Kansalaisaloite - Lastensuojelun mielivaltainen oikeus lapsiimme korjattava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on bisnes. Siksi lapsia sijoitetaan. Ja siksi sijoitusmäärät kasvavat.

Tämä on kyllä niin kuollut ja surkea argumentti. Miten se voi olla bisnes, kun lapsen sijoituksesta päättää virassa eli kunnan palveluksessa oleva sosiaalityöntekijä, jolla ei saa olla eturistiriitoja aiheuttavia sidonnaisuuksia eikä sivubisnestä muualla lastensuojelussa? Jos sinä tiedät jonkun kunnan viranhaltija-asemassa työskentelevän sossun, jolla on myös oma tai lähisukulaisen omistama lastensuojelulaitos, niin ilmoita nyt hyvänen aika AVIlle! Muussa tapauksessa lasun sijoituspäätöksiä tekevät sossut eivät kostu millään tavalla päätöksistään, päin vastoin kaikki lasun sossut kautta maan olisivat tyytyväisiä, jos ei tarvisi tehdä yhden yhtä sijoituspäätöstä.

Miksi siitä sitten on kiinnostuneet isot kansainväliset terveysjätit? Jotka tunnetusti ei hyväntekeväisyydestä tai pikkupennien perässä ährää.

Ja sossuthan olisi työttömiä jos ei kiven koloistakin kaivettaisi kynnys kuopalla asiakkaita.

Sossuilla on niin paljon asiakkaita, että ei tarvitse väkisin ketään asiakkaaksi ilman syytä haalia. Lue ihan oikeata tietoa ja tutki tilastoja

Mitä nyt laatineet sellaisen lain, jolla voidaan jokainen Suomen maan lapsi ottaa asiakkaaksi.

Ja Hesarissa sosiaalijohtaja mainostaa että "ilmoitelkaa, ilmoitelkaa, kyllä me täällä sitten aina jokin syy keksitään".

Jaa kuntien sossutko niitä lakeja laatii, oh shit, minun olisi pitänyt näköjään olla hereillä yhteiskuntaopin tunneilla! Btw, huvittaa aina näissä anti-lasu-ketjuissa huomata, kuinka tuo Vilja-Eerika-kortti vedetään esiin ja sillä sitten heitellään ristiriitaisia argumentteja. On nimittäin vähän ristiriidassa ensin voivotella kuinka lasun sossun ei tehnyt mitään ja olisi pitänyt puuttua ja sijoittaa lapsi, mutta seuraavalla hengenvedolla voivotellaan sitä että lasu pyörittää huostaanottobisnestä ja Vilja-Eerikan asioita hoitaneet sossut olivat salaliitossa sen isoäiti-sosiaalijohtajan ja sukulaisten kanssa. Koittakaa nyt jo päättää, mikä siinä lastensuojelussa on vialla - ja ennen kaikkea koittakaa nyt tarjoilla niitä konkreettisia ratkaisuja ja ehdotuksia pelkän voivottelun sijaan.

Kyllä parannusehdotukset ovat tiedossa ja olemassa. Ensinnäkin lastensuojelu ei saisi olla kaupallista toimintaa, ja jos palvelu on aivan pakko ostaa, olisi kiellettävä kaikki jääviyden luovat yhteydet, myös kaukaiset ja yhteisölliset, ostajan ja myyjän välillä (vrt. Muhos, jossa ostajan sisaruksen puoliso pyöritti palvelutoimintaa).

Lisäksi systeemin läpinäkyvyyttä tulisi lisätä: kaikki pitkäaikaiset huostaanotot tulisi käsitellä määräajoin tuomioistuimissa, jos joku osapuoli niin vaatii, ja kaikki asiakirjat sosiaalihuollosta olisi sakon uhalla toimittetava biovanhemman asianajajalle.

Lasten vieraannuttaminen eli "rauhoitusjaksot" huostaanoton alussa tulisi kieltää kokonaan. Tätä käytetään erityisesti hyvin pienten lasten tapauksissa, ja sitten myöhemmin käytetään perusteena huostaanoton jatkamiselle sitä, että lapsi on vieraantunut vanhemmistaan! Tällä tavoin huostaanottoa käytetään adoption korvikkeena, mikä on lain hengen ja kirjaimen vastaista.

Kiireellinen huostaanotto tulisi aina tehdä määräajaksi, eikä sitä pitäisi jatkaa automaattisesti, ilman tuomioistuinkäsittelyä, jossa lapsella on oma asianajaja, joka on riippumaton sekä sosiaalihuollosta, että tuomioistuimesta. Mieluiten toisen piirin alueelta.

Huostaanotto pitäisi aina voida purkaa, jos vanhemman olosuhteet ovat oleellisesti muuttuneet ja jos hän niin vaatii. Huostaanoton tarkoitus ei ole tuottaa tuloja erilaisille ostopalveluita tuottaville yrityksille tai yksityisille sijaisvanhemmille.

Kiireellistä huostaanottoa ei ole. Kiireellinen sijoitus on aina määräaikainen, jonka jälkeen se loppuu ellei sitä erikseen jatketa tai päädytä huostaanottoon. Kiireellistä sijoitusta ei voi jatkamiselle on rajat kuinka monta kertaa sille voi hakea jatkoa.

Sijoitusta ei pitäisi purkaa, jos lapsi on ollut suuren tai jopa suurimman osan elämästään sijaisperheessä. Se on julmaa lasta kohtaan.

Kas kas, businestä tekevät sijaisvanhemmat eivät haluaisi purkaa sijoitusta. Ei ollut heille business vai? Tämä on juuri se syy, miksi lapsia ei pidä sijoittaa minnekään. Lapsilla ei tule tehdä businestä.

Voi bisnes sentään. Meille tuli vauvana sukulaislapsi. Nyt alkaa jo olla aikuinen. Uskooko joku, että rahankiilto silmissä on lasta hoidettu? Tokihan se käteen jäävä silloin alussa 700 euroa ja viimeisinä vuosina lähes tonni oli se kannustin, niinkö luulet? Voin vastata itse, että kyllä se kantava voima on koko ajan ollut rakkaus.

Rakkaus ketä kohtaan? Itseä? Saitte vauvan ilman riskejä, kustannuksia ja vaivaa.

Niin joo tosiaan. Tosin meillä ei ollut vauvan saaminen suunnitelmissa. Ihanaa toki, että tuli juuri meille. Aika iso kustannus oli ostaa kaikki tarvikkeet. Eikä tietenkään mitään vaivaa ole ollut. Itsekseen on pärjäillyt. Vauvana jo lämmitti itselleen maidot ja vaihtoi vaippansa. Onneksi muistutit tästä kaikesta. : )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikoina on tehty jopa tutkimuksia siitä kuinka lastensuojelun lastensuojelun avohuollon kuin sijaishuollonkin tarjoama tuki on puutteellista tai tarkoitukseen soveltumatonta kun kyse on neuropsykiatrisen kirjon häiriöihin kuuluvan autisminkirjoin häiriöistä. (Hanna Pajarisen Pro Gradu-tutkielma: AUTISMIKIRJO LASTENSUOJELUN HAASTEENA)

Autismiliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen sanoo (Lähde: https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…):

"Mikäli lastensuojelussa ei tunnisteta lasten tai nuorten haasteiden johtuvan autismikirjon erityispiirteistä ja niihin liittyvistä toimintarajoitteista, voi lapsen tilanne kriisiytyä entisestään. Myös koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa koulu tekee ilmoituksen lastensuojeluun. Lastensuojelun toimenpiteenä tehty sijoitus kodin ulkopuolelle ilman lapselle tarjottavaa oikeanlaista apua ja tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.

Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. "

Neuropsykiatrisen häiriöiden tunnistaminen ja hoito on vielä lapsenkengissä jopa terveydenhuollossa joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, joten ei ole ihme, että näiden oireiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on huonoa koulussa tai sosiaalityön puolella. Koulutusta ja valistamista lisää niin kouluun kuin sosiaalitoimeenkin. Lastensuojelun tukitoimet täytyy kohdistaa niille lapsille ja perheille, jotka sitä todella tarvitsevat. Niille perheille, jotka eivät jaksa välittää lapsensa hyvinvoinnista - eikä niille, jotka hakevat apua ja tukea lapselleen! Hirveästi hukattuja resursseja, aikaa ja rahaa ja liikaa inhimillistä kärsimystä, rikottuja lapsia ja rikottuja perheitä ja perheen rikkominen aiheuttaa varmasti trauman näille lapsille kuin muullekin perheelle. Nämä tukitoimet kuuluisivat vammaispalveluille eikä lastensuojelulle, mutta työnjako ei ole täysin selkiintynyt. Luulisi jo tämän muuttuvan kun selvää tutkimustietoa alkaa esintymään siitä, että lastensuojeluntukitoimet ovat soveltumatonta ja puuttellista tukea.

Jos vanhemmat yrittävät hakea tarvitsemaansa tukea ja apua lapselle tai kouluun, niin ongelma lakaistaan maton alle ja lapsi huostaanotetaan. Näin ei tarvitse kouluun järjestää tukitoimia eikä kotiin saada apuja. Säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta isoja kustannuksia pitkällä aikavälillä - mikä pahinta rikottuja lapsia, perheitä, kärsimystä ja traumoja. Näiden lasten vointi ei helpotu näillä avohuollon tai sijoituksen tukitoimilla - päinvastoin - koska se tuki on näille lapsille tutkimuksenkin mukaan soveltumatonta. 

Tässä hyvä esimerkki hoitopolusta ja resursseista kuinka kaikki voi mennä pieleen tai sitten hyvin:https://naenepsy.fi/hoitopolku/

Minusta on idioottimaista, että tässä asiassa syytetään lastensuojelua. Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, joka ei voi kieltäytyä. Sen sijaan lastenpsyka, lasten neurologia, vammaispalvelut, koulut jne saavat pudottaa pallon näiden nepsyjen kanssa, mutta asiasta syytetään lastensuojelua, joka joutuu tekemään edes jotain, kun kukaan muu ei sen perheen uupuneita vanhempia mitenkään tue. Miksi ette mellakoi siellä lastenpsykalla, miksi he eivät näitä teidän nepsyjänne hoida?

Tässä ei syytetä - tässä kerrotaan miten asiat ovat! Tällaisia sijoituksia, jotka ovat turhia ja traumaattisia ei tehtäisi jos niin koulussa kuin sosiaalitoimessa olisi ymmärrystä neuropsykiatrisen kirjon oirekuvasta enemmän. Nykytilanteessa lastensuojelu voisi heittää pallon koululle ja vaatia koulua järjestämään ne tarvittavat tukitoimet sinne kouluun, jotta neuropsykiatrisesti oireleva lapsi jaksaisi käydä sitä koulua, sillä se olisi lapsen etu. Lastensuojelu voisi myös laittaa painokkaan pyynnön vammaispalvelun puolelle, että tarvittavia tukitoimia sieltä saataisiin järjestettyä jos perhe sellaisia lapselle kaipaa. Eli ei se saa olla syy huostaanotolle ja lastensuojelun tukikeinoille kun ei muutakaan keksitä vaan silloin pallo vaikka sinne koululle ja vammaispalveluille. Lastensuojelu voisi tukea perheitä pääsemään myös neuropsykiatriseen tuktimukseen, hoitoon, sillä usein näissä perheissä voidaan jonottaa vuosia, että päästään oikeiden asiantuntijoiden ja kuntoutuksen pariin. Lastensuojelu voisi myös perheitä saamaan omaishoidon kautta vapaata, jotta sitä kautta löytyisi hoitaja, jolla on neuropsykiatrisen kirjon osaamista ja vanhemmat saisivat hengähdystauon tai vaikka neuropsykiatrisen valmentajan jos sille nähdään tarvetta.

Miksi se lastensuojelun homma on etsiä nepsyvalmennusta tai vanhemmalle omaishoitajuutta? Miksette te huoltajat itse taistele näitä asioita sieltä mistä niitä saa. Ei lasulla ole neurologeja tekemään tutkimuksia.

Onhan ne tukitoimia, joilla voisi olla myös vaikutusta. Lastensuojelu voisi olla vanhempien mukana näisssä taisteluissa - vanhempien tukena! Tällä hetkellä omaishoitajuuden saaminen ja sitä kautta vaikka omaishoidonvapaan saaminen on liian kuntakohtaista eli tilanne vaihtelee kunnittain. Vaikka vanhemmat kuinka hakisivat omaishoitajuutta, niin eivät sitä saa tietyissä kunnissa. Samoin voi olla neuropsykiatrisen valmentajan saamisen kanssa - vaikka sitä haettaisiin, niin ei sitä saada. Lastensuojelun tuki tässä asiassa voisi oikeasti olla hyvä apukeino. Miettikää lastensuojelu vanhempien ja perheen tukena, jotta lapsi saa hänelle kuuluvan tuen, kuntoutuksen ja avun niin vapaa-ajallaan kuin kouluunkin! 

Eli sun näkemys vanhemmuudesta on, että otetaan sosiaalityöntekijä pitämään sua kädestä kun käyt vaikka opettajan kanssa asioita läpi koululla tai asioit lapsesi psykiatrin kanssa lastenspykalla? Niissä molemmissa on olemassa omatkin sosiaalityöntekijät, ei siellä lasua tarvita. Vai ajattelitkos, että lasusta tullaan sanomaan psykiatrille, että tsot tsot, kyllä nyt vaan myönnät sen nepsyvalmennuksen? Lasussa on ihan kädet täynnä työtä omissakin töissä, että tässä ehdittäisiin jonkun psykan hommia tekemään saati pitämään kädettömiä vanhempia kädestä, kun hoitavat lapsensa asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on bisnes. Siksi lapsia sijoitetaan. Ja siksi sijoitusmäärät kasvavat.

Tämä on kyllä niin kuollut ja surkea argumentti. Miten se voi olla bisnes, kun lapsen sijoituksesta päättää virassa eli kunnan palveluksessa oleva sosiaalityöntekijä, jolla ei saa olla eturistiriitoja aiheuttavia sidonnaisuuksia eikä sivubisnestä muualla lastensuojelussa? Jos sinä tiedät jonkun kunnan viranhaltija-asemassa työskentelevän sossun, jolla on myös oma tai lähisukulaisen omistama lastensuojelulaitos, niin ilmoita nyt hyvänen aika AVIlle! Muussa tapauksessa lasun sijoituspäätöksiä tekevät sossut eivät kostu millään tavalla päätöksistään, päin vastoin kaikki lasun sossut kautta maan olisivat tyytyväisiä, jos ei tarvisi tehdä yhden yhtä sijoituspäätöstä.

Miksi siitä sitten on kiinnostuneet isot kansainväliset terveysjätit? Jotka tunnetusti ei hyväntekeväisyydestä tai pikkupennien perässä ährää.

Ja sossuthan olisi työttömiä jos ei kiven koloistakin kaivettaisi kynnys kuopalla asiakkaita.

Sossuilla on niin paljon asiakkaita, että ei tarvitse väkisin ketään asiakkaaksi ilman syytä haalia. Lue ihan oikeata tietoa ja tutki tilastoja

Mitä nyt laatineet sellaisen lain, jolla voidaan jokainen Suomen maan lapsi ottaa asiakkaaksi.

Ja Hesarissa sosiaalijohtaja mainostaa että "ilmoitelkaa, ilmoitelkaa, kyllä me täällä sitten aina jokin syy keksitään".

Jaa kuntien sossutko niitä lakeja laatii, oh shit, minun olisi pitänyt näköjään olla hereillä yhteiskuntaopin tunneilla! Btw, huvittaa aina näissä anti-lasu-ketjuissa huomata, kuinka tuo Vilja-Eerika-kortti vedetään esiin ja sillä sitten heitellään ristiriitaisia argumentteja. On nimittäin vähän ristiriidassa ensin voivotella kuinka lasun sossun ei tehnyt mitään ja olisi pitänyt puuttua ja sijoittaa lapsi, mutta seuraavalla hengenvedolla voivotellaan sitä että lasu pyörittää huostaanottobisnestä ja Vilja-Eerikan asioita hoitaneet sossut olivat salaliitossa sen isoäiti-sosiaalijohtajan ja sukulaisten kanssa. Koittakaa nyt jo päättää, mikä siinä lastensuojelussa on vialla - ja ennen kaikkea koittakaa nyt tarjoilla niitä konkreettisia ratkaisuja ja ehdotuksia pelkän voivottelun sijaan.

