Miksi annat vauvallesi jotain muuta kuin rintamaitoa?

Ootte te outoja:D ihme tarve korostaa omaa erinomaisuutta jos on imettänyt vuoden pelkällä äidin maidolla. Pitäisikö minunkin aloittaa keskustelu aiheesta "miksi annatte lapsellenne purkkiruokaa, minä en ole ikinä antanut, enkä ymmärrä". No en aloita, koska ymmärrän että kaikille ei samat asiat ole tärkeitä kuin minulle ja jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Ehkäpä asia on niin, että imetyksen lopettamisesta/imettämättä jättämisestä on tullut niin p#rkeleen helppoa. Nyky-yhteiskunta on täynnä nössöäitejä, jotka laittaa jatkuvasti omat tarpeensa lapsen tarpeiden edelle.

T. Kohta kolmen lapsen äiti, joka on opiskellut, urheillut 15 tuntia viikossa, käynyt töissä ja elänyt myös omaa elämäänsä, vaikka lapset onkin imetetty vuoden vanhoiksi.

Annoin pelkkää korviketta, koska leikkauksen takia maitotiehyeni on katkaistu, eikä maitoa tullut ollenkaan. Harmitti todella paljon, mutta lapset eivät kärsineet yhtään, ovat paljon terveempiä kuin yhdessäkään tuttavaperheessä.

Lisää tyhmiä kysymyksiä?

Mikä hemmetti siinä on, että Suomessa eukot kyttäävät koko ajan toistensa tekemisiä ja nimenomaan sillä silmällä, että minä olen ainakin parempi kuin tuo kun olen uhrautunut enemmän tai omistautunut enemmän.

Monessa muussa länsimaassa äitiysloma on lyhyempi ja imetys ei todellakaan ole suosiossa. Äidit haluavat olla myös naisia ja kukaan ei oleta, että koko elämä pyörii lapsen ympärillä. Sitä pidetään jopa vähän sairaana, että luopuu ihan kaikesta muusta ollakseen aina napanuoran etäisyydellä valmiina pruuttaamaan maitoa jälkeläisen suuhun.

Lapsista välitetään muualla muuten. Perheet ja suvut ovat yhteisöllisiä, tekemisissä paljon, ystäviä nähdään ja vanhemmat käyvät viettämässä säännöllisesti laatuaikaa kahden, vaikka heillä olisikin pieni lapsi.  Kukaan ei paheksu sitä eikä arvostele, että nyt se Lucas saa sitten pullomaitoa, voi hyvä luoja. Ja ihmiset kasvavat onnellisiksi ja terveiksi sillä korvikkeellakin.

Suomessa on kauhea imetyskyttäys ja jokaisen automaattisesti oletetaan imettävän. lisäksi pitäisi olla kolme vuotta kotona, että olisi hyväksyttävästi kasvattanut lapsensa. Hoitoon viemistä paheksutaan ja joutuu selittelemään. Ja silti, itsemurhatilastot kukoistaa, on synkkyyttä ja masennusta. Kaikesta valitetaan ja kouluissa ammutaan. Että ei se rintamaito mikään ihmejuoma ole ja hoitovapaalle jääminen mitään takaa. Sen sijaan uskoisin, että kannustavampi ja avoimempi, hyväksyvämpi ja iloisempi tapa kohdata muita perheitä ja äitejä olisi se avainasia.

Mutta valitettavasti erityisesti ne imetyskiihkoilijat, jotka kovaäänisesti haluavat omaa kruunua kirkastaa ja taata sille omalle mussukalleen ihan parhaan mahdollisen alun ovat usein niitä pahimpia kiusaajia muita äitejä kohtaan. Vähän ristiriitaista...

Minä annan korviketta joskus ihan mukavuussyistä ja en tunne tippaakaan huonoa omatuntoa. On ihanaa välillä rentoutua ja nauttia siitä, että nykyaikana äitikin voi joskus ottaa rennommin. Nykyaika on nykyaikaa ja kyllä sitä ennenkin olisi korviketta annettu jos sitä olisi ollut. Toiset lapset kasvavat vain korvikkeella, joten tuskinpa siitä on yhtään tipan verran haittaa jos vaikka kerta pari viikkoon sitä antaa. Käyn silloin jumpassa tai vaikka nukun ja isä syöttää. Ihanaa! Ja mies rakastaa myös noita omia syöttöhetkiä. Lapsi on yhteinen "projekti", ei mikään äidin oma kasvatettava. Säälin perheitä, joissa mies on sysätty ihan taka-alalle kun äiti haalii vauvan vain itselleen ja korostaa oikein omaa asemaansa sillä imetysfanaattisuudella. Ja sitten ihmetellään kun mies ei tiedä miten rauhoittaisi itkevän lapsen kun aina on vain lykätty tissi suuhun.

