Raatorehellinen "treffi-ilmo"
Tuli mieleen muutamastakin keskustelusta, minkälainen olisi sinun täysin kaunistelematon treffi-ilmoitus? Millainen olet ihan aidosti? Ja yläpeukku niille joiden kanssa voisi lähteä treffeille, alapeukku jos ei kiinnostaisi.
Kommentit (2062)
Nyt riita poikki. Mun mielestä teidän tosiaan pitäis mennä treffeille.
Täällä huhuilee ensi vuonna 30 täyttävä työtön nainen. Olen lievästi ylipainoinen enkä kovin kaunis. En ole mikään kodin hengetär ja silloin harvakseltaan kun juon niin otan kunnolla. Viihdyn todella paljon kotona kirjojen ja videopelien parissa. Olen aika hiljainen, ja mies joutuisi olemaan aktiivisempi osapuoli kaikin puolin.
Heteroa larppaava seksuaalisuudesta epävarma 25-vuotias lesbo täällä hei!
Etsin hyvännäköistä ja työpaikan omaavaa ns. kunnon miestä, jonka voisin esitellä vanhemmilleni kahvin ja kiusallisten tulevaisuuskeskustelujen äärellä.
En etsi mitään pitkäkestoista ja vakavaa parisuhdetta, olen vain epävarma itsestäni ja kaipaan hyväksyntää vanhemmiltani.
Erotaan siinä vaiheessa, kun olen aikuistunut ja saavuttanut mielentilan, jossa en enää välitä muiden ihmisten mielipiteistä.
Karvan alta 3-kymppinen mies kaljuuntuva oman elämänsä Peter Pan etsii omaa helinäänsä valottamaan syksyn pimeyttä. Noin 175 senttiä pätkään ja 100 kiloa hyllyvää erotiikkaa sisältävään aloituspakettiin kuuluu kaljuuntuva harleyn omistava mopokerholainen joka uhkuu ja tuoksuu bensalta, viskiltä ja thcltä. En ole komea mutta pidän huolta hygieniastani. Ei ole korkeakoulututkintoa, ylpeä amis. Omaan työn joka ei ole sosiaalisesti merkittävä eikä minua kiinnosta sinun työ- tai koulutus, elämässä on muutakin kuin suorittaminen. Intohimona kuvataiteet ja taidehistoria. En ole matkustanut kuin Viroon ja Ruotsiin mutta olisin valmis matkustelemaan jos ne ei sijoitu suomi-turistirysiin (esim. Aurinkorannikko) ja tarjolla on muutakin viihdettä kuin yökerhot/baarit. Museoissa olisi kiva käydä. Valtaosan vapaa-ajasta olen kerholla, mopoilemassa tai pilvessä. Rakastan elokuvia, varsinkin Tarantinon mestariteoksia. Netflix and chill menee mutta ei joka päivä. Kumppanilta vaadin vain sen että hän on nainen (trans käy) ja että hänellä on pulssi.
Kohta kolmenkymmenen ikävuoden mukanaan tuomaa kriisiä pelkäävä akateemisella uralla työskentelevä triatleetti, joka ei ole koskaan käynyt treffeillä tai harrastanut seksiä, etsii hieman itseään nuorempaa ja yhtä lailla kokematonta naista elämänkumppaniksi ja ehkä myöhemmin myös avuksi perheen perustamiselle. Ei kärsi mistään fyysisistä tai mielenterveydellisistä ongelmista, eikä edes sosiaalisten tilanteiden pelosta tai sosiaaliseen kanssakäymiseen kykenemättömyydestä, mutta on luonteeltaan erakko ja viihtyy omituisten nörttiharrastusten ja yksilölajien parissa, samaan aikaan paradoksaalisesti ahdistuen yksinäisyydestään, jonka edessä tuntee olevansa voimaton. Tietää mitä elämältään haluaa ja pitää haaveitansa vaatimattomina, mutta siitä huolimatta pohtii toistamiseen ovatko ne epärealistisia tai mahdottomia saavuttaa, vaikka yrittääkin samaan aikaan opettaa muille ihmisille, että ei niihin huoliin voi huolehtimalla vaikuttaa, vaan korkeintaan pahoittaa mielensä. Kaiken tämän lisäksi ei osaa kuollakseenkaan kirjoittaa lyhyitä ja helpostiymmärrettäviä virkkeitä. Selaa jopa toisinaan vauvafoorumia. Harmi.
