Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?
Tähän ketjuun olisi kiva saada vastauksia siihen, mitä on tarkoitus tapahtua, kun nainen ymmärtää, että toiset ovat suositumpia kuin toiset (minkä tosin ihmiset oppivat keskimäärin jo lapsina, mutta ei mennä siihen).
Mikä asia konkreettisesti muuttuu, kun naiset ovat samassa ymmärryksessä kanssanne siitä, että osa miehistä on toisia suositumpia?
Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:
A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.
B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.
Lisäksi toivon tarkennusta sanaan "nainen": tarkoittaako tämä kaikkia aikuisia naisia, vai esimerkiksi jotakin tiettyä osaa naisista, kuten nuoria naisia? Jos ei ole tarkoitus puhua keski-ikäisistä tai vanhoista naisista vaan nuorista, miksi ei puhuta "nuorista naisista"?
Innolla odotan vastauksia.
Kommentit (2682)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä teille naisille helppolukuinen vertaus;
Ystäväsi järjestää juhlat, joihin koko luokka on kutsuttu. Juhlat pidetään mukavassa kartanossa, syötävää ja juotavaa riittää. Hauskanpito on taattu. Kun saavut juhlapaikalle, sinut ja muutama muu kaverisi lukitaan talon ulkopuolelle, josta saatte katsella ikkunoiden läpi sitä, kuinka muilla on sisällä hauskaa. Värjöttelette kylmässä monta tuntia. Vasta aamuyöllä pääset sisälle taloon, jossa saat hetken aikaa nauttia tarjoilupöydän rääppeistä, ennenkuin on aika alkaa kantamaan sammuneita kavereita taksiin ja siivoamaan taloa, joka toki luonnollisesti lankeaa sinun kontollesi.
Avaisiko tämä paremmin ymmärrystä siitä, miltä betasta tuntuu.
Ei, ei betasta tunnu tuolta. Beta sarjaseukkailee (ei montaa naista kerrallaan irtoseksissä,, mutta se kelpaa parisuhteisiin). Omegasta tuntuu tuolta. Otan osaa.
Hypergamian myötä alempitasoiset betat on pitkälti tipahtaneet sinne omegojen joukkoon.
No ne pudokkaat eivät sitten ole betoja. Muista tasohemmo omat määritelmäsi. ”Beta kelpaa parisuhteeseen.”
Koko tarinan pointti oli se, että beta kelpaa vasta 30+.
Niin no, itsekin elin yläasteen ja lukion jatkuvien sydänsurujen ja pettymysten, pieleen menneiden ihastustan keskellä. Ihastuin ihan tavallisiin (jopa nyt aikuisnäkökulmasta ajatellen) vähän tylsiin poikiin. Je he eivät olleet niitä suosituimpia poikia tai mitään koviksia - olin itse niin ujo ja estoinen, että en olisi todellakaan kiinnostunut sellaisista. Joten kiinnostuin niistä harmittomista jotka muistuttivat lähinnä jotain kaverin pikkuveljeä. No, eipä tullut vastakaikua. Sen sijaan jotkut ihastukset kommentoivat, miten outo olin. Niin varmaan olinkin, kun ajatukseni eivät olleet ihan tavanomaisimmasta päästä silloinkaan. Joten tiedän kyllä miltä tuntuu, kun toivoo jotain ja pettyy ihmissuhteissa.
Löysin sekä omanhenkisiä ihmisiä ja kumppanin vasta, kun muutin kotikaupungista opiskelupaikkakunnalle. En minä ainakaan koe, että "miehet kelpuuttivat minut vasta myöhemmin", vaan minä nyt satuin pääsemään samanhenkisten ihmisten seuraan vasta parikymppisenä. En koe itse todellakaan "tyytyneeni" - en myöskään koe, että minuun olisi tyydytty.
Joten siksi kysyn, minkä vuoksi on ongelma, jos löytää kumppanin vasta vähän myöhemmin - jos sen siis kuitenkin löytää? Jos juuri sitä ihmistä ei edes tuntenut aiemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä teille naisille helppolukuinen vertaus;
Ystäväsi järjestää juhlat, joihin koko luokka on kutsuttu. Juhlat pidetään mukavassa kartanossa, syötävää ja juotavaa riittää. Hauskanpito on taattu. Kun saavut juhlapaikalle, sinut ja muutama muu kaverisi lukitaan talon ulkopuolelle, josta saatte katsella ikkunoiden läpi sitä, kuinka muilla on sisällä hauskaa. Värjöttelette kylmässä monta tuntia. Vasta aamuyöllä pääset sisälle taloon, jossa saat hetken aikaa nauttia tarjoilupöydän rääppeistä, ennenkuin on aika alkaa kantamaan sammuneita kavereita taksiin ja siivoamaan taloa, joka toki luonnollisesti lankeaa sinun kontollesi.
