Miksi annat vauvallesi jotain muuta kuin rintamaitoa?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 02:22"]

Ei kai isän halut nyt ole ykkösjuttu? Kai osallistua voi muutenkin?

Miksi äiti ei voi olla paikalla?

Onko maidon riittämättömyys geneettistä vai psykologista?

Painonnousun  hidastumisen ymmärrän syyksi.

-Neljä imettänyt ohjeiden mukaan

[/quote]

Minä en tiedä yhtäkään, joka olisi lopettanut imetyksen omasta halustaan vaan aina maito ei ole riittänyt. Todella usein kehotus tulee ihan neuvolasta, esim. ett' ensin äiti imettää ja sen jälkeen tarjotaan korviketta, jos lapsi on nälkäinen. Jos lapsi saisi tarpeeksi maitoa äidiltä, ei hän joisi korvikemaitoa montaa sataa millilitraa? Jos vauvan paino ei nouse, ei siinä ole paljoa vaihtoehtoja olla antamatta korviketta.

Painonnousu onkin ymmärrettävä syy. Muut syyt ihmetyttää. Ei voi olla että niin suurella osalla maito ei riitä.... Miten ihmiskunta on säilynyt hengissä ennen korvikkeita?

No, esim. kohtutulehdus/rintatulehdus ovat tosi yleisiä ja ajavat äidin jopa sairaalaan saakka. Voi olla myös pitkiä antibioottikuureja tai kipulääkekuureja synnytyksen jälkeen. Imetys saattaa uuvuttaa, ja jos perheessä on vaikka useampia lapsia, jotka tarvitsevat huomiota, voi isä antaa välillä korviketta. Kaikilla ei onnistu pumppaus, minulla oli sekä manuaalinen että sähköinen pumppu ja pumppasin joka ikinen ilta, suurin määrä koskaan mitä sain oli 10 ml.

Nro 22 jatkaa....olen käsittänyt, että kohdallani maidon tulon häiriö oli vaste erittäin voimakkaaseen fysiologiseen stressiin, rittämätön kipulääkitys, helvetilliset kivut yötä päivää ja muutenkin kuoleman porteilla sekä minä että vauva. Ja vauva siis eri osoitteessa, en päässyt edes nenänpäätä näkemään.

Ja kun kerroin korvikkeen annon yleisyyden "yllättävän", tarkoitan tällä sitä, että näillä palstoilla ainakin saa sen kuvan, että suurin osa imettäisi/haluaisi imettää...

Mulla ei kanssa onnistunut pumppaus. Siksi oon joutunut olemaan kiinteästi aina paikalla kun olen päättänyt etten korviketta anna. Nuo sairaalareissut ja lääkitykset onkin sellainen juttu, mikä ei tullut itselle mieleen. Hyvä pointti! Kiitos asiallisesta vastauksesta. -ap

No minä olen täysimettänyt molempia lapsia 4-6 kk (kuopusta kuusi ja esikoista neljä). Silti olen lopettanut molempien imetyksen ennen vuoden ikää. Kauhistu ap.

Minusta ainakin tuntuu, että siinä ei ollut vaihtoehtoja kun vauvan paino ei kolmen viikon iässä ollut noussut. Terkka ehdotti korvikkeen antamista. Olisin halunnut täysimettää, mutta ei se vain ollut mahdollista, koska maitoa ei tullut edes pumppaamalla. Ja periaatteessa lapsen painonnousun turvaaminen ajoi minun imetyshaluni edelle.

Minulla oli neljä kuukautta opintoja jäljellä kun kuopus syntyi. Palasin vauvan kanssa koulun penkille kun lapsi oli kahden viikon ikäinen ja hän oli mukanani koulussa melkein kolmekuiseksi. Viimeiset viikot olivat pitkälti loppukokeita ja erilaisia presentaatioita ja vauvakin oli jo niin iso, ettei enää nukkunut melkein koko koulupäivää. Jos olisin tuossa vaiheessa jättänyt opinnot tauolle olisin päässyt valmistumaan vasta seuraavan ryhmän mukana 1,5 vuotta myöhemmin. Pumppasin pakkaseen minkä pystyin, mutta kyllä meillä muutama korvikepurkkikin kului.

