Kansalaisaloite - Lastensuojelun mielivaltainen oikeus lapsiimme korjattava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikoina on tehty jopa tutkimuksia siitä kuinka lastensuojelun lastensuojelun avohuollon kuin sijaishuollonkin tarjoama tuki on puutteellista tai tarkoitukseen soveltumatonta kun kyse on neuropsykiatrisen kirjon häiriöihin kuuluvan autisminkirjoin häiriöistä. (Hanna Pajarisen Pro Gradu-tutkielma: AUTISMIKIRJO LASTENSUOJELUN HAASTEENA)

Autismiliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen sanoo (Lähde: https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…):

"Mikäli lastensuojelussa ei tunnisteta lasten tai nuorten haasteiden johtuvan autismikirjon erityispiirteistä ja niihin liittyvistä toimintarajoitteista, voi lapsen tilanne kriisiytyä entisestään. Myös koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa koulu tekee ilmoituksen lastensuojeluun. Lastensuojelun toimenpiteenä tehty sijoitus kodin ulkopuolelle ilman lapselle tarjottavaa oikeanlaista apua ja tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.

Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. "

Neuropsykiatrisen häiriöiden tunnistaminen ja hoito on vielä lapsenkengissä jopa terveydenhuollossa joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, joten ei ole ihme, että näiden oireiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on huonoa koulussa tai sosiaalityön puolella. Koulutusta ja valistamista lisää niin kouluun kuin sosiaalitoimeenkin. Lastensuojelun tukitoimet täytyy kohdistaa niille lapsille ja perheille, jotka sitä todella tarvitsevat. Niille perheille, jotka eivät jaksa välittää lapsensa hyvinvoinnista - eikä niille, jotka hakevat apua ja tukea lapselleen! Hirveästi hukattuja resursseja, aikaa ja rahaa ja liikaa inhimillistä kärsimystä, rikottuja lapsia ja rikottuja perheitä ja perheen rikkominen aiheuttaa varmasti trauman näille lapsille kuin muullekin perheelle. Nämä tukitoimet kuuluisivat vammaispalveluille eikä lastensuojelulle, mutta työnjako ei ole täysin selkiintynyt. Luulisi jo tämän muuttuvan kun selvää tutkimustietoa alkaa esintymään siitä, että lastensuojeluntukitoimet ovat soveltumatonta ja puuttellista tukea.

Jos vanhemmat yrittävät hakea tarvitsemaansa tukea ja apua lapselle tai kouluun, niin ongelma lakaistaan maton alle ja lapsi huostaanotetaan. Näin ei tarvitse kouluun järjestää tukitoimia eikä kotiin saada apuja. Säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta isoja kustannuksia pitkällä aikavälillä - mikä pahinta rikottuja lapsia, perheitä, kärsimystä ja traumoja. Näiden lasten vointi ei helpotu näillä avohuollon tai sijoituksen tukitoimilla - päinvastoin - koska se tuki on näille lapsille tutkimuksenkin mukaan soveltumatonta. 

Tässä hyvä esimerkki hoitopolusta ja resursseista kuinka kaikki voi mennä pieleen tai sitten hyvin:https://naenepsy.fi/hoitopolku/

Minusta on idioottimaista, että tässä asiassa syytetään lastensuojelua. Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, joka ei voi kieltäytyä. Sen sijaan lastenpsyka, lasten neurologia, vammaispalvelut, koulut jne saavat pudottaa pallon näiden nepsyjen kanssa, mutta asiasta syytetään lastensuojelua, joka joutuu tekemään edes jotain, kun kukaan muu ei sen perheen uupuneita vanhempia mitenkään tue. Miksi ette mellakoi siellä lastenpsykalla, miksi he eivät näitä teidän nepsyjänne hoida?

Tässä ei syytetä - tässä kerrotaan miten asiat ovat! Tällaisia sijoituksia, jotka ovat turhia ja traumaattisia ei tehtäisi jos niin koulussa kuin sosiaalitoimessa olisi ymmärrystä neuropsykiatrisen kirjon oirekuvasta enemmän. Nykytilanteessa lastensuojelu voisi heittää pallon koululle ja vaatia koulua järjestämään ne tarvittavat tukitoimet sinne kouluun, jotta neuropsykiatrisesti oireleva lapsi jaksaisi käydä sitä koulua, sillä se olisi lapsen etu. Lastensuojelu voisi myös laittaa painokkaan pyynnön vammaispalvelun puolelle, että tarvittavia tukitoimia sieltä saataisiin järjestettyä jos perhe sellaisia lapselle kaipaa. Eli ei se saa olla syy huostaanotolle ja lastensuojelun tukikeinoille kun ei muutakaan keksitä vaan silloin pallo vaikka sinne koululle ja vammaispalveluille. Lastensuojelu voisi tukea perheitä pääsemään myös neuropsykiatriseen tuktimukseen, hoitoon, sillä usein näissä perheissä voidaan jonottaa vuosia, että päästään oikeiden asiantuntijoiden ja kuntoutuksen pariin. Lastensuojelu voisi myös perheitä saamaan omaishoidon kautta vapaata, jotta sitä kautta löytyisi hoitaja, jolla on neuropsykiatrisen kirjon osaamista ja vanhemmat saisivat hengähdystauon tai vaikka neuropsykiatrisen valmentajan jos sille nähdään tarvetta.

Miksi se lastensuojelun homma on etsiä nepsyvalmennusta tai vanhemmalle omaishoitajuutta? Miksette te huoltajat itse taistele näitä asioita sieltä mistä niitä saa. Ei lasulla ole neurologeja tekemään tutkimuksia.

Eikös se lastensuojelun ainoa idea ole auttaa perheitä kun näillä on vaikeaa??????

Vierailija kirjoitti:

Katson tätä ongelma ulkopuolelta, olen ulkosuomalainen. Tuntuu uskomattomalta, kuinka paljon Suomessa on sellaisia "hyviltä vanhemmilta ei lapsia oteta'-hymisijöitä. Kyllä tuo, mitä Suomessa ja muissa pohjoismaissa tapahtuu, on todella järkyttäviä.

Onko omassa maassasi 20 % autistilapsista sijoituksessa? Jos ei, niin mieti mikä mättää Suomessa, että näin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen huostaanotto ei maksa kunnalle yhtään mitään! Ensi vaiheessa kunta maksaa huostaanoton kuluista noin neljänneksen. Jo ensimmäisen verovuoden päättyessä kunta on saanut saman verran veroina takaisin niistä tulovirroista, mitä valtio lastensuojelun palveluntuottajille maksaa.

Kertasuoritukset valtiolta kunnan palveluntuottajille ovat tyypillisesti 80.000 – 150.000, enimmillään jopa lähes 300.000 per lapsi per vuosi. Niistä rahavirroista päättää käytännössä yksi lastensuojelun vastuutyöntekijä henkilökohtaisen salassapito-oikeuden kätköissä.

Kaiken lisäksi rahateorioiden mukaan rahan substanssi (sen todellinen, syvin olemus) arvo ei ole se rahan numeraalinen määrä, mikä rahansiirrosta kirjanpitoon kirjataan, vaan rahan kiertonopeus!

Rahan kiertonopeus määrää hyödyt

Asia tulee ymmärrettäväksi, kun huomaatte ajatella esim. mitä pankkien omavaraisuusaste tarkoittaa. Se on tyypillisesti vain 3-4 prosenttia. Pankkien omavaraisuusaste tuskin koskaan nousee 10 prosenttiin. Sen suuruisella ”omalla rahalla” pankki miljardiliikevaihtojaan ja niistä maksettavia osinkojaan maksaa. Tätä tarkoittaa kansankielellä ilmaistu sanonta ”pane raha poikimaan”.

Ei kunta talousyksikkönä kovin paljon pankin toimintaperiaatteista eroa. Kerran saatu raha poikii rahan kiertonopeuden mukaan kauan sen jälkeenkin, kun raha on kassaan saatu. Se poikii lisää rahaa ja sitä paremmin, mitä tiuhempaan se jää seutukunnalla kiertämään kädestä toiseen. Paikallispankki myöntää sitä summaa vastaan uutta lainaa, ja taas tulee kuntaan uutta valuuttaa.

