Puolison lapset ajavat uusperheemme eroon

Niin se minunkin isäni löysi uuden vaimon ja uuden onnen aikoinaan kun oli äitistä eronnut. Äijä löysi uuden rakkauden... ja voi hemmetti miten me kaksi vitonta tyttöä olimme muistutuksena äitistä tälle uudelle rakkaudelle . Jumalauta että meidän naamat riepoivat häntä. Teki kyllä senkin asian selväksi (varsinkin mun isosiskolle).

Nyt tämä "ihana" äitipuoli vinkuu ja ruikuttaa meille miksi emme pidä yhtyttä isään. Lähettelee kuvia jne. eipä joo kiinosta enää, yli 30v myöhässä.

Joten ihan vitun narsistista SYYTTÄÄ lapsia! kusee omaan nilkkaan joskus. niin makaa muin petaa. syö omaa lääkettäs narttu!

.

Jospa ap menisit hoitoon. Ehkä sitten joskus sinun lapsellasi voi edes olla ehjä perhe, johon kuuluu sinä ja lapsi.

Jospa ap menisit hoitoon. Ehkä sitten joskus sinun lapsellasi voi edes olla ehjä perhe, johon kuuluu sinä ja lapsi.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 18:48"]

Valitettavasti nyt ollaan siinä pisteessä että uusperheemme tulee hajoamaan ja lapseni menettää ehjän kodin. Mieheni lapset ovat minulle ylitsepääsemätön ongelma. En vaan voi sille mitään mutta koen pyhää vihaa heitä kohtaan. Tai oikeammin heidän äitiään kohtaan mutta heissä näen heidän äitinsä ja se aiheuttaa ongelmia. Miehen lapset käyvät harvakseltaan, mutta enää en kestä olla sitäkään vähää paikalla vaan lähden tapaamisviikonlopuiksi lapseni kanssa pois. Mielestäni ei kuitenkaan ole oikein että joudumme lapseni kanssa lähtemään omasta kodistamme säännöllisin väliajoin evakkoon joten ero on nähdäkseni ainoa ratkaisu.

[/quote]

Ensin olivat miehesi lapset. sitten vasta olit sinä ja sen jälkeen tulivat teidän yhteiset lapset. Sinä tulit miehen ja lasten väliin. Ei todellakaan niin päin että lapset tulivat sinun ja miehen väliin. 

Kun tekee lapsia miehelle jonka lapsia ei voi sietää niin on pikkuisen idiootti. 

Jos lapset ovat isompia heitä kyllä onnistuu manipuloimaan ( mikä ei tietenkään ole lapsen vika). Elikkä kyllä ex voi mustamaalaamisella saada sinne tapaamisiin konflikteja. Mutta minusta tässä vaikuttavassa asemassa on se toinen lasten oikea vanhempi. Jos vanhmpi omaa älliä hän kykenee laittamaan lapsillen rajat siihen miten käyttäytyy heillä.

Myös tällainen ex ei välitä oikeasti lapsistaan sillä hän lähettää omat lapsensa konfliktiin käymään omaa sotaansa. Itse siis on turvassa, mutta lähettä lapsen sellaiseen paikkaan jossa tällä on selvitettävänä oman vanhempansa aiheuttamat ongelmat.

Mies on idiootti...mennyt lisää lapsia tekemään noin älyttömän ihmisen kanssa. Oliko joku yllätys ne edelliset lapset?? Ettet vaan ole ollut ihan mukana edelliseen eroon johtavassa tilanteessa? Sääliksi käy sinun lastasi kun et tajua, että nehän ovat oman lapsesi sisaruksia ja nyt ne haluat riistää häneltä. Mene psykiatrille.

Olen jo reilu kolmekymppinen nainen, ja vieläkin kannan mukanani henkisiä arpia ja traumoja juurikin sinunlaisesi hirviöäitipuolen takia AP.

Tämä sadisti (äitipuoleni) käännytti kolme sisarustani (meillä yhteinen isä) minua vastaan jo lapsena, he ovat sittemmin katkaisseet välit minuun kokonaan.

Oma äitini on kuollut jo vuosia sitten, isäkin äskettäin. Nämä sisarukset joiden kanssa jaoin kodin ja lapsuuden, ovat oikeastaan ainoita elossa olevia sukulaisiani, mutta tämän narsistisen ja mielisairaan (ex)äitipuoleni takia olen nyt tässä maailmassa kutakuinkin yksin, ja kannan mukanani surua ja tuskaa lapsuuden kokemuksista hautaani saakka.