Valmistumiseni jälkeen vauva sai korviketta tarpeen mukaan harvakseltaan. Imetys loppui omasta halustani lapsen ollessa 1v3kk. Vauva olisi vielä jatkanut ja maitoakin riitti, mutta olin itse ihan lopussa.

Mulle on ihan sama antaako muut äidit lapsilleen korviketta vai ei. Välillä kyllä tuntuu että joutuu puolustelemaan sitä että antaa rintamaitoa :D Esimerkiksi mulle eräs sukuun kuuluva ilmoitti lapsen ollessa reilu puoli vuotias että voit jo ihan hyvin siirtyä korvikkeisiin kun oothan sä jo noin kauan imettänyt. Niin miksi maksaisin korvikkeista jos multa tulee tissistä samaa kamaa ilmaiseksi? Ekat 2kk oli ehkä kuluttavia ja hankalia, varsinkin kaikkine tissitulehduksineen ja muine ongelmineen, mutta sen jälkeen olen suorastaan alkanut nauttia imetyksestä. Toinen taas sanoi että on se oudon näköistä kun tuon ikäinen (10kk) käy tissillä (vaikka imetän nykyään jotain pari kertaa päivässä, ja aika harvoin muualla kuin kotona).

Meillä lapsi on saanut kaiken maitonsa tissistä mutta myös pumpattua maitoa on riittänyt niin paljon että pakkanen oli pullollaan, joten olen kyllä jättänyt miehelle hoitovastuun välillä ja käynyt omissa menoissani ihan huoletta jos on ollut tarvetta. Olisin käynyt vaikka olis joutunutkin korviketta ostamaan, perustelen tässä vaan sitä että en koe että olisin jotenkin extraomistautunut äiti imetyksen takia. Sitä tosiasiaa että meidän 10kk on saanut vain rintamaitoa, pidän onnekkaiden sattumien summana. Olen onnekas että maito on riittänyt ja imetys onnistunut eikä edes uusi raskaus siihen ole vaikuttanut. Monella ei asiat ole näin hyvin. Oon päässyt helpolla kun ei tartte lämmitellä pulloja tai ostella korvikkeita, puhumattakaan muista eduista. Ja että ylipäänsä imetys on osoittautunut mulle sopivaksi asiaksi.

Suurin osa mun tuntemistani ihmisistä on turvautuneet korvikkeisiin, kaikkien syitä en tunne mutta suurimmalla osalla vaan ei oo käynyt yhtä hyvin imetyksen kanssa kuin mulla enkä lähtis heitä siitä tuomitsemaan. On paljon tärkeämpiäkin asioita mihin lapsen kasvatuksessa kannattais keskittyä, kuin se että annetaanko korviketta vai ei.

Viitonen jatkaa.. vaikka maitoa riittikin minulla yliäyräiden, niin silti välillä vauva jäi isän hoitoon ja joskus sai korviketta. Ikinä en edes miettinyt asiaa sen kummemmin saatikka miettisin tai edes kiinnittäisin huomiota miten joku toinen tekee! Se aina ihmetyttää miten jotkut jaksaa vatvoa toisten ihmisten tekemisiä.

Loppujen lopuksi se on länsimaisessa yhteiskunnassa häviävän pieni tekijä mikä vaikuttaa ihmisen elämän kokonaisuuteen. Ja itse lopetin imettämisen 6kk:n kohdalla, vaikka maitoa olisi riittänyt varmaan näihin päiviin saakka :D ( lapsi nyt 13) ihan siitä syystä, että katsoin sen riittäväksi ajaksi ja syöttämisestä oli tullut sellaista makustelu sähläystä, joka kesti ja kesti. Kamalaa, eikö? :D

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 02:30"]No minä olen täysimettänyt molempia lapsia 4-6 kk (kuopusta kuusi ja esikoista neljä). Silti olen lopettanut molempien imetyksen ennen vuoden ikää. Kauhistu ap.

