Auttakaa! Ystäväni ja tämän lapsi asuvat kammottavan perheväkivallan keskellä!
Pahoittelen, että tekstistäni tulee todella pitkä. Tärkeä ystäväni ja kummipoikani äiti kertoi minulle joulunaikaan järkyttäviä asioita.
Tapasimme kauppakeskuksessa ja kävimme kahvilla, jossa vaihdoimme kuulumiset joulunajasta. Ystäväni kertoi että hänen joulunsa oli kamala ja että oli ollut riitoja miehen kanssa. Kun kyselin enemmän, ystäväni alkoi kertoa asioita...hän kertoi, että mies on lyönyt häntä jouluna useaan otteseen, myös niin että pieni kummipoikani (2-vuotta) on ollut todistamassa lyöntejä ja huutanut kauhuisssaan äitiään. Ystäväni myös kertoi, että jouluna tapahtuneet pahoinpitelyt eivät ole ensimmäisiä. Mies on kuulemma pahoinpidellyt ystävääni koko heidän suhteensa ajan, eli lähes 10 vuotta!
Hän on mm. pahoinpidellyt ystäväni useaan otteeseen lyömällä ja kuristamalla, heittänyt tämän alusvaatteisillaan rappukäytävään tunneiksi, lyönyt tätä, kun hänellä on ollut heidän lapsensa sylissään, uhkaillut hakkaavansa ystäväni kuoliaaksi, saanut raivokohtauksen autoa ajaessaan (ystäväni ja heidän lapsensa ollessa kyydissä) ja alkanut kaahaamaan tiellä ja uhkaillut tappavansa heidät kaikki, estänyt ystävääni antamasta ruokaa heidän nälkäiselle lapselleen tämän ruoka-aikana, koska "hän päättää milloin syödään" ja toisaalta myös pakottanut pienen lapsen syömään puuronsa tunkemalla sitä väkisin suuhun ja ystäväni mukaan lähes lyömällä poikaa.
Väkivalta on tapahtunut miehen ollessa selvinpäin, tämä ei myöskään ole pahoinpitelyiden jälkeen kertaakaan pyytänyt anteeksi vaan todennut kylmästi, että ystäväni ansaitsee jokaisen lyönnin ja että tähän on hyvä purkaa "kasautuneita paineita"! Mies siis suorastaan nauttii saadessaan lyödä! Kun olin kuullut nämä asiat olin aivan shokissa, ystäväni mies, jota olen aina pitänyt mukavana ja normaalina ihmisenä on osoittautunut suorastaan psykopaattiseksi.
Kuuntelin ystäväni kertomusta järkyttyneenä ja silti niin moni asia vuosien saatossa ihmettelemistäni asioista alkoi käydä järkeen: Se miksi ystäväni aina kysyi minulta vinkkejä hyvän, PEITTÄVÄN meikkivoiteen löytämisessä (olen kosmetologi), se miksi hän aina pitää pitkähihaisia paitoja, eikä koskaan, edes kesän kuumilla helteillä pidä T-paitaa yllään, se miksi hän on niin kovin epävarma itsestään ja vähättelee itseään….
Voitte arvata, että nämä asiat kuultuani olin melkoisessa shokissa, en osannut sanoa juurikaan mitään. Olin todella järkyttynyt ja olen sitä edelleen. Seuraavana päivänä pyysin, vaadin ja jopa rukoilin, että ystäväni hakisi apua ja lähtisi pois tuosta tilanteesta, jos ei itsensä niin ainakin pienen lapsensa vuoksi (jopa ystäväni oli myöntänyt, että pelkää milloin lyönnit kohdistuvat poikaan). Ystäväni ei suostunut pyyntöihini, vaan ilmoitti että oli kertonut miehelleen, että hän tietää nyt minun tietävän. Mies oli kuulemma raivostunut (voin kuvitella). Ystäväni kuitenkin sanoi, että jouluiset riidat on nyt mennyttä ja miehen kanssa on "sopu" ja kaikki TOISTAISEKSI hyvin. Ilmoitin ystävälleni, etten voi katsoa vierestä kun hän ja kummipoikani, jotka ovat minulle rakkaita joutuvat hengenvaaraan ja että jos hän ei itse tee asialle mitään, minun on tehtävä.
