Miksi annat vauvallesi jotain muuta kuin rintamaitoa?

Minäminäminä on nykyään niin tyypillistä ajattelua. Kuten edellä kirjoitettiin, siis yksi vuosi, onko sen aikaa mahdoton mennä vauvan ehdoilla? Mitä menetät sinä aikana sosiaalisissa suhteissa ja liikunnassa, vaikka vauva olisi kokoajan mukana?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:46"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:40"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:36"]

En ole AP, mutta meillä minä imetän ja perheen kesken vietetään paljon vapaa aikaa yhdessä. Joskus toinen huomaa jonkun jutun vauvaan liittyen ja antaa vinkkejä, joskus se menee toisin päin. Meillä isi on aina ollut varma ja taitava kylvettäjä, äitiä hän siinä sitten neuvoo. Yhdessä pohditaan vauvan ruokajuttuja ja uusien ruoka-aineiden maistelua. Isi on vauvan kanssa usein kaksin ulkoilemassa, kylvettämisessä, vauvaharrastuksissa ja perushoitotoimenpiteissä. Eniten isikin tykkää siitä, että ollaan kaikki yhdessä, mutta on pienen kanssa myös mielellään kaksin. Molemmat neuvoo toisiaan ja opettelee elämää uuden pienokaisen kanssa. Ei äidin imetys ja kotona oleminen ole isiltä pois, jos molemmat kunnioittaa toisiaan!

[/quote]

Niin, jos. Kyllähän täälläkin joku kertoi, kuinka omaksi ajaksi riitti suihkussa käynti ja sillä välin lapsi sai olla kaksin isänsä kanssa. 

[/quote]

Minä olen tämä suihkusta kommentoija. Se oli vain yksi esimerkki, jolla tarkoitin sitä, että esimerkiksi suihkussa käynti oli rentouttavaa omaa aikaa. Kävin myös lenkillä, saunomassa, jumpassa, kampaajalla ym. Nämä tein kuitenkin aina tiukasti vauvan rytmiin sidottuna imetysten mukaan. Ja usein oli ikävä vauvan luo, eli tuollainen poissaolo riitti minulle. Se suihku oli siis esimerkki :D.

[/quote]

Ok, se riitti sinulle. Muille riittää sitten muunlainen poissaolo. Eiköhän hyvää vanhemmuutta ole jokaiselta elää kuten omalle perheelleen parhaiten sopii. 

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:54"]

Minäminäminä on nykyään niin tyypillistä ajattelua. Kuten edellä kirjoitettiin, siis yksi vuosi, onko sen aikaa mahdoton mennä vauvan ehdoilla? Mitä menetät sinä aikana sosiaalisissa suhteissa ja liikunnassa, vaikka vauva olisi kokoajan mukana?

[/quote]

Ohiksena vaan totean, että täällä taitaa olla aika paljon porukkaa, joka ei tosiaan harrasta mitään urheilua aktiivisesti. Aktiiviurheilijat todella kokevat olonsa huonoksi niin fyysisesti kuin psyykkisestikin kun liikuntaan käytetty määrä romahtaa radikaalisti. Huonosti voiva vanhempi tuskin on hyväksi lapsellekaan.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:01"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:54"]

Minäminäminä on nykyään niin tyypillistä ajattelua. Kuten edellä kirjoitettiin, siis yksi vuosi, onko sen aikaa mahdoton mennä vauvan ehdoilla? Mitä menetät sinä aikana sosiaalisissa suhteissa ja liikunnassa, vaikka vauva olisi kokoajan mukana?

[/quote]

Ohiksena vaan totean, että täällä taitaa olla aika paljon porukkaa, joka ei tosiaan harrasta mitään urheilua aktiivisesti. Aktiiviurheilijat todella kokevat olonsa huonoksi niin fyysisesti kuin psyykkisestikin kun liikuntaan käytetty määrä romahtaa radikaalisti. Huonosti voiva vanhempi tuskin on hyväksi lapsellekaan.

[/quote]

Eikö aktiivista urheilua ole vaunulenkit juosten (vaikkapa 1-2h kerralla), kuntopiiri kotona tai salilla käyminen imetyksen välissä? Ja ehkä aktiiviurheilijakin pystyy muutaman kuukauden malttamaan, jos pikkuinen sattuu olemaan tissitakiainen.

