Lue keskustelun säännöt.
Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?
Tähän ketjuun olisi kiva saada vastauksia siihen, mitä on tarkoitus tapahtua, kun nainen ymmärtää, että toiset ovat suositumpia kuin toiset (minkä tosin ihmiset oppivat keskimäärin jo lapsina, mutta ei mennä siihen).
Mikä asia konkreettisesti muuttuu, kun naiset ovat samassa ymmärryksessä kanssanne siitä, että osa miehistä on toisia suositumpia?
Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:
A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.
B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.
Lisäksi toivon tarkennusta sanaan "nainen": tarkoittaako tämä kaikkia aikuisia naisia, vai esimerkiksi jotakin tiettyä osaa naisista, kuten nuoria naisia? Jos ei ole tarkoitus puhua keski-ikäisistä tai vanhoista naisista vaan nuorista, miksi ei puhuta "nuorista naisista"?
Innolla odotan vastauksia.
Kommentit (2682)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
"Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Ei mitään. Luulen että suurin osa miehistä vain haluaa että naiset myöntävät tämän.
Että toiset ovat suositumpia (halutumpia) kuin toiset? Olen tiennyt sen lapsesta saakka.
Minulle tämä tuli käytännön tasolla shokkina. Luulin vielä teini-iässä että romanttinen pariutuminen tapahtuu kuten elokuvissa ja telkkarisarjoissa jossa "sankari" (joka ehkä on nörtti) saa lopulta sen kauniin naisen rinnalleen leffan lopussa. Suurin osa näkevät itsensä oman elämänsä sankarina, ja jos sitä kaunista naista ei "automaattisesti" ole siinä rinnalla edes jossain vaiheessa elämää niin se on ainakin alussa melkoinen shokki. Jotkut miehet eivät pääse tästä koskaan yli. Ehkä naisen versio tästä on vanheneminen ja sen tuoma efekti omaan seksuaaliseen vetovoimaan. Ehkä pointtini on enemmänkin se että vartumme helposti tietyssä kuplassa ja kun se puhkeaa jossain vaiheessa niin jäljelle ehkä jää vain tyhjä kuori. Toivoisin enemmän empatiaa, ymmärrystä ja rakkautta toisiamme kohtaan. Peräänkuulutan kuitenkin että asioita täytyy pystyä analysoimaan evoluutiobiologian ja psykologian kautta.
Toki, kyllä minäkin ymmärsin näitä sosiaalisen statuksen taso-eroja jo ala-asteella - mutta koska olin itse suosittu niin se ei tuntunut niin pahalta ja brutaalilta.
Mielenkiintoinen tunnustus, kiitos avoimuudesta. Palstalla usein herjataan naisia "Disney-kuvitelmissa" ja "Harlekiini-maailmassa" elämisestä, mutta taitaa olla yleisempää, että miehille tulee todellisuus yllätyksenä. Johtuisiko se siitä, että naisille opetetaan tytöistä alkaen, että me emme ole riittävän hyviä tällaisenaan vaan aina pitää muuttaa vartaloaan, hiuksiaan, kasvattaa kynsiä, meikata, pukeutua, miellyttää ulkonäöllä ympäristöä. Kun näin aikuisena naisena katsoo naistenlehtimaailmaa, niin sehän on ihan järkyttävä! Ja alkaa ilmeisesti jo teini- ellei peräti esiteini-iässä Demin kaltaisten lehtien ja sivustojen kautta.
Kokevatko nuoret pojat mitään vastaavaa? Että yhteiskunta/tytöt/muut pojat vaatisivat jatkuvaa oman ulkonäön muokkaamista tullakseen hyväksytyksi?
Mikäs on vakiovastaus näissä tasoteoria-ketjuissa?
Yksinäinen mies: kehitä itseäsi niin saatat joskus kelvata jollekin.
Samalla toki vittuillaan huonosta itsetunnosta.
eli mitäpä luulet kokevatko miehet tai pojat vastaavaa?
Mitä muuta ajattelit asialle olevan tehtävissä?
Jos ongelmana on yksinäisyys, kannattaisi varmaan joskus aloittaa ketju miesten kokemasta yksinäisyydestä. Sellainen, jossa nainen nähdään ihmisenä, ei vain reikänä, ja jossa ei mainita pihaustakaan mistään tasoteorioista, etteivät bordellihullut ja maailmanlopunmaalailijat aktivoidu. Muuten tämä tulee olemaan tätä samaa hyödytöntä jauhamista jatkossakin. Monelle tämä on viihdettä, sille yksinäiselle ehkä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko jollekin voi tulla yllätyksenä, että jotkut ihmiset ovat suositumpia kuin toiset? Missä ihmeen tynnyrissä on kasvanut, kun tuon tajuaa alle kouluikäinenkin. Ja mikä yhtä itsestäänselvä teoria keksitään seuraavaksi, huomaako vaikka että vesi on märkää? Ja jankuteaan 10 v, että onpas vesi märkää, onpas, vaikka kukaan ei ollut kieltämässä.
Jos se tasoteoria siis on tuota, että jotkut nyt vaan ovat halutumpia kumppaneiksi kuin toiset. Kuten ystävällinen, normaalin koulutuksen ja työn hankkinut kivan näköinen ja muita kivasti kohteleva ihminen on suositumpi jotakin ilkeää, kouluttamatonta ja työtöntä, rumaa ja muita huonosti kohtelevaa hyypiötä. Ihan sama on naisilla, kaunis ja kiva on suositumpi rumaa ja ilkeää, missä on suuri yllätys?
Ja mihin sääliä tarvitsee? Ei säälillä mitään tee, kukaan ei tykkää enemmän siksi että säälii, ja vielä vähemmän se neitsytmissi tulee kotiovelle pildeä tarjoamaan. Vain itseä voi muuttaa, ruikutus netissä ei muuta niitä muita pätkääkään.
JOS haluaa ihmissuhteita, niin sitten toimii sillä tavoin, että sinun kanssasi on hyvä olla.
Mikään pakko ei ole haluta, eikä muuttaa omaa itsekkyyttä yhtään. Mutta tajuaa sitten, että oma päätös, ja oma vastuu, ei kenenkään muun.
Vesi on märkää ei ole teoria, se on toteamus.
Joku on muuten kehittänyt teorian MIKSI vesi tuntuu märältä ja miksi taas nestemäisessä muodossa oleva elohopea ei tunnu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
"Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Ei mitään. Luulen että suurin osa miehistä vain haluaa että naiset myöntävät tämän.
Että toiset ovat suositumpia (halutumpia) kuin toiset? Olen tiennyt sen lapsesta saakka.
Minulle tämä tuli käytännön tasolla shokkina. Luulin vielä teini-iässä että romanttinen pariutuminen tapahtuu kuten elokuvissa ja telkkarisarjoissa jossa "sankari" (joka ehkä on nörtti) saa lopulta sen kauniin naisen rinnalleen leffan lopussa. Suurin osa näkevät itsensä oman elämänsä sankarina, ja jos sitä kaunista naista ei "automaattisesti" ole siinä rinnalla edes jossain vaiheessa elämää niin se on ainakin alussa melkoinen shokki. Jotkut miehet eivät pääse tästä koskaan yli. Ehkä naisen versio tästä on vanheneminen ja sen tuoma efekti omaan seksuaaliseen vetovoimaan. Ehkä pointtini on enemmänkin se että vartumme helposti tietyssä kuplassa ja kun se puhkeaa jossain vaiheessa niin jäljelle ehkä jää vain tyhjä kuori. Toivoisin enemmän empatiaa, ymmärrystä ja rakkautta toisiamme kohtaan. Peräänkuulutan kuitenkin että asioita täytyy pystyä analysoimaan evoluutiobiologian ja psykologian kautta.
Toki, kyllä minäkin ymmärsin näitä sosiaalisen statuksen taso-eroja jo ala-asteella - mutta koska olin itse suosittu niin se ei tuntunut niin pahalta ja brutaalilta.
Mielenkiintoinen tunnustus, kiitos avoimuudesta. Palstalla usein herjataan naisia "Disney-kuvitelmissa" ja "Harlekiini-maailmassa" elämisestä, mutta taitaa olla yleisempää, että miehille tulee todellisuus yllätyksenä. Johtuisiko se siitä, että naisille opetetaan tytöistä alkaen, että me emme ole riittävän hyviä tällaisenaan vaan aina pitää muuttaa vartaloaan, hiuksiaan, kasvattaa kynsiä, meikata, pukeutua, miellyttää ulkonäöllä ympäristöä. Kun näin aikuisena naisena katsoo naistenlehtimaailmaa, niin sehän on ihan järkyttävä! Ja alkaa ilmeisesti jo teini- ellei peräti esiteini-iässä Demin kaltaisten lehtien ja sivustojen kautta.
Kokevatko nuoret pojat mitään vastaavaa? Että yhteiskunta/tytöt/muut pojat vaatisivat jatkuvaa oman ulkonäön muokkaamista tullakseen hyväksytyksi?
Mikäs on vakiovastaus näissä tasoteoria-ketjuissa?
Yksinäinen mies: kehitä itseäsi niin saatat joskus kelvata jollekin.
Samalla toki vittuillaan huonosta itsetunnosta.
eli mitäpä luulet kokevatko miehet tai pojat vastaavaa?
