Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi miehet ymmärtävät tasoteoriaa paremmin kuin naiset?
Kommentit (564)
minun mieheni ei edes tiennyt mikä ihmeen tasoteoria ja alkoi pohtimaan fysiikan tasoja.
Että ei. miehet eivät näytä ymmärtävän tasoteoriaa.
ja sinulle aloittaja vinkiksi: lopeta sinkkuutesi pohtiminen ja siinä kärvistely ja lähde tutustumaan ihmisiin.
voin kertoa sinulle salaisuuden: pitkäkestoisen parisuhteen salaisuus ei ole kuvankaunis nainen tai maailman komein ja rikkain mies, vaan se, että on kumppani, jonka kanssa on samansuuntaiset tulevaisuudensuunnitelmat ja näkymät, se että arvopohja on samansuuntainen kuten myös se, että suhtaudutaan seksuaalisuuteen samalla lailla. Jos lapsia on toiveissa, sitten tietenkin myös lisänä samansuuntaiset kasvatusnäkemykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi selitys on varmaan miesten alhaisempi koulutustaso ja korkeakoulutuksen suuntautuminen vahvasti tietyille aloille. Naisille on keskimäärin koulutuksensa puolesta paljon paremmat valmiudet hahmottaa monimutkaisia yhteiskunnallisia ja inhimillisiä kysymyksiä kuin miehillä.
Vierailija kirjoitti:
nincher kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko nyt alkuun sen tasoteorian määritelmän, jotta puhuttaisiin edes samasta asiasta.
Eli
- minkä mukaan taso määräytyy?
Rankasti yksinkertaistaen: Miehillä statuksen ja rahan perusteella, naisilla on valttia nuoruus ja kauneus.
- kuka sen määrittää?
Viiteryhmä. Muut ihmiset siinä ympärillä. Tietysti omaan tasoonsa voi vaikuttaa jossain määrin.
- mihin sitä tarvitaan?
Teoriat auttaa ymmärtämään ja jäsentämään maailmaa. Tasoteoria ihmisten pariutumista ja "parisuhdemarkkinoita"
- mitataanko esim. 25-ja 65-vuotiaan miehen tasoa samalla asteikolla?
Nähdäkseni kyllä.
- entä kehitysmaassa ja rikkaassa länsimaassa asuvan?
Kyllä. Biologiaanhan tämä pohjimmiltaan perustuu ja se on about sama kaikkialla.
Jos edes noihin kysymyksiin saisi vastauksen alkajaisiksi, katsotaan sitten tarvitaanko vielä täydentäviä vastauksia.
Siinä jotain. Ole hyvä.
t. 43-vuotias, onnellisesti naimisissa oleva mies
Eihän nuo sinun vastaukset selitä yhtään mitään. Olisitko itse alkanut nykyisen vaimosi kanssa suhteeseen, jos hänellä olisi joku luonteenpiirre, josta et pidä yhtään? Jos hän olisi aktiivinen toimija paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä ja ottaisi kotiinsa kaikki hylätyt ja karanneet eläimet? Tai jos nainen olisi sairaalloisen mustasukkainen? Entä jos teillä lapsihaaveet ei olisi käyneet yhteen? Tai naisella olisi kaikki nuo kolme, mutta hän olisi nuori, timmi, pitkähiuksinen kihertelijä?
Vastasin vain kysymyksiin, toki lyhyesti, mutta jos ne eivät yhtään mitään selittäneet, niin ehkä kysymykset oli huonoja? Tuo tasoselitys, kuten sanoin, oli rankka yksinkertaistus. Tottakai meillä kaikilla on omat mieltymyksemme ja deal-breakerimme. Kaikki kolme mainitsemaasi olisi ehdoton ei itselläni, oli vaimokokelas kuinka hottis hyvänsä. Joku muu saataa olla eri mieltä ts. olisi valmis sietämään esim. sairaalloista mustasukkaisuutta jos kumppanin muut ominaisuudet kompensoi riittävästi. Kokonaisuushan se ratkaisee eikä tämä ole mitenkään ristiriidassa tasoteorian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa useita ylikulttuurisia tekijöitä joilla on selkeä korrelaatio sen suhteen kuinka kiinnostava ja haluttu olet vastakkaisen sukupuolen silmissä. Näitä ovat mm. varakkuus, status ja tietty ruumiinrakenne miehillä (pituus, raamikkuus), ja naisilla esimerkiksi hoikkuus ja nuoruus. Nämä ovat läsnä kaikkialla maailmassa ja ovat olleet koko ihmiskunnan historian ajan.
Tästä johtuen on älyllisesti todella laiskaa yrittää kieltää etteikö pariutumisen osalta olisi olemassa minkäänlaisia tasoja ihmisten välillä. Ajutus, että jokaisella ihmisellä olisi täysin uniikki mies-/naismaku on kaiken kaikkiaan erittäin lapsellinen.
Kyllä, joitain tasoteorian esittämiä korrelaatioita voidaan havaita tilastollisella tasolla. Mutta sen ennustavuus suurimman osan ihmisistä kannalta on silti hyvin heikko. Vain ne formulakuski-supermalli parit ja yksin jäävät reppanat ovat selviä tapauksia. Siinä välillä ihmiset pariutuvat välillä hyvinkin randomin tuntuisesti vaikka toki sieltäkin on sääntöjä löydettävissä kun riittävän isoja joukkoja katsotaan.
Suurimmalle osalle ihmisitä tasoteoria ei kuitenkaan anna kauheasti koska ne valintakriteerit puolisolle ovat ihan oikeasti niin moninaiset ja myös sattumalla on usein iso osuus puolison löytämisessä.
