Miksi taas olikaan perusteltua antaa lapsen syödä kaupassa?
Muistaako kukaan? Diabetes ei ole hyvä syy, koska kukaan tuntemani diabeetikko ei elä niin "kuilun reunalla", että henki olisi tuosta jatkuvasti kiinni. Taas vain katselin, kun yli 3-vuotias tyllerö söi banaania kesken ostosten ja jatkoi sitten hypistelemään pehmoleluja likaisilla käsillään.
Kommentit (59)
Hehe, jo ainakin 16 tyyppiä oli sitä mieltä, että kouluissa ei pitäisi opettaa lisää filosofiaa, etiikkaa ja argumentointia. Ymmärrän kyllä miksi :D .
Hehe, jo ainakin 16 tyyppiä oli sitä mieltä, että kouluissa ei pitäisi opettaa lisää filosofiaa, etiikkaa ja argumentointia. Ymmärrän kyllä miksi :D .
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 18:23"]
Minä en keksi kyllä kovin pätevää syytä. Joo, jos jostain syystä en muistaisi varata laukkuun syötävää diabetes-lapselleni, olisin huono äiti, koska voisin olla autossa tai metsäretkellä aivan yhtä hyvin kuin kaupassa. Mitä se raskaana oleva tekee, kun ne verensokerit romahtavat vaikkapa koulun joulujuhlassa tai bussissa? Miksi ihmeessä ne sokerit osaavat romahtaa aina siellä kaupassa?
[/quote]
Kauppa on harvinaisen rasittava paikka, kun tulee syystä tai toisesta heikko olo. Usein ei ole mitään istumapaikkoja edes tarjolla, pitäisi jaksaa seistä jonossa kunnes pääsee ulos ostosten kanssa. Koulun joulujuhlassa saa istua ja voi hipsiä hipsiä pois salista ja kysyä, onko jotain syötävää saatavilla. Luultavasti jotain piparkakkuja on. Metsäretkellä voi ainakin istahtaa mättäälle lepäämään ja ehkä sieltä mustikoitakin löytyy.
Kaupassa ollaan ehkä juuri siksi, että mitään syötävää ei muuten ole!
En keksi mitään syytä miksi kukaan normaali, fiksu vanhempi syöttäisi mukulalleen kaupan omaisuutta.
Mutta syyhän on se, että ei jakseta kasvattaa niitä. Jos mukula ei saa heti sitä mitä haluaa niin se saa helvetillisen huutokohtauksen. Kivempi sille on tupata jotain suuhun kuin kuunnella sitä huutoa, mukavampi kyllä kanssaihmistenkin kannalta.
Toinen, vähän enemmän viitseliäisyyttä vaativa tapa olisi se, että opettaisi sen muksun käyttäytymään. Mutta tämä ei Suomessa taida olla oikein trendikästä.
Meillä lapset on oppineet jo kassan jälkeen kysymään: Onko nämä maksettu? jos on kova jano tai muu syy saada joku tuote käsiin. Ollaan kerrottu että mitään tuotteita ei saa avata, koska ne eivät ole meidän ennen kuin on maksettu.
Minulle on sama mitä muut tekevät kaupassa, mutta omille kakaroille pidän rotia tässä asiassa. Ovat kyllä melkoisia maistiais-haukkoja, välillä ihan hävettää....
Miten vaikeaa on se asioiden ennakointi? En nyt puhu näistä sairaskohtauksen saaneista vaan ihan tavallisista vanhemmista, joiden lapsille tulee nälkä juuri sillä kauppareissulla. Ettekö syötä, juota ja pissata niitä lapsia ennen lähtöä? Vietättekö kaupassa tuntitolkulla aikaa? Vai oletteko kenties opettaneet lapsenne siihen, että vähän vinkumalla kaupasta saa kaikkea kivaa ostosreissun aikanakin?
Toki myönnän, ettei ihan kaikkeen voi varautua, mutta tuollaiset pienet nurkumiset, väsyt ja kiukut ovat kyllä nimenomaan opeteltuja juttuja.