Kunta saa kyllä valtiolta avustusta vuosittain huostaanotettujen kustannuksiin. Ei per lapsi vaan kertoimen mukaan. Avustus ei kata kokonaiskuluja eikä samojen lasten sijoituksessa olemista enää sijoitusvuoden jälkeen. Eli kunnille tulee hyvin kalliiksi sijoittaa lapsia kodin ulkopuolelle. Nämätkin asiat voi tarkistaa eikä kuvitella omiaan.

Sijoitusmääriä lisäämällä pyritään nostamaan kuntien valtionapuosuuksia

Uutisen mukaan sijoitusten määrä joissakin kunnissa on kasvanut viime vuodesta jopa 50%.

Tämä johtuu siitä, että joillakin kunnilla on tavaton kiire saada sosiaalitoimen kulut mahdollisimman korkeaksi ennen SOTEa – ainakin korkeammaksi kuin muissa kunnissa.

Mikäli sosiaalitoimen kustannustaso kunnassa pidetään asiallisen kohtuullisena ja todellista tarvetta vastaavana, kunta menettää suuren siivun valtion maksamista tulevien vuosien kulukorvauksista.

"Ilmaista rahaa" valtiolta on saatavissa, jos kunnan omat kulutilastot saadaan mahdollisimman rumiksi.

Kulut on saatava näyttämään asukasta kohden suuremmiksi kuin muissa kunnissa, tai muutoin kunta tulee menettämään ison siivun tulevia korotettuja valtionosuuksia.

On laki, joka määrittelee tulevien vuosien sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet kunnille. Esimerkiksi kunnan ikärakenteesta riippuen kunnan keskimääräiset kulut voivat olla korkeammat kuin naapurissa, hyvinvoivassa kunnassa, jossa työpaikkoja ja verotulojakin on enemmän kuin provinssin haja-asutusalueille sijoittuvissa maalaiskunnissa. Maaseudulla SOTE-kulut voivat olla jo ”valmiiksi” keskimääräistä korkeammat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikoina on tehty jopa tutkimuksia siitä kuinka lastensuojelun lastensuojelun avohuollon kuin sijaishuollonkin tarjoama tuki on puutteellista tai tarkoitukseen soveltumatonta kun kyse on neuropsykiatrisen kirjon häiriöihin kuuluvan autisminkirjoin häiriöistä. (Hanna Pajarisen Pro Gradu-tutkielma: AUTISMIKIRJO LASTENSUOJELUN HAASTEENA)

Autismiliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen sanoo (Lähde: https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…):

"Mikäli lastensuojelussa ei tunnisteta lasten tai nuorten haasteiden johtuvan autismikirjon erityispiirteistä ja niihin liittyvistä toimintarajoitteista, voi lapsen tilanne kriisiytyä entisestään. Myös koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa koulu tekee ilmoituksen lastensuojeluun. Lastensuojelun toimenpiteenä tehty sijoitus kodin ulkopuolelle ilman lapselle tarjottavaa oikeanlaista apua ja tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.

Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. "

Neuropsykiatrisen häiriöiden tunnistaminen ja hoito on vielä lapsenkengissä jopa terveydenhuollossa joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, joten ei ole ihme, että näiden oireiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on huonoa koulussa tai sosiaalityön puolella. Koulutusta ja valistamista lisää niin kouluun kuin sosiaalitoimeenkin. Lastensuojelun tukitoimet täytyy kohdistaa niille lapsille ja perheille, jotka sitä todella tarvitsevat. Niille perheille, jotka eivät jaksa välittää lapsensa hyvinvoinnista - eikä niille, jotka hakevat apua ja tukea lapselleen! Hirveästi hukattuja resursseja, aikaa ja rahaa ja liikaa inhimillistä kärsimystä, rikottuja lapsia ja rikottuja perheitä ja perheen rikkominen aiheuttaa varmasti trauman näille lapsille kuin muullekin perheelle. Nämä tukitoimet kuuluisivat vammaispalveluille eikä lastensuojelulle, mutta työnjako ei ole täysin selkiintynyt. Luulisi jo tämän muuttuvan kun selvää tutkimustietoa alkaa esintymään siitä, että lastensuojeluntukitoimet ovat soveltumatonta ja puuttellista tukea.

Jos vanhemmat yrittävät hakea tarvitsemaansa tukea ja apua lapselle tai kouluun, niin ongelma lakaistaan maton alle ja lapsi huostaanotetaan. Näin ei tarvitse kouluun järjestää tukitoimia eikä kotiin saada apuja. Säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta isoja kustannuksia pitkällä aikavälillä - mikä pahinta rikottuja lapsia, perheitä, kärsimystä ja traumoja. Näiden lasten vointi ei helpotu näillä avohuollon tai sijoituksen tukitoimilla - päinvastoin - koska se tuki on näille lapsille tutkimuksenkin mukaan soveltumatonta. 

Tässä hyvä esimerkki hoitopolusta ja resursseista kuinka kaikki voi mennä pieleen tai sitten hyvin:https://naenepsy.fi/hoitopolku/

Minusta on idioottimaista, että tässä asiassa syytetään lastensuojelua. Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, joka ei voi kieltäytyä. Sen sijaan lastenpsyka, lasten neurologia, vammaispalvelut, koulut jne saavat pudottaa pallon näiden nepsyjen kanssa, mutta asiasta syytetään lastensuojelua, joka joutuu tekemään edes jotain, kun kukaan muu ei sen perheen uupuneita vanhempia mitenkään tue. Miksi ette mellakoi siellä lastenpsykalla, miksi he eivät näitä teidän nepsyjänne hoida?

Tässä ei syytetä - tässä kerrotaan miten asiat ovat! Tällaisia sijoituksia, jotka ovat turhia ja traumaattisia ei tehtäisi jos niin koulussa kuin sosiaalitoimessa olisi ymmärrystä neuropsykiatrisen kirjon oirekuvasta enemmän. Nykytilanteessa lastensuojelu voisi heittää pallon koululle ja vaatia koulua järjestämään ne tarvittavat tukitoimet sinne kouluun, jotta neuropsykiatrisesti oireleva lapsi jaksaisi käydä sitä koulua, sillä se olisi lapsen etu. Lastensuojelu voisi myös laittaa painokkaan pyynnön vammaispalvelun puolelle, että tarvittavia tukitoimia sieltä saataisiin järjestettyä jos perhe sellaisia lapselle kaipaa. Eli ei se saa olla syy huostaanotolle ja lastensuojelun tukikeinoille kun ei muutakaan keksitä vaan silloin pallo vaikka sinne koululle ja vammaispalveluille. Lastensuojelu voisi tukea perheitä pääsemään myös neuropsykiatriseen tuktimukseen, hoitoon, sillä usein näissä perheissä voidaan jonottaa vuosia, että päästään oikeiden asiantuntijoiden ja kuntoutuksen pariin. Lastensuojelu voisi myös perheitä saamaan omaishoidon kautta vapaata, jotta sitä kautta löytyisi hoitaja, jolla on neuropsykiatrisen kirjon osaamista ja vanhemmat saisivat hengähdystauon tai vaikka neuropsykiatrisen valmentajan jos sille nähdään tarvetta.

Miksi se lastensuojelun homma on etsiä nepsyvalmennusta tai vanhemmalle omaishoitajuutta? Miksette te huoltajat itse taistele näitä asioita sieltä mistä niitä saa. Ei lasulla ole neurologeja tekemään tutkimuksia.

Mistä niitä saa?

Me ollaan saatu apu ja tuki lasten neuropsykiatrisen poliklinikan kautta. Siellä on lääkäri, sairaanhoitaja, psykologi, terapeutteja. Sieltä on saatu lähetteet ja lausunnot terapioihin. Koulun edustaja on aina mukana neuvotteluissa.

Lopetetaan koko lastensuojelu, koska sen ainut tehtävä tuntuu nykyisin olevan lasten kaappaaminen sijaisperheisiin, jotka eivät muuten saaneet adoptiolasta. Kaikki pohjautuu tälle ideologialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikoina on tehty jopa tutkimuksia siitä kuinka lastensuojelun lastensuojelun avohuollon kuin sijaishuollonkin tarjoama tuki on puutteellista tai tarkoitukseen soveltumatonta kun kyse on neuropsykiatrisen kirjon häiriöihin kuuluvan autisminkirjoin häiriöistä. (Hanna Pajarisen Pro Gradu-tutkielma: AUTISMIKIRJO LASTENSUOJELUN HAASTEENA)

Autismiliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen sanoo (Lähde: https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…):

"Mikäli lastensuojelussa ei tunnisteta lasten tai nuorten haasteiden johtuvan autismikirjon erityispiirteistä ja niihin liittyvistä toimintarajoitteista, voi lapsen tilanne kriisiytyä entisestään. Myös koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa koulu tekee ilmoituksen lastensuojeluun. Lastensuojelun toimenpiteenä tehty sijoitus kodin ulkopuolelle ilman lapselle tarjottavaa oikeanlaista apua ja tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.

Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. "

Neuropsykiatrisen häiriöiden tunnistaminen ja hoito on vielä lapsenkengissä jopa terveydenhuollossa joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, joten ei ole ihme, että näiden oireiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on huonoa koulussa tai sosiaalityön puolella. Koulutusta ja valistamista lisää niin kouluun kuin sosiaalitoimeenkin. Lastensuojelun tukitoimet täytyy kohdistaa niille lapsille ja perheille, jotka sitä todella tarvitsevat. Niille perheille, jotka eivät jaksa välittää lapsensa hyvinvoinnista - eikä niille, jotka hakevat apua ja tukea lapselleen! Hirveästi hukattuja resursseja, aikaa ja rahaa ja liikaa inhimillistä kärsimystä, rikottuja lapsia ja rikottuja perheitä ja perheen rikkominen aiheuttaa varmasti trauman näille lapsille kuin muullekin perheelle. Nämä tukitoimet kuuluisivat vammaispalveluille eikä lastensuojelulle, mutta työnjako ei ole täysin selkiintynyt. Luulisi jo tämän muuttuvan kun selvää tutkimustietoa alkaa esintymään siitä, että lastensuojeluntukitoimet ovat soveltumatonta ja puuttellista tukea.

Jos vanhemmat yrittävät hakea tarvitsemaansa tukea ja apua lapselle tai kouluun, niin ongelma lakaistaan maton alle ja lapsi huostaanotetaan. Näin ei tarvitse kouluun järjestää tukitoimia eikä kotiin saada apuja. Säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta isoja kustannuksia pitkällä aikavälillä - mikä pahinta rikottuja lapsia, perheitä, kärsimystä ja traumoja. Näiden lasten vointi ei helpotu näillä avohuollon tai sijoituksen tukitoimilla - päinvastoin - koska se tuki on näille lapsille tutkimuksenkin mukaan soveltumatonta. 

Tässä hyvä esimerkki hoitopolusta ja resursseista kuinka kaikki voi mennä pieleen tai sitten hyvin:https://naenepsy.fi/hoitopolku/

Minusta on idioottimaista, että tässä asiassa syytetään lastensuojelua. Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, joka ei voi kieltäytyä. Sen sijaan lastenpsyka, lasten neurologia, vammaispalvelut, koulut jne saavat pudottaa pallon näiden nepsyjen kanssa, mutta asiasta syytetään lastensuojelua, joka joutuu tekemään edes jotain, kun kukaan muu ei sen perheen uupuneita vanhempia mitenkään tue. Miksi ette mellakoi siellä lastenpsykalla, miksi he eivät näitä teidän nepsyjänne hoida?

Tässä ei syytetä - tässä kerrotaan miten asiat ovat! Tällaisia sijoituksia, jotka ovat turhia ja traumaattisia ei tehtäisi jos niin koulussa kuin sosiaalitoimessa olisi ymmärrystä neuropsykiatrisen kirjon oirekuvasta enemmän. Nykytilanteessa lastensuojelu voisi heittää pallon koululle ja vaatia koulua järjestämään ne tarvittavat tukitoimet sinne kouluun, jotta neuropsykiatrisesti oireleva lapsi jaksaisi käydä sitä koulua, sillä se olisi lapsen etu. Lastensuojelu voisi myös laittaa painokkaan pyynnön vammaispalvelun puolelle, että tarvittavia tukitoimia sieltä saataisiin järjestettyä jos perhe sellaisia lapselle kaipaa. Eli ei se saa olla syy huostaanotolle ja lastensuojelun tukikeinoille kun ei muutakaan keksitä vaan silloin pallo vaikka sinne koululle ja vammaispalveluille. Lastensuojelu voisi tukea perheitä pääsemään myös neuropsykiatriseen tuktimukseen, hoitoon, sillä usein näissä perheissä voidaan jonottaa vuosia, että päästään oikeiden asiantuntijoiden ja kuntoutuksen pariin. Lastensuojelu voisi myös perheitä saamaan omaishoidon kautta vapaata, jotta sitä kautta löytyisi hoitaja, jolla on neuropsykiatrisen kirjon osaamista ja vanhemmat saisivat hengähdystauon tai vaikka neuropsykiatrisen valmentajan jos sille nähdään tarvetta.

Miksi se lastensuojelun homma on etsiä nepsyvalmennusta tai vanhemmalle omaishoitajuutta? Miksette te huoltajat itse taistele näitä asioita sieltä mistä niitä saa. Ei lasulla ole neurologeja tekemään tutkimuksia.

Onhan ne tukitoimia, joilla voisi olla myös vaikutusta. Lastensuojelu voisi olla vanhempien mukana näisssä taisteluissa - vanhempien tukena! Tällä hetkellä omaishoitajuuden saaminen ja sitä kautta vaikka omaishoidonvapaan saaminen on liian kuntakohtaista eli tilanne vaihtelee kunnittain. Vaikka vanhemmat kuinka hakisivat omaishoitajuutta, niin eivät sitä saa tietyissä kunnissa. Samoin voi olla neuropsykiatrisen valmentajan saamisen kanssa - vaikka sitä haettaisiin, niin ei sitä saada. Lastensuojelun tuki tässä asiassa voisi oikeasti olla hyvä apukeino. Miettikää lastensuojelu vanhempien ja perheen tukena, jotta lapsi saa hänelle kuuluvan tuen, kuntoutuksen ja avun niin vapaa-ajallaan kuin kouluunkin! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on bisnes. Siksi lapsia sijoitetaan. Ja siksi sijoitusmäärät kasvavat.

Tämä on kyllä niin kuollut ja surkea argumentti. Miten se voi olla bisnes, kun lapsen sijoituksesta päättää virassa eli kunnan palveluksessa oleva sosiaalityöntekijä, jolla ei saa olla eturistiriitoja aiheuttavia sidonnaisuuksia eikä sivubisnestä muualla lastensuojelussa? Jos sinä tiedät jonkun kunnan viranhaltija-asemassa työskentelevän sossun, jolla on myös oma tai lähisukulaisen omistama lastensuojelulaitos, niin ilmoita nyt hyvänen aika AVIlle! Muussa tapauksessa lasun sijoituspäätöksiä tekevät sossut eivät kostu millään tavalla päätöksistään, päin vastoin kaikki lasun sossut kautta maan olisivat tyytyväisiä, jos ei tarvisi tehdä yhden yhtä sijoituspäätöstä.

Miksi siitä sitten on kiinnostuneet isot kansainväliset terveysjätit? Jotka tunnetusti ei hyväntekeväisyydestä tai pikkupennien perässä ährää.

Ja sossuthan olisi työttömiä jos ei kiven koloistakin kaivettaisi kynnys kuopalla asiakkaita.

Sossuilla on niin paljon asiakkaita, että ei tarvitse väkisin ketään asiakkaaksi ilman syytä haalia. Lue ihan oikeata tietoa ja tutki tilastoja

Mitä nyt laatineet sellaisen lain, jolla voidaan jokainen Suomen maan lapsi ottaa asiakkaaksi.

Ja Hesarissa sosiaalijohtaja mainostaa että "ilmoitelkaa, ilmoitelkaa, kyllä me täällä sitten aina jokin syy keksitään".

Jaa kuntien sossutko niitä lakeja laatii, oh shit, minun olisi pitänyt näköjään olla hereillä yhteiskuntaopin tunneilla! Btw, huvittaa aina näissä anti-lasu-ketjuissa huomata, kuinka tuo Vilja-Eerika-kortti vedetään esiin ja sillä sitten heitellään ristiriitaisia argumentteja. On nimittäin vähän ristiriidassa ensin voivotella kuinka lasun sossun ei tehnyt mitään ja olisi pitänyt puuttua ja sijoittaa lapsi, mutta seuraavalla hengenvedolla voivotellaan sitä että lasu pyörittää huostaanottobisnestä ja Vilja-Eerikan asioita hoitaneet sossut olivat salaliitossa sen isoäiti-sosiaalijohtajan ja sukulaisten kanssa. Koittakaa nyt jo päättää, mikä siinä lastensuojelussa on vialla - ja ennen kaikkea koittakaa nyt tarjoilla niitä konkreettisia ratkaisuja ja ehdotuksia pelkän voivottelun sijaan.