[/quote]

Olen myös täysimettänyt nyt 3 kk, enkä oikeastaan näe mitään syytä olla täysimettämättä myös toisia kolmea kuukautta, ellei vauvan kasvukehitys taannu. Mutta mutta, minun on tarkoitus palata töihin, kun vauva on 10-11 kk vanha. Ja koska pumppaus - kokeiltu on, mutta koska vauva syö pullosta huonosti, jätetty vähemmälle - on joka tapauksessa vaivalloista, imetys loppunee tuohon myös. Kauhistu ap ja koko av-kansa!

En kestä :DD korviketta annetaan koska a. Lapsella jää nälkä imetyksen jälkeen. B. Äiti haluaa välillä omaa aikaa = lapsi isän kanssa kotona. C. Voi osallistua, mutta kyllä isäkin saa/pitää pystyä osallistumaan tasavertaisesti hoitoon. Nih, ja korvikkeen lämmitys helpompaa. Siksi välillä korviketta. Lapsi tyytyväinen äiti ja isäkin jaksaa paremmin.

Meillä annetaan naapurin koiran maitoo kun lapsi niin tykkää siitä. Nyt 12 vee...

Joo kauhusta kankeena täällä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 02:44"]

Mulle on ihan sama antaako muut äidit lapsilleen korviketta vai ei. Välillä kyllä tuntuu että joutuu puolustelemaan sitä että antaa rintamaitoa :D Esimerkiksi mulle eräs sukuun kuuluva ilmoitti lapsen ollessa reilu puoli vuotias että voit jo ihan hyvin siirtyä korvikkeisiin kun oothan sä jo noin kauan imettänyt. Niin miksi maksaisin korvikkeista jos multa tulee tissistä samaa kamaa ilmaiseksi? Ekat 2kk oli ehkä kuluttavia ja hankalia, varsinkin kaikkine tissitulehduksineen ja muine ongelmineen, mutta sen jälkeen olen suorastaan alkanut nauttia imetyksestä. Toinen taas sanoi että on se oudon näköistä kun tuon ikäinen (10kk) käy tissillä (vaikka imetän nykyään jotain pari kertaa päivässä, ja aika harvoin muualla kuin kotona).

Meillä lapsi on saanut kaiken maitonsa tissistä mutta myös pumpattua maitoa on riittänyt niin paljon että pakkanen oli pullollaan, joten olen kyllä jättänyt miehelle hoitovastuun välillä ja käynyt omissa menoissani ihan huoletta jos on ollut tarvetta. Olisin käynyt vaikka olis joutunutkin korviketta ostamaan, perustelen tässä vaan sitä että en koe että olisin jotenkin extraomistautunut äiti imetyksen takia. Sitä tosiasiaa että meidän 10kk on saanut vain rintamaitoa, pidän onnekkaiden sattumien summana. Olen onnekas että maito on riittänyt ja imetys onnistunut eikä edes uusi raskaus siihen ole vaikuttanut. Monella ei asiat ole näin hyvin. Oon päässyt helpolla kun ei tartte lämmitellä pulloja tai ostella korvikkeita, puhumattakaan muista eduista. Ja että ylipäänsä imetys on osoittautunut mulle sopivaksi asiaksi.

Suurin osa mun tuntemistani ihmisistä on turvautuneet korvikkeisiin, kaikkien syitä en tunne mutta suurimmalla osalla vaan ei oo käynyt yhtä hyvin imetyksen kanssa kuin mulla enkä lähtis heitä siitä tuomitsemaan. On paljon tärkeämpiäkin asioita mihin lapsen kasvatuksessa kannattais keskittyä, kuin se että annetaanko korviketta vai ei.

[/quote]

Pakko puuttua tähän; kai kaikki ymmärtävät että rintatiehyen tukos ei ole rintatulehdus? Rintatulehdus ei parane hieromalla tai kuumalla kaalikääryleellä, vaan se tarkoittaa sitä että bakteeri, yleensä, stafylokokki, on päässyt sisälle rintaan, mikä nostattaa erittäin korkean kuumeen, rinta muuttuu punaiseksi ja turpoaa ja monet tarvitsevat viikkojen pituisia yhdistelmäantibioottikuureja/ jopa sairaalahoitoa. 

