Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako avioehto
09.10.2020 |
Pohdinnassa siis avioehto. Olen lukenut asiasta netistä ja jäin siihen käsitykseen, että aina se ei olekaan hyvä ratkaisu. Esimerkkinä käytettiin mm., että toinen vanhempi on ollut kauan lasten kanssa kotona ja eron sattuessa omaisuus on jäänyt pienemmäksi.
Meillä tilanne, että minä tienaan miestäni triplasti enemmän. Miehelläni on omakotitalo (velkaa vielä) ja minulla rahat sijoitettuna (sijoitusten arvo vielä ainakin vähemmän kuin esim miehen talon arvo). Yhteisiä lapsia ei ole, en tiedä tuleeko ja miehellä on lapsia.
Itse olen ollut avioehdon kannalla, mutta mies ei pidä ajatuksesta.
Kommentit (51)
Avioehto kannattaa aina mutta se kannattaa tehdä niin että vaikuttaa vain eron sattuessa. Avioliiton päättyessä kuolemaan avioehdosta on vain haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa aina mutta se kannattaa tehdä niin että vaikuttaa vain eron sattuessa. Avioliiton päättyessä kuolemaan avioehdosta on vain haittaa.
Väärin, kuoleman kohdatessa sillä vasta on merkitystä erityisesti uusperheissä.
AP, avioehto, ehdottomasti!
Älä mene naimisiin, jos mies ei sitä suostu tekemään! (Ja tämä koskee myös toisin päin, avioehto jokaiselle, joka naimisiin menee!!) - MUTTA sen lisäksi keskinäinen testamentti juurikin esim asunnon osalta, tai vaikkapa teet nyt testamentin, missä mies saisi kuitenkin kaiken (jos sinulla ei ole lapsia ja et halua, että sisaruksesi tai muu sinut perivä saisi ottaa kaiken mieheltä pois) - jos on syytä epäillä miestä filungiksi, voit aina muuttaa testamenttia, mutta kun olet kerran mennyt naimisiin, kukaan puoliso ei enää häitten jälkeen suostu avioehtoon....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti avioehto. Testamenteilla voi säädellä perintöä halutessa.
Ei aina voi. Vanhempani eivät halua tehdä sellaista testamenttia jossa mieheni suljetaan perinnöistäni pois, koska mies on jo saanut suuren perinnön vanhemmiltaan ja meillä ei ole avioehtoa. Heidän mielestään se olisi epäreilua kusetusta.
Avioliiton sisäisellä testamentilla, hassu.
Hassu, testamentteja on/ei ole joka sukupolvella ja ne vaikuttavat aina seuraaviin sukupolviin.
Mutta tässä ketjussa asian esille tuonut taisi oikeasti tarkoittaa, että jos ap llä + miehellä on avioehto Voi ap silti halutessaan (tai mies) määrätä omaisuudesta testamentissa esim kodin miehelle, kun se avioehdon kautta menisi apn perillisille.
Jos ap:llä ei ole lapsia eikä testamenttia, niin mies perii ap:n joka tapauksessa, oli sitten avioehtoa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä avioehtoa tarvitse, jos molemmat rakastaa toisiansa ja aioitte olla loppuelämän yhdessä.
Salli mun nauraa! Ei kai kukaan oikeasti voi ajatella noin? Olihan tämä sarkasmia, olihan?
Nykyään suurin osa liitoista päättyy eroon. Ja jos ei pääty, avioehtoa ei sovelleta missään. Ei siis ole mitään syytä olla tekemättä sellaista. Jos puoliso ei suostu, hälytyskellojen pitäisi soida. Miksi ei halua? Mitä hän pelkää? Miten hän toivoo hyötyvänsä sinusta, jos/kun ero tulee?
Kyllä minä ainakin ajattelen niin, että avioliitto loppuu vain kuolemaan. t: Yhden aviomiehen haudannut uudelleen avioitunut leskirouva. P.S. Ei ole avioehtoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, avioehto, ehdottomasti!