Avaisiko tämä paremmin ymmärrystä siitä, miltä betasta tuntuu.
Ei, ei betasta tunnu tuolta. Beta sarjaseukkailee (ei montaa naista kerrallaan irtoseksissä,, mutta se kelpaa parisuhteisiin). Omegasta tuntuu tuolta. Otan osaa.
Hypergamian myötä alempitasoiset betat on pitkälti tipahtaneet sinne omegojen joukkoon.
No ne pudokkaat eivät sitten ole betoja. Muista tasohemmo omat määritelmäsi. ”Beta kelpaa parisuhteeseen.”
Koko tarinan pointti oli se, että beta kelpaa vasta 30+.
Niin no, itsekin elin yläasteen ja lukion jatkuvien sydänsurujen ja pettymysten, pieleen menneiden ihastustan keskellä. Ihastuin ihan tavallisiin (jopa nyt aikuisnäkökulmasta ajatellen) vähän tylsiin poikiin. Je he eivät olleet niitä suosituimpia poikia tai mitään koviksia - olin itse niin ujo ja estoinen, että en olisi todellakaan kiinnostunut sellaisista. Joten kiinnostuin niistä harmittomista jotka muistuttivat lähinnä jotain kaverin pikkuveljeä. No, eipä tullut vastakaikua. Sen sijaan jotkut ihastukset kommentoivat, miten outo olin. Niin varmaan olinkin, kun ajatukseni eivät olleet ihan tavanomaisimmasta päästä silloinkaan. Joten tiedän kyllä miltä tuntuu, kun toivoo jotain ja pettyy ihmissuhteissa.
Löysin sekä omanhenkisiä ihmisiä ja kumppanin vasta, kun muutin kotikaupungista opiskelupaikkakunnalle. En minä ainakaan koe, että "miehet kelpuuttivat minut vasta myöhemmin", vaan minä nyt satuin pääsemään samanhenkisten ihmisten seuraan vasta parikymppisenä. En koe itse todellakaan "tyytyneeni" - en myöskään koe, että minuun olisi tyydytty.
Joten siksi kysyn, minkä vuoksi on ongelma, jos löytää kumppanin vasta vähän myöhemmin - jos sen siis kuitenkin löytää? Jos juuri sitä ihmistä ei edes tuntenut aiemmin?
Niin, olisitko ollut onnellinen jos pari kkymppisen sijaan olisit joutunut odottelemaan 30+?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä teille naisille helppolukuinen vertaus;
Ystäväsi järjestää juhlat, joihin koko luokka on kutsuttu. Juhlat pidetään mukavassa kartanossa, syötävää ja juotavaa riittää. Hauskanpito on taattu. Kun saavut juhlapaikalle, sinut ja muutama muu kaverisi lukitaan talon ulkopuolelle, josta saatte katsella ikkunoiden läpi sitä, kuinka muilla on sisällä hauskaa. Värjöttelette kylmässä monta tuntia. Vasta aamuyöllä pääset sisälle taloon, jossa saat hetken aikaa nauttia tarjoilupöydän rääppeistä, ennenkuin on aika alkaa kantamaan sammuneita kavereita taksiin ja siivoamaan taloa, joka toki luonnollisesti lankeaa sinun kontollesi.
Avaisiko tämä paremmin ymmärrystä siitä, miltä betasta tuntuu.
No ei. Koska en suoraan sanottuna ymmärrä, miksi tuo talon ulkopuolelle jätetty "beta" jäi sinne värjöttelemään ja kärkkymään armopaloja. Hänhän olisi voinut lähteä kavereidensa kanssa kotiin. Mutta sen lisäksi hän olisi voinut kaveeidensa kanssa joko etsiä sellaisia ystäviä, joiden järjestämistä bileistä heitä ei suljeta pois TAI järjestää omat juhlat ja kutsua niihin haluamiaan ihmisiä.