#31 jatkaa

Ja meillä myös annettiin lisämaitoa alkuun kun lapsi syntyi pienipainoisena. Sairaalassa kokeiltiin sitten apteekinkorviketta lähtöpäivänä kun ne hoitajat oli ihan varmoja että korviketta joudutaan antamaan kotonakin. Mulla kuitenkin maitoa sattui sairaalasta asti tulemaan niin hyvin että heti saatiin pumppaamalla lisämaidotkin, eli ei sitten tarvinnutkaan. Täysimetystä kesti vaan 3,5kk kun lääkäreiden kehotuksesta aloitettiin silloin jo kiinteät.

Nyt aion tämän tammikuun aikana lopettaa imettämisen (lapsi noin 11kk). Ilman raskautta olisin varmaan jatkanut reilu vuoden ikään mutta haluan (ilman omantunnontuskia) pitää ennen uuden vauvan syntymää parin kuukauden tauon kun en halua kahta eri-ikäistä lasta imettää samaan aikaan.

Nyt vähän jännittää että miten käy sitten tuon toisen kanssa. Jos käy mahtava tuuri kuin esikoisen kanssa niin aion luovuttaa maitoa, mutta silti pelottaa että voiko onnistua toisenkin kerran yhtä hyvin tuo imetys. Vaikka välissä onkin vaan lyhyt tauko, eikä maidontulo välttämättä edes ehdi tyrehtyä kokonaan, mutta jos tuleekin muita ongelmia. Eli en pidä edes itseni kohdalla hyvistä kokemuksista huolimatta imetystä itsestään selvyytenä toisen lapsen kohdalla, eikä se täysin ongelmatonta ollut esikoisenkaan kanssa.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 03:05"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 02:44"]

Mulle on ihan sama antaako muut äidit lapsilleen korviketta vai ei. Välillä kyllä tuntuu että joutuu puolustelemaan sitä että antaa rintamaitoa :D Esimerkiksi mulle eräs sukuun kuuluva ilmoitti lapsen ollessa reilu puoli vuotias että voit jo ihan hyvin siirtyä korvikkeisiin kun oothan sä jo noin kauan imettänyt. Niin miksi maksaisin korvikkeista jos multa tulee tissistä samaa kamaa ilmaiseksi? Ekat 2kk oli ehkä kuluttavia ja hankalia, varsinkin kaikkine tissitulehduksineen ja muine ongelmineen, mutta sen jälkeen olen suorastaan alkanut nauttia imetyksestä. Toinen taas sanoi että on se oudon näköistä kun tuon ikäinen (10kk) käy tissillä (vaikka imetän nykyään jotain pari kertaa päivässä, ja aika harvoin muualla kuin kotona).

Meillä lapsi on saanut kaiken maitonsa tissistä mutta myös pumpattua maitoa on riittänyt niin paljon että pakkanen oli pullollaan, joten olen kyllä jättänyt miehelle hoitovastuun välillä ja käynyt omissa menoissani ihan huoletta jos on ollut tarvetta. Olisin käynyt vaikka olis joutunutkin korviketta ostamaan, perustelen tässä vaan sitä että en koe että olisin jotenkin extraomistautunut äiti imetyksen takia. Sitä tosiasiaa että meidän 10kk on saanut vain rintamaitoa, pidän onnekkaiden sattumien summana. Olen onnekas että maito on riittänyt ja imetys onnistunut eikä edes uusi raskaus siihen ole vaikuttanut. Monella ei asiat ole näin hyvin. Oon päässyt helpolla kun ei tartte lämmitellä pulloja tai ostella korvikkeita, puhumattakaan muista eduista. Ja että ylipäänsä imetys on osoittautunut mulle sopivaksi asiaksi.

Suurin osa mun tuntemistani ihmisistä on turvautuneet korvikkeisiin, kaikkien syitä en tunne mutta suurimmalla osalla vaan ei oo käynyt yhtä hyvin imetyksen kanssa kuin mulla enkä lähtis heitä siitä tuomitsemaan. On paljon tärkeämpiäkin asioita mihin lapsen kasvatuksessa kannattais keskittyä, kuin se että annetaanko korviketta vai ei.

