Lue keskustelun säännöt.
Raatorehellinen "treffi-ilmo"
Tuli mieleen muutamastakin keskustelusta, minkälainen olisi sinun täysin kaunistelematon treffi-ilmoitus? Millainen olet ihan aidosti? Ja yläpeukku niille joiden kanssa voisi lähteä treffeille, alapeukku jos ei kiinnostaisi.
Kommentit (2057)
Vierailija kirjoitti:
33-vuotias mies etsii elämänkumppania.
Kärsin vaikeasta ahdistuneisuudesta julkisilla paikoilla ja vietänkin mieluiten suurimman osan ajasta kotona. En ole työelämässä enkä tiedä tulenko koskaan olemaankaan (tai haluanko edes), mutta olen sosiaalisesti kyvykäs ja hauskakin, ainakin omasta mielestäni.
Olen yli 190 senttimetriä pitkä, painan reilut 120 kiloa ja ajan harvat hiukseni siiliksi. Harrastan voimaharjoittelua viitenä päivänä viikossa, eli ruumiinrakenteeni on lihaksikas, mutta hivenen pehmeä. Minulla on tatuointeja, jotka näyttävät esikouluikäisen suunnittelemilta, mutta pidän niistä.
Katson paljon elokuvia ja jonkin verran sarjojakin, joskus jopa innostun lukemaan ihan oikeita kirjoja. Maailmankatsomukseni on hyvinkin eksistentialistinen ja nihilistinenkin, mutta pyrin olemaan mahdollisimman positiivinen ja onnellinen.
Kovin erikoisia vaatimuksia kumppaniehdokkaalle ei ole, kunhan olisit lapseton ja normaalipainoinen. Kotikeskeinen ja samankaltaisesti ahdistunutkin saisit olla, ettei joutuis selittelemään miksei huvita mennä ikinä mihinkään. Voimme perustaa yhdessä perheen, jos sinä huolehdit toimeentulosta, mutta voidaan luoda yhteinen elämä kaksinkin, mieluiten sähköttömässä erämaamökissä helvetin kaukana muista ihmisistä.
Lisään nyt vielä sen verran, että iälläsikään ei ole mitään väliä. Sanotaan nyt vaikka, että nainen ikähaarukassa 25-50 vuotta olisi sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja mistä päin olet m33?
Pirkanmaalta, mutta en ole sijaintiini mitenkään sidottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mistä päin olet m33?
Pirkanmaalta, mutta en ole sijaintiini mitenkään sidottu.
Sähköttömään erämaamökkiin en tahtoisi muuttaa, mutta jos sinä muutat helsinkiin
Olen nainen, 27, ehkä hieman alipainoinen (ellei haittaa) ja olen ujo, ehkä jopa estynyt. Työtön olen ja introvertti, kotona viihtyvä, kirjoja lukeva, elokuvia rakastava !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mistä päin olet m33?
Pirkanmaalta, mutta en ole sijaintiini mitenkään sidottu.
Sähköttömään erämaamökkiin en tahtoisi muuttaa, mutta jos sinä muutat helsinkiin
Olen nainen, 27, ehkä hieman alipainoinen (ellei haittaa) ja olen ujo, ehkä jopa estynyt. Työtön olen ja introvertti, kotona viihtyvä, kirjoja lukeva, elokuvia rakastava !
Kaikki muu kuulostaa hyvältä paitsi Helsinki. Sinne en takaisin kaipaa, liikaa hektistä kaupunkia makuuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihava 159/130 kolmen lapsen yh etsii rikasta laatikkoleukaista kirurgia tai lentäjää vakisuhteeseen. Asun meri-rastilassa ja elän kelan tuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mistä päin olet m33?
Pirkanmaalta, mutta en ole sijaintiini mitenkään sidottu.
Sähköttömään erämaamökkiin en tahtoisi muuttaa, mutta jos sinä muutat helsinkiin
Olen nainen, 27, ehkä hieman alipainoinen (ellei haittaa) ja olen ujo, ehkä jopa estynyt. Työtön olen ja introvertti, kotona viihtyvä, kirjoja lukeva, elokuvia rakastava !Kaikki muu kuulostaa hyvältä paitsi Helsinki. Sinne en takaisin kaipaa, liikaa hektistä kaupunkia makuuni.
