Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?
Tähän ketjuun olisi kiva saada vastauksia siihen, mitä on tarkoitus tapahtua, kun nainen ymmärtää, että toiset ovat suositumpia kuin toiset (minkä tosin ihmiset oppivat keskimäärin jo lapsina, mutta ei mennä siihen).
Mikä asia konkreettisesti muuttuu, kun naiset ovat samassa ymmärryksessä kanssanne siitä, että osa miehistä on toisia suositumpia?
Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:
A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.
B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.
Lisäksi toivon tarkennusta sanaan "nainen": tarkoittaako tämä kaikkia aikuisia naisia, vai esimerkiksi jotakin tiettyä osaa naisista, kuten nuoria naisia? Jos ei ole tarkoitus puhua keski-ikäisistä tai vanhoista naisista vaan nuorista, miksi ei puhuta "nuorista naisista"?
Innolla odotan vastauksia.
Kommentit (2682)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa 1.
Naisille tuntuu olevan mahdotonta asettua miesten asemaan. Naiset eivät vain saa tehdä sitä, ehkä naiset on biologisesti koodattu miettimään omaa ja lastensa onnea. Ei miesten.
Eipä miehetkään näissä keskusteluissa tunnu osaavan asettua naisen asemaan. Näin 32-vuotiaana neitsyenä on ihan mielenkiintoista kuulla miten me naiset paneskelemme kylän kaikki alfat läpi ja nyrpistämme nokkaamme tavismiehille. Saanko näillä meriiteillä tulla asettumaan sinun asemaasi?
Minulle sopii. Vaihdetaan osia.
En tiedä miltä näytät, mutta jos nyt vuoden pari kuluttaisin treenaamiseen (mikä olisi pieni investointi) niin saisin varmaankin naisena kropan melko ok kuntoon eikä tarvitsisi kauaa neitsyenä pyristellä.
Onnea sinulle kuitenkin, toivottavasti löydät kivan miehen.
- ohis, neitsytmies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jokainen nainen pariutuu halutessaan, eikö se tarkoita että periaatteessa kaikki halukkaat naiset ovat jo varattuja (poislukien vasta eronneet tai töysi-ikäistyneet), ja ne loput ovat sellaisia joiden kanssa parisuhde olisi muutenkin ihan hirveä kun he eivät sitä itse halua?
Vierailija kirjoitti:
Eli pointtini on että naiset eivät ajattele samoin kuin miehet, koska he eivät ole samassa asemassa kuin miehet, jossa ensin pidetään hauskaa tasokkaampien kumppanien kanssa ja sitten aletaan katselemaan tavallisempia.
Mutta silloin harvoin kuin niin käy, naiset ajattelevat aivan kuten nämä katkerat miehet.
Naisille tuo "ota mitä saat ja ole siitä onnellinen" on yhtä lailla hankala ajatus kuin miehillekin.
Miksi teillä on sellainen käsitys, että nuorena pidetään hauskaa tasokkaampien kanssa ja myöhemmin aletaan katselemaan tavallisia?
Mitä itse olen katsellut muidenkin elämää, niin näyttää siltä, että juuri kenelläkään ei ole tuollaista "pidetään hauskaa monien kanssa" -tyyppistä vaihetta, ja suurimmalla osalla on sekä hauskanpito että kumppanit aika tavallisia. Ne, jotka pitävät hauskaa tasokkaampien kanssa, yleensä myös pariutuvat tasokkaampien kanssa.
En muutenkaan ymmärrä, miksi oletatte, että elämänkumppaniksi, pitkäaikaiseen suhteeseen, kelpuutettaisiin tylsempi ja vähemmän kiinnostava kuin johonkin lyhyeen suhteeseen, jossa on pointtina vain hetkellinen hauskanpito? Eihän se niin ole. Minä voin ihan hyvin viihtyä ja pitää hauskaa jonkun tavikselta tuntuvan kanssa, mutta kyllä haluan nimenomaan parisuhteessa kokea, että se toinen on aivan ihana, itselleni lähes täydellinen, ja sellainen, jonka kanssa tuntuu, että OIKEASTI haluaa olla. Eli en suinkaan katselisi ikinä jotain tylsää tyyppiä suhteeseen.
Jos teistä vaikuttaa siltä, että ihmiset pariutuvat tylsemmän ihmisen kanssa kuin millaisten kanssa aiemmin viettivät aikaa, niin se voi johtua kuulkaa ihan siitä, että iän myötä ihmiset alkavat varsinkin muiden silmissä olla tavallisempia. Ainahan opiskelijaelämä kuulostaa hauskemmalta kuin se, että ollaan normityössä ja pitää herätä klo 7 ja sen vuoksi mennä nukkumaankin ajoissa. Tämä tylsässä työssä oleva on kuitenkin sama tyyppi, joka vielä muutama vuosi sitten vaikutti railakkaammalta. (Ja en tarkoita, että ihmiset välttämättä itse muuttuvat tylsemmiksi, mutta elämän puitteet muuttuvat, jolloin ulkopuolisen silmin elämä on "tavallisempaa".)