Minä olen aina imettänyt vauvat periksiantamattomalla asenteella. Myös lypsänyt maitoa niin, että sitä varmasti on, jos vaikka joku muu syöttää. Mutta aina ne ovat jääneet nälkäisiksi... heräilleet yöllä vähän väliä.

Neljännen ja nuorimman kohdalla mies antoi kerran korviketta. Oli melkoinen yllätys, kun vauva rauhoittui nopeasti ja tämän jälkeen ensimmäistä kertaa nukkui ruhtinaalliset 6 tunnin yöunet. Kokeiltiin myöhemminkin, ja sama toistui.

Ehkä mun oma maito vaan on jotenkin surkeaa ja epäravitsevaa. Kohtuullisen hämmentävää.

Muilla samoja kokemuksia?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:54"]

Minäminäminä on nykyään niin tyypillistä ajattelua. Kuten edellä kirjoitettiin, siis yksi vuosi, onko sen aikaa mahdoton mennä vauvan ehdoilla? Mitä menetät sinä aikana sosiaalisissa suhteissa ja liikunnassa, vaikka vauva olisi kokoajan mukana?

[/quote]

Mitä se lapsen ehtoisuus sitten on kenelläkin. Jokainen äiti on omanlaisensa. Joku ahdistuu/kuormittuu kotona olosta, imetyksen epäonnistumisesta, liikunnan puutteesta, lapsessa kiinniolemisesta, lapsen huudosta, koliikista, sairauksista, parisuhdeongelmista, vanhempien lasten asettamista vaatimuksista.

Jokaisella on omat voimavaransa, eikä niitä voi eikä tarvitse verrata. Onnellistahan se on, että joissain perheissä isä tai vaikka toinen äiti ottaa paljon enemmän vastuuta kuin toisissa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa mennä lapsen tahtisesti tai perheensä tahtisesti.

Tuntuu, että tänne kirjoittelee nyt paljon äitejä joilla on vasta esikoinen ja sekin vasta hyvin pieni. Perspektiivi puuttuu.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:04"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:01"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:54"]

Minäminäminä on nykyään niin tyypillistä ajattelua. Kuten edellä kirjoitettiin, siis yksi vuosi, onko sen aikaa mahdoton mennä vauvan ehdoilla? Mitä menetät sinä aikana sosiaalisissa suhteissa ja liikunnassa, vaikka vauva olisi kokoajan mukana?

[/quote]

Ohiksena vaan totean, että täällä taitaa olla aika paljon porukkaa, joka ei tosiaan harrasta mitään urheilua aktiivisesti. Aktiiviurheilijat todella kokevat olonsa huonoksi niin fyysisesti kuin psyykkisestikin kun liikuntaan käytetty määrä romahtaa radikaalisti. Huonosti voiva vanhempi tuskin on hyväksi lapsellekaan.

[/quote]

Eikö aktiivista urheilua ole vaunulenkit juosten (vaikkapa 1-2h kerralla), kuntopiiri kotona tai salilla käyminen imetyksen välissä? Ja ehkä aktiiviurheilijakin pystyy muutaman kuukauden malttamaan, jos pikkuinen sattuu olemaan tissitakiainen.

[/quote]

Pystyy varmasti, mutta monia se voi ahdistaa ja saada aikaan ongelmia mm. imetyksessä. Ja aktiiviurheilulla tarkoitan vaikkapa ammattiurheilijaa tai ihmistä, joka kisaa ja on joukkueurheilija. Tällöin aikataulutus on paljon vaativampaa.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:06"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:54"]

Minäminäminä on nykyään niin tyypillistä ajattelua. Kuten edellä kirjoitettiin, siis yksi vuosi, onko sen aikaa mahdoton mennä vauvan ehdoilla? Mitä menetät sinä aikana sosiaalisissa suhteissa ja liikunnassa, vaikka vauva olisi kokoajan mukana?

[/quote]

Mitä se lapsen ehtoisuus sitten on kenelläkin. Jokainen äiti on omanlaisensa. Joku ahdistuu/kuormittuu kotona olosta, imetyksen epäonnistumisesta, liikunnan puutteesta, lapsessa kiinniolemisesta, lapsen huudosta, koliikista, sairauksista, parisuhdeongelmista, vanhempien lasten asettamista vaatimuksista.

