Miksi annat vauvallesi jotain muuta kuin rintamaitoa?

Meillä isä on ollut kotona lapsen ensimmäisen 10kk aikana 5kk eri pituisissa pätkissä (lomia, isäkuukausi ym). Isä on syöttänyt kiinteitä, vaihtanut vaippaa, kylvettänyt, käynyt vaunukävelyillä, nukuttanut vauvaa, lukenut loruja ja satuja ja käynyt vauvan kanssa värikylvyssä sekä vauvamuskarissa. En siis koe, että imetykseni on haitannut vauvan ja isän kiintymyssuhteen kehittymistä :D. Alussa tietenkin vauva oli pitkiä aikoja rinnalla, mutta silloin isä ottikin vastuun monista muista jutuista, jotta sain levätä edes ne ½-1h mittaiset imetysvälit, joita meillä parhaimmillaan oli.

Minulle on sinänsä ihan se ja sama saako vauva korviketta vai rintamaitoa. Ennemmin olen just miettinyt, miksi Suomessa noin laajalti imetetään vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa? Ei se väärin ole, mutta on siihen varmasti jotain syitä. Niistä syistä voi varmaan keskustella asiallisesti provosoitumatta. Niin täällä moni on tehnytkin, kiitos ajatuksista! Toki voidaan keskustella yli 1v ruokavaliostakin, meidän perheessä se ei vielä ole ajankohtaista, mutta kohta on ;).

96 siis ap :)

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 01:56"]

Tuntuu että kaikki muut äidit antavat ainakin välillä korviketta. Omalle 10kk ikäiselle ei ole tullut vielä edes mieleen. Ymmärrän lääketieteelliset syyt korvikkeeseen, mutten sitä, jos omien menojen takia antaa korviketta.

[/quote]

Tämäkö on ap tapasi aloittaa asiallinen keskustelu, jossa kenekään ei tulisi provosoitua?

En näe syytä täysimetykseen. Olen yksinkertaisesti parempi äiti lapselleni kun huolehdin hyvinvoinnistani liikunnalla ja käyn kodin ulkopuolella hoitamassa asioita ja antamalla tilaa lapsi-isä -suhteelle. Samoin koemme, että on puhtaasti lapsen etu saada ruokaa molemmilta vanhemmilta. Lapsi rauhoittuu yhtälailla molempien syliin imemishetkiin. Kumpikaan vanhempi ei ole syrjäytettynä ensimmäisiä kuukausia. 

Ok, kärjistin liikaa, myönnetään.

Ymmärrän toki, jos perheellä ei ole muita mahdollisuuksia kuin äidin töihin meno. Ymmärrän jos äidin mielenterveydelle on välttämätöntä päästä harrastamaan vauvan ollessa pieni. Ymmärrän, että kaupassa on käytävä, toki sinne vauvan voi ottaa mukaan. Suurin osa äideistä vaan käsittääkseni on kotona vauvan ensimmäisen vuoden ajan, joten toi töihinmeno ei koske kovinkaan montaa. Noista harrastuksista olen itse vähän pohtivalla kannalla, mutten nyt kyseenalaista sitä sen enempää enkä provosoi :). Itselle vaunulenkit ja vauvan kanssa jumppaaminen on aluksi riittänyt (kunnes imetysvälit piteni 3h ja pääsin muihin harrastuksiin), mut ehkä ei kaikille. Niitä omia menoja on toki monenlaisia ja onhan juuri esim opintojen jatkaminen hyvä syy! Nyt on aloittajankin ajattelu vähän avartunut ;). -ap

Ja sinä olet joku kertomaan mikä on hyvä syy. Älä viitsi. Eiköhän jokainen määritä ja tiedä ihan itse mikä on hyväksi itse kullekin. Ei siihen sinun määritelmiä hyvistä ja huonoista syistä tarvita.