Ja jos näyttää siltä, että 23-vuotiaana joku nainen valvoi festareilla koko yön ja matkusteli ympäri Eurooppaa silloisen poikaystävän kanssa, mutta 30-vuotiaana uuden kumppanin kanssa tehdään niinkin tylsiä asioita kuin otetaan asuntolaina ja tehdään lapsi, niin miksi ihmeessä tulkitsette sen niin, että nuorena tehtiin ne kivat asiat ja kolmekymppisenä tylsät? Onhan tuossa ihan eri elämänvaihekin, mutta mikäänhän ei estä tekemästä hauskoja asioita, vaikka olisi omistusasunto ja perhe. Ja kyllähän tuossa esimerkissä nimenomaan kolmekymppisenä tehdään ne merkityksellisimmät asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä teille naisille helppolukuinen vertaus;
Ystäväsi järjestää juhlat, joihin koko luokka on kutsuttu. Juhlat pidetään mukavassa kartanossa, syötävää ja juotavaa riittää. Hauskanpito on taattu. Kun saavut juhlapaikalle, sinut ja muutama muu kaverisi lukitaan talon ulkopuolelle, josta saatte katsella ikkunoiden läpi sitä, kuinka muilla on sisällä hauskaa. Värjöttelette kylmässä monta tuntia. Vasta aamuyöllä pääset sisälle taloon, jossa saat hetken aikaa nauttia tarjoilupöydän rääppeistä, ennenkuin on aika alkaa kantamaan sammuneita kavereita taksiin ja siivoamaan taloa, joka toki luonnollisesti lankeaa sinun kontollesi.
Avaisiko tämä paremmin ymmärrystä siitä, miltä betasta tuntuu.
Ei, ei betasta tunnu tuolta. Beta sarjaseukkailee (ei montaa naista kerrallaan irtoseksissä,, mutta se kelpaa parisuhteisiin). Omegasta tuntuu tuolta. Otan osaa.
Hypergamian myötä alempitasoiset betat on pitkälti tipahtaneet sinne omegojen joukkoon.
No ne pudokkaat eivät sitten ole betoja. Muista tasohemmo omat määritelmäsi. ”Beta kelpaa parisuhteeseen.”
Koko tarinan pointti oli se, että beta kelpaa vasta 30+.
Niin no, itsekin elin yläasteen ja lukion jatkuvien sydänsurujen ja pettymysten, pieleen menneiden ihastustan keskellä. Ihastuin ihan tavallisiin (jopa nyt aikuisnäkökulmasta ajatellen) vähän tylsiin poikiin. Je he eivät olleet niitä suosituimpia poikia tai mitään koviksia - olin itse niin ujo ja estoinen, että en olisi todellakaan kiinnostunut sellaisista. Joten kiinnostuin niistä harmittomista jotka muistuttivat lähinnä jotain kaverin pikkuveljeä. No, eipä tullut vastakaikua. Sen sijaan jotkut ihastukset kommentoivat, miten outo olin. Niin varmaan olinkin, kun ajatukseni eivät olleet ihan tavanomaisimmasta päästä silloinkaan. Joten tiedän kyllä miltä tuntuu, kun toivoo jotain ja pettyy ihmissuhteissa.
Löysin sekä omanhenkisiä ihmisiä ja kumppanin vasta, kun muutin kotikaupungista opiskelupaikkakunnalle. En minä ainakaan koe, että "miehet kelpuuttivat minut vasta myöhemmin", vaan minä nyt satuin pääsemään samanhenkisten ihmisten seuraan vasta parikymppisenä. En koe itse todellakaan "tyytyneeni" - en myöskään koe, että minuun olisi tyydytty.
Joten siksi kysyn, minkä vuoksi on ongelma, jos löytää kumppanin vasta vähän myöhemmin - jos sen siis kuitenkin löytää? Jos juuri sitä ihmistä ei edes tuntenut aiemmin?
Niin, olisitko ollut onnellinen jos pari kkymppisen sijaan olisit joutunut odottelemaan 30+?
Usko jo, jos et ole kolmikymppiseksi mennessä päässyt suhteeseen, sinulla on hyvin pienet mahdollisuudet päästä sellaiseen koko ikänäsi.
30+ ikäisenä siis yksin eläneelle miehelle ei tipahda taivaalta halukkaiden naiden suma, vaan edessä on samanlaisia yksinäisiä vuosia kuin ennenkin.
Ei se vika, mikset ole päässyt parisuhteeseen itsestään korjaannu. Sinun pitäisi tehdä tosissaan töitä sen eteen.
Ne miehet ja naiset, jotka ovat pitäneet hauskaa parikymppisinä kevyissä suhteissa, hakeutuvat kaltaistensa kanssa parisuhteeseen kolmikymppisenä. Eivät he edes vilkaise peräkammarin poikaa tai tyttöä.
Miksi naiset keksivät aina olkiukon tai jonkun hullun ääripään?
Juu 30v täyskokematon mies ei muutu taikaiskusta instamissien haluamaksi kingiksi. Entä sitten?