Kyllä parannusehdotukset ovat tiedossa ja olemassa. Ensinnäkin lastensuojelu ei saisi olla kaupallista toimintaa, ja jos palvelu on aivan pakko ostaa, olisi kiellettävä kaikki jääviyden luovat yhteydet, myös kaukaiset ja yhteisölliset, ostajan ja myyjän välillä (vrt. Muhos, jossa ostajan sisaruksen puoliso pyöritti palvelutoimintaa).

Lisäksi systeemin läpinäkyvyyttä tulisi lisätä: kaikki pitkäaikaiset huostaanotot tulisi käsitellä määräajoin tuomioistuimissa, jos joku osapuoli niin vaatii, ja kaikki asiakirjat sosiaalihuollosta olisi sakon uhalla toimittetava biovanhemman asianajajalle.

Lasten vieraannuttaminen eli "rauhoitusjaksot" huostaanoton alussa tulisi kieltää kokonaan. Tätä käytetään erityisesti hyvin pienten lasten tapauksissa, ja sitten myöhemmin käytetään perusteena huostaanoton jatkamiselle sitä, että lapsi on vieraantunut vanhemmistaan! Tällä tavoin huostaanottoa käytetään adoption korvikkeena, mikä on lain hengen ja kirjaimen vastaista.

Kiireellinen huostaanotto tulisi aina tehdä määräajaksi, eikä sitä pitäisi jatkaa automaattisesti, ilman tuomioistuinkäsittelyä, jossa lapsella on oma asianajaja, joka on riippumaton sekä sosiaalihuollosta, että tuomioistuimesta. Mieluiten toisen piirin alueelta.

Huostaanotto pitäisi aina voida purkaa, jos vanhemman olosuhteet ovat oleellisesti muuttuneet ja jos hän niin vaatii. Huostaanoton tarkoitus ei ole tuottaa tuloja erilaisille ostopalveluita tuottaville yrityksille tai yksityisille sijaisvanhemmille.

Kiireellistä huostaanottoa ei ole. Kiireellinen sijoitus on aina määräaikainen, jonka jälkeen se loppuu ellei sitä erikseen jatketa tai päädytä huostaanottoon. Kiireellistä sijoitusta ei voi jatkamiselle on rajat kuinka monta kertaa sille voi hakea jatkoa.

Jos huostaanottoa haetaan tämän ajan lapsi säilötään laitokseen. Käsittely kestää yli vuoden, kenen etua tämä ajaa?

Todennäköisimmin lapsi asuisi jossain perheessä. Mistä tämä laitoshöpinä juontaa, kun se kuitenkin on viimeinen vaihtoehto.

Laitapa lähde näille väitteillesi, että perheitä löytyy pilvin pimein. Kun toisaalta koko ajan jaksetaan märistä, miten perheitä ei ole.

Se on totta, että sijaisperheistä on pulaa. Kuitenkin perhesijoitus on suurin osa sijoituspaikoista. Ihmeen vähän lapsen sukulaiset tai muuten läheiset ovat lähteneet hommaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikoina on tehty jopa tutkimuksia siitä kuinka lastensuojelun lastensuojelun avohuollon kuin sijaishuollonkin tarjoama tuki on puutteellista tai tarkoitukseen soveltumatonta kun kyse on neuropsykiatrisen kirjon häiriöihin kuuluvan autisminkirjoin häiriöistä. (Hanna Pajarisen Pro Gradu-tutkielma: AUTISMIKIRJO LASTENSUOJELUN HAASTEENA)

Autismiliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen sanoo (Lähde: https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…):

"Mikäli lastensuojelussa ei tunnisteta lasten tai nuorten haasteiden johtuvan autismikirjon erityispiirteistä ja niihin liittyvistä toimintarajoitteista, voi lapsen tilanne kriisiytyä entisestään. Myös koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa koulu tekee ilmoituksen lastensuojeluun. Lastensuojelun toimenpiteenä tehty sijoitus kodin ulkopuolelle ilman lapselle tarjottavaa oikeanlaista apua ja tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.

Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. "

Neuropsykiatrisen häiriöiden tunnistaminen ja hoito on vielä lapsenkengissä jopa terveydenhuollossa joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, joten ei ole ihme, että näiden oireiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on huonoa koulussa tai sosiaalityön puolella. Koulutusta ja valistamista lisää niin kouluun kuin sosiaalitoimeenkin. Lastensuojelun tukitoimet täytyy kohdistaa niille lapsille ja perheille, jotka sitä todella tarvitsevat. Niille perheille, jotka eivät jaksa välittää lapsensa hyvinvoinnista - eikä niille, jotka hakevat apua ja tukea lapselleen! Hirveästi hukattuja resursseja, aikaa ja rahaa ja liikaa inhimillistä kärsimystä, rikottuja lapsia ja rikottuja perheitä ja perheen rikkominen aiheuttaa varmasti trauman näille lapsille kuin muullekin perheelle. Nämä tukitoimet kuuluisivat vammaispalveluille eikä lastensuojelulle, mutta työnjako ei ole täysin selkiintynyt. Luulisi jo tämän muuttuvan kun selvää tutkimustietoa alkaa esintymään siitä, että lastensuojeluntukitoimet ovat soveltumatonta ja puuttellista tukea.

Jos vanhemmat yrittävät hakea tarvitsemaansa tukea ja apua lapselle tai kouluun, niin ongelma lakaistaan maton alle ja lapsi huostaanotetaan. Näin ei tarvitse kouluun järjestää tukitoimia eikä kotiin saada apuja. Säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta isoja kustannuksia pitkällä aikavälillä - mikä pahinta rikottuja lapsia, perheitä, kärsimystä ja traumoja. Näiden lasten vointi ei helpotu näillä avohuollon tai sijoituksen tukitoimilla - päinvastoin - koska se tuki on näille lapsille tutkimuksenkin mukaan soveltumatonta. 

Tässä hyvä esimerkki hoitopolusta ja resursseista kuinka kaikki voi mennä pieleen tai sitten hyvin:https://naenepsy.fi/hoitopolku/

Minusta on idioottimaista, että tässä asiassa syytetään lastensuojelua. Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, joka ei voi kieltäytyä. Sen sijaan lastenpsyka, lasten neurologia, vammaispalvelut, koulut jne saavat pudottaa pallon näiden nepsyjen kanssa, mutta asiasta syytetään lastensuojelua, joka joutuu tekemään edes jotain, kun kukaan muu ei sen perheen uupuneita vanhempia mitenkään tue. Miksi ette mellakoi siellä lastenpsykalla, miksi he eivät näitä teidän nepsyjänne hoida?

Tässä ei syytetä - tässä kerrotaan miten asiat ovat! Tällaisia sijoituksia, jotka ovat turhia ja traumaattisia ei tehtäisi jos niin koulussa kuin sosiaalitoimessa olisi ymmärrystä neuropsykiatrisen kirjon oirekuvasta enemmän. Nykytilanteessa lastensuojelu voisi heittää pallon koululle ja vaatia koulua järjestämään ne tarvittavat tukitoimet sinne kouluun, jotta neuropsykiatrisesti oireleva lapsi jaksaisi käydä sitä koulua, sillä se olisi lapsen etu. Lastensuojelu voisi myös laittaa painokkaan pyynnön vammaispalvelun puolelle, että tarvittavia tukitoimia sieltä saataisiin järjestettyä jos perhe sellaisia lapselle kaipaa. Eli ei se saa olla syy huostaanotolle ja lastensuojelun tukikeinoille kun ei muutakaan keksitä vaan silloin pallo vaikka sinne koululle ja vammaispalveluille. Lastensuojelu voisi tukea perheitä pääsemään myös neuropsykiatriseen tuktimukseen, hoitoon, sillä usein näissä perheissä voidaan jonottaa vuosia, että päästään oikeiden asiantuntijoiden ja kuntoutuksen pariin. Lastensuojelu voisi myös perheitä saamaan omaishoidon kautta vapaata, jotta sitä kautta löytyisi hoitaja, jolla on neuropsykiatrisen kirjon osaamista ja vanhemmat saisivat hengähdystauon tai vaikka neuropsykiatrisen valmentajan jos sille nähdään tarvetta.

Miksi se lastensuojelun homma on etsiä nepsyvalmennusta tai vanhemmalle omaishoitajuutta? Miksette te huoltajat itse taistele näitä asioita sieltä mistä niitä saa. Ei lasulla ole neurologeja tekemään tutkimuksia.

Onhan ne tukitoimia, joilla voisi olla myös vaikutusta. Lastensuojelu voisi olla vanhempien mukana näisssä taisteluissa - vanhempien tukena! Tällä hetkellä omaishoitajuuden saaminen ja sitä kautta vaikka omaishoidonvapaan saaminen on liian kuntakohtaista eli tilanne vaihtelee kunnittain. Vaikka vanhemmat kuinka hakisivat omaishoitajuutta, niin eivät sitä saa tietyissä kunnissa. Samoin voi olla neuropsykiatrisen valmentajan saamisen kanssa - vaikka sitä haettaisiin, niin ei sitä saada. Lastensuojelun tuki tässä asiassa voisi oikeasti olla hyvä apukeino. Miettikää lastensuojelu vanhempien ja perheen tukena, jotta lapsi saa hänelle kuuluvan tuen, kuntoutuksen ja avun niin vapaa-ajallaan kuin kouluunkin! 

Eli sun näkemys vanhemmuudesta on, että otetaan sosiaalityöntekijä pitämään sua kädestä kun käyt vaikka opettajan kanssa asioita läpi koululla tai asioit lapsesi psykiatrin kanssa lastenspykalla? Niissä molemmissa on olemassa omatkin sosiaalityöntekijät, ei siellä lasua tarvita. Vai ajattelitkos, että lasusta tullaan sanomaan psykiatrille, että tsot tsot, kyllä nyt vaan myönnät sen nepsyvalmennuksen? Lasussa on ihan kädet täynnä työtä omissakin töissä, että tässä ehdittäisiin jonkun psykan hommia tekemään saati pitämään kädettömiä vanhempia kädestä, kun hoitavat lapsensa asioita.

MITÄ ON LASTENSUOJELU JA SEN TEHTÄVÄT?

Lasten hyvinvointia edistetään ja ongelmia ehkäistään monilla erilaisilla yhteiskunnallisilla toimilla. Kyse on lapsen elinympäristön turvallisuudesta ja esimerkiksi riittävistä mahdollisuuksista leikkiin ja muuhun virikkeelliseen toimintaan. Suuri vaikutus hyvinvointiin on sillä, millaisia lapsen arjen ympäristöt ovat. Päivähoito- ja varhaiskasvatuspalvelut, koulu, harrastustoiminta tai muu lähiympäristö ja -yhteisöt vaikuttavat paljon lapsen kehitykseen vanhempien ohella.

Monilla yhteiskunnallisilla päätöksillä on suora vaikutus lasten elämään. Liikenneratkaisut, alkoholipolitiikan toteuttaminen tai vanhempien työssäkäyntiin liittyvät ratkaisut joko tukevat lasten mahdollisuuksia hyvään elämään tai kaventavat niitä.

Lastensuojelu käsitetäänkin laajasti lasten suojeluksi. Se ei ole yksin lastensuojeluviranomaisten toimintaa, vaan on nähtävä myös muita viranomaisia sekä kansalaisia koskettavana asiana.

Lastensuojelulla on kolme perustehtävää: lasten yleisiin kasvuoloihin vaikuttaminen, *vanhempien tukeminen kasvatustehtävässä* ja varsinainen lasten suojelutehtävä.

Ks erityisesti tähtien välinen kohta. Lastensuojelun idea on auttaa ja tukea. Se vain on kovin kaukana tästä syyllistävästä ja solvaavasta massakoneistosta, joka ahmaisee sisäänsä ja sylkäisee ihmisraunioita ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on bisnes. Siksi lapsia sijoitetaan. Ja siksi sijoitusmäärät kasvavat.

Tämä on kyllä niin kuollut ja surkea argumentti. Miten se voi olla bisnes, kun lapsen sijoituksesta päättää virassa eli kunnan palveluksessa oleva sosiaalityöntekijä, jolla ei saa olla eturistiriitoja aiheuttavia sidonnaisuuksia eikä sivubisnestä muualla lastensuojelussa? Jos sinä tiedät jonkun kunnan viranhaltija-asemassa työskentelevän sossun, jolla on myös oma tai lähisukulaisen omistama lastensuojelulaitos, niin ilmoita nyt hyvänen aika AVIlle! Muussa tapauksessa lasun sijoituspäätöksiä tekevät sossut eivät kostu millään tavalla päätöksistään, päin vastoin kaikki lasun sossut kautta maan olisivat tyytyväisiä, jos ei tarvisi tehdä yhden yhtä sijoituspäätöstä.

Miksi siitä sitten on kiinnostuneet isot kansainväliset terveysjätit? Jotka tunnetusti ei hyväntekeväisyydestä tai pikkupennien perässä ährää.

Ja sossuthan olisi työttömiä jos ei kiven koloistakin kaivettaisi kynnys kuopalla asiakkaita.

Sossuilla on niin paljon asiakkaita, että ei tarvitse väkisin ketään asiakkaaksi ilman syytä haalia. Lue ihan oikeata tietoa ja tutki tilastoja

Mitä nyt laatineet sellaisen lain, jolla voidaan jokainen Suomen maan lapsi ottaa asiakkaaksi.

Ja Hesarissa sosiaalijohtaja mainostaa että "ilmoitelkaa, ilmoitelkaa, kyllä me täällä sitten aina jokin syy keksitään".

Jaa kuntien sossutko niitä lakeja laatii, oh shit, minun olisi pitänyt näköjään olla hereillä yhteiskuntaopin tunneilla! Btw, huvittaa aina näissä anti-lasu-ketjuissa huomata, kuinka tuo Vilja-Eerika-kortti vedetään esiin ja sillä sitten heitellään ristiriitaisia argumentteja. On nimittäin vähän ristiriidassa ensin voivotella kuinka lasun sossun ei tehnyt mitään ja olisi pitänyt puuttua ja sijoittaa lapsi, mutta seuraavalla hengenvedolla voivotellaan sitä että lasu pyörittää huostaanottobisnestä ja Vilja-Eerikan asioita hoitaneet sossut olivat salaliitossa sen isoäiti-sosiaalijohtajan ja sukulaisten kanssa. Koittakaa nyt jo päättää, mikä siinä lastensuojelussa on vialla - ja ennen kaikkea koittakaa nyt tarjoilla niitä konkreettisia ratkaisuja ja ehdotuksia pelkän voivottelun sijaan.

Kyllä parannusehdotukset ovat tiedossa ja olemassa. Ensinnäkin lastensuojelu ei saisi olla kaupallista toimintaa, ja jos palvelu on aivan pakko ostaa, olisi kiellettävä kaikki jääviyden luovat yhteydet, myös kaukaiset ja yhteisölliset, ostajan ja myyjän välillä (vrt. Muhos, jossa ostajan sisaruksen puoliso pyöritti palvelutoimintaa).

Lisäksi systeemin läpinäkyvyyttä tulisi lisätä: kaikki pitkäaikaiset huostaanotot tulisi käsitellä määräajoin tuomioistuimissa, jos joku osapuoli niin vaatii, ja kaikki asiakirjat sosiaalihuollosta olisi sakon uhalla toimittetava biovanhemman asianajajalle.

Lasten vieraannuttaminen eli "rauhoitusjaksot" huostaanoton alussa tulisi kieltää kokonaan. Tätä käytetään erityisesti hyvin pienten lasten tapauksissa, ja sitten myöhemmin käytetään perusteena huostaanoton jatkamiselle sitä, että lapsi on vieraantunut vanhemmistaan! Tällä tavoin huostaanottoa käytetään adoption korvikkeena, mikä on lain hengen ja kirjaimen vastaista.

Kiireellinen huostaanotto tulisi aina tehdä määräajaksi, eikä sitä pitäisi jatkaa automaattisesti, ilman tuomioistuinkäsittelyä, jossa lapsella on oma asianajaja, joka on riippumaton sekä sosiaalihuollosta, että tuomioistuimesta. Mieluiten toisen piirin alueelta.

Huostaanotto pitäisi aina voida purkaa, jos vanhemman olosuhteet ovat oleellisesti muuttuneet ja jos hän niin vaatii. Huostaanoton tarkoitus ei ole tuottaa tuloja erilaisille ostopalveluita tuottaville yrityksille tai yksityisille sijaisvanhemmille.