Suurin osa äideistä tässä maailmassa, tai vaikkapa länsimaissa ei tosiaan ole kotona lapsen ensimmäistä ikävuotta. Kannattaa ihan oikesti avata niitä silmiä ja asettaa asiat mittasuhteisiin. Eurooppa on täynnä maita, joissa lapset ovat pullolla, koska äidit ovat töissä. Silti näissä maissa lapset voivat usein paremmin kuin Suomessa, miksi? Olisikohan ahdasmielisellä ja kyttäävällä ilmapiirillä jotain tekemistä asian kanssa? Olisiko ap sinullakin peiliin katsomisen paikka?

Joo nyt aloittaja kyllä viittasi Suomen imetyslukuihin, eikä siihen kai liity keski-euroopan äitiyslomien pituudet? Hänhän kysyi miksi suomes imetetään vähemmän kuin muissa pohjoismaissa? Suomen äitiysloma ei ole ainakaan muita pohjoismaita lyhyempi. Ja suomessa suurin osa äideistä on kotona ekan vuoden. Täällä ei kaikki näköjään hallitse sisälukutaitoa.

AP kanssa olen samaa mieltä siitä että imetysneuvontaa olisi suotava parantaa, jotta näitä maito ei riitä tapauksia saataisiin kitkettyä pois....Jos siis KAIKKI nämä äidit todella haluavat imettää? Jos kysy on omista menoista ja tietoisesta valinnasta, niin sitten imetysohjaus ei ole oleellista. Sitten asia vaan on niinkuin on. Itse imetin suositusten mukaan ja vauva tosiaan sitoi ja paljon. Rankkaakin oli. Lähellä oli etten jaksanut, mutta kun pahimman yli päästiin (2-4kk ikä) imetys helpottui ja tuli osaksi arkea. Olen iloinen että jaksoin, vaikkei imetyksen vuoksi itseään ole pakko äärirajoille ajaakaan.

Mä en rehellisesti ymmärrä tota, että äitikin on edelleen nainen ja siksi sen pitää saada tehdä sitä ja tätä ja mennä miten haluaa yms. Itse ajattelen niin, että kun lapsi hankitaan niin siihen sitoudutaan, eikä se imetys yleensä kestä kuin puoli vuotta maksimissaan täysimetyksenä ja osittain sitten yleensä sinne vuoden tietämille. Eikä se pyyhi naiseutta mihinkään?! Itse ainakin laitan meikkiä, puen siistit vaatteet yms vaikka olen vauvan kanssa 247 niin silti voin laittaa ja tuntea itseni "naiseksi".

Miks on niin kiire haluta sitä omaa elämää ja menoja, lapsi on niin hirveen pienen hetken aikaa vauva ja kasvaa aivan älyttömän nopeesti, että kyllä sen äitysloman jaksaa vauvaan keskittyä ensisijaisesti:) ja isä voi tehdä kaikkea muuta lapsen kanssa! Ymmärrän, jos elämäntilanne ei salli, muita lapsia perheessä ja imetys vie liian kauan tms, mut tommoset haluun-omaa-aikaa itsekästä mun mielestä... Ja vaikka täysimetän, enkä edes pullosta voi antaa pumpattua, kun vauva ei huoli pulloa ja vauva imee about 1,5 välein päivällä, niin kyllä saan sopivasti silloin tällöin omaa aikaa hetken, jos vauva nukkuu ja se riittää. Vaikka harvoin kunnon päikkäreitä edes ottaa kuin ehkä puolisen tuntia. Vaunujen kanssa voi liikkua, jos pitää käydä asioilla tms niin imetän vauvan ennen lähtöä ja sitten menen. 2h pärjää hyvin isän kanssa. Meillä vauva on vielä sellainen, ettei yksin voi laskea, kun alkaa itkeä syliin, vauva siis 2kk ja olen siis kirjaimellisesti kiinni vauvassa. Onneksi on mies, jonka kanssa jaetaan kotityöt yms niin yhdessä hoidetaan asiat. (Kaikki respectit yksinhuoltajille!!) Niin ja kun imetän, niin pystyn lukea kirjaa, surffata netissä kännyllä (niin kuin nytkin), puhua kavereiden kanssa chatissa, katsoa telkkaa/leffaa...