Olennaista on millaiset mahdollisuudet tällä miehellä on verrattuna samaan mieheen parikymppisenä?
Vaikka mahdollisuudet saada nainen olisivat 20%, on se ihan eri luokkaa kuin mahdollisuudet parikymppisenä, jotka olivat lähes 0%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pointtini on että naiset eivät ajattele samoin kuin miehet, koska he eivät ole samassa asemassa kuin miehet, jossa ensin pidetään hauskaa tasokkaampien kumppanien kanssa ja sitten aletaan katselemaan tavallisempia.
Mutta silloin harvoin kuin niin käy, naiset ajattelevat aivan kuten nämä katkerat miehet.
Naisille tuo "ota mitä saat ja ole siitä onnellinen" on yhtä lailla hankala ajatus kuin miehillekin.
Jo pelkästään tuo "(ensin pidetään hauskaa) tasokkaampien kumppanien kanssa" on niin älytön ajatus, että en tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Miten se on niin vaikeaa tajuta, että te miehet projisoitte omaa ihailuanne niihin nuoruuden tapailu-/seukkailuparisuhdekumppaneihin, mitä meillä naisilla on?
Seksiin kelpaa huonompi mies kuin parisuhteeseen ja lasten isäksi. Se totuus ei muutu muuksi vaikka kuinka projisoisitte omia homoeroottisia fantasioitanne. Sen parisuhdemiehen kanssa harrastetaan hurjan paljon enemmän ja parempaa seksiä kuin niiden nuoruuden säätöjen ja seurustelukumppaneiden kanssa. Sekään ei muuksi muutu vaikka kunka yrittäisitte kääntää asian toisinpäin.
Osa teistä mitä ilmeisimmin vain trollaa mutta osa taitaa aidosti olla aivan kuutamolla. Kun ei tunneta todellisia naisia, niin uskotaan kaikki mitä muutama "miesasiamies" keksii esittää faktana. Surullista ja suorastaan tuhoisaa monen nuoren miehen hyvinvoinnin kannalta.
Jotkut typerästi uskoo, että kolmenkymmenen ikävuoden korvilla naiset kiinnostuisivat näistä parisuhdetta kokemattomista miehistä, vaikka jokainen ikävuosi ilman parisuhdetta laskee sellaisen saantimahdollisuutta ikinä.
20-, tai jopa 25-vuotias parisuhdetta kokematon vielä menee, mutta vanhemmissa on yleensä hyvä syy, miksei ole koskaan parisuhteessa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä teille naisille helppolukuinen vertaus;
Ystäväsi järjestää juhlat, joihin koko luokka on kutsuttu. Juhlat pidetään mukavassa kartanossa, syötävää ja juotavaa riittää. Hauskanpito on taattu. Kun saavut juhlapaikalle, sinut ja muutama muu kaverisi lukitaan talon ulkopuolelle, josta saatte katsella ikkunoiden läpi sitä, kuinka muilla on sisällä hauskaa. Värjöttelette kylmässä monta tuntia. Vasta aamuyöllä pääset sisälle taloon, jossa saat hetken aikaa nauttia tarjoilupöydän rääppeistä, ennenkuin on aika alkaa kantamaan sammuneita kavereita taksiin ja siivoamaan taloa, joka toki luonnollisesti lankeaa sinun kontollesi.
Avaisiko tämä paremmin ymmärrystä siitä, miltä betasta tuntuu.
Ei, ei betasta tunnu tuolta. Beta sarjaseukkailee (ei montaa naista kerrallaan irtoseksissä,, mutta se kelpaa parisuhteisiin). Omegasta tuntuu tuolta. Otan osaa.
Hypergamian myötä alempitasoiset betat on pitkälti tipahtaneet sinne omegojen joukkoon.
No ne pudokkaat eivät sitten ole betoja. Muista tasohemmo omat määritelmäsi. ”Beta kelpaa parisuhteeseen.”
Koko tarinan pointti oli se, että beta kelpaa vasta 30+.
Niin no, itsekin elin yläasteen ja lukion jatkuvien sydänsurujen ja pettymysten, pieleen menneiden ihastustan keskellä. Ihastuin ihan tavallisiin (jopa nyt aikuisnäkökulmasta ajatellen) vähän tylsiin poikiin. Je he eivät olleet niitä suosituimpia poikia tai mitään koviksia - olin itse niin ujo ja estoinen, että en olisi todellakaan kiinnostunut sellaisista. Joten kiinnostuin niistä harmittomista jotka muistuttivat lähinnä jotain kaverin pikkuveljeä. No, eipä tullut vastakaikua. Sen sijaan jotkut ihastukset kommentoivat, miten outo olin. Niin varmaan olinkin, kun ajatukseni eivät olleet ihan tavanomaisimmasta päästä silloinkaan. Joten tiedän kyllä miltä tuntuu, kun toivoo jotain ja pettyy ihmissuhteissa.