Itse en saanut syödä kaupassa eikä ikinä ole tullut tilannetta, että olisi pitänyt, vaikka verensokerini saattaakin romahtaa helposti. Omia eväitä syön kaupan ulkopuolella, kun siellä yleensä on ne penkit, joilla voi istua ja levätä.
Omatkaan lapseni eivät ole koskaan syöneet kaupassa, ei ole tullut tarvetta. Mutta huhheijaa, kun ystäväni lapset kaikki kolme syövät kaupassa, milloin on nälkä, väsy, jano, tylsää ja aina pitää saada jotain syötävää. Usein joku lapsista tuo kärryyn jotain haluamaansa ja sitten pitää saada heti. Äitinsä sitten kertoilee, että ostosreissut ovat lasten kanssa helpompia, kun sillä banaanilla tai pillimehulla vaimennetaan valitukset eikä lainkaan tajua, että itse on opettanut lapsensa nurkumaan kaikkea mahdollista ja saamaan aina haluamansa.
Normaalit lapset eivät tarvitse välipaloja kaupassa aikuisista nyt puhumattakaan.
Reino-Raparperi mussuttaa banskua sen takia, että äippä ehtii lukea lehtihyllyillä uusimman seiskan.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 17:45"]
No vaikka raskaana olevan yhtäkkinen aivan hirvee verensokerin putous... Niin että ihan pyörryttää, hikoiluttaa ja on aivan karsee olo ihan yhtäkkiä, vaikka edellisestä ateriasta ei hirveen kauan olisikaan... Toinen on just tää järkky uhmaikänen, joka ihan tyhjästä karjuu koko kaupan tyhjäks, vaikka ois kotona just syötettykin (meiltä löytyy nää molemmat tällä hetkellä...).
[/quote]Uhmaikäisen kaupparaivo ratkaistaan lähtemällä kaupasta välittömästi - ei antamalla sille pirulaiselle periksi. Miten se vois ikinä oppia, jos annetaan kaupassa just heti mitä haluaa?!?
Miten te jaksatte :D Hankkikaa elämä ja keskustelkaa jostain järkevämmästä.
Mä syön itekin usein kaupassa. Kun sinne menee 12 tunnin työpäivän jälkeen, eikä ole ehtinyt koko päivänä syömään, hiukoo jo jonkin verran. nappaan esim. juustohampparin enne Prismaan astumista tai sitten kylkeä lihatiskiltä ja natustan samalla kun alan tekemään viikonlopun isoja ostoksia. Siinä kauppareissussahan menee helposti 1,5 tuntia, ja tulee järkevämmin ostettuakin, kun ei ole niin tajuton nälkä. Joo ja olen hoikka.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 19:46"]
Mä syön itekin usein kaupassa. Kun sinne menee 12 tunnin työpäivän jälkeen, eikä ole ehtinyt koko päivänä syömään, hiukoo jo jonkin verran. nappaan esim. juustohampparin enne Prismaan astumista tai sitten kylkeä lihatiskiltä ja natustan samalla kun alan tekemään viikonlopun isoja ostoksia. Siinä kauppareissussahan menee helposti 1,5 tuntia, ja tulee järkevämmin ostettuakin, kun ei ole niin tajuton nälkä. Joo ja olen hoikka.
[/quote]
minullakin menee joskus töissä pitkään. Niinpä käväseinkin kahvilla ennen kauppaan menoa. En ikimaailmassa ilkeäisi syödä kaupassa. Olen kyllä joutunut olemaan junassa 9 tuntia pelkän vesipullon varassa, kun varsinainen juna oli peruttu eikä ollutkaan ravintolavaunua, missä olin suunnitellut syöväni. Eli aikuinen ihminen pärjää vedelläkin suht. pitkään ja asia on tutkittukin. Joskus olen tehnyt niinkin, että olen ensin käynyt ostamassa kaupasta jotain pientä, poistunut kaupan ulkopuolelle syömään ja sitten tehnyt varsinaiset ostokset. Päiväkodista hakiessani jos oli tarpeen mennä aikoinaan suoraan kauppaan, oli minulla pillimehut kesällä autossa valmiina. Heikko suunnittelua, jos tähän ei pysty.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 19:14"]Miten te jaksatte :D Hankkikaa elämä ja keskustelkaa jostain järkevämmästä.
