Raatorehellinen "treffi-ilmo"

Vierailija kirjoitti:

Nainen, ikää 29 vuotta

Diagnoosit: skitsoaffektiivinen häiriö, ahdistuneisuushäiriö ja vaikea masennus. En suostu syömään lääkkeitä

Huumorintaju sarkastinen, elämänasenne realistinen

Panettaa ja olen märkänä 24/7

Normaalipainon alarajoilla, ihan ok body

Naamasta kehuja saatu

Vakitöissä, en etsi elättäjää

En halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa, koskaan, etkä saa päätäni kääntymään tässä asiassa

Vapaa-aika menee Xboxilla pelatessa, joogatessa tai kirjoja lukiessa

Pakkomielteenomaiset kiinnostuksenkohteet filosofia ja avaruus

Sinulta toivon hyvää huumorintajua ja omaakin elämää, koska haluan olla paljon omissa oloissani

Kyllä meidän juttu voisi toimia. Mutta mikset suostu syömään lääkkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen, ikää 29 vuotta

Diagnoosit: skitsoaffektiivinen häiriö, ahdistuneisuushäiriö ja vaikea masennus. En suostu syömään lääkkeitä

Huumorintaju sarkastinen, elämänasenne realistinen

Panettaa ja olen märkänä 24/7

Normaalipainon alarajoilla, ihan ok body

Naamasta kehuja saatu

Vakitöissä, en etsi elättäjää

En halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa, koskaan, etkä saa päätäni kääntymään tässä asiassa

Vapaa-aika menee Xboxilla pelatessa, joogatessa tai kirjoja lukiessa

Pakkomielteenomaiset kiinnostuksenkohteet filosofia ja avaruus

Sinulta toivon hyvää huumorintajua ja omaakin elämää, koska haluan olla paljon omissa oloissani

Kyllä meidän juttu voisi toimia. Mutta mikset suostu syömään lääkkeitä?

Vuosia meni niitä syödessä ja voin entistä huonommin niiden myötä. Olen kehittänyt muita keinoja hallita noita mielenterveysongelmia.

Olen 53v nainen. Nuorena nätti ja raikkaan näköinen, nykyään hieman rupsahtanut. Pitkät hiukset on edelleen ja olen normaalipainoinen. Olen keskituloinen sairaanhoitaja, omistan puolet asunto-osakkeesta, 20v auton ja kesämökin. Työpäivien jälkeen olen tosi väsynyt eli toivon mieheltä emännän ominaisuuksia eli tykkää käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja huoltaa kotia ja lapsia. Ruoanlaittotaitoni on tyydyttävä tyyliin; karjalanpaisti, makaronilaatikko, hernekeitto..  Huumorintajuinen olen kyllä,  esim. kummelit, jopet show ja putous saa minut nauramaan hillittömästi. Siideriä ja punaviiniä tykkään ottaa pari kertaa viikossa annoksen tai pari. Seksiä tykkään harrastaa max pari kertaa kuukaudessa, tosin jos olet oikein sinnikäs, niin saatan kolmannenkin kerran ryhtyä. Nuorempana saatoin langeta syrjähyppyyn, mutta nykyään en enää jaksa. Olen ihan hyväluonteinen ja hyväntahtoinen enkä tykkää riidellä. Liikuntaa olen harrastanut koko ikäni aktiivisesti, mutta viimeisen vuoden aikana tahti on vähän hiipunut. Ai niin, vatsa on ollut ongelmani aina eli olen kova piereskelemään ja minulla on usein kakkahätä.

Sinulta mies toivon: miellyttävää ulkonäköä, normaalipainoa, rauhallisuutta, kädentaitoja esim, remppahommissa ja kotitöissä, huumorintajua, savuttomuutta, alkon kohtuukäyttöä ja sitoutumista minuun <3 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

29-vuotias taiteellinen introvertti. Ruma kuin krapulainen perkele. Perhekeskeinen ja rakastava

Mut mies vai nainen?

Nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

29-vuotias taiteellinen introvertti. Ruma kuin krapulainen perkele. Perhekeskeinen ja rakastava

Mut mies vai nainen?

Nainen

Äh. Sit ei. Ellet oo avoin kokeilemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen, ikää 29 vuotta

Diagnoosit: skitsoaffektiivinen häiriö, ahdistuneisuushäiriö ja vaikea masennus. En suostu syömään lääkkeitä

Huumorintaju sarkastinen, elämänasenne realistinen

Panettaa ja olen märkänä 24/7

Normaalipainon alarajoilla, ihan ok body

Naamasta kehuja saatu

Vakitöissä, en etsi elättäjää

En halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa, koskaan, etkä saa päätäni kääntymään tässä asiassa

Vapaa-aika menee Xboxilla pelatessa, joogatessa tai kirjoja lukiessa

Pakkomielteenomaiset kiinnostuksenkohteet filosofia ja avaruus

Sinulta toivon hyvää huumorintajua ja omaakin elämää, koska haluan olla paljon omissa oloissani

Kyllä meidän juttu voisi toimia. Mutta mikset suostu syömään lääkkeitä?

Vuosia meni niitä syödessä ja voin entistä huonommin niiden myötä. Olen kehittänyt muita keinoja hallita noita mielenterveysongelmia.

Sivusta läheisen lääkitystä seuranneena voin vain sanoa: ymmärrän. Pääasia on, että elämä on hallinnassa. Ehdoton yläpeukku sinulle siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

29-vuotias taiteellinen introvertti. Ruma kuin krapulainen perkele. Perhekeskeinen ja rakastava

Mut mies vai nainen?

Nainen

Äh. Sit ei. Ellet oo avoin kokeilemaan?

Olen hetero

Olen mielestäni "vanhus" 47v.

Minut pitää iloisena ja virkeänä työkaverini, jaksavat aina keksiä jotain ihmeellistä.

Kun tulen kotiini, minulla on vain.. minut!

Omaan kyllä ihan terveen ystävä piirin ja pidämme yhtä, mutta SE jokin puuttuu?

En etsi mitään tajunnanräjäyttävää suhdetta.. vaan ihan normaalin ihmissuhteen.

olisi kiva käydä luonnossa ja toivottavasti terassi ei ole mieleisesi kulttuuri kohde!

Ketä kiinnostais, kun muakaan ei kiinnosta. En kokkaa,en juuri syökään muuta kuin voileivän päivässä, en siivoa, kaupassa käyn pari kertaa viikossa ostamassa geissin kaljaa ja 3-4 tupakka-askia.

Makoilen/nukun sohvalla vaatteet päällä, lipitän kaljaa, tuijotan telkkaria, "ulkoilu" on parveketupakointia.

Suihkussa käyn ja hiukset pesen n. kerran kuussa, silloin vaihdan puhtaat vaatteet. Hampaat harjaan vain kun olen menossa kauppaan.

Makuuhuoneessa on sinulle sänky, jolla on vaatekasoja.

Jos olet hajuton, mauton, äänetön, ja näkymätön mies, voit olla se, jota en etsi.

Yst. vast. tämän lehden konttoriin 10.10. mennessä.

P.S. Vessa on aina varattu ja käärmekammoiset älkööt vaivautuko.