Yksinäinen nainen voi vastaavalla tavalla kokea syrjintää mm. työpaikalla lomien aikaan, nuorena likkana koulussa pojat saattaa sylkeä päälle, sukulaisten ihmettelyt. Kruunaa 30v. päiväsi sterilisaatiolla niin voit olla varma että ihmettelemistä jatketaan tai voidaan katkaista välit kokonaan.
Vastasin kysymykseen "kokevatko pojat vastaavaa" ja alat selittämään että kyllä naisetkin.
Ei saatana, yritä tässä keskustella.
Kokee. Yrität ilmeisesti vääntää tästä sukupuolisidonnaisen asian. Molemmilla sukupuolilla ON ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
"Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Ei mitään. Luulen että suurin osa miehistä vain haluaa että naiset myöntävät tämän.
Että toiset ovat suositumpia (halutumpia) kuin toiset? Olen tiennyt sen lapsesta saakka.
Minulle tämä tuli käytännön tasolla shokkina. Luulin vielä teini-iässä että romanttinen pariutuminen tapahtuu kuten elokuvissa ja telkkarisarjoissa jossa "sankari" (joka ehkä on nörtti) saa lopulta sen kauniin naisen rinnalleen leffan lopussa. Suurin osa näkevät itsensä oman elämänsä sankarina, ja jos sitä kaunista naista ei "automaattisesti" ole siinä rinnalla edes jossain vaiheessa elämää niin se on ainakin alussa melkoinen shokki. Jotkut miehet eivät pääse tästä koskaan yli. Ehkä naisen versio tästä on vanheneminen ja sen tuoma efekti omaan seksuaaliseen vetovoimaan. Ehkä pointtini on enemmänkin se että vartumme helposti tietyssä kuplassa ja kun se puhkeaa jossain vaiheessa niin jäljelle ehkä jää vain tyhjä kuori. Toivoisin enemmän empatiaa, ymmärrystä ja rakkautta toisiamme kohtaan. Peräänkuulutan kuitenkin että asioita täytyy pystyä analysoimaan evoluutiobiologian ja psykologian kautta.
Toki, kyllä minäkin ymmärsin näitä sosiaalisen statuksen taso-eroja jo ala-asteella - mutta koska olin itse suosittu niin se ei tuntunut niin pahalta ja brutaalilta.
Tästä kirjoitti joku jo ketjun alussa miten viihde luo miehille kuvan että heille "kuuluu" kaunis nainen, jokainen sen saa. Kun tarkastelee viihdettä niin näin se on, sillä lihavalla ja laiskalla huumorisarjan ukolla on vierellään myös kaunis nainen, aina.
Ja miten tämä liittyy markkina-arvoon? Varmaan siten että monet miehet turhautuu kun se kaunotar ei "tipahda syliin" ja sen sijaan että tajuaisivat ettei sen ikinä pitänytkään niin mennä alkavat keksiä syitä miksi niin ei käynyt.jaha, mutta romattiset komediat eivät luo naisille mitään kuvia, vaan naiset kyllä osaavat erottaa viihteen ja todellisuuden.
Paitsi kun tulee puhetta ulkonäköpaineista. Silloin vaikuttaa aivan kaikki. Paitsi pojilla, he katsovat He-Maneja ja Conan barbaareja sujuvasti ilman että se muokkaisi mitään paineita ulkonäön suhteen.
Ootte te vekkuleita analyysienne kanssa.
Yllä näet miehen itse kirjoittavan tästä ja tarkastelemalla viihdettä voit myös huomata sen itse. Lopussa sankari saa naisen vaikka tämä romattinen juonenkäänne olisi täysin merkityksen muun tarinan kannalta.
Ulkonäköpaineisiin ei otettu kantaa mutta nyt kun otit sen esille niin naisille enemmän suunnataan viihdettä jossa sankaritar muokkaa itsensä ulkoisesti ja sen jälkeen vasta hän saa rakkauden, miehille ei tätä samaa ole. Puhumattakaan muusta mediasta.
En kiellä ettei pojille myös tyrkytetä haitallisia ulkonäköpaineita aiheuttavia malleja, nyt kuitenkin käsiteltiin odotuksia puolison saamisen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
"Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Ei mitään. Luulen että suurin osa miehistä vain haluaa että naiset myöntävät tämän.
Että toiset ovat suositumpia (halutumpia) kuin toiset? Olen tiennyt sen lapsesta saakka.
Minulle tämä tuli käytännön tasolla shokkina. Luulin vielä teini-iässä että romanttinen pariutuminen tapahtuu kuten elokuvissa ja telkkarisarjoissa jossa "sankari" (joka ehkä on nörtti) saa lopulta sen kauniin naisen rinnalleen leffan lopussa. Suurin osa näkevät itsensä oman elämänsä sankarina, ja jos sitä kaunista naista ei "automaattisesti" ole siinä rinnalla edes jossain vaiheessa elämää niin se on ainakin alussa melkoinen shokki. Jotkut miehet eivät pääse tästä koskaan yli. Ehkä naisen versio tästä on vanheneminen ja sen tuoma efekti omaan seksuaaliseen vetovoimaan. Ehkä pointtini on enemmänkin se että vartumme helposti tietyssä kuplassa ja kun se puhkeaa jossain vaiheessa niin jäljelle ehkä jää vain tyhjä kuori. Toivoisin enemmän empatiaa, ymmärrystä ja rakkautta toisiamme kohtaan. Peräänkuulutan kuitenkin että asioita täytyy pystyä analysoimaan evoluutiobiologian ja psykologian kautta.
Toki, kyllä minäkin ymmärsin näitä sosiaalisen statuksen taso-eroja jo ala-asteella - mutta koska olin itse suosittu niin se ei tuntunut niin pahalta ja brutaalilta.
Mielenkiintoinen tunnustus, kiitos avoimuudesta. Palstalla usein herjataan naisia "Disney-kuvitelmissa" ja "Harlekiini-maailmassa" elämisestä, mutta taitaa olla yleisempää, että miehille tulee todellisuus yllätyksenä. Johtuisiko se siitä, että naisille opetetaan tytöistä alkaen, että me emme ole riittävän hyviä tällaisenaan vaan aina pitää muuttaa vartaloaan, hiuksiaan, kasvattaa kynsiä, meikata, pukeutua, miellyttää ulkonäöllä ympäristöä. Kun näin aikuisena naisena katsoo naistenlehtimaailmaa, niin sehän on ihan järkyttävä! Ja alkaa ilmeisesti jo teini- ellei peräti esiteini-iässä Demin kaltaisten lehtien ja sivustojen kautta.
Kokevatko nuoret pojat mitään vastaavaa? Että yhteiskunta/tytöt/muut pojat vaatisivat jatkuvaa oman ulkonäön muokkaamista tullakseen hyväksytyksi?
Mikäs on vakiovastaus näissä tasoteoria-ketjuissa?
Yksinäinen mies: kehitä itseäsi niin saatat joskus kelvata jollekin.
Samalla toki vittuillaan huonosta itsetunnosta.
eli mitäpä luulet kokevatko miehet tai pojat vastaavaa?
Mitä muuta ajattelit asialle olevan tehtävissä?
Jos ongelmana on yksinäisyys, kannattaisi varmaan joskus aloittaa ketju miesten kokemasta yksinäisyydestä. Sellainen, jossa nainen nähdään ihmisenä, ei vain reikänä, ja jossa ei mainita pihaustakaan mistään tasoteorioista, etteivät bordellihullut ja maailmanlopunmaalailijat aktivoidu. Muuten tämä tulee olemaan tätä samaa hyödytöntä jauhamista jatkossakin. Monelle tämä on viihdettä, sille yksinäiselle ehkä ei.
Miesten kokemasta yksinäisyydestä ei sovi puhua.
Se on välittömästi ulìnaa ja naiset uhriutuvat kuten tässäkin ketjussa, ihan ilman että kukaan puhuu tasoista mitään.
fakta on että on miehiä jotka eivät kelpaa naisille.
Omaa syytä? Tietysti. Ruminkin palovammapotilas saa naisen kun on tarpeeksi rahaa ja pitää positiivisen asenteen tähän ihanaan elämään. Ei ehkä sinua, mutta jonku. Siinä voi ainakin uskotella itselleen että nainen rakastaa häntä ihan vain omana itsenään.
Itse lähtisin kuitenkin siitä, että lopetettaisiin sellaiset "jokaiselle on joku jossain " paskanpuhuminen ja kerrottaisiin rehellisesti että ilman kovaa työtä miehet eivät tule kelpaamaan naisille. Lähde: avioeroluvut. On päästy parisuhteeseen mutta miespä ei täytä naisen vaatimuksia joten nainen hakee eroa.
Mitä useampi mies sisäistää tämän jo siellä peruskoulussa, sitä onnellisempia naiset ovat koska sitten parisuhdemarkkinoille tulisi vain miehiä joilla on motivaatiota olla kuin koira, ja täyttää emäntänsä kaikki toiveet ripeästi ja kyselemättä.
Loput miehet sitten voivat kulkea omia teitään, valaistuneena etteivät he nyt varsinaisesti naista tervitse onnelliseen elämään. Eikö tuossa olisi win-win? Tuohan on jo naisilla tilanne. Joku kutsuu sitä voimaantumiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
"Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Ei mitään. Luulen että suurin osa miehistä vain haluaa että naiset myöntävät tämän.
