Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi luopua DINK-elämästä?
24.12.2013 |
Olemme kolmikymppinen lapseton työssäkäyvä ns. dink-pariskunta (double income, no kids). Olemme olleet nyt yhdessä kuusi vuotta, molemmat töissä (lähes) koko ajan. Säästöjä on kertynyt tuona aikana ihan kivasti, ja edelleen kertyy. Rahaa ja ennen kaikkea aikaa on tarpeeksi. Pystymme matkustamaan, syömään ulkona, harrastamaan, opiskelemaan, nauttimaan elämästä. Pidämme molemmat töistämme, meillä on laaja ystäväpiiri, suhteemme voi hyvin ja olemme saaneet järjestettyä elämämme aika lailla sellaiseksi kuin haluammekin.
Normaalisti kai tässä tilanteessa pitäisi laittaa kaikki uusiksi, hankkia pari lasta ja alkaa elää lapsiperhearkea. Molempien vanhemmat ainakin ovat sitä mieltä, ja asia tulee varmasti taas esiin nyt jouluna. Meitä ei vain yhtään huvittaisi. Emme ole mitenkään vakaumuksellisesti lapsia vastaan, mutta emme vain näe, millä tavalla lapset parantaisivat elämäämme. Mikääm vanhemmuudessa ei erityisesti houkuttele, ja kun mietin tulevaisuutta ilman lapsia, tunnen lähinnä helpotusta ja tyytyväisyyttä.
Pitäisikö niitä lapsia kuitenkin hankkia? Onko muita, joiden on ollut vaikea luopua lapsettomasta elämästä?
Kommentit (81)
Sanoisin todellakin, että lapset on sijoitus tulevaan. Pikkulapsivaihe on antoisaa, mutta raskasta. Mikäs sen mukavampaa on kuin sitten olla aikanaan, toivottavasti, isovanhempi jne.
Ei niitä lapsia kadu. Monia asioita voi edelleen elämässä tehdä lasten kanssa ja esimerkiksi me matkustamme edelleen yhtä paljon kuin ennen lapsia. Tosin kohteet ovat muuttuneet "blue village Kreetalla" sen sijaan, että lennettäisiin reppureissulle Kauko-Itään. En silti kaipaa niitä matkoja, nämä matkat ovat nyt ihania ja lapset nauttii. (ja me saadaan itse löhötä aurinkotuoleissa, kun lapsilla on hauskaa)
Sanoisinko ap, että minä suositan lasten tekemistä kaikille, jotka sitä edes harkitsevat. Ei sitä kukaan kadu ja oikeasti jäät paljosta paitsi elämässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:21"]
Voi saada lapset ja matkustella ja nauttia elämästä.
[/quote]
Varmaan voinkin – ainakin jossain määrin (en ole kovin energinen ihminen). Mutta on kokonaan toinen juttu, haluanko lapsia ja paranisiko elämäni lasten myötä. Nyt on juuri etusivulla kiinnostava ketju äideistä, jotka olisivat olleet onnellisempia lapsettomina: http://www.vauva.fi/keskustelu/3905048/ketju/en_varsinaisesti_kadu_lasten_tekoa Pystyn samastumaan todella vahvasti näiden äitien kertomuksiin. -ap
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:43"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:34"][quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:18"]Ja muuten, en mäkään tykkää toisten lapsista. Ammattini on opettaja ja olen neljän lapsen äiti.
[/quote]
Annoin sulle vahingossa yläpeukun, mutta tämän lauseen takia olisit ansainnut alapeukun. Toivottavasti opetat vain aikuisia.
[/quote] Ei Se, etten tykkää toisten lapsista tarkoita, ettenkö olisi ihan hyvä opettaja, joka todellakin välittää ja haluaa kaikkien oppilaidensa parasta. Tarkoitan, etten tunne äidillisiä tykkäämistunteita muiden lapsia kohtaan. Se lienee ihan normaalia. :)
[/quote]
Selityksen makua. Kyllä useimmat ihmiset pystyvät sanomaan lauseen "tykkään ystäväni lapsesta" ilman äidillisiä tunteita niitä lapsia kohtaan. 'Tykkääminen' on ihan neutraali ilmaisu siitä, että joku asia tai ihminen on mukava. Tykätään jäätelöstä, kissoista, lumileikeistä, kesäilloista jne.
