Miksi luopua DINK-elämästä?

Ei kannata tehdä lapsia vain miehen mieliksi. Pitää ajatella lasta eikä miehen halua, lapsella ei ole velvollisuutta syntyä perheeseen, jossa vain toinen vanhempi toivoo lasta... Lapseen pitää olla 100% sitoutunut. Aika huono lähtökohta, jos äiti ei halua lasta mutta tekee sen "miehen mieliksi".

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:17"]

Mä en usko, että lapset ovat kenenkään avioeroa aiheuttaneet - kyllä se asia on ihan vanhempien hallussa!

[/quote]

Meinaat, että ihmiset ihan sattumalta eroavat todennäköisimmin, kun lapsi on alle kaksivuotias? Ei ole mitään syy-yhteyttä lisääntymisen ja eron välillä?

Voi saada lapset ja matkustella ja nauttia elämästä.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:18"]

AP, ikäisesi vapaaehtoisesti lapsettomat eivät ole parhaita kertomaan, kannattaako s a a d a lapsi vai ei. Kysy asiaa 60-80-vuotiailta naisilta, joilla ei ole lapsia. Ja jos olet (noinkin) varma, ettet lapsia halua, niin lakkaa notkumasta vauva-lehden palstalla ja vatvomasta asiaa. Tilaa vaikka matka lapsettomaan matkakohteeseen. Ja muuten, en mäkään tykkää toisten lapsista. Ammattini on opettaja ja olen neljän lapsen äiti.

[/quote]

Huono ratkaisu kysyä 60-80-vuotiailta, koska nykysukupolvi on ensimmäinen, joka voi oikeasti tehdä asiassa valinnan. 60-80-vuotiaat ovat lapsettomia, koska eivät saaneet miestä tai jompikumpi puolisoista oli hedelmätön. Ymmärrettävästi heissä lapsettomuus voi aiheuttaa katkeruutta.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:18"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:04"]

Vanhemmuus ei ole kaikkia varten ja on pelkästään viisasta luopua siitä, ellei tunne siihen mitään sisäistä kaipuuta.

Jos haluat vastauksen siihen, mitä vanhemmuus antaa, kannattaa sitä ajatella jonkinlaisena vaihtokauppana; hetkellisesti elämänpiiri kapenee, mutta tunne-elämä ja ajatusmaailma syvenee. Itselläni on ainakin tunne siitä, että koen paljon vaikka näennäisesti arjessani ei tapahdu paljon. Lasten kanssa tunteet ovat syvempiä ja intensiivisempiä (ikään kuin olisi vastarakastunut!). Saman päivän aikana voin tuntea pelkoa, onnea, nauraa katketakseni, raivostua, tuntea käsittämätöntä ylpeyttä.. Ihanaa ja väsyttävää!

Lasteni kautta elän myös tavallaan uusiksi oman lapsuuteni. Oikeastaan uudelleen tulkitsen ja sitä ja vanhempiani sitä mukaa kuin lapseni kasvavat. Monissa asioissa ymmärrän vanhempiani paremmin, monessa asiassa joudun myös kyseenalaistamaan heidän valintojaan. Tämä tuntuu eheyttävältä.

Rakkauden määrä on lisääntynyt elämässäni. Tuntuu hyvältä olla todella rakastettu usean ihmisen taholta. Itsekästä, mutta tuntuu ihan pirun hyvältä.

Vanhemmuus ei ole välinelaji, vaan olosuhdelaji. Ainakin minulle. Tarvitsen paljon turvaa, että voin olla hyvä äiti. Tarvitsen hyvän puolison, kestävän ja pitkän liiton, taloudellista turvaa ja samassa elämäntilanteessa olevien viisaiden ystävieni tukea. Näiden avulla koen onnistuvani äitiydessä, ja tekee kaikki muut onnistumiseni tai epäonnistumiseni oikeastaan aika yhdentekeviksi.

[/quote]

Hyvä vastaus, kiitos tästä!

Itse luulen saavani äärimmäisen haastavasta urastani kaiken tämän luettelemasi, tai ainakin suurimman osan. Paitsi tuon useiden ihmisten taholta tulevan rakkauden. Mutta miehenikin rakkaus on minulle jo niin suurta ja ihmeellistä, että suorastaan pelottaa ajatus siitä että minua rakastaisi vielä useampi.

Olipa kuitenkin kiva lukea tuollaisia ajatuksia äitiydestä! Tekstistä tulee voimakkaasti sellainen kuva, että olet erinomainen äiti.

t. 28

[/quote]

Kiitos lämpimistä sanoistasi, niistä tuli hyvä mieli :)

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:18"]Ja muuten, en mäkään tykkää toisten lapsista. Ammattini on opettaja ja olen neljän lapsen äiti.

