Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä paljon ystäviä?
14.02.2014 |
Siis oikeasti oikeasti ystäviä, ei mitään hyvänpäivän tuttuja tai pelkkiä facebook kavereita. Mun läheiset ystävät ovat laskettavissa ihan yhdellä kädellä. Olenko outo?
Kommentit (41)
Kolme läheistä ystävää, tunnettu jo vuosia. Voisi olla enemmänkin, mutta olen itse hieman varautunut enkä päästä kovin helposti kaveriastetta pidemmälle. Mun ystäväpiiristä pääsee myös suht helposti pois jos musta tuntuu ettei toinen "panosta" suhteeseen kuten minä. Miestä tai perhettä mulla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä niitä ystäviä oikein ole. Pari sellaista sydänystävää, mutta asuvat eri paikkakunnalla. :( Kaipaan kyllä todella paljon joskus ystävää, mutta perhe ja lapset vie niin ison osan ajasta, että väkisinkin muut ihmisissuhteet jää vähemmälle. Oma valinta suurimmaksi osaksi. Minusta ei vaan ole repeämään moneen suuntaan.
Kaksi ystävää, yksi hyvä kaveri, mieheni lisäksi. Ja saako tähän laskea mukaan äidin? Joka on minulle ihan sydänystävä <3
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 11:12"]
Sisko on kyllä aarre, totta. Se on aina paikalla, jos kukaan muu ei ole kuulolla. Olemme aina olemassa toisillemme.
[/quote]
Sisko voi olla pahin vihollisesi. Näin kävi minulle. Viitisen vuotta surin hänen käytöstään, en enää.
Tosiystäviä on 3 kipaletta. Kavereita muutama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään ystävää, facebook-kavereita pari (joiden kanssa joskus jutellaan). Lopetin yhteydenpidon ainoaaseen ystävääni vähän aikaa sitten hänen kaksinaamaisuutensa ja valehtelun vuoksi. Mieluummin yksin, kuin sellaisen kaverin kanssa.
Ei yhtään ystävää, facebook-kavereita pari (joiden kanssa joskus jutellaan). Lopetin yhteydenpidon ainoaaseen ystävääni vähän aikaa sitten hänen kaksinaamaisuutensa ja valehtelun vuoksi. Mieluummin yksin, kuin sellaisen kaverin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään ystävää, facebook-kavereita pari (joiden kanssa joskus jutellaan). Lopetin yhteydenpidon ainoaaseen ystävääni vähän aikaa sitten hänen kaksinaamaisuutensa ja valehtelun vuoksi. Mieluummin yksin, kuin sellaisen kaverin kanssa.
Ei yhtään ystävää, facebook-kavereita pari (joiden kanssa joskus jutellaan). Lopetin yhteydenpidon ainoaaseen ystävääni vähän aikaa sitten hänen kaksinaamaisuutensa ja valehtelun vuoksi. Mieluummin yksin, kuin sellaisen kaverin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi hyvä ystävä, mieheni. Yksi naispuolinen henkilö on ystävän ja kaverin rajamailla. Loput kavereita. Helpottavaa, ettei muillakaan tunnu olevan paljon tosiystäviä, koska olen aina ajatellut olevani jotenkin outo. Minä olin 16, kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa ja kohta tulee 16 vuotta täyteen seurustelua. Hän on minun paras ystäväni, tunnemme toisemme läpikotaisin.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 11:28"]
On, mulla on noin kymmenen todella hyvää ja läheistä ystävää, paljon (noin 20-30) hyviä kavereita ja tuttavia joiden seurassa on mukavaa mutta keskustelu pysyy suht pinnallisella tasolla varmaan 100. Bonuksena vielä iso suku jonka jäsenistä pidän vaihtelevasti.
[/quote]
En usko, että kenelläkään voi oikeasti olla kymmentä todella läheistä ystävää ja vielä 20-30 hyvää kaveria. Kenenkään aika ei riitä tuollaiseen. Todennäköisempää onkin, että ihmiset määrittelevät ystävyyden eri tavoin ja toisen hyvä ystävä olisi toisen asteikolla pelkästään ystävä. Ihmiset ovat erilaisia.
