On absurdia väittää, että kaikilla olisi sama mahdollisuus menestyä

Vierailija kirjoitti:

Jokaisesta ei tarvitse tulla lääkäri tai korkeakoulutettu. Tärkein on, että löytää sen oman polun kulkea tässä elämässä. Eli jokaisesta voi tulla onnellinen, olisi se sitten siivoja tai ydinfyysikko.

Omat rajoitukset ovat hyvin usein omassa päässä, eli jos oikeasti haluaa, on aina mahdollisuus saavuttaa sitä mitä haluaa.

Etsimällä löytyy aina syy olla tekemättä mitään, välillä tai hyvin usein on hankala löytää se vika omassa ajatusmallissa. Monesti peiliin katsominen on haastavaa, mutta jos joskus on rehellinen itselle ja tekee päätöksen niin se palkitsee.

Itse olen syyllistynyt samaan, syytin vanhempia monesta asiasta. Vihdoin tajusin, että jos jatkan samaa mallia niin tulen olemaan samassa kuopassa vuosia. Oli pakko keksiä ratkaisu ja pyytää apua. otin vastuuta ja otin myös ikäviä kommenttia vastaan, se sattui välillä mutta hyvin usein ne oli ihan oikeita. Mietin kaikki aina negatiiviseen sävyyn, eihän se onnistu, koska minulla on x syy jne. Kun huomasin ajatuksen muuttuvan, no näin tämä ei onnistu, mikä olisi seuraava polku, jolla pääsisin määränpäähän. Yksinkertaisesti vaikka minulla ei ole nyt rahaa maksaa tätä laskua, en saa lainaa. vanha minä, jätän laskun maksamatta, jos vaikka ensi kuussa tulisi lottovoitto, toinen ajattelu oli ”annetaan mennä perintään, ei tässä muukaan auta”. Uusi minä otin puhelimen käteen ja soitin laskun kirjoittajalle. tehtiin maksu suunnitelma ja pääsin eteenpäin.

Toinen oli unelma ammatti, vanha minä, en voi hakea koska minulla ei ole koulutusta ja ne ei palkkaa minua kuitenkaan. Uusi minä, miten saisin tuon työn, onko minun mahdollista käydä joku kurssi. Jos vaikka soittaisin sinne ja keskustelen eri vaihtoehdoista.

Meillä kaikilla on oikeus haaveilla, haaveista voi tulla ihan totta jos vaan joskus ajattelee positiivisesti.

Ei kaikilla oo helppoa ajatella positiivisesti..

Sillä varmaan tarkoitetaan että yhteiskunta antaa samat mahdollisuudet menestyä. Loppu on sitten henkilöstä ja hänen lähipiiristään kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sama mahdollisuus, mutta kaikilla on mahdollisuus menestyä jos on valmis ja kykenee tekemään töitä sen eteen. Ei niin älykäskin voi opiskella yliopistossa ja menestyä urallaan sen avulla jne. Mutta onhan se vaikeampaa ”menestyä” jos esim. tietynlaisia traumoja ja mt-ongelmia tms.

Jos sun muisti ei riitä, niin et saa tenttejä läpi. Lukeminen yötäpäivää ei lisää sun muistikapasiteettia tippaakaan. Sieltä valuu entinen pois samaa tahtia kun uutta luet. Sama vaikka asetetuissa aikarajoissa. Jos et kykene siihen aikaan, niin sitten et kykene. Se ei tarkoita, että ei voisi oppia niitä asioita, vaan se tarkoittaa, että et opi niitä asioita tutkintovaatimukselle asetetuissa vaatimuksissa ja rajoissa.

No, silloin voi keksiä jonkun muun keinon hyödyntää potentiaaliaan jos motivaatiota on. Ja jos ei ole, turha kadehtia muita marttyyrina, se ei ainakaan auta mihinkään.

T. Epämenestynyt

Ohis. Tietysti aina kannattaa yrittää, luovuttamisesta ei varmasti seuraa mitään hyvää. Olisi silti hyvä jos ihmiset ymmärtäisivät, että menestys ei ole vain siitä yrittämisestä ja motivaatiosta kiinni, eikä kenenkään henkiset voimavarat ole loputtomat. Omalta osaltani toivoisin, että henkinen ilmapiiri voisi olla Suomessa vähän lempeämpi. Tuntuu siltä, että täältä ei löydy ymmärrystä kenellekään muulle kuin niille menestyjille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itse ymmärtänyt väärin tuon sanonnan. Ei se tarkoita sitä että jokainen onnistuisi yhtä todennäköisesti. Vaan että ihmisille ei kasata enää ylimääräisiä esteitä niiden päälle joita muut asiat heidän elämäänsä jo valmiiksi luovat. Tietenkin esim. lähtökohdat, lahjakkuus jne. vaikuttava siihen miten todennäköisesti joku menestyy. Mutta jos otetaan kaksi muuten täysin samanlaista ihmistä niin sen ei pitäisi vaikuttaa että onko joku mies tai nainen, onko hänen ihonvärinsä mikä tms. Molempien pitäisi voida menestyä yhtä hyvin.

Kyllä sitä hyvin usein törmää väitteeseen, että jos joku ei ole menestynyt elämässä, niin se johtuu vain jostain laiskuudesta. Että ei ole vain viitsinyt nähdä samaa vaivaa kuin joku joka kouluttautui lääkäriksi, oma vika siis! Tällaiset ihmiset eivät ollenkaan hahmoita, että on olemassa ihmisiä - paljonkin - joille tiedon omaksuminen voi oikeasti olla todella vaikeaa. Silti nämäkin ihmiset ovat osa yhteiskuntaa ja heille pitäisi olla jotain järkevää tekemistä olemassa, me ei voida kaikki millään olla jotain huippukoulutettuja asiantuntijoita.