Älä mene naimisiin, jos mies ei sitä suostu tekemään! (Ja tämä koskee myös toisin päin, avioehto jokaiselle, joka naimisiin menee!!) - MUTTA sen lisäksi keskinäinen testamentti juurikin esim asunnon osalta, tai vaikkapa teet nyt testamentin, missä mies saisi kuitenkin kaiken (jos sinulla ei ole lapsia ja et halua, että sisaruksesi tai muu sinut perivä saisi ottaa kaiken mieheltä pois) - jos on syytä epäillä miestä filungiksi, voit aina muuttaa testamenttia, mutta kun olet kerran mennyt naimisiin, kukaan puoliso ei enää häitten jälkeen suostu avioehtoon....
Jos ap:llä ei ole lapsia, mies perii hänet ilman testamenttiakin.
Me ollaan oltu 10 vuotta naimisissa. Ei avioehtoa. Kun aikoinaan (15 vuotta sitten) muutettiin yhteen, oli molemmilla lähes saman verran omaisuutta. Omaisuus on aavistuksen karttunut. En ymmärrä, miksi meillä pitäisi olla avioehto. Olen ollut esikoisen kanssa 3 vuotta kotona, vuoden olin työelämässä, sitten syntyi toinen lapsi ja vuosi siitä kuopus. Olen edelleen lasten kanssa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa aina mutta se kannattaa tehdä niin että vaikuttaa vain eron sattuessa. Avioliiton päättyessä kuolemaan avioehdosta on vain haittaa.
Väärin, kuoleman kohdatessa sillä vasta on merkitystä erityisesti uusperheissä.
Kuoleman kohdatessa avioehdolla on merkitystä vain sellaisissa avioliitoissa joissa puolisot ajattelevat vain rahaa. Avio-oikeus takaa tänne jääneille puolisolle mahdollisuuden jatkaa entisenlaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa aina mutta se kannattaa tehdä niin että vaikuttaa vain eron sattuessa. Avioliiton päättyessä kuolemaan avioehdosta on vain haittaa.
Väärin, kuoleman kohdatessa sillä vasta on merkitystä erityisesti uusperheissä.
Kuoleman kohdatessa avioehdolla on merkitystä vain sellaisissa avioliitoissa joissa puolisot ajattelevat vain rahaa. Avio-oikeus takaa tänne jääneille puolisolle mahdollisuuden jatkaa entisenlaista elämää.
Jos olisin uusperheellinen, ajattelisin lapsiani, en leskeä joka jatkaa elämäänsä mahdollisen uuden puolison kanssa ja jolla ei ole mitään sidettä lapsiini. Kylmää mutta totta. Siksi en avioidukaan uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 10 vuotta naimisissa. Ei avioehtoa. Kun aikoinaan (15 vuotta sitten) muutettiin yhteen, oli molemmilla lähes saman verran omaisuutta. Omaisuus on aavistuksen karttunut. En ymmärrä, miksi meillä pitäisi olla avioehto. Olen ollut esikoisen kanssa 3 vuotta kotona, vuoden olin työelämässä, sitten syntyi toinen lapsi ja vuosi siitä kuopus. Olen edelleen lasten kanssa kotona.
Eihän teillä pitäisikään. Aviovarallisuussäännökset on tehty juuri teidän kaltaistanne tilannetta silmällä pitäen. Avioehto on fiksumpi tilanteessa, jossa molemmilla puolisoilla on yhtäläinen mahdollisuus kartuttaa omaa varallisuuttaan, tai joissa varallisuuserot jo avioliiton alkaessa ovat huomattavat.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 10 vuotta naimisissa. Ei avioehtoa. Kun aikoinaan (15 vuotta sitten) muutettiin yhteen, oli molemmilla lähes saman verran omaisuutta. Omaisuus on aavistuksen karttunut. En ymmärrä, miksi meillä pitäisi olla avioehto. Olen ollut esikoisen kanssa 3 vuotta kotona, vuoden olin työelämässä, sitten syntyi toinen lapsi ja vuosi siitä kuopus. Olen edelleen lasten kanssa kotona.
Joskus toinen on merkittävästi vauraampi, tai suvusta, missä todennäköisesti tulee perimään enemmän kuin toinen.
Joskus, valitettavasti, se kaikkein ihaninkin puoliso esim tärvää rahansa nettipeleihin, ostelee jotain turhuuksia, tekee huonoja sijoituksia, ehkä jopa 'piilottaa' varallisuuttaan - ja kun eron hetki tulee, joutuu se 'kunnollinen' puoliso kuitenkin maksamaan tasinkoa.