Kiireellistä huostaanottoa ei ole. Kiireellinen sijoitus on aina määräaikainen, jonka jälkeen se loppuu ellei sitä erikseen jatketa tai päädytä huostaanottoon. Kiireellistä sijoitusta ei voi jatkamiselle on rajat kuinka monta kertaa sille voi hakea jatkoa.

Jos huostaanottoa haetaan tämän ajan lapsi säilötään laitokseen. Käsittely kestää yli vuoden, kenen etua tämä ajaa?

Todennäköisimmin lapsi asuisi jossain perheessä. Mistä tämä laitoshöpinä juontaa, kun se kuitenkin on viimeinen vaihtoehto.

Laitapa lähde näille väitteillesi, että perheitä löytyy pilvin pimein. Kun toisaalta koko ajan jaksetaan märistä, miten perheitä ei ole.

Se on totta, että sijaisperheistä on pulaa. Kuitenkin perhesijoitus on suurin osa sijoituspaikoista. Ihmeen vähän lapsen sukulaiset tai muuten läheiset ovat lähteneet hommaan.

Lähde tilastollesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on bisnes. Siksi lapsia sijoitetaan. Ja siksi sijoitusmäärät kasvavat.

Tämä on kyllä niin kuollut ja surkea argumentti. Miten se voi olla bisnes, kun lapsen sijoituksesta päättää virassa eli kunnan palveluksessa oleva sosiaalityöntekijä, jolla ei saa olla eturistiriitoja aiheuttavia sidonnaisuuksia eikä sivubisnestä muualla lastensuojelussa? Jos sinä tiedät jonkun kunnan viranhaltija-asemassa työskentelevän sossun, jolla on myös oma tai lähisukulaisen omistama lastensuojelulaitos, niin ilmoita nyt hyvänen aika AVIlle! Muussa tapauksessa lasun sijoituspäätöksiä tekevät sossut eivät kostu millään tavalla päätöksistään, päin vastoin kaikki lasun sossut kautta maan olisivat tyytyväisiä, jos ei tarvisi tehdä yhden yhtä sijoituspäätöstä.

Miksi siitä sitten on kiinnostuneet isot kansainväliset terveysjätit? Jotka tunnetusti ei hyväntekeväisyydestä tai pikkupennien perässä ährää.

Ja sossuthan olisi työttömiä jos ei kiven koloistakin kaivettaisi kynnys kuopalla asiakkaita.

Sossuilla on niin paljon asiakkaita, että ei tarvitse väkisin ketään asiakkaaksi ilman syytä haalia. Lue ihan oikeata tietoa ja tutki tilastoja

Mitä nyt laatineet sellaisen lain, jolla voidaan jokainen Suomen maan lapsi ottaa asiakkaaksi.

Ja Hesarissa sosiaalijohtaja mainostaa että "ilmoitelkaa, ilmoitelkaa, kyllä me täällä sitten aina jokin syy keksitään".

Jaa kuntien sossutko niitä lakeja laatii, oh shit, minun olisi pitänyt näköjään olla hereillä yhteiskuntaopin tunneilla! Btw, huvittaa aina näissä anti-lasu-ketjuissa huomata, kuinka tuo Vilja-Eerika-kortti vedetään esiin ja sillä sitten heitellään ristiriitaisia argumentteja. On nimittäin vähän ristiriidassa ensin voivotella kuinka lasun sossun ei tehnyt mitään ja olisi pitänyt puuttua ja sijoittaa lapsi, mutta seuraavalla hengenvedolla voivotellaan sitä että lasu pyörittää huostaanottobisnestä ja Vilja-Eerikan asioita hoitaneet sossut olivat salaliitossa sen isoäiti-sosiaalijohtajan ja sukulaisten kanssa. Koittakaa nyt jo päättää, mikä siinä lastensuojelussa on vialla - ja ennen kaikkea koittakaa nyt tarjoilla niitä konkreettisia ratkaisuja ja ehdotuksia pelkän voivottelun sijaan.

Kyllä parannusehdotukset ovat tiedossa ja olemassa. Ensinnäkin lastensuojelu ei saisi olla kaupallista toimintaa, ja jos palvelu on aivan pakko ostaa, olisi kiellettävä kaikki jääviyden luovat yhteydet, myös kaukaiset ja yhteisölliset, ostajan ja myyjän välillä (vrt. Muhos, jossa ostajan sisaruksen puoliso pyöritti palvelutoimintaa).

Lisäksi systeemin läpinäkyvyyttä tulisi lisätä: kaikki pitkäaikaiset huostaanotot tulisi käsitellä määräajoin tuomioistuimissa, jos joku osapuoli niin vaatii, ja kaikki asiakirjat sosiaalihuollosta olisi sakon uhalla toimittetava biovanhemman asianajajalle.

Lasten vieraannuttaminen eli "rauhoitusjaksot" huostaanoton alussa tulisi kieltää kokonaan. Tätä käytetään erityisesti hyvin pienten lasten tapauksissa, ja sitten myöhemmin käytetään perusteena huostaanoton jatkamiselle sitä, että lapsi on vieraantunut vanhemmistaan! Tällä tavoin huostaanottoa käytetään adoption korvikkeena, mikä on lain hengen ja kirjaimen vastaista.

Kiireellinen huostaanotto tulisi aina tehdä määräajaksi, eikä sitä pitäisi jatkaa automaattisesti, ilman tuomioistuinkäsittelyä, jossa lapsella on oma asianajaja, joka on riippumaton sekä sosiaalihuollosta, että tuomioistuimesta. Mieluiten toisen piirin alueelta.

Huostaanotto pitäisi aina voida purkaa, jos vanhemman olosuhteet ovat oleellisesti muuttuneet ja jos hän niin vaatii. Huostaanoton tarkoitus ei ole tuottaa tuloja erilaisille ostopalveluita tuottaville yrityksille tai yksityisille sijaisvanhemmille.

Kiireellistä huostaanottoa ei ole. Kiireellinen sijoitus on aina määräaikainen, jonka jälkeen se loppuu ellei sitä erikseen jatketa tai päädytä huostaanottoon. Kiireellistä sijoitusta ei voi jatkamiselle on rajat kuinka monta kertaa sille voi hakea jatkoa.

Jos huostaanottoa haetaan tämän ajan lapsi säilötään laitokseen. Käsittely kestää yli vuoden, kenen etua tämä ajaa?

Todennäköisimmin lapsi asuisi jossain perheessä. Mistä tämä laitoshöpinä juontaa, kun se kuitenkin on viimeinen vaihtoehto.

Laitapa lähde näille väitteillesi, että perheitä löytyy pilvin pimein. Kun toisaalta koko ajan jaksetaan märistä, miten perheitä ei ole.

Se on totta, että sijaisperheistä on pulaa. Kuitenkin perhesijoitus on suurin osa sijoituspaikoista. Ihmeen vähän lapsen sukulaiset tai muuten läheiset ovat lähteneet hommaan.

Lähde tilastollesi?

Etkö osaa itse etsiä? Ihan googlella löydät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikoina on tehty jopa tutkimuksia siitä kuinka lastensuojelun lastensuojelun avohuollon kuin sijaishuollonkin tarjoama tuki on puutteellista tai tarkoitukseen soveltumatonta kun kyse on neuropsykiatrisen kirjon häiriöihin kuuluvan autisminkirjoin häiriöistä. (Hanna Pajarisen Pro Gradu-tutkielma: AUTISMIKIRJO LASTENSUOJELUN HAASTEENA)

Autismiliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen sanoo (Lähde: https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…):

"Mikäli lastensuojelussa ei tunnisteta lasten tai nuorten haasteiden johtuvan autismikirjon erityispiirteistä ja niihin liittyvistä toimintarajoitteista, voi lapsen tilanne kriisiytyä entisestään. Myös koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa koulu tekee ilmoituksen lastensuojeluun. Lastensuojelun toimenpiteenä tehty sijoitus kodin ulkopuolelle ilman lapselle tarjottavaa oikeanlaista apua ja tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.

Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. "

Neuropsykiatrisen häiriöiden tunnistaminen ja hoito on vielä lapsenkengissä jopa terveydenhuollossa joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, joten ei ole ihme, että näiden oireiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on huonoa koulussa tai sosiaalityön puolella. Koulutusta ja valistamista lisää niin kouluun kuin sosiaalitoimeenkin. Lastensuojelun tukitoimet täytyy kohdistaa niille lapsille ja perheille, jotka sitä todella tarvitsevat. Niille perheille, jotka eivät jaksa välittää lapsensa hyvinvoinnista - eikä niille, jotka hakevat apua ja tukea lapselleen! Hirveästi hukattuja resursseja, aikaa ja rahaa ja liikaa inhimillistä kärsimystä, rikottuja lapsia ja rikottuja perheitä ja perheen rikkominen aiheuttaa varmasti trauman näille lapsille kuin muullekin perheelle. Nämä tukitoimet kuuluisivat vammaispalveluille eikä lastensuojelulle, mutta työnjako ei ole täysin selkiintynyt. Luulisi jo tämän muuttuvan kun selvää tutkimustietoa alkaa esintymään siitä, että lastensuojeluntukitoimet ovat soveltumatonta ja puuttellista tukea.

Jos vanhemmat yrittävät hakea tarvitsemaansa tukea ja apua lapselle tai kouluun, niin ongelma lakaistaan maton alle ja lapsi huostaanotetaan. Näin ei tarvitse kouluun järjestää tukitoimia eikä kotiin saada apuja. Säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta isoja kustannuksia pitkällä aikavälillä - mikä pahinta rikottuja lapsia, perheitä, kärsimystä ja traumoja. Näiden lasten vointi ei helpotu näillä avohuollon tai sijoituksen tukitoimilla - päinvastoin - koska se tuki on näille lapsille tutkimuksenkin mukaan soveltumatonta. 

Tässä hyvä esimerkki hoitopolusta ja resursseista kuinka kaikki voi mennä pieleen tai sitten hyvin:https://naenepsy.fi/hoitopolku/

Minusta on idioottimaista, että tässä asiassa syytetään lastensuojelua. Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, joka ei voi kieltäytyä. Sen sijaan lastenpsyka, lasten neurologia, vammaispalvelut, koulut jne saavat pudottaa pallon näiden nepsyjen kanssa, mutta asiasta syytetään lastensuojelua, joka joutuu tekemään edes jotain, kun kukaan muu ei sen perheen uupuneita vanhempia mitenkään tue. Miksi ette mellakoi siellä lastenpsykalla, miksi he eivät näitä teidän nepsyjänne hoida?

Tässä ei syytetä - tässä kerrotaan miten asiat ovat! Tällaisia sijoituksia, jotka ovat turhia ja traumaattisia ei tehtäisi jos niin koulussa kuin sosiaalitoimessa olisi ymmärrystä neuropsykiatrisen kirjon oirekuvasta enemmän. Nykytilanteessa lastensuojelu voisi heittää pallon koululle ja vaatia koulua järjestämään ne tarvittavat tukitoimet sinne kouluun, jotta neuropsykiatrisesti oireleva lapsi jaksaisi käydä sitä koulua, sillä se olisi lapsen etu. Lastensuojelu voisi myös laittaa painokkaan pyynnön vammaispalvelun puolelle, että tarvittavia tukitoimia sieltä saataisiin järjestettyä jos perhe sellaisia lapselle kaipaa. Eli ei se saa olla syy huostaanotolle ja lastensuojelun tukikeinoille kun ei muutakaan keksitä vaan silloin pallo vaikka sinne koululle ja vammaispalveluille. Lastensuojelu voisi tukea perheitä pääsemään myös neuropsykiatriseen tuktimukseen, hoitoon, sillä usein näissä perheissä voidaan jonottaa vuosia, että päästään oikeiden asiantuntijoiden ja kuntoutuksen pariin. Lastensuojelu voisi myös perheitä saamaan omaishoidon kautta vapaata, jotta sitä kautta löytyisi hoitaja, jolla on neuropsykiatrisen kirjon osaamista ja vanhemmat saisivat hengähdystauon tai vaikka neuropsykiatrisen valmentajan jos sille nähdään tarvetta.

Miksi se lastensuojelun homma on etsiä nepsyvalmennusta tai vanhemmalle omaishoitajuutta? Miksette te huoltajat itse taistele näitä asioita sieltä mistä niitä saa. Ei lasulla ole neurologeja tekemään tutkimuksia.

Onhan ne tukitoimia, joilla voisi olla myös vaikutusta. Lastensuojelu voisi olla vanhempien mukana näisssä taisteluissa - vanhempien tukena! Tällä hetkellä omaishoitajuuden saaminen ja sitä kautta vaikka omaishoidonvapaan saaminen on liian kuntakohtaista eli tilanne vaihtelee kunnittain. Vaikka vanhemmat kuinka hakisivat omaishoitajuutta, niin eivät sitä saa tietyissä kunnissa. Samoin voi olla neuropsykiatrisen valmentajan saamisen kanssa - vaikka sitä haettaisiin, niin ei sitä saada. Lastensuojelun tuki tässä asiassa voisi oikeasti olla hyvä apukeino. Miettikää lastensuojelu vanhempien ja perheen tukena, jotta lapsi saa hänelle kuuluvan tuen, kuntoutuksen ja avun niin vapaa-ajallaan kuin kouluunkin! 

Eli sun näkemys vanhemmuudesta on, että otetaan sosiaalityöntekijä pitämään sua kädestä kun käyt vaikka opettajan kanssa asioita läpi koululla tai asioit lapsesi psykiatrin kanssa lastenspykalla? Niissä molemmissa on olemassa omatkin sosiaalityöntekijät, ei siellä lasua tarvita. Vai ajattelitkos, että lasusta tullaan sanomaan psykiatrille, että tsot tsot, kyllä nyt vaan myönnät sen nepsyvalmennuksen? Lasussa on ihan kädet täynnä työtä omissakin töissä, että tässä ehdittäisiin jonkun psykan hommia tekemään saati pitämään kädettömiä vanhempia kädestä, kun hoitavat lapsensa asioita.

Yleensä nepsyvanhemmat ovat niitä, jotka taistelevat lapsensa kuntoutuksen, avun ja tuen saamiseksi kouluun, koska lapsen vammat eivät näy ulospäin - ne näkyvät esim. käytöksessä jos hän ei saa niitä tarvitsemiaan tukitoimia! Vanhemmat eivät tarvitse kädestäpitäjää, mutta lastensuojelun painava sana tässä esim. koulun suuntaan voisi olla oiva apu jos vanhempien eikä hoitotahon sana ja lausunnot riitä! Ymmärrätkö, että ovat vanhempien kanssa yhdessä hakemassa tukea sinne kouluun, jotta koulukin ymmärtäsi, että heidän täytyisi antaa tarvittavat tukitoimet sinne kouluun vaikka eivät ymmärtäisikään.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikoina on tehty jopa tutkimuksia siitä kuinka lastensuojelun lastensuojelun avohuollon kuin sijaishuollonkin tarjoama tuki on puutteellista tai tarkoitukseen soveltumatonta kun kyse on neuropsykiatrisen kirjon häiriöihin kuuluvan autisminkirjoin häiriöistä. (Hanna Pajarisen Pro Gradu-tutkielma: AUTISMIKIRJO LASTENSUOJELUN HAASTEENA)

Autismiliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen sanoo (Lähde: https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…):

"Mikäli lastensuojelussa ei tunnisteta lasten tai nuorten haasteiden johtuvan autismikirjon erityispiirteistä ja niihin liittyvistä toimintarajoitteista, voi lapsen tilanne kriisiytyä entisestään. Myös koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa koulu tekee ilmoituksen lastensuojeluun. Lastensuojelun toimenpiteenä tehty sijoitus kodin ulkopuolelle ilman lapselle tarjottavaa oikeanlaista apua ja tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.

Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. "

Neuropsykiatrisen häiriöiden tunnistaminen ja hoito on vielä lapsenkengissä jopa terveydenhuollossa joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, joten ei ole ihme, että näiden oireiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on huonoa koulussa tai sosiaalityön puolella. Koulutusta ja valistamista lisää niin kouluun kuin sosiaalitoimeenkin. Lastensuojelun tukitoimet täytyy kohdistaa niille lapsille ja perheille, jotka sitä todella tarvitsevat. Niille perheille, jotka eivät jaksa välittää lapsensa hyvinvoinnista - eikä niille, jotka hakevat apua ja tukea lapselleen! Hirveästi hukattuja resursseja, aikaa ja rahaa ja liikaa inhimillistä kärsimystä, rikottuja lapsia ja rikottuja perheitä ja perheen rikkominen aiheuttaa varmasti trauman näille lapsille kuin muullekin perheelle. Nämä tukitoimet kuuluisivat vammaispalveluille eikä lastensuojelulle, mutta työnjako ei ole täysin selkiintynyt. Luulisi jo tämän muuttuvan kun selvää tutkimustietoa alkaa esintymään siitä, että lastensuojeluntukitoimet ovat soveltumatonta ja puuttellista tukea.

Jos vanhemmat yrittävät hakea tarvitsemaansa tukea ja apua lapselle tai kouluun, niin ongelma lakaistaan maton alle ja lapsi huostaanotetaan. Näin ei tarvitse kouluun järjestää tukitoimia eikä kotiin saada apuja. Säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta isoja kustannuksia pitkällä aikavälillä - mikä pahinta rikottuja lapsia, perheitä, kärsimystä ja traumoja. Näiden lasten vointi ei helpotu näillä avohuollon tai sijoituksen tukitoimilla - päinvastoin - koska se tuki on näille lapsille tutkimuksenkin mukaan soveltumatonta. 

Tässä hyvä esimerkki hoitopolusta ja resursseista kuinka kaikki voi mennä pieleen tai sitten hyvin:https://naenepsy.fi/hoitopolku/

Minusta on idioottimaista, että tässä asiassa syytetään lastensuojelua. Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, joka ei voi kieltäytyä. Sen sijaan lastenpsyka, lasten neurologia, vammaispalvelut, koulut jne saavat pudottaa pallon näiden nepsyjen kanssa, mutta asiasta syytetään lastensuojelua, joka joutuu tekemään edes jotain, kun kukaan muu ei sen perheen uupuneita vanhempia mitenkään tue. Miksi ette mellakoi siellä lastenpsykalla, miksi he eivät näitä teidän nepsyjänne hoida?

Tässä ei syytetä - tässä kerrotaan miten asiat ovat! Tällaisia sijoituksia, jotka ovat turhia ja traumaattisia ei tehtäisi jos niin koulussa kuin sosiaalitoimessa olisi ymmärrystä neuropsykiatrisen kirjon oirekuvasta enemmän. Nykytilanteessa lastensuojelu voisi heittää pallon koululle ja vaatia koulua järjestämään ne tarvittavat tukitoimet sinne kouluun, jotta neuropsykiatrisesti oireleva lapsi jaksaisi käydä sitä koulua, sillä se olisi lapsen etu. Lastensuojelu voisi myös laittaa painokkaan pyynnön vammaispalvelun puolelle, että tarvittavia tukitoimia sieltä saataisiin järjestettyä jos perhe sellaisia lapselle kaipaa. Eli ei se saa olla syy huostaanotolle ja lastensuojelun tukikeinoille kun ei muutakaan keksitä vaan silloin pallo vaikka sinne koululle ja vammaispalveluille. Lastensuojelu voisi tukea perheitä pääsemään myös neuropsykiatriseen tuktimukseen, hoitoon, sillä usein näissä perheissä voidaan jonottaa vuosia, että päästään oikeiden asiantuntijoiden ja kuntoutuksen pariin. Lastensuojelu voisi myös perheitä saamaan omaishoidon kautta vapaata, jotta sitä kautta löytyisi hoitaja, jolla on neuropsykiatrisen kirjon osaamista ja vanhemmat saisivat hengähdystauon tai vaikka neuropsykiatrisen valmentajan jos sille nähdään tarvetta.

Miksi se lastensuojelun homma on etsiä nepsyvalmennusta tai vanhemmalle omaishoitajuutta? Miksette te huoltajat itse taistele näitä asioita sieltä mistä niitä saa. Ei lasulla ole neurologeja tekemään tutkimuksia.

Onhan ne tukitoimia, joilla voisi olla myös vaikutusta. Lastensuojelu voisi olla vanhempien mukana näisssä taisteluissa - vanhempien tukena! Tällä hetkellä omaishoitajuuden saaminen ja sitä kautta vaikka omaishoidonvapaan saaminen on liian kuntakohtaista eli tilanne vaihtelee kunnittain. Vaikka vanhemmat kuinka hakisivat omaishoitajuutta, niin eivät sitä saa tietyissä kunnissa. Samoin voi olla neuropsykiatrisen valmentajan saamisen kanssa - vaikka sitä haettaisiin, niin ei sitä saada. Lastensuojelun tuki tässä asiassa voisi oikeasti olla hyvä apukeino. Miettikää lastensuojelu vanhempien ja perheen tukena, jotta lapsi saa hänelle kuuluvan tuen, kuntoutuksen ja avun niin vapaa-ajallaan kuin kouluunkin! 

Eli sun näkemys vanhemmuudesta on, että otetaan sosiaalityöntekijä pitämään sua kädestä kun käyt vaikka opettajan kanssa asioita läpi koululla tai asioit lapsesi psykiatrin kanssa lastenspykalla? Niissä molemmissa on olemassa omatkin sosiaalityöntekijät, ei siellä lasua tarvita. Vai ajattelitkos, että lasusta tullaan sanomaan psykiatrille, että tsot tsot, kyllä nyt vaan myönnät sen nepsyvalmennuksen? Lasussa on ihan kädet täynnä työtä omissakin töissä, että tässä ehdittäisiin jonkun psykan hommia tekemään saati pitämään kädettömiä vanhempia kädestä, kun hoitavat lapsensa asioita.

MITÄ ON LASTENSUOJELU JA SEN TEHTÄVÄT?

Lasten hyvinvointia edistetään ja ongelmia ehkäistään monilla erilaisilla yhteiskunnallisilla toimilla. Kyse on lapsen elinympäristön turvallisuudesta ja esimerkiksi riittävistä mahdollisuuksista leikkiin ja muuhun virikkeelliseen toimintaan. Suuri vaikutus hyvinvointiin on sillä, millaisia lapsen arjen ympäristöt ovat. Päivähoito- ja varhaiskasvatuspalvelut, koulu, harrastustoiminta tai muu lähiympäristö ja -yhteisöt vaikuttavat paljon lapsen kehitykseen vanhempien ohella.

Monilla yhteiskunnallisilla päätöksillä on suora vaikutus lasten elämään. Liikenneratkaisut, alkoholipolitiikan toteuttaminen tai vanhempien työssäkäyntiin liittyvät ratkaisut joko tukevat lasten mahdollisuuksia hyvään elämään tai kaventavat niitä.

Lastensuojelu käsitetäänkin laajasti lasten suojeluksi. Se ei ole yksin lastensuojeluviranomaisten toimintaa, vaan on nähtävä myös muita viranomaisia sekä kansalaisia koskettavana asiana.

Lastensuojelulla on kolme perustehtävää: lasten yleisiin kasvuoloihin vaikuttaminen, *vanhempien tukeminen kasvatustehtävässä* ja varsinainen lasten suojelutehtävä.

Ks erityisesti tähtien välinen kohta. Lastensuojelun idea on auttaa ja tukea. Se vain on kovin kaukana tästä syyllistävästä ja solvaavasta massakoneistosta, joka ahmaisee sisäänsä ja sylkäisee ihmisraunioita ulos.

Lastensuojelun asiakkuus alkaa vasta, jos arvioinnissa todetaan, että lapsi on lastensuojelun tarpeessa. Asiakkuus alkaa, jos lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaista tukea ja toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy:

1. lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä

2. lapsi omalla käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään.

Ensisijainen vastuu on aina huoltajalla. Jos huoltaja on kykenemätön turvaamaan lapsensa turvallisuuden ja kehityksen, astuu lastensuojelu asialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikoina on tehty jopa tutkimuksia siitä kuinka lastensuojelun lastensuojelun avohuollon kuin sijaishuollonkin tarjoama tuki on puutteellista tai tarkoitukseen soveltumatonta kun kyse on neuropsykiatrisen kirjon häiriöihin kuuluvan autisminkirjoin häiriöistä. (Hanna Pajarisen Pro Gradu-tutkielma: AUTISMIKIRJO LASTENSUOJELUN HAASTEENA)

Autismiliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen sanoo (Lähde: https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…):

"Mikäli lastensuojelussa ei tunnisteta lasten tai nuorten haasteiden johtuvan autismikirjon erityispiirteistä ja niihin liittyvistä toimintarajoitteista, voi lapsen tilanne kriisiytyä entisestään. Myös koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa koulu tekee ilmoituksen lastensuojeluun. Lastensuojelun toimenpiteenä tehty sijoitus kodin ulkopuolelle ilman lapselle tarjottavaa oikeanlaista apua ja tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.

Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. "

Neuropsykiatrisen häiriöiden tunnistaminen ja hoito on vielä lapsenkengissä jopa terveydenhuollossa joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, joten ei ole ihme, että näiden oireiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on huonoa koulussa tai sosiaalityön puolella. Koulutusta ja valistamista lisää niin kouluun kuin sosiaalitoimeenkin. Lastensuojelun tukitoimet täytyy kohdistaa niille lapsille ja perheille, jotka sitä todella tarvitsevat. Niille perheille, jotka eivät jaksa välittää lapsensa hyvinvoinnista - eikä niille, jotka hakevat apua ja tukea lapselleen! Hirveästi hukattuja resursseja, aikaa ja rahaa ja liikaa inhimillistä kärsimystä, rikottuja lapsia ja rikottuja perheitä ja perheen rikkominen aiheuttaa varmasti trauman näille lapsille kuin muullekin perheelle. Nämä tukitoimet kuuluisivat vammaispalveluille eikä lastensuojelulle, mutta työnjako ei ole täysin selkiintynyt. Luulisi jo tämän muuttuvan kun selvää tutkimustietoa alkaa esintymään siitä, että lastensuojeluntukitoimet ovat soveltumatonta ja puuttellista tukea.

Jos vanhemmat yrittävät hakea tarvitsemaansa tukea ja apua lapselle tai kouluun, niin ongelma lakaistaan maton alle ja lapsi huostaanotetaan. Näin ei tarvitse kouluun järjestää tukitoimia eikä kotiin saada apuja. Säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta isoja kustannuksia pitkällä aikavälillä - mikä pahinta rikottuja lapsia, perheitä, kärsimystä ja traumoja. Näiden lasten vointi ei helpotu näillä avohuollon tai sijoituksen tukitoimilla - päinvastoin - koska se tuki on näille lapsille tutkimuksenkin mukaan soveltumatonta. 

Tässä hyvä esimerkki hoitopolusta ja resursseista kuinka kaikki voi mennä pieleen tai sitten hyvin:https://naenepsy.fi/hoitopolku/

Minusta on idioottimaista, että tässä asiassa syytetään lastensuojelua. Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, joka ei voi kieltäytyä. Sen sijaan lastenpsyka, lasten neurologia, vammaispalvelut, koulut jne saavat pudottaa pallon näiden nepsyjen kanssa, mutta asiasta syytetään lastensuojelua, joka joutuu tekemään edes jotain, kun kukaan muu ei sen perheen uupuneita vanhempia mitenkään tue. Miksi ette mellakoi siellä lastenpsykalla, miksi he eivät näitä teidän nepsyjänne hoida?

Tässä ei syytetä - tässä kerrotaan miten asiat ovat! Tällaisia sijoituksia, jotka ovat turhia ja traumaattisia ei tehtäisi jos niin koulussa kuin sosiaalitoimessa olisi ymmärrystä neuropsykiatrisen kirjon oirekuvasta enemmän. Nykytilanteessa lastensuojelu voisi heittää pallon koululle ja vaatia koulua järjestämään ne tarvittavat tukitoimet sinne kouluun, jotta neuropsykiatrisesti oireleva lapsi jaksaisi käydä sitä koulua, sillä se olisi lapsen etu. Lastensuojelu voisi myös laittaa painokkaan pyynnön vammaispalvelun puolelle, että tarvittavia tukitoimia sieltä saataisiin järjestettyä jos perhe sellaisia lapselle kaipaa. Eli ei se saa olla syy huostaanotolle ja lastensuojelun tukikeinoille kun ei muutakaan keksitä vaan silloin pallo vaikka sinne koululle ja vammaispalveluille. Lastensuojelu voisi tukea perheitä pääsemään myös neuropsykiatriseen tuktimukseen, hoitoon, sillä usein näissä perheissä voidaan jonottaa vuosia, että päästään oikeiden asiantuntijoiden ja kuntoutuksen pariin. Lastensuojelu voisi myös perheitä saamaan omaishoidon kautta vapaata, jotta sitä kautta löytyisi hoitaja, jolla on neuropsykiatrisen kirjon osaamista ja vanhemmat saisivat hengähdystauon tai vaikka neuropsykiatrisen valmentajan jos sille nähdään tarvetta.

Miksi se lastensuojelun homma on etsiä nepsyvalmennusta tai vanhemmalle omaishoitajuutta? Miksette te huoltajat itse taistele näitä asioita sieltä mistä niitä saa. Ei lasulla ole neurologeja tekemään tutkimuksia.

Onhan ne tukitoimia, joilla voisi olla myös vaikutusta. Lastensuojelu voisi olla vanhempien mukana näisssä taisteluissa - vanhempien tukena! Tällä hetkellä omaishoitajuuden saaminen ja sitä kautta vaikka omaishoidonvapaan saaminen on liian kuntakohtaista eli tilanne vaihtelee kunnittain. Vaikka vanhemmat kuinka hakisivat omaishoitajuutta, niin eivät sitä saa tietyissä kunnissa. Samoin voi olla neuropsykiatrisen valmentajan saamisen kanssa - vaikka sitä haettaisiin, niin ei sitä saada. Lastensuojelun tuki tässä asiassa voisi oikeasti olla hyvä apukeino. Miettikää lastensuojelu vanhempien ja perheen tukena, jotta lapsi saa hänelle kuuluvan tuen, kuntoutuksen ja avun niin vapaa-ajallaan kuin kouluunkin! 

Eli sun näkemys vanhemmuudesta on, että otetaan sosiaalityöntekijä pitämään sua kädestä kun käyt vaikka opettajan kanssa asioita läpi koululla tai asioit lapsesi psykiatrin kanssa lastenspykalla? Niissä molemmissa on olemassa omatkin sosiaalityöntekijät, ei siellä lasua tarvita. Vai ajattelitkos, että lasusta tullaan sanomaan psykiatrille, että tsot tsot, kyllä nyt vaan myönnät sen nepsyvalmennuksen? Lasussa on ihan kädet täynnä työtä omissakin töissä, että tässä ehdittäisiin jonkun psykan hommia tekemään saati pitämään kädettömiä vanhempia kädestä, kun hoitavat lapsensa asioita.

Yleensä nepsyvanhemmat ovat niitä, jotka taistelevat lapsensa kuntoutuksen, avun ja tuen saamiseksi kouluun, koska lapsen vammat eivät näy ulospäin - ne näkyvät esim. käytöksessä jos hän ei saa niitä tarvitsemiaan tukitoimia! Vanhemmat eivät tarvitse kädestäpitäjää, mutta lastensuojelun painava sana tässä esim. koulun suuntaan voisi olla oiva apu jos vanhempien eikä hoitotahon sana ja lausunnot riitä! Ymmärrätkö, että ovat vanhempien kanssa yhdessä hakemassa tukea sinne kouluun, jotta koulukin ymmärtäsi, että heidän täytyisi antaa tarvittavat tukitoimet sinne kouluun vaikka eivät ymmärtäisikään.  