Kyllä parannusehdotukset ovat tiedossa ja olemassa. Ensinnäkin lastensuojelu ei saisi olla kaupallista toimintaa, ja jos palvelu on aivan pakko ostaa, olisi kiellettävä kaikki jääviyden luovat yhteydet, myös kaukaiset ja yhteisölliset, ostajan ja myyjän välillä (vrt. Muhos, jossa ostajan sisaruksen puoliso pyöritti palvelutoimintaa).

Lisäksi systeemin läpinäkyvyyttä tulisi lisätä: kaikki pitkäaikaiset huostaanotot tulisi käsitellä määräajoin tuomioistuimissa, jos joku osapuoli niin vaatii, ja kaikki asiakirjat sosiaalihuollosta olisi sakon uhalla toimittetava biovanhemman asianajajalle.

Lasten vieraannuttaminen eli "rauhoitusjaksot" huostaanoton alussa tulisi kieltää kokonaan. Tätä käytetään erityisesti hyvin pienten lasten tapauksissa, ja sitten myöhemmin käytetään perusteena huostaanoton jatkamiselle sitä, että lapsi on vieraantunut vanhemmistaan! Tällä tavoin huostaanottoa käytetään adoption korvikkeena, mikä on lain hengen ja kirjaimen vastaista.

Kiireellinen huostaanotto tulisi aina tehdä määräajaksi, eikä sitä pitäisi jatkaa automaattisesti, ilman tuomioistuinkäsittelyä, jossa lapsella on oma asianajaja, joka on riippumaton sekä sosiaalihuollosta, että tuomioistuimesta. Mieluiten toisen piirin alueelta.

Huostaanotto pitäisi aina voida purkaa, jos vanhemman olosuhteet ovat oleellisesti muuttuneet ja jos hän niin vaatii. Huostaanoton tarkoitus ei ole tuottaa tuloja erilaisille ostopalveluita tuottaville yrityksille tai yksityisille sijaisvanhemmille.

Kiireellistä huostaanottoa ei ole. Kiireellinen sijoitus on aina määräaikainen, jonka jälkeen se loppuu ellei sitä erikseen jatketa tai päädytä huostaanottoon. Kiireellistä sijoitusta ei voi jatkamiselle on rajat kuinka monta kertaa sille voi hakea jatkoa.

Jos huostaanottoa haetaan tämän ajan lapsi säilötään laitokseen. Käsittely kestää yli vuoden, kenen etua tämä ajaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikoina on tehty jopa tutkimuksia siitä kuinka lastensuojelun lastensuojelun avohuollon kuin sijaishuollonkin tarjoama tuki on puutteellista tai tarkoitukseen soveltumatonta kun kyse on neuropsykiatrisen kirjon häiriöihin kuuluvan autisminkirjoin häiriöistä. (Hanna Pajarisen Pro Gradu-tutkielma: AUTISMIKIRJO LASTENSUOJELUN HAASTEENA)

Autismiliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen sanoo (Lähde: https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…):

"Mikäli lastensuojelussa ei tunnisteta lasten tai nuorten haasteiden johtuvan autismikirjon erityispiirteistä ja niihin liittyvistä toimintarajoitteista, voi lapsen tilanne kriisiytyä entisestään. Myös koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa koulu tekee ilmoituksen lastensuojeluun. Lastensuojelun toimenpiteenä tehty sijoitus kodin ulkopuolelle ilman lapselle tarjottavaa oikeanlaista apua ja tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.

Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. "

Neuropsykiatrisen häiriöiden tunnistaminen ja hoito on vielä lapsenkengissä jopa terveydenhuollossa joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, joten ei ole ihme, että näiden oireiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on huonoa koulussa tai sosiaalityön puolella. Koulutusta ja valistamista lisää niin kouluun kuin sosiaalitoimeenkin. Lastensuojelun tukitoimet täytyy kohdistaa niille lapsille ja perheille, jotka sitä todella tarvitsevat. Niille perheille, jotka eivät jaksa välittää lapsensa hyvinvoinnista - eikä niille, jotka hakevat apua ja tukea lapselleen! Hirveästi hukattuja resursseja, aikaa ja rahaa ja liikaa inhimillistä kärsimystä, rikottuja lapsia ja rikottuja perheitä ja perheen rikkominen aiheuttaa varmasti trauman näille lapsille kuin muullekin perheelle. Nämä tukitoimet kuuluisivat vammaispalveluille eikä lastensuojelulle, mutta työnjako ei ole täysin selkiintynyt. Luulisi jo tämän muuttuvan kun selvää tutkimustietoa alkaa esintymään siitä, että lastensuojeluntukitoimet ovat soveltumatonta ja puuttellista tukea.

Jos vanhemmat yrittävät hakea tarvitsemaansa tukea ja apua lapselle tai kouluun, niin ongelma lakaistaan maton alle ja lapsi huostaanotetaan. Näin ei tarvitse kouluun järjestää tukitoimia eikä kotiin saada apuja. Säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta isoja kustannuksia pitkällä aikavälillä - mikä pahinta rikottuja lapsia, perheitä, kärsimystä ja traumoja. Näiden lasten vointi ei helpotu näillä avohuollon tai sijoituksen tukitoimilla - päinvastoin - koska se tuki on näille lapsille tutkimuksenkin mukaan soveltumatonta. 

Tässä hyvä esimerkki hoitopolusta ja resursseista kuinka kaikki voi mennä pieleen tai sitten hyvin:https://naenepsy.fi/hoitopolku/

Minusta on idioottimaista, että tässä asiassa syytetään lastensuojelua. Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, joka ei voi kieltäytyä. Sen sijaan lastenpsyka, lasten neurologia, vammaispalvelut, koulut jne saavat pudottaa pallon näiden nepsyjen kanssa, mutta asiasta syytetään lastensuojelua, joka joutuu tekemään edes jotain, kun kukaan muu ei sen perheen uupuneita vanhempia mitenkään tue. Miksi ette mellakoi siellä lastenpsykalla, miksi he eivät näitä teidän nepsyjänne hoida?

Tässä ei syytetä - tässä kerrotaan miten asiat ovat! Tällaisia sijoituksia, jotka ovat turhia ja traumaattisia ei tehtäisi jos niin koulussa kuin sosiaalitoimessa olisi ymmärrystä neuropsykiatrisen kirjon oirekuvasta enemmän. Nykytilanteessa lastensuojelu voisi heittää pallon koululle ja vaatia koulua järjestämään ne tarvittavat tukitoimet sinne kouluun, jotta neuropsykiatrisesti oireleva lapsi jaksaisi käydä sitä koulua, sillä se olisi lapsen etu. Lastensuojelu voisi myös laittaa painokkaan pyynnön vammaispalvelun puolelle, että tarvittavia tukitoimia sieltä saataisiin järjestettyä jos perhe sellaisia lapselle kaipaa. Eli ei se saa olla syy huostaanotolle ja lastensuojelun tukikeinoille kun ei muutakaan keksitä vaan silloin pallo vaikka sinne koululle ja vammaispalveluille. Lastensuojelu voisi tukea perheitä pääsemään myös neuropsykiatriseen tuktimukseen, hoitoon, sillä usein näissä perheissä voidaan jonottaa vuosia, että päästään oikeiden asiantuntijoiden ja kuntoutuksen pariin. Lastensuojelu voisi myös perheitä saamaan omaishoidon kautta vapaata, jotta sitä kautta löytyisi hoitaja, jolla on neuropsykiatrisen kirjon osaamista ja vanhemmat saisivat hengähdystauon tai vaikka neuropsykiatrisen valmentajan jos sille nähdään tarvetta.

Miksi se lastensuojelun homma on etsiä nepsyvalmennusta tai vanhemmalle omaishoitajuutta? Miksette te huoltajat itse taistele näitä asioita sieltä mistä niitä saa. Ei lasulla ole neurologeja tekemään tutkimuksia.

Mistä niitä saa?

Me ollaan saatu apu ja tuki lasten neuropsykiatrisen poliklinikan kautta. Siellä on lääkäri, sairaanhoitaja, psykologi, terapeutteja. Sieltä on saatu lähetteet ja lausunnot terapioihin. Koulun edustaja on aina mukana neuvotteluissa.