Löysin sekä omanhenkisiä ihmisiä ja kumppanin vasta, kun muutin kotikaupungista opiskelupaikkakunnalle. En minä ainakaan koe, että "miehet kelpuuttivat minut vasta myöhemmin", vaan minä nyt satuin pääsemään samanhenkisten ihmisten seuraan vasta parikymppisenä. En koe itse todellakaan "tyytyneeni" - en myöskään koe, että minuun olisi tyydytty.
Joten siksi kysyn, minkä vuoksi on ongelma, jos löytää kumppanin vasta vähän myöhemmin - jos sen siis kuitenkin löytää? Jos juuri sitä ihmistä ei edes tuntenut aiemmin?
Niin, olisitko ollut onnellinen jos pari kkymppisen sijaan olisit joutunut odottelemaan 30+?
Usko jo, jos et ole kolmikymppiseksi mennessä päässyt suhteeseen, sinulla on hyvin pienet mahdollisuudet päästä sellaiseen koko ikänäsi.
30+ ikäisenä siis yksin eläneelle miehelle ei tipahda taivaalta halukkaiden naiden suma, vaan edessä on samanlaisia yksinäisiä vuosia kuin ennenkin.
Ei se vika, mikset ole päässyt parisuhteeseen itsestään korjaannu. Sinun pitäisi tehdä tosissaan töitä sen eteen.
Ne miehet ja naiset, jotka ovat pitäneet hauskaa parikymppisinä kevyissä suhteissa, hakeutuvat kaltaistensa kanssa parisuhteeseen kolmikymppisenä. Eivät he edes vilkaise peräkammarin poikaa tai tyttöä.
Miksi naiset keksivät aina olkiukon tai jonkun hullun ääripään?
Juu 30v täyskokematon mies ei muutu taikaiskusta instamissien haluamaksi kingiksi. Entä sitten?
Olennaista on millaiset mahdollisuudet tällä miehellä on verrattuna samaan mieheen parikymppisenä?
Vaikka mahdollisuudet saada nainen olisivat 20%, on se ihan eri luokkaa kuin mahdollisuudet parikymppisenä, jotka olivat lähes 0%.
Mistä ihmeestä tulee tuo 20 % mahdollisuus? Yksikään tietämäni tutkimus tai tilasto ei sitä tue, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa 4.
Mies olisikin pitänyt saada kun tämä oli naisen näkökulmasta parhaimmillaan, siis 25-35v.
Naiselle, miehen näkökulmasta, vastaava ikä on 18-25v.
Yksikään tutkimus tai tilasto ei tue näkemystä, että suomalaiset miehet olisivat halukkaita perustamaan perheen 20-27 vuotiaina (mies on yleensä pari vuotta naista vanhempi, siksi tuo ikähaarukka). Jos olet toista mieltä, pystyt varmaan osoittamaan että enemmistö miehistä olisi tuossa iässä valmis sitoutumaan ja on naisten syy, etteivät he sitoudu.
Alan olla aika väsynyt tähän disinformaatioon, jolle ei ole mitään uskottavaa lähdettä.
Tästä on puhuttu tuhat kertaa.
Miksi kun miehet kysyvät miksei beta kelvannut parikymppisenä, naiset sanovat etteivät miehetkään halua perustaa perhettä?
Aina sama "Freudian slip", naiset olettavat automaattisesti että beta vasta kun perhe perustetaan.
Miksei beta kelvannut poikaystäväksi? Perhe sitten paljon myöhemmin.
Entä sitten ne, jotka seurustelivat myös nuorena "betojen" kanssa, mutta silloin ei ollut perheen perustamisen aika? Myöhemmin uusi kumppani, jonka kanssa perhetoiveet osuvat yksiin, on ihan samantasoinen beta kuin ne nuoruuden poikaystävätkin. Mitä tällaisesta kuviosta sanot?
Nimittäin kyllä minun tuttavapiirissäni ihmisillä on ollut aika samantasoisia ne, joiden kanssa on seurusteltu nuorena (mikäli edes on silloin seurusteltu) ja ne, joiden kanssa myöhemmin on perustettu perhe. Ja toisaalta mitään yhden illan jutuissa hurjastelijoita tai mitään superkomistusten kanssa hengailijoita en edes tuntenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa 3.
Kun nelikymppinen jo vähän e.lähtänyt ja nuoruutensa rillutellut u.kko hakee p.ullantuoksuista naista parisuhteeseen, eipä se entinen h.armaah.iirulainen olekaan riemuissaan kun onhan tässä edessä vuosikymmeniä avioliittoa joten mitäpä menneistä. Kyllä se miehen p.elimieshistoria epämääräisten m.enonaisten kanssa vähän haittaakin, kun miestä vasta nyt kiinnostaa tämä v.ärittömämpi nainen.
Sori, nyt en tajua... miksi noiden kahden sitten pitäisi alkaa olla yhdessä? Jos nainen ei tykkää miehestä, niin eihän hänen tarvitse alkaa tuohon suhteeseen. Jos miehen historiaa häiritsee, niin eikö tuon naisen kannattaisi sitten etsiä sellaista miestä, jolla ei ole ollut rilluttelua menneisyydessä?
