Auttakaa! Ystäväni ja tämän lapsi asuvat kammottavan perheväkivallan keskellä!
Pahoittelen, että tekstistäni tulee todella pitkä. Tärkeä ystäväni ja kummipoikani äiti kertoi minulle joulunaikaan järkyttäviä asioita.
Tapasimme kauppakeskuksessa ja kävimme kahvilla, jossa vaihdoimme kuulumiset joulunajasta. Ystäväni kertoi että hänen joulunsa oli kamala ja että oli ollut riitoja miehen kanssa. Kun kyselin enemmän, ystäväni alkoi kertoa asioita...hän kertoi, että mies on lyönyt häntä jouluna useaan otteseen, myös niin että pieni kummipoikani (2-vuotta) on ollut todistamassa lyöntejä ja huutanut kauhuisssaan äitiään. Ystäväni myös kertoi, että jouluna tapahtuneet pahoinpitelyt eivät ole ensimmäisiä. Mies on kuulemma pahoinpidellyt ystävääni koko heidän suhteensa ajan, eli lähes 10 vuotta!
Hän on mm. pahoinpidellyt ystäväni useaan otteeseen lyömällä ja kuristamalla, heittänyt tämän alusvaatteisillaan rappukäytävään tunneiksi, lyönyt tätä, kun hänellä on ollut heidän lapsensa sylissään, uhkaillut hakkaavansa ystäväni kuoliaaksi, saanut raivokohtauksen autoa ajaessaan (ystäväni ja heidän lapsensa ollessa kyydissä) ja alkanut kaahaamaan tiellä ja uhkaillut tappavansa heidät kaikki, estänyt ystävääni antamasta ruokaa heidän nälkäiselle lapselleen tämän ruoka-aikana, koska "hän päättää milloin syödään" ja toisaalta myös pakottanut pienen lapsen syömään puuronsa tunkemalla sitä väkisin suuhun ja ystäväni mukaan lähes lyömällä poikaa.
Väkivalta on tapahtunut miehen ollessa selvinpäin, tämä ei myöskään ole pahoinpitelyiden jälkeen kertaakaan pyytänyt anteeksi vaan todennut kylmästi, että ystäväni ansaitsee jokaisen lyönnin ja että tähän on hyvä purkaa "kasautuneita paineita"! Mies siis suorastaan nauttii saadessaan lyödä! Kun olin kuullut nämä asiat olin aivan shokissa, ystäväni mies, jota olen aina pitänyt mukavana ja normaalina ihmisenä on osoittautunut suorastaan psykopaattiseksi.
Kuuntelin ystäväni kertomusta järkyttyneenä ja silti niin moni asia vuosien saatossa ihmettelemistäni asioista alkoi käydä järkeen: Se miksi ystäväni aina kysyi minulta vinkkejä hyvän, PEITTÄVÄN meikkivoiteen löytämisessä (olen kosmetologi), se miksi hän aina pitää pitkähihaisia paitoja, eikä koskaan, edes kesän kuumilla helteillä pidä T-paitaa yllään, se miksi hän on niin kovin epävarma itsestään ja vähättelee itseään….
Voitte arvata, että nämä asiat kuultuani olin melkoisessa shokissa, en osannut sanoa juurikaan mitään. Olin todella järkyttynyt ja olen sitä edelleen. Seuraavana päivänä pyysin, vaadin ja jopa rukoilin, että ystäväni hakisi apua ja lähtisi pois tuosta tilanteesta, jos ei itsensä niin ainakin pienen lapsensa vuoksi (jopa ystäväni oli myöntänyt, että pelkää milloin lyönnit kohdistuvat poikaan). Ystäväni ei suostunut pyyntöihini, vaan ilmoitti että oli kertonut miehelleen, että hän tietää nyt minun tietävän. Mies oli kuulemma raivostunut (voin kuvitella). Ystäväni kuitenkin sanoi, että jouluiset riidat on nyt mennyttä ja miehen kanssa on "sopu" ja kaikki TOISTAISEKSI hyvin. Ilmoitin ystävälleni, etten voi katsoa vierestä kun hän ja kummipoikani, jotka ovat minulle rakkaita joutuvat hengenvaaraan ja että jos hän ei itse tee asialle mitään, minun on tehtävä.