Ystäväni meni tästä asiasta paniikkiin ja alkoi kyselemään mitä aion tehdä. Olin soittanut edellisiltana kriisipäivystykseen, jossa oltiin suositeltu lastensuojeluilmoituksen tekoa ja kerroin sen ystävälleni…tästä ei seurannut mitään kovin hyvää…ystäväni oli ilmeisesti sanonut miehelleen tästä ja seuraava puhelu, jonka sain ystävältäni pyörsi kaikki tämän aiemmin kertomat asiat täysin, hän kertoi ensin, että miehellä on vain "temperamenttinen" ja kiivas luonne ja että kyllä hän nuo huitaisut kestää, kuitenkin puhelun aikana ääni muuttui täysin, hän toisteli mantranomaisesti että olen ymmärtänyt tilanteen väärin ja että mitään vakavaa ei ole tapahtunut ja että he vain riitelevät normaalisti, minulla ei ole todisteita….puhelu kuulosti valmiiksi harjoitellulta, oli jopa suoraan paperista luetun kuuloinen ja tiedän tai ainakin vahvasti epäilen, että mies on uhkaillut ystävääni ja ehkäpä pelotellut, että jos lastensuojelu puuttuu asiaan lapsi viedään heiltä molemmilta.
En tietenkään voinut jättää asiaa tähän vaan tein lastensuojeluilmoituksen eilen. Tein sen omalla nimelläni ja kerroin mahdollisimman tarkasti kaiken, mitä ystäväni minulle kertoi. Kerroin myös, että he (ystäväni ja tämän mies) tulevat mitä luultavimmin kieltämään kaiken…olen nyt todella peloissani, pelkään ystäväni puolesta, pelkään kummipoikani puolesta, pelkään jopa oman perheeni puolesta. Mieshän on väkivaltainen ja vaarallinen. Oletteko koskaan joutuneet tällaiseen tilanteeseen? Onko enää mitään mitä voin tehdä?
Kommentit (100)
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:08"]
Mitäs jos ystäväsi puhuikin totta, kun perui kertomuksensa?
Asiat harvoin ovat näin mustavalkoisia. Ei olisi ensimmäinen kerta kun nainen kehittelee tälläisiä säälitarinoita ystävättärelleen.
Kenties hänellä on eroaikeita, mutta pelko huoltajuuden suhteen.
Naiset tuntuvat kehittelevän mitä tahansa kun on tälläisiä juttuja vireillä.
Mikä olisikaan "vilpittömämpi" tapa saada mies huonoon valoon, kun kertoa hänestä ystävättärelle niin hirviömäinen tarina, että jokainen voi olla varma, ettei lastensuojelu jää tästä jutusta tietämättömäksi.
Jos kuitenkin hommassa kävisi vesiperä, voi ystäväsi vetäytyä täysin vastuustaan tarinan sepittämisen osalta.
No kyllä tarina kieltämättä uskottavalta kuulosti, mutta silti pitäisi aina näissä joukko"teloituksissa" huomioida se, ettei toinen osapuoli ole saanut tähän näkökulmaansa tuoda esiin.
[/quote]
Ymmärrätkö edes, millaista sisäisen logiikan puutetta tässä "nainen keksii tarinan saadakseen lapsen huoltajuuden erotilanteessa" -väitteessä on? Suurinosa miehistä ei erotilanteessa ole ollut kovin innokas jäämään lapsen lähivanhemmaksi. Huoltajuusriitatilanteessa olleet miehet yksisuisesti toteavat, että heidän on ollut hyvin vaikea saada äänensä kuuluviin. Joten kyllä se on yleensä mies, jonka pitää pystyä todistamaan naisen olevan pirun huonon vanhemman, jos haluaa lapsen yksinhuoltajuuden saada.