- Ostan myös joskus nakkeja kaupasta enkä tee niitä itse. Nykyään kun ei ole pakko.

- Lisäksi käytän tiskikonetta ja pyykkikonetta, enkä omin kätösin puurra astioita ja pyykkejä rakkaudella puhtaaksi perheeni eteen.

- Käytämme hanavettä, emmekä kanna sitä pihakaivosta.

Ajat muuttuu ja tulee myös vaihtoehtoisia toimintamalleja. Ei kaiken tarvitse aina menä kuten kivikaudesta asti on tehty.

Korvikekieltäytyjät, kai teette myös kaiken ruoan alusta asti itse lapsillenne? Ei purkin purkkia koskaan? Pidätte kotona lapset leikki-iässä ja otatte sitten kotikouluun isompana varmistaaksenne ettei lapsi saa nugetteja, nakkeja, grahamlihapiirakoita sun muita epämääräisiä kauhistuksia? Ne vasta karmeita ovat ja veikkaisin, että korvike on käynyt aika tarkat kriteerit läpi verrattuna kyseisiin lasten herkkuihin. Kasvatatte omat bataattinne ettekä osta epämääräisiä Egyptistä tuotuja juureksia? Ties mitä myrkkyjä niissäkin on. 

Rintamaito on varmasti lapsen parhaaksi, mutta on aika naurettavaa kiihkoilla jostain yhden vuoden juomisista jos ei pidä yhtä tiukkaa superruokalinjaa koko lapsuuden ja kasvun ajan. Ei se vauvavuosi niin ihmeellinen ole loppuelämän kannalta, että pelkästään sen voimin kasvaisi terveeksi aikuiseksi.

Yhyy. Annoin korviketta, en jaksanut imettää. Ei vaiskaan, korviketta kyllä annoin, mutta imettäminen ei vain onnistunut ja maidon tulo loppui. Paha siinä on mennä äidinmaitoa mistään repimään, kun ei vain tule. Tottahan toki se helpotti menojaan ja emmä kadu. Pääasia, että vauva saa jotakin sapuskaa.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 05:33"]

Vauvaan saattaa syntyä parempi suhde jos ei ole koko aikaa vauvan kanssa. Seon ihan äidistä kiinni.

Tämä "vauva on elämän keskipiste ekan vuoden" - ajattelu on loppujen lopuksi uusi ilmiö. Vielä sata vuotta sitten jälkikasvu oli vakio jota tuli jos ei ollut poikkeava ja sitten se hoidettiin miten parhaiten saatiin pysymään koko perhe hengissä. Pappani sisaruksista 3 kuoli pieninä kuka mihinkin. 4 eli aikuisiksi ja yhden niistä vei sota. Ei noita vauvoina kuolleita edes laskettu sisaruslukuun kuoleman jälkeen.

Jo tuolloin osattiin keittää korviketta, eli enää silloin ei vauvoja kuollut suoraan nälkään.

Yritän siis sanoa että tuota taustaa vasten tämä koko imetyskeskustelu on minusta nykyaikana ampunut yli. Lieveilmiö siitä että ihmisillä on nykyään vain muutama lapsi ja varaa panostaa niihin.

[/quote]

No nykyään on tosiaan varaa panostaa niihin lapsiin Suomessa isolla joukolla. Ja hyvä niin! Itse kuitenkin luulen, että moni turhaan miettii noita isoisiä ja sen sellaisia. Ihmisen evoluutio on niin pitkä, että kyllä mä ennemmin lähden siitä, mikä on ihmiselle lajinmukaista toimintaa vaikken toki menekään luolaan asumaan. Täysimetys ja se, että äiti on lähellä vauvaa on sitä. Se joka antaa korviketta ei ole huonompi äiti ja tähän toimintaan voi löytyä hyviä perusteluja mutta itse kyllä haluan lapseni täysimettää. Ja joo meillä kyllä puoliso osallistuu... on ollut jopa hoitovapaalla imetyksestäni huolimatta joka jatkui esikoisen kanssa nelivuotiaaksi asti...

En siis ole ap, tulin ketjuun vasta äsken. Ja kyllä Suomessa imetystä tuetaan mutta mielestäni ei tarpeeksi. Liikkuu niin paljon väärää tietoa eikä siltä saada siipiä millään pois. Lisäksi imetys on musta vähän sellainen juttu, että tietoa saa kun osaa ja haluaa itse hakea muttei ehkä muuten kovin hyvin. Täälläkin kerta toisensa jälkeen kuten tässäkin ketjussa on taas niitä kommentteja, että korvike olisi yhtä hyvää kuin rintamaito vaikka on paljon tutkimustuloksia ihan muusta. Mutta aina monella on se oma korvikkeella ruokittu lapsi, joka on ollut paljon terveempi kuin naapurin rintaruokittu vauva...

