Mitä virkaa on kirjallisuuden tai taiteen tutkijoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjallisuudessa ja taiteessa ihminen nousee kaikkein lähimmäksi omaa ihmisyyttä. Nautimme abstraktioista, mitä hienompaa voisi eläinlaji saavuttaa? Lisäksi olevaisuuden päämäärä on silloin poissa maallisesta aherruksesta ja rahasta, molemmat yhtä tarpeettomia ihmislajin keksintöjä mutta paljon tylsempiä kuin kirjallisuus ja taide.

En minä vastusta taidetta, vaan pidän (jostakin) taiteesta. En vain ymmärrä miksi joukolla tutkijoita pitäisi olla teorioita, joiden perusteella he tarkastelevat teoksia. Miksi teos ei saa olla sellaisenaan ihan ilman, että joku muu kuin ap-tekijä on sanonut (jos sitä on huvittanut sanoa) mitä se meinaa. Ei toisella ole oikeutta alkaa teoksia tulkitsemaan oman mielensä mukaan ja näkemään niissä asioita joita niissä ei ole.

Montakos näiden tutkijoiden kirjoittamaa vertaisarvioitua artikkelia olet lukenut?

Vastaan hänen puolestaan: En tiedä, mikä on vertaisarvio. Artikkelista olen ehkä joskus kuullut. Niitä on mm. Seiskassa. 

Eikö tällainen taiteen tutkiminen ole enemmän politiikan tekoa? Että kuka saa sanoa mitä ja mistä, jonkinlainen intersektionaalisen fasismin jatke?

Vierailija kirjoitti:

Taidehistoria on minusta äärimmäisen mielenkiintoista. On mielenkiintoista löytää esimerkiksi symboleja, jotka matkaavat ajassa ja paikassa kulttuurista toiseen. Yksi esimerkki on esimerkiksi miksi EU:n lippu on juuri sellainen kuin se on. Sininen ja tähdet. 

Kivat sinulle. Toisaalta se voisi olla vain yötaivas tähtineen ilman mitään merkitystä (Mikäli sille ei ole kerrottu merkitystä) tai ihan toinen merkitys (kerrottu toinen merkitys). Sitten 100 muun versioima ja ideoima merkitys, jolla ei ole mitään tekemistä halutun merkityksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjallisuudessa ja taiteessa ihminen nousee kaikkein lähimmäksi omaa ihmisyyttä. Nautimme abstraktioista, mitä hienompaa voisi eläinlaji saavuttaa? Lisäksi olevaisuuden päämäärä on silloin poissa maallisesta aherruksesta ja rahasta, molemmat yhtä tarpeettomia ihmislajin keksintöjä mutta paljon tylsempiä kuin kirjallisuus ja taide.

En minä vastusta taidetta, vaan pidän (jostakin) taiteesta. En vain ymmärrä miksi joukolla tutkijoita pitäisi olla teorioita, joiden perusteella he tarkastelevat teoksia. Miksi teos ei saa olla sellaisenaan ihan ilman, että joku muu kuin ap-tekijä on sanonut (jos sitä on huvittanut sanoa) mitä se meinaa. Ei toisella ole oikeutta alkaa teoksia tulkitsemaan oman mielensä mukaan ja näkemään niissä asioita joita niissä ei ole.

Nimenomaan on. Taiteen olennainen elementti on tulkinnanvapaus. Kysytpä keneltä tahansa taiteilijalta tuo nousee muodossa tai toisessa aina esille. Taide ei ole objektiivinen totuus, vaan jokainen taiteen kokija tulkitsee sen omista lähtökohdistaan käsin. 

No eihän ole. Taiteilija piirtää tai kirjoittaa jotain kivaa ja positiivista  ja tutkija vääntää sen teorioidensa kautta surulliseksi ja negatiiviseksi. Siinähän teoreetikko tuhoaa teoksen.

Joo, hirveän kiva ja positiivinen esimerkiksi sellainen teos kuin Lemminkäisen äiti. Tosi kivasti piirrettykin. 

Taiteen tutkimuksessa ei tutkita pelkästään teosta itseään, vaan myös sen syntyolosuhteita, miten ympäröivä maailma on vaikuttanut sen muotoutumiseen ja miten tuo teos on edelleen vaikuttanut ihmisiin ja heidän toimintaansa, ajatuksiinsa ja asenteihinsa. Harva taiteilija elää tyhjiössä, vaan vuorovaikutus kulkee kahteen suuntaan. Yksinkertaistettuna tutkimuskohteena on siis koko kulttuuripiiri, sitä vain tarkastellaan taiteeseen painottuen.