Mutta jostain syystä sinulle tykkääminen merkitsee äidillisiä tunteita, etkä sen takia voi tykätä muiden lapsista.
Erikoinen opettaja, joka määrittelee sanat ihan omalla logiikallaan. Varmasti kylmä asenteesi näkyy myös ulospäin.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 17:44"]Onpas tämä aloitus saanut paljon alapeukkuja, miksiköhän?
[/quote]
Inhottaa pelata kateuskortti, mutta ikävä kyllä kateudelta tuo vähän haiskahtaa. Joillakin vanhemmilla on kova into saada muutkin samaan kathunsatimeen, jossa he itse pyristelevät. Päätöksensä kanssa sinut olevilta vanhemmilta en ole tuollaista huomannut.
Älkää hankkiko! Me hankittiin ja nyt kaduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:21"]
Voi saada lapset ja matkustella ja nauttia elämästä.
[/quote]
Varmaan voinkin – ainakin jossain määrin (en ole kovin energinen ihminen). Mutta on kokonaan toinen juttu, haluanko lapsia ja paranisiko elämäni lasten myötä. Nyt on juuri etusivulla kiinnostava ketju äideistä, jotka olisivat olleet onnellisempia lapsettomina: http://www.vauva.fi/keskustelu/3905048/ketju/en_varsinaisesti_kadu_lasten_tekoa Pystyn samastumaan todella vahvasti näiden äitien kertomuksiin. -ap
[/quote]
No mutta, eiköhän tämä asia ole sinun ja miehesi kohdalta ihan selvä? Te tykkäätte tuosta elämästä.
Enemmänkin kai kyse on siitä, miten saatte ne pikkuisia kääröjä syliin työntelevät sukulaiset ja ystävät ymmärtämään asian. Kaikilla kun ei tunnu olevan minkäänlaista häpyä näissä asioissa. Kolmeviisi on kuitenkin niin herkkä ikä lapsiasioissa. Sekä tietoisesti lapsettomuuden valinneet (en nyt halua käyttää palstakieltä tässä..) että lasta yrittävät kokevat utelut ja vihjaukset lisääntymisestä raskaina (heh).
Ihan omasta puolestani voin sanoa, että dinkkuilimme erinäisistä syistä - varsinaisesta hedelmöittymisvaikeudesta ei ollut kyse - nykyisen mieheni kanssa melkein tuon kymmenen vuotta. Koin kyllä koko sen ajan, että elämästäni puuttui jotain. Olen aina pitänyt lapsista, mutta myös ymmärtänyt, että se tunneside, joka esim. omilla vanhemmillani on pienempiin sisaruksiini ja minuun - - tämä on vain helpompi huomata muiden kuin omalla kohdallaan - on vielä jotain ihan muuta. Ihan selvää siis oli, että olisin tuntenut oman elämäni vajaaksi, ellei äitiys olisi kohdallani toteutunut. Yllätyi. kyllä siltikin sen tunteen voimakkuudesta - yllä esitetty vertaus rakastumiseen on loistava. Mutta ymmärrän oikein hyvin, ettei vanhemmuus (tai edes rakastuminen, joka kaiketi on tunteena evolutionäärisesti kehittynyt juuri edistämään lisääntymistä) ole kaikille samanlainen emotionaalinen täyttymys. Uskon vahvasti paljon parjatun individualismin tässä tapauksessa vaikuttaneen hyvin positiivisesti lapsettomuuden valitsemaan pystyneiden elämänlaatuun.
Hankkikaa lapsia vain jos toinen teistä on ulkomaalainen, suomalaisia sisäsiittoisia sairaita (mielisairaudet, yleinen heikko immuunitaso, adhd, alkoholistigeeni...) lapsia ei kannata enää tähän maailmaan tuottaa, kärsivät vain :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 01:49"][quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:43"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:34"][quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:18"]Ja muuten, en mäkään tykkää toisten lapsista. Ammattini on opettaja ja olen neljän lapsen äiti.
[/quote]
Annoin sulle vahingossa yläpeukun, mutta tämän lauseen takia olisit ansainnut alapeukun. Toivottavasti opetat vain aikuisia.