Ja oliko tässä kyse siitä, että tuo nainen olisi jo aiemmin halunnut juuri tämän miehen, vai miksi on ongelma, että mies haluaisi hänet nelikymppisenä? Vai oliko kyse siitä, että koska nainen ei aiemmin löytänyt ketään, hän ei nyt halua tätäkään, jonka voisi saada?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pointtini on että naiset eivät ajattele samoin kuin miehet, koska he eivät ole samassa asemassa kuin miehet, jossa ensin pidetään hauskaa tasokkaampien kumppanien kanssa ja sitten aletaan katselemaan tavallisempia.
Mutta silloin harvoin kuin niin käy, naiset ajattelevat aivan kuten nämä katkerat miehet.
Naisille tuo "ota mitä saat ja ole siitä onnellinen" on yhtä lailla hankala ajatus kuin miehillekin.
Jo pelkästään tuo "(ensin pidetään hauskaa) tasokkaampien kumppanien kanssa" on niin älytön ajatus, että en tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Miten se on niin vaikeaa tajuta, että te miehet projisoitte omaa ihailuanne niihin nuoruuden tapailu-/seukkailuparisuhdekumppaneihin, mitä meillä naisilla on?
Seksiin kelpaa huonompi mies kuin parisuhteeseen ja lasten isäksi. Se totuus ei muutu muuksi vaikka kuinka projisoisitte omia homoeroottisia fantasioitanne. Sen parisuhdemiehen kanssa harrastetaan hurjan paljon enemmän ja parempaa seksiä kuin niiden nuoruuden säätöjen ja seurustelukumppaneiden kanssa. Sekään ei muuksi muutu vaikka kunka yrittäisitte kääntää asian toisinpäin.
Osa teistä mitä ilmeisimmin vain trollaa mutta osa taitaa aidosti olla aivan kuutamolla. Kun ei tunneta todellisia naisia, niin uskotaan kaikki mitä muutama "miesasiamies" keksii esittää faktana. Surullista ja suorastaan tuhoisaa monen nuoren miehen hyvinvoinnin kannalta.
Jotkut typerästi uskoo, että kolmenkymmenen ikävuoden korvilla naiset kiinnostuisivat näistä parisuhdetta kokemattomista miehistä, vaikka jokainen ikävuosi ilman parisuhdetta laskee sellaisen saantimahdollisuutta ikinä.
20-, tai jopa 25-vuotias parisuhdetta kokematon vielä menee, mutta vanhemmissa on yleensä hyvä syy, miksei ole koskaan parisuhteessa ollut.
Parisuhdekokemattomana miehenä voinen komentoida.
Minusta on pari naista kiinnostunut. Jep, takuulla harvempi kuin keskivertomiehestä, koska nyt puhutaan parista naisesta melkein vuosikymmenessä (29-39v).
Mutta sitä ennen kiinnostuneita oli nolla, eli kyllä flaksi parantui kun naiset tulivat perheenperustamisikään. Kaksi on enemmän kuin nolla. Ja pari humalaista baarinaista päälle, joille sanoin ei koska...no humala, vihkisormus ja sen sellaista.
Kyllä sen huomasi tutuista naisistakin että kun "kaikki kaverit" viettivät häitä ja odotivat esikoisia, niin aika nopsaan forever single-tapauksillekin löytyi semmoinen kiva mies rinnalle, ja muutamakin sanoi etteivät tienneet pitävänsä sen tyyppisistä miehistä (luotettavista, rauhallisista), kunnes herra X löytyi rinnalle.
En osaa laskea mitään todennäköisyyksiä. Mutta löisin mieluummin vetoa kolmekymppisen kuin parikymppisen itseni puolesta, mitä tulee mahdollisuuksiin menettää neitsyys.
- kokematon mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa 2.
Mutta hassu juttu on että kun jotkut harvat naiset joutuvat samaan asemaan kuin miehet, ajattelevat he kovin usein samoin kuin inc.. - miehet.
Miten montaa miesecorttia tiedät Suomesta? Joskus takavuosina tuotiin turkkilaisia lomaromasseja, mutta nekin tuntuu vähentyneen tässä vuosien varrella. Tästä löytyy ihan tilastoa: miehillä ulkomaalaisten kanssa solmitut avioliitot ovat nousussa ja naisilla laskussa.
En tarkoittanut miesescortteja.
Mutta kun nyt mainitsit ulkomaat niin jos mies rällää nelikymppiseksi asti ulkomailla panoreissuilla ja sitten alka katselemaan luotettavaa ja pullantuoksuista kotiäitiä perheelleen, niin väitän seuraavien asioiden häiritsevän naisia:
Mies on paneskellut aivan eri tyyppisten naisten kanssa vuosikymmenen (menevien, villien, kenties ulkomaalaisten).
Mies on kiinnostunut tästä pullantuoksuisesta naisesta vasta kun hänelle on kertynyt vähän mahaa, hiusraja on paennut, ja hän tarvitsisi naista perhehaaveisiinsa.
