On absurdia väittää, että kaikilla olisi sama mahdollisuus menestyä

Ressun lukion Hesassa suorittaneet ovat jotenkin olevinaan parempia ylioppilaita kuin muissa lukioissa ylioppiluuden saavuttaneet. Mikä siinä Ressussa niin hienoa ja erikoista onkaan verrattuna johonkin takahikiän perämul... n lukioon?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina ihmetellyt, että miten voi ollakin niin usein lääkärin tai näyttelijän lapsilla sama ammatti, vaikka yliopistoon on olleet valintakokeet, eikä pelkät tasokkaat todistukset ole ratkaisseet aiemmin mitään, mutta nythän ovat perusteet muuttuneet lääkärikoulutukseen pääsemiseksi, että lukion todistuksen ja kirjoitusten arvosanat ratkaisevat enemmän vai olenko väärässä?

Jotenkin vaan on ollut arvelu siitä, että esim. näyttelijäkoulutukseen ovat päässeet helpoiten kuuluisien näyttelijöiden kakarat ihan vaan sukunimen perusteella samoin lääketieteelliseen kautta aikain.

Ns tuomarilaji.

Kokeiden arvostelijat tietävät pyrkijöiden taustat, ja se tietenkin vaikuttaa. Pärstäkerroin.

Toisaalta näyttelijöiden lapset ovat myös omaksuneet alasta paljon vanhemmiltaan ja ovat kokeissa rohkeampia ja avoimempia.

Vierailija kirjoitti:

Ressun lukion Hesassa suorittaneet ovat jotenkin olevinaan parempia ylioppilaita kuin muissa lukioissa ylioppiluuden saavuttaneet. Mikä siinä Ressussa niin hienoa ja erikoista onkaan verrattuna johonkin takahikiän perämul... n lukioon?

Se on ressulaosten sisäpiirikulttuuria, johon se koulu kannustaa. Siitä ei tarvitse muiden välittää saati provosoitua.

Kaikilla kouluilla on omanlaisensa yhteishenki.

Mikä on ihmisen omaa ansiota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisesta ei tarvitse tulla lääkäri tai korkeakoulutettu. Tärkein on, että löytää sen oman polun kulkea tässä elämässä. Eli jokaisesta voi tulla onnellinen, olisi se sitten siivoja tai ydinfyysikko.

Omat rajoitukset ovat hyvin usein omassa päässä, eli jos oikeasti haluaa, on aina mahdollisuus saavuttaa sitä mitä haluaa.

Etsimällä löytyy aina syy olla tekemättä mitään, välillä tai hyvin usein on hankala löytää se vika omassa ajatusmallissa. Monesti peiliin katsominen on haastavaa, mutta jos joskus on rehellinen itselle ja tekee päätöksen niin se palkitsee.

Itse olen syyllistynyt samaan, syytin vanhempia monesta asiasta. Vihdoin tajusin, että jos jatkan samaa mallia niin tulen olemaan samassa kuopassa vuosia. Oli pakko keksiä ratkaisu ja pyytää apua. otin vastuuta ja otin myös ikäviä kommenttia vastaan, se sattui välillä mutta hyvin usein ne oli ihan oikeita. Mietin kaikki aina negatiiviseen sävyyn, eihän se onnistu, koska minulla on x syy jne. Kun huomasin ajatuksen muuttuvan, no näin tämä ei onnistu, mikä olisi seuraava polku, jolla pääsisin määränpäähän. Yksinkertaisesti vaikka minulla ei ole nyt rahaa maksaa tätä laskua, en saa lainaa. vanha minä, jätän laskun maksamatta, jos vaikka ensi kuussa tulisi lottovoitto, toinen ajattelu oli ”annetaan mennä perintään, ei tässä muukaan auta”. Uusi minä otin puhelimen käteen ja soitin laskun kirjoittajalle. tehtiin maksu suunnitelma ja pääsin eteenpäin.

Toinen oli unelma ammatti, vanha minä, en voi hakea koska minulla ei ole koulutusta ja ne ei palkkaa minua kuitenkaan. Uusi minä, miten saisin tuon työn, onko minun mahdollista käydä joku kurssi. Jos vaikka soittaisin sinne ja keskustelen eri vaihtoehdoista.