Jokaisella on omat voimavaransa, eikä niitä voi eikä tarvitse verrata. Onnellistahan se on, että joissain perheissä isä tai vaikka toinen äiti ottaa paljon enemmän vastuuta kuin toisissa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa mennä lapsen tahtisesti tai perheensä tahtisesti.

Tuntuu, että tänne kirjoittelee nyt paljon äitejä joilla on vasta esikoinen ja sekin vasta hyvin pieni. Perspektiivi puuttuu.

[/quote]

On totta, että mulla on vuoden vanha esikoinen, jonka kanssa imetystä lopettelen. Voi olla, että seuraavan kanssa tilanne näyttää toiselta. Nyt tosin ajattelen, että keinolla millä hyvänsä pyrin imettämään hänetkin samoin kuin esikoisen. Aika näyttää, mutta ainoa syy miksi en niin tekisi, on lapsieni etu (toinen veisi kaiken ajan). Toki vanhemmalle olisi syytä keksiä tekemistä ja viihdykettä ja antaa mahdollisimman paljon aikaa kun molemmat vanhemmat ovat kotona.

Mua surettaa, kun imetys meni vähän mönkään. Maito ei noussut, sain lääkkeen. Vauva meni keltaiseksi, ja lääkäri määräsi korvikkeelle, koska omaa maitoa ei tullut. Pumpusta ei mitään apua. Hiljalleen alkoi kuitenkin osittaisimetys onnistua. Vauva täytti nyt vuoden, ja syö edelleen rinnasta aamuisin, muulloin touhottaa niin ettei malta. Eihän se enää tarpeen olisi, mutta kun oli niin huono alku, niin enpä haluaisi lopettaa.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 20:38"]

Onkohan kellään tietoa, miksi pumpulla ei saa mitään tulemaan, vaikka vauva kyllä juoda lotkottaa? Siitä olisi ollut suuri apu.

[/quote]

Siis olen sama, jolla imetys meni mönkään ja nyt siis vauva aamuisin juoda "lotkottaa". Olisi ollut pumpusta hyötyä muutama kuukausi sitten, kun ei malttanut silloinkaan rauhoittua rinnalle niin hyvin kuin aamulla. Olisin antanut pumpattua rintamaitoa muulloin korvikkeen sijaan. Mutta pumppu ei toiminut ja sekin jää kaivelemaan. Nyt vauva siis jo vuoden, ja on siirryttävä lehmänmaitoon.

Mun käy sääliksi näitä äitejä, jotka jaksavat vastata näihin asenteellisiin keskustelunavauksiin kertoen omista vaikeuksistaan ja syistään olla imettämättä. Monesta viestistä paistaa läpi se syyllisyys, jonka jo ihan itse itselleen langettaa, mutta sitten pitää päälle vielä ihmisten kysellä ja arvostella. Tulee ihan paha mieli näiden äitien vuoksi.

Uskon vilpittömästi, että te tähän ketjuun vastanneet äidit, joilla imetyksen rinnalle tai tilalle on tullut korvikkeet, ovat oikeasti sitä äitien parhaimmistoa. Hyvä äiti ei syyllistä toisia. Hyvä äiti taas jaksaa vastata ja lisätä muiden tietoutta ja ymmärrystä, vaikka pahalta tuntuukin.

Hyvää alkanutta vuotta teille toivottelee lapseton, mutta elämää nähnyt ihminen.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:54"][quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:37"][quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:16"]Pidän kyllä äidin jaksamista hyvänä lääketieteellisenä syynä. Vaikka se pieni tuhiseva nyytti niin söpö onkin, niin kuka jaksaa olla koko ajan kotona ja elää ainoastaan sen nyytin ehdoilla, heivaten koko oman sosiaalisen ja liikunnallisenkin elämänsä. Kuka jaksa 247 kuunnella sitä huutoa ja katsella ripuleita vaipassa. Joo, ehkä jotkuu, mutta kaikesta rakkaudesta huolimatta myös jotkuu tarvivat sitä ihan täysin OMAA aikaa ja hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Kaikki meistä ei oo superäitejä ja se niille suotakoon.