Koeta nyt hyvä ihminen ymmärtää, että lastensuojelu ei valvo muita viranomaisia. Jos koulu tai lastenpsyka ei kykene palvelemaan siten kuin pitäisi, mennään valittamaan aviin tai hallinto-oikeuteen. Lastensuojelu ei voi ohittaa sitä koulua tai lastenpsykaa niiden itsenäisessä päätöksenteossa ikinä. Samoin kuin lastensuojelu ei tule sanomaan onko huoltajuuskiisassa äiti parempi kuin isä, sen ratkaisee käräjäoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikoina on tehty jopa tutkimuksia siitä kuinka lastensuojelun lastensuojelun avohuollon kuin sijaishuollonkin tarjoama tuki on puutteellista tai tarkoitukseen soveltumatonta kun kyse on neuropsykiatrisen kirjon häiriöihin kuuluvan autisminkirjoin häiriöistä. (Hanna Pajarisen Pro Gradu-tutkielma: AUTISMIKIRJO LASTENSUOJELUN HAASTEENA)

Autismiliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen sanoo (Lähde: https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…):

"Mikäli lastensuojelussa ei tunnisteta lasten tai nuorten haasteiden johtuvan autismikirjon erityispiirteistä ja niihin liittyvistä toimintarajoitteista, voi lapsen tilanne kriisiytyä entisestään. Myös koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa koulu tekee ilmoituksen lastensuojeluun. Lastensuojelun toimenpiteenä tehty sijoitus kodin ulkopuolelle ilman lapselle tarjottavaa oikeanlaista apua ja tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.

Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. "

Neuropsykiatrisen häiriöiden tunnistaminen ja hoito on vielä lapsenkengissä jopa terveydenhuollossa joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, joten ei ole ihme, että näiden oireiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on huonoa koulussa tai sosiaalityön puolella. Koulutusta ja valistamista lisää niin kouluun kuin sosiaalitoimeenkin. Lastensuojelun tukitoimet täytyy kohdistaa niille lapsille ja perheille, jotka sitä todella tarvitsevat. Niille perheille, jotka eivät jaksa välittää lapsensa hyvinvoinnista - eikä niille, jotka hakevat apua ja tukea lapselleen! Hirveästi hukattuja resursseja, aikaa ja rahaa ja liikaa inhimillistä kärsimystä, rikottuja lapsia ja rikottuja perheitä ja perheen rikkominen aiheuttaa varmasti trauman näille lapsille kuin muullekin perheelle. Nämä tukitoimet kuuluisivat vammaispalveluille eikä lastensuojelulle, mutta työnjako ei ole täysin selkiintynyt. Luulisi jo tämän muuttuvan kun selvää tutkimustietoa alkaa esintymään siitä, että lastensuojeluntukitoimet ovat soveltumatonta ja puuttellista tukea.

Jos vanhemmat yrittävät hakea tarvitsemaansa tukea ja apua lapselle tai kouluun, niin ongelma lakaistaan maton alle ja lapsi huostaanotetaan. Näin ei tarvitse kouluun järjestää tukitoimia eikä kotiin saada apuja. Säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta isoja kustannuksia pitkällä aikavälillä - mikä pahinta rikottuja lapsia, perheitä, kärsimystä ja traumoja. Näiden lasten vointi ei helpotu näillä avohuollon tai sijoituksen tukitoimilla - päinvastoin - koska se tuki on näille lapsille tutkimuksenkin mukaan soveltumatonta. 

Tässä hyvä esimerkki hoitopolusta ja resursseista kuinka kaikki voi mennä pieleen tai sitten hyvin:https://naenepsy.fi/hoitopolku/

Minusta on idioottimaista, että tässä asiassa syytetään lastensuojelua. Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, joka ei voi kieltäytyä. Sen sijaan lastenpsyka, lasten neurologia, vammaispalvelut, koulut jne saavat pudottaa pallon näiden nepsyjen kanssa, mutta asiasta syytetään lastensuojelua, joka joutuu tekemään edes jotain, kun kukaan muu ei sen perheen uupuneita vanhempia mitenkään tue. Miksi ette mellakoi siellä lastenpsykalla, miksi he eivät näitä teidän nepsyjänne hoida?

Tässä ei syytetä - tässä kerrotaan miten asiat ovat! Tällaisia sijoituksia, jotka ovat turhia ja traumaattisia ei tehtäisi jos niin koulussa kuin sosiaalitoimessa olisi ymmärrystä neuropsykiatrisen kirjon oirekuvasta enemmän. Nykytilanteessa lastensuojelu voisi heittää pallon koululle ja vaatia koulua järjestämään ne tarvittavat tukitoimet sinne kouluun, jotta neuropsykiatrisesti oireleva lapsi jaksaisi käydä sitä koulua, sillä se olisi lapsen etu. Lastensuojelu voisi myös laittaa painokkaan pyynnön vammaispalvelun puolelle, että tarvittavia tukitoimia sieltä saataisiin järjestettyä jos perhe sellaisia lapselle kaipaa. Eli ei se saa olla syy huostaanotolle ja lastensuojelun tukikeinoille kun ei muutakaan keksitä vaan silloin pallo vaikka sinne koululle ja vammaispalveluille. Lastensuojelu voisi tukea perheitä pääsemään myös neuropsykiatriseen tuktimukseen, hoitoon, sillä usein näissä perheissä voidaan jonottaa vuosia, että päästään oikeiden asiantuntijoiden ja kuntoutuksen pariin. Lastensuojelu voisi myös perheitä saamaan omaishoidon kautta vapaata, jotta sitä kautta löytyisi hoitaja, jolla on neuropsykiatrisen kirjon osaamista ja vanhemmat saisivat hengähdystauon tai vaikka neuropsykiatrisen valmentajan jos sille nähdään tarvetta.

Miksi se lastensuojelun homma on etsiä nepsyvalmennusta tai vanhemmalle omaishoitajuutta? Miksette te huoltajat itse taistele näitä asioita sieltä mistä niitä saa. Ei lasulla ole neurologeja tekemään tutkimuksia.

Onhan ne tukitoimia, joilla voisi olla myös vaikutusta. Lastensuojelu voisi olla vanhempien mukana näisssä taisteluissa - vanhempien tukena! Tällä hetkellä omaishoitajuuden saaminen ja sitä kautta vaikka omaishoidonvapaan saaminen on liian kuntakohtaista eli tilanne vaihtelee kunnittain. Vaikka vanhemmat kuinka hakisivat omaishoitajuutta, niin eivät sitä saa tietyissä kunnissa. Samoin voi olla neuropsykiatrisen valmentajan saamisen kanssa - vaikka sitä haettaisiin, niin ei sitä saada. Lastensuojelun tuki tässä asiassa voisi oikeasti olla hyvä apukeino. Miettikää lastensuojelu vanhempien ja perheen tukena, jotta lapsi saa hänelle kuuluvan tuen, kuntoutuksen ja avun niin vapaa-ajallaan kuin kouluunkin! 

Eli sun näkemys vanhemmuudesta on, että otetaan sosiaalityöntekijä pitämään sua kädestä kun käyt vaikka opettajan kanssa asioita läpi koululla tai asioit lapsesi psykiatrin kanssa lastenspykalla? Niissä molemmissa on olemassa omatkin sosiaalityöntekijät, ei siellä lasua tarvita. Vai ajattelitkos, että lasusta tullaan sanomaan psykiatrille, että tsot tsot, kyllä nyt vaan myönnät sen nepsyvalmennuksen? Lasussa on ihan kädet täynnä työtä omissakin töissä, että tässä ehdittäisiin jonkun psykan hommia tekemään saati pitämään kädettömiä vanhempia kädestä, kun hoitavat lapsensa asioita.

Yleensä nepsyvanhemmat ovat niitä, jotka taistelevat lapsensa kuntoutuksen, avun ja tuen saamiseksi kouluun, koska lapsen vammat eivät näy ulospäin - ne näkyvät esim. käytöksessä jos hän ei saa niitä tarvitsemiaan tukitoimia! Vanhemmat eivät tarvitse kädestäpitäjää, mutta lastensuojelun painava sana tässä esim. koulun suuntaan voisi olla oiva apu jos vanhempien eikä hoitotahon sana ja lausunnot riitä! Ymmärrätkö, että ovat vanhempien kanssa yhdessä hakemassa tukea sinne kouluun, jotta koulukin ymmärtäsi, että heidän täytyisi antaa tarvittavat tukitoimet sinne kouluun vaikka eivät ymmärtäisikään.  

Koeta nyt hyvä ihminen ymmärtää, että lastensuojelu ei valvo muita viranomaisia. Jos koulu tai lastenpsyka ei kykene palvelemaan siten kuin pitäisi, mennään valittamaan aviin tai hallinto-oikeuteen. Lastensuojelu ei voi ohittaa sitä koulua tai lastenpsykaa niiden itsenäisessä päätöksenteossa ikinä. Samoin kuin lastensuojelu ei tule sanomaan onko huoltajuuskiisassa äiti parempi kuin isä, sen ratkaisee käräjäoikeus.

LASTENSUOJELUN TEHTÄVIIN KUULUU SILTI TUKEA VANHEMPIA.

EI KUORMITTAA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikoina on tehty jopa tutkimuksia siitä kuinka lastensuojelun lastensuojelun avohuollon kuin sijaishuollonkin tarjoama tuki on puutteellista tai tarkoitukseen soveltumatonta kun kyse on neuropsykiatrisen kirjon häiriöihin kuuluvan autisminkirjoin häiriöistä. (Hanna Pajarisen Pro Gradu-tutkielma: AUTISMIKIRJO LASTENSUOJELUN HAASTEENA)

Autismiliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen sanoo (Lähde: https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…):

"Mikäli lastensuojelussa ei tunnisteta lasten tai nuorten haasteiden johtuvan autismikirjon erityispiirteistä ja niihin liittyvistä toimintarajoitteista, voi lapsen tilanne kriisiytyä entisestään. Myös koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa koulu tekee ilmoituksen lastensuojeluun. Lastensuojelun toimenpiteenä tehty sijoitus kodin ulkopuolelle ilman lapselle tarjottavaa oikeanlaista apua ja tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.

Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. "

Neuropsykiatrisen häiriöiden tunnistaminen ja hoito on vielä lapsenkengissä jopa terveydenhuollossa joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, joten ei ole ihme, että näiden oireiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on huonoa koulussa tai sosiaalityön puolella. Koulutusta ja valistamista lisää niin kouluun kuin sosiaalitoimeenkin. Lastensuojelun tukitoimet täytyy kohdistaa niille lapsille ja perheille, jotka sitä todella tarvitsevat. Niille perheille, jotka eivät jaksa välittää lapsensa hyvinvoinnista - eikä niille, jotka hakevat apua ja tukea lapselleen! Hirveästi hukattuja resursseja, aikaa ja rahaa ja liikaa inhimillistä kärsimystä, rikottuja lapsia ja rikottuja perheitä ja perheen rikkominen aiheuttaa varmasti trauman näille lapsille kuin muullekin perheelle. Nämä tukitoimet kuuluisivat vammaispalveluille eikä lastensuojelulle, mutta työnjako ei ole täysin selkiintynyt. Luulisi jo tämän muuttuvan kun selvää tutkimustietoa alkaa esintymään siitä, että lastensuojeluntukitoimet ovat soveltumatonta ja puuttellista tukea.

Jos vanhemmat yrittävät hakea tarvitsemaansa tukea ja apua lapselle tai kouluun, niin ongelma lakaistaan maton alle ja lapsi huostaanotetaan. Näin ei tarvitse kouluun järjestää tukitoimia eikä kotiin saada apuja. Säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta isoja kustannuksia pitkällä aikavälillä - mikä pahinta rikottuja lapsia, perheitä, kärsimystä ja traumoja. Näiden lasten vointi ei helpotu näillä avohuollon tai sijoituksen tukitoimilla - päinvastoin - koska se tuki on näille lapsille tutkimuksenkin mukaan soveltumatonta. 

Tässä hyvä esimerkki hoitopolusta ja resursseista kuinka kaikki voi mennä pieleen tai sitten hyvin:https://naenepsy.fi/hoitopolku/

Minusta on idioottimaista, että tässä asiassa syytetään lastensuojelua. Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, joka ei voi kieltäytyä. Sen sijaan lastenpsyka, lasten neurologia, vammaispalvelut, koulut jne saavat pudottaa pallon näiden nepsyjen kanssa, mutta asiasta syytetään lastensuojelua, joka joutuu tekemään edes jotain, kun kukaan muu ei sen perheen uupuneita vanhempia mitenkään tue. Miksi ette mellakoi siellä lastenpsykalla, miksi he eivät näitä teidän nepsyjänne hoida?

Tässä ei syytetä - tässä kerrotaan miten asiat ovat! Tällaisia sijoituksia, jotka ovat turhia ja traumaattisia ei tehtäisi jos niin koulussa kuin sosiaalitoimessa olisi ymmärrystä neuropsykiatrisen kirjon oirekuvasta enemmän. Nykytilanteessa lastensuojelu voisi heittää pallon koululle ja vaatia koulua järjestämään ne tarvittavat tukitoimet sinne kouluun, jotta neuropsykiatrisesti oireleva lapsi jaksaisi käydä sitä koulua, sillä se olisi lapsen etu. Lastensuojelu voisi myös laittaa painokkaan pyynnön vammaispalvelun puolelle, että tarvittavia tukitoimia sieltä saataisiin järjestettyä jos perhe sellaisia lapselle kaipaa. Eli ei se saa olla syy huostaanotolle ja lastensuojelun tukikeinoille kun ei muutakaan keksitä vaan silloin pallo vaikka sinne koululle ja vammaispalveluille. Lastensuojelu voisi tukea perheitä pääsemään myös neuropsykiatriseen tuktimukseen, hoitoon, sillä usein näissä perheissä voidaan jonottaa vuosia, että päästään oikeiden asiantuntijoiden ja kuntoutuksen pariin. Lastensuojelu voisi myös perheitä saamaan omaishoidon kautta vapaata, jotta sitä kautta löytyisi hoitaja, jolla on neuropsykiatrisen kirjon osaamista ja vanhemmat saisivat hengähdystauon tai vaikka neuropsykiatrisen valmentajan jos sille nähdään tarvetta.

Miksi se lastensuojelun homma on etsiä nepsyvalmennusta tai vanhemmalle omaishoitajuutta? Miksette te huoltajat itse taistele näitä asioita sieltä mistä niitä saa. Ei lasulla ole neurologeja tekemään tutkimuksia.

Onhan ne tukitoimia, joilla voisi olla myös vaikutusta. Lastensuojelu voisi olla vanhempien mukana näisssä taisteluissa - vanhempien tukena! Tällä hetkellä omaishoitajuuden saaminen ja sitä kautta vaikka omaishoidonvapaan saaminen on liian kuntakohtaista eli tilanne vaihtelee kunnittain. Vaikka vanhemmat kuinka hakisivat omaishoitajuutta, niin eivät sitä saa tietyissä kunnissa. Samoin voi olla neuropsykiatrisen valmentajan saamisen kanssa - vaikka sitä haettaisiin, niin ei sitä saada. Lastensuojelun tuki tässä asiassa voisi oikeasti olla hyvä apukeino. Miettikää lastensuojelu vanhempien ja perheen tukena, jotta lapsi saa hänelle kuuluvan tuen, kuntoutuksen ja avun niin vapaa-ajallaan kuin kouluunkin! 

Eli sun näkemys vanhemmuudesta on, että otetaan sosiaalityöntekijä pitämään sua kädestä kun käyt vaikka opettajan kanssa asioita läpi koululla tai asioit lapsesi psykiatrin kanssa lastenspykalla? Niissä molemmissa on olemassa omatkin sosiaalityöntekijät, ei siellä lasua tarvita. Vai ajattelitkos, että lasusta tullaan sanomaan psykiatrille, että tsot tsot, kyllä nyt vaan myönnät sen nepsyvalmennuksen? Lasussa on ihan kädet täynnä työtä omissakin töissä, että tässä ehdittäisiin jonkun psykan hommia tekemään saati pitämään kädettömiä vanhempia kädestä, kun hoitavat lapsensa asioita.

MITÄ ON LASTENSUOJELU JA SEN TEHTÄVÄT?

Lasten hyvinvointia edistetään ja ongelmia ehkäistään monilla erilaisilla yhteiskunnallisilla toimilla. Kyse on lapsen elinympäristön turvallisuudesta ja esimerkiksi riittävistä mahdollisuuksista leikkiin ja muuhun virikkeelliseen toimintaan. Suuri vaikutus hyvinvointiin on sillä, millaisia lapsen arjen ympäristöt ovat. Päivähoito- ja varhaiskasvatuspalvelut, koulu, harrastustoiminta tai muu lähiympäristö ja -yhteisöt vaikuttavat paljon lapsen kehitykseen vanhempien ohella.

Monilla yhteiskunnallisilla päätöksillä on suora vaikutus lasten elämään. Liikenneratkaisut, alkoholipolitiikan toteuttaminen tai vanhempien työssäkäyntiin liittyvät ratkaisut joko tukevat lasten mahdollisuuksia hyvään elämään tai kaventavat niitä.