Onkohan miehen rakkaus siis aitoa, vai haetaanko tässä vain piikaa ja synnyttäjää?
Tuleeko tästä hyväksikäytetty olo kun kelpaa vain tähän, mutta kun mies oli nuori ja komea, ei kelvannut?Miten nämä ajatukset poikkeavat miesten ajatuksista tässä ketjussa? Eivät mitenkään.
Pohjaan vastaukseni täällä liikkuneisiin miehiin sekä lehdissä olleisiin. Kyseessä just yli 25v. jätkät ketkä herää jostain horroksen omaisesta tilasta haluamaan naista ja ehkä perhettä.
Että joo, aikalailla ajatellaan just noin. Tarvitaan kaunis piika joka voisi synnyttää 1-3 lasta.
Vierailija kirjoitti:
Osa 4.
Mies olisikin pitänyt saada kun tämä oli naisen näkökulmasta parhaimmillaan, siis 25-35v.
Naiselle, miehen näkökulmasta, vastaava ikä on 18-25v.
En ole kyllä koskaan törmännyt naiseen, joka ajattelee näin. Miesten suunnalta tätä ajattelua on kyllä nähty täällä palstalla. Tuollainen ajattelu on vaan vähän vierasta silloin, jos oikeasti on kyse tunteisiin, vetovoimaan ja yhteideen elämään perustuvasta ihmissuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pointtini on että naiset eivät ajattele samoin kuin miehet, koska he eivät ole samassa asemassa kuin miehet, jossa ensin pidetään hauskaa tasokkaampien kumppanien kanssa ja sitten aletaan katselemaan tavallisempia.
Mutta silloin harvoin kuin niin käy, naiset ajattelevat aivan kuten nämä katkerat miehet.
Naisille tuo "ota mitä saat ja ole siitä onnellinen" on yhtä lailla hankala ajatus kuin miehillekin.
Jo pelkästään tuo "(ensin pidetään hauskaa) tasokkaampien kumppanien kanssa" on niin älytön ajatus, että en tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Miten se on niin vaikeaa tajuta, että te miehet projisoitte omaa ihailuanne niihin nuoruuden tapailu-/seukkailuparisuhdekumppaneihin, mitä meillä naisilla on?
Seksiin kelpaa huonompi mies kuin parisuhteeseen ja lasten isäksi. Se totuus ei muutu muuksi vaikka kuinka projisoisitte omia homoeroottisia fantasioitanne. Sen parisuhdemiehen kanssa harrastetaan hurjan paljon enemmän ja parempaa seksiä kuin niiden nuoruuden säätöjen ja seurustelukumppaneiden kanssa. Sekään ei muuksi muutu vaikka kunka yrittäisitte kääntää asian toisinpäin.
Osa teistä mitä ilmeisimmin vain trollaa mutta osa taitaa aidosti olla aivan kuutamolla. Kun ei tunneta todellisia naisia, niin uskotaan kaikki mitä muutama "miesasiamies" keksii esittää faktana. Surullista ja suorastaan tuhoisaa monen nuoren miehen hyvinvoinnin kannalta.
Jotkut typerästi uskoo, että kolmenkymmenen ikävuoden korvilla naiset kiinnostuisivat näistä parisuhdetta kokemattomista miehistä, vaikka jokainen ikävuosi ilman parisuhdetta laskee sellaisen saantimahdollisuutta ikinä.
20-, tai jopa 25-vuotias parisuhdetta kokematon vielä menee, mutta vanhemmissa on yleensä hyvä syy, miksei ole koskaan parisuhteessa ollut.
Minusta ymmärrät asian nyt väärin.
Puhut siis kahdesta asiasta. Siitä laskeeko ikä mahdollisuuksia, vai onko niin että pidempään kokemattomiksi jääneet miehet ovat niitä huonoimpia.
Minusta jälkimmäinen on totta, ei ensimmäinen. Ja se tarkoittaa sitä että ensimmäinen on päin vastoin kuin ajattelet.
Kyllä kaikkien miesten mahdolisuudet paranevat sanotaanko nyt 20v -> 30v. Siksi kokemattomien määrä vähenee vuosi vuodelta. Yli kolmekymppisenä täyskokemattomia alkaa olemaan vian pahimmat luuserit, kuten minä. Mutta ei se tarkoita sitä että mahdollisuuteni olisivat laskeneet. Kuten joku sanoikin, pitää verrata samaa miestä ja tämän mahdollisuuksia eri ikäisenä, ei luusereita ja "keskitasoisia" miehiä.
-täyskokematon
Vierailija kirjoitti:
Eli pointtini on että naiset eivät ajattele samoin kuin miehet, koska he eivät ole samassa asemassa kuin miehet, jossa ensin pidetään hauskaa tasokkaampien kumppanien kanssa ja sitten aletaan katselemaan tavallisempia.
Mutta silloin harvoin kuin niin käy, naiset ajattelevat aivan kuten nämä katkerat miehet.