Tärkein selittävä tekijä on sosiaalinen ympäristö. Oleellisin syy, miksi formulakuskit ja supermallit kohtaavat toisensa keskimäärin tavista enemmän, on se, että he tapaavat kaikenlaisissa eliitin glamourkissanristiäisissä. Jokainen ihminen elää kokoelmassa kuplia, joista enin osa määräytyy perheen ja suvun, ammatillisen taustan sekä työpaikan ja vielä ehkä yhtäältä asuinpaikan perusteella. Näiden kuplien sisällä tavataan paljon ihmisiä ja niissä olevat ihmiset esittelevät/tutustuttavat omien vastaavien kupliensa muihin ihmisiin. Näistä ihmisjoukoista ja kuplaketjuista useimmiten sitten vahvan sattuman perusteella valikoituu se kumppani. Vahvasta sattumasta puhun, koska kumppanin löytyminen on todella monen satunaisen tekijän seurausta. Pitää olla kaksi yhtä aikaa vapaata tai ainakin parisuhteesta kiinnostunutta samassa tilassa ja ajassa. Heidän täytyy tulla jollakin tasolla toimeen keskenään ja kokea vetoa. Sopiva määrä yhdistäviä tekijöitä on tässä eduksi, mutta sekin on käytännössä satunnaista sen ilmeisen eli kuplayhteyden lisäksi.
Samoista syistä amislaiset/ruohonjuuriduunarit löytävät toisensa, tai kansallisen tason urheilija jonkun pankkiirin/meklarin. Akateeminen väki pariutuu keskenään jo opiskeluaikana ja viimeistään työpaikkojen kautta. Ei aina samasta työpaikasta johtuen, mutta koska heitä yhdistää moni sosiaalinen sidos samoihin kupliin.
Se mitä nämä peelot pitävät valintakriteerinä, on tosiasiassa vain ja ainoastaan sosiaalisen yhteyden tuomaa. Taso ei ole muuta kuin sattuman sekä valintojen seurausta siitä, millaisiin piireihin on päätynyt ja keihin siellä siksi tutustuu. Kaikista kuplansa ihmisistä yhtä aikaa vapaa ja itselle riittävän sopiva on sitten "se oikea". Tasot ovat pseudohölinää kaikilta muilta osin, kuin että voidaan tietysti muotoilla korrelaatioita erilaisten sosiaalisten kuplien välille, esim. duunari vs amis, pummi vs. miljonääri. Nämä akselit eivät muodosta valintakriteeristöä ihmisille vaan ne ovat passiivisia ympäristötekijöitä jotka ohjaavat valintaa yksinkertaisesti vaihtamalla eri ihmisjoukon valinnan kohteeksi.
nincher kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nincher kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko nyt alkuun sen tasoteorian määritelmän, jotta puhuttaisiin edes samasta asiasta.
Eli
- minkä mukaan taso määräytyy?
Rankasti yksinkertaistaen: Miehillä statuksen ja rahan perusteella, naisilla on valttia nuoruus ja kauneus.
- kuka sen määrittää?
Viiteryhmä. Muut ihmiset siinä ympärillä. Tietysti omaan tasoonsa voi vaikuttaa jossain määrin.
- mihin sitä tarvitaan?
Teoriat auttaa ymmärtämään ja jäsentämään maailmaa. Tasoteoria ihmisten pariutumista ja "parisuhdemarkkinoita"
- mitataanko esim. 25-ja 65-vuotiaan miehen tasoa samalla asteikolla?
Nähdäkseni kyllä.
- entä kehitysmaassa ja rikkaassa länsimaassa asuvan?
Kyllä. Biologiaanhan tämä pohjimmiltaan perustuu ja se on about sama kaikkialla.
Jos edes noihin kysymyksiin saisi vastauksen alkajaisiksi, katsotaan sitten tarvitaanko vielä täydentäviä vastauksia.
Siinä jotain. Ole hyvä.
t. 43-vuotias, onnellisesti naimisissa oleva mies
Eihän nuo sinun vastaukset selitä yhtään mitään. Olisitko itse alkanut nykyisen vaimosi kanssa suhteeseen, jos hänellä olisi joku luonteenpiirre, josta et pidä yhtään? Jos hän olisi aktiivinen toimija paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä ja ottaisi kotiinsa kaikki hylätyt ja karanneet eläimet? Tai jos nainen olisi sairaalloisen mustasukkainen? Entä jos teillä lapsihaaveet ei olisi käyneet yhteen? Tai naisella olisi kaikki nuo kolme, mutta hän olisi nuori, timmi, pitkähiuksinen kihertelijä?
Vastasin vain kysymyksiin, toki lyhyesti, mutta jos ne eivät yhtään mitään selittäneet, niin ehkä kysymykset oli huonoja? Tuo tasoselitys, kuten sanoin, oli rankka yksinkertaistus. Tottakai meillä kaikilla on omat mieltymyksemme ja deal-breakerimme. Kaikki kolme mainitsemaasi olisi ehdoton ei itselläni, oli vaimokokelas kuinka hottis hyvänsä. Joku muu saataa olla eri mieltä ts. olisi valmis sietämään esim. sairaalloista mustasukkaisuutta jos kumppanin muut ominaisuudet kompensoi riittävästi. Kokonaisuushan se ratkaisee eikä tämä ole mitenkään ristiriidassa tasoteorian kanssa.
Niin koska jokainen pariutuminen saadaan sopimaan tasoteoriaan kun painotetaan sopivia ominaisuuksia aina niiden ihmisten mukaan. Eli se on kuin horoskooppi joka on niin yleisluonteisesti kirjoitettu että sopii jokaiselle edes kohtuullisen hyvin.
Voin kertoa että ei ole mikään teoria joka saadaan sovitettua todellisuuteen vaan teorian pitäisi tuoda esiin jotain uutta jota ei ole ennen huomattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa useita ylikulttuurisia tekijöitä joilla on selkeä korrelaatio sen suhteen kuinka kiinnostava ja haluttu olet vastakkaisen sukupuolen silmissä. Näitä ovat mm. varakkuus, status ja tietty ruumiinrakenne miehillä (pituus, raamikkuus), ja naisilla esimerkiksi hoikkuus ja nuoruus. Nämä ovat läsnä kaikkialla maailmassa ja ovat olleet koko ihmiskunnan historian ajan.
Tästä johtuen on älyllisesti todella laiskaa yrittää kieltää etteikö pariutumisen osalta olisi olemassa minkäänlaisia tasoja ihmisten välillä. Ajutus, että jokaisella ihmisellä olisi täysin uniikki mies-/naismaku on kaiken kaikkiaan erittäin lapsellinen.