[/quote]

Annoin sulle vahingossa yläpeukun, mutta tämän lauseen takia olisit ansainnut alapeukun. Toivottavasti opetat vain aikuisia.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:17"]

Mä en usko, että lapset ovat kenenkään avioeroa aiheuttaneet - kyllä se asia on ihan vanhempien hallussa!

[/quote]

Meinaat, että ihmiset ihan sattumalta eroavat todennäköisimmin, kun lapsi on alle kaksivuotias? Ei ole mitään syy-yhteyttä lisääntymisen ja eron välillä?

[/quote]

En ole se jolta kysyt, mmutta syy-yhteys ei todellakaan ole lisääntyminen-ero, vaan väärä lisääntyminen-ero. Väärällä tarkoitan mm. väärää puolisoa, ajankohtaa, motiiveja. Lasta on turha syyttää omista virheistään!

<3 DINKKUILU <3 

ps. vihaan lapsia

[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 15:33"]ei ole pikku juttu tehdä "elämänsä tärkeimmässä päätöksessä" eri tavalla kuin 90 % muista ihmisistä. Jos ei hanki lapsia, elämä tulee kuitenkin menemään aika erilaisia latuja kuin useimmilla ystävillä ja sukulaisilla.

[/quote]

Mitä tällä oikeastaan tarkoitetaan? Jos minulla olisi lapsi, niin joo, joutuisin viemään häntä tarhaan aamuisin ja työpäivän jälkeen hakemaan taas kotiin, istuskelemaan välillä leikkipuiston hiekkalaatikolla tms., mutta eikai tuo niin ihmeellistä ole.

Nyt yksineläjänä menen aamulla töihin ja illalla tulen kotiin ruokakaupan kautta ja sitten olen kotosalla netin tai tv:n ääressä. En minä tee mitään erikoisia sinkkujuttuja, joiden perusteella "elämäni kulkee eri latuja kuin perheellisillä".

Jo otsikon kysymyksen muotoilu "Miksi luopuisin" paljastaa, että ei, sinun ei kannata tehdä lapsia. Lapsia pitää haluta palavasti ja heidät pitää ottaa ilolla vastaan, jotta hommassa on yhtään mitään järkeä. Ei todellakaan kannata hankkia, jos ei lapsia oikeasti palavasti halua. Kaikkia naisia ei ole tarkoitettu äideiksi.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:34"][quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:18"]Ja muuten, en mäkään tykkää toisten lapsista. Ammattini on opettaja ja olen neljän lapsen äiti.

[/quote]

Annoin sulle vahingossa yläpeukun, mutta tämän lauseen takia olisit ansainnut alapeukun. Toivottavasti opetat vain aikuisia.

[/quote] Ei Se, etten tykkää toisten lapsista tarkoita, ettenkö olisi ihan hyvä opettaja, joka todellakin välittää ja haluaa kaikkien oppilaidensa parasta. Tarkoitan, etten tunne äidillisiä tykkäämistunteita muiden lapsia kohtaan. Se lienee ihan normaalia. :)

[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 02:38"]Lapsia ei ole pakko hankkia, jos ei niitä halua ja nauttii elämästään ilman. Siitä ei tarvitse tuntea ollenkaan syyllisyyttä....vaikka jotkut siitä syyllistää yrittävätkin

[/quote]

Juuri näin.

T. Neljän lapsen isä, joka totta tosiaan toisinaan kaipaa aikaa jolloin oli vain kahdestaan vaimon kanssa.

[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 02:54"]Olen täysin varma, että hankit lapsia. Vaikutat juuri sellaiselta ihmiseltä, joka on kovin kilpailuhaluinen ja materialistinen. Sinä et kerta kaikkiaan kestä sitä, jos joku katsoo sinua alaspäin koska sinulla ei ole lapsia. Haluat kuulua joukkoon ja olla paras. Lupaan sinulle, että hankit lapsia ja että sinusta tulee yksi kovimmista kilpavarustelumutseista ikinä.

[/quote]

Hyvin sanottu! Tämä tulee mieleen näistä kolmekymppisistä vinkujista. En suosittele AP:lle lapsia. Keskity mieheesi ja itseesi ilman häiritseviä lapsia.

En epäile hetkeäkään, etteikö elämä olisi rikasta ja onnellista perheellisenäkin. Yhtä lailla se on kuin sinkkuna tai dinkkunakin, eri tavalla vain. Minä ajattelen joskus, kuinka varmaan olisi ihan mukavaa istua leikkipuistossa, vetää lasta pulkassa kauppareissulla tai käydä vaikka uimahallissa lomalla. Ihan tavallisia juttuja. Kyse ei ole siitä, etteikö lapsen kanssa voisi matkustaa tai käydä ravintoloissa, vaan isommista asioista. Minä pelkään elämäni muuttuvan epämiellyttäväksi, kun koko ajan olisi huolehdittava jostakusta toisesta. Lasta on ruokittava säännöllisesti, vaihdettava vaippa, opetettava potalle, vahdittava, ettei laita roskia suuhun. Lapsi voi herättää aikaisin aamulla tai vaikka keskellä yötä. En saisikaan tehdä oman pääni mukaan, vaan koko ajan olisi otettava huomioon joku toinen. Se on se suuri muutos, jonka takia ainakaan minä en halua lasta.