Ystäväni meni tästä asiasta paniikkiin ja alkoi kyselemään mitä aion tehdä. Olin soittanut edellisiltana kriisipäivystykseen, jossa oltiin suositeltu lastensuojeluilmoituksen tekoa ja kerroin sen ystävälleni…tästä ei seurannut mitään kovin hyvää…ystäväni oli ilmeisesti sanonut miehelleen tästä ja seuraava puhelu, jonka sain ystävältäni pyörsi kaikki tämän aiemmin kertomat asiat täysin, hän kertoi ensin, että miehellä on vain "temperamenttinen" ja kiivas luonne ja että kyllä hän nuo huitaisut kestää, kuitenkin puhelun aikana ääni muuttui täysin, hän toisteli mantranomaisesti että olen ymmärtänyt tilanteen väärin ja että mitään vakavaa ei ole tapahtunut ja että he vain riitelevät normaalisti, minulla ei ole todisteita….puhelu kuulosti valmiiksi harjoitellulta, oli jopa suoraan paperista luetun kuuloinen ja tiedän tai ainakin vahvasti epäilen, että mies on uhkaillut ystävääni ja ehkäpä pelotellut, että jos lastensuojelu puuttuu asiaan lapsi viedään heiltä molemmilta.
En tietenkään voinut jättää asiaa tähän vaan tein lastensuojeluilmoituksen eilen. Tein sen omalla nimelläni ja kerroin mahdollisimman tarkasti kaiken, mitä ystäväni minulle kertoi. Kerroin myös, että he (ystäväni ja tämän mies) tulevat mitä luultavimmin kieltämään kaiken…olen nyt todella peloissani, pelkään ystäväni puolesta, pelkään kummipoikani puolesta, pelkään jopa oman perheeni puolesta. Mieshän on väkivaltainen ja vaarallinen. Oletteko koskaan joutuneet tällaiseen tilanteeseen? Onko enää mitään mitä voin tehdä?
Kommentit (100)
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 09:20"]Ystävääsi et voi auttaa. Jostakin kummallisesta syystä hän pitää tuota itselleen hyvänä ja sopivana elämänä, ja on itse kohtalonsa valinnut.
Toivottavasti sentään lapsen voi vielä pelastaa, ja ehkä siinä sivussa äidinkin.
Kummallista, jos on sentään sinulle asiasta kertonut, jos ei voinut varmasti luottaa siihen, että sinä et kerro kenellekään. Eikä tavallisesti kerrota sille väkivaltaiselle miehelle, että joku muukin tietää, vaikka se voisi olla pelastus.
Monista yksityiskohdista tulee mieleen, että onpa taas yksi provo.
[/quote]
Haluan vielä korostaa, etten todellakaan provoilisi tällaisella asialla, mielestäni ihminen jolla olisi aikaa keksiä näin karmaisevia tarinoita ja kirjoittaa niitä palstalle olisi todella sairas mieleltään. En tiedä miksi ystäväni avautui minulle asiassa. Ehkä jouluinen pahoinpitely oli hänelle liikaa, hänellä ei ole juurikaan ihmisiä kelle uskoutua tällaisessa asiassa. Hän pitää väkivaltaista elämää niin selviönä, että reaktioni järkytti häntä ja huomasin hänen katuvan kertomustaan lähes samantien...sen jälkeen hän alkoi vähättelemään sitä ja sanmaan ettei se sentään niin suuri asia ole. Jotenkin hän sai väkivallan kuulostamaan lähes normaalille ilmiölle. Luulen että miehelleen hän kertoi, koska ymmärsi minun puuttuvan asiaan tavalla tai toisella, hän halusi ehkä "pehmentää" iskua miehelleen ja kertoa hänelle itse ensin, ennen kuin mies saisi tietää muualta ja raivostuisi vielä enemmän..nämä ovat vain arvailuja, en tiedä mitä ystäväni todellisuudessa on ajatellut.