Kyllä, joitain tasoteorian esittämiä korrelaatioita voidaan havaita tilastollisella tasolla. Mutta sen ennustavuus suurimman osan ihmisistä kannalta on silti hyvin heikko. Vain ne formulakuski-supermalli parit ja yksin jäävät reppanat ovat selviä tapauksia. Siinä välillä ihmiset pariutuvat välillä hyvinkin randomin tuntuisesti vaikka toki sieltäkin on sääntöjä löydettävissä kun riittävän isoja joukkoja katsotaan.
Suurimmalle osalle ihmisitä tasoteoria ei kuitenkaan anna kauheasti koska ne valintakriteerit puolisolle ovat ihan oikeasti niin moninaiset ja myös sattumalla on usein iso osuus puolison löytämisessä.
Olen kyllä täysin eri mieltä tuosta heikosta ennustettavuudesta. Otat jostain ihmeellisestä syystä esimerkiksi niinkin erikoisen ammattiryhmän kuin formulakuskit, joita toisiaan on lukumäärältä hyvin vähän tässä maailmassa.
Luin tällä viikolla tilastokeskuksen uutisesta, jossa mainittiiin, että Suomessa miehillä koulutus korreloi erittäin vahvasti perheellistymisen ja parisuhteessa elämisen kanssa. Mielestäni on siis täysin selvää (eikä millään tavoin heikosti ennustettavaa), että esimerkiksi korkea koulutus kasvattaa miehen tasoa ja haluttavuutta naisen silmissä. Esimerkiksi tämä on mielestäni sellainen tekijä, jolla on varmasti merkitystä suurimmalle osalle naisista, vai oletko eri mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa käytännössä melkein kenet tahansa miehen suhteeseen. No joku lähäri ei välttämättä ole lääkärimiehelle mikään ykkösvaihtoehti. Kun taas maatala tai edes hädintuskin mediaanituloinen yli 30v mies joka ei soita kitaraa tai omaa muita jännittäviä lisäarvoa tuovia harrastuksia tai ominaisuuksia markkina arvo on aika lähellä nollaa. Akateemiset naiset eivät halua itseään köyhempää ja kouluttamattomampaa miestä ja amis naisetkin haluvat itseään varakkaamman miehen. Ainoat jotka ovat sinusta kiinnostuneita ja ilmaisevat halua suhteeseen ovat jotkut mielenterveysongelmaiset, sossupummi naiset joista osa yhäreitäkin. Siis sellaiset joiden kanssa ei voi ajatella perhen perustamista ainakaan mies jonka palkalla ei elätetä yksinään perhettä ja nainen on suoraan sanottuna liian epävakaa suhdetta ajatellen. Samanikäiset amisnaiset ovat varattuja ja olisi todellinen onnenpotku löytää tällainen vapaa jolla on elämänhallinta kunnossa.
Et ole koskaan antanut pakkeja kenellekään? Minä naisena olen saanut monta kertaa pakit (so. mies on ilmoittanut, ettei hänen puolellaan ole kiinnostusta niin paljon, että kannattaisi jatkaa.) Tähän tietysti toteat, että olen yrittänyt liian korkeatasoisia, mutta mitä se muuttaa. Sinä väität, että nainen saa melkein kenet tahansa miehen suhteeseen ja minun kokemukseni osoittaa, että ei saa. Voisin karkeasti jopa laskea, että nettideittailuscenessä 1/3 tutustumisista päättyi siihen, ettei miestä kiinnostanyt, 1/3 siihen ettei minua kiinnostanut ja 1/3 siihen, ettei kumpaakaan kiinnostanut.
Tässä on taas oikein hyvä esimerkki siitä miksi naisten on vaikea ymmärtää tätä "tasoteoriaa". Toivottavasti et loukkaannu, mutta totuus on se, että sinun omilla kokemuksilla ei ole yhtään minkäänlaista merkitystä asian suhteen. Eikä myöskään ole kenenkään muunkaan yksittäisen ihmisen kokemuksilla. Kyse on suurten ihmismassojen keskimääräisistä käyttäytymismalleista ja niistä johdetuista trendeistä.
Toivottavasti tämä selventää asiaa. Vaikka juuri sinä siis sattuisit esimerkiksi pitämään hintelistä silmälasipäisistä nörttimiehistä, niin se ei todellakaan tarkoita, että suurin osa naisista tuntisi samalla tavalla.
Olen eri kuin lainaamasi, mutta parisuhteissahan on juuri kyse *kahden yksittäisen ihmisen* välisistä kemioista.
Kun minä ihastun naapurin Mattiin, en todellakaan mieti mitä muu ihmiskunta on mieltä. Lähinnä kiinnostaa sen Matin mielipide.
Tasoteorialle tuntuu olevan ominaista myös, että siinä oletetaan, että puoliso valitaan jostain tietystä joukosta. Sellaista joukkoa ei ainakaan omalla kohdallani ole koskaan ollut. Potentiaalisesti, joo, voi ajatella että jopa kaikki asuinpaikkakuntani suunnilleen saman ikäiset sinkkumiehet olivat se joukko, josta aikoinaan valitsin. Tai että joukon muodostivat heistä ne miehet, joihin minulla oli ylipäätän edes teoreettinen mahdollisuus tutustua töissä tai vapaa-ajalla (tai 90-luvulta alkaen nettideiteissä). Mutta todellisuudessa en koskaan ole ollut tilanteessa, jossa minun olisi pitänyt/olisin päässyt valitsemaan jostain joukosta. Parisuhteeni ovat alkaneet siitä, että olen tavannut miehen, jonka kanssa on herännyt molemminpuolinen kiinnostus. Ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni, meni seitsemän vuotta ilman että tapasin yhtään sellaista miestä. Eikä minulla hänet ensi kertaa tavatessani ollut mitään "vaihtoehtomiehiä" eli sellaisia, joista olisin valinnut jonkun toisen ellei meidän tutustumisemme olisikaan johtanut mihinkään. Päinvastoin, siinä olisi voinut mennä hyvinkin toiset seitsemän vuotta ennen kuin ketään vastaavaa olisi osunut kohdalle.