Nyt pitäisi nimittäin tietää muutama asia:
Miksi piti päästä mukaan juuri noihin bileisiin, juuri sen tietyn ihmisen järjestämiin juhliin ja juuri siihen tiettyyn kartanoon? Nehän eivät voineet olla maailman ainoat bileet, eivätkä ainakaan maailman ainot ihmiset.
Koska en viiden yrityksen jälkeenkään osaa arvata mikä sana osuu sensuuriin tällä kertaa, vastaan tähän rivi kerrallaan. Spämmätään sitten.
Osa 1.
Naisille tuntuu olevan mahdotonta asettua miesten asemaan. Naiset eivät vain saa tehdä sitä, ehkä naiset on biologisesti koodattu miettimään omaa ja lastensa onnea. Ei miesten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa 2.
Mutta hassu juttu on että kun jotkut harvat naiset joutuvat samaan asemaan kuin miehet, ajattelevat he kovin usein samoin kuin inc.. - miehet.
Osa 3.
Kun nelikymppinen jo vähän e.lähtänyt ja nuoruutensa rillutellut u.kko hakee p.ullantuoksuista naista parisuhteeseen, eipä se entinen h.armaah.iirulainen olekaan riemuissaan kun onhan tässä edessä vuosikymmeniä avioliittoa joten mitäpä menneistä. Kyllä se miehen p.elimieshistoria epämääräisten m.enonaisten kanssa vähän haittaakin, kun miestä vasta nyt kiinnostaa tämä v.ärittömämpi nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa 4.
Mies olisikin pitänyt saada kun tämä oli naisen näkökulmasta parhaimmillaan, siis 25-35v.
Naiselle, miehen näkökulmasta, vastaava ikä on 18-25v.
Vierailija kirjoitti:
Osa 2.
Mutta hassu juttu on että kun jotkut harvat naiset joutuvat samaan asemaan kuin miehet, ajattelevat he kovin usein samoin kuin inc.. - miehet.
Miten montaa miesecorttia tiedät Suomesta? Joskus takavuosina tuotiin turkkilaisia lomaromasseja, mutta nekin tuntuu vähentyneen tässä vuosien varrella. Tästä löytyy ihan tilastoa: miehillä ulkomaalaisten kanssa solmitut avioliitot ovat nousussa ja naisilla laskussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli pointtini on että naiset eivät ajattele samoin kuin miehet, koska he eivät ole samassa asemassa kuin miehet, jossa ensin pidetään hauskaa tasokkaampien kumppanien kanssa ja sitten aletaan katselemaan tavallisempia.
Mutta silloin harvoin kuin niin käy, naiset ajattelevat aivan kuten nämä katkerat miehet.
Naisille tuo "ota mitä saat ja ole siitä onnellinen" on yhtä lailla hankala ajatus kuin miehillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä teille naisille helppolukuinen vertaus;
Ystäväsi järjestää juhlat, joihin koko luokka on kutsuttu. Juhlat pidetään mukavassa kartanossa, syötävää ja juotavaa riittää. Hauskanpito on taattu. Kun saavut juhlapaikalle, sinut ja muutama muu kaverisi lukitaan talon ulkopuolelle, josta saatte katsella ikkunoiden läpi sitä, kuinka muilla on sisällä hauskaa. Värjöttelette kylmässä monta tuntia. Vasta aamuyöllä pääset sisälle taloon, jossa saat hetken aikaa nauttia tarjoilupöydän rääppeistä, ennenkuin on aika alkaa kantamaan sammuneita kavereita taksiin ja siivoamaan taloa, joka toki luonnollisesti lankeaa sinun kontollesi.
Avaisiko tämä paremmin ymmärrystä siitä, miltä betasta tuntuu.
Ei, ei betasta tunnu tuolta. Beta sarjaseukkailee (ei montaa naista kerrallaan irtoseksissä,, mutta se kelpaa parisuhteisiin). Omegasta tuntuu tuolta. Otan osaa.
Hypergamian myötä alempitasoiset betat on pitkälti tipahtaneet sinne omegojen joukkoon.
No ne pudokkaat eivät sitten ole betoja. Muista tasohemmo omat määritelmäsi. ”Beta kelpaa parisuhteeseen.”
Koko tarinan pointti oli se, että beta kelpaa vasta 30+.
