Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi luopua DINK-elämästä?
24.12.2013 |
Olemme kolmikymppinen lapseton työssäkäyvä ns. dink-pariskunta (double income, no kids). Olemme olleet nyt yhdessä kuusi vuotta, molemmat töissä (lähes) koko ajan. Säästöjä on kertynyt tuona aikana ihan kivasti, ja edelleen kertyy. Rahaa ja ennen kaikkea aikaa on tarpeeksi. Pystymme matkustamaan, syömään ulkona, harrastamaan, opiskelemaan, nauttimaan elämästä. Pidämme molemmat töistämme, meillä on laaja ystäväpiiri, suhteemme voi hyvin ja olemme saaneet järjestettyä elämämme aika lailla sellaiseksi kuin haluammekin.
Normaalisti kai tässä tilanteessa pitäisi laittaa kaikki uusiksi, hankkia pari lasta ja alkaa elää lapsiperhearkea. Molempien vanhemmat ainakin ovat sitä mieltä, ja asia tulee varmasti taas esiin nyt jouluna. Meitä ei vain yhtään huvittaisi. Emme ole mitenkään vakaumuksellisesti lapsia vastaan, mutta emme vain näe, millä tavalla lapset parantaisivat elämäämme. Mikääm vanhemmuudessa ei erityisesti houkuttele, ja kun mietin tulevaisuutta ilman lapsia, tunnen lähinnä helpotusta ja tyytyväisyyttä.
Pitäisikö niitä lapsia kuitenkin hankkia? Onko muita, joiden on ollut vaikea luopua lapsettomasta elämästä?
Kommentit (81)
Minä ajattelin joskus noin. Sitten aloin pelkäämään, että jotain tärkeää jää elämästä kokematta ilman lapsia. Nyt olen 10 kk vauvan äiti ja onnellinen vauvasta ja äitiydestä.
Jokaisen elämä on erilainen ja jos lapsettomuus tuntuu oikealta ratkaisulta niin sitä se varmaan myöskin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos näköjään tiedät että et halua lapsia, etkö olisi täysi tollo jos niitä hankkisit vain, koska jonkun muun mielestä niin kuuluu tehdä?
Vaikutat mielestäni juuri sellaiselta ihmiseltä, joka ei hanki lapsia.
Olen täysin varma, että hankit lapsia. Vaikutat juuri sellaiselta ihmiseltä, joka on kovin kilpailuhaluinen ja materialistinen. Sinä et kerta kaikkiaan kestä sitä, jos joku katsoo sinua alaspäin koska sinulla ei ole lapsia. Haluat kuulua joukkoon ja olla paras. Lupaan sinulle, että hankit lapsia ja että sinusta tulee yksi kovimmista kilpavarustelumutseista ikinä.
Mä oon miettinyt, että onko nämä tämän tyyliset avaukset saman henkilön tekemiä, vai oikeastiko täällä viime aikoina on liikkunut ihmisiä samoissa mietteissä: emme halua lapsia, pitääkö meidän kuitenkin niitä hankkia, kun "normaalisti" niin tehdään.
Vastaus: ei pidä. Ei tarvitse luopua dinkkuelämästä.
Me oltiin tuossa vaiheessa samassa tilanteessa. Jatkettiin samaan malliin vielä muutama vuosi ja vasta sitten meille alkoi lastenteko olla ajankohtaista. Sain esikoisen 35 vuotiaana ja kolmannen 40v.
Olen nauttinut pikkulapsiajasta ihan täysillä (mies myös). Vieläkin matkustellaan, mutta lasten ehdoilla. Dink aika oli ihanaa, mutta aikansa kutakin. Nyt on ihanaa elää lasten ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olkoon, ettei vauvakuume ole tullut pilaamaan kivaa ja helppoa elämääsi. Minulle se iski ihan puun takaa ja minun oli ihan pakko saada oma lapsi. Tunsin fyysistä kipua, kun kuumeilin vauvaa mutta mies ei aluksi innostunut. Kiitti v-tusti hormonit ja eläimellinen tarve lisääntymiseen, tässä sitä ollaan valvomassa kahden metrinmittaisen aamupalan syöntiä. Voisin lapsettomana olla vielä nukkumassa tyytyväisenä ja miettiä tulevaa maailmanympärysmatkaa. Nyt ei tarvitse miettiä matkoja, koska kaikki rahat on menneet pleikkaripeleihin ja uusiin talvihaalareihin.