Vierailija kirjoitti:
Voi eiii, mä ole 7 vuotta liian vanha ja mulla on kaksi aikuista lasta, voitaisko neuvotella kuitenkin, että päästäis treffeille?
Toki voidaan.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistunut, traumatisoitunut ja pakko-oireinen, yksinäinen 27-vuotias nainen haluaisi kokea rakkauden, mutta ei tiedä uskaltaako kuitenkaan laittaa koko elämäänsä peliin. Lisäksi elää omassa fantasiamaailmassaan, eikä tunne itseään vieläkään aikuiseksi. Pelkää vanhenemista ja kuolemaa. Ei tiedä, haluaako koskaan lapsia. Vakityö löytyy, eli ei tarvitse elättää, mutta kannattaa silti perinteisiä arvoja.
Voi olla, että ahdistun heti alkumetreillä seurastasi, tai pakenen viimeistään muutaman tapailukerran jälkeen. Sinun täytyisi olla lähestulkoon lempihahmoni lempikirjasarjastani, tai muuten kyllästyn ja ahdistun seurastasi.
Ei ihme, että pysyttelen sinkkuna. Hah. Surullista.
Hitsi Mä olen 32 v nainen ja samassa jamassa :D. Ei ehkä treffeille mutta kaveriksi voisin alkaa, kun oon ihan samalla tavalla rajoittunut.
Olen 5-kymppinen persoonallisuushäiriöinen ja uniongelmainen nainen. Painan melkein 200 kg. En jaksa kävellä kauppaan, joten sinulla on oltava auto - johon mahdun. Kilahtelen pienistäkin asioista. Onhan sinulla myös rahaa elättää minua ja kotieläimiäni.
25-vuotias miehen alku, pidän seikkailusta ja jännityksestä. En malta olla minuuttiakaan paikoillaan. Olen aina ollut pidetty ja sosiaalinen. Tarvitsen koko ajan jotain saavutettavaa. Seurustelun aloitin 16 vuotiaana, joka päättyi nyt kesällä. Seksiä olen harrastanut vain tuon kumppanin kanssa, joten uusi suhde jännittää. Pidän itseäni hyvänä rakastajana, mutta en uskalla etsiä uutta suhdetta. Elintaso kiloja kertyi seurustelun aikana, mutta olen laihduttanut itseni takaisin normaalipainoiseksi. Olen komea ja hauska. Kokkaan kuin ravintola kokki. Autot, pelit ja pensselit viimesen päälle. En juo alkoholia. Olen huomaavainen ja tykkään yllättää. Jos ostaisin moottoripyörän ajaisin täysiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
43v yksihuoltaja-isi hakee joustavaa ja kilttiä naista lähinnä kotipiiaksi ja seksikumppaniksi. Älä edes ajattele muuttaa yhteen, sain tarpeekseni tunnehäiriöisestä naisesta edellisessä suhteessa. Olen normaalin näköinen, normipainoinen, se miesten "Ole varma, ota Pirkka-tuote". Tarjoan kiltin, mutta ah-niin-tylsän perusmiehen joka on akateemisesti koulutettu ja tykkää puhua yhdysvaltojen politiikasta sekä fysiikasta tietämättä kummastakaan enempää että siitä voisi älyllisesti keskustella. Vietän vapaa-aikani pojan harrastusten/koulutöiden parissa, joten en jouda hirveästi kanssasi olemaan paitsi silloin kun panetus kasvaa liiaksi. Lisäksi haluaisimme vaihtelua kaupan pyttipannuun ja karjalanpiirakoihin. Siivoan ja kokkaan tarvittaessa, sekä vien sinut ulos syömään kun en ole liian väsynyt ja saan pojan jonnekin. Haluan myös romanttiselle lomalle Roomaan, kunhan poika voi tulla mukaan. Minulla on säännöllinen toimistotyö, josta johtuen vartaloni on alkanut rupsahtamaan kun en pääse kotoakaan paljon salille tai lenkille. Silloin kun pääsen, minulla krakaa joko selkä tai polvi, josta johtuen joudut asumaan meillä ja tekemään meille ruokaa kun en pääse sängystä ylös kuin parin buranan jälkeen.