Ja korostan, että tietenkin korviketta annetaan, jos sitä on pakko antaa/satunnaisesti jos muuta vaihtoehtoa ei siihen hätään ole. Toivon ja rukoilen, että itsellä maitoa tulee niin kauan kuin tarvis, jos ei tule, niin sitten korviketta tietenkin! Omalle vauvalleni annoin korviketta vähän ekana yönä, kun halusi imeä ja imeä monta monta tuntia pitkälle yöhän ja mies jo aneli multa sairaalassa, että anna sille nyt korviketta, että saa lapsi mahan täyteen ja nukuttua ja minä myös ja lopulta sitten hoitajan kanssa annettiin vähän hörpyttämällä ja vauva nukkui hyvin muutaman tunnin. Sen jälkeen imetin vaan kärsivällisesti, kun maitoa alkoi olla paremmin :)

Mut joo siis ärsyttää, että korvikkeita puolustellaan ja tyyliin katsotaan nenänvartta pitkin, jos joku imettääki, eikä halua antaa korviketta:P

[quote author] . Lapsi on yhteinen "projekti", ei mikään äidin oma kasvatettava. Säälin perheitä, joissa mies on sysätty ihan taka-alalle kun äiti haalii vauvan vain itselleen ja korostaa oikein omaa asemaansa sillä imetysfanaattisuudella. Ja sitten ihmetellään kun mies ei tiedä miten rauhoittaisi itkevän lapsen kun aina on vain lykätty tissi suuhun. Ja vauvan kanssa voi olla läheisesti muutenkin kuin vain syöttämällä. Eihän se pullosta syöttäminen edes hetkeä kauempaa vie.

[/quote]

No kyllä meillä isä osaa lapsen rauhoittaa vaikka pelkkää rintamaitoa tissisitä saakin. Tutti suuhun, heijaa ja pitää lähellä, sivelee ja puhelee, laittaa vauvan "mielimusiikkia", niin johan on unessa. En kylläkään ole imetysfanaatikko, mutta kuitenkin.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:27"]

Mä en rehellisesti ymmärrä tota, että äitikin on edelleen nainen ja siksi sen pitää saada tehdä sitä ja tätä ja mennä miten haluaa yms. Itse ajattelen niin, että kun lapsi hankitaan niin siihen sitoudutaan, eikä se imetys yleensä kestä kuin puoli vuotta maksimissaan täysimetyksenä ja osittain sitten yleensä sinne vuoden tietämille. Eikä se pyyhi naiseutta mihinkään?! Itse ainakin laitan meikkiä, puen siistit vaatteet yms vaikka olen vauvan kanssa 247 niin silti voin laittaa ja tuntea itseni "naiseksi".

Miks on niin kiire haluta sitä omaa elämää ja menoja, lapsi on niin hirveen pienen hetken aikaa vauva ja kasvaa aivan älyttömän nopeesti, että kyllä sen äitysloman jaksaa vauvaan keskittyä ensisijaisesti:) ja isä voi tehdä kaikkea muuta lapsen kanssa! Ymmärrän, jos elämäntilanne ei salli, muita lapsia perheessä ja imetys vie liian kauan tms, mut tommoset haluun-omaa-aikaa itsekästä mun mielestä... Ja vaikka täysimetän, enkä edes pullosta voi antaa pumpattua, kun vauva ei huoli pulloa ja vauva imee about 1,5 välein päivällä, niin kyllä saan sopivasti silloin tällöin omaa aikaa hetken, jos vauva nukkuu ja se riittää. Vaikka harvoin kunnon päikkäreitä edes ottaa kuin ehkä puolisen tuntia. Vaunujen kanssa voi liikkua, jos pitää käydä asioilla tms niin imetän vauvan ennen lähtöä ja sitten menen. 2h pärjää hyvin isän kanssa. Meillä vauva on vielä sellainen, ettei yksin voi laskea, kun alkaa itkeä syliin, vauva siis 2kk ja olen siis kirjaimellisesti kiinni vauvassa. Onneksi on mies, jonka kanssa jaetaan kotityöt yms niin yhdessä hoidetaan asiat. (Kaikki respectit yksinhuoltajille!!) Niin ja kun imetän, niin pystyn lukea kirjaa, surffata netissä kännyllä (niin kuin nytkin), puhua kavereiden kanssa chatissa, katsoa telkkaa/leffaa...