Onneksi minulla rakastava mies ja ihanat lapset joita ilman en olisi kestänyt yksinäisyyttäni tähän päivään asti.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 20:32"]

Meillä oli vuosia tosi ahdistavaa, kun miehen lapset kävi. Ihan hullua touhua. Yritin kuitenkin aina tsempata miestäkin jaksamaan.

Sitten saatiin yhteisiä lapsia ja en jaksanut enää puuttua miehen ja hänen lasten väleihin, siis yhtään. Enkä jaksanut tsempata miestä. Meni vuosi-pari. Lapset lakkasivat käymästä, olin itse EVVK. Aina kun tulivat, laitoin sapuskat heillekin jne olivat tervetulleita kaikkeen. Mutta nyt eivät tosiaan käy enää.

Ei tämäkään niin kiva juttu ole, mies kyllä kovasti ikävöi. Itse olen edelleen EVVK.

[/quote]

Luulisi vähän kiinnostavan ihan niiden sinun ja  miehesi lasten takia, he kun ovat lähisukulaisia miehesi lasten kanssa..

Itselläni tuli ero lasteni isästä vuosi sitten. Koko liittomme ajan olivat hänen aiemmat lapsensa enemmän ja vähemmän mukana elämässämme, eikä se aina ollut ihan helppoa, johtuen välillä miehestä välillä exästä välillä lapsista..

Nyt eron jälkeen minulla on edelleen välit kunnossa näihin lasteni jo täysi-ikäisiin puolisisaruksiin, he mm. kävivät joulupäivänä meillä syömässä.

Ehdottomasti haluan ja toivon, että lapsillani olisi paljon hyviä ihmissuhteita elämässään, aika rankkaa nykypäivänä tämä elämä ja kasvu aikuisuuteen..

Minkä ihmeen ehjän kodin?? Tuossahan on kaksi rikkinäistä kotia. Sympatiat on nyt kyllä lasten puolella.

Selailin juuri kirjaa missä käsiteltiin näitä asioita..juuri miten vaikkapa se uusioperheen äiti, juuri sellaiset joilla on huono itsetuntoa ja joiden varhaislapsuus on mennyt pieleen ja on niitä hylätyksi tulemisen kokemuksia liikaa. Niistä kasvaa näitä naisia jotka eivät voi sietää miehen entisiä lapsia, eivätkä tajua miten pahaksi ovat heidän kehitykselleen..se oma elämä on ollut niin hankalaa ei pysty suhtautumaan hyvin. Eivätkä pysty tajuamaan mitä tekevät näille lapsille ja miten huono vaikutus sillä on näiden lasten itsetuntoon ja tulevaan elämään. Usein tämä jatkuu seuraavan sukupolven kohdalla. Olisi kyllä aika tarttua tähänkin asiaan ja keskustella avoimesti..kuka äiti edes haluaa lähettää lapsiaan isälle jos siellä on tälläinen vähättelevä huomioimaton ehkä inhoa osittava aikuinen kuvioissa..(sen kyllä lapsi vaistoaa vaikka ulos näyttäisi olevan ok mutta aina ei suinkaan ole) sama tietty toisinpäin isille. Kyllä saa olla tosi tyytyväisiä he joilla on ehjä hyvä perhe, ilman sinun minun, meidän lapsia. Lapsi saa taatusti paremmat eväät elämäänsä.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 19:06"]

Miehen eksä on se ongelma ja sitä kautta lapset. Miehen eksä on täysi noita joka on omilla tempuillaan aiheuttanut tämän tilanteen. Määräänsä enempää en minäkään jaksa kantaa. Mies on minun puolellani ja kertoikin lapsille rehellisesti syyn miksi en ole kotona viikonloppuisin. Ap

[/quote]

Jos lasten isä kertoi tollasta lapsille niin hän on hullumpi kuin sinä ja exänsä yhteensä. =(

Sossussa on asiantuntemusta monenlaista ja tokihan siellä neuvotaan olemaan rehellinen lapsille. Näinköhän siellä on vastattu suoraan siihen kysymykseen, että kerrotaanko äitipuolen poistumisesta totuus? Tuskinpa.

Lapsille voi sanoa, että antaa miehelle tilaa olla lastensa kanssa.

Vaikka itsekin olen isäpuolien ja älyttömän äitipuolen kanssa kasvanut, niin tätä kohtaa tarinasta on vaikea pitää totena.