[/quote]
Päätithän itsekin osallistua!
Kaupassa syövät vain ja ainoastaan huonosti kasvatetut juntit.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 19:46"]
Mä syön itekin usein kaupassa. Kun sinne menee 12 tunnin työpäivän jälkeen, eikä ole ehtinyt koko päivänä syömään, hiukoo jo jonkin verran. nappaan esim. juustohampparin enne Prismaan astumista tai sitten kylkeä lihatiskiltä ja natustan samalla kun alan tekemään viikonlopun isoja ostoksia. Siinä kauppareissussahan menee helposti 1,5 tuntia, ja tulee järkevämmin ostettuakin, kun ei ole niin tajuton nälkä. Joo ja olen hoikka.
[/quote]Minä otan myös kaljalaatikon, ja istuskelen ihan rauhassa miettimään mitä muuta tarvitsen.
Ja jos kauppias laittaa hedelmiä esille lapsille joita lapset voivat syödä kauppareissun aikana, vähentävät kauppiaat hävikkiä sekä kauppareissu sujuu paljon mukavammin. Parempi Se hieman kypsyneempi banaani lapsen suussa kuin roskakorissa. Ne kypsemmät hedelmät kun eivät aikuisille jkelpaa.
Uhmaikäisen äiti ei ole ilmeisesti tajunnut, että kerran kun antaa periksi kaupassa, niin muksu huutaa aina sitä ruokaa ennen kassaa. Itselläni on kaksi lasta ja kauppareissut on kyllä onnistuttu hoitamaan ilman kaupassa syömistä. Joskus on huutaneet mutta ei se tapa. Ovat oppineet, ettei kaupassa huutamalla saa mitään.
Haen lapset hoidosta ja meillä kaikilla on jo nälkä. Otan itselleni jonkun roiseläppäpizzan ja syön sen kjylmänä ja lapsille täytetyt patongit ja limsan tai mehupullon. Näin saa rauhassa käydä kaupassas ja lapsilla kuluu kivasti aika, kun istuvast kärryssä ja ruokailevat.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 21:04"]
Haen lapset hoidosta ja meillä kaikilla on jo nälkä. Otan itselleni jonkun roiseläppäpizzan ja syön sen kjylmänä ja lapsille täytetyt patongit ja limsan tai mehupullon. Näin saa rauhassa käydä kaupassas ja lapsilla kuluu kivasti aika, kun istuvast kärryssä ja ruokailevat.
[/quote]
Oletko ihan tosissasi?
Sen verran pitää ihmisellä käytöstapoja olla, että ymmärtää, miten ruokakaupassa käyttäydytään. Mitään ei syödä, ennen kuin se on maksettu ja tällaiset käytöstavat haluan opettaa myös omille lapsilleni.
Enkä todellakaan palkitse uhmaikäistä raivokohtauksesta ruualla! Eräskin ihminen tuli minulle ehdottamaan, kun uhmäikäinen makasi kirkuen kaupan lattialla, että "osta sille pillimehu". No en ostanut, lapsi lopetti parin minuutin päästä karjumisensa ja jatkoimme ostoksia tavanomaisesti. Sen jälkeen ei lapseni ole kaupassa kiukutellut, hän ei saanut tahtoaan kiukuttelulla periksi eikä häntä palkittu kiukuttelusta pillimehulla tai muullakaan herkulla. Minun lapsellani on rajat ja eräs näistä rajoista on se, että kiukuttelullaan ei tahtoaan saa läpi ja kaupasta poistutaan, jos siellä ei osata käyttäytyä. Eikä toisten omaisuutta (=kauppiaan omaisuutta) tärvellä.