No voi höh! Minä taas en tahdo pois helsingistä. En tosin asu kantakaupungissa, vaan rauhallisessa haagassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa!
Asumuseroon päätynyt mamma, jolla jo aikuiset lapset, etsii miestä. Siis kätevää käsistään, ja joka kestää hyvän itsetuntoni. Olen akateeminen käsienheiluttaja, ja teen työtäni innoissani. En silti ole mikään uranainen, vaan perheeni oli aina etusijalla, myös mieheni työ. Sitäkään en kadu.
Ammatillasi ja opinnoillasi ei väliä, mutta oletan, että työsi on mielestäsi ok. Eli olet sinut ammattisi kanssa. Sinulla voi olla joku hullu harrastus, koska itsekin olen monista asioista kiinnostunut. Voit myös olla yrittäjätyyppiä, mutta toivottavasti et sarjayrittäjä. Ymmärrän työtunnit ja sitoutumisen, mutta en jaksa rauhattomuutta ja jatkuvaa tyytymättömyyttä, koska sen terapointi on työtäni.
Olen ambivertti, eli viihdyn seurassa ja yksinkin. Ratkaisevaa on itsesi ja minun hyväksyminen. Jos olet normaalin näköinen, et liian kaunis mieheksi, mutta siisti, myös hampaat kunnossa, voisit olla tyyppiäni. Edellytyksenä, että pidät myös minua viehättävänä. Kiloja on kyllä, mutta kannan ne, ja pukeudun naisellisesti. Luvassa mukava ja hyvänä pitävä nainen.
Vierailija kirjoitti:
33-vuotias mies etsii elämänkumppania.
Kärsin vaikeasta ahdistuneisuudesta julkisilla paikoilla ja vietänkin mieluiten suurimman osan ajasta kotona. En ole työelämässä enkä tiedä tulenko koskaan olemaankaan (tai haluanko edes), mutta olen sosiaalisesti kyvykäs ja hauskakin, ainakin omasta mielestäni.
Olen yli 190 senttimetriä pitkä, painan reilut 120 kiloa ja ajan harvat hiukseni siiliksi. Harrastan voimaharjoittelua viitenä päivänä viikossa, eli ruumiinrakenteeni on lihaksikas, mutta hivenen pehmeä. Minulla on tatuointeja, jotka näyttävät esikouluikäisen suunnittelemilta, mutta pidän niistä.
Katson paljon elokuvia ja jonkin verran sarjojakin, joskus jopa innostun lukemaan ihan oikeita kirjoja. Maailmankatsomukseni on hyvinkin eksistentialistinen ja nihilistinenkin, mutta pyrin olemaan mahdollisimman positiivinen ja onnellinen.
Kovin erikoisia vaatimuksia kumppaniehdokkaalle ei ole, kunhan olisit lapseton ja normaalipainoinen. Kotikeskeinen ja samankaltaisesti ahdistunutkin saisit olla, ettei joutuis selittelemään miksei huvita mennä ikinä mihinkään. Voimme perustaa yhdessä perheen, jos sinä huolehdit toimeentulosta, mutta voidaan luoda yhteinen elämä kaksinkin, mieluiten sähköttömässä erämaamökissä helvetin kaukana muista ihmisistä.
Oletko yhteiskunnan elätti vai rikas perijä? Työelämän vieroksuminen tuntuu oudolle, kun salille kuitenkin usein pääset ja pidät itseäsi sosiaalisesti taitavana. Miksi työ ei kelpaa? Se kertoo ihmisestä yllättävän paljon, eikä lainkaan mitään positiivista. On niin paljon erilaisia töitä, missä ei tarvitse olla isojen joukkojen keskellä, jos ihmismäärät ahdistavat. Jokaisen pitäisi osallistua tämän yhteiskunnan pyörittämiseen omalla panoksellaan - joko työnteolla tai sitten huikeita omaisuus/pääomaveroja maksellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
33-vuotias mies etsii elämänkumppania.