Että toiset ovat suositumpia (halutumpia) kuin toiset? Olen tiennyt sen lapsesta saakka.
Minulle tämä tuli käytännön tasolla shokkina. Luulin vielä teini-iässä että romanttinen pariutuminen tapahtuu kuten elokuvissa ja telkkarisarjoissa jossa "sankari" (joka ehkä on nörtti) saa lopulta sen kauniin naisen rinnalleen leffan lopussa. Suurin osa näkevät itsensä oman elämänsä sankarina, ja jos sitä kaunista naista ei "automaattisesti" ole siinä rinnalla edes jossain vaiheessa elämää niin se on ainakin alussa melkoinen shokki. Jotkut miehet eivät pääse tästä koskaan yli. Ehkä naisen versio tästä on vanheneminen ja sen tuoma efekti omaan seksuaaliseen vetovoimaan. Ehkä pointtini on enemmänkin se että vartumme helposti tietyssä kuplassa ja kun se puhkeaa jossain vaiheessa niin jäljelle ehkä jää vain tyhjä kuori. Toivoisin enemmän empatiaa, ymmärrystä ja rakkautta toisiamme kohtaan. Peräänkuulutan kuitenkin että asioita täytyy pystyä analysoimaan evoluutiobiologian ja psykologian kautta.
Toki, kyllä minäkin ymmärsin näitä sosiaalisen statuksen taso-eroja jo ala-asteella - mutta koska olin itse suosittu niin se ei tuntunut niin pahalta ja brutaalilta.
Mielenkiintoinen tunnustus, kiitos avoimuudesta. Palstalla usein herjataan naisia "Disney-kuvitelmissa" ja "Harlekiini-maailmassa" elämisestä, mutta taitaa olla yleisempää, että miehille tulee todellisuus yllätyksenä. Johtuisiko se siitä, että naisille opetetaan tytöistä alkaen, että me emme ole riittävän hyviä tällaisenaan vaan aina pitää muuttaa vartaloaan, hiuksiaan, kasvattaa kynsiä, meikata, pukeutua, miellyttää ulkonäöllä ympäristöä. Kun näin aikuisena naisena katsoo naistenlehtimaailmaa, niin sehän on ihan järkyttävä! Ja alkaa ilmeisesti jo teini- ellei peräti esiteini-iässä Demin kaltaisten lehtien ja sivustojen kautta.
Kokevatko nuoret pojat mitään vastaavaa? Että yhteiskunta/tytöt/muut pojat vaatisivat jatkuvaa oman ulkonäön muokkaamista tullakseen hyväksytyksi?
Ohis, mutta oletko tutustunut Demi-lehteen? Minä olin itse nuori SinäMinä-lehden aikaan, ja on ollut ilahduttavaa huomata, että Demi ei ole lainkaan yhtä ulkonäkö-, meikki-, seurustelu- ja ihastuskeskeinen kuin oman nuoruuteni tyttöjenlehdet olivat. Minusta Demi nimenomaan pyrkii parantamaan tyttöjen minäkuvaa ja laajentamaan näkökulmaa muuallekin meikeistä, hiuksista, pojista ja seurustelusta.
Miesten puhe yksinäisyydestään on täällä lähes 100% ulinaa ja naisten syyttelyä ja vastuun pakoilua oman elämänsä ongelmista. Korjatkaa tuo niin saatte asiallisia vastauksia ja ymmärrystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
"Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Ei mitään. Luulen että suurin osa miehistä vain haluaa että naiset myöntävät tämän.
Että toiset ovat suositumpia (halutumpia) kuin toiset? Olen tiennyt sen lapsesta saakka.
Minulle tämä tuli käytännön tasolla shokkina. Luulin vielä teini-iässä että romanttinen pariutuminen tapahtuu kuten elokuvissa ja telkkarisarjoissa jossa "sankari" (joka ehkä on nörtti) saa lopulta sen kauniin naisen rinnalleen leffan lopussa. Suurin osa näkevät itsensä oman elämänsä sankarina, ja jos sitä kaunista naista ei "automaattisesti" ole siinä rinnalla edes jossain vaiheessa elämää niin se on ainakin alussa melkoinen shokki. Jotkut miehet eivät pääse tästä koskaan yli. Ehkä naisen versio tästä on vanheneminen ja sen tuoma efekti omaan seksuaaliseen vetovoimaan. Ehkä pointtini on enemmänkin se että vartumme helposti tietyssä kuplassa ja kun se puhkeaa jossain vaiheessa niin jäljelle ehkä jää vain tyhjä kuori. Toivoisin enemmän empatiaa, ymmärrystä ja rakkautta toisiamme kohtaan. Peräänkuulutan kuitenkin että asioita täytyy pystyä analysoimaan evoluutiobiologian ja psykologian kautta.
Toki, kyllä minäkin ymmärsin näitä sosiaalisen statuksen taso-eroja jo ala-asteella - mutta koska olin itse suosittu niin se ei tuntunut niin pahalta ja brutaalilta.
Mielenkiintoinen tunnustus, kiitos avoimuudesta. Palstalla usein herjataan naisia "Disney-kuvitelmissa" ja "Harlekiini-maailmassa" elämisestä, mutta taitaa olla yleisempää, että miehille tulee todellisuus yllätyksenä. Johtuisiko se siitä, että naisille opetetaan tytöistä alkaen, että me emme ole riittävän hyviä tällaisenaan vaan aina pitää muuttaa vartaloaan, hiuksiaan, kasvattaa kynsiä, meikata, pukeutua, miellyttää ulkonäöllä ympäristöä. Kun näin aikuisena naisena katsoo naistenlehtimaailmaa, niin sehän on ihan järkyttävä! Ja alkaa ilmeisesti jo teini- ellei peräti esiteini-iässä Demin kaltaisten lehtien ja sivustojen kautta.
Kokevatko nuoret pojat mitään vastaavaa? Että yhteiskunta/tytöt/muut pojat vaatisivat jatkuvaa oman ulkonäön muokkaamista tullakseen hyväksytyksi?
Mikäs on vakiovastaus näissä tasoteoria-ketjuissa?
Yksinäinen mies: kehitä itseäsi niin saatat joskus kelvata jollekin.
Samalla toki vittuillaan huonosta itsetunnosta.
eli mitäpä luulet kokevatko miehet tai pojat vastaavaa?
Mitä muuta ajattelit asialle olevan tehtävissä?
Jos ongelmana on yksinäisyys, kannattaisi varmaan joskus aloittaa ketju miesten kokemasta yksinäisyydestä. Sellainen, jossa nainen nähdään ihmisenä, ei vain reikänä, ja jossa ei mainita pihaustakaan mistään tasoteorioista, etteivät bordellihullut ja maailmanlopunmaalailijat aktivoidu. Muuten tämä tulee olemaan tätä samaa hyödytöntä jauhamista jatkossakin. Monelle tämä on viihdettä, sille yksinäiselle ehkä ei.
Miesten kokemasta yksinäisyydestä ei sovi puhua.
Se on välittömästi ulìnaa ja naiset uhriutuvat kuten tässäkin ketjussa, ihan ilman että kukaan puhuu tasoista mitään.
fakta on että on miehiä jotka eivät kelpaa naisille.
Omaa syytä? Tietysti. Ruminkin palovammapotilas saa naisen kun on tarpeeksi rahaa ja pitää positiivisen asenteen tähän ihanaan elämään. Ei ehkä sinua, mutta jonku. Siinä voi ainakin uskotella itselleen että nainen rakastaa häntä ihan vain omana itsenään.
Itse lähtisin kuitenkin siitä, että lopetettaisiin sellaiset "jokaiselle on joku jossain " paskanpuhuminen ja kerrottaisiin rehellisesti että ilman kovaa työtä miehet eivät tule kelpaamaan naisille. Lähde: avioeroluvut. On päästy parisuhteeseen mutta miespä ei täytä naisen vaatimuksia joten nainen hakee eroa.
Mitä useampi mies sisäistää tämän jo siellä peruskoulussa, sitä onnellisempia naiset ovat koska sitten parisuhdemarkkinoille tulisi vain miehiä joilla on motivaatiota olla kuin koira, ja täyttää emäntänsä kaikki toiveet ripeästi ja kyselemättä.
Loput miehet sitten voivat kulkea omia teitään, valaistuneena etteivät he nyt varsinaisesti naista tervitse onnelliseen elämään. Eikö tuossa olisi win-win? Tuohan on jo naisilla tilanne. Joku kutsuu sitä voimaantumiseksi?
Useimmat avioerot käsittääkseni johtuvat siitä, että miehet eivät tee työtä avioliitossa. Se, että pääsee parisuhteeseen kun ei ole niinkään merkityksellistä, vaan se, miten siellä suhteessa on. Jos siellä suhteessa lyö elämän lekkeriksi, jättää väliin kotityöt, romantiikan, perhen arkeen osallistumisen, niin aika tarpeeton sellainen mies on. Paremmin ehkä pärjää, jos sen heivaa ulos. Naiset kun arvioivat sitä parisudetta ihan päiväkohtaisesti. Se, että kerran on sanottu tahdon ei riitä, vaan naisen täytyy tuntea voivansa sanoa tahdon ihan jokaisena päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
"Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Ei mitään. Luulen että suurin osa miehistä vain haluaa että naiset myöntävät tämän.