Olen minäkin kuullut aika monen suusta näitä väitteitä. Että on vain kyse laiskuudesta, ei vain viitsi, jos elämässä menee huonommin. Ja sit vedetään joku tuttu, että silläkin on sitä ja tätä ja sekin menestyy, niin seli seli ja oma vika.

Olen menestyjä tietyllä mittapuulla ja epäinnistuja toisella. Menestyjä omassa ryhmässäni, eli traumataustaiset entiset lastensuojeluasiakkaat väkivaltaisilla ja rakkaudettomilla päihdevanhemmilla. Kotona oli sadistista kousaamista ja mm.

nälässä pitämistä. Olen työelämässä, minulla on parisuhde, en ole alkoholisoitunut, liikun säännöllisesti enkä ole ylipainoinen (moni kaltaiseni hoitaa itseään ruoalla), kykenen jonkinlaiseen opiskeluun, minulla on ystäviä ja toimivia ihmissuhteita. Olen tietääkseni ja ammattilaisten mukaan hyvin harvinainen poikkeus. Mutta olen auttamattoman alisuoriutunut henkilökohtaisella tasolla, sillä älykkyyteni riittäisi esim. yliopisto-opiskeluihin ja sinnikkyyteni hyvän uran luomiseen, jos en kärsisi traumaoireilusta, joka vie tolkuttomasti energiaa ja voimavaroja. Jokainen päivä on enemmän tai vähemmän taistelua ja ole. Kroonisesti ns. uupunut.

Ymmärrän kuitenkin olevani onnekas omassa ryhmässäni ja elämäni ei suinkaan ole omaa ansiotani kuin vain tietyltä osin. Minulla on käynyt tuuri, ettei geenini esim. ole sellaiset, että minulle olisi kehittynyt persoonallisuushäiriö, tai puhjennut skitsofrenia. Eikä minulla myöskään ole neurologisia poikkeuksia. Tunneälykkyys on omalta osaltaan auttanut minua myös paljon.

Minulla täysin sama tausta.

Olenkin täällä paljon kirjoitellut miten it.semurhan tehnyt isäni katseli minua liekkimerestä unessa.

Perin hyvät kauniit = keskiverto äly , sosiaalinen luonne ja oikein nätti ulkonäkö.

Päätin käyttää kaiken hyväkseni.

Kävin koulut, menin töihin.

Olen kokenut köyhyyttä ja elänut 6 vuotta rikkaan elämää.

Nyt himmaiklen, tuloja on muttei ökyilyyn.

Kiitos isä ja äiti geeneistänne.

Tapaamme h.elvetin tulessa ..jälleen

Valtaosa ihmisistä, jotka eivät menesty, eivät menestyisi vaikka heille työntäisi säkillisen kultaharkkoja nenän eteen ja käskisi tekemään jotain elämällään.

Yhtä höpö höpöä ja itsepetosta tämä, että mahdollisuuksien puute on menestymisen esteenä.

Toki aina on se yksi poikkeus, jolla tuo pitää paikkansa. Mutta valtaosalla menestymisen esteenä on se, että pienikin määrä menestystä tuntuu niin "väärältä" ja luonnottomalta, että he sabotoivat itseään kunnes ovat taas vajonneet pohjalle, sinne tuttuun ja turvalliseen köyhyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Yhtäläiset mahdollisuudet menestyä tarkoittaa yhteiskuntarakennetta. Ei tietenkään henkilökohtaisia ominaisuuksia. 

Suomalaisessa yhteiskunnassa kaikilla on yhtäläinen perusopetus eikä jatkokoulutukseen hakeutumiseen ei ole mitään rakenteellista tai taloudellista estettä kenelläkään. 

Tarkoittaa sitä, että sprurgun lapsi raittijärveltä voi hakea ja pääsee ihan yhtä todennäköisesti lääkikseen kuin kahden toimitusjohtajan lapsi eirasta, jos lahjakkuus ja älykkyys ovat samalla viivalla. 

Tasa-arvo ei ole yhtä kuin tasapäistäminen. 

Esimerkiksi tuo yhtäläinen perusopetus ei todellakaan toteudu tasa-arvoisesti. Luuletko, että Rastilan ala-asteella saa samantasoista opetusta kuin esimerkiksi Eiran ala-asteella? Jos Helsinki ei ole sinulle tuttu, niin Rastilassa asuu paljon maa hanmuuttotaustaisia ihmisiä ja Eira on rikkaiden suosima alue lähellä Helsingin keskustaa. Molemmissa saa opetusta, mutta oppilasrakenne on ihan erilainen. Suomenkielisenä lapsena Rastilassa joudut todennäköisesti etenemään hitaampien ja kielipuolisten lasten ehdoilla. Ehkä olisit apuopettajana, koska sentään osaat suomea äidinkielenäsi. Eirassa asuu todennäköisesti vähemmän alakouluikäisiä lapsia, joten luokkakoot saattavat olla pienemmät ja lapset ovat pääasiassa suomenkielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisesta ei tarvitse tulla lääkäri tai korkeakoulutettu. Tärkein on, että löytää sen oman polun kulkea tässä elämässä. Eli jokaisesta voi tulla onnellinen, olisi se sitten siivoja tai ydinfyysikko.

Omat rajoitukset ovat hyvin usein omassa päässä, eli jos oikeasti haluaa, on aina mahdollisuus saavuttaa sitä mitä haluaa.

Etsimällä löytyy aina syy olla tekemättä mitään, välillä tai hyvin usein on hankala löytää se vika omassa ajatusmallissa. Monesti peiliin katsominen on haastavaa, mutta jos joskus on rehellinen itselle ja tekee päätöksen niin se palkitsee.