Kärsin vaikeasta ahdistuneisuudesta julkisilla paikoilla ja vietänkin mieluiten suurimman osan ajasta kotona. En ole työelämässä enkä tiedä tulenko koskaan olemaankaan (tai haluanko edes), mutta olen sosiaalisesti kyvykäs ja hauskakin, ainakin omasta mielestäni.
Olen yli 190 senttimetriä pitkä, painan reilut 120 kiloa ja ajan harvat hiukseni siiliksi. Harrastan voimaharjoittelua viitenä päivänä viikossa, eli ruumiinrakenteeni on lihaksikas, mutta hivenen pehmeä. Minulla on tatuointeja, jotka näyttävät esikouluikäisen suunnittelemilta, mutta pidän niistä.
Katson paljon elokuvia ja jonkin verran sarjojakin, joskus jopa innostun lukemaan ihan oikeita kirjoja. Maailmankatsomukseni on hyvinkin eksistentialistinen ja nihilistinenkin, mutta pyrin olemaan mahdollisimman positiivinen ja onnellinen.
Kovin erikoisia vaatimuksia kumppaniehdokkaalle ei ole, kunhan olisit lapseton ja normaalipainoinen. Kotikeskeinen ja samankaltaisesti ahdistunutkin saisit olla, ettei joutuis selittelemään miksei huvita mennä ikinä mihinkään. Voimme perustaa yhdessä perheen, jos sinä huolehdit toimeentulosta, mutta voidaan luoda yhteinen elämä kaksinkin, mieluiten sähköttömässä erämaamökissä helvetin kaukana muista ihmisistä.
Oletko yhteiskunnan elätti vai rikas perijä? Työelämän vieroksuminen tuntuu oudolle, kun salille kuitenkin usein pääset ja pidät itseäsi sosiaalisesti taitavana. Miksi työ ei kelpaa? Se kertoo ihmisestä yllättävän paljon, eikä lainkaan mitään positiivista. On niin paljon erilaisia töitä, missä ei tarvitse olla isojen joukkojen keskellä, jos ihmismäärät ahdistavat. Jokaisen pitäisi osallistua tämän yhteiskunnan pyörittämiseen omalla panoksellaan - joko työnteolla tai sitten huikeita omaisuus/pääomaveroja maksellen.
Ei hän ehkä koko elämäntarinaanasa tuohon saanut kirjoitettua. Voi olla taustalla kaikenlaista. Tämä on muutenkin hyvänmielen ketju, älä kommentoi tuollaista väliin.
Vierailija kirjoitti:
Jos eroaisin miehestäni...
35-vuotias semierakko nainen etsii satunnaista seuraa kahville, kävelylle ja rentoon illanviettoon kivannäköisistä ja fiksuista miehistä. Monikossa, koska en halua kiintyä yhteen ihmiseen ja kyllästyn nopeasti. Tapaaminen maksimissaan kerta viikkoon riittää, en jaksa seksiäkään sen enempää. Olen erittäin introvertti ja itsenäinen, enkä osaa ottaa toisten tunteita huomioon, joten ethän kiinny minuunkaan liikaa. Myös hoikka ja kauniiksi kehuttu, mutta ikä alkaa tehdä tehtävänsä siinäkin mielessä, ettei puunaaminen ja miesten miellyttäminen jaksa enää kauheasti kiinnostaa. Valitsen nykyään vaatteeni mukavuuden pohjalta ja liikun vain pitääkseni pahimmat krampit ja kolotukset loitolla. Kissat on parasta, mitä tiedän.