[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 09:45"]
Onneksi olkoon, ettei vauvakuume ole tullut pilaamaan kivaa ja helppoa elämääsi. Minulle se iski ihan puun takaa ja minun oli ihan pakko saada oma lapsi. Tunsin fyysistä kipua, kun kuumeilin vauvaa mutta mies ei aluksi innostunut. Kiitti v-tusti hormonit ja eläimellinen tarve lisääntymiseen, tässä sitä ollaan valvomassa kahden metrinmittaisen aamupalan syöntiä. Voisin lapsettomana olla vielä nukkumassa tyytyväisenä ja miettiä tulevaa maailmanympärysmatkaa. Nyt ei tarvitse miettiä matkoja, koska kaikki rahat on menneet pleikkaripeleihin ja uusiin talvihaalareihin.
[/quote]
Joko teillä on tosi pienikokoiset lapset tai sitten ootte aloittaneet tuon pleikkarihomman melko aikaisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 02:34"]
Pitäisikö niitä lapsia kuitenkin hankkia? Onko muita, joiden on ollut vaikea luopua lapsettomasta elämästä?
[/quote]
Ei ollut vaikeaa, koska halusin lapsia, arvelin äitiyden olevan hauskaa ja mielekästä ja olin omalla kohdallani oikeassa. Sen sijaan jos ei halua lapsia niin olisi aivan järjetöntä luopua kuvaamastasi elämästä. Nykyään sen saa ihan oikeasti valita, hankkiiko lapsia vai ei. Lapsettomuus on monelle oikein hyvä elämänvalinta.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 11:32"]
Ei ollut vaikeaa, koska halusin lapsia, arvelin äitiyden olevan hauskaa ja mielekästä ja olin omalla kohdallani oikeassa. Sen sijaan jos ei halua lapsia niin olisi aivan järjetöntä luopua kuvaamastasi elämästä. Nykyään sen saa ihan oikeasti valita, hankkiiko lapsia vai ei. Lapsettomuus on monelle oikein hyvä elämänvalinta.
[/quote]
Hitto, miksei kukaan kuulosta oikeassa elämässä yhtä järkevältä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua lapsia, miksi sun pitää vatvoa sitä niiden hankkimista? Jos et halua, niin et halua.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:09"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:58"]
Muuttaa, muuttaa mutta vain muutamiksi vuosiksi :) Oletko kuullut tutkimuksista, joiden mukaan lasten antama onnellisuus alkaa näkyä vanhemmissa kun lapset ovat vanhempia? Kaikkien tutkimusten mukaan 50-60-vuotiaana onnellisimpia ovat lapselliset ihmiset, he joilla on aikuisia lapsia. Eivät he joilla ei ole lapsia. Vaikka lapsettomat ovat tutkimusten mukaan jonkin verran onnellisempia kuin lapselliset pikkulapsivaiheessa, tämä muuttuu päälaelleen lasten kasvaessa.
[/quote]
En ole kuullut tutkimuksista, mutta uskon kyllä, että näin on. Karkeasti sanoen voisi ehkä todeta, että se raskain pikkulapsiaika on tavallaan sijoitus tulevaisuuteen? Toisaalta myös aikuisista lapsista on huoli. Hyvästä kotikasvatuksesta huolimatta kaikista kun ei kasva valioyksilöitä. Ehkä keski-ikäiset lapsettomat murehtivat sitä, etteivät he ottaneet selvää, olisivatko he saaneet lasta ja jos olisivat, minkälaista se olisi ollut. Kuusikymppisenä voi olla aikaa ja kiinnostusta lastenlasten kanssa puuhailuunkin. Tai sitten ei.