[/quote] Ei Se, etten tykkää toisten lapsista tarkoita, ettenkö olisi ihan hyvä opettaja, joka todellakin välittää ja haluaa kaikkien oppilaidensa parasta. Tarkoitan, etten tunne äidillisiä tykkäämistunteita muiden lapsia kohtaan. Se lienee ihan normaalia. :)
[/quote]
Selityksen makua. Kyllä useimmat ihmiset pystyvät sanomaan lauseen "tykkään ystäväni lapsesta" ilman äidillisiä tunteita niitä lapsia kohtaan. 'Tykkääminen' on ihan neutraali ilmaisu siitä, että joku asia tai ihminen on mukava. Tykätään jäätelöstä, kissoista, lumileikeistä, kesäilloista jne.
Mutta jostain syystä sinulle tykkääminen merkitsee äidillisiä tunteita, etkä sen takia voi tykätä muiden lapsista.
Erikoinen opettaja, joka määrittelee sanat ihan omalla logiikallaan. Varmasti kylmä asenteesi näkyy myös ulospäin.
[/quote] Jos tarkkoja ollaan, niin "tykätä" on ihan väärä sana. "Pitää" olisi oikea suomenkielinen sana. Otitpa kovin raskaasti sen, etten "tykkää" muiden lapsista. Etkö mitenkään osannut tulkita tätä "tykkäämistä" asiayhteydestä ja muutenkin kärjistetystä kirjoituksestani? Sanotaan nyt näin, että sinun lapsiasi rakastan! Kuulostaako se paremmalta? Mun mielestä ei. :)
Älä tee lapsia. Tai eihän se ole varmaa, että saisitkaan enää lapsia. Et ole enää hedelmällisimmässä iässä. Mulla on teidän tyylinen kaveripariskunta. Niillä on kaksi lasta, jotka on selkeästi haluttu, koska muillakin on. Vaikutatte samanlaisilta. Jatkakaa valitsemallanne tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata luopua DINK-elämästä. Tulet katumaan. Vartalo rupsahtaa ja tulee silmäpussit valvotuista öistä. Puoliso löytää uuden nuoremman, raikkaamman ja rikkaamman.
Niin. Paljon se on ottanut, se muutos DINKeilystä lapsiperhe-elämään, mutta on se antanutkin. Ja kannattaa muistaa, että pikkulapsiaika on hetki vain. Pian ne juoksee kavereilla ja huomaat, että kah, voit mennä ja tehdä miehesi kanssa ihan mitä vain, koska vain, kun jälkikasvu pärjää jo omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät ole ststusesineitä! Älkää hankkiko lapsia jos ette itse halua. Siitä kärsisi lapsi enten eläkää omaa elämää vanhempien toiveosta huolimatta.
Ihan saa tehdä niinkuin itse haluaa.
Jos ei halua lapsia ei niitä kannata hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuolta tuntuu, niin ei lapsia varmastikaan kannata hankkia vain siksi, että muut odottavat sitä teiltä. On tosin olemassa se riski, että 5–10 vuoden päästä teihin iskee aivan kamala vauvakuume, mutta ette enää pysty lasta saamaan. Teidän täytyy ihan itse punnita, onko tuo sellainen riski, jonka olette valmiit ottamaan. Muiden mielipiteillä ei ole mitään väliä.
Minä aina muistutan itseäni siitä, että ikää tulee.
En halua elää vanhuutta niin ettei kukaan käy katsomassa minua kotona tai laitoksessa. Kun vääjäämättä "sinkku-kaverit" tippuvat jossain vaiheessa matkasta ja vaikka olisi onnistunutkin löytämään puolison vielä vanhoille päivilleen, jompi kumpi kuolee ensin. Voi tulla monenlaista sairautta, mikä rajoittaa "virää vanhuutta" jo suhteellisen nuorena - silloin olisi mielestäni mukavaa jos minua kävisi katsomassa joku muukin kuin palkattu henkilö pari kertaa viikossa pikaisesti tiuskimassa.
Ja ei minulla ei ole lapsia. Toivottavasti joskus vielä on.