En viittaa tämän ketjun kirjoittajiin, mutta huvittavin väite, jonka olen kuullut eräältä lapsiperheelliseltä on se, ettei lapsi muka muuttaisi mitään. Kyllähän se muuttaa koko elämänmenon. Useimpien mielestä parempaan suuntaan, mutta joidenkin mielestä huonompaan.

t. 26

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:55"]

En epäile hetkeäkään, etteikö elämä olisi rikasta ja onnellista perheellisenäkin. Yhtä lailla se on kuin sinkkuna tai dinkkunakin, eri tavalla vain. Minä ajattelen joskus, kuinka varmaan olisi ihan mukavaa istua leikkipuistossa, vetää lasta pulkassa kauppareissulla tai käydä vaikka uimahallissa lomalla. Ihan tavallisia juttuja. Kyse ei ole siitä, etteikö lapsen kanssa voisi matkustaa tai käydä ravintoloissa, vaan isommista asioista. Minä pelkään elämäni muuttuvan epämiellyttäväksi, kun koko ajan olisi huolehdittava jostakusta toisesta. Lasta on ruokittava säännöllisesti, vaihdettava vaippa, opetettava potalle, vahdittava, ettei laita roskia suuhun. Lapsi voi herättää aikaisin aamulla tai vaikka keskellä yötä. En saisikaan tehdä oman pääni mukaan, vaan koko ajan olisi otettava huomioon joku toinen. Se on se suuri muutos, jonka takia ainakaan minä en halua lasta.

En viittaa tämän ketjun kirjoittajiin, mutta huvittavin väite, jonka olen kuullut eräältä lapsiperheelliseltä on se, ettei lapsi muka muuttaisi mitään. Kyllähän se muuttaa koko elämänmenon. Useimpien mielestä parempaan suuntaan, mutta joidenkin mielestä huonompaan.

t. 26

[/quote]

Muuttaa, muuttaa mutta vain muutamiksi vuosiksi :) Oletko kuullut tutkimuksista, joiden mukaan lasten antama onnellisuus alkaa näkyä vanhemmissa kun lapset ovat vanhempia? Kaikkien tutkimusten mukaan 50-60-vuotiaana onnellisimpia ovat lapselliset ihmiset, he joilla on aikuisia lapsia. Eivät he joilla ei ole lapsia. Vaikka lapsettomat ovat tutkimusten mukaan jonkin verran onnellisempia kuin lapselliset pikkulapsivaiheessa, tämä muuttuu päälaelleen lasten kasvaessa.

En jaksanut lukea kaikkia kommentteja läpi, mutta olen 100% varma, että ap:lla on viimeistään 5 vuoden kuluttua vähintään yksi lapsi.

Hyvä ap. Vaikutat älykkäältä ihmiseltä, joka pohtii elämänsä valintoja, toisin kuin ne, jotka tekevät niitä sen kummemmin miettimättä. Maailmassa on ihan liikaa niitä, jotka tekevät lapsen vauvakuumeen kourissa. Vauvakin kasvaa, kehittyy uhmaikäiseksi, valvottaa, kiukuttelee, tulee murrosikään, teiniksi.. Tunnen naisia, joiden vauvakuume on "pakottanut" heidät lisääntymään, vaikka sisimmässään tietävätkin, etteivät sitten kestäkään sitä arkea.

Pahinta, mitä lapsista haaveileva voi tehdä, on hankkia lapsi suhteeseen, jonka toinen osapuoli ei halua lasta, vaan on selkeästi halukas elämään mainitsemaasi dink- elämää. Lapsi ei voi valita vanhempiaan, ja liian moni ihminen luottaa siihen, että "kyllä se mieli muuttuu". Mutta näin ei aina käy.

Lapsi on vastuullasi aina. Häntä on rakastettava silloinkin, kun hän on raivostuttava ja ärsyttävä. Miehen tai vaimon voi lempata; lapsesta on huolehdittava. Muiden painostuksesta ei sinun kannata välittää.

Näen paljon perheitä, joissa lapsi on hankittu statuksen vuoksi, jonkinlaisen perheidyllin saamiseksi, korvaamaan ehkä sitä omaa, rikkonaista avioerolapsuutta. Tuttavan perheessä näin taitaa olla. Hänen vaimonsa elättelee kiiltokuvamaista perheidylliä. Lapset on aina somasti puettu, julkisesti liikkuessa esitetään ihanaa, harmonista yhdessäoloa, mutta totuus on, että muut hoitavat nämä lapset. Isovanhemmat viettävät lasten kanssa enemmän aikaa kuin vanhemmat. Kun lapset tulevat koulusta, heidät viedään isovanhemmille ja perjantai-iltana viikonlopuksi, ja sunnuntaina haetaan pois. Ei vain kestetä sitä arkea.