[/quote]

Nyt kyllä provosoin ja aiheutan sellaisen myrskyn, mutta miksi halusit äidiksi, jos et voi sitä ekaa vuotta "uhrata" lapsellesi? Miksi se edes tuntuu uhraukselt, että huolehdit jälkikasvustasi? Äitinä oleminen on täydellistä epäitsekkyyttä ja itse ainakin kunnioitan suuresti yksinhuoltajia, joilla ei ole miestä jakamassa arkea. Kuten ylempänä sanoin, niin vauva on niin pienen hetken pieni, että luulisi sen äitoysloma-ajan jaksavan, kun kerta sen lapsen on alunperin halunnutkin.

Nyky-yhteiskunta on liian mukavuudenhaluinen :P

[/quote]

Eli arkea ei saa helpottaa, vaikka siihen on olemassa fasiliteetit? Todella fiksua.

[/quote]

No miksi se tuntuu niin vaikealta olla vauvan kanssa?? Siksi just sanoin, että ollaan niin mukavuudenhaluisia. Vuosi on pelkkä hetki sun elämässä, kun saat olla sen vauvan kanssa, joka tarvii sua. Sitä tässä en ymmärrä. Jos vauvan on halunnut, niin sitten siinä vauvassa kanssa ollaan. En vaan tajua, miksi siitä pitäisi edes valittaa. Älä hanki lasta, jos et ole valmis 100% valmis äidiksi. Eikä edes kannata nojata kehenkään muuhun, koska ikinä ei tiedä, miten elämässä käy ja yhtäkkiä onkin yksin vastuussa vauvasta. Kun alkaa yrittää lasta, niin pitää olla valmis laittamaan omat tarpeet toissijaiseksi ja omistautua sille lapselleen. Oli se isä mukana tai ei. Haloo vuosi?! Tai itse asiassa 8kk!!

[/quote]

Mikä 8kk? Mikä sinä olet määrittämään mistä kukakin saa valittaa ja minkä kokee raskaaksi tai missä tarvitsee apua. 

Moni on mielestään valmis yhteen jos toiseenkin asiaan, mutta elämä yllättää. Omat voimavarat eivät toimi robotin tai ennakko-oletusten mukaan.

Luulisi kaikkien tajuavan tämän.

[/quote]

En tajua, miksi pitää valittaa. Senkus valitat, jos tekee elämästäsi helpomman. Itse vain ihmettelen sitä, että lapsia hankitaan, mutta sitten, kun tulee vastoinkäymisiä, niin valitetaan ja ruikutetaan ja kaikki, mitä vauvan kanssa tehdään on suurta uhrausta. Ja jos joku oikeasti nauttii lapensa kanssa olemisesta, niin sitten on sairas "superäiti", jota sietääkin katsoa nenänvartta pitkin, kun se on ihan sekaisin! Siis se HALUAA olla vauvansa kanssa niin paljon kuin mahdollista! Siis sairasta, kelatkaa vähän! Hohhoijaa.

Ja siis sori meinasin 9kk eli äitiyslomasta puhuin. Jos äippä jää kotiin, niin se vanhempainvapaahan loppuu, kun vauva on noin 9kk.

Enkä todellakaan puhu siitä, ettei apua saisi hakea vaan sitä nimenomaan pitää pyytää. On mustakin kiva, kun mun oma äiti käy välillä omasta halusta lapsenlapsensa kanssa vaunulenkillä ja itse saan omaa aikaa kotona sillä välin. Mutta se, että ahdistutaan vauvan kanssa olemisesta ja kaikki koetaan uhraukseksi, ja joka päivä on saatava käydä jumpissa yms, ei mene mun ymmärrykseen.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:51"]

En tajua, miksi pitää valittaa. Senkus valitat, jos tekee elämästäsi helpomman. Itse vain ihmettelen sitä, että lapsia hankitaan, mutta sitten, kun tulee vastoinkäymisiä, niin valitetaan ja ruikutetaan ja kaikki, mitä vauvan kanssa tehdään on suurta uhrausta. Ja jos joku oikeasti nauttii lapensa kanssa olemisesta, niin sitten on sairas "superäiti", jota sietääkin katsoa nenänvartta pitkin, kun se on ihan sekaisin! Siis se HALUAA olla vauvansa kanssa niin paljon kuin mahdollista! Siis sairasta, kelatkaa vähän! Hohhoijaa.