Tämä on täysin tuurissaan. Joissain kunnissa ei pääse edes yleislääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikoina on tehty jopa tutkimuksia siitä kuinka lastensuojelun lastensuojelun avohuollon kuin sijaishuollonkin tarjoama tuki on puutteellista tai tarkoitukseen soveltumatonta kun kyse on neuropsykiatrisen kirjon häiriöihin kuuluvan autisminkirjoin häiriöistä. (Hanna Pajarisen Pro Gradu-tutkielma: AUTISMIKIRJO LASTENSUOJELUN HAASTEENA)

Autismiliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen sanoo (Lähde: https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…):

"Mikäli lastensuojelussa ei tunnisteta lasten tai nuorten haasteiden johtuvan autismikirjon erityispiirteistä ja niihin liittyvistä toimintarajoitteista, voi lapsen tilanne kriisiytyä entisestään. Myös koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa koulu tekee ilmoituksen lastensuojeluun. Lastensuojelun toimenpiteenä tehty sijoitus kodin ulkopuolelle ilman lapselle tarjottavaa oikeanlaista apua ja tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.

Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. "

Neuropsykiatrisen häiriöiden tunnistaminen ja hoito on vielä lapsenkengissä jopa terveydenhuollossa joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, joten ei ole ihme, että näiden oireiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on huonoa koulussa tai sosiaalityön puolella. Koulutusta ja valistamista lisää niin kouluun kuin sosiaalitoimeenkin. Lastensuojelun tukitoimet täytyy kohdistaa niille lapsille ja perheille, jotka sitä todella tarvitsevat. Niille perheille, jotka eivät jaksa välittää lapsensa hyvinvoinnista - eikä niille, jotka hakevat apua ja tukea lapselleen! Hirveästi hukattuja resursseja, aikaa ja rahaa ja liikaa inhimillistä kärsimystä, rikottuja lapsia ja rikottuja perheitä ja perheen rikkominen aiheuttaa varmasti trauman näille lapsille kuin muullekin perheelle. Nämä tukitoimet kuuluisivat vammaispalveluille eikä lastensuojelulle, mutta työnjako ei ole täysin selkiintynyt. Luulisi jo tämän muuttuvan kun selvää tutkimustietoa alkaa esintymään siitä, että lastensuojeluntukitoimet ovat soveltumatonta ja puuttellista tukea.

Jos vanhemmat yrittävät hakea tarvitsemaansa tukea ja apua lapselle tai kouluun, niin ongelma lakaistaan maton alle ja lapsi huostaanotetaan. Näin ei tarvitse kouluun järjestää tukitoimia eikä kotiin saada apuja. Säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta isoja kustannuksia pitkällä aikavälillä - mikä pahinta rikottuja lapsia, perheitä, kärsimystä ja traumoja. Näiden lasten vointi ei helpotu näillä avohuollon tai sijoituksen tukitoimilla - päinvastoin - koska se tuki on näille lapsille tutkimuksenkin mukaan soveltumatonta. 

Tässä hyvä esimerkki hoitopolusta ja resursseista kuinka kaikki voi mennä pieleen tai sitten hyvin:https://naenepsy.fi/hoitopolku/

Minusta on idioottimaista, että tässä asiassa syytetään lastensuojelua. Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, joka ei voi kieltäytyä. Sen sijaan lastenpsyka, lasten neurologia, vammaispalvelut, koulut jne saavat pudottaa pallon näiden nepsyjen kanssa, mutta asiasta syytetään lastensuojelua, joka joutuu tekemään edes jotain, kun kukaan muu ei sen perheen uupuneita vanhempia mitenkään tue. Miksi ette mellakoi siellä lastenpsykalla, miksi he eivät näitä teidän nepsyjänne hoida?

Tässä ei syytetä - tässä kerrotaan miten asiat ovat! Tällaisia sijoituksia, jotka ovat turhia ja traumaattisia ei tehtäisi jos niin koulussa kuin sosiaalitoimessa olisi ymmärrystä neuropsykiatrisen kirjon oirekuvasta enemmän. Nykytilanteessa lastensuojelu voisi heittää pallon koululle ja vaatia koulua järjestämään ne tarvittavat tukitoimet sinne kouluun, jotta neuropsykiatrisesti oireleva lapsi jaksaisi käydä sitä koulua, sillä se olisi lapsen etu. Lastensuojelu voisi myös laittaa painokkaan pyynnön vammaispalvelun puolelle, että tarvittavia tukitoimia sieltä saataisiin järjestettyä jos perhe sellaisia lapselle kaipaa. Eli ei se saa olla syy huostaanotolle ja lastensuojelun tukikeinoille kun ei muutakaan keksitä vaan silloin pallo vaikka sinne koululle ja vammaispalveluille. Lastensuojelu voisi tukea perheitä pääsemään myös neuropsykiatriseen tuktimukseen, hoitoon, sillä usein näissä perheissä voidaan jonottaa vuosia, että päästään oikeiden asiantuntijoiden ja kuntoutuksen pariin. Lastensuojelu voisi myös perheitä saamaan omaishoidon kautta vapaata, jotta sitä kautta löytyisi hoitaja, jolla on neuropsykiatrisen kirjon osaamista ja vanhemmat saisivat hengähdystauon tai vaikka neuropsykiatrisen valmentajan jos sille nähdään tarvetta.

Miksi se lastensuojelun homma on etsiä nepsyvalmennusta tai vanhemmalle omaishoitajuutta? Miksette te huoltajat itse taistele näitä asioita sieltä mistä niitä saa. Ei lasulla ole neurologeja tekemään tutkimuksia.

Mistä niitä saa?

Me ollaan saatu apu ja tuki lasten neuropsykiatrisen poliklinikan kautta. Siellä on lääkäri, sairaanhoitaja, psykologi, terapeutteja. Sieltä on saatu lähetteet ja lausunnot terapioihin. Koulun edustaja on aina mukana neuvotteluissa.

Entä tilanteet, jossa lapselle suositellaan kouluun vaikka tiettyjä tukitoimia ja yhteiset neuvottelut koulun, vanhempien ja hoitotahon kanssa. Koulu jättää kuitenkin noudattamatta ja toteuttamatta tukitoimet, vaikka niitä vaaditaan. Lapsi kärsii eikä jossain vaiheessa enää jaksa mennä kouluun - kärsimään. Eikö lastensuojelusta voisi silloin saada tukea siihen, että koulu toteuttaa ne tukitoimet koulussa, mitkä katsotaan olevan lapsen edunmukaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on bisnes. Siksi lapsia sijoitetaan. Ja siksi sijoitusmäärät kasvavat.

Tämä on kyllä niin kuollut ja surkea argumentti. Miten se voi olla bisnes, kun lapsen sijoituksesta päättää virassa eli kunnan palveluksessa oleva sosiaalityöntekijä, jolla ei saa olla eturistiriitoja aiheuttavia sidonnaisuuksia eikä sivubisnestä muualla lastensuojelussa? Jos sinä tiedät jonkun kunnan viranhaltija-asemassa työskentelevän sossun, jolla on myös oma tai lähisukulaisen omistama lastensuojelulaitos, niin ilmoita nyt hyvänen aika AVIlle! Muussa tapauksessa lasun sijoituspäätöksiä tekevät sossut eivät kostu millään tavalla päätöksistään, päin vastoin kaikki lasun sossut kautta maan olisivat tyytyväisiä, jos ei tarvisi tehdä yhden yhtä sijoituspäätöstä.

Miksi siitä sitten on kiinnostuneet isot kansainväliset terveysjätit? Jotka tunnetusti ei hyväntekeväisyydestä tai pikkupennien perässä ährää.

Ja sossuthan olisi työttömiä jos ei kiven koloistakin kaivettaisi kynnys kuopalla asiakkaita.

Sossuilla on niin paljon asiakkaita, että ei tarvitse väkisin ketään asiakkaaksi ilman syytä haalia. Lue ihan oikeata tietoa ja tutki tilastoja

Mitä nyt laatineet sellaisen lain, jolla voidaan jokainen Suomen maan lapsi ottaa asiakkaaksi.

Ja Hesarissa sosiaalijohtaja mainostaa että "ilmoitelkaa, ilmoitelkaa, kyllä me täällä sitten aina jokin syy keksitään".

