Miksi annat vauvallesi jotain muuta kuin rintamaitoa?

Siirryin korvikkeeseen kun vauva oli 2,5kk osittain. koska halusin myös omaa elämää, käydä harrastuksissa ja yksin kaupassa, auttamassa äitiä, lenkkeillä ja olla myös ihminen,yksilö nainen enkä vain vauvaa 24/7 imettävä äiti. Rintamaito olisi riittänyt nippanappa imettämällä,pumpulle ei herunut. Kyllä oli ihanaa jättää vauva isälle ja lähtä kaverin kanssa elokuviin ja muutamaksi tunnuksi shoppaileen isompaan kaupunkiin. Biletystä en harrasta.

No, avataan vähän silmiä kun kerran kysytään. Vauvalle annettiin lihan pienenä kerran yössä korviketta, jonka avulla vatsa pysyä pidempään täynnä, joten yöllä saimme kaikki nukkua enemmän. Rytmin löytyminen oli olennaista, sillä asuinmaassamme vauvat menevät päivähoitoon nelikuisina. Tällä hetkellä vauva ok 6kk ja syö hoidossa korviketta, kotona rintamaitoa, kiinteitä toki myös.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 01:56"]

Tuntuu että kaikki muut äidit antavat ainakin välillä korviketta. Omalle 10kk ikäiselle ei ole tullut vielä edes mieleen. Ymmärrän lääketieteelliset syyt korvikkeeseen, mutten sitä, jos omien menojen takia antaa korviketta.

[/quote]

Et ymmärrä sitä, että ihmisillä on menoja ja he haluavat silti ruokkia lapsensa?

Olet ilmeisesti sen verran hyvä muumuu, että voit tuottaa 3 kk vauvani haluamat 2,5 litraa maitoa per päivä?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 02:01"]

Halusin vaan tietää miksi.. Lähipiirissä kaikki lähes antaa korviketta, joka ihmetyttää. Yhtä hyviä  lapsia sillä kasvaa, en väitä sitä. Mutta itselle ja vauvalle se imetys on minusta mukavaa ja en itse suuremmin halua olla erossa pienestä. Siksi ihan asiallisesti,miksi? -ap

[/quote]

Siis mikä sinua ihmetyttää? Toteat, että korvikkeella kasvaa ihan yhtä hyviä lapsia. Jos imetys on sinusta mukavaa, miksi oletat sen olevan kaikille mukavaa? Jos sinä et kykene olemaan erossa pienestäsi, miksi muut eivät kykenisi? Lapsilla on isätkin ja äideillä on harrastuksensa, opiskelunsa, kaupassa käyntinsä.

Mikä tässä jaksaa vuodesta toiseen ihmisiä ihmetyttää? Itsestäänselvyyksiä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 02:24"]

Olen neuvolassa töissä ja yllättää, miten moni kertoo antavansa korviketta tai jättäneensä imetyksen joko kokonaan 1-3 kk iässä tai vähentäneensä todella radikaalisti. Itsellä kaksi lasta ja ekan kohdalla imetys epäonnistui täysin, maitoa ei tullut pumppaamisista, rintakumeista, todella tehokkaasta imetysohjauksesta jne yhtään pisaraa! Olin siis kuvitellut olevani täysimetyksella 6 kk itsestään selvästi. Vaikea hätäsektio sekä 6 vrk:n totaaliero vauvasta heti synnytyksen hälkeen (tästä olen edelleen katkera). Tokalla kertaa osittaisimetys onnistui, maitoa tuli vähän, mutta tuli kuitenkin. Jatkoin 8 kk, kunnes maito tyrehtyi kokonaan.

[/quote]

Miksi tuhlata elämää olemalla katkera jostain, mihin ei voi itse enää vaikuttaa? Eikö terve lapsi ole tärkein lopputulema? Ei se, miten lapsi tähän maailmaan tuli, menikö synnytys äidin toiveiden mukaan tai "saiko" häntä imettää juuri niin kauan kuin äiti halusi?