Meillä on avioehto ja parasta siinä on, ettei sitä 'ole' eikä tarvita niinkauan kuin liittomme kestää - oletamme toki että olemme ikuisesti pari, mutta eihän sitä oikeasti voi tietää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa aina mutta se kannattaa tehdä niin että vaikuttaa vain eron sattuessa. Avioliiton päättyessä kuolemaan avioehdosta on vain haittaa.
Väärin, kuoleman kohdatessa sillä vasta on merkitystä erityisesti uusperheissä.
Kuoleman kohdatessa avioehdolla on merkitystä vain sellaisissa avioliitoissa joissa puolisot ajattelevat vain rahaa. Avio-oikeus takaa tänne jääneille puolisolle mahdollisuuden jatkaa entisenlaista elämää.
Jos olisin uusperheellinen, ajattelisin lapsiani, en leskeä joka jatkaa elämäänsä mahdollisen uuden puolison kanssa ja jolla ei ole mitään sidettä lapsiini. Kylmää mutta totta. Siksi en avioidukaan uudelleen.
Jos uusperheellisen "uusi" puoliso jää leskeksi ja saa avio-oikeuden nojalla puolet yhteisestä omaisuudesta hallintaansa, tämä ei vaikuta kyseisen puolison myöhempään elämään tai avioliittoihin mitenkään. Toisin sanoen vaikka puoliso olisi kuollessaan avioliitossa alkuperäisen vainajan lapset saavat osuutensa lesken kuolinpesästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa aina mutta se kannattaa tehdä niin että vaikuttaa vain eron sattuessa. Avioliiton päättyessä kuolemaan avioehdosta on vain haittaa.
Väärin, kuoleman kohdatessa sillä vasta on merkitystä erityisesti uusperheissä.
Kuoleman kohdatessa avioehdolla on merkitystä vain sellaisissa avioliitoissa joissa puolisot ajattelevat vain rahaa. Avio-oikeus takaa tänne jääneille puolisolle mahdollisuuden jatkaa entisenlaista elämää.
Jos olisin uusperheellinen, ajattelisin lapsiani, en leskeä joka jatkaa elämäänsä mahdollisen uuden puolison kanssa ja jolla ei ole mitään sidettä lapsiini. Kylmää mutta totta. Siksi en avioidukaan uudelleen.
Jos uusperheellisen "uusi" puoliso jää leskeksi ja saa avio-oikeuden nojalla puolet yhteisestä omaisuudesta hallintaansa, tämä ei vaikuta kyseisen puolison myöhempään elämään tai avioliittoihin mitenkään. Toisin sanoen vaikka puoliso olisi kuollessaan avioliitossa alkuperäisen vainajan lapset saavat osuutensa lesken kuolinpesästä.
Ei se ihan näin mene (tai sitten ymmärsin kirjoittajan väärin). Oletetaan, että A, jolla on kaksi lasta edellisestä avioliitosta, ja lapseton B menevät naimisiin. Heille ei synny yhteisiä lapsia. Oletetaan edelleen, että A kuolee ja hänen omaisuutensa on 800. B:n omaisuus on 200. Kummallakaan ei ole velkaa.
Jos ei ole avioehtoa eikä testamenttia, niin B pitää oman 200 ja saa sen lisäksi tasinkona 300. A:n lapset perivät yhteensä 500. B:n kuollessa A:n lapset eivät peri enää mitään lisää, ellei B ole tehnyt heidän hyväkseen testamenttia.
Jos taas on koko omaisuutta koskeva avioehto, niin B pitää oman 200. A:n lapset taas perivät koko 800 omaisuuden.
Ero on siis merkittävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa aina mutta se kannattaa tehdä niin että vaikuttaa vain eron sattuessa. Avioliiton päättyessä kuolemaan avioehdosta on vain haittaa.
Väärin, kuoleman kohdatessa sillä vasta on merkitystä erityisesti uusperheissä.
Kuoleman kohdatessa avioehdolla on merkitystä vain sellaisissa avioliitoissa joissa puolisot ajattelevat vain rahaa. Avio-oikeus takaa tänne jääneille puolisolle mahdollisuuden jatkaa entisenlaista elämää.
