"Kun teillä alkaa jo ikääkin olla..." OLEN 26v!

Onko ainoat vaihtoehdot biologinen lapsi 26-vuotiaana ja adoptiolapsi 48-vuotiaana? Ehkäpä elämä ei ole niin mustavalkoista. Jos ei 26-vuotiaana halua lasta, ainoaksi vaihtoehdoksi ei  jää adoptiolapsi lähes 50-vuotiaana. Vaihtoehtoja kun tässä elämässä on yleensä enemmän kuin joko tai.

Minä olen saanut lapset 24- ja 27-vuotiaina, omassa tuttavapiirissäni ensimmäisenä. En siltikään ymmärrä mustavalkoista ajattelua kummaltakaan puolelta. Minulle perheen perustaminen on ollut aina se ykkösjuttu, vaikka olen myös korkeasti koulutettu ja pitänyt oman alani töistä. Lapsettomuus olisi ollut minulle suuri tragedia, joten päätimme aloittaa nuorena. En kuitenkaan koe missään nimessä, että kolme- tai nelikymppinen olisi liian vanha äidiksi. Nämä kaksi lasta riittävät meille toistaiseksi, mutta ei ole lainkaan poissuljettu, ettemmekö saisi lapsia lisää 10 vuoden säteellä.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 20:55"]Ei kaikille ole Maailman Tärkein Asia saada lapsia. Monet haluavat nauttia aikuiselämästään ensin, ja jos se lisää lapsettomuuden riskiä pari prosenttia, se on hyväksyttävissä.

[/quote]

Täähän on ihan OK. Mun mielestä läheskään kaikkien ei tarvitse saada omia lapsia muutenkaan. Mutta silti minusta voi ihan hyvin tunnistaa ikäänkuin faktan, että naisen hedelmällinen ikkuna on siihen nelikymppiseen saakka. Minusta on ihan OK saada lapsia aikaisin tai myöhään. Tämä ei minusta ole moraalinen kysymys.

Hedelmällisin ikäsi on just nyt, sen takia "ikää alkaa olla", jos vielä lykkäätte. Biologiahan ei muutu,v aikka elämäntyyli muuttuisikin.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 21:46"]Tuota samaa "kun teillä alkaa olla jo ikääkin" -painostusta on alkanut tulla vähän joka puolelta. Joo, ollaan oltu yhdessä jo 8 vuotta ja varmaan muiden mielestä valmiita. Tympii ja nyppii kaikenlainen "herättely", kun lisääntyminen nyt on niin yksityinen ja oma asia etten halua joutua kommentoimaan siitä yhtään mitään kenellekään ulkopuoliselle. Olen tietoinen iästäni, kiitos vain.

Kohta tulen varmaan lipsauttaneeksi utelijoille ja painostajille että ei ole lapsia vähään aikaan tiedossa kun ei seksiä edes harrasteta vielä. Voivat sitten lakata vinkkaamasta ehkäisyn poisjättämisestäkin.

[/quote]

Missä pumpulissa teitä on oikein pidetty, kun ei mitään kärsi sanoa eikä mitään kestä?

[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 21:46"]Tuota samaa "kun teillä alkaa olla jo ikääkin" -painostusta on alkanut tulla vähän joka puolelta. Joo, ollaan oltu yhdessä jo 8 vuotta ja varmaan muiden mielestä valmiita. Tympii ja nyppii kaikenlainen "herättely", kun lisääntyminen nyt on niin yksityinen ja oma asia etten halua joutua kommentoimaan siitä yhtään mitään kenellekään ulkopuoliselle. Olen tietoinen iästäni, kiitos vain.

Kohta tulen varmaan lipsauttaneeksi utelijoille ja painostajille että ei ole lapsia vähään aikaan tiedossa kun ei seksiä edes harrasteta vielä. Voivat sitten lakata vinkkaamasta ehkäisyn poisjättämisestäkin.

[/quote]

Missä pumpulissa teitä on oikein pidetty, kun ei mitään kärsi sanoa eikä mitään kestä?

[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 20:56"]

Minä raasu uskoin, että kolmikymppisenä olisi vaikeampi raskautua. Nyt odotan viidettä vauvaa, ikää 38-vuotta. Tämäkin sai alkunsa varmoina päivinä. Vain yksi raskauksistani on ollut suunniteltu. On liene ymmärrettävää, etten ymmärrä ollenkaan puheita alentuneesta hedelmällisyydestä.

[/quote]

Taisit ymmärtää koko ketjun väärin, täällä ei varsinaisesti keskustella sinun hedelmällisyydestäsi ja mitä siitä voi päätellä.