Ja ap, annatko lapsellesi muutakin kuin tissiä? Koska aloitit? Miksi silloin? Miksi vain tissimaitoa? Miksi teillä ei ole tilanteita joissa olisi annettava korviketta? Etkö käy ollenkaan töissä? Urheilemassa? Kaupassa? Eikö sinulla ole kavereita? Harrastuksia?

Alkuun oli liian matalat sokerit eli oli pakko antaa. Nyt olen koittanut 3 vkoa imettää lapsentahtisesti, mutta eihän tästä mitään tule. Vauva haluaa aina vain syödä tunteja kerralla, mun tissit on älyttömän kipeät ja esikoinen 2v katsoo tuntikausia piirettyjä/päivä, kun äiti vaan imettää. Välillä väsyn, annan korviketta ja tadaa, 5 min päästä vauva on tuytyväinen ja päästään pihallekin käymään ja saan ruoan pöytään. Neuvolassa eivät osaa sanoa tähän mitään järkevää, joten jos joku tietää, mitä tehdä, niin saa kertoa.

Imuote tarkistettiin sairaalassa, joten maitoa ei kai vain tule kuten pitäisi.

Levättyä en juuri saa, vauva nukahtaa 01 jälkeen yöllä, syö 1-2 h yön aikana ja esikoinen herää klo 08, eikä nuku enää päiväunia. Alan oikeasti olla aika hajalla.

Jos lapsi valvoo 24/7 ensimmäiset kuusi kuukautta ja huutaa kurkku suorana kymmenen tuntia päivästä, niin ole siinä sitten toisessa kiinni kuin iilimato. Joskus pitää saada nukkua (ja päästä kotoa pois ettei pää hajoa) ja onneksi silloin on olemassa isä, joka antaa pullosta korviketta. Ja äidinmaidon antaminen pullosta ei ole imettämistä. 

4kk iässä neuvolassa huolestuttiin lapsen alhaisesta painosta ja suositeltiin lisämaidon antamista, vaikka lapsi oli ihan tyytyväisen oloinen pelkällä rintamaidolla (ei kitissyt nälkäänsä). No tietenkin kuuntelin ammattilaista ja aloin antamaan korviketta lisäksi. Siinä kävi sitten niin, että lapsi alkoi hylkiä rintaa ja lopulta kieltäytyi kokonaan. 

Jokaisella on oikeus imettää tai olla imettämättä. Olempa kuullut että jonkun mielestä rinnat on seksiä varten ja entä sitten? Se on sitten niin. Itse uskon että lapsi säästyi koko ensimmäisen vuotensa ilman mitään infektioita suurimmaksi osaksi imetyksen ansiosta. Ottakaa asioista selvää ennen kuin teette päätöksiä mikä on ratkaisunne. Mutta jos haluatte imettää niin pitää olla vaan tosi sitkeä ja yrittää, kärsiä kipua (lansinoh-voidetta kuluu!) etsiä asentoja, imuotetta... Älkää kuunnelko sitten enää niitä entisaikojen imettäjiä, jotka ovat imettäneet neljän tunnin välein. Ei ihme ettei maito riitä. Vaan vauva tilaa maitoa ja mitä tiheämmin imee, sitä enemmän tulee. Minä imetän 1v2kk lasta ja aion jatkaa :)

En halunnut imettää. Vauvanhoidonkin saa jaettua täysin puoliksi kun molemmat voi ruokkia. Ja halusin palata nopeasti hevosen selkään.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 02:27"]

Painonnousu onkin ymmärrettävä syy. Muut syyt ihmetyttää. Ei voi olla että niin suurella osalla maito ei riitä.... Miten ihmiskunta on säilynyt hengissä ennen korvikkeita?