Ja korostan, että tietenkin korviketta annetaan, jos sitä on pakko antaa/satunnaisesti jos muuta vaihtoehtoa ei siihen hätään ole. Toivon ja rukoilen, että itsellä maitoa tulee niin kauan kuin tarvis, jos ei tule, niin sitten korviketta tietenkin! Omalle vauvalleni annoin korviketta vähän ekana yönä, kun halusi imeä ja imeä monta monta tuntia pitkälle yöhän ja mies jo aneli multa sairaalassa, että anna sille nyt korviketta, että saa lapsi mahan täyteen ja nukuttua ja minä myös ja lopulta sitten hoitajan kanssa annettiin vähän hörpyttämällä ja vauva nukkui hyvin muutaman tunnin. Sen jälkeen imetin vaan kärsivällisesti, kun maitoa alkoi olla paremmin :)

Mut joo siis ärsyttää, että korvikkeita puolustellaan ja tyyliin katsotaan nenänvartta pitkin, jos joku imettääki, eikä halua antaa korviketta:P

[/quote]

Pakko minunkin liittyä keskusteluun, kun tuntuu, että täällä imetyksen lopettaneet purkavat lähinnä omia katkeruuden tunteitaan. Kauniisti kirjoitettu! Vauvan elämän alkutaipaleet on niin ihania yhdessä elettäväksi, etten niistä vaihtaisi pois sekuntiakaan. Lisäksi tätä vauvaa monta vuotta toivoin ja haikailin, enkä omia etujani hänen edelleen laittaisi. Minulle riittää omaksi ajaksi vaikka suihkussa käyminen isän hoitaessa lasta. Sitten jo otankin oman kullan syliin ja ikäväkin jo on. Rintamaito on kuitenkin parasta maitoa vauvalleni, ja jos vain keinolla millä hyvänsä sitä hänelle voin antaa, niin sen teen.

Voisiko isälle antaa muitakin vinkkejä lapsen rauhoitteluun kuin maitopullon? Tutti, silittely, heijaaminen, laulaminen? Se nyt on harmi, että isillä ei ole maitotissejä, mutta ei kai sen takia isiä tarvi lohduttaa antamalla pulloa käteen? Haloo, vauvan vai isin edut?

Niin ja kun tuolla puolusteltiin, että muualla euroopassa on ihan normi juttu, että pulloa annetaan, kun äitiysloma ei kestä kauaa yms, niin olisitte KIITOLLISIA, että Suomessa saa olla vauvan kanssa kotona niinkin kauan! Olistte ja nauttisitte sen ajan vauvan kanssa, kun teille suodaan. Oli sitten pullotuokittu tai rintaruokittu, niin keskittykää siihen äitiyteen ja pieneen ihmiseen, joka teille on siunaantunut. Kyllä niille omille menoille ehtii, eikä tämäkään tarkoita sitä, ettei itsestä tarvitse huolehtia tai näyttää siistiltä! Monethan laihtuu, kun käy päivittäin vaununelkeillä (äiti sekä vauva saa raitista ilmaa + vauvat yleensä nukkuu hyvin vaunuissa) ja onneksi itsellä imetys laihdutti.

Se äitiyslomahan on nimenomaan ÄITIYSlomaa, eli lomaa, jonka aikana voi keskittyä ÄITIYTEEN. Naiseuslomat on kai sitten asia erikseen. Ei vaan, vitsi vitsinä. Tottakai pitää äidin huolehtia myös itsestään, jotta voisi olla paras mahdollinen äiti pienelleen. Pointti oli se, että se loma on tarkoitettu vauvan kanssa ajan viettämistä varten, eikä yksin shoppailua ja harrastelua varten. Toki se on henkireikä joillekin, mutta eikö liikkua, shoppailla ja nähdä ystäviä voi vauvan kanssa ja vauvan ehdoilla?

