei kulutettaisi toisen lapsiin rahaa, lapset ovat tervetulleita aina kotiinsa yms. Ainoa eroavaisuus ydinperheisiin on Se, että,lapset menee viikonloppuisin käymään etävanhemmalla. Yhdessä voidaan juhlia synttäreitä yms, ollaan yhtä suurta perhettä. Nämä tuntemani uusperheet toimivat jopa paremmin kuin ydinperheet, joissa riidellään ja tunnelma on koko ajan kireä, vieraatkin huomaavat.

Meillä on myös uusperhe, mutta kaikki lapset ovat kyllä meidän, ei sun, mun ja meidän. Ei lasketa rahoja, vaan kaikki raha on yhteistä, niin kuin lapsetkin. Edes naapurit eivät tiedä meidän olevan uusperhe vaan pitävät meitä ydinperheenä :) Kaikki lapset ovat keskenään läheisiä eivätkä pidä toisiaan puolikkaina :)

Omassa lapsuudessanikaan ei ole ollut tälläisiä riitaisia uusperheitä, kaverilla oli kaksi kotia ja puhui aina iloisesti, että menee isälleen viikon lopuksi, lomaksi yms. He viettivät synttärit ja jopa joulun yhdessä, isä puolisoineen ja lapsineen tuli kaverin äidin kotiin, söivät, avasivat lahjat ja viettivät joulun. Kaikilla oli aina hauskaa.

. Voin olla naiivi ja tietämätön, mutta oikeasti onko tälläisiä riitaisia uusperheitä oikeasti olemassa muualla kuin netissä?

[/quote]

Luulen että lähiuusperheissä asiat sujuvat helpommin. Etäuusperheissä taitaa olla enemmän ongelmia.

Sinulle 80 tämä kyseinen 13-vuotias tyttö jäi isälleen avioerossa, äiti löysi uuden miehen eikä teini sopimut kuvioihin. Eipä se ollut hyvä sekään että sai sitten kakskymppisen äitipuolen joa ei tajunnut mistään mitään, hoiteli vaan sitä uutta vauvaa jonka sai..

Ei kai kukaan oikeasti voi olla niin naivi että luulee elämän olevan onnellisen auvoista uusioperheissä. Kyllä niitä ongelmia on ja paljon vaikka yritetään peitellä.

Harvoin siellä perheessä on vieras pitkää aikaa elämää seuraamassa ja kuuntelemassa jos olisi voisi olla aika järkyttynyt. Ja lisäksi kun se ensimmäinen uusiokaan ei välttämättä ole lopullinen vaan voi tulla taas uudet kuviot. On siinä lapsilla tietämisä. Täytyy kyllä olla itse hyvän lapsuuden ja aikuisuuden elänyt ehjä ja terve aikuinen että tämän kunnialla klaaraa läpi, harmillisen moni aikuinen ei onnistu ja vaikeaahan se usein on. Lapset kun saavat mallin kotoa, niin omat kuin ne vieraammatkin, sama jatkuu sitten heidän omissa perheissään aikanaan. Ketjua ei saada katkaistua. Liian monissa ihmissuhteissa kun suuri ongelma on vielä puhumattomuus, suomalaisten perisynti, lakaistaan ongelmat maton alle mutta eiväthän ne sillä poistu.