Itse olen syyllistynyt samaan, syytin vanhempia monesta asiasta. Vihdoin tajusin, että jos jatkan samaa mallia niin tulen olemaan samassa kuopassa vuosia. Oli pakko keksiä ratkaisu ja pyytää apua. otin vastuuta ja otin myös ikäviä kommenttia vastaan, se sattui välillä mutta hyvin usein ne oli ihan oikeita. Mietin kaikki aina negatiiviseen sävyyn, eihän se onnistu, koska minulla on x syy jne. Kun huomasin ajatuksen muuttuvan, no näin tämä ei onnistu, mikä olisi seuraava polku, jolla pääsisin määränpäähän. Yksinkertaisesti vaikka minulla ei ole nyt rahaa maksaa tätä laskua, en saa lainaa. vanha minä, jätän laskun maksamatta, jos vaikka ensi kuussa tulisi lottovoitto, toinen ajattelu oli ”annetaan mennä perintään, ei tässä muukaan auta”. Uusi minä otin puhelimen käteen ja soitin laskun kirjoittajalle. tehtiin maksu suunnitelma ja pääsin eteenpäin.

Toinen oli unelma ammatti, vanha minä, en voi hakea koska minulla ei ole koulutusta ja ne ei palkkaa minua kuitenkaan. Uusi minä, miten saisin tuon työn, onko minun mahdollista käydä joku kurssi. Jos vaikka soittaisin sinne ja keskustelen eri vaihtoehdoista.

Meillä kaikilla on oikeus haaveilla, haaveista voi tulla ihan totta jos vaan joskus ajattelee positiivisesti.

Ei kaikilla oo helppoa ajatella positiivisesti..

Ei se olekaan aina helppoa. Sitä voi harjoitella, aluksi vaikka yhden asian kerralla. Vaikka aloittaa helpolla, minulla on esimerkki se, en jaksa tänään siivota koska joku sotkee kuitenkin. Muutin ajatuksen seuraavanlaiseksi: Jaksan siivoa tänään koska huomenna en tarvitse siivota niin paljon.

Sitäkin pitää harjoitella, ei mistään tule mestariksi kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisesta ei tarvitse tulla lääkäri tai korkeakoulutettu. Tärkein on, että löytää sen oman polun kulkea tässä elämässä. Eli jokaisesta voi tulla onnellinen, olisi se sitten siivoja tai ydinfyysikko.

Omat rajoitukset ovat hyvin usein omassa päässä, eli jos oikeasti haluaa, on aina mahdollisuus saavuttaa sitä mitä haluaa.

Etsimällä löytyy aina syy olla tekemättä mitään, välillä tai hyvin usein on hankala löytää se vika omassa ajatusmallissa. Monesti peiliin katsominen on haastavaa, mutta jos joskus on rehellinen itselle ja tekee päätöksen niin se palkitsee.

Itse olen syyllistynyt samaan, syytin vanhempia monesta asiasta. Vihdoin tajusin, että jos jatkan samaa mallia niin tulen olemaan samassa kuopassa vuosia. Oli pakko keksiä ratkaisu ja pyytää apua. otin vastuuta ja otin myös ikäviä kommenttia vastaan, se sattui välillä mutta hyvin usein ne oli ihan oikeita. Mietin kaikki aina negatiiviseen sävyyn, eihän se onnistu, koska minulla on x syy jne. Kun huomasin ajatuksen muuttuvan, no näin tämä ei onnistu, mikä olisi seuraava polku, jolla pääsisin määränpäähän. Yksinkertaisesti vaikka minulla ei ole nyt rahaa maksaa tätä laskua, en saa lainaa. vanha minä, jätän laskun maksamatta, jos vaikka ensi kuussa tulisi lottovoitto, toinen ajattelu oli ”annetaan mennä perintään, ei tässä muukaan auta”. Uusi minä otin puhelimen käteen ja soitin laskun kirjoittajalle. tehtiin maksu suunnitelma ja pääsin eteenpäin.

Toinen oli unelma ammatti, vanha minä, en voi hakea koska minulla ei ole koulutusta ja ne ei palkkaa minua kuitenkaan. Uusi minä, miten saisin tuon työn, onko minun mahdollista käydä joku kurssi. Jos vaikka soittaisin sinne ja keskustelen eri vaihtoehdoista.

Meillä kaikilla on oikeus haaveilla, haaveista voi tulla ihan totta jos vaan joskus ajattelee positiivisesti.

Minun ainoa harras haaveeni oli tulla laulajaksi. Pääsinkin opiskelemaan musiikkia, mutta opinnot takkusivat ja syy selvisi viimeisenä vuotena: traumataustan aiheuttava paha yöpurenta ja lihasten jatkuva ylikireys yhdistettynä astmaan ja refluksitautiin. Mahdoton yhtälö laulajalle etenkin kun kehoni reagoi kaikkeen stressiin jännittymällä äärimmilleen. Kiskoista huolimatta ääniongelmat ovat ja pysyvät, eli lauluhaaveet piti kuopata täysin.

Nämä rajoitteet eivät ole vain omassa päässäni, vaan ovat konkreettisia ja todellisia. Olisi utopistista jatkaa haaveiden toteutumisen tavoittelemista, kun pelkästään lihasjännitysten sulattaminen traumataustan työstämisellä ja rentoutusharjoituksilla tulisi viemään vähintään kymmenen vuotta. Siis olosuhteissa, jossa mitään isompaa kriisiä ei tapahtuisi, joka laukaisisi taas kehon traumareaktion.