Kyllä mä oon ihan omien menojenikin takia lapsiani korvikkeella kasvattanu, ja kelpo ipanoita niistä on tullu. Eka veti tuttelia jo laitoksella ja myöhemminkin aina kun ei omat riittäny. Se oli silloin kova paikka, mut pääsinpä sit tarvittaessa yksin vaikka lähikauppaan hetkeksi, ettei kosketus muuhun todellisuuteen kadonnu. Nyt oon myöhemminkin voinu tehdä omia juttuja milloin on ollu tarvis, eikä ole tarvinnut marttyyrinä kiukuta. Koko perhe tykkää.

Kannattaisko keskittyä ihan vaan siihen omaan suoritukseen? Jos sä vedät luomuna loppuun asti, niin hyvä sulle.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:35"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:27"]

Mä en rehellisesti ymmärrä tota, että äitikin on edelleen nainen ja siksi sen pitää saada tehdä sitä ja tätä ja mennä miten haluaa yms. Itse ajattelen niin, että kun lapsi hankitaan niin siihen sitoudutaan, eikä se imetys yleensä kestä kuin puoli vuotta maksimissaan täysimetyksenä ja osittain sitten yleensä sinne vuoden tietämille. Eikä se pyyhi naiseutta mihinkään?! Itse ainakin laitan meikkiä, puen siistit vaatteet yms vaikka olen vauvan kanssa 247 niin silti voin laittaa ja tuntea itseni "naiseksi".

Miks on niin kiire haluta sitä omaa elämää ja menoja, lapsi on niin hirveen pienen hetken aikaa vauva ja kasvaa aivan älyttömän nopeesti, että kyllä sen äitysloman jaksaa vauvaan keskittyä ensisijaisesti:) ja isä voi tehdä kaikkea muuta lapsen kanssa! Ymmärrän, jos elämäntilanne ei salli, muita lapsia perheessä ja imetys vie liian kauan tms, mut tommoset haluun-omaa-aikaa itsekästä mun mielestä... Ja vaikka täysimetän, enkä edes pullosta voi antaa pumpattua, kun vauva ei huoli pulloa ja vauva imee about 1,5 välein päivällä, niin kyllä saan sopivasti silloin tällöin omaa aikaa hetken, jos vauva nukkuu ja se riittää. Vaikka harvoin kunnon päikkäreitä edes ottaa kuin ehkä puolisen tuntia. Vaunujen kanssa voi liikkua, jos pitää käydä asioilla tms niin imetän vauvan ennen lähtöä ja sitten menen. 2h pärjää hyvin isän kanssa. Meillä vauva on vielä sellainen, ettei yksin voi laskea, kun alkaa itkeä syliin, vauva siis 2kk ja olen siis kirjaimellisesti kiinni vauvassa. Onneksi on mies, jonka kanssa jaetaan kotityöt yms niin yhdessä hoidetaan asiat. (Kaikki respectit yksinhuoltajille!!) Niin ja kun imetän, niin pystyn lukea kirjaa, surffata netissä kännyllä (niin kuin nytkin), puhua kavereiden kanssa chatissa, katsoa telkkaa/leffaa...

Ja korostan, että tietenkin korviketta annetaan, jos sitä on pakko antaa/satunnaisesti jos muuta vaihtoehtoa ei siihen hätään ole. Toivon ja rukoilen, että itsellä maitoa tulee niin kauan kuin tarvis, jos ei tule, niin sitten korviketta tietenkin! Omalle vauvalleni annoin korviketta vähän ekana yönä, kun halusi imeä ja imeä monta monta tuntia pitkälle yöhän ja mies jo aneli multa sairaalassa, että anna sille nyt korviketta, että saa lapsi mahan täyteen ja nukuttua ja minä myös ja lopulta sitten hoitajan kanssa annettiin vähän hörpyttämällä ja vauva nukkui hyvin muutaman tunnin. Sen jälkeen imetin vaan kärsivällisesti, kun maitoa alkoi olla paremmin :)

Mut joo siis ärsyttää, että korvikkeita puolustellaan ja tyyliin katsotaan nenänvartta pitkin, jos joku imettääki, eikä halua antaa korviketta:P

[/quote]