Ja siis sori meinasin 9kk eli äitiyslomasta puhuin. Jos äippä jää kotiin, niin se vanhempainvapaahan loppuu, kun vauva on noin 9kk.

Enkä todellakaan puhu siitä, ettei apua saisi hakea vaan sitä nimenomaan pitää pyytää. On mustakin kiva, kun mun oma äiti käy välillä omasta halusta lapsenlapsensa kanssa vaunulenkillä ja itse saan omaa aikaa kotona sillä välin. Mutta se, että ahdistutaan vauvan kanssa olemisesta ja kaikki koetaan uhraukseksi, ja joka päivä on saatava käydä jumpissa yms, ei mene mun ymmärrykseen.

[/quote]

Ei se mitään, sulta menee varmasti moni muukin asia ohi ymmärryksesi. 

140 kyselee, onko kellään muulla ollut vastaavaa...

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:51"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:54"][quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:37"][quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:16"]Pidän kyllä äidin jaksamista hyvänä lääketieteellisenä syynä. Vaikka se pieni tuhiseva nyytti niin söpö onkin, niin kuka jaksaa olla koko ajan kotona ja elää ainoastaan sen nyytin ehdoilla, heivaten koko oman sosiaalisen ja liikunnallisenkin elämänsä. Kuka jaksa 247 kuunnella sitä huutoa ja katsella ripuleita vaipassa. Joo, ehkä jotkuu, mutta kaikesta rakkaudesta huolimatta myös jotkuu tarvivat sitä ihan täysin OMAA aikaa ja hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Kaikki meistä ei oo superäitejä ja se niille suotakoon.

[/quote]

Nyt kyllä provosoin ja aiheutan sellaisen myrskyn, mutta miksi halusit äidiksi, jos et voi sitä ekaa vuotta "uhrata" lapsellesi? Miksi se edes tuntuu uhraukselt, että huolehdit jälkikasvustasi? Äitinä oleminen on täydellistä epäitsekkyyttä ja itse ainakin kunnioitan suuresti yksinhuoltajia, joilla ei ole miestä jakamassa arkea. Kuten ylempänä sanoin, niin vauva on niin pienen hetken pieni, että luulisi sen äitoysloma-ajan jaksavan, kun kerta sen lapsen on alunperin halunnutkin.

Nyky-yhteiskunta on liian mukavuudenhaluinen :P

[/quote]

Eli arkea ei saa helpottaa, vaikka siihen on olemassa fasiliteetit? Todella fiksua.

[/quote]

No miksi se tuntuu niin vaikealta olla vauvan kanssa?? Siksi just sanoin, että ollaan niin mukavuudenhaluisia. Vuosi on pelkkä hetki sun elämässä, kun saat olla sen vauvan kanssa, joka tarvii sua. Sitä tässä en ymmärrä. Jos vauvan on halunnut, niin sitten siinä vauvassa kanssa ollaan. En vaan tajua, miksi siitä pitäisi edes valittaa. Älä hanki lasta, jos et ole valmis 100% valmis äidiksi. Eikä edes kannata nojata kehenkään muuhun, koska ikinä ei tiedä, miten elämässä käy ja yhtäkkiä onkin yksin vastuussa vauvasta. Kun alkaa yrittää lasta, niin pitää olla valmis laittamaan omat tarpeet toissijaiseksi ja omistautua sille lapselleen. Oli se isä mukana tai ei. Haloo vuosi?! Tai itse asiassa 8kk!!

[/quote]

Mikä 8kk? Mikä sinä olet määrittämään mistä kukakin saa valittaa ja minkä kokee raskaaksi tai missä tarvitsee apua. 

Moni on mielestään valmis yhteen jos toiseenkin asiaan, mutta elämä yllättää. Omat voimavarat eivät toimi robotin tai ennakko-oletusten mukaan.

Luulisi kaikkien tajuavan tämän.