AP toimi tässä lapsen kannalta ainoalla mahdollisella oikealla tavalla, joten oli tarina sitten totta tai ei, niin on opiksi kaikille palstan lukijoille, kuinka toimia, jos tällaiseen tilanteeseen joutuvat. Se ei ole ollenkaan mahdotonta, varmasti suurella osalla meistä on ystävä tai sukulainen, joka on ollut tuossa tilanteessa.
Tämä keskustelu sai itkemään.
Hiljattain sain soiton, että siskoni on pahoinpidelty kotonaan ja joutunut vammojen vuoksi sairaalaan. Vauva vietiin vanhempiemme luokse hoitoon.
Tämä oli shokki meille kaikille; siskoni oli elänyt väkivaltaisessa suhteessa, eikä ollut uskaltanut kertoa tilanteestaan kotonaan, koska tunsi häpeää. Tuntui järkyttävältä tajuta, millaisen painajaisen keskellä hän eli ja mä kuvittelin kaiken olevan hyvin: kaunis nuoripari, just vietetty häät ja vauvakin tuli pian.
Onneksi sisko erosi. Ensiksi kun hän halusi antaa "uuden mahdollisuuden." Terapiat varattiin, perheneuvolassa käytiin. Mies ei vain osoittanut mitään katumuksen merkkejä. Sanoin siskolleni, että seuraava kerta voi olla kohtalokas ja uhriksi voi joutua myös vauva. Siskoni pahoitti mielensä kovista sanoistani, sillä hän halusi avioliittonsa vielä pelastuvan. Onneksi, onneksi hän lopulta teki ratkaisun erosta.
Ei hyvältä näytä, jos ystäväsi on jo noin monta vuotta sietänyt väkivaltaa ja lapsikin saanut jo osansa. Itse elin väkivaltaisen miehen kanssa 3 vuotta ja monet kerrat yritin päästä irti suhteesta, mutta kun ihminen tarpeeksi kauan alistuu ja yrittää jatkaa ja taas sama peli jatkuu ja taas manipuloidaan jäämään, niin sitä ollaan jo melko tiukassa otteessa ja huonossa kunnossa henkisesti. Minä ymmärsin lopettaa suhteen siinä vaiheessa kun lapsi syntyi ja väkivalta tosiaan alkoi kohdistua lapseenkin, esim.. lapsi sylissä ja mies repii minua tai potkii tavaroita meitä kohti. Jos ihminen ei omaa lastaan pysty suojelemaan oman heikkoutensa takia niin aika toivottomalta jo näyttää. Minä lähdin siitä helvetistä lapseni takia, mutta selvisin ystävien, sukulaisten ja terapian avulla ja VUODEN olin toisten holhottavana ja tuettavana kunnes olin päässyt irti siitä kokonaisuudesta. Kesti vuoden toipua niin että itsetuntoa oli tullut vähän takaisin ja sen koko vuoden kesti torjua miestä joka yritti edelleen takaisin. En olisi jaksanut ilman tukiverkostoa. Jos ihmisellä ei ole hyvää tukiverkostoa ja omaa halua päästä irti ja edes tajua oman lapsensa parhaasta niin ei onnistu.. ei minun kokemuksien perusteella. Jälkikäteen olen vihainen itselleni siitä kolmesta vuodesta ja halveksin sitä miksikä muutuin sen miehen otteessa.. olen vihainen myös niille jotka elää sitä helvettiä jopa oman lapsensa kustannuksella. Tyhmyydelle ei voi mitään. Muutos lähtee itsestä ja jos monta vuotta sietänyt niin siinä näkee mikä on tyhmyyttä.