Lastensuojelu käsitetäänkin laajasti lasten suojeluksi. Se ei ole yksin lastensuojeluviranomaisten toimintaa, vaan on nähtävä myös muita viranomaisia sekä kansalaisia koskettavana asiana.

Lastensuojelulla on kolme perustehtävää: lasten yleisiin kasvuoloihin vaikuttaminen, *vanhempien tukeminen kasvatustehtävässä* ja varsinainen lasten suojelutehtävä.

Ks erityisesti tähtien välinen kohta. Lastensuojelun idea on auttaa ja tukea. Se vain on kovin kaukana tästä syyllistävästä ja solvaavasta massakoneistosta, joka ahmaisee sisäänsä ja sylkäisee ihmisraunioita ulos.

Lastensuojelun asiakkuus alkaa vasta, jos arvioinnissa todetaan, että lapsi on lastensuojelun tarpeessa. Asiakkuus alkaa, jos lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaista tukea ja toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy:

1. lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä

2. lapsi omalla käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään.

Ensisijainen vastuu on aina huoltajalla. Jos huoltaja on kykenemätön turvaamaan lapsensa turvallisuuden ja kehityksen, astuu lastensuojelu asialle.

LASTENSUOJELUN TEHTÄVÄ ON SILTI EDELLEEN TUKEA. 

JA EDELLÄ MYÖS LUKEE, ETTÄ *KAIKKIEN* VIRANOMAISTEN KUULUU TUKEA PERHETTÄ JA HUOLEHTIA LAPSEN HYVISTÄ OLOISTA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikoina on tehty jopa tutkimuksia siitä kuinka lastensuojelun lastensuojelun avohuollon kuin sijaishuollonkin tarjoama tuki on puutteellista tai tarkoitukseen soveltumatonta kun kyse on neuropsykiatrisen kirjon häiriöihin kuuluvan autisminkirjoin häiriöistä. (Hanna Pajarisen Pro Gradu-tutkielma: AUTISMIKIRJO LASTENSUOJELUN HAASTEENA)

Autismiliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen sanoo (Lähde: https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…):

"Mikäli lastensuojelussa ei tunnisteta lasten tai nuorten haasteiden johtuvan autismikirjon erityispiirteistä ja niihin liittyvistä toimintarajoitteista, voi lapsen tilanne kriisiytyä entisestään. Myös koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa koulu tekee ilmoituksen lastensuojeluun. Lastensuojelun toimenpiteenä tehty sijoitus kodin ulkopuolelle ilman lapselle tarjottavaa oikeanlaista apua ja tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.

Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. "

Neuropsykiatrisen häiriöiden tunnistaminen ja hoito on vielä lapsenkengissä jopa terveydenhuollossa joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, joten ei ole ihme, että näiden oireiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on huonoa koulussa tai sosiaalityön puolella. Koulutusta ja valistamista lisää niin kouluun kuin sosiaalitoimeenkin. Lastensuojelun tukitoimet täytyy kohdistaa niille lapsille ja perheille, jotka sitä todella tarvitsevat. Niille perheille, jotka eivät jaksa välittää lapsensa hyvinvoinnista - eikä niille, jotka hakevat apua ja tukea lapselleen! Hirveästi hukattuja resursseja, aikaa ja rahaa ja liikaa inhimillistä kärsimystä, rikottuja lapsia ja rikottuja perheitä ja perheen rikkominen aiheuttaa varmasti trauman näille lapsille kuin muullekin perheelle. Nämä tukitoimet kuuluisivat vammaispalveluille eikä lastensuojelulle, mutta työnjako ei ole täysin selkiintynyt. Luulisi jo tämän muuttuvan kun selvää tutkimustietoa alkaa esintymään siitä, että lastensuojeluntukitoimet ovat soveltumatonta ja puuttellista tukea.

Jos vanhemmat yrittävät hakea tarvitsemaansa tukea ja apua lapselle tai kouluun, niin ongelma lakaistaan maton alle ja lapsi huostaanotetaan. Näin ei tarvitse kouluun järjestää tukitoimia eikä kotiin saada apuja. Säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta isoja kustannuksia pitkällä aikavälillä - mikä pahinta rikottuja lapsia, perheitä, kärsimystä ja traumoja. Näiden lasten vointi ei helpotu näillä avohuollon tai sijoituksen tukitoimilla - päinvastoin - koska se tuki on näille lapsille tutkimuksenkin mukaan soveltumatonta. 

Tässä hyvä esimerkki hoitopolusta ja resursseista kuinka kaikki voi mennä pieleen tai sitten hyvin:https://naenepsy.fi/hoitopolku/

Minusta on idioottimaista, että tässä asiassa syytetään lastensuojelua. Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, joka ei voi kieltäytyä. Sen sijaan lastenpsyka, lasten neurologia, vammaispalvelut, koulut jne saavat pudottaa pallon näiden nepsyjen kanssa, mutta asiasta syytetään lastensuojelua, joka joutuu tekemään edes jotain, kun kukaan muu ei sen perheen uupuneita vanhempia mitenkään tue. Miksi ette mellakoi siellä lastenpsykalla, miksi he eivät näitä teidän nepsyjänne hoida?

Tässä ei syytetä - tässä kerrotaan miten asiat ovat! Tällaisia sijoituksia, jotka ovat turhia ja traumaattisia ei tehtäisi jos niin koulussa kuin sosiaalitoimessa olisi ymmärrystä neuropsykiatrisen kirjon oirekuvasta enemmän. Nykytilanteessa lastensuojelu voisi heittää pallon koululle ja vaatia koulua järjestämään ne tarvittavat tukitoimet sinne kouluun, jotta neuropsykiatrisesti oireleva lapsi jaksaisi käydä sitä koulua, sillä se olisi lapsen etu. Lastensuojelu voisi myös laittaa painokkaan pyynnön vammaispalvelun puolelle, että tarvittavia tukitoimia sieltä saataisiin järjestettyä jos perhe sellaisia lapselle kaipaa. Eli ei se saa olla syy huostaanotolle ja lastensuojelun tukikeinoille kun ei muutakaan keksitä vaan silloin pallo vaikka sinne koululle ja vammaispalveluille. Lastensuojelu voisi tukea perheitä pääsemään myös neuropsykiatriseen tuktimukseen, hoitoon, sillä usein näissä perheissä voidaan jonottaa vuosia, että päästään oikeiden asiantuntijoiden ja kuntoutuksen pariin. Lastensuojelu voisi myös perheitä saamaan omaishoidon kautta vapaata, jotta sitä kautta löytyisi hoitaja, jolla on neuropsykiatrisen kirjon osaamista ja vanhemmat saisivat hengähdystauon tai vaikka neuropsykiatrisen valmentajan jos sille nähdään tarvetta.

Miksi se lastensuojelun homma on etsiä nepsyvalmennusta tai vanhemmalle omaishoitajuutta? Miksette te huoltajat itse taistele näitä asioita sieltä mistä niitä saa. Ei lasulla ole neurologeja tekemään tutkimuksia.

Onhan ne tukitoimia, joilla voisi olla myös vaikutusta. Lastensuojelu voisi olla vanhempien mukana näisssä taisteluissa - vanhempien tukena! Tällä hetkellä omaishoitajuuden saaminen ja sitä kautta vaikka omaishoidonvapaan saaminen on liian kuntakohtaista eli tilanne vaihtelee kunnittain. Vaikka vanhemmat kuinka hakisivat omaishoitajuutta, niin eivät sitä saa tietyissä kunnissa. Samoin voi olla neuropsykiatrisen valmentajan saamisen kanssa - vaikka sitä haettaisiin, niin ei sitä saada. Lastensuojelun tuki tässä asiassa voisi oikeasti olla hyvä apukeino. Miettikää lastensuojelu vanhempien ja perheen tukena, jotta lapsi saa hänelle kuuluvan tuen, kuntoutuksen ja avun niin vapaa-ajallaan kuin kouluunkin! 

Eli sun näkemys vanhemmuudesta on, että otetaan sosiaalityöntekijä pitämään sua kädestä kun käyt vaikka opettajan kanssa asioita läpi koululla tai asioit lapsesi psykiatrin kanssa lastenspykalla? Niissä molemmissa on olemassa omatkin sosiaalityöntekijät, ei siellä lasua tarvita. Vai ajattelitkos, että lasusta tullaan sanomaan psykiatrille, että tsot tsot, kyllä nyt vaan myönnät sen nepsyvalmennuksen? Lasussa on ihan kädet täynnä työtä omissakin töissä, että tässä ehdittäisiin jonkun psykan hommia tekemään saati pitämään kädettömiä vanhempia kädestä, kun hoitavat lapsensa asioita.

MITÄ ON LASTENSUOJELU JA SEN TEHTÄVÄT?

Lasten hyvinvointia edistetään ja ongelmia ehkäistään monilla erilaisilla yhteiskunnallisilla toimilla. Kyse on lapsen elinympäristön turvallisuudesta ja esimerkiksi riittävistä mahdollisuuksista leikkiin ja muuhun virikkeelliseen toimintaan. Suuri vaikutus hyvinvointiin on sillä, millaisia lapsen arjen ympäristöt ovat. Päivähoito- ja varhaiskasvatuspalvelut, koulu, harrastustoiminta tai muu lähiympäristö ja -yhteisöt vaikuttavat paljon lapsen kehitykseen vanhempien ohella.

Monilla yhteiskunnallisilla päätöksillä on suora vaikutus lasten elämään. Liikenneratkaisut, alkoholipolitiikan toteuttaminen tai vanhempien työssäkäyntiin liittyvät ratkaisut joko tukevat lasten mahdollisuuksia hyvään elämään tai kaventavat niitä.

Lastensuojelu käsitetäänkin laajasti lasten suojeluksi. Se ei ole yksin lastensuojeluviranomaisten toimintaa, vaan on nähtävä myös muita viranomaisia sekä kansalaisia koskettavana asiana.

Lastensuojelulla on kolme perustehtävää: lasten yleisiin kasvuoloihin vaikuttaminen, *vanhempien tukeminen kasvatustehtävässä* ja varsinainen lasten suojelutehtävä.

Ks erityisesti tähtien välinen kohta. Lastensuojelun idea on auttaa ja tukea. Se vain on kovin kaukana tästä syyllistävästä ja solvaavasta massakoneistosta, joka ahmaisee sisäänsä ja sylkäisee ihmisraunioita ulos.

Lastensuojelun asiakkuus alkaa vasta, jos arvioinnissa todetaan, että lapsi on lastensuojelun tarpeessa. Asiakkuus alkaa, jos lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaista tukea ja toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy:

1. lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä

2. lapsi omalla käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään.

Ensisijainen vastuu on aina huoltajalla. Jos huoltaja on kykenemätön turvaamaan lapsensa turvallisuuden ja kehityksen, astuu lastensuojelu asialle.

LASTENSUOJELUN TEHTÄVÄ ON SILTI EDELLEEN TUKEA. 

JA EDELLÄ MYÖS LUKEE, ETTÄ *KAIKKIEN* VIRANOMAISTEN KUULUU TUKEA PERHETTÄ JA HUOLEHTIA LAPSEN HYVISTÄ OLOISTA.

Voithan sinä mennä vaikka poliisilaitokselle tai maanmittausvirastoon valittamaan, että lastenpsyka ei myöntänyt lapsellesi nepsyvalmennusta, mutta ei nekään sille mitään mahda.

Lastensuojelulla ei ole toimivaltaa sihteessa muihin viranomaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikoina on tehty jopa tutkimuksia siitä kuinka lastensuojelun lastensuojelun avohuollon kuin sijaishuollonkin tarjoama tuki on puutteellista tai tarkoitukseen soveltumatonta kun kyse on neuropsykiatrisen kirjon häiriöihin kuuluvan autisminkirjoin häiriöistä. (Hanna Pajarisen Pro Gradu-tutkielma: AUTISMIKIRJO LASTENSUOJELUN HAASTEENA)

Autismiliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen sanoo (Lähde: https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…):

"Mikäli lastensuojelussa ei tunnisteta lasten tai nuorten haasteiden johtuvan autismikirjon erityispiirteistä ja niihin liittyvistä toimintarajoitteista, voi lapsen tilanne kriisiytyä entisestään. Myös koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa koulu tekee ilmoituksen lastensuojeluun. Lastensuojelun toimenpiteenä tehty sijoitus kodin ulkopuolelle ilman lapselle tarjottavaa oikeanlaista apua ja tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.

Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. "

Neuropsykiatrisen häiriöiden tunnistaminen ja hoito on vielä lapsenkengissä jopa terveydenhuollossa joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, joten ei ole ihme, että näiden oireiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on huonoa koulussa tai sosiaalityön puolella. Koulutusta ja valistamista lisää niin kouluun kuin sosiaalitoimeenkin. Lastensuojelun tukitoimet täytyy kohdistaa niille lapsille ja perheille, jotka sitä todella tarvitsevat. Niille perheille, jotka eivät jaksa välittää lapsensa hyvinvoinnista - eikä niille, jotka hakevat apua ja tukea lapselleen! Hirveästi hukattuja resursseja, aikaa ja rahaa ja liikaa inhimillistä kärsimystä, rikottuja lapsia ja rikottuja perheitä ja perheen rikkominen aiheuttaa varmasti trauman näille lapsille kuin muullekin perheelle. Nämä tukitoimet kuuluisivat vammaispalveluille eikä lastensuojelulle, mutta työnjako ei ole täysin selkiintynyt. Luulisi jo tämän muuttuvan kun selvää tutkimustietoa alkaa esintymään siitä, että lastensuojeluntukitoimet ovat soveltumatonta ja puuttellista tukea.

Jos vanhemmat yrittävät hakea tarvitsemaansa tukea ja apua lapselle tai kouluun, niin ongelma lakaistaan maton alle ja lapsi huostaanotetaan. Näin ei tarvitse kouluun järjestää tukitoimia eikä kotiin saada apuja. Säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta isoja kustannuksia pitkällä aikavälillä - mikä pahinta rikottuja lapsia, perheitä, kärsimystä ja traumoja. Näiden lasten vointi ei helpotu näillä avohuollon tai sijoituksen tukitoimilla - päinvastoin - koska se tuki on näille lapsille tutkimuksenkin mukaan soveltumatonta. 

Tässä hyvä esimerkki hoitopolusta ja resursseista kuinka kaikki voi mennä pieleen tai sitten hyvin:https://naenepsy.fi/hoitopolku/

Minusta on idioottimaista, että tässä asiassa syytetään lastensuojelua. Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, joka ei voi kieltäytyä. Sen sijaan lastenpsyka, lasten neurologia, vammaispalvelut, koulut jne saavat pudottaa pallon näiden nepsyjen kanssa, mutta asiasta syytetään lastensuojelua, joka joutuu tekemään edes jotain, kun kukaan muu ei sen perheen uupuneita vanhempia mitenkään tue. Miksi ette mellakoi siellä lastenpsykalla, miksi he eivät näitä teidän nepsyjänne hoida?

Tässä ei syytetä - tässä kerrotaan miten asiat ovat! Tällaisia sijoituksia, jotka ovat turhia ja traumaattisia ei tehtäisi jos niin koulussa kuin sosiaalitoimessa olisi ymmärrystä neuropsykiatrisen kirjon oirekuvasta enemmän. Nykytilanteessa lastensuojelu voisi heittää pallon koululle ja vaatia koulua järjestämään ne tarvittavat tukitoimet sinne kouluun, jotta neuropsykiatrisesti oireleva lapsi jaksaisi käydä sitä koulua, sillä se olisi lapsen etu. Lastensuojelu voisi myös laittaa painokkaan pyynnön vammaispalvelun puolelle, että tarvittavia tukitoimia sieltä saataisiin järjestettyä jos perhe sellaisia lapselle kaipaa. Eli ei se saa olla syy huostaanotolle ja lastensuojelun tukikeinoille kun ei muutakaan keksitä vaan silloin pallo vaikka sinne koululle ja vammaispalveluille. Lastensuojelu voisi tukea perheitä pääsemään myös neuropsykiatriseen tuktimukseen, hoitoon, sillä usein näissä perheissä voidaan jonottaa vuosia, että päästään oikeiden asiantuntijoiden ja kuntoutuksen pariin. Lastensuojelu voisi myös perheitä saamaan omaishoidon kautta vapaata, jotta sitä kautta löytyisi hoitaja, jolla on neuropsykiatrisen kirjon osaamista ja vanhemmat saisivat hengähdystauon tai vaikka neuropsykiatrisen valmentajan jos sille nähdään tarvetta.