Niin no, itsekin elin yläasteen ja lukion jatkuvien sydänsurujen ja pettymysten, pieleen menneiden ihastustan keskellä. Ihastuin ihan tavallisiin (jopa nyt aikuisnäkökulmasta ajatellen) vähän tylsiin poikiin. Je he eivät olleet niitä suosituimpia poikia tai mitään koviksia - olin itse niin ujo ja estoinen, että en olisi todellakaan kiinnostunut sellaisista. Joten kiinnostuin niistä harmittomista jotka muistuttivat lähinnä jotain kaverin pikkuveljeä. No, eipä tullut vastakaikua. Sen sijaan jotkut ihastukset kommentoivat, miten outo olin. Niin varmaan olinkin, kun ajatukseni eivät olleet ihan tavanomaisimmasta päästä silloinkaan. Joten tiedän kyllä miltä tuntuu, kun toivoo jotain ja pettyy ihmissuhteissa.
Löysin sekä omanhenkisiä ihmisiä ja kumppanin vasta, kun muutin kotikaupungista opiskelupaikkakunnalle. En minä ainakaan koe, että "miehet kelpuuttivat minut vasta myöhemmin", vaan minä nyt satuin pääsemään samanhenkisten ihmisten seuraan vasta parikymppisenä. En koe itse todellakaan "tyytyneeni" - en myöskään koe, että minuun olisi tyydytty.
Joten siksi kysyn, minkä vuoksi on ongelma, jos löytää kumppanin vasta vähän myöhemmin - jos sen siis kuitenkin löytää? Jos juuri sitä ihmistä ei edes tuntenut aiemmin?
Niin, olisitko ollut onnellinen jos pari kkymppisen sijaan olisit joutunut odottelemaan 30+?
Siihen 30 ikävuoteen asti varmaan en olisi ollut, mutta jos olisinkin löytänyt kumppanini vasta sitten, olisin kyllä ollut sen jälkeen onnellinen ikävuodesta 30 eteenpäin. Tuossa iässä ehtii vielä hyvin lapsetkin tehdä, joten en koe, että se olisi huono ajankohta ollenkaan.
Ystävistäni muuten lähes jokainen löysi oman kumppaninsa vasta myöhemmin kuin minä. Jotkut olivat jopa sinkkuja, tai sitten heidän suhteensa aina epäonnistuivat ja päättyivät alkuunsa. Jotkut olivatkin kolmekymppisiä kun löysivät sopivan kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa 3.
Kun nelikymppinen jo vähän e.lähtänyt ja nuoruutensa rillutellut u.kko hakee p.ullantuoksuista naista parisuhteeseen, eipä se entinen h.armaah.iirulainen olekaan riemuissaan kun onhan tässä edessä vuosikymmeniä avioliittoa joten mitäpä menneistä. Kyllä se miehen p.elimieshistoria epämääräisten m.enonaisten kanssa vähän haittaakin, kun miestä vasta nyt kiinnostaa tämä v.ärittömämpi nainen.
”Aletaan kaivamaan kuvetta”
-> Aika lähteä markkinoille! 😏
Vierailija kirjoitti:
Osa 1.
Naisille tuntuu olevan mahdotonta asettua miesten asemaan. Naiset eivät vain saa tehdä sitä, ehkä naiset on biologisesti koodattu miettimään omaa ja lastensa onnea. Ei miesten.
Eipä miehetkään näissä keskusteluissa tunnu osaavan asettua naisen asemaan. Näin 32-vuotiaana neitsyenä on ihan mielenkiintoista kuulla miten me naiset paneskelemme kylän kaikki alfat läpi ja nyrpistämme nokkaamme tavismiehille. Saanko näillä meriiteillä tulla asettumaan sinun asemaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli pointtini on että naiset eivät ajattele samoin kuin miehet, koska he eivät ole samassa asemassa kuin miehet, jossa ensin pidetään hauskaa tasokkaampien kumppanien kanssa ja sitten aletaan katselemaan tavallisempia.
Mutta silloin harvoin kuin niin käy, naiset ajattelevat aivan kuten nämä katkerat miehet.
Naisille tuo "ota mitä saat ja ole siitä onnellinen" on yhtä lailla hankala ajatus kuin miehillekin.
Miehille tyytyminen vaikuttaa olevan tavanomaisempaa. Luin miesten foorumeilta ettei ”tylsiä” kohdella yhtä kivasti mitä nättejä. Eli naiset, seuratkaa kuinka mies kohtelee teitä ;)
Vierailija kirjoitti:
Osa 4.