Olen miespuolinen vastineesi, mutta olen jo eronnut monta vuotta sitten ja olen jo 44v. Liikunnalla ja elämäntavoilla kuitenkin ihan hyvässä kunnossa ulkoisessa olemuksessa edelleen. Todennut, että semierakkous, introverttiys ja vain harvakseltaan tapailu on se oma juttuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuusikymppinen aika lihava nainen. Unelias ja saamaton. Ei pese joka aamu ja ilta hampaitaan. Kitkerä kaikkia uusia vouhotuksia kohtaan. Vihaa modernia arkkitehtuuria. Rahat aina lopussa. Pitää itseään jotenkin fiininä kun on joskus kauan sitten käynyt korkeakoulun. Kova paukuttelemaan.
Taidan kirjoittaa vielä kerran tähän ketjuun. Itse olen nyt alle 30 v nainen. Lukion jälkeen en ole saanut mitään "kunnollista" aikaan elämässäni. Osittain sen vuoksi, että itsetuntoni meni kiusaamisenkin myötä. Olin silloin ja olen edelleen hyvin yksinäinen. Huono itsetunto ja jännitys vaikeuttaa elämässä eteenpäin menoa. En ole työllistynyt ja en omaa edes ammattia vielä. Koulutus kesken ja ehkä saisin sen joskus loppuun. Haaveena oli opiskella enemmän. Ne haaveet ovat vaan vuosien aikana haalistuneet ja harvoin uskon itseeni. Tyhmä en ole, vaikka outokin sekä monesti sosiaalisissa tilanteissa melko pihalla oleva sekä jännittynyt olenkin.
En käy oikeastaan missään. Kerran viikossa kaupassa tai kirppikseltä. Haaveissa suunnittelen kuinka menisin eri tapahtumiin ja eläisin aktiivista elämää. Sitten en yksin kuitenkaan uskalla mennä. Mietin, että olisin kuitenkin siellä yksin ja jäisi surullinen olo. Samoin huomaan kuinka sosiaaliset tilanteet väsyttävät. Ehkä se jännitys väsyttää vielä lisää. Pari tuntia ihmisten ilmoilla riittää. Toisaalta kaipaan seuraa monesti silti. Haluaisin puhua kaikesta ja myös kuunnella toista. Elämäni on hyvin tylsääkin. Monesti se on ok, mutta ei aina. Tämä vaikka kuinka omaisi hyvän mielikuvituksen. Aina sekään ei riitä.
Jos mietin itseäni niin ulkonäköni on hyvin tavallinen. En oikein koskaan ole pitänyt itsestäni. Leveät kasvot, huonot hiukset, liian iso leuka ja huono näkö. Pituutta yli 170 cm. Normaalipainoinen olen, mutta ei missään parhaassa kunnossa. Kävellä jaksan vaikka kuinka paljon ja ehkä se pitää kuntoa jotenkin yllä varsinkin jos tulee yli 2 tuntia päivässä.
On muuten vaikeaa itse kuvailla itseään. Varsinkin kun on yksinäinen ihminen. Jotenkin siinä "kadottaa" itsensä. Tarvisin ehkä apua siihen, että löytäisin taas itseni. En kuitenkaan helposti luota muihin tai pysty olekaan rennosti. Seksi on itselle "vieras" asia ja en tiedä, koska minusta olisi siihen. En haluasi olla taakka kenellekään, mutta moni tavallinen asia jännittää paljon.
Muuten olen melko tavallinen ihminen. Usein innostun kaikesta, mutta onnistus laantuu joko jännityksen, rahattomuuden tai sen vuoksi etten haluaisi yksin mennä tai tehdä jotain. Olen joskus joutunut olemaan yksin ihmisten keskellä niin paljon etten nykyään oikein osaa nauttia niistä hetkistä. Eri asia on olla yksin omassa olossa. Kaipaan rauhallista elämää. Mieluummin maaseudulla. Monta asiaa voisin kokeilla ja tämä esim harrastuksiin liittyen. Nyt pidän kiinni niistä tutuista kivoista asioista mitkä piristävät. Niitä esim ulkoilu ja luonto, musiikki, lukeminen sekä tietyt elokuvat ja sarjat. Eläimistä pidän, mutta ei ole enää omaa.