Juuri tällaisia asioita ihmiset eivät tajua. Ei kaikki rajoitteet ole omassa päässä, vaan esimerkiksi surkealla matemaattisella älykkyydellä varusteltu ei voi päästä lääkikseen, vaikka se olisi unelma. Siinä olet kyllä oikeassa, että periaatteessa onnellinen elämä voi silti olla monilla mahdollista, vaikka unelmat eivät toteudu. Onnellisuuteen taas vaikuttaa aika monta osatekijää, kuten stressitekijät, ympäristö, läheiset, temperamenttipiirteet, fyysiset sairaudet jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itse ymmärtänyt väärin tuon sanonnan. Ei se tarkoita sitä että jokainen onnistuisi yhtä todennäköisesti. Vaan että ihmisille ei kasata enää ylimääräisiä esteitä niiden päälle joita muut asiat heidän elämäänsä jo valmiiksi luovat. Tietenkin esim. lähtökohdat, lahjakkuus jne. vaikuttava siihen miten todennäköisesti joku menestyy. Mutta jos otetaan kaksi muuten täysin samanlaista ihmistä niin sen ei pitäisi vaikuttaa että onko joku mies tai nainen, onko hänen ihonvärinsä mikä tms. Molempien pitäisi voida menestyä yhtä hyvin.

Totta kai vaikuttaa. Hesarikin tutki pelkän nimen ja ihonvärin vaikutusta rekryyn ja tietynnimisiä ei edes kutsuta työhaastatteluun (lue: Liki kaikki ei-länsimaalaiselta kuulostavat nimet), ja jos haastatteluun pääsi, tummaihoiselle ei juurikaan töitä tarjottu paitsi julkiselta puolelta.

Kyllä ja se kertoo että mahdollisuuksien tasa-arvo ei ole meilläkään täysin toteutunut. Mutta sitä kohden silti pyritään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtäläiset mahdollisuudet menestyä tarkoittaa yhteiskuntarakennetta. Ei tietenkään henkilökohtaisia ominaisuuksia. 

Suomalaisessa yhteiskunnassa kaikilla on yhtäläinen perusopetus eikä jatkokoulutukseen hakeutumiseen ei ole mitään rakenteellista tai taloudellista estettä kenelläkään. 

Tarkoittaa sitä, että sprurgun lapsi raittijärveltä voi hakea ja pääsee ihan yhtä todennäköisesti lääkikseen kuin kahden toimitusjohtajan lapsi eirasta, jos lahjakkuus ja älykkyys ovat samalla viivalla. 

Tasa-arvo ei ole yhtä kuin tasapäistäminen. 

Esimerkiksi tuo yhtäläinen perusopetus ei todellakaan toteudu tasa-arvoisesti. Luuletko, että Rastilan ala-asteella saa samantasoista opetusta kuin esimerkiksi Eiran ala-asteella? Jos Helsinki ei ole sinulle tuttu, niin Rastilassa asuu paljon maa hanmuuttotaustaisia ihmisiä ja Eira on rikkaiden suosima alue lähellä Helsingin keskustaa. Molemmissa saa opetusta, mutta oppilasrakenne on ihan erilainen. Suomenkielisenä lapsena Rastilassa joudut todennäköisesti etenemään hitaampien ja kielipuolisten lasten ehdoilla. Ehkä olisit apuopettajana, koska sentään osaat suomea äidinkielenäsi. Eirassa asuu todennäköisesti vähemmän alakouluikäisiä lapsia, joten luokkakoot saattavat olla pienemmät ja lapset ovat pääasiassa suomenkielisiä.

Juuri näitä asioita yritetään kuitenkin aktiivisesti tasoittaa. Nykyään esim. koulu jossa on paljon maahan'muuttajataustaisia oppilaita saa suhteessa enemmän rahaa kuin koulu jossa on vain kantasuomalaisten lapsia. Sillä rahalla voidaan palkata enemmän henkilökuntaa ja pienentää luokkakokoja. Olet siis todennäköisemmin suurella luokalla jos asut vauraalla alueella ja esim. erityisopetuksen resurssit ovat siinä koulussa pienemmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itse ymmärtänyt väärin tuon sanonnan. Ei se tarkoita sitä että jokainen onnistuisi yhtä todennäköisesti. Vaan että ihmisille ei kasata enää ylimääräisiä esteitä niiden päälle joita muut asiat heidän elämäänsä jo valmiiksi luovat. Tietenkin esim. lähtökohdat, lahjakkuus jne. vaikuttava siihen miten todennäköisesti joku menestyy. Mutta jos otetaan kaksi muuten täysin samanlaista ihmistä niin sen ei pitäisi vaikuttaa että onko joku mies tai nainen, onko hänen ihonvärinsä mikä tms. Molempien pitäisi voida menestyä yhtä hyvin.

Kyllä sitä hyvin usein törmää väitteeseen, että jos joku ei ole menestynyt elämässä, niin se johtuu vain jostain laiskuudesta. Että ei ole vain viitsinyt nähdä samaa vaivaa kuin joku joka kouluttautui lääkäriksi, oma vika siis! Tällaiset ihmiset eivät ollenkaan hahmoita, että on olemassa ihmisiä - paljonkin - joille tiedon omaksuminen voi oikeasti olla todella vaikeaa. Silti nämäkin ihmiset ovat osa yhteiskuntaa ja heille pitäisi olla jotain järkevää tekemistä olemassa, me ei voida kaikki millään olla jotain huippukoulutettuja asiantuntijoita.

Olen minäkin kuullut aika monen suusta näitä väitteitä. Että on vain kyse laiskuudesta, ei vain viitsi, jos elämässä menee huonommin. Ja sit vedetään joku tuttu, että silläkin on sitä ja tätä ja sekin menestyy, niin seli seli ja oma vika.

Olen menestyjä tietyllä mittapuulla ja epäinnistuja toisella. Menestyjä omassa ryhmässäni, eli traumataustaiset entiset lastensuojeluasiakkaat väkivaltaisilla ja rakkaudettomilla päihdevanhemmilla. Kotona oli sadistista kousaamista ja mm.

nälässä pitämistä. Olen työelämässä, minulla on parisuhde, en ole alkoholisoitunut, liikun säännöllisesti enkä ole ylipainoinen (moni kaltaiseni hoitaa itseään ruoalla), kykenen jonkinlaiseen opiskeluun, minulla on ystäviä ja toimivia ihmissuhteita. Olen tietääkseni ja ammattilaisten mukaan hyvin harvinainen poikkeus. Mutta olen auttamattoman alisuoriutunut henkilökohtaisella tasolla, sillä älykkyyteni riittäisi esim. yliopisto-opiskeluihin ja sinnikkyyteni hyvän uran luomiseen, jos en kärsisi traumaoireilusta, joka vie tolkuttomasti energiaa ja voimavaroja. Jokainen päivä on enemmän tai vähemmän taistelua ja ole. Kroonisesti ns. uupunut.