Jos olisin uusperheellinen, ajattelisin lapsiani, en leskeä joka jatkaa elämäänsä mahdollisen uuden puolison kanssa ja jolla ei ole mitään sidettä lapsiini. Kylmää mutta totta. Siksi en avioidukaan uudelleen.
Jos uusperheellisen "uusi" puoliso jää leskeksi ja saa avio-oikeuden nojalla puolet yhteisestä omaisuudesta hallintaansa, tämä ei vaikuta kyseisen puolison myöhempään elämään tai avioliittoihin mitenkään. Toisin sanoen vaikka puoliso olisi kuollessaan avioliitossa alkuperäisen vainajan lapset saavat osuutensa lesken kuolinpesästä.
Ei se ihan näin mene (tai sitten ymmärsin kirjoittajan väärin). Oletetaan, että A, jolla on kaksi lasta edellisestä avioliitosta, ja lapseton B menevät naimisiin. Heille ei synny yhteisiä lapsia. Oletetaan edelleen, että A kuolee ja hänen omaisuutensa on 800. B:n omaisuus on 200. Kummallakaan ei ole velkaa.
Jos ei ole avioehtoa eikä testamenttia, niin B pitää oman 200 ja saa sen lisäksi tasinkona 300. A:n lapset perivät yhteensä 500. B:n kuollessa A:n lapset eivät peri enää mitään lisää, ellei B ole tehnyt heidän hyväkseen testamenttia.
Jos taas on koko omaisuutta koskeva avioehto, niin B pitää oman 200. A:n lapset taas perivät koko 800 omaisuuden.
Ero on siis merkittävä.
Ei se ihan noinkaan mene. B ei saa omistusoikeutta avio-oikeuden nojalla saamaansa 300 ja hänen kuoltuaan se palaa hänen perillisilleen. Testamenttia tähän ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa aina mutta se kannattaa tehdä niin että vaikuttaa vain eron sattuessa. Avioliiton päättyessä kuolemaan avioehdosta on vain haittaa.
Väärin, kuoleman kohdatessa sillä vasta on merkitystä erityisesti uusperheissä.
Kuoleman kohdatessa avioehdolla on merkitystä vain sellaisissa avioliitoissa joissa puolisot ajattelevat vain rahaa. Avio-oikeus takaa tänne jääneille puolisolle mahdollisuuden jatkaa entisenlaista elämää.
Jos olisin uusperheellinen, ajattelisin lapsiani, en leskeä joka jatkaa elämäänsä mahdollisen uuden puolison kanssa ja jolla ei ole mitään sidettä lapsiini. Kylmää mutta totta. Siksi en avioidukaan uudelleen.
Jos uusperheellisen "uusi" puoliso jää leskeksi ja saa avio-oikeuden nojalla puolet yhteisestä omaisuudesta hallintaansa, tämä ei vaikuta kyseisen puolison myöhempään elämään tai avioliittoihin mitenkään. Toisin sanoen vaikka puoliso olisi kuollessaan avioliitossa alkuperäisen vainajan lapset saavat osuutensa lesken kuolinpesästä.
Eipäs saakaan, jos ainoa omaisuus on esim. omakotitalo, johon leski jää jumittamaan. Lapset maksavat perintöveron eikä saa mitään vastineeksi. Miksi kukaan tekisi niin lapsilleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa aina mutta se kannattaa tehdä niin että vaikuttaa vain eron sattuessa. Avioliiton päättyessä kuolemaan avioehdosta on vain haittaa.
Väärin, kuoleman kohdatessa sillä vasta on merkitystä erityisesti uusperheissä.
Kuoleman kohdatessa avioehdolla on merkitystä vain sellaisissa avioliitoissa joissa puolisot ajattelevat vain rahaa. Avio-oikeus takaa tänne jääneille puolisolle mahdollisuuden jatkaa entisenlaista elämää.
Jos olisin uusperheellinen, ajattelisin lapsiani, en leskeä joka jatkaa elämäänsä mahdollisen uuden puolison kanssa ja jolla ei ole mitään sidettä lapsiini. Kylmää mutta totta. Siksi en avioidukaan uudelleen.