Minun (mies, noin 45-v., naimisissa, useita lapsia) asteikkoni tuntemilleni ihmisille on:
1) Tiedetyt ihmiset eli ne, jotka muistan joskus tavanneeni (on siis vaihdettu ainakin muutama sana tavanomaisten tervehdysten lisäksi) ja jotka saatan tunnistaa tavattaessa. Nimeä en välttämättä tiedä. Tervehditään, jos satutaan tunnistamaan. Tämä joukko on hyvin suuri, satoja tai jopa tuhansia ihmisiä.
2) Tuttavat eli ne, joiden kanssa voidaan rupatella kuulumisista siinä yhteydessä, josta tunnetaan. Nimi on tiedossa. Tässä ryhmässä on työkavereita, opiskeluaikaisia tuttuja, naapureita, sukulaisia. Tähän joukkoon minulla korkeintaan noin 100 ihmistä.
3) Kaverit ovat niitä, joita tavataan säännöllisesti (ei välttämättä usein) tai joihin pidetään muuten yhteyttä. Tavatessa vaihdetaan kuulumisia muistakin asioista kuin siitä, jonka takia tunnetaan. Työpaikan kahvipöytäporukkaa, tutumpia sukulaisia. Tätä joukkoa kutsutaan kylään, kun pidetään isommat juhlat. Minulla tähän ryhmään kuuluu ehkä 30 ihmistä.
4) Ystävät ovat muuten kuin kavereita, mutta yhteydenpito on hieman tiiviimpää. Ystäviä kutsutaan kotiin, harrastetaan yhdessä, voidaan keskustella vakavistakin asioista, mutta heille ei kerrota henkilökohtaisimpia asioita. Minulla tässä joukossa on ehkä 10-15 ihmistä sen mukaan, kuinka monet lasken hyviin ystäviin.
5) Hyvät ystävät ovat ystävien ylin ryhmä. Ystävistä he eroavat siinä, että heidän kanssaan voidaan jutella yksityisimmistä asioista, mitä muille ylipäätään kerrotaan. Tämän ryhmän ihmiset olen tuntenut vuosia tai vuosikymmeniä. Minä lasken tähän ryhmään kuuluviksi 1-5 ihmistä vähän sen mukaan, miltä tuntuu.
Ehdottomasti paras ystäväni on ikäiseni nainen, jonka olen tuntenut opiskeluajoista asti. Listan neljä seuraavaa ovat kaikki miehiä, yksi näistä parhaan ystäväni puoliso. Ystävien joukossa on suunnilleen yhtä paljon miehiä ja naisia.
[/quote]
No kyllä voi, ihmettelet varmaan vielä enemmän kun kerron että osa ystävistäni asuu eri puolella maailmaa kuin minä, joten me ei välttämättä nähdä kovin usein mutta se ei tarkoita ettemme olisi läheisiä.
Miten sitten määrittelen hyvän ystävän?
-niihin luottaa kuin kallioon ja siksi voi jakaa todella kipeitä ja henkilokohtaisiakin asioita.
-tieto siitä että toiselle voi soittaa vaikka klo 3 aamulla tai ilmestyä oven taakse yllättäen matkalaukun kanssa ja aina on kuunteleva korva, lämmin halaus tai sohvannurkka nukkumapaikaksi.
-kun nähdään jatketaan siihen mihin viimeksi jäätiin ilman kainostelua
-ymmärretään että välillä on elämäntilanteita jolloin ystäville ei ole paljoa aikaa mutta siitä ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa eikä syyllistää toista
-tieto siitä että on olemassa vahva turvaverkko ja minua rakastetaan ja arvostetaan juuri sellaisena kuin olen.
Hyvät kaverit
ovat sitten ne tyypit joiden kanssa jaetaan paljon mutta ei ihan niin intiimillä tasolla kuin ystävien kanssa enkä hädän hetkellä kääntyisi heidän puoleensa yhtä herkästi kuin ystävien.
Tästä porukasta nousee joku aina joskus läheiseksi ystäväksi ja toisaalta taas läheinen ystävä voi vuosien varrella muuttua hyväksi kaveriksi, näin on käynyt parille nuoruuden ystävälle kun ollaan kasvettu niin eri suuntiin.
Miten aikani riittää?