Naisille tuo "ota mitä saat ja ole siitä onnellinen" on yhtä lailla hankala ajatus kuin miehillekin.
https://www.vaestoliitto.fi/@Bin/7531976/Vakituisen_seurustelun_keskima…
Miten vaikea on ymmärtää, että ongelmasi ei ole mitenkään yleinen. VALTAOSA NUORISTA MIEHISTÄKIN SEURUSTELEE JO PITKÄLTI ALLE KAKSIKYMPPISINÄ. Älä yleistä henkilökohtaista ongelmaasi koskemaan koko sukupuoltasi. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyisin muuten seuraavaa.
Sanotte että jos mies ei ole seurustellut 30+ ikään mennessä, on hänessä oltava jotain pahasti vialla.
Miksi ette koskaan sano samaa naisista jotka eivät ole seurustelleet tuohon ikään mennessä?
Miksi naiseton mies on luuseri, mutta miehetön nainen ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin muuten seuraavaa.
Sanotte että jos mies ei ole seurustellut 30+ ikään mennessä, on hänessä oltava jotain pahasti vialla.
Miksi ette koskaan sano samaa naisista jotka eivät ole seurustelleet tuohon ikään mennessä?
Miksi naiseton mies on luuseri, mutta miehetön nainen ei ole?
Henkilökohtaisesti en ole sanonut yhtään mitään seurustelemattomista naisista, koska en ole liioin lukenut heidän väittävän faktana kuinka he kelpaisivat vasta kolmekymppisinä tai keksivän tarinoita siitä, kuinka heidät on suljettu bileiden ulkopuolelle. Lähes aina, kun luen kolmekymppisen naisen kertovan kokemuksestaan, hän syyttää parisuhteettomuudestaan itseään. Sarkastisesti myös miehiä, koska miehet syyttävät naisia. Todellinen sävy on kuitenkin ihan päinvastainen kuin miehillä, joiden mielestä on naisten syy, että he ovat kokemattomia.
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin muuten seuraavaa.
Sanotte että jos mies ei ole seurustellut 30+ ikään mennessä, on hänessä oltava jotain pahasti vialla.
Miksi ette koskaan sano samaa naisista jotka eivät ole seurustelleet tuohon ikään mennessä?
Miksi naiseton mies on luuseri, mutta miehetön nainen ei ole?
Mielipide kysymys. Olin jotakuinkin 30v. miehen eka ja en tajunnut koko asiaa ennen kuin hän myönsi asian. Varmaan mielikuvat tulee netin vihaisista 30+ miehistä. Osa noista päätyy tilaamaan vaimon päästäkseen sisään työpaikan miesporukoihin.
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin muuten seuraavaa.
Sanotte että jos mies ei ole seurustellut 30+ ikään mennessä, on hänessä oltava jotain pahasti vialla.
Miksi ette koskaan sano samaa naisista jotka eivät ole seurustelleet tuohon ikään mennessä?
Miksi naiseton mies on luuseri, mutta miehetön nainen ei ole?
Ei ole kysymys viasta, jos mies tai nainen ei halua parisuhdetta vaan viihtyy yksin.
Jos haluaa parisuhteen, muttei yrityksistä huolimatta sellaiseen pääse, on yleensä kyse jostain vakavasta puutteesta sosiaalisissa taidoissa.
Tässä ei ole mitään eroa sukupuolten välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin muuten seuraavaa.
Sanotte että jos mies ei ole seurustellut 30+ ikään mennessä, on hänessä oltava jotain pahasti vialla.
Miksi ette koskaan sano samaa naisista jotka eivät ole seurustelleet tuohon ikään mennessä?
Miksi naiseton mies on luuseri, mutta miehetön nainen ei ole?
Ei ole kysymys viasta, jos mies tai nainen ei halua parisuhdetta vaan viihtyy yksin.
Jos haluaa parisuhteen, muttei yrityksistä huolimatta sellaiseen pääse, on yleensä kyse jostain vakavasta puutteesta sosiaalisissa taidoissa.
Tässä ei ole mitään eroa sukupuolten välillä.
Mä oon muuten lukenut miesten ja naisten kirjoittamia kokemuksia heidän tuontirakkauksista. Naiset järjestään tuntuivat miettivän suhteen laatua samoin tuonnin motiiveja. Halusivat löytää aidon rakkauden jonka takia olivat valmiita jopa ITSE jättämään vaivalla tuodun miehen. Miehille näytti riittävän sujuva arki laitettavan näköisen naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä teille naisille helppolukuinen vertaus;
Ystäväsi järjestää juhlat, joihin koko luokka on kutsuttu. Juhlat pidetään mukavassa kartanossa, syötävää ja juotavaa riittää. Hauskanpito on taattu. Kun saavut juhlapaikalle, sinut ja muutama muu kaverisi lukitaan talon ulkopuolelle, josta saatte katsella ikkunoiden läpi sitä, kuinka muilla on sisällä hauskaa. Värjöttelette kylmässä monta tuntia. Vasta aamuyöllä pääset sisälle taloon, jossa saat hetken aikaa nauttia tarjoilupöydän rääppeistä, ennenkuin on aika alkaa kantamaan sammuneita kavereita taksiin ja siivoamaan taloa, joka toki luonnollisesti lankeaa sinun kontollesi.