Tässähän vaikuttaa olevat kunnon helvetillisen uusperheen ainekset:

1. Mies, joka ei pysty laittamaan rajoja exälle ja joka antaa exän vaikuttaa/säätää liikaa nykyisessä perheessään

2. Ex, joka sekaantuu ja manipuloi (?) lapsia

3. Teini-ikäiset lapset, jotka laittavat kapuloita rattaisiin niin paljon kun pystyvät ja ovat lojaaleja "heikommalle" eli omalle äidilleen

4. Miehen nykyinen vaimo, joka on mustasukkainen miehen aiemman avioliiton lapsista & ärsyyntynyt miehen exästä ja josta on tehty syntipukki nykyiseen tilanteeseen.

Eiköhän tässä jokainen osapuoli omalta osaltaan hämmennä soppaa, en usko, että ap on pelkästään kaiken pahan alku ja juuri.

Mutta mitäs tuohon sanoisi, lykkyä pyttytn ja onnea:) suosittelisin erittäin lämpimästi ap:lle ja miehelle terapiaa (sekä erikseen, että yhdessä), jotta asiat saataisiin paremmalle raiteelle.

Uusperheellisen vinkki:

1. Olkaa mahdollisimman vähän yhteydessä miehen eksään. Miehen nykyinen ei ole exään MISSÄÄN yhteydessä, mies ainoastaan lasten käytännön asioihin liittyen. Kaikki viestit/puhelut, jotka eivät liity lasten käytännön elämän järjestelyihin ohitetaan. mahdollisimman neutraali ja vähäinen yhteydenpito miehen ja eksän välillä.

2. Miehen nykyiselle: kun miehen aiemman avioliiton lapset ovat käymässä, mieti aina vastavuoroisesti, jos oma biologinen lapsi olisi samassa tilanteessa. eli sinä ja miehesi olisitte eronneet ja lapsesi viettäisi aikaa isänsä ja isän uuden puolison kanssa. Lapset (ihan omatkin:) )ovat hankalia/työläitä/rasittavia, varsinkin teini-ikäiset.

3. Entisen liiton lapset ovat pääosin miehen vastuulla. miehen nykyinen puoliso ei ole äiti, eikä tule koskaan olemaan. 

4. Aikuisen vastuulla on rakentaa hyvä suhde lapsiin. Hitaasti hyvä tulee ja vaatii pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä.

5. Selkeät meidän perheen säännöt, joita noudatetaan.

Niin. On nämä uusperheet kyllä aikamoisia soppia. Olen itsekin harkinnut viikonloppulomalle karkaamista niinä viikonloppuina, kun miehen lapset tulevat meille ihan vaan siitä syystä, että tilanne ahdistaa minua niin paljon. En nimittäin voi sanoa, että välittäisin miehen lapsista. Ovat ihan ok, kohtelen asiallisesti ja ruokin ym. huollan kyllä tarpeen mukaan. Mutta ei minulla ole heitä ikävä, kun ovat poissa ja olen helpottunut aina kun lähtevät äitinsä luo.

Olen itsekin miettinyt, mistä nämä negatiiviset tunteet kumpuavat. Osasyynä on ainakin lasten äidin asenne ja käytös - sisäistin nimittäin jossain vaiheessa sen, että hänen ei tarvitse eikä hän aio ajatella meidän uusperheemme tai meidän yhteisen lapsemme hyvinvointia millään tapaa. Miksi minä siis panostaisin hänen lapsiinsa? Ja joo ovat myös miehen lapsia, mutta kyllä mies heidät pystyy ihan 100%:sti hoitamaan silloin kun ovat täällä. 

Toinen "syy" on varmaan itse lapsissa. Heidän kanssaan on vaan yksinkertaisesti haastavampi toimia nyt kun ovat vanhempia. On oikeasti aika perseestä, kun lapset kohtelevat sinua kuin ilmaa ja tiimiytyvät pikkusisarustaan vastaan. Ja kun kaikki oma energia menee siihen pienimmän hoitoon, ei miehen lasten kasvatus juurikaan jaksa kiinnostaa. Mies sitten puuttuu näihin tilanteisiin, mikäli huomaa.

Ja jatkuvasti on huono omatunto jostain - siitä ettei jaksa toisen lapsia ja ennen kaikkea siitä, että on huono äiti omalleenkin kun on ihan ihmisrauniona aina etäviikonloppuina. 

Olemme näistä asioista mieheni kanssa puhuneet ja sopineet, että minun ei tarvitse yrittää yhtään enempää kuin mitä jaksan. Asiallinen kohtelu riittää. Ja ihan varmasti aion kyllä tulevaisuudessa ajoittaa minilomani niille viikonlopuille, kun miehen lapset ovat täällä ja ottaa tuon meidän yhteisenkin mukaan. Ihan hyvällä omallatunnolla tämän aion tehdä, sillä isäänsähän nuo tulevat tapaamaan. Me voidaan sitten yhteisen kanssa tehdä kivoja juttuja ja viettää laatuaikaa ihan kahdestaan, kyllähän hänkin sen ansaitsee. 