Miksi se lastensuojelun homma on etsiä nepsyvalmennusta tai vanhemmalle omaishoitajuutta? Miksette te huoltajat itse taistele näitä asioita sieltä mistä niitä saa. Ei lasulla ole neurologeja tekemään tutkimuksia.

Onhan ne tukitoimia, joilla voisi olla myös vaikutusta. Lastensuojelu voisi olla vanhempien mukana näisssä taisteluissa - vanhempien tukena! Tällä hetkellä omaishoitajuuden saaminen ja sitä kautta vaikka omaishoidonvapaan saaminen on liian kuntakohtaista eli tilanne vaihtelee kunnittain. Vaikka vanhemmat kuinka hakisivat omaishoitajuutta, niin eivät sitä saa tietyissä kunnissa. Samoin voi olla neuropsykiatrisen valmentajan saamisen kanssa - vaikka sitä haettaisiin, niin ei sitä saada. Lastensuojelun tuki tässä asiassa voisi oikeasti olla hyvä apukeino. Miettikää lastensuojelu vanhempien ja perheen tukena, jotta lapsi saa hänelle kuuluvan tuen, kuntoutuksen ja avun niin vapaa-ajallaan kuin kouluunkin! 

Eli sun näkemys vanhemmuudesta on, että otetaan sosiaalityöntekijä pitämään sua kädestä kun käyt vaikka opettajan kanssa asioita läpi koululla tai asioit lapsesi psykiatrin kanssa lastenspykalla? Niissä molemmissa on olemassa omatkin sosiaalityöntekijät, ei siellä lasua tarvita. Vai ajattelitkos, että lasusta tullaan sanomaan psykiatrille, että tsot tsot, kyllä nyt vaan myönnät sen nepsyvalmennuksen? Lasussa on ihan kädet täynnä työtä omissakin töissä, että tässä ehdittäisiin jonkun psykan hommia tekemään saati pitämään kädettömiä vanhempia kädestä, kun hoitavat lapsensa asioita.

MITÄ ON LASTENSUOJELU JA SEN TEHTÄVÄT?

Lasten hyvinvointia edistetään ja ongelmia ehkäistään monilla erilaisilla yhteiskunnallisilla toimilla. Kyse on lapsen elinympäristön turvallisuudesta ja esimerkiksi riittävistä mahdollisuuksista leikkiin ja muuhun virikkeelliseen toimintaan. Suuri vaikutus hyvinvointiin on sillä, millaisia lapsen arjen ympäristöt ovat. Päivähoito- ja varhaiskasvatuspalvelut, koulu, harrastustoiminta tai muu lähiympäristö ja -yhteisöt vaikuttavat paljon lapsen kehitykseen vanhempien ohella.

Monilla yhteiskunnallisilla päätöksillä on suora vaikutus lasten elämään. Liikenneratkaisut, alkoholipolitiikan toteuttaminen tai vanhempien työssäkäyntiin liittyvät ratkaisut joko tukevat lasten mahdollisuuksia hyvään elämään tai kaventavat niitä.

Lastensuojelu käsitetäänkin laajasti lasten suojeluksi. Se ei ole yksin lastensuojeluviranomaisten toimintaa, vaan on nähtävä myös muita viranomaisia sekä kansalaisia koskettavana asiana.

Lastensuojelulla on kolme perustehtävää: lasten yleisiin kasvuoloihin vaikuttaminen, *vanhempien tukeminen kasvatustehtävässä* ja varsinainen lasten suojelutehtävä.

Ks erityisesti tähtien välinen kohta. Lastensuojelun idea on auttaa ja tukea. Se vain on kovin kaukana tästä syyllistävästä ja solvaavasta massakoneistosta, joka ahmaisee sisäänsä ja sylkäisee ihmisraunioita ulos.

Lastensuojelun asiakkuus alkaa vasta, jos arvioinnissa todetaan, että lapsi on lastensuojelun tarpeessa. Asiakkuus alkaa, jos lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaista tukea ja toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy:

1. lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä

2. lapsi omalla käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään.

Ensisijainen vastuu on aina huoltajalla. Jos huoltaja on kykenemätön turvaamaan lapsensa turvallisuuden ja kehityksen, astuu lastensuojelu asialle.

LASTENSUOJELUN TEHTÄVÄ ON SILTI EDELLEEN TUKEA. 

JA EDELLÄ MYÖS LUKEE, ETTÄ *KAIKKIEN* VIRANOMAISTEN KUULUU TUKEA PERHETTÄ JA HUOLEHTIA LAPSEN HYVISTÄ OLOISTA.

Voithan sinä mennä vaikka poliisilaitokselle tai maanmittausvirastoon valittamaan, että lastenpsyka ei myöntänyt lapsellesi nepsyvalmennusta, mutta ei nekään sille mitään mahda.

LASTENSUOJELUN TEHTÄVÄ ON AUTTAA VANHEMPIA, JOS HEILLÄ ON VAIKEUKSIA SAADA LAIN MÄÄRÄÄMIÄ PALVELUITA.

TÄMÄ EI SITTEN TAAS OLE MAANMITTAUSTOIMISTON TOIMENKUVAA.

Höpö höpö. Ei ne voi muiden viranomaisten päätöksille mitään.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Ei ne voi muiden viranomaisten päätöksille mitään.

Olet nyt jankannut tätä ainakin 15 kertaa. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikoina on tehty jopa tutkimuksia siitä kuinka lastensuojelun lastensuojelun avohuollon kuin sijaishuollonkin tarjoama tuki on puutteellista tai tarkoitukseen soveltumatonta kun kyse on neuropsykiatrisen kirjon häiriöihin kuuluvan autisminkirjoin häiriöistä. (Hanna Pajarisen Pro Gradu-tutkielma: AUTISMIKIRJO LASTENSUOJELUN HAASTEENA)

Autismiliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen sanoo (Lähde: https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…):

"Mikäli lastensuojelussa ei tunnisteta lasten tai nuorten haasteiden johtuvan autismikirjon erityispiirteistä ja niihin liittyvistä toimintarajoitteista, voi lapsen tilanne kriisiytyä entisestään. Myös koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa koulu tekee ilmoituksen lastensuojeluun. Lastensuojelun toimenpiteenä tehty sijoitus kodin ulkopuolelle ilman lapselle tarjottavaa oikeanlaista apua ja tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.

Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. "

Neuropsykiatrisen häiriöiden tunnistaminen ja hoito on vielä lapsenkengissä jopa terveydenhuollossa joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, joten ei ole ihme, että näiden oireiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on huonoa koulussa tai sosiaalityön puolella. Koulutusta ja valistamista lisää niin kouluun kuin sosiaalitoimeenkin. Lastensuojelun tukitoimet täytyy kohdistaa niille lapsille ja perheille, jotka sitä todella tarvitsevat. Niille perheille, jotka eivät jaksa välittää lapsensa hyvinvoinnista - eikä niille, jotka hakevat apua ja tukea lapselleen! Hirveästi hukattuja resursseja, aikaa ja rahaa ja liikaa inhimillistä kärsimystä, rikottuja lapsia ja rikottuja perheitä ja perheen rikkominen aiheuttaa varmasti trauman näille lapsille kuin muullekin perheelle. Nämä tukitoimet kuuluisivat vammaispalveluille eikä lastensuojelulle, mutta työnjako ei ole täysin selkiintynyt. Luulisi jo tämän muuttuvan kun selvää tutkimustietoa alkaa esintymään siitä, että lastensuojeluntukitoimet ovat soveltumatonta ja puuttellista tukea.

Jos vanhemmat yrittävät hakea tarvitsemaansa tukea ja apua lapselle tai kouluun, niin ongelma lakaistaan maton alle ja lapsi huostaanotetaan. Näin ei tarvitse kouluun järjestää tukitoimia eikä kotiin saada apuja. Säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta isoja kustannuksia pitkällä aikavälillä - mikä pahinta rikottuja lapsia, perheitä, kärsimystä ja traumoja. Näiden lasten vointi ei helpotu näillä avohuollon tai sijoituksen tukitoimilla - päinvastoin - koska se tuki on näille lapsille tutkimuksenkin mukaan soveltumatonta. 

Tässä hyvä esimerkki hoitopolusta ja resursseista kuinka kaikki voi mennä pieleen tai sitten hyvin:https://naenepsy.fi/hoitopolku/

Minusta on idioottimaista, että tässä asiassa syytetään lastensuojelua. Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, joka ei voi kieltäytyä. Sen sijaan lastenpsyka, lasten neurologia, vammaispalvelut, koulut jne saavat pudottaa pallon näiden nepsyjen kanssa, mutta asiasta syytetään lastensuojelua, joka joutuu tekemään edes jotain, kun kukaan muu ei sen perheen uupuneita vanhempia mitenkään tue. Miksi ette mellakoi siellä lastenpsykalla, miksi he eivät näitä teidän nepsyjänne hoida?

Tässä ei syytetä - tässä kerrotaan miten asiat ovat! Tällaisia sijoituksia, jotka ovat turhia ja traumaattisia ei tehtäisi jos niin koulussa kuin sosiaalitoimessa olisi ymmärrystä neuropsykiatrisen kirjon oirekuvasta enemmän. Nykytilanteessa lastensuojelu voisi heittää pallon koululle ja vaatia koulua järjestämään ne tarvittavat tukitoimet sinne kouluun, jotta neuropsykiatrisesti oireleva lapsi jaksaisi käydä sitä koulua, sillä se olisi lapsen etu. Lastensuojelu voisi myös laittaa painokkaan pyynnön vammaispalvelun puolelle, että tarvittavia tukitoimia sieltä saataisiin järjestettyä jos perhe sellaisia lapselle kaipaa. Eli ei se saa olla syy huostaanotolle ja lastensuojelun tukikeinoille kun ei muutakaan keksitä vaan silloin pallo vaikka sinne koululle ja vammaispalveluille. Lastensuojelu voisi tukea perheitä pääsemään myös neuropsykiatriseen tuktimukseen, hoitoon, sillä usein näissä perheissä voidaan jonottaa vuosia, että päästään oikeiden asiantuntijoiden ja kuntoutuksen pariin. Lastensuojelu voisi myös perheitä saamaan omaishoidon kautta vapaata, jotta sitä kautta löytyisi hoitaja, jolla on neuropsykiatrisen kirjon osaamista ja vanhemmat saisivat hengähdystauon tai vaikka neuropsykiatrisen valmentajan jos sille nähdään tarvetta.

Miksi se lastensuojelun homma on etsiä nepsyvalmennusta tai vanhemmalle omaishoitajuutta? Miksette te huoltajat itse taistele näitä asioita sieltä mistä niitä saa. Ei lasulla ole neurologeja tekemään tutkimuksia.

Onhan ne tukitoimia, joilla voisi olla myös vaikutusta. Lastensuojelu voisi olla vanhempien mukana näisssä taisteluissa - vanhempien tukena! Tällä hetkellä omaishoitajuuden saaminen ja sitä kautta vaikka omaishoidonvapaan saaminen on liian kuntakohtaista eli tilanne vaihtelee kunnittain. Vaikka vanhemmat kuinka hakisivat omaishoitajuutta, niin eivät sitä saa tietyissä kunnissa. Samoin voi olla neuropsykiatrisen valmentajan saamisen kanssa - vaikka sitä haettaisiin, niin ei sitä saada. Lastensuojelun tuki tässä asiassa voisi oikeasti olla hyvä apukeino. Miettikää lastensuojelu vanhempien ja perheen tukena, jotta lapsi saa hänelle kuuluvan tuen, kuntoutuksen ja avun niin vapaa-ajallaan kuin kouluunkin! 

Eli sun näkemys vanhemmuudesta on, että otetaan sosiaalityöntekijä pitämään sua kädestä kun käyt vaikka opettajan kanssa asioita läpi koululla tai asioit lapsesi psykiatrin kanssa lastenspykalla? Niissä molemmissa on olemassa omatkin sosiaalityöntekijät, ei siellä lasua tarvita. Vai ajattelitkos, että lasusta tullaan sanomaan psykiatrille, että tsot tsot, kyllä nyt vaan myönnät sen nepsyvalmennuksen? Lasussa on ihan kädet täynnä työtä omissakin töissä, että tässä ehdittäisiin jonkun psykan hommia tekemään saati pitämään kädettömiä vanhempia kädestä, kun hoitavat lapsensa asioita.

MITÄ ON LASTENSUOJELU JA SEN TEHTÄVÄT?

Lasten hyvinvointia edistetään ja ongelmia ehkäistään monilla erilaisilla yhteiskunnallisilla toimilla. Kyse on lapsen elinympäristön turvallisuudesta ja esimerkiksi riittävistä mahdollisuuksista leikkiin ja muuhun virikkeelliseen toimintaan. Suuri vaikutus hyvinvointiin on sillä, millaisia lapsen arjen ympäristöt ovat. Päivähoito- ja varhaiskasvatuspalvelut, koulu, harrastustoiminta tai muu lähiympäristö ja -yhteisöt vaikuttavat paljon lapsen kehitykseen vanhempien ohella.

Monilla yhteiskunnallisilla päätöksillä on suora vaikutus lasten elämään. Liikenneratkaisut, alkoholipolitiikan toteuttaminen tai vanhempien työssäkäyntiin liittyvät ratkaisut joko tukevat lasten mahdollisuuksia hyvään elämään tai kaventavat niitä.

Lastensuojelu käsitetäänkin laajasti lasten suojeluksi. Se ei ole yksin lastensuojeluviranomaisten toimintaa, vaan on nähtävä myös muita viranomaisia sekä kansalaisia koskettavana asiana.

Lastensuojelulla on kolme perustehtävää: lasten yleisiin kasvuoloihin vaikuttaminen, *vanhempien tukeminen kasvatustehtävässä* ja varsinainen lasten suojelutehtävä.

Ks erityisesti tähtien välinen kohta. Lastensuojelun idea on auttaa ja tukea. Se vain on kovin kaukana tästä syyllistävästä ja solvaavasta massakoneistosta, joka ahmaisee sisäänsä ja sylkäisee ihmisraunioita ulos.

Lastensuojelun asiakkuus alkaa vasta, jos arvioinnissa todetaan, että lapsi on lastensuojelun tarpeessa. Asiakkuus alkaa, jos lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaista tukea ja toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy:

1. lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä

2. lapsi omalla käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään.

Ensisijainen vastuu on aina huoltajalla. Jos huoltaja on kykenemätön turvaamaan lapsensa turvallisuuden ja kehityksen, astuu lastensuojelu asialle.

LASTENSUOJELUN TEHTÄVÄ ON SILTI EDELLEEN TUKEA. 

JA EDELLÄ MYÖS LUKEE, ETTÄ *KAIKKIEN* VIRANOMAISTEN KUULUU TUKEA PERHETTÄ JA HUOLEHTIA LAPSEN HYVISTÄ OLOISTA.

Voithan sinä mennä vaikka poliisilaitokselle tai maanmittausvirastoon valittamaan, että lastenpsyka ei myöntänyt lapsellesi nepsyvalmennusta, mutta ei nekään sille mitään mahda.

LASTENSUOJELUN TEHTÄVÄ ON AUTTAA VANHEMPIA, JOS HEILLÄ ON VAIKEUKSIA SAADA LAIN MÄÄRÄÄMIÄ PALVELUITA.

TÄMÄ EI SITTEN TAAS OLE MAANMITTAUSTOIMISTON TOIMENKUVAA.

Vanhemmat eivät ole edes lastensuojelun asiakkaita.

Mun ex yritti käyttää sossuja omana terapeuttinaan. Luuli myös, et ne voi pakottaa mut ottamaan eksäni takaisin. Kaikkea ne ihmiset kuvittelee...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on bisnes. Siksi lapsia sijoitetaan. Ja siksi sijoitusmäärät kasvavat.