Annoin korviketta, jottei tarvitsisi nyhvätä neljän seinän sisällä koko vuotta. Vauva näet huusi aina kaupassa, kahvilassa, kyläpaikoissa jne. Ei viitsinyt juuri mihinkään lähteä huutavan lapsen kanssa häiritsemään muita. Pumpulla en saanut maitoa tulemaan. Olisiko pitänyt viettää koko vuosi kotona sisätiloissa?

Ap ja muut imetyskihkoilijat. Oletteko kaikilla elämänne osa-alueilla yhtä kapeakatseisia?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 09:55"]

No, avataan vähän silmiä kun kerran kysytään. Vauvalle annettiin lihan pienenä kerran yössä korviketta, jonka avulla vatsa pysyä pidempään täynnä, joten yöllä saimme kaikki nukkua enemmän. Rytmin löytyminen oli olennaista, sillä asuinmaassamme vauvat menevät päivähoitoon nelikuisina. Tällä hetkellä vauva ok 6kk ja syö hoidossa korviketta, kotona rintamaitoa, kiinteitä toki myös.

[/quote]

Melkoinen asuinmaa, jos lapsen hoitoonmenoajastakin päättää joku muu kuin vanhemat.

[/quote]

Niin, kai Suomessakin jokin takaraja on töihin paluulle? Jos et ilmaannu takaisin töihin kun äitiys/vahempainlomat/vapaat päättyvät, sinua ei enää odota työpaikka. 

Täällä äitiysloma on 15 viikkoa ja sitten paluu töihin, mikäli potkut eivät ole suunnitelmissa. 

Mitä olen kaveripiiriäni seurannut, niin monella loppuu maidon tulo todennäköisesti siksi, kun heti ollaan laihduttamassa kun vauva on syntynyt! Ihmettelen myös miten voi olla niin yleistä ettei imetys onnistu, korvienvälissä(=asenteessa) se vika useimmilla on!

Onkohan kellään tietoa, miksi pumpulla ei saa mitään tulemaan, vaikka vauva kyllä juoda lotkottaa? Siitä olisi ollut suuri apu.

Sairauden takia leikatut rinnat. Pitääkö minun kertoa tämä kaikille sitten kun annan vauvalle pulloa? Voisitko aloittaja vastata tähän? Tiedätkö muuten kuinka paljon meitä nuoria naisia onkaan keiden rinnat ovat sairauden takia leikatut/osittain poistetut/ kokonaan

poistetut ja ihmetyskykyä ei ole? Tiedätkö kuinka paljon kaltaisesi ihmiset satuttavat henkisesti?

Tiedätkö, että terveet rinnat omaavalla henkilöllä voi olla lääkitys mikä estää imetyksen? Luuletko, että me huutelemme avoiminmielin todellista syytä miksi emme imetä? Minä en ainakaan aio, sanon vaan että pullolla pääsen helpommalla. Sairauden jättämiä haavoja ei todellakaan tee mieli vatvoa puolituntemattomien kanssa.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 20:35"]

Mitä olen kaveripiiriäni seurannut, niin monella loppuu maidon tulo todennäköisesti siksi, kun heti ollaan laihduttamassa kun vauva on syntynyt! Ihmettelen myös miten voi olla niin yleistä ettei imetys onnistu, korvienvälissä(=asenteessa) se vika useimmilla on!

[/quote]

Samalla linjalla olen! Varmaan nämä laihdutusasiat on yksi syy. Äiti ei saa olla juuri synnyttynyt lapseensa keskittyvä äiti, joka rauhoittaa vauva-arjen ja keskittyy pääasiassa vauvaan. Äidin pitää olla äkkiä entisissä mitoissa ja näyttää, ettei vauva määrää tahtia, vaan vauva sopeutuu perheen tahtiin. Ei se maito oikeasti lopu noin monelta, joiltain toki varmasti. Jos lapsi vähän itkee nälkää, ei se ole korvikkeen paikka. Silloin imetetään tiheämmin ja oma maidon tuotanto lisääntyy. Jos antaa korviketta, oma maidontuotanto vähitellen tyrehtyy, jos korviketta aletaan antaa jokaiseen syömisen jälkeiseen inahdukseen. On luonnollista, että maitoa tulee välillä vähemmän kuin vauva haluaisi ja silloin vauva säätelee itse maidontuloa. Äideille maidon tulon loppuminen on usein tekosyy sille, että imettäminen tuntuu sitovalta ja vastenmieliseltä. Kyllä minunkin vauva itki kokoajan, ja kyllä se rajoitti kaverien tapaamisia ym. Oltiin sitten kotona ja yritettiin elää mahdollisimman rauhallista arkea. Kyllä se siitä sitten tasaantui ja olen onnellinen että en luovuttanut :).