[/quote]

Oletko ikinä kuullut entisaikojen "suuresta lapsikuolleisuudesta"? Mihin sä luulet että ne lapset kuolivat, sapelihammastiikerit veivät mukanaan?

Olen antanut vauvalleni kaksi kertaa korviketta omien menojeni takia koska en ole jaksanut pumpata maitoa enkä aio ottaa siitä omantunnon tuskia. Vauva oli aluksi sairaalassa, ja sain pumpata silloin yötä päivää ihan tarpeeksi, joten nyt suon itselleni hieman lepoa ja stressitöntä aikaa. Sitä paitsi, jos nyt pumppaisin vauvan tarvitseman määrän, jäisi hän seuraavalla imetyksellä nälkäiseksi kun maitoa tulisi liian vähän. En nyt oikein tajua, mitä ap tällä aloituksella hakee.

-vauvan oli pakko saada maitoa eikä hoksannut miten se imeminen tapahtuu, todella kärsimätön ja huusi vaan, pullosta ymmärsi jutun paremmin. Jo sairaalassa olivat kätilöt epäileväisiä tuleeko imettämisestä mitään. Meni 4 kk että oppi ja siitä tuli helppoa, tähän lisättynä univelat, hullu olisin ollut jos en korviketta olisi antanut.

-maito riitti päivällä mutta illalla ei tullut tarpeeksi, ikinä en saanut pumpattua varalle esim pakastimeen.

-halusin käydä jumpassa tai kaupassa, hetki yksin tuli ihan tarpeeseen

Koska imetys ei oikein onnistunut ja vauva alkoi saada hirveitä raivareita rinnalla. Korviketta annoin alusta lähtien lisäksi koska paino ei noussut. Imetin 4k enkä halunnut enää ruoskia itseäni kokeilemaan kaikkia mahdollisia" temppuja" imetyksen onnistumiseksi. Jokainen tyylillään tässäkin asiassa, imettää ken osaa ja haluaa, joka ei, niin antakoon korviketta :)

Minua vähän ärsyttää tämä jatkuva tarve päivitellä toisten äitien valinnoista ja samalla sitten korostaa sitä omaa erinomaisuuttaan (minä ainakin asetan vauvan ykköseksi...plaaplaaplaa). Fakta on, että 99% juuri synnyttäneistä aikovat imettää. Mitä tapahtuu 3 kk:n aikana, jolloin määrä tipahtaa alle puoleen (ja täysimetyksellä vielä harvempi)? Varmaan ei kenenkään ole vaikea kuvitella, että tulee sairauksia, epäonnistumisia, mielenterveysongelmia, perheongelmia ja kokonaisuutta katsottaessa on pakko miettiä, miten meidän perhe selviytyy parhaiten.

En syyllistäisi ketään muuta kuin sitä 1 %, joka ei halua edes kokeilla imettämistä (tosin näissäkin osa varmaan jo tietää, että imettäminen on esim. fysiologisesti mahdotonta)..

Esikoisen kohdalla en kuulemma täysimettänyt, kun vauva sai sairaalassa lisämaitoa. Myöhemmin maitoa tuli niin paljon, että pakkanen oli täynnä ja seuraavan kerran vauva sai korviketta noin 7 kk:n ikäisenä, kun alkoi hylkiä rintaa ja maidonmäärä selvästi väheni. Samaan syssyyn sitten aloitin omiakin menoja, vauva sai muutenkin jo kiinteitä, joten imetys loppui ihan vahingossa 8 kk:n ikäisenä ja siirryttiin neljäksi kuukaudeksi korvikkeisiin, kunnes tavallinen maito otettiin käyttöön.

Esikoisen kohdalla olisin varmasti isolla taistelulla ja huudattamisella saanut imetyksen jatkettua, mutta pidin imettämistäni jo pitkänä aikana enkä kokenut mitään tarvetta taistella asiasta, vaikka loppuminen olikin surullinen asia ja muistan jopa muutaman kyyneleen itsekseni siitä vuodattaneen.  Minusta vauva oli jo iso, söi kiinteitä, joten imetyksen hyödyt oli saatu eikä mielestäni tarvinnut ruveta väkisin määräilemään, miten vauva maito tästä eteenpäin saisi.