Mies olisikin pitänyt saada kun tämä oli naisen näkökulmasta parhaimmillaan, siis 25-35v.
Naiselle, miehen näkökulmasta, vastaava ikä on 18-25v.
Yksikään tutkimus tai tilasto ei tue näkemystä, että suomalaiset miehet olisivat halukkaita perustamaan perheen 20-27 vuotiaina (mies on yleensä pari vuotta naista vanhempi, siksi tuo ikähaarukka). Jos olet toista mieltä, pystyt varmaan osoittamaan että enemmistö miehistä olisi tuossa iässä valmis sitoutumaan ja on naisten syy, etteivät he sitoudu.
Alan olla aika väsynyt tähän disinformaatioon, jolle ei ole mitään uskottavaa lähdettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa 2.
Mutta hassu juttu on että kun jotkut harvat naiset joutuvat samaan asemaan kuin miehet, ajattelevat he kovin usein samoin kuin inc.. - miehet.
Miten montaa miesecorttia tiedät Suomesta? Joskus takavuosina tuotiin turkkilaisia lomaromasseja, mutta nekin tuntuu vähentyneen tässä vuosien varrella. Tästä löytyy ihan tilastoa: miehillä ulkomaalaisten kanssa solmitut avioliitot ovat nousussa ja naisilla laskussa.
En tarkoittanut miesescortteja.
Mutta kun nyt mainitsit ulkomaat niin jos mies rällää nelikymppiseksi asti ulkomailla panoreissuilla ja sitten alka katselemaan luotettavaa ja pullantuoksuista kotiäitiä perheelleen, niin väitän seuraavien asioiden häiritsevän naisia:
Mies on paneskellut aivan eri tyyppisten naisten kanssa vuosikymmenen (menevien, villien, kenties ulkomaalaisten).
Mies on kiinnostunut tästä pullantuoksuisesta naisesta vasta kun hänelle on kertynyt vähän mahaa, hiusraja on paennut, ja hän tarvitsisi naista perhehaaveisiinsa.
Onkohan miehen rakkaus siis aitoa, vai haetaanko tässä vain piikaa ja synnyttäjää?
Tuleeko tästä hyväksikäytetty olo kun kelpaa vain tähän, mutta kun mies oli nuori ja komea, ei kelvannut?
Miten nämä ajatukset poikkeavat miesten ajatuksista tässä ketjussa? Eivät mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Eli pointtini on että naiset eivät ajattele samoin kuin miehet, koska he eivät ole samassa asemassa kuin miehet, jossa ensin pidetään hauskaa tasokkaampien kumppanien kanssa ja sitten aletaan katselemaan tavallisempia.
Mutta silloin harvoin kuin niin käy, naiset ajattelevat aivan kuten nämä katkerat miehet.
Naisille tuo "ota mitä saat ja ole siitä onnellinen" on yhtä lailla hankala ajatus kuin miehillekin.
Mitä siis ehdottaisit? Mitä pitäisi tehdä? Kenen pitäisi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa 4.
Mies olisikin pitänyt saada kun tämä oli naisen näkökulmasta parhaimmillaan, siis 25-35v.
Naiselle, miehen näkökulmasta, vastaava ikä on 18-25v.
Yksikään tutkimus tai tilasto ei tue näkemystä, että suomalaiset miehet olisivat halukkaita perustamaan perheen 20-27 vuotiaina (mies on yleensä pari vuotta naista vanhempi, siksi tuo ikähaarukka). Jos olet toista mieltä, pystyt varmaan osoittamaan että enemmistö miehistä olisi tuossa iässä valmis sitoutumaan ja on naisten syy, etteivät he sitoudu.
Alan olla aika väsynyt tähän disinformaatioon, jolle ei ole mitään uskottavaa lähdettä.
Tästä on puhuttu tuhat kertaa.
Miksi kun miehet kysyvät miksei beta kelvannut parikymppisenä, naiset sanovat etteivät miehetkään halua perustaa perhettä?
Aina sama "Freudian slip", naiset olettavat automaattisesti että beta vasta kun perhe perustetaan.
