Lue keskustelun säännöt.
Miten sanoa ei rikkomatta välejä, kun anoppi tahtoo 9 kk ikäisen lapsenlapsen yökylään
En "päästä"
05.10.2020 |
Anoppi on itkenyt puhelimessa ja tavatessa 8 kk ajan, että vauvan on "päästävä" anopin luokse viikonloppuhoitoon ilman vanhempaa. Tämän idean anoppi sai siskoltaan, joka on "saanut" oman lapsenlapsensa yökylään 1 kk iästä alkaen.
Anopin tunteenpurkaukset olivat alkuun hämmentäviä, sitten vaivaannuttavia ja nyt vaan ärsyttäviä. En jaksaisi joka kerta toistaa miksi yökylä ilman vanhempaa ei ole tarpeellista tai järkevää. Varsinkin, kun tämä saa joka kerta anopin itkemään.
Sinänsä tuo pakollinen teatteriesitys yökyläkysymyksestä ei haittaa. Se alkaa, etenee ja loppuu aina samalla tavalla niin ei ole tarvinnut keksiä uutta sanottavaa.
Jatkanko samaa rallia vai muutanko taktiikkaa?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna anopin itkeä! Se on hänen ongelmansa eikä sinun.
Sinun asiasi on huolehtia lapsestasi, jotta hänen ei tarvitse itkeä eikä anopista.
Mistä ihmeestä näitä aloittajia tulee? Ei kai yksikään äiti voi olla niin pimeä, että ei älyä sanoa , että alle vuoden ikäinen on aivan liian pieni yksinään yökyläilemään ilman pakottavaa syytä kenenkään luona, saati sitten itkupillianopin luona. Tässä tapauksessa tuo anoppi vaikuttaa niin tasapainottomalta, että en missään tapauksessa antaisi lapseni jäädä hänen kanssaan kahdestaan kovin pitkäksi aikaa ennen kuin on sen ikäinen, että pystyy jotenkin huolehtimaan itsestään.
Sano aivan suoraan, että lapsi tulee yökylään ensimmäisen kerran silloin, kun itse ilmoittaa haluavansa eikä päivääkään ennen eikä asiasta enää keskustella. Se on sitten anopin asia, rikkooko välit vai kunnioittaako päätöstänne.
Nää äidit tulee siitä ahdistuksesta, jonka tuollaiset kaameat sukulaiset aiheuttaa.
Minulla on samanlainen äiti ja kolme lapsetonta siskoa, jotka sekaantuvat kaikkeen, tietävät kaiken paremmin ja haukkuvat meitä 24/7.
Se on oikeasti raskasta, kun muutenkin joutuu valvomaan jne.
Meillä samanlaista. Toimi näin: jos sukulaiset eivät asu luonasi, eivät he tiedä mitään, joten älä kerro heille mitään. Jos asioistanne kysytään, sano "ei kuulu sinulle" tai epämääräisemmin kiertelet jos haluat olla kohtelias. Jos esim imetät heidän nähtensä ja vetävät sitä "vieläkö sä imetät, maito muuttuu vedeksi... jne" roskaa, lähde tai vaihda huonetta. Rajaa tapaamiset lyhyiksi ja julkiselle paikalle, kuten kahvila. Vältä vaikeimpia tilaisuuksia kokonaan, esim sukujoulut. Älä mene yöksi/viikonlopuksi, ellet voi lähteä kotiin heti halutessasi. Älä antaudu minuutiksikaan mihinkään keskusteluihin teidän asioista. Harjoittele muutama lause, kun utelevat: Nämä on yksityisasioita. Me päätämme itse. Puhutaan jostain muusta. Nämä ovat minun lapsiani.
Ja suoraan haukkumiseen: viilennä välit kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se käsittämätön ajatus, että lapsella olisi useampi läheinen ja tärkeä aikuinen ihminen elämässään vanhempien lisäksi.
Niin läheinen, että voi yökylään mennä jo tuossa iässä (en käsitä missä ongelma, jos vauva itse viihtyy anopin kanssa).Mä olisin kiljunut riemusta, jos mun lasten isovanhemmat olisivat alusta alkaen olleet noin innokkaita viettämään aikaa lapsenlasten kanssa.
Tuo ei ole lapselle hyvästä.
Mistäs sinä sen tiedät?
Koeta tajuta, että kaikki mummit ei ole hulluja
tuppautuvia anoppeja, joille vauva on lelu tai mikä lie oman tärkeyden symboli.Tottakai tärkeitä aikuisia voi olla 1 2 3 tai 4.
Näin. Eikä kaikki vauvojen äidit ole hormonihöyryissään sekoilevia täydellisiä olentoja, jotka pelkäävät kuollakseen, että joku muukin nainen voi saada vauvan luottamuksen ja kiintymyksen, kuten näistä äitien kirjoituksista helposti voi päätellä. Mummoja ja äitejä löytyy joka lähtöön. Olen jopa tavannut muutamia mukavia ihan täyspäisiä ihmisiä, jotka ovet olleet mummonsa hoivissa koko lapsuutensa.