Ymmärrän kuitenkin olevani onnekas omassa ryhmässäni ja elämäni ei suinkaan ole omaa ansiotani kuin vain tietyltä osin. Minulla on käynyt tuuri, ettei geenini esim. ole sellaiset, että minulle olisi kehittynyt persoonallisuushäiriö, tai puhjennut skitsofrenia. Eikä minulla myöskään ole neurologisia poikkeuksia. Tunneälykkyys on omalta osaltaan auttanut minua myös paljon.

Minulla täysin sama tausta.

Olenkin täällä paljon kirjoitellut miten it.semurhan tehnyt isäni katseli minua liekkimerestä unessa.

Perin hyvät kauniit = keskiverto äly , sosiaalinen luonne ja oikein nätti ulkonäkö.

Päätin käyttää kaiken hyväkseni.

Kävin koulut, menin töihin.

Olen kokenut köyhyyttä ja elänut 6 vuotta rikkaan elämää.

Nyt himmaiklen, tuloja on muttei ökyilyyn.

Kiitos isä ja äiti geeneistänne.

Tapaamme h.elvetin tulessa ..jälleen

Ah, unohdin. Perin sentään hyvän ulkonäön, joka on auttanut minua mm. parisuhteiden saralla. Sekä työelämässä. Ihan puhdasta sattumaa tämäkin eikä ollenkaan omaa ansiotani.

(Se jolle vastasit)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itse ymmärtänyt väärin tuon sanonnan. Ei se tarkoita sitä että jokainen onnistuisi yhtä todennäköisesti. Vaan että ihmisille ei kasata enää ylimääräisiä esteitä niiden päälle joita muut asiat heidän elämäänsä jo valmiiksi luovat. Tietenkin esim. lähtökohdat, lahjakkuus jne. vaikuttava siihen miten todennäköisesti joku menestyy. Mutta jos otetaan kaksi muuten täysin samanlaista ihmistä niin sen ei pitäisi vaikuttaa että onko joku mies tai nainen, onko hänen ihonvärinsä mikä tms. Molempien pitäisi voida menestyä yhtä hyvin.

Kyllä sitä hyvin usein törmää väitteeseen, että jos joku ei ole menestynyt elämässä, niin se johtuu vain jostain laiskuudesta. Että ei ole vain viitsinyt nähdä samaa vaivaa kuin joku joka kouluttautui lääkäriksi, oma vika siis! Tällaiset ihmiset eivät ollenkaan hahmoita, että on olemassa ihmisiä - paljonkin - joille tiedon omaksuminen voi oikeasti olla todella vaikeaa. Silti nämäkin ihmiset ovat osa yhteiskuntaa ja heille pitäisi olla jotain järkevää tekemistä olemassa, me ei voida kaikki millään olla jotain huippukoulutettuja asiantuntijoita.

Olen minäkin kuullut aika monen suusta näitä väitteitä. Että on vain kyse laiskuudesta, ei vain viitsi, jos elämässä menee huonommin. Ja sit vedetään joku tuttu, että silläkin on sitä ja tätä ja sekin menestyy, niin seli seli ja oma vika.

Olen menestyjä tietyllä mittapuulla ja epäinnistuja toisella. Menestyjä omassa ryhmässäni, eli traumataustaiset entiset lastensuojeluasiakkaat väkivaltaisilla ja rakkaudettomilla päihdevanhemmilla. Kotona oli sadistista kousaamista ja mm.

nälässä pitämistä. Olen työelämässä, minulla on parisuhde, en ole alkoholisoitunut, liikun säännöllisesti enkä ole ylipainoinen (moni kaltaiseni hoitaa itseään ruoalla), kykenen jonkinlaiseen opiskeluun, minulla on ystäviä ja toimivia ihmissuhteita. Olen tietääkseni ja ammattilaisten mukaan hyvin harvinainen poikkeus. Mutta olen auttamattoman alisuoriutunut henkilökohtaisella tasolla, sillä älykkyyteni riittäisi esim. yliopisto-opiskeluihin ja sinnikkyyteni hyvän uran luomiseen, jos en kärsisi traumaoireilusta, joka vie tolkuttomasti energiaa ja voimavaroja. Jokainen päivä on enemmän tai vähemmän taistelua ja ole. Kroonisesti ns. uupunut.

Ymmärrän kuitenkin olevani onnekas omassa ryhmässäni ja elämäni ei suinkaan ole omaa ansiotani kuin vain tietyltä osin. Minulla on käynyt tuuri, ettei geenini esim. ole sellaiset, että minulle olisi kehittynyt persoonallisuushäiriö, tai puhjennut skitsofrenia. Eikä minulla myöskään ole neurologisia poikkeuksia. Tunneälykkyys on omalta osaltaan auttanut minua myös paljon.

Minulla täysin sama tausta.

Olenkin täällä paljon kirjoitellut miten it.semurhan tehnyt isäni katseli minua liekkimerestä unessa.

Perin hyvät kauniit = keskiverto äly , sosiaalinen luonne ja oikein nätti ulkonäkö.

Päätin käyttää kaiken hyväkseni.

Kävin koulut, menin töihin.

Olen kokenut köyhyyttä ja elänut 6 vuotta rikkaan elämää.

Nyt himmaiklen, tuloja on muttei ökyilyyn.