Meillä kaikilla on oikeus haaveilla, haaveista voi tulla ihan totta jos vaan joskus ajattelee positiivisesti.

Ei kaikilla oo helppoa ajatella positiivisesti..

Missä sanotaan, että kaiken pitäisi olla helppoa?

Ei missään, mutta yhtä valheellista on väittää, että kaikki on mahdollista. Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itse ymmärtänyt väärin tuon sanonnan. Ei se tarkoita sitä että jokainen onnistuisi yhtä todennäköisesti. Vaan että ihmisille ei kasata enää ylimääräisiä esteitä niiden päälle joita muut asiat heidän elämäänsä jo valmiiksi luovat. Tietenkin esim. lähtökohdat, lahjakkuus jne. vaikuttava siihen miten todennäköisesti joku menestyy. Mutta jos otetaan kaksi muuten täysin samanlaista ihmistä niin sen ei pitäisi vaikuttaa että onko joku mies tai nainen, onko hänen ihonvärinsä mikä tms. Molempien pitäisi voida menestyä yhtä hyvin.

Kyllä sitä hyvin usein törmää väitteeseen, että jos joku ei ole menestynyt elämässä, niin se johtuu vain jostain laiskuudesta. Että ei ole vain viitsinyt nähdä samaa vaivaa kuin joku joka kouluttautui lääkäriksi, oma vika siis! Tällaiset ihmiset eivät ollenkaan hahmoita, että on olemassa ihmisiä - paljonkin - joille tiedon omaksuminen voi oikeasti olla todella vaikeaa. Silti nämäkin ihmiset ovat osa yhteiskuntaa ja heille pitäisi olla jotain järkevää tekemistä olemassa, me ei voida kaikki millään olla jotain huippukoulutettuja asiantuntijoita.

Olen samaa mieltä, ettei kaikilla ole samoja lähtökohtia. Itse kuitenkin olen opiskellut parikin tutkintoa hahmotushäiriöstä huolimatta  (esim. ilmansuunnat ja numerot ovat vaikeita, ja kinesteettinen ja visuaalinen lahjakkuus ovat olemattomia). Suhteellisen hyvä menestykseni johtuu siitä onnenpotkusta, että edesmennyt isäni oli luokanopettaja. Hän auttoi minua läksyissä ja tuki ja kannusti. Ilman tuota tukea en olisi ikinä peruskoulun jälkeen selvinnyt mihinkään. Paljon on kiinni muustakin kuin ns. lahjakkuudesta.

Kyllä se vaan niin on, että hyvät geenitkin perittynä yksilönä saaneena, ja älykkäänä et välttämättä saavuta elämässäsi sitä mihin kyvyt antaisivat tien aueta, jos ja kun ympäriltä vaikuttavat negatiiviset asiat ja ilmiöt kera pahojen ihmissuhteiden olisivat olleet vaikuttamatta yksilön kehityskaareen missä tahansa kohtaa kasvamistaan omaksi itsekseen ja luottamista omaan luovuuteensa ja pärjäämiseensä omassa elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan niin on, että hyvät geenitkin perittynä yksilönä saaneena, ja älykkäänä et välttämättä saavuta elämässäsi sitä mihin kyvyt antaisivat tien aueta, jos ja kun ympäriltä vaikuttavat negatiiviset asiat ja ilmiöt kera pahojen ihmissuhteiden olisivat olleet vaikuttamatta yksilön kehityskaareen missä tahansa kohtaa kasvamistaan omaksi itsekseen ja luottamista omaan luovuuteensa ja pärjäämiseensä omassa elämässään.[/quote

Ja edelliseen ei auta edes rikkaiden vanhempien varallisuuskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itse ymmärtänyt väärin tuon sanonnan. Ei se tarkoita sitä että jokainen onnistuisi yhtä todennäköisesti. Vaan että ihmisille ei kasata enää ylimääräisiä esteitä niiden päälle joita muut asiat heidän elämäänsä jo valmiiksi luovat. Tietenkin esim. lähtökohdat, lahjakkuus jne. vaikuttava siihen miten todennäköisesti joku menestyy. Mutta jos otetaan kaksi muuten täysin samanlaista ihmistä niin sen ei pitäisi vaikuttaa että onko joku mies tai nainen, onko hänen ihonvärinsä mikä tms. Molempien pitäisi voida menestyä yhtä hyvin.