Maailmassa on jo tarpeeksi lapsia, joita ei rakasteta. Heille pitäisi löytää turvallinen koti. Jospa kokeilisit ensiksi huolehtia lapsista tukiperheen muodossa? Tekisit vaikka jotain vapaaehtoistyötä?

Minulla on lapsi. Rakastan häntä elämää enemmän, enkä ikinä voisi kuvitella hylkääväni häntä. Mikään materia ei ikinä korvaa lastani. Se, että haluat viettää leppoisaa aikuisen elämää ei ole huono valinta. Se, että tekisit lapsen "koska muillakin on / koska kuuluu tehdä", se olisi huono valinta. Itse en tule saamaan enempää lapsia, mutta koska rakastan lapsia yli kaiken, ja mieheni samoin, olemme päättäneet antaa rakkauttamme myös muiden lapsille tukiperhetoiminnan ja mahdollisesti myös sijaisperhetoiminnan muodossa. Jossain on aina joku, joka tarvitsee huolenpitoa.

Nauti työsi hedelmistä ja avio-onnestasi ihan täysin rinnoin. Jos olet nyt onnellinen, ei kannata ruveta riskeeraamaan. If it ain't broken, don't fix it. Tuo lause pätee elämässä aika moneen asiaan. Et ole itsekäs, päinvastoin. Osoitat harvinaista kypsyyttä, kun tajuat jo tässä vaiheessa elämää, että olet löytänyt paikkasi. Lapselle pitää olla "tilaus" sisimmässä.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:47"]

[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 02:38"]Lapsia ei ole pakko hankkia, jos ei niitä halua ja nauttii elämästään ilman. Siitä ei tarvitse tuntea ollenkaan syyllisyyttä....vaikka jotkut siitä syyllistää yrittävätkin

[/quote]

Juuri näin.

T. Neljän lapsen isä, joka totta tosiaan toisinaan kaipaa aikaa jolloin oli vain kahdestaan vaimon kanssa.

[/quote]

Mukava huomata, että joku uskaltaa olla rehellinen.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 17:24"]Psykologiset analyysit meistä onkin näköjään jo tehty, joten ei siitä sen enempää. Raportoitakoon kuitenkin vielä, että jouluna äitini koetti herätellä vauvakuumetta työntämällä siskon lapsia syliin. Ihan kivoja tyyppejä, mutta ei tullut kyllä yhtään sellainen olo, että pitäisi omia hankkia. Sen sijaan joulusta jäi erittäin vahva fiilis siitä, miten nämä perhejuhlat ovat enemmän muiden juttu. Mies oli myös hyvin helpottunut, kun pääsimme taas oman kodin rauhaan. 

Olisi kyllä kamala juttu, jos iskisi jokin vauvakuume tai muu hormonihäiriö. Pahimmillaan se rikkoisi suhteen, ja minusta tulisi onneton yksinhuoltajaäiti. -ap

[/quote]

Sitä en tajua miksi täällä pitää roikkua kyselemässä asioista jotka on jo päättänyt etukäteen. Lähde vaikka matkalle

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:58"]

Muuttaa, muuttaa mutta vain muutamiksi vuosiksi :) Oletko kuullut tutkimuksista, joiden mukaan lasten antama onnellisuus alkaa näkyä vanhemmissa kun lapset ovat vanhempia? Kaikkien tutkimusten mukaan 50-60-vuotiaana onnellisimpia ovat lapselliset ihmiset, he joilla on aikuisia lapsia. Eivät he joilla ei ole lapsia. Vaikka lapsettomat ovat tutkimusten mukaan jonkin verran onnellisempia kuin lapselliset pikkulapsivaiheessa, tämä muuttuu päälaelleen lasten kasvaessa.

[/quote]

En ole kuullut tutkimuksista, mutta uskon kyllä, että näin on. Karkeasti sanoen voisi ehkä todeta, että se raskain pikkulapsiaika on tavallaan sijoitus tulevaisuuteen? Toisaalta myös aikuisista lapsista on huoli. Hyvästä kotikasvatuksesta huolimatta kaikista kun ei kasva valioyksilöitä. Ehkä keski-ikäiset lapsettomat murehtivat sitä, etteivät he ottaneet selvää, olisivatko he saaneet lasta ja jos olisivat, minkälaista se olisi ollut. Kuusikymppisenä voi olla aikaa ja kiinnostusta lastenlasten kanssa puuhailuunkin. Tai sitten ei.

t. 26