Avaisiko tämä paremmin ymmärrystä siitä, miltä betasta tuntuu.
Ei, ei betasta tunnu tuolta. Beta sarjaseukkailee (ei montaa naista kerrallaan irtoseksissä,, mutta se kelpaa parisuhteisiin). Omegasta tuntuu tuolta. Otan osaa.
Hypergamian myötä alempitasoiset betat on pitkälti tipahtaneet sinne omegojen joukkoon.
No ne pudokkaat eivät sitten ole betoja. Muista tasohemmo omat määritelmäsi. ”Beta kelpaa parisuhteeseen.”
Koko tarinan pointti oli se, että beta kelpaa vasta 30+.
Niin no, itsekin elin yläasteen ja lukion jatkuvien sydänsurujen ja pettymysten, pieleen menneiden ihastustan keskellä. Ihastuin ihan tavallisiin (jopa nyt aikuisnäkökulmasta ajatellen) vähän tylsiin poikiin. Je he eivät olleet niitä suosituimpia poikia tai mitään koviksia - olin itse niin ujo ja estoinen, että en olisi todellakaan kiinnostunut sellaisista. Joten kiinnostuin niistä harmittomista jotka muistuttivat lähinnä jotain kaverin pikkuveljeä. No, eipä tullut vastakaikua. Sen sijaan jotkut ihastukset kommentoivat, miten outo olin. Niin varmaan olinkin, kun ajatukseni eivät olleet ihan tavanomaisimmasta päästä silloinkaan. Joten tiedän kyllä miltä tuntuu, kun toivoo jotain ja pettyy ihmissuhteissa.
Löysin sekä omanhenkisiä ihmisiä ja kumppanin vasta, kun muutin kotikaupungista opiskelupaikkakunnalle. En minä ainakaan koe, että "miehet kelpuuttivat minut vasta myöhemmin", vaan minä nyt satuin pääsemään samanhenkisten ihmisten seuraan vasta parikymppisenä. En koe itse todellakaan "tyytyneeni" - en myöskään koe, että minuun olisi tyydytty.
Joten siksi kysyn, minkä vuoksi on ongelma, jos löytää kumppanin vasta vähän myöhemmin - jos sen siis kuitenkin löytää? Jos juuri sitä ihmistä ei edes tuntenut aiemmin?
Niin, olisitko ollut onnellinen jos pari kkymppisen sijaan olisit joutunut odottelemaan 30+?
Usko jo, jos et ole kolmikymppiseksi mennessä päässyt suhteeseen, sinulla on hyvin pienet mahdollisuudet päästä sellaiseen koko ikänäsi.
30+ ikäisenä siis yksin eläneelle miehelle ei tipahda taivaalta halukkaiden naiden suma, vaan edessä on samanlaisia yksinäisiä vuosia kuin ennenkin.
Ei se vika, mikset ole päässyt parisuhteeseen itsestään korjaannu. Sinun pitäisi tehdä tosissaan töitä sen eteen.
Ne miehet ja naiset, jotka ovat pitäneet hauskaa parikymppisinä kevyissä suhteissa, hakeutuvat kaltaistensa kanssa parisuhteeseen kolmikymppisenä. Eivät he edes vilkaise peräkammarin poikaa tai tyttöä.
Miksi naiset keksivät aina olkiukon tai jonkun hullun ääripään?
😂
(Sori. Mutta eikös täällä juurikin tasoteoriaäijät vetäise vähän väliä kehiin Momoat, Pittit, Cheekit, Räikköset ja Dubain shaahit, kun puhutaan tavistyttöjen poikaystävistä...)
Alue: Aihe vapaa
Jo pelkästään tuo "(ensin pidetään hauskaa) tasokkaampien kumppanien kanssa" on niin älytön ajatus, että en tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Miten se on niin vaikeaa tajuta, että te miehet projisoitte omaa ihailuanne niihin nuoruuden tapailu-/seukkailuparisuhdekumppaneihin, mitä meillä naisilla on?
Seksiin kelpaa huonompi mies kuin parisuhteeseen ja lasten isäksi. Se totuus ei muutu muuksi vaikka kuinka projisoisitte omia homoeroottisia fantasioitanne. Sen parisuhdemiehen kanssa harrastetaan hurjan paljon enemmän ja parempaa seksiä kuin niiden nuoruuden säätöjen ja seurustelukumppaneiden kanssa. Sekään ei muuksi muutu vaikka kunka yrittäisitte kääntää asian toisinpäin.
Osa teistä mitä ilmeisimmin vain trollaa mutta osa taitaa aidosti olla aivan kuutamolla. Kun ei tunneta todellisia naisia, niin uskotaan kaikki mitä muutama "miesasiamies" keksii esittää faktana. Surullista ja suorastaan tuhoisaa monen nuoren miehen hyvinvoinnin kannalta.