Kyllä sitä hyvin usein törmää väitteeseen, että jos joku ei ole menestynyt elämässä, niin se johtuu vain jostain laiskuudesta. Että ei ole vain viitsinyt nähdä samaa vaivaa kuin joku joka kouluttautui lääkäriksi, oma vika siis! Tällaiset ihmiset eivät ollenkaan hahmoita, että on olemassa ihmisiä - paljonkin - joille tiedon omaksuminen voi oikeasti olla todella vaikeaa. Silti nämäkin ihmiset ovat osa yhteiskuntaa ja heille pitäisi olla jotain järkevää tekemistä olemassa, me ei voida kaikki millään olla jotain huippukoulutettuja asiantuntijoita.

Olen minäkin kuullut aika monen suusta näitä väitteitä. Että on vain kyse laiskuudesta, ei vain viitsi, jos elämässä menee huonommin. Ja sit vedetään joku tuttu, että silläkin on sitä ja tätä ja sekin menestyy, niin seli seli ja oma vika.

Olen menestyjä tietyllä mittapuulla ja epäinnistuja toisella. Menestyjä omassa ryhmässäni, eli traumataustaiset entiset lastensuojeluasiakkaat väkivaltaisilla ja rakkaudettomilla päihdevanhemmilla. Kotona oli sadistista kousaamista ja mm.

nälässä pitämistä. Olen työelämässä, minulla on parisuhde, en ole alkoholisoitunut, liikun säännöllisesti enkä ole ylipainoinen (moni kaltaiseni hoitaa itseään ruoalla), kykenen jonkinlaiseen opiskeluun, minulla on ystäviä ja toimivia ihmissuhteita. Olen tietääkseni ja ammattilaisten mukaan hyvin harvinainen poikkeus. Mutta olen auttamattoman alisuoriutunut henkilökohtaisella tasolla, sillä älykkyyteni riittäisi esim. yliopisto-opiskeluihin ja sinnikkyyteni hyvän uran luomiseen, jos en kärsisi traumaoireilusta, joka vie tolkuttomasti energiaa ja voimavaroja. Jokainen päivä on enemmän tai vähemmän taistelua ja ole. Kroonisesti ns. uupunut.

Ymmärrän kuitenkin olevani onnekas omassa ryhmässäni ja elämäni ei suinkaan ole omaa ansiotani kuin vain tietyltä osin. Minulla on käynyt tuuri, ettei geenini esim. ole sellaiset, että minulle olisi kehittynyt persoonallisuushäiriö, tai puhjennut skitsofrenia. Eikä minulla myöskään ole neurologisia poikkeuksia. Tunneälykkyys on omalta osaltaan auttanut minua myös paljon.

Minulla täysin sama tausta.

Olenkin täällä paljon kirjoitellut miten it.semurhan tehnyt isäni katseli minua liekkimerestä unessa.

Perin hyvät kauniit = keskiverto äly , sosiaalinen luonne ja oikein nätti ulkonäkö.

Päätin käyttää kaiken hyväkseni.

Kävin koulut, menin töihin.

Olen kokenut köyhyyttä ja elänut 6 vuotta rikkaan elämää.

Nyt himmaiklen, tuloja on muttei ökyilyyn.

Kiitos isä ja äiti geeneistänne.

Tapaamme h.elvetin tulessa ..jälleen

Usko Jeesukseen.

vihaan jeesusta

Jos joku ei menesty koska on tyhmä eikä kapasiteetti siitä oppimiseen, niin mitä tälle pitäisi tehdä? Tarjota silti lääkärin palkkataso, jotta olisi reilua? Tämä kai tällaisissa vänkäyksissä on aina takana.