10 vuotta lyönyt???? Ohho. Onpa mimmilla kärsivällisyyttä,onks tää edes totta...molemmaat taitaa olla masokisteja..jos kerran elää niin,eipäs siinä mittään jos nauttii..Sorry,tai jos on lapsena on hakattu,niin ei tunne muuta kommunikointitapa! Voi voi. Onks tää muka sit joillekin rakkautta. Ohho! Lapsi voi jäädä orvoksi pian.POLIISITUTKINTAAN!!!
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 09:20"]Ystävääsi et voi auttaa. Jostakin kummallisesta syystä hän pitää tuota itselleen hyvänä ja sopivana elämänä, ja on itse kohtalonsa valinnut.
Toivottavasti sentään lapsen voi vielä pelastaa, ja ehkä siinä sivussa äidinkin.
Kummallista, jos on sentään sinulle asiasta kertonut, jos ei voinut varmasti luottaa siihen, että sinä et kerro kenellekään. Eikä tavallisesti kerrota sille väkivaltaiselle miehelle, että joku muukin tietää, vaikka se voisi olla pelastus.
Monista yksityiskohdista tulee mieleen, että onpa taas yksi provo.
[/quote]
Haluan vielä korostaa, etten todellakaan provoilisi tällaisella asialla, mielestäni ihminen jolla olisi aikaa keksiä näin karmaisevia tarinoita ja kirjoittaa niitä palstalle olisi todella sairas mieleltään. En tiedä miksi ystäväni avautui minulle asiassa. Ehkä jouluinen pahoinpitely oli hänelle liikaa, hänellä ei ole juurikaan ihmisiä kelle uskoutua tällaisessa asiassa. Hän pitää väkivaltaista elämää niin selviönä, että reaktioni järkytti häntä ja huomasin hänen katuvan kertomustaan lähes samantien...sen jälkeen hän alkoi vähättelemään sitä ja sanmaan ettei se sentään niin suuri asia ole. Jotenkin hän sai väkivallan kuulostamaan lähes normaalille ilmiölle. Luulen että miehelleen hän kertoi, koska ymmärsi minun puuttuvan asiaan tavalla tai toisella, hän halusi ehkä "pehmentää" iskua miehelleen ja kertoa hänelle itse ensin, ennen kuin mies saisi tietää muualta ja raivostuisi vielä enemmän..nämä ovat vain arvailuja, en tiedä mitä ystäväni todellisuudessa on ajatellut.
[/quote]
olen siis ap
Toivon todella, että ystäväsikin lukisi tämän ketjun. Kasvoin itse sellaisessa perheessä, jossa isä pahoinpiteli silmittömästi äitiä ja välillä myös lapsia.
Välit vanhempiin on nykyään mennyt, myös äitiini. Hän ei pelastanut meitä lapsia lähtemällä väkivaltaisesta suhteesta. Vuosien terapian jälkeen oma elämä sujuu, mutta tiedostan sen, että tulen olemaan lopun elämääni jotenkin "rikki". Koskaan ei esim. unohdu äidin ilme, kun isä puristi häntä kurkusta.
Voiko kukaan rakastava vanhempi olla niin itsekäs, että tahallisesti pilaa lapsensa elämän?
Teit AP todella kiitettävän teon. Yhteiskunta auttaa ja suojelee, jos vain tämä ystäväsi ottaa sen ensimmäisen askeleen. Se askel pitää ottaa nyt. Kummipoikasi on vielä pieni, hyvät edellytykset on hänellä elämäänsä, jos hän nyt pääsee pois isänsä uhan alta.
Sinulle AP:n ystävä: pelasta itsesi ja erityisesti poikasi elämä. Sinä pystyt siihen.