Ymmärrän, jos joku haluaa hankkia lapsensa ns. vanhemmalla iällä kolme-nelikymppisenä. Sitä en ymmärrä, että ihmisille ei kerrota riskejä mitä asiaan liittyy. Mitä vanhemmaksi odottaa, sitä todennäköisemmin jää lapsettomaksi. Kaikki raskaus- ja synnytyskomplikaatiot että lapsen kehitysvammat (kromosomiviat) kasvavat äidin iän kasvaessa. Tämä on fakta ja jokaisen lapsensaantia lykkäävän tulisi se tiedostaa. Voi spekuloida riskeillä ja prosenteilla, mutta aina jonkun kohdalla tämä riski realisoituu ja käy sellaista, mitä aiemmin ei olisi käynyt.

Ai ei kerrota riskeistä? Joka paikassa nuorille naisille toitotetaan, että riskit kasvavat. Aivan suhteetonta vouhkausta, sillä riskien kasvu on käytännössä niin vähäistä, että on aivan törkeää väittää, että 26-vuotiaalla olisi kiire. Ei ole. Tästä on olemassa tutkimuksia toisensa perään. Jos ihminen on 26-vuotias, ei ole mikään pakko hankkia lapsia sen vuoksi, ettei niitä muka voisi vaikkapa 30-vuotiaana saada.

Jos on pitkäaikainen parisuhde ja perusasiat kunnossa niin mitkä asiat sitten muuttuvat niin radikaalisti 26v->30v että sitten 30-vuotiaana voi sitä lasta alkaa "hankkia" mutta ei mitenkään 26v:nä? Vai onko tässä taustalla jonkinlainen kummallinen ajattelu että sitten kun on äiti niin ei voi enää olla itsenäinen eikä käydä töissä eikä baareissa eikä mitään vaan haluaa elää sitä omaa elämää ennen kuin hukuttautuu siihen äitiyden mustaan aukkoon?

Kolmen lapsen äitinä voin kertoa että myös lasten kanssa voi pitää kiinni itsestään, siitä kuka minä olen, ja myös olla olemassa itseään varten eikä pelkkiä lapsia varten. Lapset ovat yksi osa elämää, ei koko elämä. Vaikka toki minulle kaikista rakkainta ja tärkeintä, mutta silti elämässäni on muutakin.

Olen siitä huolissani että tämmöisen äitiys on elämäni -ajatusmaailman vallitessa monet siirtävät lapsen saantia eteenpäin "vääristä syistä".

Tällä palstalla on törkeää riskien vähättelyä, mm. sinun toimestasi. On se kumma, kun lääkärit ja asiantuntijat, joiden haastatteluja ja artikkeleita löytyy satoja internetistä pikaisella googlauksella, kaikki kehottavat hankkimaan lapsen aikaisin jos mahdollista. Väestöliiton lääkäri kehoittaa "laittamaan pullat uuniin alta kolmekymppisenä", koska niin moni jää lapsettomaksi, kun asiaan herätään kolmenkympin kieppeillä. Tällä palstalla kuitenkin selitetään, että riskit ovat minimaalisia vastoin lääketieteen käsitystä! Kaikki riskit kasvavat äidin iän myötä. Riski siihen ettei tule raskaaksi, saa keskenmenon, lapsella on kehitysvamma tai vaikea rakennevika, aivan kaikki. Ei ketään kannata kannustaa lykkäämään lasten tekoa, jos elämäntilanne on otollinen lapselle jo aiemmin!

Etkö 86 mitenkään voi tajuta, että kaikki eivät 26-vuotiaana yksinkertaisesti halua vielä lasta. Ihan kuten jotkut eivät halua 20-vuotiaanakaan, vaikka olisi parisuhde kunnossa ja puitteet kohdallaan.

Itse en olisi halunnut lasta 26-vuotiaana, mutta sain kolmekymppisenä sitten kaksi lasta. 26-vuotiaana halusin matkustella ilman lasta, käydä töissä ja elää nuoren työssäkäyvän aikuisen elämää. Kun sain sitä kylläkseni, aloin kaivata lapsia.

Ja ymmärrätkö, että yksilön kohdalla joku riski voi tuntua pieneltä, mutta siinä ikäluokassa se on suuri. Riski realisoituu eli tulee todeksi aina jonkun kohdalla. Joku ei saa lasta, toinen käy vuosien lapsettomuushoidot, kolmas synnyttää kromosomihäiriöisen lapsen, neljäs lapsen jolla ei ole munuaisia, viides lapsen jola on vakava sydänvika, kuudes lapsen jolla on monimuotoinen kehityshäiriö, seitsemäs synnyttää kolme kuukautta etuaikaisen lapsen, kahdeksannen lapsi menehtyy kohtuun ennen synnytystä yms. kaikki asioita joita on enemmän ikääntyvillä synnyttäjillä. Vaikka riski ei yhden asian suhteen olisi suuri, kun riski kaikkiin ongelmiin ja komplikaatioihin kasvaa se onkin yhtäkkiä aika suuri, koska jotain yhä todennäköisemmin on pielessä.