Ja toisekseen, harvassa ovat ne huonosta asemastaan valittajat, jotka OIKEASTI olisivat yrittäneet parantaa elämäänsä. Kyllä 95% näistä on niitä, joilla tekosyitä löytyy loputtomiin, mutta mitään ei oikeasti itsensä eteen tehdä - ei voi opiskella, ei voi lähteä harjoittelijaksi, ei voi muuttaa, ei voi tehdä vuorotöitä, ei voi juuri mitään. Se hyvä työpaikka ja hyvä palkka pitäisi tulla ihan itsestään, niin että aina vaan saa tehdä Kivoja Hommia silloin kun itse haluaa, siellä missä itse haluaa. Vähän niinkuin se myyjätyttö ylen sivuilla pari päivää sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itse ymmärtänyt väärin tuon sanonnan. Ei se tarkoita sitä että jokainen onnistuisi yhtä todennäköisesti. Vaan että ihmisille ei kasata enää ylimääräisiä esteitä niiden päälle joita muut asiat heidän elämäänsä jo valmiiksi luovat. Tietenkin esim. lähtökohdat, lahjakkuus jne. vaikuttava siihen miten todennäköisesti joku menestyy. Mutta jos otetaan kaksi muuten täysin samanlaista ihmistä niin sen ei pitäisi vaikuttaa että onko joku mies tai nainen, onko hänen ihonvärinsä mikä tms. Molempien pitäisi voida menestyä yhtä hyvin.

Kyllä sitä hyvin usein törmää väitteeseen, että jos joku ei ole menestynyt elämässä, niin se johtuu vain jostain laiskuudesta. Että ei ole vain viitsinyt nähdä samaa vaivaa kuin joku joka kouluttautui lääkäriksi, oma vika siis! Tällaiset ihmiset eivät ollenkaan hahmoita, että on olemassa ihmisiä - paljonkin - joille tiedon omaksuminen voi oikeasti olla todella vaikeaa. Silti nämäkin ihmiset ovat osa yhteiskuntaa ja heille pitäisi olla jotain järkevää tekemistä olemassa, me ei voida kaikki millään olla jotain huippukoulutettuja asiantuntijoita.

Olen samaa mieltä, ettei kaikilla ole samoja lähtökohtia. Itse kuitenkin olen opiskellut parikin tutkintoa hahmotushäiriöstä huolimatta  (esim. ilmansuunnat ja numerot ovat vaikeita, ja kinesteettinen ja visuaalinen lahjakkuus ovat olemattomia). Suhteellisen hyvä menestykseni johtuu siitä onnenpotkusta, että edesmennyt isäni oli luokanopettaja. Hän auttoi minua läksyissä ja tuki ja kannusti. Ilman tuota tukea en olisi ikinä peruskoulun jälkeen selvinnyt mihinkään. Paljon on kiinni muustakin kuin ns. lahjakkuudesta.

Tuossa on myös se onni, että tiedostat kärsiväsi hahmotushäiriöstä, jolloin se on taklattavissa avun ja sinnikkyyden turvin. Jos tällaisille vaikeuksille ei ole nimeä, tulee siitä helposti henkilön mielessä häntä kokonaisuudessaan määrittävä, esimerkiksi kaksi tutkintoa estävä haitallisesti minäkuvaan vaikuttava tekijä.

Nykypäivänä on älyttömän suuressa roolissa myös tuuri. Itse en millään saanut oikeita töitä, vaan jouduin tekemään henkeni ja asuntolainani pitimiksi yli 10 vuotta matalapalkkaisia paskatöitä siivouspuolella ym. Ne ihmiset olivat käsittämättömän tyhmiä, jotka siellä olivat töissä. Kyllä usein ihan valehtelematta tuntui, että sama olisi olla kuollut, kuin työskennellä samalla viivalla jonkun kielitaidottoman mamun kanssa, joka ei osaa suunnilleen edes lukea.

Sitten suhteilla sain viimein oikean ja hyvän työpaikan, ja olen siinä pärjännyt. Kaikki oli kiinni siitä, että sain vain mahdollisuuden kaupungissa, jossa on suurtyöttömyys ja jokaista järkevää työpaikkaa kohden tulee satoja hakemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä on älyttömän suuressa roolissa myös tuuri. Itse en millään saanut oikeita töitä, vaan jouduin tekemään henkeni ja asuntolainani pitimiksi yli 10 vuotta matalapalkkaisia paskatöitä siivouspuolella ym. Ne ihmiset olivat käsittämättömän tyhmiä, jotka siellä olivat töissä. Kyllä usein ihan valehtelematta tuntui, että sama olisi olla kuollut, kuin työskennellä samalla viivalla jonkun kielitaidottoman mamun kanssa, joka ei osaa suunnilleen edes lukea.