Kaunistelematta arkeni on hyvin tavallista. Olen myös liikaa haaveissani ja kuvittelen elämäni paremmaksi. Monesti olen ainakin lievästi masentunut ja moni asia ahdistaa. Silloin yritän selvitä vaan siitä päivästä. Häpeän itseäni ja elämääni välillä paljon. Koen, että jos uskaltaisin enemmän niin olisin "parempi" versio itsestäni. En ole nyt päässyt kuorestani ja kaikki menneisyyden jutut sekä huono itsetunto on tehnyt minusta tälläisen. Tietysti ihminen tekee itse sen työn, mutta tarvisin jonkun apua myös. En ole ilkeä ihminen kuitenkaan. Toivoton ja panikoiva monesti. Musiikki on itselleni tärkein asia kaikista jos pitää yksi valita. Osaan soittaa itse jonkin verran ja kuuntelen monenlaista. Minun piti kirjoittaa lyhyt viesti. Se ei vaan onnistunut nytkään. Vaikeaa on uskoa siihen, että joku tahtoisi juuri minut. On todella vaikeaa edes ajatella niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mistä päin olet m33?
Pirkanmaalta, mutta en ole sijaintiini mitenkään sidottu.
Sähköttömään erämaamökkiin en tahtoisi muuttaa, mutta jos sinä muutat helsinkiin
Olen nainen, 27, ehkä hieman alipainoinen (ellei haittaa) ja olen ujo, ehkä jopa estynyt. Työtön olen ja introvertti, kotona viihtyvä, kirjoja lukeva, elokuvia rakastava !
Olen eri mutta vaikutat ihanalta! :) kuinka pitkä olet? ja tarkoitatko seksuaalisesti estynyt? kuinka tärkeää seksi on sinulle? ja oletko enemmän vanilja vai kinky?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
33-vuotias mies etsii elämänkumppania.
Kärsin vaikeasta ahdistuneisuudesta julkisilla paikoilla ja vietänkin mieluiten suurimman osan ajasta kotona. En ole työelämässä enkä tiedä tulenko koskaan olemaankaan (tai haluanko edes), mutta olen sosiaalisesti kyvykäs ja hauskakin, ainakin omasta mielestäni.
Olen yli 190 senttimetriä pitkä, painan reilut 120 kiloa ja ajan harvat hiukseni siiliksi. Harrastan voimaharjoittelua viitenä päivänä viikossa, eli ruumiinrakenteeni on lihaksikas, mutta hivenen pehmeä. Minulla on tatuointeja, jotka näyttävät esikouluikäisen suunnittelemilta, mutta pidän niistä.
Katson paljon elokuvia ja jonkin verran sarjojakin, joskus jopa innostun lukemaan ihan oikeita kirjoja. Maailmankatsomukseni on hyvinkin eksistentialistinen ja nihilistinenkin, mutta pyrin olemaan mahdollisimman positiivinen ja onnellinen.
Kovin erikoisia vaatimuksia kumppaniehdokkaalle ei ole, kunhan olisit lapseton ja normaalipainoinen. Kotikeskeinen ja samankaltaisesti ahdistunutkin saisit olla, ettei joutuis selittelemään miksei huvita mennä ikinä mihinkään. Voimme perustaa yhdessä perheen, jos sinä huolehdit toimeentulosta, mutta voidaan luoda yhteinen elämä kaksinkin, mieluiten sähköttömässä erämaamökissä helvetin kaukana muista ihmisistä.
Oletko yhteiskunnan elätti vai rikas perijä? Työelämän vieroksuminen tuntuu oudolle, kun salille kuitenkin usein pääset ja pidät itseäsi sosiaalisesti taitavana. Miksi työ ei kelpaa? Se kertoo ihmisestä yllättävän paljon, eikä lainkaan mitään positiivista. On niin paljon erilaisia töitä, missä ei tarvitse olla isojen joukkojen keskellä, jos ihmismäärät ahdistavat. Jokaisen pitäisi osallistua tämän yhteiskunnan pyörittämiseen omalla panoksellaan - joko työnteolla tai sitten huikeita omaisuus/pääomaveroja maksellen.
En käy salilla, harjoittelen kotona.