Kiitos isä ja äiti geeneistänne.

Tapaamme h.elvetin tulessa ..jälleen

Usko Jeesukseen.

Pitäisi ottaa takapakkia tasa-arvohömpytyksen suhteen tässä asiassa. On vähitellen luotu kulttuuri, jossa mitään ei tarvitse osata. Kaikilla kun pitää olla samat mahdollisuudet. Ei olisi varaa työntää sivuun niitä, joilla on tarvittavat kyvyt olla mukana kannattelemassa maata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisesta ei tarvitse tulla lääkäri tai korkeakoulutettu. Tärkein on, että löytää sen oman polun kulkea tässä elämässä. Eli jokaisesta voi tulla onnellinen, olisi se sitten siivoja tai ydinfyysikko.

Omat rajoitukset ovat hyvin usein omassa päässä, eli jos oikeasti haluaa, on aina mahdollisuus saavuttaa sitä mitä haluaa.

Etsimällä löytyy aina syy olla tekemättä mitään, välillä tai hyvin usein on hankala löytää se vika omassa ajatusmallissa. Monesti peiliin katsominen on haastavaa, mutta jos joskus on rehellinen itselle ja tekee päätöksen niin se palkitsee.

Itse olen syyllistynyt samaan, syytin vanhempia monesta asiasta. Vihdoin tajusin, että jos jatkan samaa mallia niin tulen olemaan samassa kuopassa vuosia. Oli pakko keksiä ratkaisu ja pyytää apua. otin vastuuta ja otin myös ikäviä kommenttia vastaan, se sattui välillä mutta hyvin usein ne oli ihan oikeita. Mietin kaikki aina negatiiviseen sävyyn, eihän se onnistu, koska minulla on x syy jne. Kun huomasin ajatuksen muuttuvan, no näin tämä ei onnistu, mikä olisi seuraava polku, jolla pääsisin määränpäähän. Yksinkertaisesti vaikka minulla ei ole nyt rahaa maksaa tätä laskua, en saa lainaa. vanha minä, jätän laskun maksamatta, jos vaikka ensi kuussa tulisi lottovoitto, toinen ajattelu oli ”annetaan mennä perintään, ei tässä muukaan auta”. Uusi minä otin puhelimen käteen ja soitin laskun kirjoittajalle. tehtiin maksu suunnitelma ja pääsin eteenpäin.

Toinen oli unelma ammatti, vanha minä, en voi hakea koska minulla ei ole koulutusta ja ne ei palkkaa minua kuitenkaan. Uusi minä, miten saisin tuon työn, onko minun mahdollista käydä joku kurssi. Jos vaikka soittaisin sinne ja keskustelen eri vaihtoehdoista.

Meillä kaikilla on oikeus haaveilla, haaveista voi tulla ihan totta jos vaan joskus ajattelee positiivisesti.

Ei kaikilla oo helppoa ajatella positiivisesti..

Ei se olekaan aina helppoa. Sitä voi harjoitella, aluksi vaikka yhden asian kerralla. Vaikka aloittaa helpolla, minulla on esimerkki se, en jaksa tänään siivota koska joku sotkee kuitenkin. Muutin ajatuksen seuraavanlaiseksi: Jaksan siivoa tänään koska huomenna en tarvitse siivota niin paljon.

Sitäkin pitää harjoitella, ei mistään tule mestariksi kerralla.

Ajattelun ja reagointitavan muutos vaatii voimavaroja. Joillakin niitä voimavaroja ei ole senkään vertaa. Olet onnekas moneen verrattuna, jos kykenet tuollaiseen tietoiseen työskentelyyn ja sinulla on energiaa siihen :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtäläiset mahdollisuudet menestyä tarkoittaa yhteiskuntarakennetta. Ei tietenkään henkilökohtaisia ominaisuuksia. 

Suomalaisessa yhteiskunnassa kaikilla on yhtäläinen perusopetus eikä jatkokoulutukseen hakeutumiseen ei ole mitään rakenteellista tai taloudellista estettä kenelläkään. 

Tarkoittaa sitä, että sprurgun lapsi raittijärveltä voi hakea ja pääsee ihan yhtä todennäköisesti lääkikseen kuin kahden toimitusjohtajan lapsi eirasta, jos lahjakkuus ja älykkyys ovat samalla viivalla. 

Tasa-arvo ei ole yhtä kuin tasapäistäminen. 

Esimerkiksi tuo yhtäläinen perusopetus ei todellakaan toteudu tasa-arvoisesti. Luuletko, että Rastilan ala-asteella saa samantasoista opetusta kuin esimerkiksi Eiran ala-asteella? Jos Helsinki ei ole sinulle tuttu, niin Rastilassa asuu paljon maa hanmuuttotaustaisia ihmisiä ja Eira on rikkaiden suosima alue lähellä Helsingin keskustaa. Molemmissa saa opetusta, mutta oppilasrakenne on ihan erilainen. Suomenkielisenä lapsena Rastilassa joudut todennäköisesti etenemään hitaampien ja kielipuolisten lasten ehdoilla. Ehkä olisit apuopettajana, koska sentään osaat suomea äidinkielenäsi. Eirassa asuu todennäköisesti vähemmän alakouluikäisiä lapsia, joten luokkakoot saattavat olla pienemmät ja lapset ovat pääasiassa suomenkielisiä.

Opetussuunnitelma ja kirjat ovat samoja Eirassa, Rastilassa, Leppävaarassa, Hervannassa ja Kittilässä.  Opettajat ovat samalla tasolla koulutettuja. Ympäristö vaikuttaa jonkin verran, mutta ei  Rastilan peruskoulun käyminen ole mitenkään esteenä tai hidasteena mahdollisuuteen menestyä.

Tasa-arvo ei edelleenkään tarkoita tasapäistämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtäläiset mahdollisuudet menestyä tarkoittaa yhteiskuntarakennetta. Ei tietenkään henkilökohtaisia ominaisuuksia. 