Pakko minunkin liittyä keskusteluun, kun tuntuu, että täällä imetyksen lopettaneet purkavat lähinnä omia katkeruuden tunteitaan. Kauniisti kirjoitettu! Vauvan elämän alkutaipaleet on niin ihania yhdessä elettäväksi, etten niistä vaihtaisi pois sekuntiakaan. Lisäksi tätä vauvaa monta vuotta toivoin ja haikailin, enkä omia etujani hänen edelleen laittaisi. Minulle riittää omaksi ajaksi vaikka suihkussa käyminen isän hoitaessa lasta. Sitten jo otankin oman kullan syliin ja ikäväkin jo on. Rintamaito on kuitenkin parasta maitoa vauvalleni, ja jos vain keinolla millä hyvänsä sitä hänelle voin antaa, niin sen teen.

[/quote]

Eli lapsi saa olla isänsä kanssa sen mitä sinulla menee suihkussa. Sinä, sinä, sinä. Lapsesta ja isästä viis. 

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:38"]

Voisiko isälle antaa muitakin vinkkejä lapsen rauhoitteluun kuin maitopullon? Tutti, silittely, heijaaminen, laulaminen? Se nyt on harmi, että isillä ei ole maitotissejä, mutta ei kai sen takia isiä tarvi lohduttaa antamalla pulloa käteen? Haloo, vauvan vai isin edut?

[/quote]

Nimenomaan vauvan. On vauvan etu, että sillä on kaksi yhtä tärkeää ja kykenevää vanhempaa. Isä ei ole kykenevä ja itsenäisesti lapsesta vastuussa, jos ei voi sitä ruokkia. Ruokkiminen on kuitenkin lapsen perustarve. 

Julmaa on lapselta riistää toinen tasa-arvoinen vanhempi ja vain itsekäs äiti tekee niin. Hormonit sekoittavat joskus fiksunkin nainen pään. 

Pidän kyllä äidin jaksamista hyvänä lääketieteellisenä syynä. Vaikka se pieni tuhiseva nyytti niin söpö onkin, niin kuka jaksaa olla koko ajan kotona ja elää ainoastaan sen nyytin ehdoilla, heivaten koko oman sosiaalisen ja liikunnallisenkin elämänsä. Kuka jaksa 247 kuunnella sitä huutoa ja katsella ripuleita vaipassa. Joo, ehkä jotkuu, mutta kaikesta rakkaudesta huolimatta myös jotkuu tarvivat sitä ihan täysin OMAA aikaa ja hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Kaikki meistä ei oo superäitejä ja se niille suotakoon.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:12"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:35"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:27"]

Mä en rehellisesti ymmärrä tota, että äitikin on edelleen nainen ja siksi sen pitää saada tehdä sitä ja tätä ja mennä miten haluaa yms. Itse ajattelen niin, että kun lapsi hankitaan niin siihen sitoudutaan, eikä se imetys yleensä kestä kuin puoli vuotta maksimissaan täysimetyksenä ja osittain sitten yleensä sinne vuoden tietämille. Eikä se pyyhi naiseutta mihinkään?! Itse ainakin laitan meikkiä, puen siistit vaatteet yms vaikka olen vauvan kanssa 247 niin silti voin laittaa ja tuntea itseni "naiseksi".

Miks on niin kiire haluta sitä omaa elämää ja menoja, lapsi on niin hirveen pienen hetken aikaa vauva ja kasvaa aivan älyttömän nopeesti, että kyllä sen äitysloman jaksaa vauvaan keskittyä ensisijaisesti:) ja isä voi tehdä kaikkea muuta lapsen kanssa! Ymmärrän, jos elämäntilanne ei salli, muita lapsia perheessä ja imetys vie liian kauan tms, mut tommoset haluun-omaa-aikaa itsekästä mun mielestä... Ja vaikka täysimetän, enkä edes pullosta voi antaa pumpattua, kun vauva ei huoli pulloa ja vauva imee about 1,5 välein päivällä, niin kyllä saan sopivasti silloin tällöin omaa aikaa hetken, jos vauva nukkuu ja se riittää. Vaikka harvoin kunnon päikkäreitä edes ottaa kuin ehkä puolisen tuntia. Vaunujen kanssa voi liikkua, jos pitää käydä asioilla tms niin imetän vauvan ennen lähtöä ja sitten menen. 2h pärjää hyvin isän kanssa. Meillä vauva on vielä sellainen, ettei yksin voi laskea, kun alkaa itkeä syliin, vauva siis 2kk ja olen siis kirjaimellisesti kiinni vauvassa. Onneksi on mies, jonka kanssa jaetaan kotityöt yms niin yhdessä hoidetaan asiat. (Kaikki respectit yksinhuoltajille!!) Niin ja kun imetän, niin pystyn lukea kirjaa, surffata netissä kännyllä (niin kuin nytkin), puhua kavereiden kanssa chatissa, katsoa telkkaa/leffaa...