Voisiko joku tasoteoreetikko avata tätä näkökulmaa.
Ei voi. Tasoteoria ei sovellu arkielämään. Se koskee vain ja ainoastaan supermallien ja laatikkoleukojen karkkikauppaseikkailua Tinderissä. Tämä fantasiamaailma on näiden henkisesti lapsosten moderni versio He-man -figuurien ja barbien sutinoille lapsuuden leikeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä miehet ”lohduttavat” itseään sillä, ettei asialle voi tehdä mitään.
Tosin en ymmärrä mitä lohdullista siinä on.
Luulisi olevan lohdullisempaa, että asioille voisi tehdä jotain.
Mutta ehkä se asia on jollekulle helpompi käsitellä niin, että olen huonon tason mies, siksi en saa naista. Eikä asialle ole mitään tehtävissä. Okei, asia tällä selvä.
Kyllä se mulle passaa. Jokainen saa tyytyä kohtaloonsa. Ihan rauhassa vaan.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa käytännössä melkein kenet tahansa miehen suhteeseen. No joku lähäri ei välttämättä ole lääkärimiehelle mikään ykkösvaihtoehti. Kun taas maatala tai edes hädintuskin mediaanituloinen yli 30v mies joka ei soita kitaraa tai omaa muita jännittäviä lisäarvoa tuovia harrastuksia tai ominaisuuksia markkina arvo on aika lähellä nollaa. Akateemiset naiset eivät halua itseään köyhempää ja kouluttamattomampaa miestä ja amis naisetkin haluvat itseään varakkaamman miehen. Ainoat jotka ovat sinusta kiinnostuneita ja ilmaisevat halua suhteeseen ovat jotkut mielenterveysongelmaiset, sossupummi naiset joista osa yhäreitäkin. Siis sellaiset joiden kanssa ei voi ajatella perhen perustamista ainakaan mies jonka palkalla ei elätetä yksinään perhettä ja nainen on suoraan sanottuna liian epävakaa suhdetta ajatellen. Samanikäiset amisnaiset ovat varattuja ja olisi todellinen onnenpotku löytää tällainen vapaa jolla on elämänhallinta kunnossa.
Et ole koskaan antanut pakkeja kenellekään? Minä naisena olen saanut monta kertaa pakit (so. mies on ilmoittanut, ettei hänen puolellaan ole kiinnostusta niin paljon, että kannattaisi jatkaa.) Tähän tietysti toteat, että olen yrittänyt liian korkeatasoisia, mutta mitä se muuttaa. Sinä väität, että nainen saa melkein kenet tahansa miehen suhteeseen ja minun kokemukseni osoittaa, että ei saa. Voisin karkeasti jopa laskea, että nettideittailuscenessä 1/3 tutustumisista päättyi siihen, ettei miestä kiinnostanyt, 1/3 siihen ettei minua kiinnostanut ja 1/3 siihen, ettei kumpaakaan kiinnostanut.
Tässä on taas oikein hyvä esimerkki siitä miksi naisten on vaikea ymmärtää tätä "tasoteoriaa". Toivottavasti et loukkaannu, mutta totuus on se, että sinun omilla kokemuksilla ei ole yhtään minkäänlaista merkitystä asian suhteen. Eikä myöskään ole kenenkään muunkaan yksittäisen ihmisen kokemuksilla. Kyse on suurten ihmismassojen keskimääräisistä käyttäytymismalleista ja niistä johdetuista trendeistä.
Toivottavasti tämä selventää asiaa. Vaikka juuri sinä siis sattuisit esimerkiksi pitämään hintelistä silmälasipäisistä nörttimiehistä, niin se ei todellakaan tarkoita, että suurin osa naisista tuntisi samalla tavalla.
Olen eri kuin lainaamasi, mutta parisuhteissahan on juuri kyse *kahden yksittäisen ihmisen* välisistä kemioista.
Kun minä ihastun naapurin Mattiin, en todellakaan mieti mitä muu ihmiskunta on mieltä. Lähinnä kiinnostaa sen Matin mielipide.
En nyt enää tiedä miten selittää asiaa enempää sinulle :) Kyse on suurten ihmismassojen käyttäytymistrendeistä, ja vaikka ne tietenkin muodostuvat yksittäisistä tapauksista, niin et voi kuitenkaan tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä yhden yksittäisen tapauksen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nincher kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nincher kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko nyt alkuun sen tasoteorian määritelmän, jotta puhuttaisiin edes samasta asiasta.
Eli
- minkä mukaan taso määräytyy?
Rankasti yksinkertaistaen: Miehillä statuksen ja rahan perusteella, naisilla on valttia nuoruus ja kauneus.
- kuka sen määrittää?
Viiteryhmä. Muut ihmiset siinä ympärillä. Tietysti omaan tasoonsa voi vaikuttaa jossain määrin.
- mihin sitä tarvitaan?
Teoriat auttaa ymmärtämään ja jäsentämään maailmaa. Tasoteoria ihmisten pariutumista ja "parisuhdemarkkinoita"
- mitataanko esim. 25-ja 65-vuotiaan miehen tasoa samalla asteikolla?
Nähdäkseni kyllä.
- entä kehitysmaassa ja rikkaassa länsimaassa asuvan?
Kyllä. Biologiaanhan tämä pohjimmiltaan perustuu ja se on about sama kaikkialla.
Jos edes noihin kysymyksiin saisi vastauksen alkajaisiksi, katsotaan sitten tarvitaanko vielä täydentäviä vastauksia.
Siinä jotain. Ole hyvä.
t. 43-vuotias, onnellisesti naimisissa oleva mies
Eihän nuo sinun vastaukset selitä yhtään mitään. Olisitko itse alkanut nykyisen vaimosi kanssa suhteeseen, jos hänellä olisi joku luonteenpiirre, josta et pidä yhtään? Jos hän olisi aktiivinen toimija paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä ja ottaisi kotiinsa kaikki hylätyt ja karanneet eläimet? Tai jos nainen olisi sairaalloisen mustasukkainen? Entä jos teillä lapsihaaveet ei olisi käyneet yhteen? Tai naisella olisi kaikki nuo kolme, mutta hän olisi nuori, timmi, pitkähiuksinen kihertelijä?