Toisaalta se että ystäväsi kertoi asiasta sinulle saattoi olla hänen ensimmäinen askel muutokseen. Hätähuuto, asioiden julkituominen. Varaudu pitkään prosessiin jos ystäväsi yrittää lähteä. Olet hänelle nyt tärkeä jos hän yrittää lähteä. Varaudu että olet kuuntelija jopa monta vuotta. varaudu myös siihen että joudut myös itse koville koska tukijan ja myötäeläjän rooli ei ole helppo.. saatat turhautua jos tilanne ajautuu soutamiseen ja huopaamiseen. Luojan kiitos minun läheiset jaksoivat siihen lopulliseen pisteeseen asti auttaa.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:17"]Miten ystäväsi on.10v kestänyt tällaista miestä ja tehnyt vielä lapsenkin..:( .ei voi käsittää miten jollain naisilla ei ole mitään omanarvontuntoa..kestetään tällaista sairasta alistamista :( onkohan ystäväsi samanlaisista oloista kotoisinkin?
[/quote]
Se on kuule kuolemanpelko, noh aika turha selittää kun ei sellaista vaan tajua jos ei itse kokenut.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 21:54"]
huoh, opettele uusi kirjoitustyyli ennen kuin keksit ja kirjoitat uusia provoja. Käy vähön tylsäksi kun muutaman virkkeen jälkeen huomaa, että sama provotehtailija taas asialla.
Toisekseen on tyhmää provoilla vakavalla asialla.
[/quote]
Mäkin tunnistin tyylin, pitkä satu jostain periaatteessa vakavasta aiheesta, ja lopuksi kysytään onko sinulle tapahtunut vastaavaa?
Lopeta jo.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 21:54"]
huoh, opettele uusi kirjoitustyyli ennen kuin keksit ja kirjoitat uusia provoja. Käy vähön tylsäksi kun muutaman virkkeen jälkeen huomaa, että sama provotehtailija taas asialla.
Toisekseen on tyhmää provoilla vakavalla asialla.
[/quote]
Mäkin tunnistin tyylin, pitkä satu jostain periaatteessa vakavasta aiheesta, ja lopuksi kysytään onko sinulle tapahtunut vastaavaa?
Lopeta jo.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:39"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:21"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:06"]
Tämä ei todellakaan ole provo, melkein itken, kun ihmiset kuvittelevat, että tällaista ei todellisuudessa tapahdu. Missä pumpulissa te jotkut ihmiset elätte?? Myönnetään, että itsekin elin, kunnes tästä asiasta kuulin! Ap
[/quote]
kyse ei ole siitä, ettenkö tietäisi, että kertomasi kaltainen tilanne on arkipäivää monissa perheissä - usko pois, tiedän sen paremmin kuin moni muu..
Provoksi tunnistin vain kirjoitus- ja tarinointityylisi takia, en asiasisällön takia.
[/quote]
Se kertoo vain sen, etten ilmeisesti ole kovin lahjakas kirjoittaja tms.? Tai kirjoitan liian kaunokirjalliseen tyyliin? Halusin tällä kirjoituksella kertoa mahdollisimman yksityiskohtaisesti mitä ystäväni on minulle kertonut, olen kirjoittanut omalle kotitietokoneelle koko tapahtumaketjun ylös, jossa olen käyttänyt oikeita nimiä (jotta muistaisin asiat mahd. tarkasti jos lastensuojelu/poliisi haluaa tietoa), kun laitoin tämän tänne palstalle pistin vain nimet ja puhun "ystävästä" ja "kummipojasta" yms. saako se tarinan vaikuttamaan epäaidolta? Pitäisikö minun kertoa meidän kaikkien nimet, jotta "tarina" olisi uskottava? Aion linkittää tämän keskustelun ystävälleni tekstiviestitse, jospa hän kävisi täällä katsomassa mitä ihmiset ovat vastailleet ja ymmärtäisi millaisessa tilanteessa elää. ap
[/quote]
Kukaan "hyvä ystävä" ei levittele julkisuuteen ystävänsä asioita näin seikkaperäisesti. Aihe on vakava, lopeta sillä leikittely.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:50"][quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:39"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:21"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:06"]
Tämä ei todellakaan ole provo, melkein itken, kun ihmiset kuvittelevat, että tällaista ei todellisuudessa tapahdu. Missä pumpulissa te jotkut ihmiset elätte?? Myönnetään, että itsekin elin, kunnes tästä asiasta kuulin! Ap
[/quote]
kyse ei ole siitä, ettenkö tietäisi, että kertomasi kaltainen tilanne on arkipäivää monissa perheissä - usko pois, tiedän sen paremmin kuin moni muu..