Suomalaisessa yhteiskunnassa kaikilla on yhtäläinen perusopetus eikä jatkokoulutukseen hakeutumiseen ei ole mitään rakenteellista tai taloudellista estettä kenelläkään. 

Tarkoittaa sitä, että sprurgun lapsi raittijärveltä voi hakea ja pääsee ihan yhtä todennäköisesti lääkikseen kuin kahden toimitusjohtajan lapsi eirasta, jos lahjakkuus ja älykkyys ovat samalla viivalla. 

Tasa-arvo ei ole yhtä kuin tasapäistäminen. 

Esimerkiksi tuo yhtäläinen perusopetus ei todellakaan toteudu tasa-arvoisesti. Luuletko, että Rastilan ala-asteella saa samantasoista opetusta kuin esimerkiksi Eiran ala-asteella? Jos Helsinki ei ole sinulle tuttu, niin Rastilassa asuu paljon maa hanmuuttotaustaisia ihmisiä ja Eira on rikkaiden suosima alue lähellä Helsingin keskustaa. Molemmissa saa opetusta, mutta oppilasrakenne on ihan erilainen. Suomenkielisenä lapsena Rastilassa joudut todennäköisesti etenemään hitaampien ja kielipuolisten lasten ehdoilla. Ehkä olisit apuopettajana, koska sentään osaat suomea äidinkielenäsi. Eirassa asuu todennäköisesti vähemmän alakouluikäisiä lapsia, joten luokkakoot saattavat olla pienemmät ja lapset ovat pääasiassa suomenkielisiä.

Juuri näitä asioita yritetään kuitenkin aktiivisesti tasoittaa. Nykyään esim. koulu jossa on paljon maahan'muuttajataustaisia oppilaita saa suhteessa enemmän rahaa kuin koulu jossa on vain kantasuomalaisten lapsia. Sillä rahalla voidaan palkata enemmän henkilökuntaa ja pienentää luokkakokoja. Olet siis todennäköisemmin suurella luokalla jos asut vauraalla alueella ja esim. erityisopetuksen resurssit ovat siinä koulussa pienemmät.

Vaikka yritetään, niin erot eivät silti tasaudu. Silti ns. lähiökouluissa on rauhattomampaa ja isompia ongelmia, opettajat eivät jaksa ja parhaimmat opet hakeutuu ennemmin rauhallisempiin kouluihin. Tämän näkee jokainen, jonka perheessä on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtäläiset mahdollisuudet menestyä tarkoittaa yhteiskuntarakennetta. Ei tietenkään henkilökohtaisia ominaisuuksia. 

Suomalaisessa yhteiskunnassa kaikilla on yhtäläinen perusopetus eikä jatkokoulutukseen hakeutumiseen ei ole mitään rakenteellista tai taloudellista estettä kenelläkään. 

Tarkoittaa sitä, että sprurgun lapsi raittijärveltä voi hakea ja pääsee ihan yhtä todennäköisesti lääkikseen kuin kahden toimitusjohtajan lapsi eirasta, jos lahjakkuus ja älykkyys ovat samalla viivalla. 

Tasa-arvo ei ole yhtä kuin tasapäistäminen. 

Esimerkiksi tuo yhtäläinen perusopetus ei todellakaan toteudu tasa-arvoisesti. Luuletko, että Rastilan ala-asteella saa samantasoista opetusta kuin esimerkiksi Eiran ala-asteella? Jos Helsinki ei ole sinulle tuttu, niin Rastilassa asuu paljon maa hanmuuttotaustaisia ihmisiä ja Eira on rikkaiden suosima alue lähellä Helsingin keskustaa. Molemmissa saa opetusta, mutta oppilasrakenne on ihan erilainen. Suomenkielisenä lapsena Rastilassa joudut todennäköisesti etenemään hitaampien ja kielipuolisten lasten ehdoilla. Ehkä olisit apuopettajana, koska sentään osaat suomea äidinkielenäsi. Eirassa asuu todennäköisesti vähemmän alakouluikäisiä lapsia, joten luokkakoot saattavat olla pienemmät ja lapset ovat pääasiassa suomenkielisiä.

Opetussuunnitelma ja kirjat ovat samoja Eirassa, Rastilassa, Leppävaarassa, Hervannassa ja Kittilässä.  Opettajat ovat samalla tasolla koulutettuja. Ympäristö vaikuttaa jonkin verran, mutta ei  Rastilan peruskoulun käyminen ole mitenkään esteenä tai hidasteena mahdollisuuteen menestyä.

Tasa-arvo ei edelleenkään tarkoita tasapäistämistä. 

Vaikka opettajat ovat samalla tavalla saman pohjakoulutuksen käyneitä, niin ymmärrät sen varmasti, että kaikki opettajat eivät todellakaan ole yhtä hyviä? Ja hyvät opettajat hakeutuvat pääsääntöisesti jonnekin ihan muualle opettamaan, kuin ongelmakouluihin.

Kouluissa on ihan valtavia eroja.

Minä olen aina ihmetellyt, että miten voi ollakin niin usein lääkärin tai näyttelijän lapsilla sama ammatti, vaikka yliopistoon on olleet valintakokeet, eikä pelkät tasokkaat todistukset ole ratkaisseet aiemmin mitään, mutta nythän ovat perusteet muuttuneet lääkärikoulutukseen pääsemiseksi, että lukion todistuksen ja kirjoitusten arvosanat ratkaisevat enemmän vai olenko väärässä?