[/quote]

En tajua, miksi pitää valittaa. Senkus valitat, jos tekee elämästäsi helpomman. Itse vain ihmettelen sitä, että lapsia hankitaan, mutta sitten, kun tulee vastoinkäymisiä, niin valitetaan ja ruikutetaan ja kaikki, mitä vauvan kanssa tehdään on suurta uhrausta. Ja jos joku oikeasti nauttii lapensa kanssa olemisesta, niin sitten on sairas "superäiti", jota sietääkin katsoa nenänvartta pitkin, kun se on ihan sekaisin! Siis se HALUAA olla vauvansa kanssa niin paljon kuin mahdollista! Siis sairasta, kelatkaa vähän! Hohhoijaa.

Ja siis sori meinasin 9kk eli äitiyslomasta puhuin. Jos äippä jää kotiin, niin se vanhempainvapaahan loppuu, kun vauva on noin 9kk.

Enkä todellakaan puhu siitä, ettei apua saisi hakea vaan sitä nimenomaan pitää pyytää. On mustakin kiva, kun mun oma äiti käy välillä omasta halusta lapsenlapsensa kanssa vaunulenkillä ja itse saan omaa aikaa kotona sillä välin. Mutta se, että ahdistutaan vauvan kanssa olemisesta ja kaikki koetaan uhraukseksi, ja joka päivä on saatava käydä jumpissa yms, ei mene mun ymmärrykseen.

[/quote]

En ole tietääkseni valittanut mistään. En ole olettamasi korvikeäiti. Yritin tässä vain valaista sinullekin, että ihmiset kokevat asiat kukin tavallaan. Moni arvioi voimavaransa väärin ja monille tulee ennalta määräämättömiä vastoinkäymisiä eteen. 

Jo pelkästään hormonit toimivat synnyttäneellä äidillä jokaisella omalla tavallaan. Tämä saa aikaan mm. sitä, että kaikki eivät rakastu lapseensa välittömästi. Toisilla hormonit auttavat yöheräämisessä, toisilla taas hormonitoiminta ei tätä tue, jolloin yöhräilyt ovat paljon rankempia kuin äideillä, joilla hormonit tätä avittavat. 

Toisille riittää luonnostaan 6h yöunia, toiselle 8h on minimi, jotta seuraavana päivänä jaksaa. 

Ei ihan totta kannata pitää itseään minään vertailukohteena ja ihmetellä kaikkia muita, joiden kroppa ja mieli ei toimi samoin. Muuten saa olla ihmettelemässä aina, kokoajan ja aivan kaikkea.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 02:27"]

Painonnousu onkin ymmärrettävä syy. Muut syyt ihmetyttää. Ei voi olla että niin suurella osalla maito ei riitä.... Miten ihmiskunta on säilynyt hengissä ennen korvikkeita?

[/quote]

Tätä minäkin aina ihmettelen! Puolet lapsista kuollut nälkään 3 ekan kk aikana? Nykyään useimmat äiditkin saa hyvin syödäkseen... Stressi? Ymmärrän kyllä korvikkeenkin annon. Äidin on ihan kiva käydä jossain itsekseen edes kerran 6 kk täysimetyksen aikana, vaikka se vauva on niiiiin ihana. Ite en kyllä oo käynyt (kun se vauva on niiiin ihana)

En mä tarkoita sellaisia äitejä, jotka esimerkiksi sairastuvat synnytyksen jälkeiseen masennukseen tms yllättävää. Ja eikö sen vauvan kanssa kannata olla mahdollisimman paljon, jotta se yhteys löytyy? En mäkään mitään rakkautta ensisilmäyksellä kokenut. En edes liikuttunut, kun vauva syntyi.

tuntuu, että nykyään ollaan niin mukavuudenhaluisia, että sille vauvalle ja vauva-ajalle ei haluta omistautua ja sitten katsotaan karsastaen äitejä, jotka tykkää olla mahdollisimman paljon lapsensa kanssa. Ymmärrän, jos on henkisiä tai fyysisiä ongelmia, mutta en sitä, että ajatellaan koko äitinä olemisen olevan jotain uhraamista, jos ei ole sitä omaa-aikaa koko ajan. Anyays turhaan selitän pointtiani, kun ette näytä sitä tajuavan. Aina vedetään nämä "nomutkun sillä on sitä tätä ja tota". Jos ette tajunneet, niin puhun "normaali" tapauksista, jossa kaikki on hyvin, mutta äiti ei ole halukas omistautumaan vauvalleen, kun pitää olla nainen ja kunnioittaa itseään ja mitä vielä, kun sehän on itsensä häpäisy ja suorastaan sairaus, jos suurimmaksi osaksi on vauvan kanssa sen ekan vuoden.