Olen 28-vuotias nainen. Entinen sotilas joka palvelusaikana loukkaantui vakavasti. Neljäsosa kasvoistani palovammoilla ja oikeanpuoleinen kämmenseutu ja lonkka lievästi vammautunut. Pienten lasten äiti. Olen normaalipainoinen vaikkakin raskaudet jättäneet jälkeensä raskausarpia ja riippurinnat. En siis ole kauneusihanteiden mukainen mutta sisäistä kauneutta löytyy. Olen maanläheinen, luova ja rakastava

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen lököttävissä flanellihousuissa ja lammastossuissa kotona hiimaileva nainen etsii miestä. Näpertelen puhelinta koko ajan. Kaksi lasta, jotka näpertelee puhelinta omissa huoneissaan. Viikonloppuisin juon flanellihousuissa viiniä ja näpertelen puhelinta. Tykkään seksistä, mutta en yleensä pysy hereillä niin pitkään että sitä ehtisi kanssani harrastaa. Teoriassa olen kiinnostunut vähän kaikesta, käytännössä en saa aikaiseksi mitään. Koirani turkki haisee minkkitarhalle.

Tää vois olla mun ilmo, paitsi ei lapsia ja koiran turkki ei haise minkkitarhalta 😂 lisäys mulla vielä ylipaino.

Kierosilmäinen, hyllyväreisinen ja pienitissinen, kahden murkkuikäisen viisikymppinen äitee etsii hyväsydämistä miestä rinnalleen. Ruokaa en osaa laittaa, joten toivottavasti se luonnistuu sinulta tai sitten käytämme eineksiä ja puolivalmisteita. Olen someriippuvainen ja illat menee yleensä läppärin, TV:n ja puhelimen ääressä koomaillessa tai lasten harrastuskuskina ympäri kyliä ajellessa. Sinua tarvitsen lähinnä ratkaisemaan ongelmia, joita arjessani tuntuu olevan jatkuvalla syötöllä. Saat korjata laitteita, autoa, pyöriä, elektroniikkaa, tietokoneita, taloakin. Pääset myös kuskaamaan lapsiani. Ruoanlaiton taisin jo mainitakin. Toivottavasti olet hyvä kokki. Tarjoan ruoat ja vähän muutakin, sillä olen varoissani.

Olen 48-vuotias kahden teinin yksinhuoltaja. Minulla on 30 kg ylipainoa erityisesti keskivartalossa, selviän töistäni mielialalääkityksen avulla, mutta kodin siisteydestä en jaksa huolehtia. Harrastan netflixin katsomista, nettiuutisten selailua ja joskus ulkoilua.

Tapaisin mielelläni sinut elämäniloinen, huumorintajuinen ja avarakatseinen mies, joka nautit yhdessäolosta, läheisyydestä ja seksistä, mutta arvostat myös omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

43v yksihuoltaja-isi hakee joustavaa ja kilttiä naista lähinnä kotipiiaksi ja seksikumppaniksi. Älä edes ajattele muuttaa yhteen, sain tarpeekseni tunnehäiriöisestä naisesta edellisessä suhteessa. Olen normaalin näköinen, normipainoinen, se miesten "Ole varma, ota Pirkka-tuote". Tarjoan kiltin, mutta ah-niin-tylsän perusmiehen joka on akateemisesti koulutettu ja tykkää puhua yhdysvaltojen politiikasta sekä fysiikasta tietämättä kummastakaan enempää että siitä voisi älyllisesti keskustella. Vietän vapaa-aikani pojan harrastusten/koulutöiden parissa, joten en jouda hirveästi kanssasi olemaan paitsi silloin kun panetus kasvaa liiaksi. Lisäksi haluaisimme vaihtelua kaupan pyttipannuun ja karjalanpiirakoihin. Siivoan ja kokkaan tarvittaessa, sekä vien sinut ulos syömään kun en ole liian väsynyt ja saan pojan jonnekin. Haluan myös romanttiselle lomalle Roomaan, kunhan poika voi tulla mukaan. Minulla on säännöllinen toimistotyö, josta johtuen vartaloni on alkanut rupsahtamaan kun en pääse kotoakaan paljon salille tai lenkille. Silloin kun pääsen, minulla krakaa joko selkä tai polvi, josta johtuen joudut asumaan meillä ja tekemään meille ruokaa kun en pääse sängystä ylös kuin parin buranan jälkeen.