Jaa kuntien sossutko niitä lakeja laatii, oh shit, minun olisi pitänyt näköjään olla hereillä yhteiskuntaopin tunneilla! Btw, huvittaa aina näissä anti-lasu-ketjuissa huomata, kuinka tuo Vilja-Eerika-kortti vedetään esiin ja sillä sitten heitellään ristiriitaisia argumentteja. On nimittäin vähän ristiriidassa ensin voivotella kuinka lasun sossun ei tehnyt mitään ja olisi pitänyt puuttua ja sijoittaa lapsi, mutta seuraavalla hengenvedolla voivotellaan sitä että lasu pyörittää huostaanottobisnestä ja Vilja-Eerikan asioita hoitaneet sossut olivat salaliitossa sen isoäiti-sosiaalijohtajan ja sukulaisten kanssa. Koittakaa nyt jo päättää, mikä siinä lastensuojelussa on vialla - ja ennen kaikkea koittakaa nyt tarjoilla niitä konkreettisia ratkaisuja ja ehdotuksia pelkän voivottelun sijaan.

Kyllä parannusehdotukset ovat tiedossa ja olemassa. Ensinnäkin lastensuojelu ei saisi olla kaupallista toimintaa, ja jos palvelu on aivan pakko ostaa, olisi kiellettävä kaikki jääviyden luovat yhteydet, myös kaukaiset ja yhteisölliset, ostajan ja myyjän välillä (vrt. Muhos, jossa ostajan sisaruksen puoliso pyöritti palvelutoimintaa).

Lisäksi systeemin läpinäkyvyyttä tulisi lisätä: kaikki pitkäaikaiset huostaanotot tulisi käsitellä määräajoin tuomioistuimissa, jos joku osapuoli niin vaatii, ja kaikki asiakirjat sosiaalihuollosta olisi sakon uhalla toimittetava biovanhemman asianajajalle.

Lasten vieraannuttaminen eli "rauhoitusjaksot" huostaanoton alussa tulisi kieltää kokonaan. Tätä käytetään erityisesti hyvin pienten lasten tapauksissa, ja sitten myöhemmin käytetään perusteena huostaanoton jatkamiselle sitä, että lapsi on vieraantunut vanhemmistaan! Tällä tavoin huostaanottoa käytetään adoption korvikkeena, mikä on lain hengen ja kirjaimen vastaista.

Kiireellinen huostaanotto tulisi aina tehdä määräajaksi, eikä sitä pitäisi jatkaa automaattisesti, ilman tuomioistuinkäsittelyä, jossa lapsella on oma asianajaja, joka on riippumaton sekä sosiaalihuollosta, että tuomioistuimesta. Mieluiten toisen piirin alueelta.

Huostaanotto pitäisi aina voida purkaa, jos vanhemman olosuhteet ovat oleellisesti muuttuneet ja jos hän niin vaatii. Huostaanoton tarkoitus ei ole tuottaa tuloja erilaisille ostopalveluita tuottaville yrityksille tai yksityisille sijaisvanhemmille.

Kiireellistä huostaanottoa ei ole. Kiireellinen sijoitus on aina määräaikainen, jonka jälkeen se loppuu ellei sitä erikseen jatketa tai päädytä huostaanottoon. Kiireellistä sijoitusta ei voi jatkamiselle on rajat kuinka monta kertaa sille voi hakea jatkoa.

Sijoitusta ei pitäisi purkaa, jos lapsi on ollut suuren tai jopa suurimman osan elämästään sijaisperheessä. Se on julmaa lasta kohtaan.

Kas kas, businestä tekevät sijaisvanhemmat eivät haluaisi purkaa sijoitusta. Ei ollut heille business vai? Tämä on juuri se syy, miksi lapsia ei pidä sijoittaa minnekään. Lapsilla ei tule tehdä businestä.

Voi bisnes sentään. Meille tuli vauvana sukulaislapsi. Nyt alkaa jo olla aikuinen. Uskooko joku, että rahankiilto silmissä on lasta hoidettu? Tokihan se käteen jäävä silloin alussa 700 euroa ja viimeisinä vuosina lähes tonni oli se kannustin, niinkö luulet? Voin vastata itse, että kyllä se kantava voima on koko ajan ollut rakkaus.

Kantelu aviin, ei lastensuojeluun

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on bisnes. Siksi lapsia sijoitetaan. Ja siksi sijoitusmäärät kasvavat.

Tule työskentelemään viikoksi lastensuojelun yksikköön. Kun koet sen itse, miten lapset viiltelevät itseään niin, että päätyvät tikattavaksi, puhuvat harva se päivä siitä, että haluavat pois (siis eivät halua elää), ovat väkivaltaisia itseään ja muita kohtaan, saavat psykoottisia kauhukohtauksia, dissosioivat, vetävät lääkkeitä, hakkaavat kätensä tohjoksi jne. niin tajuat sen, että nämä lapset olisi pitänyt huostaanottaa jo aikapäiviä sitten.

Ja voin kertoa, että itsetuhoisuus ei johdu sijoituksesta, vaan traumataustasta ja lapsuuden kiintymyssuhdehäiriöistä yhdistettynä vakaviin mt-häiriöihin. Johtuen edelleen lapsuudesta ja vanhemmista.

Ihanaa, että joku jaksaa vastata näille tampioille. Ihan kuin jotain kuntien/kaupunkien pienipalkkaisia sossuja kiinnostais se, että yksityisten sijoituslaitosten omistajat rikastuisivat. Senhän takia just päätöksiä kiireellistä sijoituksista ja huostaanotoista tehdä! Että business pyörii. Voi pyhä yksinkertaisuus!

Avi valvoo kouluja. Ei lastensuojelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on bisnes. Siksi lapsia sijoitetaan. Ja siksi sijoitusmäärät kasvavat.

Tämä on kyllä niin kuollut ja surkea argumentti. Miten se voi olla bisnes, kun lapsen sijoituksesta päättää virassa eli kunnan palveluksessa oleva sosiaalityöntekijä, jolla ei saa olla eturistiriitoja aiheuttavia sidonnaisuuksia eikä sivubisnestä muualla lastensuojelussa? Jos sinä tiedät jonkun kunnan viranhaltija-asemassa työskentelevän sossun, jolla on myös oma tai lähisukulaisen omistama lastensuojelulaitos, niin ilmoita nyt hyvänen aika AVIlle! Muussa tapauksessa lasun sijoituspäätöksiä tekevät sossut eivät kostu millään tavalla päätöksistään, päin vastoin kaikki lasun sossut kautta maan olisivat tyytyväisiä, jos ei tarvisi tehdä yhden yhtä sijoituspäätöstä.

Miksi siitä sitten on kiinnostuneet isot kansainväliset terveysjätit? Jotka tunnetusti ei hyväntekeväisyydestä tai pikkupennien perässä ährää.

Ja sossuthan olisi työttömiä jos ei kiven koloistakin kaivettaisi kynnys kuopalla asiakkaita.

Sossuilla on niin paljon asiakkaita, että ei tarvitse väkisin ketään asiakkaaksi ilman syytä haalia. Lue ihan oikeata tietoa ja tutki tilastoja

Mitä nyt laatineet sellaisen lain, jolla voidaan jokainen Suomen maan lapsi ottaa asiakkaaksi.

Ja Hesarissa sosiaalijohtaja mainostaa että "ilmoitelkaa, ilmoitelkaa, kyllä me täällä sitten aina jokin syy keksitään".

Jaa kuntien sossutko niitä lakeja laatii, oh shit, minun olisi pitänyt näköjään olla hereillä yhteiskuntaopin tunneilla! Btw, huvittaa aina näissä anti-lasu-ketjuissa huomata, kuinka tuo Vilja-Eerika-kortti vedetään esiin ja sillä sitten heitellään ristiriitaisia argumentteja. On nimittäin vähän ristiriidassa ensin voivotella kuinka lasun sossun ei tehnyt mitään ja olisi pitänyt puuttua ja sijoittaa lapsi, mutta seuraavalla hengenvedolla voivotellaan sitä että lasu pyörittää huostaanottobisnestä ja Vilja-Eerikan asioita hoitaneet sossut olivat salaliitossa sen isoäiti-sosiaalijohtajan ja sukulaisten kanssa. Koittakaa nyt jo päättää, mikä siinä lastensuojelussa on vialla - ja ennen kaikkea koittakaa nyt tarjoilla niitä konkreettisia ratkaisuja ja ehdotuksia pelkän voivottelun sijaan.