Olen älykäs ja tiedän paljon asioita, mutten osaa kommunikoida niitä kuulostamatta hortoilevalta dementikolta koska ajatus juoksee suuta paljon edellä ja lauseet yhdistyvät pitkän ajatusketjun eri kohdista tukevaksi soopaksi. Tunteista en uskalla puhua kun en niihin mitään vastakaikua saanut edellisessä suhteessa. Kun puhut minulle tunteista, ihmissuhteista tai työasioista, koetan ratkaista ne ja tarjoan insinöörin loogisia ratkaisuja jokaiseen kertomaasi asiaan, insinööri kun olen. En ymmärrä miksi turhaudut ja suutut minulle tämän jälkeen.
En petä, vakoile, pidättele, tutki, tivaa tai muutenkaan osoita mitään inhimillisiä omistuksenhalun tai kontrollin merkkejä ja uskon naiivina jokaisen kertomasi asian, koska en koe omistuksenhalua kumppaniini ja en käsitä miksi minulle pitäisi valehdella yleensäkään. Siksi en itsekään valehtele, josta johtuen suutut varmasti moniin sanomiini asioihin vaikka olen vain rehellinen. Olenhan sosiaalisesti kömpelö. Asun omistusasunnossa, tulot kohtuulliset, velkaa vähän sekä sijoituksia vanhuuden varalle.
Ota minut, ole minun "Kotimaista" joka sopii "Pirkan" kanssa yhteen.
Kotipiika. Auts, miten yksi ainoa sana lopetti kiinnoksen kokonaan.
#67 täällä. Tämän pitikin olla täysin rehellinen. Kotipiika tarkoittaa minulla sitä että nainen tekee myös osansa kotitöistä, edes sen 35%. 13v patalaiskan naisen kanssa jolloin tein päivätyöt, kotityöt, ruoan, kaupassakäynnin, lapsen kasvatuksen/harrastukset/läksyt, emännän hieronnan ja mieliharmien kaatopaikkana olona riittää minulle. Sain rokotuksen etten välitä tapailla prinsessoja.
Joten nyt ajattelit palkita mahdollisen tasapainoisen naisen tunkemalla hänelle töitä, jotka eivät hänelle kuulu.
Jos ei pysty suhtautumaan uuteen suhteeseen neutraalisti, kannattaa olla yksin.
No jaa, itse ainakin kiskaisin herneen nenään kun mies ei tajunnut osallistua kotitöihin mitenkään. Emme asuneet yhdessä, mutta hän vietti kuitenkin suurimman osan ajasta minun luonani kun olimme seurustelleet puoli vuotta. Ei minun mielestäni siinä vaiheessa voi odottaa että saa syödä, tehdä tiskiä ja sotkea miten huvittaa, ilman että vaivautuu edes roskia viemään. Vaikka asunto ei olekaan oma.
Mutta mieshän kirjoittu," etten hirveästi ehdi kanssasi olemaan, paitsi jos panettaa". Eli naisen pitäisi silti tehdä kotitöitä 35% kämpässä, jossa oleilee silloin tällöin ja ilmeisesti myös kokkailla ruokaa. Ei kuulosta houkuttelevalle.
