Kannattaako avioehto

Vierailija kirjoitti:

Joskus kannattaa, joskus ei. Riippuu kenen näkökulmasta katsoo ja missä tilanteessa.

Jos olet puolisona yrittäjäperheessä ja firma menee nurin. Olisiko kannattanut olla avioehto, että voitte jatkaa yhteistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto kannattaa aina mutta se kannattaa tehdä niin että vaikuttaa vain eron sattuessa. Avioliiton päättyessä kuolemaan avioehdosta on vain haittaa.

Väärin, kuoleman kohdatessa sillä vasta on merkitystä erityisesti uusperheissä.

Kuoleman kohdatessa avioehdolla on merkitystä vain sellaisissa avioliitoissa joissa puolisot ajattelevat vain rahaa. Avio-oikeus takaa tänne jääneille puolisolle mahdollisuuden jatkaa entisenlaista elämää.

Jos olisin uusperheellinen, ajattelisin lapsiani, en leskeä joka jatkaa elämäänsä mahdollisen uuden puolison kanssa ja jolla ei ole mitään sidettä lapsiini. Kylmää mutta totta. Siksi en avioidukaan uudelleen.

Jos uusperheellisen "uusi" puoliso jää leskeksi ja saa avio-oikeuden nojalla puolet yhteisestä omaisuudesta hallintaansa, tämä ei vaikuta kyseisen puolison myöhempään elämään tai avioliittoihin mitenkään. Toisin sanoen vaikka puoliso olisi kuollessaan avioliitossa alkuperäisen vainajan lapset saavat osuutensa lesken kuolinpesästä.

Eipäs saakaan, jos ainoa omaisuus on esim. omakotitalo, johon leski jää jumittamaan. Lapset maksavat perintöveron eikä saa mitään vastineeksi. Miksi kukaan tekisi niin lapsilleen?

Kyllä lapset saavat. Nimittäin vainajan omistusosuuden omakotitalosta. Perintö ei aina ole sellaista omaisuutta jonka saisi heti tuhlattavaksi eikä ole tarpeen ollakaan. Lesken elämä ei kuitenkaan useimmissa tapauksissa kestä pitkään vainajan jälkeen joten aika äkkiä sen kuitenkin saa vaikka sille ei todennäköisesti ole mitään tarvetta.

Saa, mutta on eri asia mikä arvo omaisuudella on esimerkiksi parin kolmen vuosikymmenen kuluttua, jos leski ja lesken uusi puoliso lyö laimin kaikki huolto- ja hoitotoimenpiteet. Thainaiset elävät yllättävän pitkään valtion ja perillisten kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kannattaa, joskus ei. Riippuu kenen näkökulmasta katsoo ja missä tilanteessa.

Jos olet puolisona yrittäjäperheessä ja firma menee nurin. Olisiko kannattanut olla avioehto, että voitte jatkaa yhteistä elämää.

Ja kotiäidin ei kannata tehdä ettei jää tyhjän päälle, kun mies vaihtaa nuorempaan lapsettomaan.

En halunnut avioehtoa, koska minusta jos toista rakastaa, on valmis jakamaan koko elämänsä.

Mies peri vanhemmiltaan yli miljoonan euron arvosta omaisuutta, testamentilla puolison avio-oikeus oli suljettu pois. Elimme onnellisina yhdessä, minä maksoin ruuat ja lasten tarvitsemat asiat, miehen perintöeuroilla hankittiin talo ja autot, yhdessä kesämökki.

Erossa minun omaisuuteni oli noin 70 000 e ja miehen yli miljoona. Ositus meni niin, että että vain se 70 000 e jaettiin kahtia. Lopulta mies "osti" minulta kesämökkiosuuden eli sain 35 000 e, hänelle jäi kaikki muu, koska avioehtoa ei ollut.

Tässäkin keskustelussa on esitetty niin monenlaisia käsityksiä, monet niistä ilmiselvästi virheellisiä, että ainakaan tällaisiin nettikeskusteluihin maallikoiden välillä ei kannata perustaa käsitystään avioehdon tarpeellisuudesta tai hyödyistä ja haitoista eri tilanteissa.

Asiasta löytyy myös objektiivista ja paikkansa pitävää tietoa. Ihan vaikka wikipedia sisältänee suhteellisen kansantajuisen ja totuudenmukaisen selostuksen asiasta (en ole katsonut mitä siellä sanotaan aiheesta, muttan näin olettaisin). Varsinaisessa oikeustieteellisessä kirjallisuudessa, jota myös on netissä kaikkien saatavilla, asia selvitetään perin pohjin, jos vain on omaksumiskykyä ja jaksamista sellaiseen tutustumiseen. Anonyymipalstojen huutelijoita ei kannata ottaa tosissaan.