Että toiset ovat suositumpia (halutumpia) kuin toiset? Olen tiennyt sen lapsesta saakka.
Minulle tämä tuli käytännön tasolla shokkina. Luulin vielä teini-iässä että romanttinen pariutuminen tapahtuu kuten elokuvissa ja telkkarisarjoissa jossa "sankari" (joka ehkä on nörtti) saa lopulta sen kauniin naisen rinnalleen leffan lopussa. Suurin osa näkevät itsensä oman elämänsä sankarina, ja jos sitä kaunista naista ei "automaattisesti" ole siinä rinnalla edes jossain vaiheessa elämää niin se on ainakin alussa melkoinen shokki. Jotkut miehet eivät pääse tästä koskaan yli. Ehkä naisen versio tästä on vanheneminen ja sen tuoma efekti omaan seksuaaliseen vetovoimaan. Ehkä pointtini on enemmänkin se että vartumme helposti tietyssä kuplassa ja kun se puhkeaa jossain vaiheessa niin jäljelle ehkä jää vain tyhjä kuori. Toivoisin enemmän empatiaa, ymmärrystä ja rakkautta toisiamme kohtaan. Peräänkuulutan kuitenkin että asioita täytyy pystyä analysoimaan evoluutiobiologian ja psykologian kautta.
Toki, kyllä minäkin ymmärsin näitä sosiaalisen statuksen taso-eroja jo ala-asteella - mutta koska olin itse suosittu niin se ei tuntunut niin pahalta ja brutaalilta.
Mielenkiintoinen tunnustus, kiitos avoimuudesta. Palstalla usein herjataan naisia "Disney-kuvitelmissa" ja "Harlekiini-maailmassa" elämisestä, mutta taitaa olla yleisempää, että miehille tulee todellisuus yllätyksenä. Johtuisiko se siitä, että naisille opetetaan tytöistä alkaen, että me emme ole riittävän hyviä tällaisenaan vaan aina pitää muuttaa vartaloaan, hiuksiaan, kasvattaa kynsiä, meikata, pukeutua, miellyttää ulkonäöllä ympäristöä. Kun näin aikuisena naisena katsoo naistenlehtimaailmaa, niin sehän on ihan järkyttävä! Ja alkaa ilmeisesti jo teini- ellei peräti esiteini-iässä Demin kaltaisten lehtien ja sivustojen kautta.
Kokevatko nuoret pojat mitään vastaavaa? Että yhteiskunta/tytöt/muut pojat vaatisivat jatkuvaa oman ulkonäön muokkaamista tullakseen hyväksytyksi?
Mikäs on vakiovastaus näissä tasoteoria-ketjuissa?
Yksinäinen mies: kehitä itseäsi niin saatat joskus kelvata jollekin.
Samalla toki vittuillaan huonosta itsetunnosta.
eli mitäpä luulet kokevatko miehet tai pojat vastaavaa?
Mitä muuta ajattelit asialle olevan tehtävissä?
Jos ongelmana on yksinäisyys, kannattaisi varmaan joskus aloittaa ketju miesten kokemasta yksinäisyydestä. Sellainen, jossa nainen nähdään ihmisenä, ei vain reikänä, ja jossa ei mainita pihaustakaan mistään tasoteorioista, etteivät bordellihullut ja maailmanlopunmaalailijat aktivoidu. Muuten tämä tulee olemaan tätä samaa hyödytöntä jauhamista jatkossakin. Monelle tämä on viihdettä, sille yksinäiselle ehkä ei.
Miesten kokemasta yksinäisyydestä ei sovi puhua.
Se on välittömästi ulìnaa ja naiset uhriutuvat kuten tässäkin ketjussa, ihan ilman että kukaan puhuu tasoista mitään.
fakta on että on miehiä jotka eivät kelpaa naisille.
Omaa syytä? Tietysti. Ruminkin palovammapotilas saa naisen kun on tarpeeksi rahaa ja pitää positiivisen asenteen tähän ihanaan elämään. Ei ehkä sinua, mutta jonku. Siinä voi ainakin uskotella itselleen että nainen rakastaa häntä ihan vain omana itsenään.
Itse lähtisin kuitenkin siitä, että lopetettaisiin sellaiset "jokaiselle on joku jossain " paskanpuhuminen ja kerrottaisiin rehellisesti että ilman kovaa työtä miehet eivät tule kelpaamaan naisille. Lähde: avioeroluvut. On päästy parisuhteeseen mutta miespä ei täytä naisen vaatimuksia joten nainen hakee eroa.
Mitä useampi mies sisäistää tämän jo siellä peruskoulussa, sitä onnellisempia naiset ovat koska sitten parisuhdemarkkinoille tulisi vain miehiä joilla on motivaatiota olla kuin koira, ja täyttää emäntänsä kaikki toiveet ripeästi ja kyselemättä.
Loput miehet sitten voivat kulkea omia teitään, valaistuneena etteivät he nyt varsinaisesti naista tervitse onnelliseen elämään. Eikö tuossa olisi win-win? Tuohan on jo naisilla tilanne. Joku kutsuu sitä voimaantumiseksi?
Mikäli olet tosissasi, seuraava askel on saada tuo opetus opetussuunnitelmaan. Onko ideoita, miten se tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:
A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.
B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.Aihän A) ja B) ole vaihtoehtoehtoja tai toisensa poissulkevia.
A) Ne 90% naisista jotka pyörivät miesten 10% pimpsakarusellissa jäävä lopulta yksin koska noiden miesten ei tarvitse sitoutua keneenkään toosaa saadakseen.
B) Nainen edelleen saa ainakin panosuhteen koska vain haluaa. Niin sysirumaa naista ei olekaan ettei toosa kelpaisi edes jollekin.
Ei Jeesus. Nytkö lähti päivän nauhuri käyntiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
"Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Ei mitään. Luulen että suurin osa miehistä vain haluaa että naiset myöntävät tämän.
Että toiset ovat suositumpia (halutumpia) kuin toiset? Olen tiennyt sen lapsesta saakka.
Minulle tämä tuli käytännön tasolla shokkina. Luulin vielä teini-iässä että romanttinen pariutuminen tapahtuu kuten elokuvissa ja telkkarisarjoissa jossa "sankari" (joka ehkä on nörtti) saa lopulta sen kauniin naisen rinnalleen leffan lopussa. Suurin osa näkevät itsensä oman elämänsä sankarina, ja jos sitä kaunista naista ei "automaattisesti" ole siinä rinnalla edes jossain vaiheessa elämää niin se on ainakin alussa melkoinen shokki. Jotkut miehet eivät pääse tästä koskaan yli. Ehkä naisen versio tästä on vanheneminen ja sen tuoma efekti omaan seksuaaliseen vetovoimaan. Ehkä pointtini on enemmänkin se että vartumme helposti tietyssä kuplassa ja kun se puhkeaa jossain vaiheessa niin jäljelle ehkä jää vain tyhjä kuori. Toivoisin enemmän empatiaa, ymmärrystä ja rakkautta toisiamme kohtaan. Peräänkuulutan kuitenkin että asioita täytyy pystyä analysoimaan evoluutiobiologian ja psykologian kautta.
Toki, kyllä minäkin ymmärsin näitä sosiaalisen statuksen taso-eroja jo ala-asteella - mutta koska olin itse suosittu niin se ei tuntunut niin pahalta ja brutaalilta.
Mielenkiintoinen tunnustus, kiitos avoimuudesta. Palstalla usein herjataan naisia "Disney-kuvitelmissa" ja "Harlekiini-maailmassa" elämisestä, mutta taitaa olla yleisempää, että miehille tulee todellisuus yllätyksenä. Johtuisiko se siitä, että naisille opetetaan tytöistä alkaen, että me emme ole riittävän hyviä tällaisenaan vaan aina pitää muuttaa vartaloaan, hiuksiaan, kasvattaa kynsiä, meikata, pukeutua, miellyttää ulkonäöllä ympäristöä. Kun näin aikuisena naisena katsoo naistenlehtimaailmaa, niin sehän on ihan järkyttävä! Ja alkaa ilmeisesti jo teini- ellei peräti esiteini-iässä Demin kaltaisten lehtien ja sivustojen kautta.
Kokevatko nuoret pojat mitään vastaavaa? Että yhteiskunta/tytöt/muut pojat vaatisivat jatkuvaa oman ulkonäön muokkaamista tullakseen hyväksytyksi?
Ohis, mutta oletko tutustunut Demi-lehteen? Minä olin itse nuori SinäMinä-lehden aikaan, ja on ollut ilahduttavaa huomata, että Demi ei ole lainkaan yhtä ulkonäkö-, meikki-, seurustelu- ja ihastuskeskeinen kuin oman nuoruuteni tyttöjenlehdet olivat. Minusta Demi nimenomaan pyrkii parantamaan tyttöjen minäkuvaa ja laajentamaan näkökulmaa muuallekin meikeistä, hiuksista, pojista ja seurustelusta.
Hyvä, jos on noin. En ole itse tutustunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:
A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.
B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.Aihän A) ja B) ole vaihtoehtoehtoja tai toisensa poissulkevia.
A) Ne 90% naisista jotka pyörivät miesten 10% pimpsakarusellissa jäävä lopulta yksin koska noiden miesten ei tarvitse sitoutua keneenkään toosaa saadakseen.