t. 26
[/quote]
Toisaalta olen kuullut, että vanhainkodissa onnettomimpia ovat ne, joilla lapsia on, mutta joita lapset eivät käy katsomassa. Lapsettomien vanhusten lienee helpompi sopeutua siihen, ettei kukaan käy katsomassa. Eivät lapset valitettavasti taida olla mikään onnellisuusvakuutus kenellekään. Enkä oikein ymmärrä, miksi 50-60-vuotiaana lapsista koettu onni on jotenkin arvokkaampaa kuin se onni, mitä kolmikymppinen tuntee siitä, ettei hänellä ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle: pohdi elämääsi pitkällä tähtäimellä, mieti itseäsi ja elämääsi 5, 10, 20 jne. vuoden päästä ja koita kuvitella, olisitko siinä tilanteessa tyytyväinen valintaasi olla hankkimatta lapsia vai haluaisitko, että sinulla on jälkikasvua? Ei kannata ajatella vain vauva- tai pikkulapsiaikaa, koska se menee ohi nopeasti. Juttele myös miehesi kanssa aiheesta. Tsemppiä, tiedän että ratkaisun tekeminen on vaikeaa, ja toivon, että teette oikean päätöksen!
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 13:01"]
Jos et halua lapsia, miksi sun pitää vatvoa sitä niiden hankkimista? Jos et halua, niin et halua.
[/quote]
Olen harkitseva ihminen, ja pohdin asiat aina kunnolla. Suurimman osan aikaa tämä lapsiasia ei nouse mitenkään esille, mutta joulu ja sukujuhlat hienovaraisine painostuksineen saavat aina mietteliääksi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 13:23"]
Ap:lle: pohdi elämääsi pitkällä tähtäimellä, mieti itseäsi ja elämääsi 5, 10, 20 jne. vuoden päästä ja koita kuvitella, olisitko siinä tilanteessa tyytyväinen valintaasi olla hankkimatta lapsia vai haluaisitko, että sinulla on jälkikasvua?
[/quote]
Kuten aloitusviestissä sanoin, lapseton tulevaisuus herättää lähinnä helpotuksen tunteita. Silloin minkään ei tarvitse muuttua hallitsemattomalla tavalla, vaan saan nauttia tästä elämästä, jonka olemme yhdessä meheni kanssa rakentaneet. En osaa kunnolla edes kuvitella, millaista elämä äitinä olisi. Eniten tosiaan samastun noihin "olisin onnellisempi ilman lapsia" -äitien kertomuksiin, mutta eihän sitä varmaksi voi tietää. -ap
No vaikuttaa siltä, että ongelmasi on enemmänkin se, miten selviytyä omaisten ja sukulaisten painostuksesta ja tunteista, joita se herättää. Ette voi tehdä lapsia vanhempienne mieliksi, se lienee selvää. Teidän täytyy nyt vain tehdä se selväksi itsellenne ja sitten myös muille. Ja kestää ne reaktiot, joita se herättää (mitään oikeuttahan suvulla ei ole puuttua kenenkään lastenhankintaan, mutta sukulaiset eivät aina tajua tätä). Onneksi siskollasi on lapsia, muuten painostus voisi olla kahta kauheampaa.
Minkäs mä sille voin, että tuli niin helvetillinen vauvakuume, että se lapsi oli tehtävä. Voih, olkaa onnellisia jotka ette tosiaan koe samaa tarvetta lisääntymiseen. :D En mäkään niitä olis tehnyt, jos en olis niin alkukantaisen voimakkaasti näitä halunnut.
Kuten toisessa ketjussa mainitsin, olemme päättäneet, että mies menee vasektomiaan vuoden sisällä, ellei mitään erikoista tapahdu.Jouluna tuli tätä asiaa paljon pyöriteltyä, ja lopullinen päätös kypsyi kevättalven aikana. Kyllähän aloituksestakin näkee, että mitään todellista halua hankkia lapsia ei ollut. -ap
No niin, nyt voin päivittää, että mies on tosiaan käynyt vasektomiassa yksityisellä puolella. Operaatio meni hyvin, ja nyt odotellaan vielä lopputarkistusta ja lääkärin lupaa.
Tässä fiiliksiimme sopiva kevennys:
Niinpä!
-ap
Alue: Aihe vapaa
Lapsia ei ole pakko hankkia, jos ei niitä halua ja nauttii elämästään ilman. Siitä ei tarvitse tuntea ollenkaan syyllisyyttä....vaikka jotkut siitä syyllistää yrittävätkin