Sitten suhteilla sain viimein oikean ja hyvän työpaikan, ja olen siinä pärjännyt. Kaikki oli kiinni siitä, että sain vain mahdollisuuden kaupungissa, jossa on suurtyöttömyys ja jokaista järkevää työpaikkaa kohden tulee satoja hakemuksia.

Miksi olit 10 vuotta siivoajana, jos olet olevinaan sen yläpuolella? Tein siivousta nuorena ja olin hyvällä työnantajalla. Siivoojat olivat siihen aikaan elämää nähneitä naisia. Ei mitään paskanjauhajia ja luonnevikaisia, kuten alallani.

Mahdollisuuksien tasa-arvoa tulee tarkastella ryhmätasolla.

Suomessa on kaksi törkeää mahdollisuuksien tasa-arvon loukkausta:

1. Liian suuret kiintiöt Ruotsinkielisille. Rautalangasta: Itä-Suomalaisen lapsen/nuoren on todella tehtävä töitä saavuttaakseen sellaine ruotsikielen taso, jolla voisi opiskella yliopistossa. Rannikkoruotsinkielisen lapsen/nuoren tulee tehdä todella paljon töitä välttääkseen oppimasta suomen kieleä yliopisto-opiskelun edellyttämälle tasolle.

2. Armeija on pakollinen vain pojille. Pitäisikö se nähdä pikemminkin mahdollisuutena? Ei pitäisi, sillä naiset tulvisivat sinne joukoittain, jos sen käymisestä olisi jotain hyötyä opiskelu- ja työelämässä.

Sitten on vielä tapaus Ahvenanmaa. Siihen en tällä kertaa jaksa paneutua.

Ajatellaanpa vaikka Aleksanteri Stubbia joka on opiskellut ulkomailla niin hei ihan oikeasti kuinka monelle se olisi ollut mahdollista?

Tulen tavallisesta duunariperheestä jossa jo pelkkä lukion kirjojen maksu olisi ollut kauhistus. Väitän että Aleksanteri ei ole murehtinut mistä se raha tulee mikä mahdollistaa kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä on älyttömän suuressa roolissa myös tuuri. Itse en millään saanut oikeita töitä, vaan jouduin tekemään henkeni ja asuntolainani pitimiksi yli 10 vuotta matalapalkkaisia paskatöitä siivouspuolella ym. Ne ihmiset olivat käsittämättömän tyhmiä, jotka siellä olivat töissä. Kyllä usein ihan valehtelematta tuntui, että sama olisi olla kuollut, kuin työskennellä samalla viivalla jonkun kielitaidottoman mamun kanssa, joka ei osaa suunnilleen edes lukea.

Sitten suhteilla sain viimein oikean ja hyvän työpaikan, ja olen siinä pärjännyt. Kaikki oli kiinni siitä, että sain vain mahdollisuuden kaupungissa, jossa on suurtyöttömyys ja jokaista järkevää työpaikkaa kohden tulee satoja hakemuksia.

Miksi olit 10 vuotta siivoajana, jos olet olevinaan sen yläpuolella? Tein siivousta nuorena ja olin hyvällä työnantajalla. Siivoojat olivat siihen aikaan elämää nähneitä naisia. Ei mitään paskanjauhajia ja luonnevikaisia, kuten alallani.

Vastaus lukee ihan aikaisemman viestini viimeisessä kappaleessa. En nyt viitsi uudelleen toistaa asioita.

Vierailija kirjoitti:

Ajatellaanpa vaikka Aleksanteri Stubbia joka on opiskellut ulkomailla niin hei ihan oikeasti kuinka monelle se olisi ollut mahdollista?

Tulen tavallisesta duunariperheestä jossa jo pelkkä lukion kirjojen maksu olisi ollut kauhistus. Väitän että Aleksanteri ei ole murehtinut mistä se raha tulee mikä mahdollistaa kaiken.