Vastasin vain kysymyksiin, toki lyhyesti, mutta jos ne eivät yhtään mitään selittäneet, niin ehkä kysymykset oli huonoja? Tuo tasoselitys, kuten sanoin, oli rankka yksinkertaistus. Tottakai meillä kaikilla on omat mieltymyksemme ja deal-breakerimme. Kaikki kolme mainitsemaasi olisi ehdoton ei itselläni, oli vaimokokelas kuinka hottis hyvänsä. Joku muu saataa olla eri mieltä ts. olisi valmis sietämään esim. sairaalloista mustasukkaisuutta jos kumppanin muut ominaisuudet kompensoi riittävästi. Kokonaisuushan se ratkaisee eikä tämä ole mitenkään ristiriidassa tasoteorian kanssa.
Nyt minä alan mennä ymmälle. Aiemmin sanottiin, että naisen taso riippuu siitä viiteryhmästä mihin hän kuuluu. Nyt sinä väität, että se onkin miehestä kiinni mikä naisen taso on. Sinun mielestä sairaalloinen mustasukkaisuus laskee naisen tasoa, jonkun toisen mielestä se nostaa. Sama ilmeisesti toimii myös eläinrakkauden kohdalla? Löytöeläimiä hyysäävä nainen onkin löytöeläintarhaa pitävän miehen mielestä tasokkaampi mitä sinun asteikon perusteella. Vai pidätkö sinä itseäsi tasokkaampana kuin löytöeläintarhan miestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa useita ylikulttuurisia tekijöitä joilla on selkeä korrelaatio sen suhteen kuinka kiinnostava ja haluttu olet vastakkaisen sukupuolen silmissä. Näitä ovat mm. varakkuus, status ja tietty ruumiinrakenne miehillä (pituus, raamikkuus), ja naisilla esimerkiksi hoikkuus ja nuoruus. Nämä ovat läsnä kaikkialla maailmassa ja ovat olleet koko ihmiskunnan historian ajan.
Tästä johtuen on älyllisesti todella laiskaa yrittää kieltää etteikö pariutumisen osalta olisi olemassa minkäänlaisia tasoja ihmisten välillä. Ajutus, että jokaisella ihmisellä olisi täysin uniikki mies-/naismaku on kaiken kaikkiaan erittäin lapsellinen.
Kyllä, joitain tasoteorian esittämiä korrelaatioita voidaan havaita tilastollisella tasolla. Mutta sen ennustavuus suurimman osan ihmisistä kannalta on silti hyvin heikko. Vain ne formulakuski-supermalli parit ja yksin jäävät reppanat ovat selviä tapauksia. Siinä välillä ihmiset pariutuvat välillä hyvinkin randomin tuntuisesti vaikka toki sieltäkin on sääntöjä löydettävissä kun riittävän isoja joukkoja katsotaan.
Suurimmalle osalle ihmisitä tasoteoria ei kuitenkaan anna kauheasti koska ne valintakriteerit puolisolle ovat ihan oikeasti niin moninaiset ja myös sattumalla on usein iso osuus puolison löytämisessä.
Olen kyllä täysin eri mieltä tuosta heikosta ennustettavuudesta. Otat jostain ihmeellisestä syystä esimerkiksi niinkin erikoisen ammattiryhmän kuin formulakuskit, joita toisiaan on lukumäärältä hyvin vähän tässä maailmassa.
Luin tällä viikolla tilastokeskuksen uutisesta, jossa mainittiiin, että Suomessa miehillä koulutus korreloi erittäin vahvasti perheellistymisen ja parisuhteessa elämisen kanssa. Mielestäni on siis täysin selvää (eikä millään tavoin heikosti ennustettavaa), että esimerkiksi korkea koulutus kasvattaa miehen tasoa ja haluttavuutta naisen silmissä. Esimerkiksi tämä on mielestäni sellainen tekijä, jolla on varmasti merkitystä suurimmalle osalle naisista, vai oletko eri mieltä?
Ja jäätelön syönti korreloi hukkumiskuolemien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa useita ylikulttuurisia tekijöitä joilla on selkeä korrelaatio sen suhteen kuinka kiinnostava ja haluttu olet vastakkaisen sukupuolen silmissä. Näitä ovat mm. varakkuus, status ja tietty ruumiinrakenne miehillä (pituus, raamikkuus), ja naisilla esimerkiksi hoikkuus ja nuoruus. Nämä ovat läsnä kaikkialla maailmassa ja ovat olleet koko ihmiskunnan historian ajan.
Tästä johtuen on älyllisesti todella laiskaa yrittää kieltää etteikö pariutumisen osalta olisi olemassa minkäänlaisia tasoja ihmisten välillä. Ajutus, että jokaisella ihmisellä olisi täysin uniikki mies-/naismaku on kaiken kaikkiaan erittäin lapsellinen.
Kyllä, joitain tasoteorian esittämiä korrelaatioita voidaan havaita tilastollisella tasolla. Mutta sen ennustavuus suurimman osan ihmisistä kannalta on silti hyvin heikko. Vain ne formulakuski-supermalli parit ja yksin jäävät reppanat ovat selviä tapauksia. Siinä välillä ihmiset pariutuvat välillä hyvinkin randomin tuntuisesti vaikka toki sieltäkin on sääntöjä löydettävissä kun riittävän isoja joukkoja katsotaan.
Suurimmalle osalle ihmisitä tasoteoria ei kuitenkaan anna kauheasti koska ne valintakriteerit puolisolle ovat ihan oikeasti niin moninaiset ja myös sattumalla on usein iso osuus puolison löytämisessä.
Olen kyllä täysin eri mieltä tuosta heikosta ennustettavuudesta. Otat jostain ihmeellisestä syystä esimerkiksi niinkin erikoisen ammattiryhmän kuin formulakuskit, joita toisiaan on lukumäärältä hyvin vähän tässä maailmassa.