- juristi

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa on esitetty niin monenlaisia käsityksiä, monet niistä ilmiselvästi virheellisiä, että ainakaan tällaisiin nettikeskusteluihin maallikoiden välillä ei kannata perustaa käsitystään avioehdon tarpeellisuudesta tai hyödyistä ja haitoista eri tilanteissa.

- juristi

Kyllä täällä minusta on myös täysin oikeitakin vastauksia, vaikka kieltämättä osa vastauksista on puuta heinää.

Täällä on paljon virheellistä ja hiukan epäselvää tietoa, vaikeahan se on tietää mikä on totta ja mikä ei. Itse olen täysin poissulkevan avioehdon kannalla ja sellainen meillä onkin. Meillä on lapsia ja mielestäni avioerossa kumpikin ottaa omansa ja jatkaa elämää. Kuolemanrapauksessa perintö menee lapsille. Mielestäni selkeää ja oikeudenmukaista. Aloittajan tapauksessa voisitte miettiä yhdessä, että miten haluatte omaisuudellenne käyvän eron ja kuolemanrapauksen yhteydessä, lapsilla ja ilman. Voitte mennä vaikka juristin luokse, ei se paljoa maksa suhteessa hyötyyn.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on paljon virheellistä ja hiukan epäselvää tietoa, vaikeahan se on tietää mikä on totta ja mikä ei. Itse olen täysin poissulkevan avioehdon kannalla ja sellainen meillä onkin. Meillä on lapsia ja mielestäni avioerossa kumpikin ottaa omansa ja jatkaa elämää. Kuolemanrapauksessa perintö menee lapsille. Mielestäni selkeää ja oikeudenmukaista. Aloittajan tapauksessa voisitte miettiä yhdessä, että miten haluatte omaisuudellenne käyvän eron ja kuolemanrapauksen yhteydessä, lapsilla ja ilman. Voitte mennä vaikka juristin luokse, ei se paljoa maksa suhteessa hyötyyn.

Miksi olet sitä mieltä että kuolemantapauksessa lasten pitäisi saada koko perintö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa on esitetty niin monenlaisia käsityksiä, monet niistä ilmiselvästi virheellisiä, että ainakaan tällaisiin nettikeskusteluihin maallikoiden välillä ei kannata perustaa käsitystään avioehdon tarpeellisuudesta tai hyödyistä ja haitoista eri tilanteissa.

- juristi

Kyllä täällä minusta on myös täysin oikeitakin vastauksia, vaikka kieltämättä osa vastauksista on puuta heinää.

Kysymys onkin, voiko asiasta ennakolta tietämätön maallikko erottaa, mitkä vastaukset ovat täysin oikeita ja mitkä puuta heinää. Siksi moderoimattomalla alustalla annettujen vastausten luotettavuus on vähäinen sellaiselle, joka ei jo valmiiksi tiedä oikeaa vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on paljon virheellistä ja hiukan epäselvää tietoa, vaikeahan se on tietää mikä on totta ja mikä ei. Itse olen täysin poissulkevan avioehdon kannalla ja sellainen meillä onkin. Meillä on lapsia ja mielestäni avioerossa kumpikin ottaa omansa ja jatkaa elämää. Kuolemanrapauksessa perintö menee lapsille. Mielestäni selkeää ja oikeudenmukaista. Aloittajan tapauksessa voisitte miettiä yhdessä, että miten haluatte omaisuudellenne käyvän eron ja kuolemanrapauksen yhteydessä, lapsilla ja ilman. Voitte mennä vaikka juristin luokse, ei se paljoa maksa suhteessa hyötyyn.

Miksi olet sitä mieltä että kuolemantapauksessa lasten pitäisi saada koko perintö?

No mielestäni perintö kuuluu mennä aina sukupolvessa alaspäin eli lapsille. Tuntuisi väärältä esim periä puolisoni.

Voitte myös tehdä avioehdon, joka on voimassa vain avioero-osituksessa. Eli jos avioiitto päättyy kuolemaan, avio-oikeus on ihan normaalisti voimassa. Tällöin jos vähävaraisempi kuolee ensin, varakkaamman ei täydy lain mukaan maksaa tasinkoa ennen kuolemaansa. Jos varakkaampi kuolee ensin, leski saa tasinkoa verovapaasti ennen kuin perillisten lakiosat lasketaan. Itselläni on tällainen avioehto, jos liitto päättyy eroon niin kumpikin pitää omansa, mutta kuolintapauksessa avioehto suojaa heikompaa osapuolta, jos hän on leski. Rikkaampaan ei vaikuta mitenkään hänen elinaikanaa, kun ei tasinkoa tarvitse eläessään maksaa jos on leski.