Ei nää muutkaan kyllä kauheasti houkuta, eikös tässä pitänyt olla rehellinen eikä humble braggailla
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö miestä, jolla riittäisi rohkeutta kulkea päivänvalollakin kaupungilla helkutin ruman akan kanssa. Punakka, hanakka, tanakka, reitevä ja persevä sekä n. 20 kg ylipainoinen kierosilmä absolutisti. Voittajalle tarjoan pullakahvit. No, miten on?
Hyvä kirjoitus ja vaikutat ihanalta naiselta. Lupaisin heti seukata 2 viikkoa jo näillä puheilla.
37-vuotias pian eroava nainen etsii laastarisuhdetta tai muuta vastaavaa kuviota. Päättyvä 18-vuotinen parisuhde on ollut elämäni ainoa, standardit kumppanille ei siis kovin korkeita koska näköjään otan sen ekan vastaan tulevan joka tapauksessa.
Olen normaalipainon ylärajoilla, tavallisen näköinen, silmälasit silmillä ja takapuolessa on selluliittia. Huumorintajuni on kuivan sarkastinen, ja sinäkin joudut sen kohteeksi jos käyttäydyt kuin idiootti. Muuten perusluonne on hauska, vaihtelua kaipaava ja sosiaalinen. Jos siis unelma-kesälomasi on keskenään mökillä kaljan juominen, tai haluat harrastaa seksiä samalla tavalla joka kerta, ei meidän homma toimi.
En tarvitse elättäjää... en kyllä tiedä mitä edes tarvitsen. Katotaan kauan meiän laastarikuvio kestää, ehkä se selviää mulle siinä sen kuluessa ja oon sitten seuraavan kanssa viisaampi!
Ai niin.. PS pieniä lapsia on kaksi ja he menevät tärkeysjärjestyksessä sinun edelläsi nyt ja aina. Toiv. ei haittaa?
Kohta 40 vuotias kahden lapsen äiti. Kaikkien inhoamia tatuointeja ja lävistyksiä löytyy, kuljen mustissa vaatteissa ja kuuntelen metallia. Olen niin kutsuttu laihaläski, vaatteet päällä ihan ok vartalo, ilman vaatteita näkee, miten maanvetovoima on ottanut vallan koko kropasta ja alkaa uhkaavasti lähestyä kohti naamaa, oletan että parin vuoden sisällä myös naama roikkuu kuin bulldogilla.
Pidän pitkä hiuksisista tai kaljuista miehistä, kohtuudella tatuointeja.
Pidän miehistä jotka ovat ihan perusduunareita, toisaalta ammatilla ei ole väliä.
En kestä miehiä, jotka käyttää aikaa peilin edessä hiuksia laittaen.
Rakastan työtäni ja mieluiten käytän aikani siellä, ettei tarvitse kohdata kavereita/ muita ihmisiä vapaa-ajalla.
Arvostan eläimiä enemmän kuin ihmisiä. En siedä lapsia yhtään, onneksi sentään omia.
En myöskään siedä ihmisiä jotka harrastavat metsästystä, innostuisin luultavasti kyseiseen harrastukseen jos kohteena olisi ihmiset. Kyllä, olen hyvin synkkämielinen ihminen.
Ei todettuja mt- ongelmia, luultavasti on.
Meillä ei katsota tosi-TV ohjelmia. Kaikki rikossarjat kyllä.
En ole innokas siivooja, meiltä löytyy kissan- ja koirankarvoja, jos et pidä siitä, on vain kaksi vaihtoehtoa, tiedät missä on ulko-ovi tai tartut imuriin, mutta älä nalkuta! Siivoan kyllä kun huvittaa. Äläkä nalkuta jos sängyllä on vaatekasoja, tiedostan ne kyllä, enkä ole sokea.
En minäkään nalkuta sinulle jos jätät sukkia lattialle, mutta en myöskään niitä sieltä keräile.
Viihdyn sohvalla, mutta jos keksit ihan mitä tahansa tekemistä lähden täysillä mukaan.
Alkuun olen ujo enkä kovin puhelias, kun tunnetaan paremmin en osaa olla hiljaa.