Kun sinulla on esim. 2000 riskiä, joihin sinulla on kaikkiin 0,2% mahdollisuus ei se tunnukaan enää niin pieneltä riskiltä.

Lääketieteelliset faktat osoittavat, että kolmekymppinen on hedelmällisessä iässä ja hedelmällisyys heikkenee hyvin vähän 35 vuoteen mennessä. Sen jälkeen lasku nopeutuu, mutta vielä 40-vuotiaista suurin osa voi tulla raskaaksi. Aivan tuoreen tutkimuksen mukaan 30-34-vuotiaiden hedelmällisyys oli jopa parempi kuin alle 25-vuotiaiden.

Väestötasolla toki on merkitystä, saadaanko lapset myöhään vai aikaisin, mutta yksilötasolla riskien muuttuminen vaikkapa 26 vuoden ja 30 vuoden välillä on niin olematonta, ettei sen perusteella tarvitse pykätä lapsia liian aikaisin vastoin tahtoaan.

Esimerkiksi 35-vuotias saa terveen lapsen reilusti yli 99-prosenttisella todennäköisyydellä. Hirveää, miten kukaan uskaltaa! Jokaisen täytyy ruveta lisääntymään heti kun kuukautiset alkavat.

Niin, riski esim. lapsettomaksi jäämiseen on pieni. Mutta kun KAIKKI riskit kasvavat, ei se ole enää niin pieni asia. Riski kaikkiin lapsen kehityshäiriöihin, epämuodostumiin ja rakennepoikkeavuuksiin kasvaa. Suomessa syntyy vuosittain noin 60 000 lasta ja heistä 1000:lla on sydämen rakennevika. Syntyy lapsia, joilla ei ole silmiä tai puuttuu munuainen, yms. Näitä kaikkia syntyy enemmän vanhemmille äideille.

Korjaan: runsaat 500 sydänvikaista lasta syntyy vuodessa.

Määrällisesti eniten vammaisia lapsia syntyy nuorille äideille. 1000 lasta, jolla sydämen rakennevika on reilua liioittelua, ellei lasketa mukaan harmittomat viat, jotka korjautuvat itsestään. Niitäkin esiintyy kaiken ikäisten äitien lapsilla. Merkittävästi ikäsidonnainen vammaisuuden laji on kromosomivirheet, ja niiden todennäköisyyskin on esimerkiksi 35-vuotiaalla äidillä prosentin kymmenyksiä. Terveen lapsen todennäköisyys on huikeasti suurempi. Yksilötasolla riskien kasvu on niin vähäistä, ettei sillä ole mitään merkitystä.

Pointtini on, että kun kaikkien poikkeavuuksien riski kasvaa.

Esim. sydämen rakennevian todennäköisyys kaksinkertaistuu, downin syndrooman tod.näk, kaksinkertaistuu, monimuotoisen kehityshäiriön tod.näk. kolminkertaistuu (on noin 10 kehityshäiriötä, joiden yleisyys liittyy äidin ikään), sisäelinrakennepoikkeavuuksien tod.näk. puolitoistakertaistuu, virtsateiden rakennevian riski,ymym.. vaikka yksi riski ei tunnu suurelta, mutta kun kaikkien näiden ongelmien määrä yleensä moninkertaistuu äidin iän kasvaessa, on määrä lopulta aika suuri. Yksittäisen riskin kasvu 0,03-> 0,007 voi tuntua mitättömältä, mutta kun kaikki riskit kasvavat ei se ole enää niin pieni luku. Ette taida edes tietää kuinka vammaisia ja rakennevioista syntyviä lapsia Suomessa hoidetaan.

[quote author="Vierailija" time="24.12.2013 klo 13:07"]

Määrällisesti eniten vammaisia lapsia syntyy nuorille äideille. 1000 lasta, jolla sydämen rakennevika on reilua liioittelua, ellei lasketa mukaan harmittomat viat, jotka korjautuvat itsestään. Niitäkin esiintyy kaiken ikäisten äitien lapsilla. Merkittävästi ikäsidonnainen vammaisuuden laji on kromosomivirheet, ja niiden todennäköisyyskin on esimerkiksi 35-vuotiaalla äidillä prosentin kymmenyksiä. Terveen lapsen todennäköisyys on huikeasti suurempi. Yksilötasolla riskien kasvu on niin vähäistä, ettei sillä ole mitään merkitystä.

[/quote]

Laitapas yksikin linkki tai tutkimus väitteesi todeksi. On totta, että alle 16-vuotialle ja yli 35-vuotiaille syntyy eniten vammaisia, mutta nuorille alle kolmekymppisille niitä syntyy vähiten.