Olen älykäs ja tiedän paljon asioita, mutten osaa kommunikoida niitä kuulostamatta hortoilevalta dementikolta koska ajatus juoksee suuta paljon edellä ja lauseet yhdistyvät pitkän ajatusketjun eri kohdista tukevaksi soopaksi. Tunteista en uskalla puhua kun en niihin mitään vastakaikua saanut edellisessä suhteessa. Kun puhut minulle tunteista, ihmissuhteista tai työasioista, koetan ratkaista ne ja tarjoan insinöörin loogisia ratkaisuja jokaiseen kertomaasi asiaan, insinööri kun olen. En ymmärrä miksi turhaudut ja suutut minulle tämän jälkeen.

En petä, vakoile, pidättele, tutki, tivaa tai muutenkaan osoita mitään inhimillisiä omistuksenhalun tai kontrollin merkkejä ja uskon naiivina jokaisen kertomasi asian, koska en koe omistuksenhalua kumppaniini ja en käsitä miksi minulle pitäisi valehdella yleensäkään. Siksi en itsekään valehtele, josta johtuen suutut varmasti moniin sanomiini asioihin vaikka olen vain rehellinen. Olenhan sosiaalisesti kömpelö. Asun omistusasunnossa, tulot kohtuulliset, velkaa vähän sekä sijoituksia vanhuuden varalle.

Ota minut, ole minun "Kotimaista" joka sopii "Pirkan" kanssa yhteen.

Olet elämäni mies ❤️

Ylipainoinen, tupakoiva ja kalsarikännejä perjantaisin ottava reilu 50v ok näköinen eukko. Sana on hyvin hallussa ja tilannekomiikka rules. Huumoria löytyy yllin kyllin ja stressi ei kuulu sanavarastoon (eli äläpä sellaista yritä aiheuttaa). Kaikkea olis kiva tehdä, mutta yksin jää suunnitteluasteelle. Talous kunnossa (ja pakko ollakin, kun on vara tupakoida 😂) ja työ täyttääkin arkipäivät. Kanssani asuu myös outo adhd/ääniherkkä koira ja liikuntaharrastukset rajoittuvatkin sen ulkoilutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein nelikymppinen lapseton ja viriili mutta flegmaattinen ja köyhä sekä vaatimaton mies hakee elämänsä naista. Ei kovin ruma, mahaa hiukan liikaa, lihakset muualla kuin käsissä. Kohtuu hyväkuntoinen, pitää mm. luonnosta ja urheilusta. Ehkä liian tylsä selvinpäin. Raitistunut, ei tupakoi, joskus laiska. Pari seurustelua kaukana menneisyydessä. Osittain erakko, vaikeuksia saada naista.

Tällainen vois sopia mulle...T.nainen 38-v

Mietin samaa!

T. Myös nainen 38v.

Vierailija kirjoitti:

Ketä kiinnostais, kun muakaan ei kiinnosta. En kokkaa,en juuri syökään muuta kuin voileivän päivässä, en siivoa, kaupassa käyn pari kertaa viikossa ostamassa geissin kaljaa ja 3-4 tupakka-askia.

Makoilen/nukun sohvalla vaatteet päällä, lipitän kaljaa, tuijotan telkkaria, "ulkoilu" on parveketupakointia.

Suihkussa käyn ja hiukset pesen n. kerran kuussa, silloin vaihdan puhtaat vaatteet. Hampaat harjaan vain kun olen menossa kauppaan.

Makuuhuoneessa on sinulle sänky, jolla on vaatekasoja.

Jos olet hajuton, mauton, äänetön, ja näkymätön mies, voit olla se, jota en etsi.

Yst. vast. tämän lehden konttoriin 10.10. mennessä.

P.S. Vessa on aina varattu ja käärmekammoiset älkööt vaivautuko.