Provoksi tunnistin vain kirjoitus- ja tarinointityylisi takia, en asiasisällön takia.
[/quote]
Se kertoo vain sen, etten ilmeisesti ole kovin lahjakas kirjoittaja tms.? Tai kirjoitan liian kaunokirjalliseen tyyliin? Halusin tällä kirjoituksella kertoa mahdollisimman yksityiskohtaisesti mitä ystäväni on minulle kertonut, olen kirjoittanut omalle kotitietokoneelle koko tapahtumaketjun ylös, jossa olen käyttänyt oikeita nimiä (jotta muistaisin asiat mahd. tarkasti jos lastensuojelu/poliisi haluaa tietoa), kun laitoin tämän tänne palstalle pistin vain nimet ja puhun "ystävästä" ja "kummipojasta" yms. saako se tarinan vaikuttamaan epäaidolta? Pitäisikö minun kertoa meidän kaikkien nimet, jotta "tarina" olisi uskottava? Aion linkittää tämän keskustelun ystävälleni tekstiviestitse, jospa hän kävisi täällä katsomassa mitä ihmiset ovat vastailleet ja ymmärtäisi millaisessa tilanteessa elää. ap
[/quote]
Kukaan "hyvä ystävä" ei levittele julkisuuteen ystävänsä asioita näin seikkaperäisesti. Aihe on vakava, lopeta sillä leikittely.
[/quote]
Tämän keskustelun perusteella moni on kokenut vastaavaa, eikä tätä ystävää saati aloittajaa voi tunnistaa millään aloituksen perusteella. Mistä sitäpaitsi tiedät onko AP muutellut totuutta hieman tekstissään, kuitenkin niin että itse asiasisältö on sama?
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:19"]Tee tutkintapyyntö, älä rikosilmoitusta välttämättä. Sillä on iso ero, siinä vaiheessa kun ja jos mies yrittää uhkailla sinua poliisilla (kunnianloukkaus tms.).
[/quote]
Olen tänään miettinyt tuota rikosilmoituksen/tutkintapyynnön tekemistä...kriisityöntekijä ei kertonut minulle tuosta vaihtoehdosta? Onko mahdollista, että lastensuojelu tekee tuon ilmoituksen? Tietääkö kukaan? ap
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:47"][quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 21:54"]
huoh, opettele uusi kirjoitustyyli ennen kuin keksit ja kirjoitat uusia provoja. Käy vähön tylsäksi kun muutaman virkkeen jälkeen huomaa, että sama provotehtailija taas asialla.
Toisekseen on tyhmää provoilla vakavalla asialla.
[/quote]
Mäkin tunnistin tyylin, pitkä satu jostain periaatteessa vakavasta aiheesta, ja lopuksi kysytään onko sinulle tapahtunut vastaavaa?
Lopeta jo.
[/quote]
Oikeastaan olen jopa tyytyväinen, että joku epäilee tätä järkyttävää asiaa saduksi, kun linkitän keskustelun ystävälleni hän ehkä ymmärtää myös näiden epäilijöiden kommenteista, että jotkut eivät voi edes käsittää näin järkyttävää tapahtumaketjua todeksi, kiitos siis myös teille epäilijöille. Ap
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 21:54"]
huoh, opettele uusi kirjoitustyyli ennen kuin keksit ja kirjoitat uusia provoja. Käy vähön tylsäksi kun muutaman virkkeen jälkeen huomaa, että sama provotehtailija taas asialla.