Kuopuksen kohdalla imetys epäonnistui. Osittaisimetin 3 kk, kunnes maito loppui kokonaan ja tämänkin pumppasin tuttipulloon, kun vauva ei osannut imeä rinnasta. Pumppaaminen oli työlästä, eristi esikoisen tuntikausiksi tv:n ääreen ja sai minut väsyneeksi ja stressaantuneeksi. Kun maito loppui, olin oikeasti helpottunut, että 3 kk:n piina oli vihdoin ohi ja perheemme saattoi siirtyä normaaliin rytmiin, jossa äiti ei istu pumppu kiinni rinnassa koko ajan. Korviketta oli koko ajan kulunut enemmän kuin rintamaitoa oli saatu, joten vauvan elämä ei mullistunut lainkaan rintamaidon loppuessa.

Sain tolkuttomasti uteluja, miksi en imetä, ihan ventovierailta, ja ohjeita siitä, mitä pitäisi tehdä, jotta voisin imettää. Koin ne tungetteleviksi ja ikäviksi, varsinkin kun imetyksen epäonnistuminen oli minulle kova paikka ja itketti vielä pitkään jälkeenpäinkin. En oikein käsitä näitä ivallisia "taitaa olla kova paikka" -heittoja. Tottakai jos on halunnut imettää niin kuin 99% meistä on halunnut, on kova paikka, kun se epäonnistuu. Siinä ei auta epäempaattisten imetyksellä itsetuntoaan nostavien ilkeät kommentit.

Mä olen tullut siihen tulokseen, että siinä, miten osa naisista suorittaa äidin roolia, ei ole kyse lapsen parhaasta. Vähän sama kuin kysymys siitä miksi (hetero)naiset laittautuvat, muita naisia varten vai miehiä varten - yllättävän usein muita naisia varten.

Meillä 3kk muksu saa rintamaitoa, sekä korviketta ja penska syö niin paljon ettei rintamaito pelkästään riitä. Ja vielä sen verran että vaimoni rinnoista tulee hyvin vähän maitoa. Jopa rintapumpulla imettäessä kahdesta rinnasta tulee vain noin desi maitoa yhteensä. Jo kätilöopistolla alkoivat tarjoamaan vauvallemme korviketta, kun ei synnytyksen jälkeen tullut vielä yhtään maitoa rinnoista. Näin miehenä voin sanoa että sama se kumpaa maitoa lapsi juo, pullotettua äidin maitoa vai korviketta, vai juoko tissistä. Ruokin mielelläni muksuni ja mies kun olen, niin joudun tuttipullosta maidon antamaan.

Ja sen verran tuosta rintaruokinnasta, että itsehän en saanut pienenä rintamaitoa ollenkaan, koska äidilläni ei tullut maitoa, sama oli äidilläni pienenä, eli ei hänkään saanut rintamaitoa, koska äidiltään, eli mummiltani ei tullut rinnoista maitoa. Eli kyllä ihan terveitä lapsia tulee myös korvikemaidolla. En ole allerginen, enkä sairastele ja olen muutenkin terve, vaikka korvikemaidolla elin siihen asti että sain kiinteämpää ruokaa. Joten täysin turha syyllistää äitejä joilla ei tuo maidon tuotanto oikein toimi. Ja yleisellä paikallakin on parempi antaa maitoa pullosta kuin rinnasta, koska rintaruokinta yleisellä paikalla on seksuaalista häirintää.

Olen mies ja pullomaito on kätevämpää.

Vauvani paino ei kertakaikkiaan noussut vaikka kaikkeni tein ja yritin imettämisen suhteen.olisiko pitänyt antaa itkeä nälkäänsä??