B) Nainen edelleen saa ainakin panosuhteen koska vain haluaa. Niin sysirumaa naista ei olekaan ettei toosa kelpaisi edes jollekin.
Kohta A: Eikö se ole ihmisen oma asia, jos pyörii yhden illan jutuissa eikä sen vuoksi pariudu? Koska suurin osa naisista kuitenkaan ei niin tee, niin miksi tuo on niin iso ongelma?
Toisaalta kohtaan A liittyen.. Miten IHMEESSÄ voi olla mahdollista, että niin moni "alempitasoinen" nainen saisi seksiseuraa huippumiehistä? Itse en tunne yhtään tavisnaista, jolla tällaisia kokemuksia on, ja sitten taas tuntemani erittäin suositut ja hyvännäköiset miehet ovat MYÖS seksiseuransa suhteen erittäin kranttuja, koska haluavat harrastaa seksiä naisen kanssa, joka oikeasti kiihottaa ja näyttää seksikkäältä. En tiedä, lasketaanko heitä HUIPPUmiehiksi edes, mutta jos hekään eivät niitä kaikkein kuumimpia ja halutuimpia ole, niin miten ihmeessä voisi olla niin, että just ne kaikkein halutuimmat miehet olisivat niitä, jotka kelpuuttaisivat ne vähiten halutuimmat naiset, joista eivät edes suuremmin pidä (kun eivät kerran suhdettakaan edes harkitse)???
Ja sitten kohta B. Panosuhde ei ole sama asia kuin parisuhde. Joten väitettä "nainen saa parisuhteen koska vaan" ei voi perustella väittämällä "nainen saa panosuhteen koska vaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
"Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Ei mitään. Luulen että suurin osa miehistä vain haluaa että naiset myöntävät tämän.
Että toiset ovat suositumpia (halutumpia) kuin toiset? Olen tiennyt sen lapsesta saakka.
Minulle tämä tuli käytännön tasolla shokkina. Luulin vielä teini-iässä että romanttinen pariutuminen tapahtuu kuten elokuvissa ja telkkarisarjoissa jossa "sankari" (joka ehkä on nörtti) saa lopulta sen kauniin naisen rinnalleen leffan lopussa. Suurin osa näkevät itsensä oman elämänsä sankarina, ja jos sitä kaunista naista ei "automaattisesti" ole siinä rinnalla edes jossain vaiheessa elämää niin se on ainakin alussa melkoinen shokki. Jotkut miehet eivät pääse tästä koskaan yli. Ehkä naisen versio tästä on vanheneminen ja sen tuoma efekti omaan seksuaaliseen vetovoimaan. Ehkä pointtini on enemmänkin se että vartumme helposti tietyssä kuplassa ja kun se puhkeaa jossain vaiheessa niin jäljelle ehkä jää vain tyhjä kuori. Toivoisin enemmän empatiaa, ymmärrystä ja rakkautta toisiamme kohtaan. Peräänkuulutan kuitenkin että asioita täytyy pystyä analysoimaan evoluutiobiologian ja psykologian kautta.
Toki, kyllä minäkin ymmärsin näitä sosiaalisen statuksen taso-eroja jo ala-asteella - mutta koska olin itse suosittu niin se ei tuntunut niin pahalta ja brutaalilta.
Mielenkiintoinen tunnustus, kiitos avoimuudesta. Palstalla usein herjataan naisia "Disney-kuvitelmissa" ja "Harlekiini-maailmassa" elämisestä, mutta taitaa olla yleisempää, että miehille tulee todellisuus yllätyksenä. Johtuisiko se siitä, että naisille opetetaan tytöistä alkaen, että me emme ole riittävän hyviä tällaisenaan vaan aina pitää muuttaa vartaloaan, hiuksiaan, kasvattaa kynsiä, meikata, pukeutua, miellyttää ulkonäöllä ympäristöä. Kun näin aikuisena naisena katsoo naistenlehtimaailmaa, niin sehän on ihan järkyttävä! Ja alkaa ilmeisesti jo teini- ellei peräti esiteini-iässä Demin kaltaisten lehtien ja sivustojen kautta.
Kokevatko nuoret pojat mitään vastaavaa? Että yhteiskunta/tytöt/muut pojat vaatisivat jatkuvaa oman ulkonäön muokkaamista tullakseen hyväksytyksi?
Mikäs on vakiovastaus näissä tasoteoria-ketjuissa?
Yksinäinen mies: kehitä itseäsi niin saatat joskus kelvata jollekin.
Samalla toki vittuillaan huonosta itsetunnosta.
eli mitäpä luulet kokevatko miehet tai pojat vastaavaa?
Mitä muuta ajattelit asialle olevan tehtävissä?
Jos ongelmana on yksinäisyys, kannattaisi varmaan joskus aloittaa ketju miesten kokemasta yksinäisyydestä. Sellainen, jossa nainen nähdään ihmisenä, ei vain reikänä, ja jossa ei mainita pihaustakaan mistään tasoteorioista, etteivät bordellihullut ja maailmanlopunmaalailijat aktivoidu. Muuten tämä tulee olemaan tätä samaa hyödytöntä jauhamista jatkossakin. Monelle tämä on viihdettä, sille yksinäiselle ehkä ei.
Miesten kokemasta yksinäisyydestä ei sovi puhua.
Se on välittömästi ulìnaa ja naiset uhriutuvat kuten tässäkin ketjussa, ihan ilman että kukaan puhuu tasoista mitään.
fakta on että on miehiä jotka eivät kelpaa naisille.
Omaa syytä? Tietysti. Ruminkin palovammapotilas saa naisen kun on tarpeeksi rahaa ja pitää positiivisen asenteen tähän ihanaan elämään. Ei ehkä sinua, mutta jonku. Siinä voi ainakin uskotella itselleen että nainen rakastaa häntä ihan vain omana itsenään.
Itse lähtisin kuitenkin siitä, että lopetettaisiin sellaiset "jokaiselle on joku jossain " paskanpuhuminen ja kerrottaisiin rehellisesti että ilman kovaa työtä miehet eivät tule kelpaamaan naisille. Lähde: avioeroluvut. On päästy parisuhteeseen mutta miespä ei täytä naisen vaatimuksia joten nainen hakee eroa.
Mitä useampi mies sisäistää tämän jo siellä peruskoulussa, sitä onnellisempia naiset ovat koska sitten parisuhdemarkkinoille tulisi vain miehiä joilla on motivaatiota olla kuin koira, ja täyttää emäntänsä kaikki toiveet ripeästi ja kyselemättä.
Loput miehet sitten voivat kulkea omia teitään, valaistuneena etteivät he nyt varsinaisesti naista tervitse onnelliseen elämään. Eikö tuossa olisi win-win? Tuohan on jo naisilla tilanne. Joku kutsuu sitä voimaantumiseksi?
Tämä on nyt sitä samaa jankutusta ilman totuuspohjaa. Positiivista edistystä on että annoit kuvitteelliselle palovammapotilaalle positiivisen elämän asenteen eli luonteenpiirteen joka usein on niillä suositummilla ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
"Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Ei mitään. Luulen että suurin osa miehistä vain haluaa että naiset myöntävät tämän.
Että toiset ovat suositumpia (halutumpia) kuin toiset? Olen tiennyt sen lapsesta saakka.
Minulle tämä tuli käytännön tasolla shokkina. Luulin vielä teini-iässä että romanttinen pariutuminen tapahtuu kuten elokuvissa ja telkkarisarjoissa jossa "sankari" (joka ehkä on nörtti) saa lopulta sen kauniin naisen rinnalleen leffan lopussa. Suurin osa näkevät itsensä oman elämänsä sankarina, ja jos sitä kaunista naista ei "automaattisesti" ole siinä rinnalla edes jossain vaiheessa elämää niin se on ainakin alussa melkoinen shokki. Jotkut miehet eivät pääse tästä koskaan yli. Ehkä naisen versio tästä on vanheneminen ja sen tuoma efekti omaan seksuaaliseen vetovoimaan. Ehkä pointtini on enemmänkin se että vartumme helposti tietyssä kuplassa ja kun se puhkeaa jossain vaiheessa niin jäljelle ehkä jää vain tyhjä kuori. Toivoisin enemmän empatiaa, ymmärrystä ja rakkautta toisiamme kohtaan. Peräänkuulutan kuitenkin että asioita täytyy pystyä analysoimaan evoluutiobiologian ja psykologian kautta.
Toki, kyllä minäkin ymmärsin näitä sosiaalisen statuksen taso-eroja jo ala-asteella - mutta koska olin itse suosittu niin se ei tuntunut niin pahalta ja brutaalilta.
Mielenkiintoinen tunnustus, kiitos avoimuudesta. Palstalla usein herjataan naisia "Disney-kuvitelmissa" ja "Harlekiini-maailmassa" elämisestä, mutta taitaa olla yleisempää, että miehille tulee todellisuus yllätyksenä. Johtuisiko se siitä, että naisille opetetaan tytöistä alkaen, että me emme ole riittävän hyviä tällaisenaan vaan aina pitää muuttaa vartaloaan, hiuksiaan, kasvattaa kynsiä, meikata, pukeutua, miellyttää ulkonäöllä ympäristöä. Kun näin aikuisena naisena katsoo naistenlehtimaailmaa, niin sehän on ihan järkyttävä! Ja alkaa ilmeisesti jo teini- ellei peräti esiteini-iässä Demin kaltaisten lehtien ja sivustojen kautta.