Kiitos kun kerrotte näitä omakohtaisia elämäntarinoitanne tänne. En ole vielä linkannut ketjua ystävälleni (enkä ole varma käykö hän edes lukemassa tätä) Mietin olisiko se parempi linkata hänelle vasta sen jälkeen kun lastensuojelusta on otettu yhteyttä (mikä tapahtuu nyt 5pv:n sisällä, koska tein ilmoituksen uudenvuoden -aattona) vai nyt heti? Ystäväni ei tiedä olenko tosiasiassa tehnyt ls-ilmoituksen, sillä hän saattaa kuvitella että olen vain "uhannut" häntä sillä, jotta saisin heidät pois väkivaltaisen miehen luota...no pian hän saa tietää, enkä osaa edes kuvitella millaisen ryöpytyksen silloin saan osakseni. Haluaisin tietää onko joku muu joskus tehnyt nimellisenä lastensuojeluilmoitusta ja miten mahdollinen naapuri/ystäväperhe siihen on suhtautunut? Tiedän että ystäväni ei ymmärrä tekoani, mutta itsekään en pystyisi elämään tietäen tuollaisia asioita ja tekemättä mitään...ap
"Tai kirjoitan liian kaunokirjalliseen tyyliin?"
Hah.
Välit teillä menee ja lopullisesti. Varaudu siihen. Eikä ystäväsi avaudu asiasta enää kellekkään, kun tajusi seuraukset. Eli jos pahoinpitely jatkuu niin et saa tietoosi mitään, eikä kukaan muukaan. Olet tehnyt niin kuin pitää, mutta voin sen kokemuksesta kertoa että ystäväsi on entinen ystävä. Se on sun vaan hyväksyttävä.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 13:10"]Välit teillä menee ja lopullisesti. Varaudu siihen. Eikä ystäväsi avaudu asiasta enää kellekkään, kun tajusi seuraukset. Eli jos pahoinpitely jatkuu niin et saa tietoosi mitään, eikä kukaan muukaan. Olet tehnyt niin kuin pitää, mutta voin sen kokemuksesta kertoa että ystäväsi on entinen ystävä. Se on sun vaan hyväksyttävä.
[/quote]
Siitä, että ystäväni antaisi minulle anteeksi en uskalla edes uneksia. Toivon vain että pystyin pelastamaan edes pienen pojan elämän..itselläni on samanikäinen tyttö ja siksi tämä kaikki tuntuu entistäkin raskaammalta. En ole pystynyt ajattelemaan hetkeäkään mitään muuta.
Hieman lisäinfoa tilanteeseen tällä hetkellä. Sain ystävältäni vihaisia tekstiviestejä sen jälkeen kun häneen oli otettu yhteyttä lastensuojelusta. Niissä uhkailtiin mm. Kunnianloukkaussyytteellä ja ystäväni käytännössä kieltää minkäänlaista väkivaltaa koskaan tapahtuneen. Laitoin lyhyen viestin takaisin, jossa kehotin kertomaan totuuden lastensuojelutyöntekijöille, mutta sen jälkeen tuli taas useita viestejä, jossa ystäväni selittelee, kuinka hänen perheellään on kaikki hyvin ja että hän kertoo, että olen tehnyt ls-ilmoituksen koston tms. halusta tai jonkun riidan takia. En voi edes käsittää tätä! Kun vaakakupissa painaa hänen oma lapsensa ja ystävänsä toisella puolella ja väkivaltainen mies toisella hän valitsee väkivallan! Onko lähes 30vuotta väkivaltaa kokenut ihminen jo täysin menetetty tapaus? Hän ei tunnu ymmärtävän että "normaaliin" elämään ei kuulu väkivalta!! Viestissä hän mainitsi että hänen perheensä joutuu nyt 3xturhaan tapaamiseen lastensuojelutyöntekijöiden kanssa ja kaikki on minun syytäni ja että olen aiheuttanut paljon "ylimääräistä" pahaa oloa hänelle ja hänen perheelleen, korostaen erityisesti lastaan.