Sanoinhan jo alussa, että lääketieteellisistä syistä on itsestään selvää, että imetys on hankalaa, tai ei onnistu ollenkaan. Enkä ikinä keneltäkään lähde kasvokkain utelemaan korvikkeen antamisen syitä. Näin yleisesti halusin vain tietää, mitä ne muut kuin lääketieteelliset syyt ovat. Että onko pääasiassa kyse omista menoista vai loppuuko maidontulo monilta jostain syystä. Olen pohdiskellut, voisiko imetysohjaus parantaa imetyksen jatkuvuutta, vai onko enemmän kyse juuri noista omista menoista... En tajunnut että aihe koetaan piikittelynä, vaan tämä asia on mietityttänyt ihan yleisellä tasolla, kun paljon uutisoidaan siitä että Suomessa ei imetetä tarpeeksi, että mitä ne erot on esim ruotsalaisiin tai norjalaisiin äiteihin, ei ne nyt varmaan fysiologisia eroja ole? -ap

On näitäkin äitejä jotka eivät imetä oman laiskuuden takia ja ilmoitetaan siitä jo sairaalassa jotta saa sen lääkkeen ettei vaan maito nouse.

ja sitten laitetaan vauva sohvalle pullonkanssa ja joku raasa siihen pidekkeeks . Tiedän sellaisiakin äitejä ja voin kertoo että sääliks kävi sitä lasta kun itse imetin omaa lasta vieressä. Ymmärrän kyllä ne äidit keneltä ei tule maitoa tai on joku sairaus.

Mitä nämä "omat menot" oikein ovat mihin täällä niin paheksuvasti viittaatte?

Ainakin vastausten perusteella seuraavia:

- toiset joutuvat palaamaan töihin (elleivät halua potkuja), sillä ä-loma on vain muutaman kk pituinen

- kaupassa tai asioilla käynti

- opinnot

- harrastukset

Mitä paheksuttavaa ja ihmeteltävää on työssä käymisessä, ruoan ja muiden tarpeiden hankkimisessa ja ennen kaikkea siinä, että lapsen tasa-arvoinen vanhempi, isä, myös osallistuu lapsen kanssa olemiseen ollen tästä itsenäisesti vastuussa, eikä vain äidin pikku apulaisena?

Näiltä ihmettelijöiltä, kuten ap:lta kysyisin, että mikä teillä on ollut isän rooli vauva-arjessa? Kuinka usein vauva sai olla kaksin isänsä kanssa?

Imetän vauvaa joka nyt 6kk. Vauvani on kuitenkin saanut silloin tällöin korviketta, jos minulla on ollut useamman tunnin menoja. Noita kertoja on pari kertaa kuukaudessa. Enkä jaksa pumpata koska mulla heruu niin hitaasti pumpulle. niin siksi annan tai siis lapsen isä/mummu/muu hoitaja antaa korviketta kun minä olen pois.

En antanut vastiketta ekaan puoleen vuoteen mutta sen jälkeen kyllä koska halusin jo vähentää imetystä ja opettaa lapsen nukkumaan yön läpi, ei tankkaamaan tissiä parin tunnin välein. Se eka puoli vuottahan se tärkein aika on imettää, sen jälkeen voi hyvällä omalla tunnolla jo keskittyä muuhunkin :) Imetys oli tärkeää ja mukavaa mutta kieltämättä aika kahlitsevaa, äiti on ainoa joka silloin kelpaa.

Itse en pystynyt imettämään, koska vauvalla oli huuli-ien-suulakihalkio eikä lypsämällä maito noussut missään vaiheessa kunnolla. Kaksi kuukautta jaksoin yrittää, mutta korvikkeella ollaan menty pääosin koko ajan.

Ap, ulottuuko ihmettelysi myös yli 1-vuotiaiden ruokavalioon? Äidinmaito ei ole mitenkään merkittävästi korviketta parempaa ravintoa ja sitä kuitenkin syödään vain muutamia kuukausia ihmisen eliniästä. 

Mihin se kaikki ihmettely ravinnon sisällöstä lakkaa kun lapsi elää ikävuosiaan 1-18? Sillä sentään on jotain merkitystä. Jos siis ihmettelyn taustalla on oikeasti kiinnostus lapsesta. 

Mikä siinä korvikkeessa on niin erityistä kiinnostusta herättävää, mutta muu ruokavalio on aivan se ja sama. Ei täällä näy aloituksia 4-vuotiaiden ruokavaliosta tällä intensiteetillä.