Kokevatko nuoret pojat mitään vastaavaa? Että yhteiskunta/tytöt/muut pojat vaatisivat jatkuvaa oman ulkonäön muokkaamista tullakseen hyväksytyksi?
Mikäs on vakiovastaus näissä tasoteoria-ketjuissa?
Yksinäinen mies: kehitä itseäsi niin saatat joskus kelvata jollekin.
Samalla toki vittuillaan huonosta itsetunnosta.
eli mitäpä luulet kokevatko miehet tai pojat vastaavaa?
Mitä muuta ajattelit asialle olevan tehtävissä?
Jos ongelmana on yksinäisyys, kannattaisi varmaan joskus aloittaa ketju miesten kokemasta yksinäisyydestä. Sellainen, jossa nainen nähdään ihmisenä, ei vain reikänä, ja jossa ei mainita pihaustakaan mistään tasoteorioista, etteivät bordellihullut ja maailmanlopunmaalailijat aktivoidu. Muuten tämä tulee olemaan tätä samaa hyödytöntä jauhamista jatkossakin. Monelle tämä on viihdettä, sille yksinäiselle ehkä ei.
Miesten kokemasta yksinäisyydestä ei sovi puhua.
Se on välittömästi ulìnaa ja naiset uhriutuvat kuten tässäkin ketjussa, ihan ilman että kukaan puhuu tasoista mitään.
fakta on että on miehiä jotka eivät kelpaa naisille.
Omaa syytä? Tietysti. Ruminkin palovammapotilas saa naisen kun on tarpeeksi rahaa ja pitää positiivisen asenteen tähän ihanaan elämään. Ei ehkä sinua, mutta jonku. Siinä voi ainakin uskotella itselleen että nainen rakastaa häntä ihan vain omana itsenään.
Itse lähtisin kuitenkin siitä, että lopetettaisiin sellaiset "jokaiselle on joku jossain " paskanpuhuminen ja kerrottaisiin rehellisesti että ilman kovaa työtä miehet eivät tule kelpaamaan naisille. Lähde: avioeroluvut. On päästy parisuhteeseen mutta miespä ei täytä naisen vaatimuksia joten nainen hakee eroa.
Mitä useampi mies sisäistää tämän jo siellä peruskoulussa, sitä onnellisempia naiset ovat koska sitten parisuhdemarkkinoille tulisi vain miehiä joilla on motivaatiota olla kuin koira, ja täyttää emäntänsä kaikki toiveet ripeästi ja kyselemättä.
Loput miehet sitten voivat kulkea omia teitään, valaistuneena etteivät he nyt varsinaisesti naista tervitse onnelliseen elämään. Eikö tuossa olisi win-win? Tuohan on jo naisilla tilanne. Joku kutsuu sitä voimaantumiseksi?
Avioerojen syiden kärkikastia vuodesta toiseen ovat uskottomuus, alkoholi ja (henkinen/fyysinen) väkivalta, jossakin järjestyksessä. Itsekin kerran eronneena voin kertoa, että siihen ei kukaan lähde kevyin perustein. Avioero ei ole kivaa, kevyttä eikä edes halpaa. Sittemmin on kokemusta onnellisesta avioliitosta, ja nähdäkseni sen salaisuus on molemminpuolisen kunnioituksen (ilman sitä muu on turhaa) lisäksi vastavuoroisuus. Vain toinen ei anna ja vain toinen ei ota. Ei kyse ole vain toisen toiveiden täyttämisestä.
Ihmiskuvasi on kovin surullinen, ja todella uskon, että itsetunnon kehittäminen (se löytyy sisältä, ei ulkoa) voisi muuttaa sitä parempaan suuntaan. Siihen saakka kannattaa unohtaa parisuhdekuviot ja keskittyä niihin omiin teihin...joka tapauksessa, siltä varalta, että meillä on vain tämä yksi, ainutkertainen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän tämän pointin ja tasoteoriankin jossain määrin, mutta eikö tässä nyt pitäisi naisten sijaan kääntää syyttävä sormi kohti niitä kärkipään alfamiehiä kohti, jotka p*nee kaikkea mikä liikkuu. Heidän pitäisi tuntea vähän sympatiaa "alempitasoisia" miehiä kohtaan ja valita vain niitä omantasoisia kumppaneita. Nythän on niin, että naiset yrittää niitä tasokkaampia miehiä, jotka nauttivat saamastaan huomiosta ja käyttävät naisia hyväkseen. Nainen pettyy kun mies toisensa jälkeen kohtelee huonosti ja toteaa, että on mieluummin yksin. Jos alfamiehet pariutuisi jo nuorena sen kukasta kukkaan hyppäämisen sijaan, löytäisi sekä miehet että naiset helpommin hyvän puolison.
Höpönhöpön. Juuri tuossa tasoteoria menee harhaan. Molemmille sukupuolille kuuluu nuoreen aikuisuuteen seurustelun "harjoittelu" eli ensimmäiset seurustelusuhteet ja seksikokeilut, joiden ei vielä kuulukaan johtaa loppuelämän parisuhteeseen. Tulee pettymyksiä mutta myös kokemuksia.
No tämähän se on. On olemassa (isohko?) joukko miehiä, joiden mielestä niitä kokemuksia saisi olla vain pojilla ja miehillä. Ei missään tapauksessa tytöillä ja naisilla: tytöt ja naiset eivät saa seurustelusta ja seksistä kokemusta vaan he menevät siitä pilalle.
Minua ei häiritse tuollaiset miehet ollenkaan, vaikka olen nainen. Ei ainakaan niin kauan kuin heillä ei ole vaikutusta naisten elämäntapaan kuten ei Suomessa ole. Sehän on vain typerää, that's all, eikä sellaisesta ihmisjoukosta koskaan päästä eroon, jotka toitottavat typeryyksiään ympäriinsä. Heihin on aivan turha aikaa tuhlata.
Tasoteorian toteaminen on yksi juttu. Sen aiheuttama märinä on toinen. Märisijöitä ovat juurikin nuo yllä kuvatut miehet. Tasoteoria ei koskaan ole ollut mikään ongelma naisille, joten en ymmärrä, miksi tätä hierotaan naisten naamaan ja vaaditaan ”tunnustamaan”. Mikseivät teoreetikot vaadi sitä noilta miehiltä? Hehän tässä pullikoivat teoriaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
"Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Ei mitään. Luulen että suurin osa miehistä vain haluaa että naiset myöntävät tämän.
Minkä?
Kerro oma versiosi teoriasta, tässä ketjussa on ollut niin monenlaista väitettä, että on mahdotonta hahmottaa, mikä se teoria nyt sitten lopulta on. Millaisen version sinä haluat naisten ”myöntävän”?
Mikä sinusta voi tarkoittaa "miehen seksuaalinen markkina-arvo" jota myös tasoteoriaksi kutsutaan?
Niin, mistä sinä vedit tähän tuon seksuaalisen markkina-arvon? Jatkuvastihan sitä toitotetaan, että ulkoisesti vastenmielinenkin mies saa naisia, kunhan on lompakko kunnossa. Eihän se tarkoita, että nimenomaan miehen seksuaalinen markkina-arvo olisi kovin korkea.
Raha vaikuttaa siihen markkina-arvoon.
Sinulla on kummallinen käsitys seksuaalisesta puoleensa vetävyydestä. Rahalla voi saada tietyntyyppisiä naisia, totta. Mutta kokevatko nuo naiset miehen SEKSUAALISESTI kiinnostavaksi? Voivat kokea tai olla kokematta. Et voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä miksi ihmisten pariutumisstrategiat ovat kiinnostavia, ei tässä ketjussa suotta ole yli tuhatta viestiä ja itsekin luin osan viesteistä.
Ne asiat, joissa yhteys muihin eläinlajeihin vaikuttaa kiistattomalta ovat ulkonäön merkitys houkuttelevuudessa ja asema hierarkiassa. Sen jälkeen onkin jo vaikeampi löytää yleispäteviä ja yksilöstä lähteviä selitysmalleja ja pitäisi mielestäni turvautua populaatioon ja ympäristötekijöihin liittyviin malleihin. Miehiä esimerkiksi syntyy enemmän kuin naisia. Synnytykseen puolestaan kuolee paljon naisia. Siitä huolimatta joissakin kulttuureissa abortoidaan naispuolisia sikiöitä, mikä vääristää lopputulosta.
En usko, että ihmisapinan lisääntymisstrategioihin koskaan saadaan yleispätevää mallinnusta, vaan ne jäävät (kuten ovat jo jääneet) enemmän ko. historian ajanjakson kuvauksiksi eli heijastelevat sen ajan tieteen paradigmaa ja yleisiä arvostuksia sukupuolielämään liittyen.
Luonnossa pääsee lisääntymään lajista riippuen korein soidintanssija, koreimman pesäntekijä, vahvin taistelija tai isoimmat sarvet omaava.