-Meillä käy ystäviä/kavereita kylässä keskimäärin kahdesti viikossa, tykätään kutsua ihmisiä ihan arki-iltana ruokapoydan ääreen rennosti rupattelemaan ja viikonloppuisin sitten pidemmän kaavan kautta iltaa istumaan tai sunnuntailounaalle
-nyt kotona lasten kanssa ollessa tapaan lapsellisia kavereita ja ystävä ipäivisin 1-2 kertaa viikossa, duunissa ollessa tekisin lounas tai aamiaistreffejä
-soittelen, skypetän, tekstaan, chattaan, meilaan ja joskus kirjoitan ihan vanhanaikaisia kirjeitäkin kaukana asuville
Ei ystävyys tarkoita sitä että pitäisi nähdä ja puhua viikottain, vaan sitä että voi luottaa siihen että sinulla on paikka ystävän sydämessa ja ajatuksissa vaikka välimatkaa olisikin puolen maapallon verran ja joskus vierähtää kuukausiakin ilman yhteydenpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä että ei se määrä vaan laatu, mielumin yksikin hyvä ystävä kun monta tuttavaa. Mulla on 3 hyvää ystävää ja nyt lapsen myötä olen saanut tutustua uusiin ihmisiin eli 3 tuttavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on ystäviä, siskojeni lisäksi. Ymmärrän kuitenkin yksinäisyyden olevan todella suuri murhe yhteiskunnassa (ikään, sukupuoleen) katsomatta. Meiltä puuttuu yhteisöllisyys. On harmillista, että toisilta puuttuu tilanne tajua, jopa tunneälyä näillä palstoilla. Miksi vastata tänne vain kertoakseen, että minulla on paljon ja olen onnekas. Moni on aj yksinäinen, vaikka ympärillä olisikin ihmisiä, joten älkää olko huolissanne. Samoin eri elämänvaiheissa voi tuntua yksinäisyyttä, esimerkiksi jos jää työttömäksi, vaihtaa paikkakuntaa jne. Silloin nekin joilla on ystäviä, joutuvat vääjäämättä tuntemaan yksinäisyyttä (työkaverit jää) tai ei aluksi tunne ketään (uusi asuinpaikka) -- silloin täytyy alkaa taas tutustua uusiin ihmisiin, se on rankkaa mutta myös antoisaa !
Itse toivon teidän yksinäisten rohkaistuvan, ja hankkivan uusia tuttavuuksia, niistä voi ajan myötä syntyä hyviäkin ystäviä. Täytyy vain olla uskalias, koska kavereita ja ystäviä voi kadota elämästä, eikä kaikkien kanssa sujukaan hyvin yhteen. Sekin on normaalia, kaikki eivät kulje meidän kanssa koko elämää, samoin kuin parisuhteet voivat päättyä. Näin käy ajoittain meille kaikille, että joku ystävyys/kaveruus syystä tai toisesta päättyy. Ei siihen välttämättä liity mitään sellaista, että vikaa olisi jommassa kummassa osapuolessa. Joten tutustumaan vain! Ilman että uskaltaa yrittää solmia ystävyyssuhteita, ei voi saada ystävää. Monella jolla on jo ystäviä - huolii myös uusia mukaan! Se onkin fiksua, koska osa ihmisistä voi hävitä elämästä. Näin voi käydä meistä kenelle vain.
Harrastusten- ja työn tai opiskelun, sosiaalisen median, tapahtumien jne kautta tapaa uusia ihmisiä, joten aktiivisesti liikkeelle ja pyytämään tuttavuuksia mukaan.
Terv "Ehtii sitä aikuisenakin"
Mulla on vain yksi ja hänkin asuu kaukana :( välillä kyllä kaipailen jotakuta ystävän kaltaisra, jonka voisi joskus tavatakin. Onhan mulla muutamia hyvän päivän kaveri, mutta en heitä tosiystäviksi voi sanoa.
Läheisin ystäväni on tietenkin oma mieheni. Lisäksi minulla on yksi erittäin hyvä ja pitkäaikainen ystävä (nainen).
Eipä ole. Joskus sosiaalinen elämämme oli aika vilkasta, mutta lähes kaikki on jäänyt.
Ei oo täälläkään ystäviä. Mies ei halua että kutsuisimme ketään edes käymään. Kovin yksinäistä!