Miksei beta kelvannut poikaystäväksi? Perhe sitten paljon myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä teille naisille helppolukuinen vertaus;
Ystäväsi järjestää juhlat, joihin koko luokka on kutsuttu. Juhlat pidetään mukavassa kartanossa, syötävää ja juotavaa riittää. Hauskanpito on taattu. Kun saavut juhlapaikalle, sinut ja muutama muu kaverisi lukitaan talon ulkopuolelle, josta saatte katsella ikkunoiden läpi sitä, kuinka muilla on sisällä hauskaa. Värjöttelette kylmässä monta tuntia. Vasta aamuyöllä pääset sisälle taloon, jossa saat hetken aikaa nauttia tarjoilupöydän rääppeistä, ennenkuin on aika alkaa kantamaan sammuneita kavereita taksiin ja siivoamaan taloa, joka toki luonnollisesti lankeaa sinun kontollesi.
Avaisiko tämä paremmin ymmärrystä siitä, miltä betasta tuntuu.
Ei, ei betasta tunnu tuolta. Beta sarjaseukkailee (ei montaa naista kerrallaan irtoseksissä,, mutta se kelpaa parisuhteisiin). Omegasta tuntuu tuolta. Otan osaa.
Hypergamian myötä alempitasoiset betat on pitkälti tipahtaneet sinne omegojen joukkoon.
No ne pudokkaat eivät sitten ole betoja. Muista tasohemmo omat määritelmäsi. ”Beta kelpaa parisuhteeseen.”
Koko tarinan pointti oli se, että beta kelpaa vasta 30+.
Niin no, itsekin elin yläasteen ja lukion jatkuvien sydänsurujen ja pettymysten, pieleen menneiden ihastustan keskellä. Ihastuin ihan tavallisiin (jopa nyt aikuisnäkökulmasta ajatellen) vähän tylsiin poikiin. Je he eivät olleet niitä suosituimpia poikia tai mitään koviksia - olin itse niin ujo ja estoinen, että en olisi todellakaan kiinnostunut sellaisista. Joten kiinnostuin niistä harmittomista jotka muistuttivat lähinnä jotain kaverin pikkuveljeä. No, eipä tullut vastakaikua. Sen sijaan jotkut ihastukset kommentoivat, miten outo olin. Niin varmaan olinkin, kun ajatukseni eivät olleet ihan tavanomaisimmasta päästä silloinkaan. Joten tiedän kyllä miltä tuntuu, kun toivoo jotain ja pettyy ihmissuhteissa.
Löysin sekä omanhenkisiä ihmisiä ja kumppanin vasta, kun muutin kotikaupungista opiskelupaikkakunnalle. En minä ainakaan koe, että "miehet kelpuuttivat minut vasta myöhemmin", vaan minä nyt satuin pääsemään samanhenkisten ihmisten seuraan vasta parikymppisenä. En koe itse todellakaan "tyytyneeni" - en myöskään koe, että minuun olisi tyydytty.
Joten siksi kysyn, minkä vuoksi on ongelma, jos löytää kumppanin vasta vähän myöhemmin - jos sen siis kuitenkin löytää? Jos juuri sitä ihmistä ei edes tuntenut aiemmin?
Niin, olisitko ollut onnellinen jos pari kkymppisen sijaan olisit joutunut odottelemaan 30+?
Usko jo, jos et ole kolmikymppiseksi mennessä päässyt suhteeseen, sinulla on hyvin pienet mahdollisuudet päästä sellaiseen koko ikänäsi.
30+ ikäisenä siis yksin eläneelle miehelle ei tipahda taivaalta halukkaiden naiden suma, vaan edessä on samanlaisia yksinäisiä vuosia kuin ennenkin.
Ei se vika, mikset ole päässyt parisuhteeseen itsestään korjaannu. Sinun pitäisi tehdä tosissaan töitä sen eteen.
Ne miehet ja naiset, jotka ovat pitäneet hauskaa parikymppisinä kevyissä suhteissa, hakeutuvat kaltaistensa kanssa parisuhteeseen kolmikymppisenä. Eivät he edes vilkaise peräkammarin poikaa tai tyttöä.
Alue: Aihe vapaa
Betoille, omegoille ja gammoille on ehdotettu sinkkuiltojen järjestämistä. Kerta näillä kolmella vaikuttaa olevan aikaa, energiaa sekä hitunen hermoja voisivat käyttää tuota tarmoaan iltamien järkkäämiseen. Kutsuja pystyy jättämään Facessa omiin ryhmiin.