Luin tällä viikolla tilastokeskuksen uutisesta, jossa mainittiiin, että Suomessa miehillä koulutus korreloi erittäin vahvasti perheellistymisen ja parisuhteessa elämisen kanssa. Mielestäni on siis täysin selvää (eikä millään tavoin heikosti ennustettavaa), että esimerkiksi korkea koulutus kasvattaa miehen tasoa ja haluttavuutta naisen silmissä. Esimerkiksi tämä on mielestäni sellainen tekijä, jolla on varmasti merkitystä suurimmalle osalle naisista, vai oletko eri mieltä?
Sillä ei varmasti ole mitään merkitystä suurimmalle osalle naisista. Sillä voi olla pieni merkitys pienelle osalle naisia ja mitättömälle marginaalille ratkaiseva merkitys.
Korrelaatio, kappas, kun ei ole syyseuraussuhde. Jäätelö ei aiheuta hukkumiskuolemia vaikka korrelaatio on äärimmäisen vahva. Harva on niin daiju että kehtaa julkisesti esitellä jätskitötteröteoriaa hukkumisten selittäjänä. Jostain syystä ihan vastaava simppeli rinnakkaisten syykejtujen korrelaatio kohtaa sokean silmän eli mustan pisteen eli älyllisen peräaukon tasoteoreetikoiden jupinoissa.
Korrelaatio on ilmeinen ihan siltä pohjalta, että vähintään kohtalaisen älykkäät, määrätietoiset, tasapainoiset ja elämänhallintataitoiset hakeutuvat todennäköisimmin korkeakouluihin ja selviytyvät opinnoistaan. Samoilla ominaisuuksilla he ovat myös varteenotettavampia kumppaneita vastakkaisen sukupuolen silmissä sekä samojen ominaisuuksien vuoksi luultavasti myös sosiaalisesti sujuvia, joten tapaavat enemmän kumppaniehdokkaita ja pääsevät tutustumaan helpommin.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ehkä miehet ”lohduttavat” itseään sillä, ettei asialle voi tehdä mitään.
Tosin en ymmärrä mitä lohdullista siinä on.
Luulisi olevan lohdullisempaa, että asioille voisi tehdä jotain.
Mutta ehkä se asia on jollekulle helpompi käsitellä niin, että olen huonon tason mies, siksi en saa naista. Eikä asialle ole mitään tehtävissä. Okei, asia tällä selvä.
Kyllä se mulle passaa. Jokainen saa tyytyä kohtaloonsa. Ihan rauhassa vaan.
Niin, onhan se helpompaa syyttää naisten kranttuutta kuin sitä, mikä katselee peilistä takaisin. En tosin ymmärrä, miksi tästä täytyy jotain pseudoteoriaa kehittää. Terapeutti auttaisi asiassa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa useita ylikulttuurisia tekijöitä joilla on selkeä korrelaatio sen suhteen kuinka kiinnostava ja haluttu olet vastakkaisen sukupuolen silmissä. Näitä ovat mm. varakkuus, status ja tietty ruumiinrakenne miehillä (pituus, raamikkuus), ja naisilla esimerkiksi hoikkuus ja nuoruus. Nämä ovat läsnä kaikkialla maailmassa ja ovat olleet koko ihmiskunnan historian ajan.
Tästä johtuen on älyllisesti todella laiskaa yrittää kieltää etteikö pariutumisen osalta olisi olemassa minkäänlaisia tasoja ihmisten välillä. Ajutus, että jokaisella ihmisellä olisi täysin uniikki mies-/naismaku on kaiken kaikkiaan erittäin lapsellinen.
Kyllä, joitain tasoteorian esittämiä korrelaatioita voidaan havaita tilastollisella tasolla. Mutta sen ennustavuus suurimman osan ihmisistä kannalta on silti hyvin heikko. Vain ne formulakuski-supermalli parit ja yksin jäävät reppanat ovat selviä tapauksia. Siinä välillä ihmiset pariutuvat välillä hyvinkin randomin tuntuisesti vaikka toki sieltäkin on sääntöjä löydettävissä kun riittävän isoja joukkoja katsotaan.
Suurimmalle osalle ihmisitä tasoteoria ei kuitenkaan anna kauheasti koska ne valintakriteerit puolisolle ovat ihan oikeasti niin moninaiset ja myös sattumalla on usein iso osuus puolison löytämisessä.
Olen kyllä täysin eri mieltä tuosta heikosta ennustettavuudesta. Otat jostain ihmeellisestä syystä esimerkiksi niinkin erikoisen ammattiryhmän kuin formulakuskit, joita toisiaan on lukumäärältä hyvin vähän tässä maailmassa.
Luin tällä viikolla tilastokeskuksen uutisesta, jossa mainittiiin, että Suomessa miehillä koulutus korreloi erittäin vahvasti perheellistymisen ja parisuhteessa elämisen kanssa. Mielestäni on siis täysin selvää (eikä millään tavoin heikosti ennustettavaa), että esimerkiksi korkea koulutus kasvattaa miehen tasoa ja haluttavuutta naisen silmissä. Esimerkiksi tämä on mielestäni sellainen tekijä, jolla on varmasti merkitystä suurimmalle osalle naisista, vai oletko eri mieltä?
Puhut edelleen tilastollisella tasolla. Kun otetaan riittävän iso joukko naisia niin useampi heistä kiinnostuu koulutetusta miehestä kuin vastaavasta vähemmän koulutetusta. Mutta jos minä menen ravintolaan niin tasoteoria ei osaa mitenkään kertoa että onko se minun edessäni oleva nainen juuri yksi niistä naisista joilla koulutuksella on väliä vai ei. Se ei siis auta minu mitenkään käytännön pariutumistilanteessa vaan antaa vain todennäköisyyden jos tapaan riittävän monta naista. Jos minä viehätynkin juuri siitä naisesta joka ei käyttäydy tilastollisen todennäköisyyden mukaan niin minä en saa häntä olin miten koulutettu tahansa.