Kyllä parannusehdotukset ovat tiedossa ja olemassa. Ensinnäkin lastensuojelu ei saisi olla kaupallista toimintaa, ja jos palvelu on aivan pakko ostaa, olisi kiellettävä kaikki jääviyden luovat yhteydet, myös kaukaiset ja yhteisölliset, ostajan ja myyjän välillä (vrt. Muhos, jossa ostajan sisaruksen puoliso pyöritti palvelutoimintaa).

Lisäksi systeemin läpinäkyvyyttä tulisi lisätä: kaikki pitkäaikaiset huostaanotot tulisi käsitellä määräajoin tuomioistuimissa, jos joku osapuoli niin vaatii, ja kaikki asiakirjat sosiaalihuollosta olisi sakon uhalla toimittetava biovanhemman asianajajalle.

Lasten vieraannuttaminen eli "rauhoitusjaksot" huostaanoton alussa tulisi kieltää kokonaan. Tätä käytetään erityisesti hyvin pienten lasten tapauksissa, ja sitten myöhemmin käytetään perusteena huostaanoton jatkamiselle sitä, että lapsi on vieraantunut vanhemmistaan! Tällä tavoin huostaanottoa käytetään adoption korvikkeena, mikä on lain hengen ja kirjaimen vastaista.

Kiireellinen huostaanotto tulisi aina tehdä määräajaksi, eikä sitä pitäisi jatkaa automaattisesti, ilman tuomioistuinkäsittelyä, jossa lapsella on oma asianajaja, joka on riippumaton sekä sosiaalihuollosta, että tuomioistuimesta. Mieluiten toisen piirin alueelta.

Huostaanotto pitäisi aina voida purkaa, jos vanhemman olosuhteet ovat oleellisesti muuttuneet ja jos hän niin vaatii. Huostaanoton tarkoitus ei ole tuottaa tuloja erilaisille ostopalveluita tuottaville yrityksille tai yksityisille sijaisvanhemmille.

Kiireellistä huostaanottoa ei ole. Kiireellinen sijoitus on aina määräaikainen, jonka jälkeen se loppuu ellei sitä erikseen jatketa tai päädytä huostaanottoon. Kiireellistä sijoitusta ei voi jatkamiselle on rajat kuinka monta kertaa sille voi hakea jatkoa.

Jos huostaanottoa haetaan tämän ajan lapsi säilötään laitokseen. Käsittely kestää yli vuoden, kenen etua tämä ajaa?

Todennäköisimmin lapsi asuisi jossain perheessä. Mistä tämä laitoshöpinä juontaa, kun se kuitenkin on viimeinen vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Avi valvoo kouluja. Ei lastensuojelu.

Mitä se lastensuojelu siis tekee? Mihin sitä tarvitaan? Kun mikään ei sille kuulu, mutta silti se paisuu kuin pullataikina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on bisnes. Siksi lapsia sijoitetaan. Ja siksi sijoitusmäärät kasvavat.

Tämä on kyllä niin kuollut ja surkea argumentti. Miten se voi olla bisnes, kun lapsen sijoituksesta päättää virassa eli kunnan palveluksessa oleva sosiaalityöntekijä, jolla ei saa olla eturistiriitoja aiheuttavia sidonnaisuuksia eikä sivubisnestä muualla lastensuojelussa? Jos sinä tiedät jonkun kunnan viranhaltija-asemassa työskentelevän sossun, jolla on myös oma tai lähisukulaisen omistama lastensuojelulaitos, niin ilmoita nyt hyvänen aika AVIlle! Muussa tapauksessa lasun sijoituspäätöksiä tekevät sossut eivät kostu millään tavalla päätöksistään, päin vastoin kaikki lasun sossut kautta maan olisivat tyytyväisiä, jos ei tarvisi tehdä yhden yhtä sijoituspäätöstä.

Miksi siitä sitten on kiinnostuneet isot kansainväliset terveysjätit? Jotka tunnetusti ei hyväntekeväisyydestä tai pikkupennien perässä ährää.

Ja sossuthan olisi työttömiä jos ei kiven koloistakin kaivettaisi kynnys kuopalla asiakkaita.

Sossuilla on niin paljon asiakkaita, että ei tarvitse väkisin ketään asiakkaaksi ilman syytä haalia. Lue ihan oikeata tietoa ja tutki tilastoja

Mitä nyt laatineet sellaisen lain, jolla voidaan jokainen Suomen maan lapsi ottaa asiakkaaksi.

Ja Hesarissa sosiaalijohtaja mainostaa että "ilmoitelkaa, ilmoitelkaa, kyllä me täällä sitten aina jokin syy keksitään".

Jaa kuntien sossutko niitä lakeja laatii, oh shit, minun olisi pitänyt näköjään olla hereillä yhteiskuntaopin tunneilla! Btw, huvittaa aina näissä anti-lasu-ketjuissa huomata, kuinka tuo Vilja-Eerika-kortti vedetään esiin ja sillä sitten heitellään ristiriitaisia argumentteja. On nimittäin vähän ristiriidassa ensin voivotella kuinka lasun sossun ei tehnyt mitään ja olisi pitänyt puuttua ja sijoittaa lapsi, mutta seuraavalla hengenvedolla voivotellaan sitä että lasu pyörittää huostaanottobisnestä ja Vilja-Eerikan asioita hoitaneet sossut olivat salaliitossa sen isoäiti-sosiaalijohtajan ja sukulaisten kanssa. Koittakaa nyt jo päättää, mikä siinä lastensuojelussa on vialla - ja ennen kaikkea koittakaa nyt tarjoilla niitä konkreettisia ratkaisuja ja ehdotuksia pelkän voivottelun sijaan.

Kyllä parannusehdotukset ovat tiedossa ja olemassa. Ensinnäkin lastensuojelu ei saisi olla kaupallista toimintaa, ja jos palvelu on aivan pakko ostaa, olisi kiellettävä kaikki jääviyden luovat yhteydet, myös kaukaiset ja yhteisölliset, ostajan ja myyjän välillä (vrt. Muhos, jossa ostajan sisaruksen puoliso pyöritti palvelutoimintaa).

Lisäksi systeemin läpinäkyvyyttä tulisi lisätä: kaikki pitkäaikaiset huostaanotot tulisi käsitellä määräajoin tuomioistuimissa, jos joku osapuoli niin vaatii, ja kaikki asiakirjat sosiaalihuollosta olisi sakon uhalla toimittetava biovanhemman asianajajalle.

Lasten vieraannuttaminen eli "rauhoitusjaksot" huostaanoton alussa tulisi kieltää kokonaan. Tätä käytetään erityisesti hyvin pienten lasten tapauksissa, ja sitten myöhemmin käytetään perusteena huostaanoton jatkamiselle sitä, että lapsi on vieraantunut vanhemmistaan! Tällä tavoin huostaanottoa käytetään adoption korvikkeena, mikä on lain hengen ja kirjaimen vastaista.

Kiireellinen huostaanotto tulisi aina tehdä määräajaksi, eikä sitä pitäisi jatkaa automaattisesti, ilman tuomioistuinkäsittelyä, jossa lapsella on oma asianajaja, joka on riippumaton sekä sosiaalihuollosta, että tuomioistuimesta. Mieluiten toisen piirin alueelta.

Huostaanotto pitäisi aina voida purkaa, jos vanhemman olosuhteet ovat oleellisesti muuttuneet ja jos hän niin vaatii. Huostaanoton tarkoitus ei ole tuottaa tuloja erilaisille ostopalveluita tuottaville yrityksille tai yksityisille sijaisvanhemmille.

Kiireellistä huostaanottoa ei ole. Kiireellinen sijoitus on aina määräaikainen, jonka jälkeen se loppuu ellei sitä erikseen jatketa tai päädytä huostaanottoon. Kiireellistä sijoitusta ei voi jatkamiselle on rajat kuinka monta kertaa sille voi hakea jatkoa.

Jos huostaanottoa haetaan tämän ajan lapsi säilötään laitokseen. Käsittely kestää yli vuoden, kenen etua tämä ajaa?

Todennäköisimmin lapsi asuisi jossain perheessä. Mistä tämä laitoshöpinä juontaa, kun se kuitenkin on viimeinen vaihtoehto.

Laitapa lähde näille väitteillesi, että perheitä löytyy pilvin pimein. Kun toisaalta koko ajan jaksetaan märistä, miten perheitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on bisnes. Siksi lapsia sijoitetaan. Ja siksi sijoitusmäärät kasvavat.