Toisekseen on tyhmää provoilla vakavalla asialla.
[/quote]
Et siis oikeasti usko että tällaista voi tapahtua?Olet varmaan niitä tyyppejä jotka teeskentelevät kuuroa kun joku kertoo ikävän asian? Jos oma ystäväsi olisi kertonut vastaavan tarinan sinä olisit varmaan sanonut "Älä höpsi, nyt keksit omiasi, miehesihän on tosi kiva!"
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 08:13"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:19"]Tee tutkintapyyntö, älä rikosilmoitusta välttämättä. Sillä on iso ero, siinä vaiheessa kun ja jos mies yrittää uhkailla sinua poliisilla (kunnianloukkaus tms.).
[/quote]
Olen tänään miettinyt tuota rikosilmoituksen/tutkintapyynnön tekemistä...kriisityöntekijä ei kertonut minulle tuosta vaihtoehdosta? Onko mahdollista, että lastensuojelu tekee tuon ilmoituksen? Tietääkö kukaan? ap
[/quote]
Soita ap poliisille ja kysy, kerro tilanne...niin mä tekisin. Hienosti olet toiminut!
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:18"][quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 21:53"]Toimit oikein. Pidä pintasi ja lastensuojelun puututtava asiaan 3kk:n kuluessa. Pelastit ehä ystäväsi hengen. Hänen olisi syytä poistua lapsen kanssa kotoa turvaan. Sosiaalityöntekijä.
[/quote]
Niin sen sos.toimen on kyllä reagoitava kiireellisissä tapauksissa jo VIIKOSSA.
[/quote]
Minulle sanottiin puhelimessa ilmoitukset tehtyäni, että lastensuojelu puuttuu asiaan jotenkin 7vrk kuluessa. Sanottiin myös, että jatkossa en saa mitään tietoja siitä miten tilanne etenee. Jos ja kun välit ystävääni katkeavat en saa tietää auttoiko tekemäni lastensuojeluilmoitus ystävääni ja kummipoikaani. Toivon, että edes jossain määrin olen saanut autettua ystävääni ja että hän joskus ymmärtää että tein kaiken hänen ja kummipoikani vuoksi Ap
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:18"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:13"]
Joka viidennessä parisuhteessa on väkivaltaa... Uskon joka sanan ja ihmettelen, että av-mammat harvoin puhuu aiheesta.
[/quote]
Mitäs sitä omaa väkivaltaisuuttaan maailmalle kuuluttamaan.
Olet varmaan kuullut, että naiset on nykyään johdossa tässä perheväkivallan käytössä. Etenkin lapsiin kohdistuvassa.Mutta myös puolisoiden välillä.
Montakohan Anneli Auerta on historian havinassa jäänyt syytteittä, koska eihän nainen voi....
[/quote]
Jos pahoinpitelyksi lasketaan jokainen korvatillikka, ovat naiset tasoissa miesten kanssa. Mutta vakavissa pahoinpitelyissä ja surmissa on edelleen valtaisa enemmistö tekijöistä miehiä. Tämä asia on piikki ns. miesasiamiesten lihassa, ja he yrittävät jokaikisessä keskustelussa levittää väärää tietoa, että naiset muka olisivat parisuhteissa väkivaltaisempia kuin miehet.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:09"]Mitä sossut voivat tehdä jos mies ja nainen kiistävät väkivallan? Mistä he näkevät todellisuuden kotikäynnillä? Olis kiva jos joku ammattilainen osaisi vastata.