Ja totta kai jokaisella on vähemmän tai enemmän vaikeaa, mutta ei se valitus ja ruikutus auta! Ja apua totta kai pitää pyytää, jos sitä tarvitsee, mutta nyt puhutaan ns. Normaali arjesta, että joka päivä pitäisi päästä jumppiin, asioille, kavereille... Vauvankin voi ottaa kauppaan, asioille, kahvilaan, jos ei ole vaikea tapaus ja nukkuu vaunuissa.

Sen tähden annoin, että mukula pysyi hengissä eikä kuollut nälkään.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:37"][quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:16"]Pidän kyllä äidin jaksamista hyvänä lääketieteellisenä syynä. Vaikka se pieni tuhiseva nyytti niin söpö onkin, niin kuka jaksaa olla koko ajan kotona ja elää ainoastaan sen nyytin ehdoilla, heivaten koko oman sosiaalisen ja liikunnallisenkin elämänsä. Kuka jaksa 247 kuunnella sitä huutoa ja katsella ripuleita vaipassa. Joo, ehkä jotkuu, mutta kaikesta rakkaudesta huolimatta myös jotkuu tarvivat sitä ihan täysin OMAA aikaa ja hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Kaikki meistä ei oo superäitejä ja se niille suotakoon.

[/quote]

Nyt kyllä provosoin ja aiheutan sellaisen myrskyn, mutta miksi halusit äidiksi, jos et voi sitä ekaa vuotta "uhrata" lapsellesi? Miksi se edes tuntuu uhraukselt, että huolehdit jälkikasvustasi? Äitinä oleminen on täydellistä epäitsekkyyttä ja itse ainakin kunnioitan suuresti yksinhuoltajia, joilla ei ole miestä jakamassa arkea. Kuten ylempänä sanoin, niin vauva on niin pienen hetken pieni, että luulisi sen äitoysloma-ajan jaksavan, kun kerta sen lapsen on alunperin halunnutkin.

Nyky-yhteiskunta on liian mukavuudenhaluinen :P

[/quote]

Eli arkea ei saa helpottaa, vaikka siihen on olemassa fasiliteetit? Todella fiksua.

[/quote]

No miksi se tuntuu niin vaikealta olla vauvan kanssa?? Siksi just sanoin, että ollaan niin mukavuudenhaluisia. Vuosi on pelkkä hetki sun elämässä, kun saat olla sen vauvan kanssa, joka tarvii sua. Sitä tässä en ymmärrä. Jos vauvan on halunnut, niin sitten siinä vauvassa kanssa ollaan. En vaan tajua, miksi siitä pitäisi edes valittaa. Älä hanki lasta, jos et ole valmis 100% valmis äidiksi. Eikä edes kannata nojata kehenkään muuhun, koska ikinä ei tiedä, miten elämässä käy ja yhtäkkiä onkin yksin vastuussa vauvasta. Kun alkaa yrittää lasta, niin pitää olla valmis laittamaan omat tarpeet toissijaiseksi ja omistautua sille lapselleen. Oli se isä mukana tai ei. Haloo vuosi?! Tai itse asiassa 8kk!!

[/quote]

Tuommosella asenteella varmasti jääkin yksin vauvansa kanssa. Ikinä ei tiedä miten käy ja siksi eletään tän hetkisen tilanteen mukaan. Eikä omita sitä vauvaa marttyyrin kruunu kutreilla. Entäpä, jos isä jää yksin vauvan kanssa? Ei se pyhä äitikään ole kuolematon.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:51"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:54"][quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:37"][quote author="Vierailija"

time="01.01.2014 klo 23:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:16"]Pidän kyllä äidin jaksamista hyvänä lääketieteellisenä syynä. Vaikka se pieni tuhiseva nyytti niin söpö onkin, niin kuka jaksaa olla koko ajan kotona ja elää ainoastaan sen nyytin ehdoilla, heivaten koko oman sosiaalisen ja liikunnallisenkin elämänsä. Kuka jaksa 247 kuunnella sitä huutoa ja katsella ripuleita vaipassa. Joo, ehkä jotkuu, mutta kaikesta rakkaudesta huolimatta myös jotkuu tarvivat sitä ihan täysin OMAA aikaa ja hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Kaikki meistä ei oo superäitejä ja se niille suotakoon.