Jos uusperheellisen "uusi" puoliso jää leskeksi ja saa avio-oikeuden nojalla puolet yhteisestä omaisuudesta hallintaansa, tämä ei vaikuta kyseisen puolison myöhempään elämään tai avioliittoihin mitenkään. Toisin sanoen vaikka puoliso olisi kuollessaan avioliitossa alkuperäisen vainajan lapset saavat osuutensa lesken kuolinpesästä.
Ei se ihan näin mene (tai sitten ymmärsin kirjoittajan väärin). Oletetaan, että A, jolla on kaksi lasta edellisestä avioliitosta, ja lapseton B menevät naimisiin. Heille ei synny yhteisiä lapsia. Oletetaan edelleen, että A kuolee ja hänen omaisuutensa on 800. B:n omaisuus on 200. Kummallakaan ei ole velkaa.
Jos ei ole avioehtoa eikä testamenttia, niin B pitää oman 200 ja saa sen lisäksi tasinkona 300. A:n lapset perivät yhteensä 500. B:n kuollessa A:n lapset eivät peri enää mitään lisää, ellei B ole tehnyt heidän hyväkseen testamenttia.
Jos taas on koko omaisuutta koskeva avioehto, niin B pitää oman 200. A:n lapset taas perivät koko 800 omaisuuden.
Ero on siis merkittävä.
Ei se ihan noinkaan mene. B ei saa omistusoikeutta avio-oikeuden nojalla saamaansa 300 ja hänen kuoltuaan se palaa hänen perillisilleen. Testamenttia tähän ei tarvita.
Olet yksiselitteisesti väärässä. Tasinkona saatuun omaisuuteen saa täyden omistusoikeuden eikä se lesken kuoleman jälkeen palaudu ensimmäisen puolison perillisille.
Sekoitat nyt lesken saaman tasingon tilanteeseen, jossa naimisissa oleva lapseton henkilö kuolee ilman testamenttia. Silloin leski perii kaiken (ja saa perintöön täyden omistusoikeuden), mutta lesken kuoltua ensiksi kuolleen puolison osuus omaisuudesta palautuu tämän perillisille.
Kannattaa aina tehdä, vaikka molemmat olisi köyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa aina mutta se kannattaa tehdä niin että vaikuttaa vain eron sattuessa. Avioliiton päättyessä kuolemaan avioehdosta on vain haittaa.
Väärin, kuoleman kohdatessa sillä vasta on merkitystä erityisesti uusperheissä.
Kuoleman kohdatessa avioehdolla on merkitystä vain sellaisissa avioliitoissa joissa puolisot ajattelevat vain rahaa. Avio-oikeus takaa tänne jääneille puolisolle mahdollisuuden jatkaa entisenlaista elämää.
Jos olisin uusperheellinen, ajattelisin lapsiani, en leskeä joka jatkaa elämäänsä mahdollisen uuden puolison kanssa ja jolla ei ole mitään sidettä lapsiini. Kylmää mutta totta. Siksi en avioidukaan uudelleen.
Jos uusperheellisen "uusi" puoliso jää leskeksi ja saa avio-oikeuden nojalla puolet yhteisestä omaisuudesta hallintaansa, tämä ei vaikuta kyseisen puolison myöhempään elämään tai avioliittoihin mitenkään. Toisin sanoen vaikka puoliso olisi kuollessaan avioliitossa alkuperäisen vainajan lapset saavat osuutensa lesken kuolinpesästä.
Eipäs saakaan, jos ainoa omaisuus on esim. omakotitalo, johon leski jää jumittamaan. Lapset maksavat perintöveron eikä saa mitään vastineeksi. Miksi kukaan tekisi niin lapsilleen?
Kyllä lapset saavat. Nimittäin vainajan omistusosuuden omakotitalosta. Perintö ei aina ole sellaista omaisuutta jonka saisi heti tuhlattavaksi eikä ole tarpeen ollakaan. Lesken elämä ei kuitenkaan useimmissa tapauksissa kestä pitkään vainajan jälkeen joten aika äkkiä sen kuitenkin saa vaikka sille ei todennäköisesti ole mitään tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina tehdä, vaikka molemmat olisi köyhiä.
Miksi jos ainoa omaisuus on ruosteinen Lada ja muuten jää vain vuokrasopimus irtisanottavaksi?
Esimerkiksi lahja on sellainen paperi. Samoin monet sopimukset.
Miksi kukaan sellaisia tekee? Syitä lienee monia.