Mä tulen tavallisesta duunariperheestä ja opiskelin ulkomailla. Ainakin silloin kun olin opiskelemassa Skotlannissa, oli se ilmaista EU-opiskelijoille. En tiedä miten Brexit on asioihin vaikuttanut. Minulla ei ollut edes mitään säästöjä eivätkä vanhemmat auttaneet missään menoissa. Työskentelin kesät ärrällä ja nostin opintolainaa. En työskennellyt Skotlannissa ollessani ja pärjäsin ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisuuksien tasa-arvoa tulee tarkastella ryhmätasolla.

Suomessa on kaksi törkeää mahdollisuuksien tasa-arvon loukkausta:

1. Liian suuret kiintiöt Ruotsinkielisille. Rautalangasta: Itä-Suomalaisen lapsen/nuoren on todella tehtävä töitä saavuttaakseen sellaine ruotsikielen taso, jolla voisi opiskella yliopistossa. Rannikkoruotsinkielisen lapsen/nuoren tulee tehdä todella paljon töitä välttääkseen oppimasta suomen kieleä yliopisto-opiskelun edellyttämälle tasolle.

2. Armeija on pakollinen vain pojille. Pitäisikö se nähdä pikemminkin mahdollisuutena? Ei pitäisi, sillä naiset tulvisivat sinne joukoittain, jos sen käymisestä olisi jotain hyötyä opiskelu- ja työelämässä.

Sitten on vielä tapaus Ahvenanmaa. Siihen en tällä kertaa jaksa paneutua.

Mitä tulee kohtaan 1 niin ei se niin työlästä ole päästä ruotsinkieliselle linjalle. Ehkä sellaisille jotka ei viitsi  nähdä mitään vaivaa. Jos joku on etuoikeutettu niin se, joka ajattelee, että mitään ei tarvitse tehdä ja joka myöhemmin huomaa että hänen ei tarvitsekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisuuksien tasa-arvoa tulee tarkastella ryhmätasolla.

Suomessa on kaksi törkeää mahdollisuuksien tasa-arvon loukkausta:

1. Liian suuret kiintiöt Ruotsinkielisille. Rautalangasta: Itä-Suomalaisen lapsen/nuoren on todella tehtävä töitä saavuttaakseen sellaine ruotsikielen taso, jolla voisi opiskella yliopistossa. Rannikkoruotsinkielisen lapsen/nuoren tulee tehdä todella paljon töitä välttääkseen oppimasta suomen kieleä yliopisto-opiskelun edellyttämälle tasolle.

2. Armeija on pakollinen vain pojille. Pitäisikö se nähdä pikemminkin mahdollisuutena? Ei pitäisi, sillä naiset tulvisivat sinne joukoittain, jos sen käymisestä olisi jotain hyötyä opiskelu- ja työelämässä.

Sitten on vielä tapaus Ahvenanmaa. Siihen en tällä kertaa jaksa paneutua.

Mitä tulee kohtaan 1 niin ei se niin työlästä ole päästä ruotsinkieliselle linjalle. Ehkä sellaisille jotka ei viitsi  nähdä mitään vaivaa. Jos joku on etuoikeutettu niin se, joka ajattelee, että mitään ei tarvitse tehdä ja joka myöhemmin huomaa että hänen ei tarvitsekaan.

Samalla tavalla voi sitten sanoa, että ruotsinkielisten kannattaisi nähdä vähän vaivaa, että pääsevät normaalille linjalle, joten ne ruotsinkielisten paikat lääkiksessä ja muissa voi ottaa pois. Jos eivät jaksa nähdä tätä vaivaa, niin ei tarvitse sinne lääkikseenkään mennä.

Mahdollisuuksien tasa-arvo ei tule koskaan toteutumaan, koska siihen vaikuttaa lukenattomat seikat, joihin ei kaikkiin voida vaikuttaa ja niitä on kaikkia mahdontonta ennustaakaan.

Nyt ollaan lähinnä siinä pisteessä, että hyvinvointiyhteiskunnan pyrkimyksenä on suitsia liiallista sosiaalidarwinismia.