Tämä on kyllä niin kuollut ja surkea argumentti. Miten se voi olla bisnes, kun lapsen sijoituksesta päättää virassa eli kunnan palveluksessa oleva sosiaalityöntekijä, jolla ei saa olla eturistiriitoja aiheuttavia sidonnaisuuksia eikä sivubisnestä muualla lastensuojelussa? Jos sinä tiedät jonkun kunnan viranhaltija-asemassa työskentelevän sossun, jolla on myös oma tai lähisukulaisen omistama lastensuojelulaitos, niin ilmoita nyt hyvänen aika AVIlle! Muussa tapauksessa lasun sijoituspäätöksiä tekevät sossut eivät kostu millään tavalla päätöksistään, päin vastoin kaikki lasun sossut kautta maan olisivat tyytyväisiä, jos ei tarvisi tehdä yhden yhtä sijoituspäätöstä.

Miksi siitä sitten on kiinnostuneet isot kansainväliset terveysjätit? Jotka tunnetusti ei hyväntekeväisyydestä tai pikkupennien perässä ährää.

Ja sossuthan olisi työttömiä jos ei kiven koloistakin kaivettaisi kynnys kuopalla asiakkaita.

Sossuilla on niin paljon asiakkaita, että ei tarvitse väkisin ketään asiakkaaksi ilman syytä haalia. Lue ihan oikeata tietoa ja tutki tilastoja

Mitä nyt laatineet sellaisen lain, jolla voidaan jokainen Suomen maan lapsi ottaa asiakkaaksi.

Ja Hesarissa sosiaalijohtaja mainostaa että "ilmoitelkaa, ilmoitelkaa, kyllä me täällä sitten aina jokin syy keksitään".

Jaa kuntien sossutko niitä lakeja laatii, oh shit, minun olisi pitänyt näköjään olla hereillä yhteiskuntaopin tunneilla! Btw, huvittaa aina näissä anti-lasu-ketjuissa huomata, kuinka tuo Vilja-Eerika-kortti vedetään esiin ja sillä sitten heitellään ristiriitaisia argumentteja. On nimittäin vähän ristiriidassa ensin voivotella kuinka lasun sossun ei tehnyt mitään ja olisi pitänyt puuttua ja sijoittaa lapsi, mutta seuraavalla hengenvedolla voivotellaan sitä että lasu pyörittää huostaanottobisnestä ja Vilja-Eerikan asioita hoitaneet sossut olivat salaliitossa sen isoäiti-sosiaalijohtajan ja sukulaisten kanssa. Koittakaa nyt jo päättää, mikä siinä lastensuojelussa on vialla - ja ennen kaikkea koittakaa nyt tarjoilla niitä konkreettisia ratkaisuja ja ehdotuksia pelkän voivottelun sijaan.

Kyllä parannusehdotukset ovat tiedossa ja olemassa. Ensinnäkin lastensuojelu ei saisi olla kaupallista toimintaa, ja jos palvelu on aivan pakko ostaa, olisi kiellettävä kaikki jääviyden luovat yhteydet, myös kaukaiset ja yhteisölliset, ostajan ja myyjän välillä (vrt. Muhos, jossa ostajan sisaruksen puoliso pyöritti palvelutoimintaa).

Lisäksi systeemin läpinäkyvyyttä tulisi lisätä: kaikki pitkäaikaiset huostaanotot tulisi käsitellä määräajoin tuomioistuimissa, jos joku osapuoli niin vaatii, ja kaikki asiakirjat sosiaalihuollosta olisi sakon uhalla toimittetava biovanhemman asianajajalle.

Lasten vieraannuttaminen eli "rauhoitusjaksot" huostaanoton alussa tulisi kieltää kokonaan. Tätä käytetään erityisesti hyvin pienten lasten tapauksissa, ja sitten myöhemmin käytetään perusteena huostaanoton jatkamiselle sitä, että lapsi on vieraantunut vanhemmistaan! Tällä tavoin huostaanottoa käytetään adoption korvikkeena, mikä on lain hengen ja kirjaimen vastaista.

Kiireellinen huostaanotto tulisi aina tehdä määräajaksi, eikä sitä pitäisi jatkaa automaattisesti, ilman tuomioistuinkäsittelyä, jossa lapsella on oma asianajaja, joka on riippumaton sekä sosiaalihuollosta, että tuomioistuimesta. Mieluiten toisen piirin alueelta.

Huostaanotto pitäisi aina voida purkaa, jos vanhemman olosuhteet ovat oleellisesti muuttuneet ja jos hän niin vaatii. Huostaanoton tarkoitus ei ole tuottaa tuloja erilaisille ostopalveluita tuottaville yrityksille tai yksityisille sijaisvanhemmille.

Kiireellistä huostaanottoa ei ole. Kiireellinen sijoitus on aina määräaikainen, jonka jälkeen se loppuu ellei sitä erikseen jatketa tai päädytä huostaanottoon. Kiireellistä sijoitusta ei voi jatkamiselle on rajat kuinka monta kertaa sille voi hakea jatkoa.

Jos huostaanottoa haetaan tämän ajan lapsi säilötään laitokseen. Käsittely kestää yli vuoden, kenen etua tämä ajaa?

Kopsattu aloitteesta

Useimmiten hallinto-oikeudet ovat sosiaalityöntekijöiden ns. kumileimasimia, jotka hyväksyvät kaikki sosiaalityöntekijöiden vaatimukset, perehtymättä mitenkään vanhempien todistuslausuntoihin. Vaikka hallinto-oikeus päättäisikin lapset palauttaa tähän kuluu järjettömän pitkä aika(jopa 2-3 vuotta) jolloin lapset kärsii ja vanhempien talous romahtaa asianajokuluihin. Vanhemmille ei tarjota minkäänlaista apua, jotta he kykenisivät normaaliin elämään ja pysyisivät työkykyisinä.

Lastensuojelu saa omilla näkemyksillään pilata lasten tulevaisuudet: huostaanotot kestävät melkein aina täysi ikäiseen asti. Sosiaalityöntekijät kirjaavat usein virheellistä tietoa ja tulkitsevat väärin vanhempien sanomisia. Näitä he käyttävät häikäilemättä hallinto-oikeudessa vanhempia vastaan.

Tällä hetkellä vanhemmat eivät voi tehdä mitään sijoitettujen/huostaanotettujen lastensa ja oman perheensä puolesta. Vanhemmilla ei ole mitään oikeuksia lapsiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikoina on tehty jopa tutkimuksia siitä kuinka lastensuojelun lastensuojelun avohuollon kuin sijaishuollonkin tarjoama tuki on puutteellista tai tarkoitukseen soveltumatonta kun kyse on neuropsykiatrisen kirjon häiriöihin kuuluvan autisminkirjoin häiriöistä. (Hanna Pajarisen Pro Gradu-tutkielma: AUTISMIKIRJO LASTENSUOJELUN HAASTEENA)

Autismiliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen sanoo (Lähde: https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…):

"Mikäli lastensuojelussa ei tunnisteta lasten tai nuorten haasteiden johtuvan autismikirjon erityispiirteistä ja niihin liittyvistä toimintarajoitteista, voi lapsen tilanne kriisiytyä entisestään. Myös koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa koulu tekee ilmoituksen lastensuojeluun. Lastensuojelun toimenpiteenä tehty sijoitus kodin ulkopuolelle ilman lapselle tarjottavaa oikeanlaista apua ja tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.

Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. "

Neuropsykiatrisen häiriöiden tunnistaminen ja hoito on vielä lapsenkengissä jopa terveydenhuollossa joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, joten ei ole ihme, että näiden oireiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on huonoa koulussa tai sosiaalityön puolella. Koulutusta ja valistamista lisää niin kouluun kuin sosiaalitoimeenkin. Lastensuojelun tukitoimet täytyy kohdistaa niille lapsille ja perheille, jotka sitä todella tarvitsevat. Niille perheille, jotka eivät jaksa välittää lapsensa hyvinvoinnista - eikä niille, jotka hakevat apua ja tukea lapselleen! Hirveästi hukattuja resursseja, aikaa ja rahaa ja liikaa inhimillistä kärsimystä, rikottuja lapsia ja rikottuja perheitä ja perheen rikkominen aiheuttaa varmasti trauman näille lapsille kuin muullekin perheelle. Nämä tukitoimet kuuluisivat vammaispalveluille eikä lastensuojelulle, mutta työnjako ei ole täysin selkiintynyt. Luulisi jo tämän muuttuvan kun selvää tutkimustietoa alkaa esintymään siitä, että lastensuojeluntukitoimet ovat soveltumatonta ja puuttellista tukea.

Jos vanhemmat yrittävät hakea tarvitsemaansa tukea ja apua lapselle tai kouluun, niin ongelma lakaistaan maton alle ja lapsi huostaanotetaan. Näin ei tarvitse kouluun järjestää tukitoimia eikä kotiin saada apuja. Säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta isoja kustannuksia pitkällä aikavälillä - mikä pahinta rikottuja lapsia, perheitä, kärsimystä ja traumoja. Näiden lasten vointi ei helpotu näillä avohuollon tai sijoituksen tukitoimilla - päinvastoin - koska se tuki on näille lapsille tutkimuksenkin mukaan soveltumatonta. 

Tässä hyvä esimerkki hoitopolusta ja resursseista kuinka kaikki voi mennä pieleen tai sitten hyvin:https://naenepsy.fi/hoitopolku/

Minusta on idioottimaista, että tässä asiassa syytetään lastensuojelua. Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, joka ei voi kieltäytyä. Sen sijaan lastenpsyka, lasten neurologia, vammaispalvelut, koulut jne saavat pudottaa pallon näiden nepsyjen kanssa, mutta asiasta syytetään lastensuojelua, joka joutuu tekemään edes jotain, kun kukaan muu ei sen perheen uupuneita vanhempia mitenkään tue. Miksi ette mellakoi siellä lastenpsykalla, miksi he eivät näitä teidän nepsyjänne hoida?

Tässä ei syytetä - tässä kerrotaan miten asiat ovat! Tällaisia sijoituksia, jotka ovat turhia ja traumaattisia ei tehtäisi jos niin koulussa kuin sosiaalitoimessa olisi ymmärrystä neuropsykiatrisen kirjon oirekuvasta enemmän. Nykytilanteessa lastensuojelu voisi heittää pallon koululle ja vaatia koulua järjestämään ne tarvittavat tukitoimet sinne kouluun, jotta neuropsykiatrisesti oireleva lapsi jaksaisi käydä sitä koulua, sillä se olisi lapsen etu. Lastensuojelu voisi myös laittaa painokkaan pyynnön vammaispalvelun puolelle, että tarvittavia tukitoimia sieltä saataisiin järjestettyä jos perhe sellaisia lapselle kaipaa. Eli ei se saa olla syy huostaanotolle ja lastensuojelun tukikeinoille kun ei muutakaan keksitä vaan silloin pallo vaikka sinne koululle ja vammaispalveluille. Lastensuojelu voisi tukea perheitä pääsemään myös neuropsykiatriseen tuktimukseen, hoitoon, sillä usein näissä perheissä voidaan jonottaa vuosia, että päästään oikeiden asiantuntijoiden ja kuntoutuksen pariin. Lastensuojelu voisi myös perheitä saamaan omaishoidon kautta vapaata, jotta sitä kautta löytyisi hoitaja, jolla on neuropsykiatrisen kirjon osaamista ja vanhemmat saisivat hengähdystauon tai vaikka neuropsykiatrisen valmentajan jos sille nähdään tarvetta.

Miksi se lastensuojelun homma on etsiä nepsyvalmennusta tai vanhemmalle omaishoitajuutta? Miksette te huoltajat itse taistele näitä asioita sieltä mistä niitä saa. Ei lasulla ole neurologeja tekemään tutkimuksia.

Onhan ne tukitoimia, joilla voisi olla myös vaikutusta. Lastensuojelu voisi olla vanhempien mukana näisssä taisteluissa - vanhempien tukena! Tällä hetkellä omaishoitajuuden saaminen ja sitä kautta vaikka omaishoidonvapaan saaminen on liian kuntakohtaista eli tilanne vaihtelee kunnittain. Vaikka vanhemmat kuinka hakisivat omaishoitajuutta, niin eivät sitä saa tietyissä kunnissa. Samoin voi olla neuropsykiatrisen valmentajan saamisen kanssa - vaikka sitä haettaisiin, niin ei sitä saada. Lastensuojelun tuki tässä asiassa voisi oikeasti olla hyvä apukeino. Miettikää lastensuojelu vanhempien ja perheen tukena, jotta lapsi saa hänelle kuuluvan tuen, kuntoutuksen ja avun niin vapaa-ajallaan kuin kouluunkin! 

Eli sun näkemys vanhemmuudesta on, että otetaan sosiaalityöntekijä pitämään sua kädestä kun käyt vaikka opettajan kanssa asioita läpi koululla tai asioit lapsesi psykiatrin kanssa lastenspykalla? Niissä molemmissa on olemassa omatkin sosiaalityöntekijät, ei siellä lasua tarvita. Vai ajattelitkos, että lasusta tullaan sanomaan psykiatrille, että tsot tsot, kyllä nyt vaan myönnät sen nepsyvalmennuksen? Lasussa on ihan kädet täynnä työtä omissakin töissä, että tässä ehdittäisiin jonkun psykan hommia tekemään saati pitämään kädettömiä vanhempia kädestä, kun hoitavat lapsensa asioita.

MITÄ ON LASTENSUOJELU JA SEN TEHTÄVÄT?

Lasten hyvinvointia edistetään ja ongelmia ehkäistään monilla erilaisilla yhteiskunnallisilla toimilla. Kyse on lapsen elinympäristön turvallisuudesta ja esimerkiksi riittävistä mahdollisuuksista leikkiin ja muuhun virikkeelliseen toimintaan. Suuri vaikutus hyvinvointiin on sillä, millaisia lapsen arjen ympäristöt ovat. Päivähoito- ja varhaiskasvatuspalvelut, koulu, harrastustoiminta tai muu lähiympäristö ja -yhteisöt vaikuttavat paljon lapsen kehitykseen vanhempien ohella.

Monilla yhteiskunnallisilla päätöksillä on suora vaikutus lasten elämään. Liikenneratkaisut, alkoholipolitiikan toteuttaminen tai vanhempien työssäkäyntiin liittyvät ratkaisut joko tukevat lasten mahdollisuuksia hyvään elämään tai kaventavat niitä.

Lastensuojelu käsitetäänkin laajasti lasten suojeluksi. Se ei ole yksin lastensuojeluviranomaisten toimintaa, vaan on nähtävä myös muita viranomaisia sekä kansalaisia koskettavana asiana.

Lastensuojelulla on kolme perustehtävää: lasten yleisiin kasvuoloihin vaikuttaminen, *vanhempien tukeminen kasvatustehtävässä* ja varsinainen lasten suojelutehtävä.

Ks erityisesti tähtien välinen kohta. Lastensuojelun idea on auttaa ja tukea. Se vain on kovin kaukana tästä syyllistävästä ja solvaavasta massakoneistosta, joka ahmaisee sisäänsä ja sylkäisee ihmisraunioita ulos.

Lastensuojelun asiakkuus alkaa vasta, jos arvioinnissa todetaan, että lapsi on lastensuojelun tarpeessa. Asiakkuus alkaa, jos lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaista tukea ja toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy:

1. lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä

2. lapsi omalla käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään.

Ensisijainen vastuu on aina huoltajalla. Jos huoltaja on kykenemätön turvaamaan lapsensa turvallisuuden ja kehityksen, astuu lastensuojelu asialle.

LASTENSUOJELUN TEHTÄVÄ ON SILTI EDELLEEN TUKEA. 

JA EDELLÄ MYÖS LUKEE, ETTÄ *KAIKKIEN* VIRANOMAISTEN KUULUU TUKEA PERHETTÄ JA HUOLEHTIA LAPSEN HYVISTÄ OLOISTA.

Voithan sinä mennä vaikka poliisilaitokselle tai maanmittausvirastoon valittamaan, että lastenpsyka ei myöntänyt lapsellesi nepsyvalmennusta, mutta ei nekään sille mitään mahda.

LASTENSUOJELUN TEHTÄVÄ ON AUTTAA VANHEMPIA, JOS HEILLÄ ON VAIKEUKSIA SAADA LAIN MÄÄRÄÄMIÄ PALVELUITA.

TÄMÄ EI SITTEN TAAS OLE MAANMITTAUSTOIMISTON TOIMENKUVAA.

Vanhemmat eivät ole edes lastensuojelun asiakkaita.

Lastensuojelun ensisijaisiin tehtäviin kuuluu silti vanhempien vanhemmuuden tukeminen ja perheen pitäminen yhdessä. Tosin tuntuu unohtuvan helposti.