Niinkö "ovet olleet"? Sulla noita höpötuttuja riittää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se käsittämätön ajatus, että lapsella olisi useampi läheinen ja tärkeä aikuinen ihminen elämässään vanhempien lisäksi.
Niin läheinen, että voi yökylään mennä jo tuossa iässä (en käsitä missä ongelma, jos vauva itse viihtyy anopin kanssa).Mä olisin kiljunut riemusta, jos mun lasten isovanhemmat olisivat alusta alkaen olleet noin innokkaita viettämään aikaa lapsenlasten kanssa.
Tuo ei ole lapselle hyvästä.
Mistäs sinä sen tiedät?
Koeta tajuta, että kaikki mummit ei ole hulluja
tuppautuvia anoppeja, joille vauva on lelu tai mikä lie oman tärkeyden symboli.Tottakai tärkeitä aikuisia voi olla 1 2 3 tai 4.
Näin. Eikä kaikki vauvojen äidit ole hormonihöyryissään sekoilevia täydellisiä olentoja, jotka pelkäävät kuollakseen, että joku muukin nainen voi saada vauvan luottamuksen ja kiintymyksen, kuten näistä äitien kirjoituksista helposti voi päätellä. Mummoja ja äitejä löytyy joka lähtöön. Olen jopa tavannut muutamia mukavia ihan täyspäisiä ihmisiä, jotka ovet olleet mummonsa hoivissa koko lapsuutensa.
Selvä! Perusta vaikka oma ketju näille täysipäisille, jotka ovat vierailleet vanhempiensa kanssa sovituilla ehdoilla ihanilla mummuillaan. Minullakin on ihana äiti, jonka luona yökylässä lapseni rakastavat olla, nyt kolmevuotiaina. Mutta silloin mennään lasten ehdoilla, ei leikitä vauvaleikkejä eikä poljeta kiintymyssuhteita. Tutkijat tuskin ovat missään hormonihöyryissä tutkimuksiaan tehneet.
Kuka nyt on ,niin hullu että pilaisi unensa lapsen rääkynällä. Hulluja juttuja. Pitäkää ne vauvat tissien välissä ainakin pari vuotta. Yökylään lapsia ei tarvitse nykymaailamassa laittaa lainkaan. Äidit voi olla kotona ja nauttia yhteiskunnan maksamista avustuksista. Nukkuu sit päivällä lapsen kera, kun on väsynyt.
Toi lasten hoitaminen ja yökyläilyt on ajalta 60-70 luvulta jopa 80 luvulla. Silloin oli äidin lomat vähissä samoin avustukset. Duuniin ja rahaa takomaan vaan oli pakko mennä. Mummot oli reservinä hoitamassa.
Mummojen elämä voi parhaimmillaan olla paljon muutakin kuin olla hoitaja. On tietysti näitä joille toi hoitaminen on jäänyt päälle. Aina olleet kovia ottamaan vastuuta ja palvelemaan muita. Lepäisivät ja nauttisivat tästä elämästä päivä kerrallaan. Nyt on koko mummoilun käsite aika muuttua. Instituutiona yliarvostettua ja siihen kätkeytyy liikaa vaatimuksia persoonalle jolla se oma elämä olisi elettävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KErro minkä ikäisenä voitte antaa yökylään.
Voit myös sanoa että se oli neuvolan ohje :)
Siitäkös meteli nousee, jos ap ei annakaan lastaan sitten 3-vuotissyntymäpäivänä anopille yökylään. Ei todellakaan mitään lupauksia jos on noin sekopäinen anoppi! En päästäisi lasta hetkeksikään silmistäni hänen seurassaan.
Eipä tuosta kyllä tullut ilmi, että anoppi olisi hullu. Moni hieman sekoaa, kun saa lapsenlapsia. Silloin pitää vain vetää rajat. Eiköhän ap:n anopista kuitenkin tule ihan hyvä isoäiti. Ap:nkin kannattaa muistaa, että kyseinen nainen on onnistunut kasvattamaan hänen miehensä. Kyllä mummi siitä vielä rauhoittuu.
Mitä jos anopin lapsen onkin kasvattanut isoäiti, tädit sedät naapurit päiväkoti talonmiehen vaimo? Eikös ennen saatettu viedä jo 2 kk ikäinen hoitoon. Joten joku muu on ehkä leimansa lyönyt myös. Hyviä vai huonoja leimoja, sitä emme ole vielä AP:LTA kysyneetkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se käsittämätön ajatus, että lapsella olisi useampi läheinen ja tärkeä aikuinen ihminen elämässään vanhempien lisäksi.