Yläpeukut rehellisyydestä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

32-vuotias yksinäinen vanhapiika etsii elämänsä miestä, jonka kanssa perustaa perhe.

Olen normaalipainoinen, kotona viihtyvä kirjatoukka. Kävelyretkien ja arkiliikunnan lisäksi en juurikaan jaksa urheilla. Työpaikan ulkopuolella elämääni kuuluu lähinnä kirjojen lukeminen ja television katselu. Harrastuksiini kuuluu myös kuorolaulu ja käsityöt.

En nauti kotitöiden tekemisestä. Plussaa, jos sinä tykkäät siivota ja laittaa ruokaa. Olen tosin sen verran ruokavaliorajoitteinen, että kulinaristi tuskin haluaa syödä kanssani samoja aterioita. Olen myös allerginen eläimille, joten toivottavasti sinulla ei ole lemmikkejä.

Olen älykäs ja utelias ja haluan oppia uutta koko ajan. Ilmaisen mielipiteeni vahvasti ja loogisin perusteluin, minkä jotkut kokevat jyräämisenä. Toivottavasti sinulla on niin hyvä itsetunto, että kestät seuraani.

Sosiaalinen elämäni on aika vähäistä, joten todennäköisesti kaipaan seuraasi enemmän kuin sinä minun. Kärsin kroonisesta halipulasta, joten varaudu siihen, että olen koko ajan kyljessä kiehnäämässä.

Toihan oli ihan kiva ilmo🙂 Tosin eläinallergia on huono juttu ja toisekseen mietitystä aiheuttaa mielipiteiden jyrääminen? Kykenetkö hyväksymään myös sen että saatat itse olla väärässä vai muuttuuko arvovaltataisteluksi?

Olen ainakin uskoakseni valmis muuttamaan mieltäni, kunhan vastapuoli perustelee omansa hyvin. Nautin väittelystä ja kiivasta keskustelusta, jossa molemmat osapuolet esittävät hyviä argumentteja. Keskustelun ei myöskään tarvitse päätyä kenenkään "voittoon". Minusta asioista voi hyvin olla eri mieltä, ja moniin asioihin ei edes ole yhtä oikeaa mielipidettä tai vastausta.

Ongelma onkin ehkä siinä, että minä voin hyvin väitellä vakavistakin aiheista kokematta itseäni uhatuksi ja ilman että se vaikuttaa suhtautumiseeni toiseen henkilöön (ajattelen, että asiat ovat ristiriidassa, eivät ihmiset). Monet taas kokevat omien mielipiteidensä ja näkemystensä minkäänlaisen kyseenalaistamisen suorana hyökkäyksenä heitä itseään vastaan, vaikka se ei ole tarkoitukseni.

En yritä varta vasten hakeutua väittelyihin, vaikka niiden tarjoamasta älyllisestä haasteesta pidänkin. Normaalissa elämässä ristiriitatilanteita tulee usein ihan normaaleissa vuorovaikutustilanteissa, joita en itse kokisi konflikteiksi ollenkaan. Esimerkiksi vaikka tilanne, jossa joku mainitsee pitävänsä asiasta A. Jos en itse ole samaa mieltä, saatan todeta, että minä taas en pidä A:sta siksi että (tähän väliin muutama loogisesti perusteltu syy), minkä jälkeen keskustelu siirtyy luontevasti seuraavaan aiheeseen. Minä kuvittelen, että tässä on käyty ihan normaalia keskustelua, vaihdettu mielipiteitä ja opittu tuntemaan toisiamme paremmin, ja sitten myöhemmin toinen kertookin että kontribuutioni oli "kuin märkä rätti kasvoille".

Tämä on totta.

Siksi ventovieraitten kanssa ei kannata puhua uskonnosta politiikasta tai sukupuolisesta suuntautumisesta.