Nimimerkillä ”punainen neilikka rinnassa”
45 v omia ajatuksiaan rakastava insinöörinainen tarjolla. Tykkään analysoida kaikkea. Vapaa-ajalla kuljen oman inspiraationi mukaan. Minulla on tietty tarkka maku, jonka suhteen olen melko joustamaton. Ulkonäöltäni olen väritön ja laiha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
32-vuotias yksinäinen vanhapiika etsii elämänsä miestä, jonka kanssa perustaa perhe.
Olen normaalipainoinen, kotona viihtyvä kirjatoukka. Kävelyretkien ja arkiliikunnan lisäksi en juurikaan jaksa urheilla. Työpaikan ulkopuolella elämääni kuuluu lähinnä kirjojen lukeminen ja television katselu. Harrastuksiini kuuluu myös kuorolaulu ja käsityöt.
En nauti kotitöiden tekemisestä. Plussaa, jos sinä tykkäät siivota ja laittaa ruokaa. Olen tosin sen verran ruokavaliorajoitteinen, että kulinaristi tuskin haluaa syödä kanssani samoja aterioita. Olen myös allerginen eläimille, joten toivottavasti sinulla ei ole lemmikkejä.
Olen älykäs ja utelias ja haluan oppia uutta koko ajan. Ilmaisen mielipiteeni vahvasti ja loogisin perusteluin, minkä jotkut kokevat jyräämisenä. Toivottavasti sinulla on niin hyvä itsetunto, että kestät seuraani.
Sosiaalinen elämäni on aika vähäistä, joten todennäköisesti kaipaan seuraasi enemmän kuin sinä minun. Kärsin kroonisesta halipulasta, joten varaudu siihen, että olen koko ajan kyljessä kiehnäämässä.
Toihan oli ihan kiva ilmo🙂 Tosin eläinallergia on huono juttu ja toisekseen mietitystä aiheuttaa mielipiteiden jyrääminen? Kykenetkö hyväksymään myös sen että saatat itse olla väärässä vai muuttuuko arvovaltataisteluksi?
Olen ainakin uskoakseni valmis muuttamaan mieltäni, kunhan vastapuoli perustelee omansa hyvin. Nautin väittelystä ja kiivasta keskustelusta, jossa molemmat osapuolet esittävät hyviä argumentteja. Keskustelun ei myöskään tarvitse päätyä kenenkään "voittoon". Minusta asioista voi hyvin olla eri mieltä, ja moniin asioihin ei edes ole yhtä oikeaa mielipidettä tai vastausta.
Ongelma onkin ehkä siinä, että minä voin hyvin väitellä vakavistakin aiheista kokematta itseäni uhatuksi ja ilman että se vaikuttaa suhtautumiseeni toiseen henkilöön (ajattelen, että asiat ovat ristiriidassa, eivät ihmiset). Monet taas kokevat omien mielipiteidensä ja näkemystensä minkäänlaisen kyseenalaistamisen suorana hyökkäyksenä heitä itseään vastaan, vaikka se ei ole tarkoitukseni.
En yritä varta vasten hakeutua väittelyihin, vaikka niiden tarjoamasta älyllisestä haasteesta pidänkin. Normaalissa elämässä ristiriitatilanteita tulee usein ihan normaaleissa vuorovaikutustilanteissa, joita en itse kokisi konflikteiksi ollenkaan. Esimerkiksi vaikka tilanne, jossa joku mainitsee pitävänsä asiasta A. Jos en itse ole samaa mieltä, saatan todeta, että minä taas en pidä A:sta siksi että (tähän väliin muutama loogisesti perusteltu syy), minkä jälkeen keskustelu siirtyy luontevasti seuraavaan aiheeseen. Minä kuvittelen, että tässä on käyty ihan normaalia keskustelua, vaihdettu mielipiteitä ja opittu tuntemaan toisiamme paremmin, ja sitten myöhemmin toinen kertookin että kontribuutioni oli "kuin märkä rätti kasvoille".