En ole työkykyinen. Tiedän, että on olemassa töitä, joissa ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa, mutta en ole tällä hetkellä pystyvä olemaan poissa kotoa kokonaista työpäivää, puolikaskin tekisi tiukkaa ja johtaisi vääjäämättä loppuunpalamiseen (taas), eikä alallani ole minkäänlaista mahdollisuutta etätyöskentelyyn. Se ei ole kenenkään etu, että puolikuntoisena yrittää tehdä töitä muutaman viikon/maksimissaan muutaman kuukauden, jos tulos on kerta toisensa jälkeen sama; voinnin täydellinen romahtaminen, 300 päivän sairasloma ja päälle kuntoutustukirumba.
On hellyyttävää, että jokaisen kansalaisen veropanos on sinulle henkilökohtaisesti noin merkittävä asia, mutta minä en jaksa enää potea huonoa omatuntoa siitä, että olen tahtomattani työkyvytön (ja nykyään myös työhaluton, koska työnteko on joka ikinen kerta vetänyt mielenterveyteni viemäristä alas). Muutaman kymmenen vuoden päästä kaikki meistä on pelkkiä tuulen riepottelemia ruohotupsuja, niin mitäpä sitä lyhyttä ja merkityksetöntä ihmiselämää käyttäis itsensä soimaamiseen siitä, ettei pysty osallistumaan oravanpyörään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
33-vuotias mies etsii elämänkumppania.
Kärsin vaikeasta ahdistuneisuudesta julkisilla paikoilla ja vietänkin mieluiten suurimman osan ajasta kotona. En ole työelämässä enkä tiedä tulenko koskaan olemaankaan (tai haluanko edes), mutta olen sosiaalisesti kyvykäs ja hauskakin, ainakin omasta mielestäni.
Olen yli 190 senttimetriä pitkä, painan reilut 120 kiloa ja ajan harvat hiukseni siiliksi. Harrastan voimaharjoittelua viitenä päivänä viikossa, eli ruumiinrakenteeni on lihaksikas, mutta hivenen pehmeä. Minulla on tatuointeja, jotka näyttävät esikouluikäisen suunnittelemilta, mutta pidän niistä.
Katson paljon elokuvia ja jonkin verran sarjojakin, joskus jopa innostun lukemaan ihan oikeita kirjoja. Maailmankatsomukseni on hyvinkin eksistentialistinen ja nihilistinenkin, mutta pyrin olemaan mahdollisimman positiivinen ja onnellinen.
Kovin erikoisia vaatimuksia kumppaniehdokkaalle ei ole, kunhan olisit lapseton ja normaalipainoinen. Kotikeskeinen ja samankaltaisesti ahdistunutkin saisit olla, ettei joutuis selittelemään miksei huvita mennä ikinä mihinkään. Voimme perustaa yhdessä perheen, jos sinä huolehdit toimeentulosta, mutta voidaan luoda yhteinen elämä kaksinkin, mieluiten sähköttömässä erämaamökissä helvetin kaukana muista ihmisistä.
Oletko yhteiskunnan elätti vai rikas perijä? Työelämän vieroksuminen tuntuu oudolle, kun salille kuitenkin usein pääset ja pidät itseäsi sosiaalisesti taitavana. Miksi työ ei kelpaa? Se kertoo ihmisestä yllättävän paljon, eikä lainkaan mitään positiivista. On niin paljon erilaisia töitä, missä ei tarvitse olla isojen joukkojen keskellä, jos ihmismäärät ahdistavat. Jokaisen pitäisi osallistua tämän yhteiskunnan pyörittämiseen omalla panoksellaan - joko työnteolla tai sitten huikeita omaisuus/pääomaveroja maksellen.