Tasoteoriaa siis esitetään ikäänkuin miehen arvo nousisi jokaisen naisen silmissä tietyllä ominaisuudella. Mutta ei nouse. Se joka nousee on niiden naisten suhteellinen määrä jotka siitä ominaisuudesta pitävät. Kukaan ei vain tässä teoriassa osaa sanoa että nouseeko se naisten määrä 2% vai 70%. Olisi aika oleellista tietää miten paljon joku ominaisuus vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa käytännössä melkein kenet tahansa miehen suhteeseen. No joku lähäri ei välttämättä ole lääkärimiehelle mikään ykkösvaihtoehti. Kun taas maatala tai edes hädintuskin mediaanituloinen yli 30v mies joka ei soita kitaraa tai omaa muita jännittäviä lisäarvoa tuovia harrastuksia tai ominaisuuksia markkina arvo on aika lähellä nollaa. Akateemiset naiset eivät halua itseään köyhempää ja kouluttamattomampaa miestä ja amis naisetkin haluvat itseään varakkaamman miehen. Ainoat jotka ovat sinusta kiinnostuneita ja ilmaisevat halua suhteeseen ovat jotkut mielenterveysongelmaiset, sossupummi naiset joista osa yhäreitäkin. Siis sellaiset joiden kanssa ei voi ajatella perhen perustamista ainakaan mies jonka palkalla ei elätetä yksinään perhettä ja nainen on suoraan sanottuna liian epävakaa suhdetta ajatellen. Samanikäiset amisnaiset ovat varattuja ja olisi todellinen onnenpotku löytää tällainen vapaa jolla on elämänhallinta kunnossa.
Et ole koskaan antanut pakkeja kenellekään? Minä naisena olen saanut monta kertaa pakit (so. mies on ilmoittanut, ettei hänen puolellaan ole kiinnostusta niin paljon, että kannattaisi jatkaa.) Tähän tietysti toteat, että olen yrittänyt liian korkeatasoisia, mutta mitä se muuttaa. Sinä väität, että nainen saa melkein kenet tahansa miehen suhteeseen ja minun kokemukseni osoittaa, että ei saa. Voisin karkeasti jopa laskea, että nettideittailuscenessä 1/3 tutustumisista päättyi siihen, ettei miestä kiinnostanyt, 1/3 siihen ettei minua kiinnostanut ja 1/3 siihen, ettei kumpaakaan kiinnostanut.
Tässä on taas oikein hyvä esimerkki siitä miksi naisten on vaikea ymmärtää tätä "tasoteoriaa". Toivottavasti et loukkaannu, mutta totuus on se, että sinun omilla kokemuksilla ei ole yhtään minkäänlaista merkitystä asian suhteen. Eikä myöskään ole kenenkään muunkaan yksittäisen ihmisen kokemuksilla. Kyse on suurten ihmismassojen keskimääräisistä käyttäytymismalleista ja niistä johdetuista trendeistä.
Toivottavasti tämä selventää asiaa. Vaikka juuri sinä siis sattuisit esimerkiksi pitämään hintelistä silmälasipäisistä nörttimiehistä, niin se ei todellakaan tarkoita, että suurin osa naisista tuntisi samalla tavalla.
Olen eri kuin lainaamasi, mutta parisuhteissahan on juuri kyse *kahden yksittäisen ihmisen* välisistä kemioista.
Kun minä ihastun naapurin Mattiin, en todellakaan mieti mitä muu ihmiskunta on mieltä. Lähinnä kiinnostaa sen Matin mielipide.
En nyt enää tiedä miten selittää asiaa enempää sinulle :) Kyse on suurten ihmismassojen käyttäytymistrendeistä, ja vaikka ne tietenkin muodostuvat yksittäisistä tapauksista, niin et voi kuitenkaan tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä yhden yksittäisen tapauksen perusteella.
Edelleen olen vastausta vailla siihen kysymykseen että miksi minun pitäisi kiinnostua suurten massojen käyttäytymisestä jos se teoria ei tunnu korreloivan lainkaan omaan elämääni?
Vierailija kirjoitti:
Niin, onhan se helpompaa syyttää naisten kranttuutta kuin sitä, mikä katselee peilistä takaisin. En tosin ymmärrä, miksi tästä täytyy jotain pseudoteoriaa kehittää. Terapeutti auttaisi asiassa paremmin.
Jos ongelma olisi naisten kranttuus, niin sillloinhan ongelma olisi helppo ratkaista. Nostaa vaan tasoaan niin paljon, että alkaa kelvata.
Mutta kun ei.
Tasoteorian ydin on siinä, että taso on muuttumaton. Heikon tason mies on heikon tason mies, eikä saa naista ikinä.
Huomasitteko? Alan ymmärtää tasoteoriaa.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa käytännössä melkein kenet tahansa miehen suhteeseen. No joku lähäri ei välttämättä ole lääkärimiehelle mikään ykkösvaihtoehti. Kun taas maatala tai edes hädintuskin mediaanituloinen yli 30v mies joka ei soita kitaraa tai omaa muita jännittäviä lisäarvoa tuovia harrastuksia tai ominaisuuksia markkina arvo on aika lähellä nollaa. Akateemiset naiset eivät halua itseään köyhempää ja kouluttamattomampaa miestä ja amis naisetkin haluvat itseään varakkaamman miehen. Ainoat jotka ovat sinusta kiinnostuneita ja ilmaisevat halua suhteeseen ovat jotkut mielenterveysongelmaiset, sossupummi naiset joista osa yhäreitäkin. Siis sellaiset joiden kanssa ei voi ajatella perhen perustamista ainakaan mies jonka palkalla ei elätetä yksinään perhettä ja nainen on suoraan sanottuna liian epävakaa suhdetta ajatellen. Samanikäiset amisnaiset ovat varattuja ja olisi todellinen onnenpotku löytää tällainen vapaa jolla on elämänhallinta kunnossa.
Hmm. Kun mietin kaikkia elävässä elämässä tietämiäni parisuhteita, niin suurimmassa osassa kumppanit ovat koulutustaustoiltaan aika lailla samanlaisessa asemassa. Eli amistaustaiset naiset seurustelevat tyyliin jonkun raksaduunarin tai varastomiehen kanssa. Monesti nainen on näistä jopa se korkeammin koulutettu. Toki miehet saattavat tienata vähän enemmän, mutta minkäs teet kun amiksen käynyt raksaduunari tienaa paremmin kuin AMKin käynyt sosionomi (yksi tuttu pariskunta). Ja joo, monet akateemiset naisetkin tienaavat vähemmän kuin heidän akateemiset miehensä. Yleensä tuloero muodostuu viimeistään siinä vaiheessa kun nainen jää äitiyslomalle.