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 08:22"]Hieman lisäinfoa tilanteeseen tällä hetkellä. Sain ystävältäni vihaisia tekstiviestejä sen jälkeen kun häneen oli otettu yhteyttä lastensuojelusta. Niissä uhkailtiin mm. Kunnianloukkaussyytteellä ja ystäväni käytännössä kieltää minkäänlaista väkivaltaa koskaan tapahtuneen. Laitoin lyhyen viestin takaisin, jossa kehotin kertomaan totuuden lastensuojelutyöntekijöille, mutta sen jälkeen tuli taas useita viestejä, jossa ystäväni selittelee, kuinka hänen perheellään on kaikki hyvin ja että hän kertoo, että olen tehnyt ls-ilmoituksen koston tms. halusta tai jonkun riidan takia. En voi edes käsittää tätä! Kun vaakakupissa painaa hänen oma lapsensa ja ystävänsä toisella puolella ja väkivaltainen mies toisella hän valitsee väkivallan! Onko lähes 30vuotta väkivaltaa kokenut ihminen jo täysin menetetty tapaus? Hän ei tunnu ymmärtävän että "normaaliin" elämään ei kuulu väkivalta!! Viestissä hän mainitsi että hänen perheensä joutuu nyt 3xturhaan tapaamiseen lastensuojelutyöntekijöiden kanssa ja kaikki on minun syytäni ja että olen aiheuttanut paljon "ylimääräistä" pahaa oloa hänelle ja hänen perheelleen, korostaen erityisesti lastaan.
[/quote]
AP siis
Kuulostaa Ap siltä, että ystäväsi pitää tärkeämpänä sitä, että saa pidettyä perheensä kasassa (vaikka siihen väkivaltainen mies kuuluukin) kuin pelastaa itsensä ja lapsensa tuosta tilanteesta. Hänelle väkivalta on normi, eihän muusta tiedä. Ikävää, että hän uhraa pienen lapsensa itsensä mukana "väkivallan alttarille"
Onneksi lähipiiriin ei kuulu tuollaisia ongelmatapauksia.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 09.19 taas yksi asia minkä vuoksi ystävä saa turpaan. Ja lujasti muuten saakin. Olet tyhmä jos kuvittelet että väkivaltainen ja kontrolloiva puoliso ei usein tarkista puhelinta, sähköpostia, facebookia jne.
[/quote]
En linkittänyt, ihmiset joille tästä kerroin sanoivat sen olevan turhaa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 08:30"]Onneksi lähipiiriin ei kuulu tuollaisia ongelmatapauksia.
[/quote]
Mustä tiedät? Joka viidennessä suomalaisperheessä esiintyy väkivaltaa. Todennäköisesti ystäväpiiristäsi löytyy myös tällainen perhe.
Todella surullista :( Ja käsittämätöntä, että ap:n ystävä ei suostu ottamaan apua vastaan.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:18"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:13"]
Joka viidennessä parisuhteessa on väkivaltaa... Uskon joka sanan ja ihmettelen, että av-mammat harvoin puhuu aiheesta.
[/quote]
Mitäs sitä omaa väkivaltaisuuttaan maailmalle kuuluttamaan.
Olet varmaan kuullut, että naiset on nykyään johdossa tässä perheväkivallan käytössä. Etenkin lapsiin kohdistuvassa.Mutta myös puolisoiden välillä.
Montakohan Anneli Auerta on historian havinassa jäänyt syytteittä, koska eihän nainen voi....
[/quote]
Mitä tarkoitat? Kun katsoo kuinka moni nainen kuolee väkivallan seurauksena niin naurettavaa väittää naisten käyttävän väkivaltaa enemmän.