[/quote]

Nyt kyllä provosoin ja aiheutan sellaisen myrskyn, mutta miksi halusit äidiksi, jos et voi sitä ekaa vuotta "uhrata" lapsellesi? Miksi se edes tuntuu uhraukselt, että huolehdit jälkikasvustasi? Äitinä oleminen on täydellistä epäitsekkyyttä ja itse ainakin kunnioitan suuresti yksinhuoltajia, joilla ei ole miestä jakamassa arkea. Kuten ylempänä sanoin, niin vauva on niin pienen hetken pieni, että luulisi sen äitoysloma-ajan jaksavan, kun kerta sen lapsen on alunperin halunnutkin.

Nyky-yhteiskunta on liian mukavuudenhaluinen :P

[/quote]

Eli arkea ei saa helpottaa, vaikka siihen on olemassa fasiliteetit? Todella fiksua.

[/quote]

No miksi se tuntuu niin vaikealta olla vauvan kanssa?? Siksi just sanoin, että ollaan niin mukavuudenhaluisia. Vuosi on pelkkä hetki sun elämässä, kun saat olla sen vauvan kanssa, joka tarvii sua. Sitä tässä en ymmärrä. Jos vauvan on halunnut, niin sitten siinä vauvassa kanssa ollaan. En vaan tajua, miksi siitä pitäisi edes valittaa. Älä hanki lasta, jos et ole valmis 100% valmis äidiksi. Eikä edes kannata nojata kehenkään muuhun, koska ikinä ei tiedä, miten elämässä käy ja yhtäkkiä onkin yksin vastuussa vauvasta. Kun alkaa yrittää lasta, niin pitää olla valmis laittamaan omat tarpeet toissijaiseksi ja omistautua sille lapselleen. Oli se isä mukana tai ei. Haloo vuosi?! Tai itse asiassa 8kk!!

[/quote]

Mikä 8kk? Mikä sinä olet määrittämään mistä kukakin saa valittaa ja minkä kokee raskaaksi tai missä tarvitsee apua. 

Moni on mielestään valmis yhteen jos toiseenkin asiaan, mutta elämä yllättää. Omat voimavarat eivät toimi robotin tai ennakko-oletusten mukaan.

Luulisi kaikkien tajuavan tämän.

[/quote]

En tajua, miksi pitää valittaa. Senkus valitat, jos tekee elämästäsi helpomman. Itse vain ihmettelen sitä, että lapsia hankitaan, mutta sitten, kun tulee vastoinkäymisiä, niin valitetaan ja ruikutetaan ja kaikki, mitä vauvan kanssa tehdään on suurta uhrausta. Ja jos joku oikeasti nauttii lapensa kanssa olemisesta, niin sitten on sairas "superäiti", jota sietääkin katsoa nenänvartta pitkin, kun se on ihan sekaisin! Siis se HALUAA olla vauvansa kanssa niin paljon kuin mahdollista! Siis sairasta, kelatkaa vähän! Hohhoijaa.

Ja siis sori meinasin 9kk eli äitiyslomasta puhuin. Jos äippä jää kotiin, niin se vanhempainvapaahan loppuu, kun vauva on noin 9kk.

Enkä todellakaan puhu siitä, ettei apua saisi hakea vaan sitä nimenomaan pitää pyytää. On mustakin kiva, kun mun oma äiti käy välillä omasta halusta lapsenlapsensa kanssa vaunulenkillä ja itse saan omaa aikaa kotona sillä välin. Mutta se, että ahdistutaan vauvan kanssa olemisesta ja kaikki koetaan uhraukseksi, ja joka päivä on saatava käydä jumpissa yms, ei mene mun ymmärrykseen.

[/quote]

Ok. Nyt ymmärrän ja allekirjoitan sun pointin.