Tämä on totta.
Siksi ventovieraitten kanssa ei kannata puhua uskonnosta politiikasta tai sukupuolisesta suuntautumisesta.
Itse pidän myös suuni kiinni siitä, etten pidä japanilaisista autoista, kun joku kertoo juuri saaneensa uuden Toyotansa. Jos mielipiteellä ei ole oleellista merkitystä kokonaisuuden kannalta ja se on vastakkainen vastapuoleen nähden, voi olla ihan kohteliasta pitää mielipiteet itsellään. Fakta on sitten eri asia, mutta ei sitäkään aina tarvitse hieroa toisen naamaan.
Olen samaa mieltä. Rehellisyys ilman tahdikkuutta (eli rehellisyys vain rehellisyyden itsensä vuoksi) on joko junttiutta ta julmuutta.
Tässä 45-vuotias nainen, jolla on ryppyjä ja näppyjä naamassa ja roikkuvaa mahanahkaa, mutta pyöreät pakarat ja tuuhea tukka. Rakastan koiriani enemmän kuin miehiä, joten oletan myös sinun hullaantuvan koiriini. Pidän hyvästä ruuasta, mutta en jaksa laittaa lämmintä ruokaa joka päivä. Vietän vapaa-aikaani mieluiten koirien kanssa ulkoillen, konsertissa tai teatterissa. Minua ärsyttävät miehet, jotka jättävät sukkansa lojumaan lattioille tai ruikkivat pöntön ohi. En jaksa odotella viestejä viikkokausia, joten jos haluat tavata, laita se viesti nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistunut, traumatisoitunut ja pakko-oireinen, yksinäinen 27-vuotias nainen haluaisi kokea rakkauden, mutta ei tiedä uskaltaako kuitenkaan laittaa koko elämäänsä peliin. Lisäksi elää omassa fantasiamaailmassaan, eikä tunne itseään vieläkään aikuiseksi. Pelkää vanhenemista ja kuolemaa. Ei tiedä, haluaako koskaan lapsia. Vakityö löytyy, eli ei tarvitse elättää, mutta kannattaa silti perinteisiä arvoja.
Voi olla, että ahdistun heti alkumetreillä seurastasi, tai pakenen viimeistään muutaman tapailukerran jälkeen. Sinun täytyisi olla lähestulkoon lempihahmoni lempikirjasarjastani, tai muuten kyllästyn ja ahdistun seurastasi.
Ei ihme, että pysyttelen sinkkuna. Hah. Surullista.
Hitsi Mä olen 32 v nainen ja samassa jamassa :D. Ei ehkä treffeille mutta kaveriksi voisin alkaa, kun oon ihan samalla tavalla rajoittunut.
Minäkin ottaisin mieluusti teidät molemmat kaveriksi. Olisi kiva saada sellaista seuraa joka ymmärtäisi ja olisimme vähän samanlaisia. Olen muutenkin samanikäinen. Voisimme sitten yhdessä yrittää etsiä kumppania :)
Vierailija kirjoitti:
Parikymppinen lapseton nainen. Harrastukset tietokoneella pelaaminen, netflixin töllötys, puhelimen näprääminen ja kuntoilu vaihtelevalla menestyksellä. En osaa enkä halua puhua tunteista. Puolet valveillaoloajasta psyykkisesti täysin hukassa ja elämänilon menettänyt, toisen puolen ajasta täydellisyyden tavoittelija. Ulkoisesti tavallisen naapurintyttömäinen.
L O N T O O
O
N
T
O
O
Milloin olet luvannut lähteä treffeille kanssani, kun minulla ei ole edes ilmoitusta missään?
T. Se sama eri.
P.S. olet kyllä patalaiska jos käytäntösi on se, että pelkän otsikon mukaan mennään, etkä viitsi edes lukea mitään. Se, että sinä toimit niinkuin toimit, ei toki ole mitään maailmaakaatavaa, mutta älä ala myöskään kiukuttelemaan yhdestä kysymyksestä.