[/quote]

Pakko puuttua tähän; kai kaikki ymmärtävät että rintatiehyen tukos ei ole rintatulehdus? Rintatulehdus ei parane hieromalla tai kuumalla kaalikääryleellä, vaan se tarkoittaa sitä että bakteeri, yleensä, stafylokokki, on päässyt sisälle rintaan, mikä nostattaa erittäin korkean kuumeen, rinta muuttuu punaiseksi ja turpoaa ja monet tarvitsevat viikkojen pituisia yhdistelmäantibioottikuureja/ jopa sairaalahoitoa. 

[/quote]

Ai joo anteeksi, mä aina sekoitan noi puhuessakin. Sorge.

Mielestäni ap:n kysymys on aiheellinen, ihmettelen itse usein äitien yleisimpiä syitä moniin muihinkin asioihin lapsien hoidossa... Kun ei vaan jaksa ja pitää itsekin päästä ja mennä ja ei jaksa piiskata itseään liikaa ja väsyttää ym. ja pää hajoo. Ymmärrän toisaalta kaikki nämä syyt mutta paljonko elämästä vie aikaa loppujen lopuksi vauvavuosi tai pari? Onko lapset jotenkin rasitteita tai pitäiskö ne kulkea liikaa häiritsemättä siinä sivussa? Varmasti moni on jaksanut esim. opiskeluaikana bilettää ja valvoa paljon ja samalla opiskella enemmän tai vähemmän ahkerasti, vaikka miten on ollut huono vointi ja unen vähyyttä. Sitten kun kallisarvoinen lapsi on käsissä, niin miksi pitäisi saada nukkua pitkiä öitä? Kyllä luonto antaa voimia, jos siihen itse panostaa. Itse ainakin yritin jo raskausaikaa ennen alkaa keskittyä tulevaan muutokseen, syödä terveellisesti ja lukea millä tavoin voi ravinnolla ja omilla elämäntavoilla edistää lapsen fyysistä ja psyykkistä kehittymistä kohdussa ja syntymän jälkeen.

Kyllä oma mielenrauha säilyi, vaikka nukkuminen yösyöttöjen vuoksi oli vähissä, jossain välissä sitä kuitenkin sai vähän nukkua, koko sen ajan muut asiat oli toissijaisia. Maidontulo oli minulla vähäistä, joskus mietitytti, että jos ois isommat tissit niin mahtuisko niihin enemmän maitoa mutta pieniin mahtui se pieni määrä ja useammin vaan piti syöttää ;) Luin paljon imetyssivustoa, rintaraivareista ym ja yritin kiinnittää huomiota omaan mielialaan ja pysyä rauhallisena, stressaamatta, rooibosteetä litkin vaikka pahaa onkin, kun piti auttaman maidon tuloon ja kipeitä rintoja haudoin alusta asti kaalilehdillä vaikka sekään ei ihanaa ollut.

Neuvolassa kehotettiin antamaan velliä 3-4kk iässä kun kasvu oli hidasta ja viivan alla koko ajan, mutta luotin omiin vaistoihin ja puolivuotiaana lapsella alkoi melko luonnollisesti sormiruokailu imetyksen rinnalla ja on oppinut syömään hyvin ja kasvu on samaan tahtiin mennyt (viivan alla) tasaisesti.

Uskon, että kaikki luomuilu ja hyvällä, monipuolisella ravinnolla saatu  immuniteetti ehkäisi rintatulehduksilta ja muilta, mutta työtä sekin vaati itseltä ja vaatii edelleen, arvostan kyllä sitä, ettei tarvitse flunssia tm. sairastella, lapsenkaan.

Nyt lapsi on vajaa 4v ja edelleen panostetaan koko perheen hyvinvointiin monipuolisella ruualla eikä tosiaan lipsuta mäkkäriin tai valmisruokiin tai karkkeihin siksi, että ei vaan jaksa laittaa mitään.  Lapsi osallistuu ruuanlaittoon, allergioita ei ole ja kaikki ruoka maistuu, välillä vähemmän, välillä enemmän ja toki itse stressaa että mikä on riittävä määrä, mutta luotan lapsen luonnollisiin vaistoihin syödä sen mitä tarvii kun ei olla velleillä tai soseilla missään vaiheessa ylisyötetty.