Taide on ihmisten luomaa, ja siten se ei ole irrallaan yhteiskunnasta, laajemmasta kulttuurisesta kontekstista, historiallisesta aikakaudesta jne.

Jos kirjallisuuden ja taiteen tutkiminen on mielestäsi turhaa, leikittelepä hetki sellaisella ajatuksella, että kvalitatiivinen tutkimus lopetettaisiin kokonaan. Jäisikö tieteen kentältä jotain olennaista pois?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisenä olemisen tutkailulla on satatuhatvuotiset perinteet. Yhtä hyvin voisi kysyä, että mitä hyötyä on musiikista, taiteesta, kirjallisuudesta, elokuvista, tanssista, peleistä, urheilusta.

Kaikissa niissä toimii sama markkinavoimien laki: niistä maksetaan koska joku tai jotkut ovat niistä kiinnostuneita. Vaikka se et ehkä ole juuri sinä, se ei tarkoita etteikö joku muu voisi olla kiinnostunut.

Taide ei ole syntynyt toisen viihteeksi, vaan ihmisen halusta toteuttaa itseään.

Monet näistä tutkijoiden työpaikoista on verorahoilla maksettavia. Hyöty voi olla kyseenalainen. On toki muutama loistava esimerkki alan asiantuntijoista, jotka elättävät työllään itsensä. Antiikkikauppa esim.

Muutenkin maksamme liikaa erilaisista suojatyöpaikoista. No eipä niissä tarvitse ymmärtää sitten yritystoiminnasta ja kassatulovirrasta mitään. Menkääpä ihmiset yksityisiin yrityksiin töihin vaikka pienemmälläkin palkalla. Opitte jotain tulostavoitteista ja työnteosta.

Vierailija kirjoitti:

Taiteen tutkimuksessa ei tutkita pelkästään teosta itseään, vaan myös sen syntyolosuhteita, miten ympäröivä maailma on vaikuttanut sen muotoutumiseen ja miten tuo teos on edelleen vaikuttanut ihmisiin ja heidän toimintaansa, ajatuksiinsa ja asenteihinsa. Harva taiteilija elää tyhjiössä, vaan vuorovaikutus kulkee kahteen suuntaan. Yksinkertaistettuna tutkimuskohteena on siis koko kulttuuripiiri, sitä vain tarkastellaan taiteeseen painottuen.

Entä jos taiteentutkimusta käytetään politiikan välineenä, esim. pönkittämään intersektionaalisen fasism...feminismin maailmankuvaa?

Vierailija kirjoitti:

Eikö tällainen taiteen tutkiminen ole enemmän politiikan tekoa? Että kuka saa sanoa mitä ja mistä, jonkinlainen intersektionaalisen fasismin jatke?

Sinä olet ensimmäinen ketjussa, jolla on haisu ap:n ajatuksesta kysymyksen takana.

Ihmettelysi kertoo ettet ymmärtäisi vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisenä olemisen tutkailulla on satatuhatvuotiset perinteet. Yhtä hyvin voisi kysyä, että mitä hyötyä on musiikista, taiteesta, kirjallisuudesta, elokuvista, tanssista, peleistä, urheilusta.

Kaikissa niissä toimii sama markkinavoimien laki: niistä maksetaan koska joku tai jotkut ovat niistä kiinnostuneita. Vaikka se et ehkä ole juuri sinä, se ei tarkoita etteikö joku muu voisi olla kiinnostunut.

Taide ei ole syntynyt toisen viihteeksi, vaan ihmisen halusta toteuttaa itseään.

Jännästi silti taidetta on kautta historian esitetty yleisölle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjallisuudessa ja taiteessa ihminen nousee kaikkein lähimmäksi omaa ihmisyyttä. Nautimme abstraktioista, mitä hienompaa voisi eläinlaji saavuttaa? Lisäksi olevaisuuden päämäärä on silloin poissa maallisesta aherruksesta ja rahasta, molemmat yhtä tarpeettomia ihmislajin keksintöjä mutta paljon tylsempiä kuin kirjallisuus ja taide.

En minä vastusta taidetta, vaan pidän (jostakin) taiteesta. En vain ymmärrä miksi joukolla tutkijoita pitäisi olla teorioita, joiden perusteella he tarkastelevat teoksia. Miksi teos ei saa olla sellaisenaan ihan ilman, että joku muu kuin ap-tekijä on sanonut (jos sitä on huvittanut sanoa) mitä se meinaa. Ei toisella ole oikeutta alkaa teoksia tulkitsemaan oman mielensä mukaan ja näkemään niissä asioita joita niissä ei ole.