Tämä on kyllä niin kuollut ja surkea argumentti. Miten se voi olla bisnes, kun lapsen sijoituksesta päättää virassa eli kunnan palveluksessa oleva sosiaalityöntekijä, jolla ei saa olla eturistiriitoja aiheuttavia sidonnaisuuksia eikä sivubisnestä muualla lastensuojelussa? Jos sinä tiedät jonkun kunnan viranhaltija-asemassa työskentelevän sossun, jolla on myös oma tai lähisukulaisen omistama lastensuojelulaitos, niin ilmoita nyt hyvänen aika AVIlle! Muussa tapauksessa lasun sijoituspäätöksiä tekevät sossut eivät kostu millään tavalla päätöksistään, päin vastoin kaikki lasun sossut kautta maan olisivat tyytyväisiä, jos ei tarvisi tehdä yhden yhtä sijoituspäätöstä.

Miksi siitä sitten on kiinnostuneet isot kansainväliset terveysjätit? Jotka tunnetusti ei hyväntekeväisyydestä tai pikkupennien perässä ährää.

Ja sossuthan olisi työttömiä jos ei kiven koloistakin kaivettaisi kynnys kuopalla asiakkaita.

Sossuilla on niin paljon asiakkaita, että ei tarvitse väkisin ketään asiakkaaksi ilman syytä haalia. Lue ihan oikeata tietoa ja tutki tilastoja

Mitä nyt laatineet sellaisen lain, jolla voidaan jokainen Suomen maan lapsi ottaa asiakkaaksi.

Ja Hesarissa sosiaalijohtaja mainostaa että "ilmoitelkaa, ilmoitelkaa, kyllä me täällä sitten aina jokin syy keksitään".

Jaa kuntien sossutko niitä lakeja laatii, oh shit, minun olisi pitänyt näköjään olla hereillä yhteiskuntaopin tunneilla! Btw, huvittaa aina näissä anti-lasu-ketjuissa huomata, kuinka tuo Vilja-Eerika-kortti vedetään esiin ja sillä sitten heitellään ristiriitaisia argumentteja. On nimittäin vähän ristiriidassa ensin voivotella kuinka lasun sossun ei tehnyt mitään ja olisi pitänyt puuttua ja sijoittaa lapsi, mutta seuraavalla hengenvedolla voivotellaan sitä että lasu pyörittää huostaanottobisnestä ja Vilja-Eerikan asioita hoitaneet sossut olivat salaliitossa sen isoäiti-sosiaalijohtajan ja sukulaisten kanssa. Koittakaa nyt jo päättää, mikä siinä lastensuojelussa on vialla - ja ennen kaikkea koittakaa nyt tarjoilla niitä konkreettisia ratkaisuja ja ehdotuksia pelkän voivottelun sijaan.

Kyllä parannusehdotukset ovat tiedossa ja olemassa. Ensinnäkin lastensuojelu ei saisi olla kaupallista toimintaa, ja jos palvelu on aivan pakko ostaa, olisi kiellettävä kaikki jääviyden luovat yhteydet, myös kaukaiset ja yhteisölliset, ostajan ja myyjän välillä (vrt. Muhos, jossa ostajan sisaruksen puoliso pyöritti palvelutoimintaa).

Lisäksi systeemin läpinäkyvyyttä tulisi lisätä: kaikki pitkäaikaiset huostaanotot tulisi käsitellä määräajoin tuomioistuimissa, jos joku osapuoli niin vaatii, ja kaikki asiakirjat sosiaalihuollosta olisi sakon uhalla toimittetava biovanhemman asianajajalle.

Lasten vieraannuttaminen eli "rauhoitusjaksot" huostaanoton alussa tulisi kieltää kokonaan. Tätä käytetään erityisesti hyvin pienten lasten tapauksissa, ja sitten myöhemmin käytetään perusteena huostaanoton jatkamiselle sitä, että lapsi on vieraantunut vanhemmistaan! Tällä tavoin huostaanottoa käytetään adoption korvikkeena, mikä on lain hengen ja kirjaimen vastaista.

Kiireellinen huostaanotto tulisi aina tehdä määräajaksi, eikä sitä pitäisi jatkaa automaattisesti, ilman tuomioistuinkäsittelyä, jossa lapsella on oma asianajaja, joka on riippumaton sekä sosiaalihuollosta, että tuomioistuimesta. Mieluiten toisen piirin alueelta.

Huostaanotto pitäisi aina voida purkaa, jos vanhemman olosuhteet ovat oleellisesti muuttuneet ja jos hän niin vaatii. Huostaanoton tarkoitus ei ole tuottaa tuloja erilaisille ostopalveluita tuottaville yrityksille tai yksityisille sijaisvanhemmille.

Kiireellistä huostaanottoa ei ole. Kiireellinen sijoitus on aina määräaikainen, jonka jälkeen se loppuu ellei sitä erikseen jatketa tai päädytä huostaanottoon. Kiireellistä sijoitusta ei voi jatkamiselle on rajat kuinka monta kertaa sille voi hakea jatkoa.

Sijoitusta ei pitäisi purkaa, jos lapsi on ollut suuren tai jopa suurimman osan elämästään sijaisperheessä. Se on julmaa lasta kohtaan.

Kas kas, businestä tekevät sijaisvanhemmat eivät haluaisi purkaa sijoitusta. Ei ollut heille business vai? Tämä on juuri se syy, miksi lapsia ei pidä sijoittaa minnekään. Lapsilla ei tule tehdä businestä.

Voi bisnes sentään. Meille tuli vauvana sukulaislapsi. Nyt alkaa jo olla aikuinen. Uskooko joku, että rahankiilto silmissä on lasta hoidettu? Tokihan se käteen jäävä silloin alussa 700 euroa ja viimeisinä vuosina lähes tonni oli se kannustin, niinkö luulet? Voin vastata itse, että kyllä se kantava voima on koko ajan ollut rakkaus.

Rakkaus ketä kohtaan? Itseä? Saitte vauvan ilman riskejä, kustannuksia ja vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Avi valvoo kouluja. Ei lastensuojelu.

Näin se virallisesti menee, mutta käytännössä koulun pitää tehdä lastensuojeluilmoitus jos oppilas ei jaksa käydä koulua. Näissä tilanteissa vanhemmat ovat voineet yhdessä hoitotahon kanssa pyytäneet niitä tukitoimia sinne kouluun nepsy-lapselleen, mutta koulu ei järjestä tukitoimia. Yrittävät "hoitaa" asian tekemällä lasun, koska ymmärtämättömyyttään näkevän syyn olevan kotona eikä siinä, että niitä tukitoimia ei haluta, ymmärretä tai osata järjestää sinne kouluun. Onneksi joskus lastensuojelusta sanotaan suoraan, että ne tukitoimet kuuluvat näissä tapauksissa edelleen sinne kouluun eikä koulu voi lakaista tukitoimen tarpeita maton alle.  Vanhemmat voivat tehdä kantelun AVIin, mutta eikö olisi hyvä, että lastensuojelu olisi tässä tukena ja auttaisivat perheitä tai jopa heillä olisi oikeus tehdä kantelu AVIin lapsen edun vuoksi.  Moni perhe jättää kantelut tekemättä joko siksi, että eivät ymmärrä tai tiedä, että niin voi tehdä. JOka tapauksessa se on liian hidas tie oikeiden tukitoimien saamiseksi esim. sinne kouluun. Kanteluun ja sen käsittelyyn menee pitkä aika ja sinä aikana lapsi on voinut jo kärsiä tilanteesta niin paljon, että ei ole enää koulukuntoinen. Kyse voi olla kuitenkin lopulta pienistäkin tukitoimista siellä koulussa - joskus isommista kuten pienluokasta tai avustajasta. 

Vierailija kirjoitti:

Siis mä en ymmärrä tätä märinää. Väittääkö joku oikeasti, että ihan yhtäkkiä ilman syytä tullaan huostaanottamaan lapsi? Kyllä Suomessa päinvastoin on, eli ihan liikaa oikeuksia siihen lapseen, vaikka on narkkari/juoppovanhempi. Lukekaa tilastoja ja uutisia, saattaa mielipide muuttua. 

Kyllä väitän. On omakohtaista kokemusta.

Lastensuojelu tekee toki yhteistyötä koulujen kanssa, mutta ei päätä, miten koulussa asiat hoidetaan eli ei ole mikään koulua valvoa tai hallinnoiva taho.