Joskus myös se joka haisee eniten/kauimmas tai jolla on tarkin hajuaisti. Tai vastaava äänisignaalein. Tai monin muin perustein. Kaikissa tapauksissa silti vain siihen joukkoon rajautuen, joka sattuu olemaan ajassa ja paikassa tuurilla kohdillaan. Joskus kyse on todellisesta kilpakosinnasta mutta melkein aina ei, vaan pariutumaan pääsee yksinkertaisesti se joka sattuu olemaan paikalla ja joissain tapauksissa soidinmenojen perusteellakin se, joka sattuu olemaan paikalla JA jonka toinen soitimella hyväksyy. Useampi ei siis niinkään kilpaile vaan soitimella vaan koetetaan voittaa kumppanin kiinnostus. Soidintanssissa pitää olla viekoitteleva vaikka olisi ainut ehdokas. Tämä on suodatin, jonka perusteella pahiten luuseroituneet peräkammarinpojat eivät pääse pukille vaikka olisivat ainut miespuolinen maailmassa. Naaras jää mieluummin vanhaksi piiaksi kuin jatkaa huonoja geenejä. :)
Palstamiehet ei tajua sitä että pariutumisessakin on karsintaraja. He kuvittelevat että pahnanpohjimmainenkin saisi naisen jos sitä ja tätä. Ei saa. Pakko on kömpiä ulos kämpästä ja hankkia elämä. 150 000 anonyymia viestiä netin keskustelupalstalla ei tätä faktaa muuta miksikään.
Raha hiukan vääristää luonnollista kilpailua. Onneton surkimus saattaa päästä rahan turvin jatkamaan geenejään vaikka luonnossa tällä olisi ollut mitättömät mahdollisuudet. Ei sillä, onhan olemassa varattomia sukulinjoja mistä löytyy ties mitä sairauksia ja siltikin sitä jatketaan.
Tässä vaiheessa voidaankin miettiä lisääntymisen eettisiä puolia joita harva tulee miettineeksi biologisista syistä.Onko sulla antaa konkreettista esimerkistä onnettomasta surkimuksesta jolla on niin merkittäviä määriä rahaa, että se on oleellisesti vaikuttanut pariutumiseen?
Niin arvelinkin.
Osuiko ihon alle? Tarkoitin sosiaalisesti kömpelöä minkä on pitänyt turvautua rahaan. Et näemmä ole ikinä kuullut lottovoittajista, palkkatyöläisistä, perijöistä.
Pyysin konkreettisia esimerkkejä enkä nälvintää. Mutta jokaisella kai tasonsa, keskusteluissa ainakin.
Tuontivaimot luulisi olevan tuttu käsite. Ihan tilastoja katsomalla voi nähdä avioliitoissa kasvua erityisesti miesten puolella. Googlettamalla löytyy tilastoa
Pyysin konkreettista esimerkkiä ja aloit luennoida jostain ihan muusta käsitteistöstä. Ei taida olla päiväsi. Tai elämäsi.
Olisiko nuo miehet löytäneet sosiaalisesti kömpelöinä muuten naista? Hyvällä tuurilla ehkä, isolla todennäköisyydellä ei. Sosiaalinen kömpelyys on oikeasti ongelma. Yksilöstä kiinni haluaako sille tehdä mitään vaiko ei.
Mikä sitten mielestäsi olisi konkreettisempi esimerkki? Ilman tilastoa on vaikea todentaa mitään.Edelleenkään en näe konkreettisia esimerkkejä. Esimerkittömyyttä ei kompensoi kokonaan uuden asian ja siihen liittyvän lisäoletuksen sotkeminen. Nyt sun pitää näyttää MYÖS konkreettinen esimerkki siitä että nuo miehet olisivat SEKÄ sosiaalisesti kömpelöitä ETTÄ erityisen varakkaita.
Joku syy siihen on ettei muuten saa. Monelle köyhemmästä maasta tulevalle riittää elättäjänä toiminen. Olen nähnyt jonkin verran noita miehiä ja jutellut yhdenkin tuonnin kanssa. Sanoi suoraan miehen hoitavan kaikki kulut joka riittää hänelle. Surkutteli oikeastaan vain sitä ettei oikein saa osakseen kukkia, lahjoja tai romantiikkaa.
Uudet spekulatiiviset lisäoletukset eivät kuitenkaan lle konkreettinen esimerkki eivätkä auta lisäämään alkuperäisen väitteen uskottavuutta.
Puhe oli siis alkujaan siitä että onneton surkimus voi rahalla saada puolison. Elintason perässä köyhästä maasta länteen naimisiin pyrkivä nainen on jo lähtökohtaisesti tämän suhteen epäpätevä esimerkki koska siinä oleellista on yhteiskuntien elintasoerot eikä yksilön vauraus. Lisäksi yhteys miehen onnettomaan surkimukseuteen on täysin hypoteettinen oma väitteesi, yleistävä ja ennakkoluuloinen.
Sitten olkoot. Huomaahan tuon täältäkin ja yleisestikin netissä miten paljon tuolla on sosiaalisesti lahjamattomia miehiä. Näillekö pitäisi emäntäkoulun sekä pakkobordellin kautta järjestää naisia?
Raha oikeasti vääristää ja pidän kannastani kiinni.Saat pitää perusteettomasta kannastasi kiinni. Kunnioitettavaa on myöntää se, että on vain päähänpinttymä ilman perusteita eikä yrittää loputtomalla jaarittelulla peitellä sitä.
Kerro oma mielipiteesi mitä noille miehille tapahtuisi, elleivät enää pystyisi ostamaan naisia? Tunnut tietävän paremmin niin haluan kuulla.
En ymmärrä mitä yrität. Minun kantani jostain "noista miehistä" ei ole relevantti aiemmin esitetyn väitteen todenmukaisuuden suhteen eikä tuo siihen esimerkkiä. Lisäksi esität edelleen täysin perusteettoman, yleistävän ja väheksyvän väitteen että kyse on "naisten ostamisesta" ja "pystymisestä". Täysin epämääräistä ja mielikuvituksellista maalailua, ei lainkaan konkretiaa tai faktaa. En ala tanssimaan mielikuvitusjuttujesi tahdissa haamujen kanssa. Kun pyysin konkeettisia esimerkkejä, odotin niitä, enkä jostain toisesta asiasta kehiteltyjä mutujuttuja.
Voin antaa oman esimerkin. Miten ihan liian moni ohitti Tinderissä bioboksissa luetun maininnan: olen 50% venäläinen nainen. Odotan romanttista miestä ❤️
Mitä sain? Hiljaisia, vihaisen oloisia, vailla lahjoja ja kukkia saapuvia miehiä. Ainoastaan yksi oli lukenut mun kirjoittaman tekstin. En ruvennut käymään läpi seuraavaa kymmentä miestä josko joku muukin kuin pelkästään yksi olisi lukenut bio:n.En ymmärrä kyllä kaikkea tuosta tekstistäsi, enkä siitä, miten se liittyy mihinkään. Tinder-jargon on minulle tuntematonta, mutta olen käsittänyt että siellä treffeille eteneminen edellyttää kummankin kiinnostumista ja lisäksi erikseen sopimista, eli jonkinlainen keskusteluyhteys olisi jo ennen treffejä. Sinä ilmeisesti olet treffaillut aika summan mutikassa miehiä. En näe nyt kommenttisi yhteyttä asiaan.
Selitetään kamalasti miten ollaan romanttisia ja ihaillaan venäläisiä naisia. Lopputulos oli kuitenkin edellämainittu. Voihan olla etten täysin ymmärrä suomalaisia miehiä. Lahjoista ja kukista en tingi. Ne on oltava mukana 🥰
Varmaan sanoit ennen treffejä tästä vaatimuksestasi? Etkö? Joo, kannattaa opetella. Ei kyllä liity aiheeseen mitenkään nähdäkseni.
Sehän on tiedetty fakta ettei venäläistä naista mennä tapaamaan ilman tuomisia. Jos ei tiedä sitten voi kysyä.
Apua, jos tuolla asenteella lähdetään käymään Baltiassa/Venäjällä! Tulee äkkiä oharit.Mitä sitten? Ei kai se nyt niin paha asia ole, jos saa pakit naiselta, jonka kanssa ei deittailupuoli synkkaa. Jos nainen haluaa, että aina hänelle ostellaan lahjoja, mutta mies haluaa jonkun toisenlaisen suhteen, niin eikö ole vain hyvä, että heti tulee selväksi, että nyt haetaan ihan erilaista juttua ja ei kannata jatkaa. Eivät kaikki miehet edes halua sellaista suhdetta, jossa naisen kiinnostus ostetaan lahjoilla. Ja kaikkien mielestä shoppailu ei ole romantiikkaa.
Silloin ei mätsätä hänen kanssaan. Ukoilla on kumma tapa lähteä treffeille heille sopimattomien naisten kanssa.
Olin virheluulossa, että treffeistä sopivat kumpikin. Mutta kai tämäkin on jotain venäläistä kulttuuria sitten, että mies vaan ilmoittaa asiasta ja nainen alistuu. Kitisee sitte jälkikäteen netissä että ihan vääränlaisia miehiä puskee treffeille.
Ei vaan treffeille tullaan lahjojen kanssa ja omataan muutoinkin käytöstapoja. Siinä olet oikeassa että Venäjällä miehet tykkää ottaa ohjat käsiinsä.
Mitä lahjoja ensimmäisille treffeille voisi harkita? Mietin tässä, että jos uskaltaudun pyytämään kivanoloista venäläisnaista treffeille, niin mikä olisi sopiva lahja? Onko timanttikaulakoru liian yliampuva, vai tekisikö sillä vaikutuksen? Prismasta ostettu suklaarasia taitaa olla liian vaatimaton? Mietin myös jotain kauneushoitolalahjakorttia, mutta voiko sen tulkita vihjailuksi siitä, että nainen ei olisi tarpeeksi kaunis? Jos vien kalliin samppanjapullon, niin onko se liian tylsä ja mielikuvitukseton?