Ei taiteiden tutkimus ole pelkkää teosten tulkitsemista, jokainenhan näkee ja kokee teokset aivan omalla tavallaan. Vain tekijä, jos hänkään, tietää, mistä on ollut kyse. 

Taiteen tutkiminen valottaa historiaa ja ihmisen tapaa olla. Ei kaikkien tarvitse olla kiinnostuneita taiteista, niin kuin ei osakekäppyröistäkään. Jonkun elämän tarkoitus voi olla mammonan palvonta, jotkut arvostavat enemmän henkisyyttä ja ihmisyyttä. Hyvä, että meitä on moneen junaan, eikö?

Rahakin on vain ihmisen keksimä keino vaihtaa palveluita, ei sen kummempaa. Humaanius ja talous eivät ole vastakohtia, molempia tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tällainen taiteen tutkiminen ole enemmän politiikan tekoa? Että kuka saa sanoa mitä ja mistä, jonkinlainen intersektionaalisen fasismin jatke?

Sinä olet ensimmäinen ketjussa, jolla on haisu ap:n ajatuksesta kysymyksen takana.

Kyllä jokainen joka asioista ymmärtää, ymmärtää mitä ap ajaa takaa. Ketjun ensimmäisen kommentin kirjoittaja jo tämän ymmärsi.

Neuvostoliitossa ja n*tsi-Saksassa suoritettiin omanlaistaan taiteentutkimusta ja arvottamista. Ovatko tutkijat irrallaan poliittisista sidoksista, miten vältetään politiikan teko tutkimuksessa?

Vierailija kirjoitti:

Taiteen tutkimuksessa ei tutkita pelkästään teosta itseään, vaan myös sen syntyolosuhteita, miten ympäröivä maailma on vaikuttanut sen muotoutumiseen ja miten tuo teos on edelleen vaikuttanut ihmisiin ja heidän toimintaansa, ajatuksiinsa ja asenteihinsa. Harva taiteilija elää tyhjiössä, vaan vuorovaikutus kulkee kahteen suuntaan. Yksinkertaistettuna tutkimuskohteena on siis koko kulttuuripiiri, sitä vain tarkastellaan taiteeseen painottuen.

Tuossahan juuri mennään täysin vikaan. Tuntemattomat ihmiset vieläpä eri aikakaudelta alkavat latoa mitä teoksessa on, vaikka ei ole. Taiteentutkijat ovat harhaisia ihmisiä, jotka vain hyväksikäyttävät taiteilijoita hankkiakseen oman elantonsa. He ovat taiteenriistäjiä.

Noilla on historiallinen merkitys. Niistä saa hyvän kuvan kyseisestä aikakaudesta milloin ne on tehty. Jos nykyaikana tekisi historiallisen romaanin niin pakosti siinä tulee asiavirheitä. Jos taas sama kirja olisi kirjoitettu oikeana aikakautena niin ei tällaista olisi tapahtunut.

Ja nykyaikana tässä mennään suoraan metsään kun kielletään tietynlaiset tuotokset, joissa sattuu olemaan jonkinlaista sortoa. Niitä pitäisi katsoa aikansa tuotoksina eikä nykysilmillä. Osa historiasta pyyhkiytyy tämän takia.

Määritteleekö taiteentutkimus myös taiteen rajoja ja taitelijan sanavapautta? Vrt. nykyajan cancel-kulttuuri ja kulttuurituotteiden ongelmalliseksi luokitteleminen. Onko taiteentutkija osallistuva vaikuttaja, vai objektiivinen tarkkailija ja tulkitsija?

Onneksi globaali kapitalismi ei ole rehottanut kuin vasta suhteellisen vähän aikaa, voisi olla maailman kulttuuriperintö melko köyhää jos kaikki olisi junteista bisnesmiehistä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisenä olemisen tutkailulla on satatuhatvuotiset perinteet. Yhtä hyvin voisi kysyä, että mitä hyötyä on musiikista, taiteesta, kirjallisuudesta, elokuvista, tanssista, peleistä, urheilusta.

Kaikissa niissä toimii sama markkinavoimien laki: niistä maksetaan koska joku tai jotkut ovat niistä kiinnostuneita. Vaikka se et ehkä ole juuri sinä, se ei tarkoita etteikö joku muu voisi olla kiinnostunut.

Taide ei ole syntynyt toisen viihteeksi, vaan ihmisen halusta toteuttaa itseään.

Jännästi silti taidetta on kautta historian esitetty yleisölle. 

Koska joku on ollut kiinnostunut jonkun toisen yksilön toteuttamista teoksista. Taitelija ei silti ole tehnyt teosta 200 vuotta myöhemmin teosta ihailevalle yleisökkeen, vaan itselleen.