[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 09:10"]
Mä oon miettinyt, että onko nämä tämän tyyliset avaukset saman henkilön tekemiä, vai oikeastiko täällä viime aikoina on liikkunut ihmisiä samoissa mietteissä: emme halua lapsia, pitääkö meidän kuitenkin niitä hankkia, kun "normaalisti" niin tehdään.
[/quote]
Ainakin omassa akateemisessa kolmikymppisten kaveripiirissäni tätä asiaa mietitään aika paljon. Nykyisillä kolmikymppisillä on kuitenkin ihan realistinen mahdollisuus jättää lapset tekemättä ja nautta hyvästä elämästä.
[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 15:06"]
[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 09:10"]
Mä oon miettinyt, että onko nämä tämän tyyliset avaukset saman henkilön tekemiä, vai oikeastiko täällä viime aikoina on liikkunut ihmisiä samoissa mietteissä: emme halua lapsia, pitääkö meidän kuitenkin niitä hankkia, kun "normaalisti" niin tehdään.
[/quote]
Ainakin omassa akateemisessa kolmikymppisten kaveripiirissäni tätä asiaa mietitään aika paljon. Nykyisillä kolmikymppisillä on kuitenkin ihan realistinen mahdollisuus jättää lapset tekemättä ja nautta hyvästä elämästä.
[/quote]
Niin, mutta tää sävy. Jos tuntuu siltä, että lapset pilaisivat hyvän elämän, niin ei kai niitä sitten kannata tehdä.
[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 15:10"]
Niin, mutta tää sävy. Jos tuntuu siltä, että lapset pilaisivat hyvän elämän, niin ei kai niitä sitten kannata tehdä.
[/quote]
Niinhän se järki sanoo, mutta ei ole pikku juttu tehdä "elämänsä tärkeimmässä päätöksessä" eri tavalla kuin 90 % muista ihmisistä. Jos ei hanki lapsia, elämä tulee kuitenkin menemään aika erilaisia latuja kuin useimmilla ystävillä ja sukulaisilla. Mielestäni on luonnollista, että tätä asiaa märehtii kaikessa rauhassa. -16
En tiedä miten tänne eksyin ja vielä luin suurimman osan ketjusta... Mutta olispa mielenkiintoista tällei 9 v myöhemmin kuulla tähän jatkotarinaa. Heräskö AP:n "lisääntymishormonit" vai onko tyytyväinen valintaan lapsettomuudesta :D
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 17:24"]
Psykologiset analyysit meistä onkin näköjään jo tehty, joten ei siitä sen enempää. Raportoitakoon kuitenkin vielä, että jouluna äitini koetti herätellä vauvakuumetta työntämällä siskon lapsia syliin. Ihan kivoja tyyppejä, mutta ei tullut kyllä yhtään sellainen olo, että pitäisi omia hankkia. Sen sijaan joulusta jäi erittäin vahva fiilis siitä, miten nämä perhejuhlat ovat enemmän muiden juttu. Mies oli myös hyvin helpottunut, kun pääsimme taas oman kodin rauhaan.
Olisi kyllä kamala juttu, jos iskisi jokin vauvakuume tai muu hormonihäiriö. Pahimmillaan se rikkoisi suhteen, ja minusta tulisi onneton yksinhuoltajaäiti. -ap
[/quote]
Tätä vauvakuumeen herättelyä mullekin yritettiin tehdä, mutta mua vaan oksetti ne haisevat pulauttelevat kersat. Mutta aika teki tehtävänsä ja tuli sellainen fiilisi että kyllä meidän pitää se omakin kersa vääntää ja voi, se olikin paras ratkaisu elämässä!!! Nyt tuo "kersa" on kohta 3v ja ihaninta maailmassa!!! Tälläistä rakkautta en olisi ikimaailmassa voinut kuvitella!!! Tokikaan kaikille ei näin käy ja siinä ei ole mitään väärää. Jokainen tóimii kuten parhaaksi näkee, mutta itse sanoisin että jos on pienikään aavistus että "mitä jos..", niin go for it!! Varsinkin yhden lapsen kanssa on niin helppoa ja pääsee elämään lähes tulkoon DINK elämää, etenkin jos on hyvät turvaverkot. Itse emme ole niitä edes juurikaan käyttäneet, koska tuntuu tyhjältä ja onnettomalta jos tyttö on jossain hoidossa. :)