Anna jotain hyviä vinkkejä! Ja rahasta ei ole pulaa. Voisin periaatteessa antaa ekoilla treffeillä lahjaksi vaikka auton (ei nyt mitään Ferraria, mutta Bemarin), mutta tässä on vähän se riski, että jos naisella ei olekaan ajokorttia... Mutta tekisikö Bemari venäläisnaiseen vaikutuksen? Mietin, että jos se olisi keino erottautua muita miehistä ja nainen sitten rakastuisi juuri minuun. Tokihan suhteessa käyttäisin myös häneen rahaa anteliaasti, ja sen haluaisinkin hienovaraisesti naiselle viestittää jo ensimmäisillä treffeillä, koska oletan, että venäläisnaista kiinnostaa juuri tämä puoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän tämän pointin ja tasoteoriankin jossain määrin, mutta eikö tässä nyt pitäisi naisten sijaan kääntää syyttävä sormi kohti niitä kärkipään alfamiehiä kohti, jotka p*nee kaikkea mikä liikkuu. Heidän pitäisi tuntea vähän sympatiaa "alempitasoisia" miehiä kohtaan ja valita vain niitä omantasoisia kumppaneita. Nythän on niin, että naiset yrittää niitä tasokkaampia miehiä, jotka nauttivat saamastaan huomiosta ja käyttävät naisia hyväkseen. Nainen pettyy kun mies toisensa jälkeen kohtelee huonosti ja toteaa, että on mieluummin yksin. Jos alfamiehet pariutuisi jo nuorena sen kukasta kukkaan hyppäämisen sijaan, löytäisi sekä miehet että naiset helpommin hyvän puolison.
Höpönhöpön. Juuri tuossa tasoteoria menee harhaan. Molemmille sukupuolille kuuluu nuoreen aikuisuuteen seurustelun "harjoittelu" eli ensimmäiset seurustelusuhteet ja seksikokeilut, joiden ei vielä kuulukaan johtaa loppuelämän parisuhteeseen. Tulee pettymyksiä mutta myös kokemuksia.
No tämähän se on. On olemassa (isohko?) joukko miehiä, joiden mielestä niitä kokemuksia saisi olla vain pojilla ja miehillä. Ei missään tapauksessa tytöillä ja naisilla: tytöt ja naiset eivät saa seurustelusta ja seksistä kokemusta vaan he menevät siitä pilalle.
paskapuhetta, tämä on aivan omaa keksintöänne. Jos häpeät panojasi, älä projisoi sitä miehiin.
Ihan totta? Olenko nähnyt (painajais)unta kaikista niistä keskusteluista, joissa puhutaan h#orista, h#roista, kyl#pyöristä, sp#rmaämpäreistä ja m#llirännestä ja hehkutetaan (seksistä tykkääviä) neitseitä?Huh, ihanaa ettei se ollutkaan totta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
"Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Ei mitään. Luulen että suurin osa miehistä vain haluaa että naiset myöntävät tämän.
Että toiset ovat suositumpia (halutumpia) kuin toiset? Olen tiennyt sen lapsesta saakka.
Minulle tämä tuli käytännön tasolla shokkina. Luulin vielä teini-iässä että romanttinen pariutuminen tapahtuu kuten elokuvissa ja telkkarisarjoissa jossa "sankari" (joka ehkä on nörtti) saa lopulta sen kauniin naisen rinnalleen leffan lopussa. Suurin osa näkevät itsensä oman elämänsä sankarina, ja jos sitä kaunista naista ei "automaattisesti" ole siinä rinnalla edes jossain vaiheessa elämää niin se on ainakin alussa melkoinen shokki. Jotkut miehet eivät pääse tästä koskaan yli. Ehkä naisen versio tästä on vanheneminen ja sen tuoma efekti omaan seksuaaliseen vetovoimaan. Ehkä pointtini on enemmänkin se että vartumme helposti tietyssä kuplassa ja kun se puhkeaa jossain vaiheessa niin jäljelle ehkä jää vain tyhjä kuori. Toivoisin enemmän empatiaa, ymmärrystä ja rakkautta toisiamme kohtaan. Peräänkuulutan kuitenkin että asioita täytyy pystyä analysoimaan evoluutiobiologian ja psykologian kautta.
Toki, kyllä minäkin ymmärsin näitä sosiaalisen statuksen taso-eroja jo ala-asteella - mutta koska olin itse suosittu niin se ei tuntunut niin pahalta ja brutaalilta.
Mielenkiintoinen tunnustus, kiitos avoimuudesta. Palstalla usein herjataan naisia "Disney-kuvitelmissa" ja "Harlekiini-maailmassa" elämisestä, mutta taitaa olla yleisempää, että miehille tulee todellisuus yllätyksenä. Johtuisiko se siitä, että naisille opetetaan tytöistä alkaen, että me emme ole riittävän hyviä tällaisenaan vaan aina pitää muuttaa vartaloaan, hiuksiaan, kasvattaa kynsiä, meikata, pukeutua, miellyttää ulkonäöllä ympäristöä. Kun näin aikuisena naisena katsoo naistenlehtimaailmaa, niin sehän on ihan järkyttävä! Ja alkaa ilmeisesti jo teini- ellei peräti esiteini-iässä Demin kaltaisten lehtien ja sivustojen kautta.
Kokevatko nuoret pojat mitään vastaavaa? Että yhteiskunta/tytöt/muut pojat vaatisivat jatkuvaa oman ulkonäön muokkaamista tullakseen hyväksytyksi?
Mikäs on vakiovastaus näissä tasoteoria-ketjuissa?
Yksinäinen mies: kehitä itseäsi niin saatat joskus kelvata jollekin.
Samalla toki vittuillaan huonosta itsetunnosta.
eli mitäpä luulet kokevatko miehet tai pojat vastaavaa?
Mitä muuta ajattelit asialle olevan tehtävissä?
Jos ongelmana on yksinäisyys, kannattaisi varmaan joskus aloittaa ketju miesten kokemasta yksinäisyydestä. Sellainen, jossa nainen nähdään ihmisenä, ei vain reikänä, ja jossa ei mainita pihaustakaan mistään tasoteorioista, etteivät bordellihullut ja maailmanlopunmaalailijat aktivoidu. Muuten tämä tulee olemaan tätä samaa hyödytöntä jauhamista jatkossakin. Monelle tämä on viihdettä, sille yksinäiselle ehkä ei.
Miesten kokemasta yksinäisyydestä ei sovi puhua.
Se on välittömästi ulìnaa ja naiset uhriutuvat kuten tässäkin ketjussa, ihan ilman että kukaan puhuu tasoista mitään.
fakta on että on miehiä jotka eivät kelpaa naisille.
Omaa syytä? Tietysti. Ruminkin palovammapotilas saa naisen kun on tarpeeksi rahaa ja pitää positiivisen asenteen tähän ihanaan elämään. Ei ehkä sinua, mutta jonku. Siinä voi ainakin uskotella itselleen että nainen rakastaa häntä ihan vain omana itsenään.
Itse lähtisin kuitenkin siitä, että lopetettaisiin sellaiset "jokaiselle on joku jossain " paskanpuhuminen ja kerrottaisiin rehellisesti että ilman kovaa työtä miehet eivät tule kelpaamaan naisille. Lähde: avioeroluvut. On päästy parisuhteeseen mutta miespä ei täytä naisen vaatimuksia joten nainen hakee eroa.
Mitä useampi mies sisäistää tämän jo siellä peruskoulussa, sitä onnellisempia naiset ovat koska sitten parisuhdemarkkinoille tulisi vain miehiä joilla on motivaatiota olla kuin koira, ja täyttää emäntänsä kaikki toiveet ripeästi ja kyselemättä.
Loput miehet sitten voivat kulkea omia teitään, valaistuneena etteivät he nyt varsinaisesti naista tervitse onnelliseen elämään. Eikö tuossa olisi win-win? Tuohan on jo naisilla tilanne. Joku kutsuu sitä voimaantumiseksi?
Useimmat avioerot käsittääkseni johtuvat siitä, että miehet eivät tee työtä avioliitossa. Se, että pääsee parisuhteeseen kun ei ole niinkään merkityksellistä, vaan se, miten siellä suhteessa on. Jos siellä suhteessa lyö elämän lekkeriksi, jättää väliin kotityöt, romantiikan, perhen arkeen osallistumisen, niin aika tarpeeton sellainen mies on. Paremmin ehkä pärjää, jos sen heivaa ulos. Naiset kun arvioivat sitä parisudetta ihan päiväkohtaisesti. Se, että kerran on sanottu tahdon ei riitä, vaan naisen täytyy tuntea voivansa sanoa tahdon ihan jokaisena päivänä.
Niinhän minä tuossa kerronkin. Kovaa työtä.
Ehkä se pitäisi saada myös nuorten miesten päähän? Voivat itse tosiaan päätellä onko työ sen arvoista.
Vastasin kysymykseen "kokevatko pojat vastaavaa" ja alat selittämään että kyllä naisetkin.
Ei saatana, yritä tässä keskustella.