Ja korostan, että tietenkin korviketta annetaan, jos sitä on pakko antaa/satunnaisesti jos muuta vaihtoehtoa ei siihen hätään ole. Toivon ja rukoilen, että itsellä maitoa tulee niin kauan kuin tarvis, jos ei tule, niin sitten korviketta tietenkin! Omalle vauvalleni annoin korviketta vähän ekana yönä, kun halusi imeä ja imeä monta monta tuntia pitkälle yöhän ja mies jo aneli multa sairaalassa, että anna sille nyt korviketta, että saa lapsi mahan täyteen ja nukuttua ja minä myös ja lopulta sitten hoitajan kanssa annettiin vähän hörpyttämällä ja vauva nukkui hyvin muutaman tunnin. Sen jälkeen imetin vaan kärsivällisesti, kun maitoa alkoi olla paremmin :)

Mut joo siis ärsyttää, että korvikkeita puolustellaan ja tyyliin katsotaan nenänvartta pitkin, jos joku imettääki, eikä halua antaa korviketta:P

[/quote]

Pakko minunkin liittyä keskusteluun, kun tuntuu, että täällä imetyksen lopettaneet purkavat lähinnä omia katkeruuden tunteitaan. Kauniisti kirjoitettu! Vauvan elämän alkutaipaleet on niin ihania yhdessä elettäväksi, etten niistä vaihtaisi pois sekuntiakaan. Lisäksi tätä vauvaa monta vuotta toivoin ja haikailin, enkä omia etujani hänen edelleen laittaisi. Minulle riittää omaksi ajaksi vaikka suihkussa käyminen isän hoitaessa lasta. Sitten jo otankin oman kullan syliin ja ikäväkin jo on. Rintamaito on kuitenkin parasta maitoa vauvalleni, ja jos vain keinolla millä hyvänsä sitä hänelle voin antaa, niin sen teen.

[/quote]

Eli lapsi saa olla isänsä kanssa sen mitä sinulla menee suihkussa. Sinä, sinä, sinä. Lapsesta ja isästä viis. 

[/quote]

Ollaan paljon koko perhe yhdessä, isäkin tykkää! :) Välillä myös luen kirjoja, surffaan netissä ja käyn pienellä lenkillä. Kolmen tunnin imetysväleissä ehtii vaikka mitä, mutta pikkuinen saa maitonsa. Yleensä tosin teemme asioita yhdessä koko perhe, kaupassa käyntikin on mukava henkireikä ja kivaa tekemistä yhdessä! Shoppaillessa isä voi työnnellä vaunuja! Ei se vauvan mukana olo isiä tuuppaa syrjään. Ei se vauva 1v asti tissi suussa kasva äidin tuuppiessa isiä pois :D.

Ei se ole lapselle mitenkään automaattisesti parempi, että sillä on käytännössä vain yksi huoltaja, joka luopuu kaikesta muusta tyystin. 

Lapsen etu on kaksi tasapuolista vanhempaa ja isompien sisarusten etu on äiti, joka edelleen vie harrastuksiin ja osallistuu normaaliin elämään eikä ripustaudu vauvaan.

Terve ja fiksu äiti pitää huolen liikunnasta (enkä puhu mistään vaunukävelyistä) erityisesti raskauden jälkeen. Mutta tilastothan kertovat, että puolet ovat ylipainoisia. Siinä onkin sitä hyvää äitiyttä ja esimerkkiä lapselle.