Ja jos miehet hoitaisivat lapsia yksin yhtä paljon aamusta iltaan, päivästä tosieen, kuukaudesta kuukauteen, vuodesta toiseen kuin naiset nyt, niiin voi vain arvat, miten monta kymmentä tuhatta lasta tapettaisiin, koska lastenhoitotyö vaatii äärimmäistä jaksamista. Joten jos joku äiti joskus huutaa tai läppää kiukuttelevaa lasta niin tottakai se nostaa naisten lukuja koska naiset tekeevät edelleen hoitotyötä enemmän joka kuluttaa jos sitä tekee pääosin yksin.
Edellleen miehet kasvatetaan eri tavalla jolloin miehille kertyy narsismia, toisten kunnioittamista ja koskemattomuutta ei painoteta
Ap, toimit minunkin mielestäni tilanteessa täysin oikein! Jotkut naiset ikäänkuin jumittavat väkivaltaiseen suhteeseen, eivät pysty lähtemään vaikka tietävät sen olevan elintärkeää. Kun vaarassa on myös lapsi, on ulkopuolisenkin puututtava.
Itseäni kuitenkin raivostuttaa jatkuva naisten väkivaltaisuuden vähätteleminen. Suuri osa lapsiin kohdistuvista pahoista, sairaalaan johtaneista pahoinpitelyistä tapahtuu äitien toimesta. Tämä koskee siis jo isompia lapsi, ei pelkkiä vauvoja. Naiset osallistuvat aktiivisesti seksuaaliseen hyväksikäyttöön, pitelevät lasta kiinni, kuvaavat tapahtuman kameralle jne. Tai antavat miehen hyväksikäyttää lasta vaikka tietävät näin tapahtuvan. On mielestäni järkyttävää että tällaista persoonallisuushäiriöisten naisten harjoittamaa väkivaltaa vähätellään. En nyt viitsi luetella esimerkkitapauksessa. En halua todellakaan puolustella väkivaltaisia miehiä, vaan tuoda esiin sen faktan että naiset ovat enenevässä määrin väkivaltaisia. En myöskään ymmärrä sitä, miksi naisten lapsiin kohdistamaa väkivaltaa pyritään ymmärtämään väsyneisyyden, päihdeongelmien tms vuoksi. Kyllä monen miehenkin taustasta löytyy syitä väkivaltsisuudelle: lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö, perheväkivalta jne. Jostain syystä naisten väkivaltaisuus tuntuu olevan tabu, jota ei haluta myöntää.
Nro 87 kopioin tekstin väärin, vauva sylissä kiemurtelemassa. Oma tekstini alkaa kohdasta Ap, toimit oikein. :)
Nro 87 kopioin tekstin väärin, vauva sylissä kiemurtelemassa. Oma tekstini alkaa kohdasta Ap, toimit oikein. :)
Sekin,että ulkopuoliset tietää,vähentää väkivaltaa.Ainakin lapsi saa turvaa viranomaisilta,jos kaverisi jatkaa miehen kanssa.Turvakodin kautta voivat saada apua kaikki,myös mies.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:43"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:17"]Miten ystäväsi on.10v kestänyt tällaista miestä ja tehnyt vielä lapsenkin..:( .ei voi käsittää miten jollain naisilla ei ole mitään omanarvontuntoa..kestetään tällaista sairasta alistamista :( onkohan ystäväsi samanlaisista oloista kotoisinkin?
[/quote]
Se on kuule kuolemanpelko, noh aika turha selittää kun ei sellaista vaan tajua jos ei itse kokenut.
[/quote]
Yritä edes selittää, miksi se nainen ei ymmärrä pelätä kuolemaa omassa kodissaan, vaikka muuten kyllä ymmärtää väkivallan seuraukset?
Miksi kuolema ja terveyden menettäminen - myös lasten - tuntuu pahemmalta eron jälkeen kuin parisuhteessa? Ihan sama kuolema se on kummassakin tapauksessa.
Onko siinä sama ilmiö kuin Titanicilla: suuri ja tuttu laiva tuntui uppoavanakin turvallisemmalta kuin pikkuinen pelastusvene pimeällä merellä? Moni jäi mieluummin laivaan kuolemaan kuin yritti pelastua, kun se oli niin pelottavaa.