En siis kehuskele, vaan halusin jakaa oman kokemukseni, että enemmän tutkimalla asioita ja panostamalla omaan hyvinvointiin voi selvitä vaikeammistakin tilanteista luonnollisesti, tähän äitiyteen meidät on luotu. Tosin olen jo vähän vanhempi äiti ja ehtinyt harkita äitiyttäni vasta kaikkien biletysvuosien jälkeen pitkään :) Luottakaa äidit kuitenkin itseenne ja vaistoihinne, eikä muiden mielipiteitä kannata ottaa loukkauksina!

yksinkertaisesti imetys ei ollut nautinnollista, imetin 2kk, itkin yöt ahdistusta. maitoa olisi tullut vaikka kuinka, mutta oman vointini takia lopetin. Neuvolassa oltiin myös ymmärtäväisiä asiasta.

No minä en ole tälle kuopukselleni antanut. Mentiin ekat 6kk täysimetyksellä, edelleen 11 kk:n iässä imetän kellon ympäri. Esikoinen sai tarvittaessa myös korviketta ja ihmettelinkin silloin joidenkin naisten ehdottomuutta korvikkeita ja kiinteitä vastaan. Kunnes nyt olen itse tällainen. Huomaan että imetyksestä on tullut itsellenikin jokin pyhä lehmä, kaikki pyörii sen ympärillä. Kun imettää vuorokauden ympäri ja nukkuu lähes vuoden huonosti, sitä jotenkin tottuu ja turtuu siihen, ajattelee että näinhän tämän kuuluu mennä, asialle ei voi mitään. Kun on täysin sidottu vauvaansa, sitä alkaa ajattelemaan että näinhän sen kuuluukin mennä, ei voi mitään. Sisimmissään sitä kait on niin väsynyt ja rasittunut, mutta ei se mitään, näinhän sen kuuluu mennä, tämähän on luonnollista. Kun itsellä ei ole yhtään omaa aikaa ja miehen rooli aika taustalla, niin sitten on helppo pitää muiden ratkaisuja itsekkäinä. En tiedä, musta tuntuu että mitä enemmän imetän, mitä enemmän elämäni pyörii sen imetyksen ympärillä, niin sen suuremman mittasuhteen se vauvan ruokkiminen saa. Esikoisen kohdalla, jolle suosiolla annettiin myös korviketta, niin suhtautuminen oli rennompaa. Ja vauvan isälläkin oli tasavertainen rooli.

Jos meille tulee vielä joskus kolmas lapsi, niin otan kyllä suosiolla korvikkeet käyttöön aina välillä. Ei oma aika ole välttämättä mikään itsekäs syy, ei sen oman ajan tarvitse olla edes mitään kodin ulkopuolella olevaa. Se voi olla sitä, että lapsen isä saa vauvan tarvittaessa nukahtamaan tai rauhoittumaan, jolloin äiti voi käydä vaikka suihkussa. Saa joskus pitempiä unipätkiä.

Toki on varmasti vauvoja, jotka löytää rytminsä ja täyttyvät hyvin pelkästä rintamaidosta, jotka nukkuvat ihan ok pelkällä rintamaidollakin. Meidän vauva ei ole sellainen. Mut pääasia että on saanut vaan rintamaitoa, eikö? Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi kannattanut ainakin kokeilla sitä korviketta.

Korvike voi olla joissain tapauksissa ihan hyvä ratkaisu. Sen kanssa voi olla helpompi jakaa isän kanssa vastuuta, sen turvin äidillä voi jäädä enemmän aikaa esikoiselle, sen turvin voi ehkä rytmittää hieman päivää, sen avulla voi saada helpotusta omaan väsymykseen. Se voi olla koko perheen etujen mukainen asia.

Huomaan itsessäni nyt aivan samaa, mitä huomasin monessa muussa imettävässä naisessa esikoiseni kohdalla. Ollaan aivan poikki, vauva ei nuku, ärsyttää kun mies ei pysty tasavertoisesti auttamaan, mutta jos joku ehdottaa avuksi pulloa, niin eihän nyt sitä voi! Mielummin valitan väsymystä kuukaudesta toiseen kuin etsin ratkaisua. Pääasia ettei sitä korviketta.

Joo, olen vähän väsynyt tähän imettämiseen. :)