Mua kiinnostaisi tietää, että mitä duunia nämä palstan miehet oikein tekevät, jos ovat oikeasti pienituloisempia kuin vaikka lähärit tai siivoojat? Eli jos edes joku perusnätti lähäri ei huoli suhteeseen, koska mies on liian köyhä?
Bruttotuloni vaihtelee 2000-2400€kk riippuen tunneista ja lisistä. Tienaan saman kuin lähäri tai siivooja mutta nämä tietävät ettei kahdesta matalatuloisesta tule kuin kädestä suuhun elävä pari jolla omakotitalot yms jäävät haaveeksi. Olen mä käynyt treffeillä tällaistenkin naisten kanssa ja kyllä sen kumpikin tunnistaa ettei toisella ole ylimääräistä rahaa. Varsinkin pk seudulla 4000 brutto/kk plus lapsilisät vaikka kahdesta lapsesta on tosi vähän.
Nämä etsivät siis parempi tuloista miestä. Mitä duunarien tuloihin tulee todellisuutta ovat 10-12€ palkat niin teollisuudessa kuin raksalla. On tietysti joitakin ryhmiä ja onnekkaita jotka saavat enemmän mutta kaikkinensa tilinauhat ovat aika surulista luettavaa. Voi sanoa sisäisen devalvaation jo tapahtuneen. Nyt 10-12€ tunnissa saavien palkkoja halutaan polkea alle 10€ ja viedä lisät ja ylityökorvaukset.
Miehet ovat sen tasoteorian keksineet, ja keksivät siihen samalla jatkuvasti uusia sääntöjä, piirteitä ja poikkeuksia. Lisäksi jokainen mies ymmärtää teorian eri tavalla, koska mistään et voi selkeästi lukea, mitä se teoria pitää sisällään. Luultavasti myös tasoteoria pitää paikkansa miehille, muttei naisille, koska he valitsevat kumppaninsa eri kriteerein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa käytännössä melkein kenet tahansa miehen suhteeseen. No joku lähäri ei välttämättä ole lääkärimiehelle mikään ykkösvaihtoehti. Kun taas maatala tai edes hädintuskin mediaanituloinen yli 30v mies joka ei soita kitaraa tai omaa muita jännittäviä lisäarvoa tuovia harrastuksia tai ominaisuuksia markkina arvo on aika lähellä nollaa. Akateemiset naiset eivät halua itseään köyhempää ja kouluttamattomampaa miestä ja amis naisetkin haluvat itseään varakkaamman miehen. Ainoat jotka ovat sinusta kiinnostuneita ja ilmaisevat halua suhteeseen ovat jotkut mielenterveysongelmaiset, sossupummi naiset joista osa yhäreitäkin. Siis sellaiset joiden kanssa ei voi ajatella perhen perustamista ainakaan mies jonka palkalla ei elätetä yksinään perhettä ja nainen on suoraan sanottuna liian epävakaa suhdetta ajatellen. Samanikäiset amisnaiset ovat varattuja ja olisi todellinen onnenpotku löytää tällainen vapaa jolla on elämänhallinta kunnossa.
Hmm. Kun mietin kaikkia elävässä elämässä tietämiäni parisuhteita, niin suurimmassa osassa kumppanit ovat koulutustaustoiltaan aika lailla samanlaisessa asemassa. Eli amistaustaiset naiset seurustelevat tyyliin jonkun raksaduunarin tai varastomiehen kanssa. Monesti nainen on näistä jopa se korkeammin koulutettu. Toki miehet saattavat tienata vähän enemmän, mutta minkäs teet kun amiksen käynyt raksaduunari tienaa paremmin kuin AMKin käynyt sosionomi (yksi tuttu pariskunta). Ja joo, monet akateemiset naisetkin tienaavat vähemmän kuin heidän akateemiset miehensä. Yleensä tuloero muodostuu viimeistään siinä vaiheessa kun nainen jää äitiyslomalle.
Mua kiinnostaisi tietää, että mitä duunia nämä palstan miehet oikein tekevät, jos ovat oikeasti pienituloisempia kuin vaikka lähärit tai siivoojat? Eli jos edes joku perusnätti lähäri ei huoli suhteeseen, koska mies on liian köyhä?
Alue: Aihe vapaa
Tasoteorialle tuntuu olevan ominaista myös, että siinä oletetaan, että puoliso valitaan jostain tietystä joukosta. Sellaista joukkoa ei ainakaan omalla kohdallani ole koskaan ollut. Potentiaalisesti, joo, voi ajatella että jopa kaikki asuinpaikkakuntani suunnilleen saman ikäiset sinkkumiehet olivat se joukko, josta aikoinaan valitsin. Tai että joukon muodostivat heistä ne miehet, joihin minulla oli ylipäätän edes teoreettinen mahdollisuus tutustua töissä tai vapaa-ajalla (tai 90-luvulta alkaen nettideiteissä). Mutta todellisuudessa en koskaan ole ollut tilanteessa, jossa minun olisi pitänyt/olisin päässyt valitsemaan jostain joukosta. Parisuhteeni ovat alkaneet siitä, että olen tavannut miehen, jonka kanssa on herännyt molemminpuolinen kiinnostus. Ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni, meni seitsemän vuotta ilman että tapasin yhtään sellaista miestä. Eikä minulla hänet ensi kertaa tavatessani ollut mitään "vaihtoehtomiehiä" eli sellaisia, joista olisin valinnut jonkun toisen ellei meidän tutustumisemme olisikaan johtanut mihinkään. Päinvastoin, siinä olisi voinut mennä hyvinkin toiset seitsemän vuotta ennen kuin ketään vastaavaa olisi osunut kohdalle.
Voisiko joku tasoteoreetikko avata tätä näkökulmaa.