Ei yhtään. Kaksi kaveria on, mutta en osaa pitää heitä ystävinä, koska ei heille voi murheista puhua... Tavataankin kerran vuodessa. Ja todella iso kynnys soittamiseenkin on, vaikka ovat lapseni kummeja. Yhteyttä pidetään siis lähinnä fb:n kautta.
Ollaan siis ihan hyviä kavereita, mutta ei mitään sellaisia ystävyksiä, joiden kanssa tehdään asioita yhdessä ja joiden kesken voi jakaa ilot ja surut. Tai että kenelle tärkeät asiat kerrottaisiin ensimmäisenä.
Kuukausi sitten kirjoitin toiselle näistä kavereista eräästä aika merkittävästä minulle tapahtuneesta asiasta, mutta en ole vieläkään saanut mitään vastakaikua sieltä suunnalta. Ei tsemppiä eikä mitään. Tuo kuvastaa hyvin meidän "ystävyyttä".
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 11:28"]
On, mulla on noin kymmenen todella hyvää ja läheistä ystävää, paljon (noin 20-30) hyviä kavereita ja tuttavia joiden seurassa on mukavaa mutta keskustelu pysyy suht pinnallisella tasolla varmaan 100. Bonuksena vielä iso suku jonka jäsenistä pidän vaihtelevasti.
[/quote]
En usko, että kenelläkään voi oikeasti olla kymmentä todella läheistä ystävää ja vielä 20-30 hyvää kaveria. Kenenkään aika ei riitä tuollaiseen. Todennäköisempää onkin, että ihmiset määrittelevät ystävyyden eri tavoin ja toisen hyvä ystävä olisi toisen asteikolla pelkästään ystävä. Ihmiset ovat erilaisia.
Minun (mies, noin 45-v., naimisissa, useita lapsia) asteikkoni tuntemilleni ihmisille on:
1) Tiedetyt ihmiset eli ne, jotka muistan joskus tavanneeni (on siis vaihdettu ainakin muutama sana tavanomaisten tervehdysten lisäksi) ja jotka saatan tunnistaa tavattaessa. Nimeä en välttämättä tiedä. Tervehditään, jos satutaan tunnistamaan. Tämä joukko on hyvin suuri, satoja tai jopa tuhansia ihmisiä.
2) Tuttavat eli ne, joiden kanssa voidaan rupatella kuulumisista siinä yhteydessä, josta tunnetaan. Nimi on tiedossa. Tässä ryhmässä on työkavereita, opiskeluaikaisia tuttuja, naapureita, sukulaisia. Tähän joukkoon minulla korkeintaan noin 100 ihmistä.
3) Kaverit ovat niitä, joita tavataan säännöllisesti (ei välttämättä usein) tai joihin pidetään muuten yhteyttä. Tavatessa vaihdetaan kuulumisia muistakin asioista kuin siitä, jonka takia tunnetaan. Työpaikan kahvipöytäporukkaa, tutumpia sukulaisia. Tätä joukkoa kutsutaan kylään, kun pidetään isommat juhlat. Minulla tähän ryhmään kuuluu ehkä 30 ihmistä.
4) Ystävät ovat muuten kuin kavereita, mutta yhteydenpito on hieman tiiviimpää. Ystäviä kutsutaan kotiin, harrastetaan yhdessä, voidaan keskustella vakavistakin asioista, mutta heille ei kerrota henkilökohtaisimpia asioita. Minulla tässä joukossa on ehkä 10-15 ihmistä sen mukaan, kuinka monet lasken hyviin ystäviin.
5) Hyvät ystävät ovat ystävien ylin ryhmä. Ystävistä he eroavat siinä, että heidän kanssaan voidaan jutella yksityisimmistä asioista, mitä muille ylipäätään kerrotaan. Tämän ryhmän ihmiset olen tuntenut vuosia tai vuosikymmeniä. Minä lasken tähän ryhmään kuuluviksi 1-5 ihmistä vähän sen mukaan, miltä tuntuu.
Ehdottomasti paras ystäväni on ikäiseni nainen, jonka olen tuntenut opiskeluajoista asti. Listan neljä seuraavaa ovat kaikki miehiä, yksi näistä parhaan ystäväni puoliso. Ystävien joukossa on suunnilleen yhtä paljon miehiä ja naisia.