[/quote]
Tämä on asia, jonka itsekin haluaisin tietää. Mitä jos sekä mies että ystäväni kieltävät väkivallan? Lapsi on vielä pieni, eikä tuota puhetta niin paljon että osaisi asiasta kertoa. Tiedän, että ystäväni ei ole hyvä valehtelemaan, miehen taas uskon olevan äärimmäisen hyvä näyttelijä, onhan hän saanut huijattua minua ja useita muita siinä, että on normaali ja tasapainoinen ihminen. Mies omaa myös laajan ystäväpiirin, ystävälläni taas ei juurikaan tukiverkostoa ole. Ap
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 08:13"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:19"]Tee tutkintapyyntö, älä rikosilmoitusta välttämättä. Sillä on iso ero, siinä vaiheessa kun ja jos mies yrittää uhkailla sinua poliisilla (kunnianloukkaus tms.).
[/quote]
Olen tänään miettinyt tuota rikosilmoituksen/tutkintapyynnön tekemistä...kriisityöntekijä ei kertonut minulle tuosta vaihtoehdosta? Onko mahdollista, että lastensuojelu tekee tuon ilmoituksen? Tietääkö kukaan? ap
[/quote]
Lastensuojelu ei yleensä tee ilmoja aikuisten välisestä väkivallasta, lapsen osalta voi olla toisin. Mielestäni olisi paras, jos sinä tekisit sen ilmoituksen, ellei ystäväsi vieläkään sitä tee. Voithan myös kysyä ls:sta, tekevätkö he tässä tapauksessa.
Olet harvinaisen rohkea ihminen. Ihailen sinua. One in a million tyyppinen ystävä.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:18"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:13"]
Joka viidennessä parisuhteessa on väkivaltaa... Uskon joka sanan ja ihmettelen, että av-mammat harvoin puhuu aiheesta.
[/quote]
Mitäs sitä omaa väkivaltaisuuttaan maailmalle kuuluttamaan.
Olet varmaan kuullut, että naiset on nykyään johdossa tässä perheväkivallan käytössä. Etenkin lapsiin kohdistuvassa.Mutta myös puolisoiden välillä.
Montakohan Anneli Auerta on historian havinassa jäänyt syytteittä, koska eihän nainen voi....
[/quote]
Mitä tarkoitat? Kun katsoo kuinka moni nainen kuolee väkivallan seurauksena niin naurettavaa väittää naisten käyttävän väkivaltaa enemmän.
Ja jos miehet hoitaisivat lapsia yksin yhtä paljon aamusta iltaan, päivästä tosieen, kuukaudesta kuukauteen, vuodesta toiseen kuin naiset nyt, niiin voi vain arvat, miten monta kymmentä tuhatta lasta tapettaisiin, koska lastenhoitotyö vaatii äärimmäistä jaksamista. Joten jos joku äiti joskus huutaa tai läppää kiukuttelevaa lasta niin tottakai se nostaa naisten lukuja koska naiset tekeevät edelleen hoitotyötä enemmän joka kuluttaa jos sitä tekee pääosin yksin.
Edellleen miehet kasvatetaan eri tavalla jolloin miehille kertyy narsismia, toisten kunnioittamista ja koskemattomuutta ei painoteta.
Ystävääsi et voi auttaa. Jostakin kummallisesta syystä hän pitää tuota itselleen hyvänä ja sopivana elämänä, ja on itse kohtalonsa valinnut.
Toivottavasti sentään lapsen voi vielä pelastaa, ja ehkä siinä sivussa äidinkin.
Kummallista, jos on sentään sinulle asiasta kertonut, jos ei voinut varmasti luottaa siihen, että sinä et kerro kenellekään. Eikä tavallisesti kerrota sille väkivaltaiselle miehelle, että joku muukin tietää, vaikka se voisi olla pelastus.
Monista yksityiskohdista tulee mieleen, että onpa taas yksi provo.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 21:53"]Toimit oikein. Pidä pintasi ja lastensuojelun puututtava asiaan 3kk:n kuluessa. Pelastit ehä ystäväsi hengen. Hänen olisi syytä poistua lapsen kanssa kotoa turvaan. Sosiaalityöntekijä.
[/quote]
Niin sen sos.toimen on kyllä reagoitava kiireellisissä tapauksissa jo VIIKOSSA.