Jotenkin vaan on ollut arvelu siitä, että esim. näyttelijäkoulutukseen ovat päässeet helpoiten kuuluisien näyttelijöiden kakarat ihan vaan sukunimen perusteella samoin lääketieteelliseen kautta aikain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itse ymmärtänyt väärin tuon sanonnan. Ei se tarkoita sitä että jokainen onnistuisi yhtä todennäköisesti. Vaan että ihmisille ei kasata enää ylimääräisiä esteitä niiden päälle joita muut asiat heidän elämäänsä jo valmiiksi luovat. Tietenkin esim. lähtökohdat, lahjakkuus jne. vaikuttava siihen miten todennäköisesti joku menestyy. Mutta jos otetaan kaksi muuten täysin samanlaista ihmistä niin sen ei pitäisi vaikuttaa että onko joku mies tai nainen, onko hänen ihonvärinsä mikä tms. Molempien pitäisi voida menestyä yhtä hyvin.

Jos tuo tulee puheeksi, niin aika harvoin siitä tarkoitetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa, vaan sitä käytetään lyömäaseena sitä vähemmän menestynyttä kohtaan.

Eiköhän sillä tarkoiteta usein sitä että ei pitäisi syyttää ulkopuolisia syitä jos ei menesty vaan ne syyt löytyvät lopulta siitä mihin itse kykenet tai et kykene. Jos olet keskimääräistä tyhmempi niin ei pidä syyttää muita kuin itseään jos ei pääse professoriksi.

Jännä että esimerkeissä aina liikutaan sektoreilla älykkyys-tyhmyys tai sinnikkyys-laiskuus. Muutkin ominaisuudet vaikuttavat, myös olosuhteet näiden rinnalla.

Toki voidaan lähteä raakatarkastelusta, mihin yksilö kykenee yksin. Kun kuitenkin jotkut saavat apua ja tukea toisia enemmän, olisi hyvä myös tarkastella tätä aspektia. Toiset myös tarvitsevat sitä toisia enemmän. Voidaanko lähteä yksilön tarkastelusta (oma sinnikkyys tai synnynnäiset ominaisuudet) vai voiko tarkastella, onko näitä ollut mahdollista hyödyntää vai ei ja miksi ei.

Tarkoitan, että mahdollisuuksien tasa-arvoa ei voi tarkastella lineaarisena poikittaisotoksena, vaan kyseessä on enemmin moniuloitteisempi ristiintaulukointi jossa monet tekijät vaikuttavat yhtäaikaisesti tai syy-seuraussuhteen kautta. Syyt vain eivät ole yhteneväisiä kaikilla, jolloin seurauksiakaan ei voi vertailla yksyhteen minkään logiikan mukaan.

Minulla kyse pärjäämisen esteissä ei ollut älystä tai sinnikkyyden puutteesta. En vain saanut niitä käyttöön ilman lääkitystä (seikka jota en pystynyt ilman apua ratkaisemaan). No sinnikkyyttä toki tarvittiin paljonkin, muttei se lopputuloksessa näkynyt. Avun kanssa pärjään kuin muutkin, ilman apua en. Eli on hedelmätöntä arvailla mihin ihminen kykenee arvioimatta olosuhteiden ja sattumienkin osaa kokonaisuudessa. Emme tiedä. Siksi valheellinen mahdollisuuksien tasa-arvon hekumointi tekee hallaa, luulemme tietävämme asiasta, josta emme tiedä. Luulemme selvittäneemme syy-seuraussuhteet, vaikka emme halua ymmärtää niistä alkujakaan. Elämme haitallisessa valheessa joka pönkittää heitä, joille olosuhteet ovat sattumalta suotuisat, aidon realiteetteihin pohjautuvan ongelmanratkaisun sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisesta ei tarvitse tulla lääkäri tai korkeakoulutettu. Tärkein on, että löytää sen oman polun kulkea tässä elämässä. Eli jokaisesta voi tulla onnellinen, olisi se sitten siivoja tai ydinfyysikko.

Omat rajoitukset ovat hyvin usein omassa päässä, eli jos oikeasti haluaa, on aina mahdollisuus saavuttaa sitä mitä haluaa.

Etsimällä löytyy aina syy olla tekemättä mitään, välillä tai hyvin usein on hankala löytää se vika omassa ajatusmallissa. Monesti peiliin katsominen on haastavaa, mutta jos joskus on rehellinen itselle ja tekee päätöksen niin se palkitsee.

Itse olen syyllistynyt samaan, syytin vanhempia monesta asiasta. Vihdoin tajusin, että jos jatkan samaa mallia niin tulen olemaan samassa kuopassa vuosia. Oli pakko keksiä ratkaisu ja pyytää apua. otin vastuuta ja otin myös ikäviä kommenttia vastaan, se sattui välillä mutta hyvin usein ne oli ihan oikeita. Mietin kaikki aina negatiiviseen sävyyn, eihän se onnistu, koska minulla on x syy jne. Kun huomasin ajatuksen muuttuvan, no näin tämä ei onnistu, mikä olisi seuraava polku, jolla pääsisin määränpäähän. Yksinkertaisesti vaikka minulla ei ole nyt rahaa maksaa tätä laskua, en saa lainaa. vanha minä, jätän laskun maksamatta, jos vaikka ensi kuussa tulisi lottovoitto, toinen ajattelu oli ”annetaan mennä perintään, ei tässä muukaan auta”. Uusi minä otin puhelimen käteen ja soitin laskun kirjoittajalle. tehtiin maksu suunnitelma ja pääsin eteenpäin.

Toinen oli unelma ammatti, vanha minä, en voi hakea koska minulla ei ole koulutusta ja ne ei palkkaa minua kuitenkaan. Uusi minä, miten saisin tuon työn, onko minun mahdollista käydä joku kurssi. Jos vaikka soittaisin sinne ja keskustelen eri vaihtoehdoista.

Meillä kaikilla on oikeus haaveilla, haaveista voi tulla ihan totta jos vaan joskus ajattelee positiivisesti.

Ei kaikilla oo helppoa ajatella positiivisesti..

Missä sanotaan, että kaiken pitäisi olla helppoa?