Itse pidän myös suuni kiinni siitä, etten pidä japanilaisista autoista, kun joku kertoo juuri saaneensa uuden Toyotansa. Jos mielipiteellä ei ole oleellista merkitystä kokonaisuuden kannalta ja se on vastakkainen vastapuoleen nähden, voi olla ihan kohteliasta pitää mielipiteet itsellään. Fakta on sitten eri asia, mutta ei sitäkään aina tarvitse hieroa toisen naamaan. 

Olen samaa mieltä. Rehellisyys ilman tahdikkuutta (eli rehellisyys vain rehellisyyden itsensä vuoksi) on joko junttiutta ta julmuutta.

En minäkään nyt niin sosiaalisesti lahjaton ole, että lähtisin laukomaan mielipiteitäni ihan kenelle, mistä ja milloin hyvänsä. Minulla ei myöskään ole pakottavaa tarvetta sanoa kaikkea ääneen enkä loukkaa ihmisiä tahallani.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että kun keskustelussa aiheena on esimerkiksi lempikirjat, ajankohtaiset asiat tai vaikka maailmankatsomukseen liittyvät kysymykset, on ihan sallittua ja suotavaakin lausua oma rehellinen mielipiteensä, vaikka se olisi erilainen kuin keskustelukumppanilla. Valitettavasti toiset ovat niin konsensushakuisia, että heidän mielestään on parempi joko salata omat ajatuksensa kokonaan tai vähintäänkin esittää ne huomattavasti loivemmin, ettei kenellekään vain tulisi paha mieli.

Olen vilpittömän kiinnostunut kuulemaan, minkä takia joku ajattelee asioista eri tavalla kuin minä, ja samoin perustelen mielelläni oman kantani mahdollisimman perusteellisesti. Uskon, että tämä on hyvä keino oppia lisää ihmisistä ja maailmasta yleensä ja avartaa samalla omaa näkökulmaansa. Monet eivät kuitenkaan nauti tällaisesta keskustelutyylistä vaan ahdistuvat, kun kysyn miksi he ajattelevat niin kuin ajattelevat.

Tavallisessa elämässä kykenen kyllä pitämään keskustelun sellaisella tasolla, etten loukkaa tahattomasti jokaista vastaantulijaa, mutta puolisoksi kaipaisin sellaista ihmistä, jonka seurassa voin olla rehellisesti oma itseni ja joka kestää kuulla mielipiteeni ja uskaltaa myös ilmaista omansa. Haluaisin siis löytää jonkun sellaisen, jonka kanssa voisin keskustella ja väitellä syvällisesti ja vähemmän syvällisesti kaikista maailman asioista ilman, että minun täytyy koko ajan jarrutella.

Eräs ystäväni totesi kerran, että kanssani on turhauttavaa väitellä "kun sulla on aina ihan liian hyvin perustellut vasta-argumentit joka asiaan". Kaipaisin siis kumppania, joka ei koe keskustelua kilpailutilanteeksi (tai jos kokee, niin ainakin tuntisi pärjäävänsä "kilpailussa").

-se 32-vuotias yksinäinen vanhapiika

Vierailija kirjoitti:

Olen 28-vuotias nainen. Entinen sotilas joka palvelusaikana loukkaantui vakavasti. Neljäsosa kasvoistani palovammoilla ja oikeanpuoleinen kämmenseutu ja lonkka lievästi vammautunut. Pienten lasten äiti. Olen normaalipainoinen vaikkakin raskaudet jättäneet jälkeensä raskausarpia ja riippurinnat. En siis ole kauneusihanteiden mukainen mutta sisäistä kauneutta löytyy. Olen maanläheinen, luova ja rakastava

Sori nyt vaan mutta sisäinen kauneus ei riitä tapauksessasi

Vierailija kirjoitti:

Ja yläpeukku niille joiden kanssa voisi lähteä treffeille, alapeukku jos ei kiinnostaisi.

Huhhuh. Olisikin näin paljon vientiä treffipalstoilla tai harrastuksissa!