Ohiksena kirjoitan tähän, että minusta on ikävää jos tälläiseen ketjuun tullaan arvostelemaan ihmisiä. Itse olen nainen jolla myös on ollut vaikeaa lukion jälkeen. Olen yrittänyt opiskella ja saanut tukia välillä. Monet kerrat tosin olen jättänyt tuet hakematta. Nytkin elän säästöillä. Monet kerrat olen yrittänyt löytää omaa alaani. Olen esim siivonnut. Silti niitä töitä missä pärjäisin hyvin on melko vähän. Jos ei omaa kokemusta on vaikeaa päästä mihinkään. Monen hyvin "taitavankin" ihmisen on vaikeaa työllistyä. Pitää muistaa, että töihin ei ole helppoa pääsyä. Itse ainakin jo muutenkin häpeän elämääni ja sitä etten pysty siihen mihin joku muu. Ei tarvi enää muiden arvostella. Sivusta tämä.
Viisikymppinen naisihminen etsii aikuisesta miehestä kaveria ja kumppania arkeen ja juhlaan. Olen tyytyväinen elämääni, viihdyn myös itseni seurassa ja tulen toimeen omillani. Tykkään pyöräillä, hiihtää ja retkeillä, käydä kylässä, teatterissa ja matkustella. Pidän ruuanlaitosta ja kotihommista, kestitsen mielelläni vieraita ja lapsiani perheineen. Ajoittain olen patalaiska pirttihirmu, tuolloin tarvitsen lepoa ja vaadin ehdotonta rauhaa. Olen tapojeni orja ja asun mielelläni yksin Peilikuva ei pelästytä, mutta tyynynkuva pysyy poskessa yön jäljiltä pitkälti iltapäivään.
Lapin Erä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mistä päin olet m33?
Pirkanmaalta, mutta en ole sijaintiini mitenkään sidottu.
Sähköttömään erämaamökkiin en tahtoisi muuttaa, mutta jos sinä muutat helsinkiin
Olen nainen, 27, ehkä hieman alipainoinen (ellei haittaa) ja olen ujo, ehkä jopa estynyt. Työtön olen ja introvertti, kotona viihtyvä, kirjoja lukeva, elokuvia rakastava !Olen eri mutta vaikutat ihanalta! :) kuinka pitkä olet? ja tarkoitatko seksuaalisesti estynyt? kuinka tärkeää seksi on sinulle? ja oletko enemmän vanilja vai kinky?
En ole seksuaalisesti estynyt, toisaalta olen viimeksi harrastanut seksiä 19-vuotiaana. Haluan löytää Sen Oikean ensin, vasta sitten tahdon harrastaa seksiä seuraavan kerran. Olen kai vanilja, entiedä! Olen 166cm.
33-vuotias mies etsii elämänkumppania.
Kärsin vaikeasta ahdistuneisuudesta julkisilla paikoilla ja vietänkin mieluiten suurimman osan ajasta kotona. En ole työelämässä enkä tiedä tulenko koskaan olemaankaan (tai haluanko edes), mutta olen sosiaalisesti kyvykäs ja hauskakin, ainakin omasta mielestäni.
Olen yli 190 senttimetriä pitkä, painan reilut 120 kiloa ja ajan harvat hiukseni siiliksi. Harrastan voimaharjoittelua viitenä päivänä viikossa, eli ruumiinrakenteeni on lihaksikas, mutta hivenen pehmeä. Minulla on tatuointeja, jotka näyttävät esikouluikäisen suunnittelemilta, mutta pidän niistä.
Katson paljon elokuvia ja jonkin verran sarjojakin, joskus jopa innostun lukemaan ihan oikeita kirjoja. Maailmankatsomukseni on hyvinkin eksistentialistinen ja nihilistinenkin, mutta pyrin olemaan mahdollisimman positiivinen ja onnellinen.
Kovin erikoisia vaatimuksia kumppaniehdokkaalle ei ole, kunhan olisit lapseton ja normaalipainoinen. Kotikeskeinen ja samankaltaisesti ahdistunutkin saisit olla, ettei joutuis selittelemään miksei huvita mennä ikinä mihinkään. Voimme perustaa yhdessä perheen, jos sinä huolehdit toimeentulosta, mutta voidaan luoda yhteinen elämä kaksinkin, mieluiten sähköttömässä erämaamökissä helvetin kaukana muista ihmisistä.