Ap:lle siis sanoisin, että mikäli edelleen rakastat miestäsi, puhalla syvään ja ota ihan suosiolla vähän etäisyyttä tilanteeseen. Se on ihan sallittua ja varmasti parempi vaihtoehto, kuin miehen lasten syyllistäminen uusperheen ongelmista tai kotona kärvistely. Tai eroaminen.

Minä koulutettu ja hyvässä asemassa oleva perheellinen nainen sylkisin kasvoillesi jos näkisin sinut.

Juuri tuollaisen naisen takia minä menetin isäni, lapseni menettivät ukkinsa jne. Olinhan tosin 11 vuotias kun äitipuoleeni tutustuin, että kyllähän se syy varmaankin oli sitten minun.

Isänikin on tietysti lapanen, eikä mitään ole mistään oppinut. 

Te haavoitatte ap syvästi noita miehesi lapsia, sillä sitä he ovat rakastamasi miehen lapsia, omaa lihaa ja verta. Ja koska miehesi sallii tuon haavoittamisen, ei hän ole mies vaan lapanen, ei kynnysmattoa kummempi. En huolisi tuollaista vätystä.

Ja sama kohtalo odottanee sinun lastasi kun erotatte.

Ongelma ei ole lapset vaan käsittämättömän kehittymättömät ja omahyväiset vanhemmat joilla ei ole empatiaa asettua lapsen asemaan.

Ja jos vanhempi on itsekin vielä melkein lapsi niin ei hyvää seuraa.

Omassa tuttavapiirissä oli mies, hyvä ja kunnollinen mutta ero tuli vaimosta ja muutti 13 vuotiaan tyttärensä kanssa pois. No tapasi sitten parikymppisen, meni naimisiin ja heti tuli lapsi. Oli todella järkyttävää seurata miten tämä uusperheen äiti kohteli mukavaa 13 vuotiasta, hirveää henkistä väkivaltaa ja väheksyntää. Mies oli paljon työmatkoilla ja siinä välissä pahasti, sukunsa yritti auttaa kaikin tavoin, jokainen huomasi missä mennään, mutta eihän siitä apua ollut vaan 13 vuotiaan kärsimykset jatkui ja huonosti alkoi mennä. Liian moni uusiovanhempi ei vaan pysty käsittelemään näitä asioita, toiset myöntää ja haluaa apua, toiset eivät edes myönnä ja se onkin paha juttu, ihan kaikille osapuolille.

"äitipuolena" en vastaa juurikaan miehen ex-avioliiton lapsesta/käytännön järjestelyistä lapsen suhteen. Mies hoitaa kouluunmenot, kuskaa harrastuksiin ym. Autan toki, jos miehellä tilanne, ettei pääse itse hoitamaan. Keskityn meidän biologisen lapsen hoitoon ja miehellä on vetovastuu/kasvatusvastuu, silloin kun aiemman avioliiton lapsi on meillä. 

Minulla ja miehen lapsella on neutraalit välit, jotka ovat syvenemässä pikkuhiljaa. Olen miehen lapselle ehkä enemmän aikuinen kaveri ja kommunikointi meidän välillä liittyy enemmän myönteisiin juttuihin (mies hoitakoon negatiiviset asiat:) ). 

Ymmärrän toki, jos puolison aiemman avioliiton lapset alkavat vituttamaan, jos teet kaikkesi ja silti saat pelkkää paskaa niskaan/olet ilmaa. 

Meillä miehen lapsen exä on lisäksi ollut aivan mahtava. Hän mm. käski lasta moikkaamaan myös minua, kun kaikki yhdessä nähtiin.

"Olemme näistä asioista mieheni kanssa puhuneet ja sopineet, että minun ei tarvitse yrittää yhtään enempää kuin mitä jaksan. Asiallinen kohtelu riittää. Ja ihan varmasti aion kyllä tulevaisuudessa ajoittaa minilomani niille viikonlopuille, kun miehen lapset ovat täällä ja ottaa tuon meidän yhteisenkin mukaan. Ihan hyvällä omallatunnolla tämän aion tehdä, sillä isäänsähän nuo tulevat tapaamaan. Me voidaan sitten yhteisen kanssa tehdä kivoja juttuja ja viettää laatuaikaa ihan kahdestaan, kyllähän hänkin sen ansaitsee. "

Vittu mikä lehmä olet ? Mikäs se teidän yhteinen näille lapsille on ? Häh? 

Seuraavaksi tulet itkemään, että miten se perinnönjako uusperheissä oikein menee.