Niin läheinen, että voi yökylään mennä jo tuossa iässä (en käsitä missä ongelma, jos vauva itse viihtyy anopin kanssa).Mä olisin kiljunut riemusta, jos mun lasten isovanhemmat olisivat alusta alkaen olleet noin innokkaita viettämään aikaa lapsenlasten kanssa.
Tuo ei ole lapselle hyvästä.
Mistäs sinä sen tiedät?
Koeta tajuta, että kaikki mummit ei ole hulluja
tuppautuvia anoppeja, joille vauva on lelu tai mikä lie oman tärkeyden symboli.Tottakai tärkeitä aikuisia voi olla 1 2 3 tai 4.
Kiintymyssuhde.
Niin, tulee heti kiintymyssuhde isovanhempiensa kanssa. Sehän on upeaa. 😄
Tiedän pojat (ei Suomessa), jotka ovat alusta saakka olleet paljon isovanhemmilla yötä ja suhde isoisään on upea.
Vielä nykyäänkin kun lapset ovat lähes kouluiässä, niin su-ma yö toisilla isovanhemmilla ja koko to päivä aina toisilla, siellä välillä yötä.
Ainakin vuoden ikään asti vauvalla on ensisijainen kiintymyssuhde yhteen hoitajaan, josta kokonaisen yön erossa olo aiheuttaa tuskaa. Tämä ihminen ei ole anoppi. Vauva ei pysty pitämään läheisintä ihmistään mielessä noin pitkän eron ajan. Siksi sanotaan että yksivuotias voi olla yhden yön, kaksivuotias kaksi vuotta jne erossa. Mutta huom, tämäkin on lapsikohtaista eikä mikään pakko. Typerää linkata tänne noita kiintymyssuhdejuttuja kouluikäisten ja isovanhempien välillä, jos ei ymmärrä mitään kiintymyssuhteen muodostumisesta ja miten juuri riippuvuus turvalliseen hoitajaan MAHDOLLISTAA itsenäisyyden myöhemmin. Vaikka jo leikki-iässä.
Nämä pojat ovat sieltä parivuotiaasta asti osoittaneet hyvin isoa kiintymystä erityisesti isoisäänsä (isoäiti käy töissä). Suhde on erittäin hyvä yhä.
Mä ymmärrän kiintymyssuhde jutut ja itse ottaisin ne varmaan vakavasti, kun ei edes oli isovanhempia minne lapsia laittaa, mutta ihan oikeasti, kun on nähnyt vierestä, miten upean suhteen yökyläily luonut ja täyspäiset mukulat, niin kyllä siinä vähän alkaa miettimään.
Kummilapsenikin on ihan ekoista päivistä saakka pakosta joutunut olemaan erillään äidistään, joka oli sairaalahoidossa ja sitten paljon isovanhemmillaan. Hyvin on sekin mennyt, varsinkin kun isää ei ole.
Ei aina kannata takertua siihen tutkimukseen, vaan luottaa siihen, että kaikki sujuu.
Niin, parivuotias voikin olla jo yötä erossa ensijaisesta hoitajastaan/hoitajistaan, 9kk vauva ei. Ja totta kai lapsen on pakko pärjätä jos äiti sairaalassa, mutta sellainen poikkeustilahan ei ole tässä pointti – vaan anopin kilpailu muiden mummojen kanssa siitä, kuka saa ekana mahdollisimman pienen vauvan hoitoon. Koska se ilmeisesti osoittaa anopin merkityksen kasvattajana? Taidot vauvan hoitajana? Ihmisarvon?
Kiintymyssuhdetutkimuksia voi googlata, on myös suomenkielistä aineistoa. Vauvan kehityksestäkin tiedetään enemmän kuin anoppien nuoruudessa. Neuvolasta voi myös kysyä. Ei se ole mikään henk koht loukkaus. Että "mutta ihan oikeasti" vaan itsellesi. Ihan kuin vaikka kolmivuotiaana olisi lapsi pilalla ja myöhäistä olla yökylässä mummulassa. Sen ikäinen osaa jo yökylään itse toivoa, jos haluaa. Näin meillä.
Ei tutkimus ole ikinä kiveen hakattua, ei kannata sokeasti liputtaa yhden näkemyksen perusteella.
"Determining when young children, defined as under 3 years of age, are capable of overnight visits with their non-residential parent is one of the most controversial areas."
Tämä tutkimus todensi, että suhteen luomisen kannalta yökyläily on tärkeää:
"Whether children of separated parents 2 years of age and younger should have frequent overnight parenting time with noncustodial fathers has been the subject of much debate but little data. Contrary to some previous findings, the current study found benefits to both parent-child relationships associated with overnights (a) up to and including equal numbers of overnights at both parents’ homes, (b) for both the long-term mother-child and father-child relationships, and (c) both when children were 2 years old, as well as when they were under 1 year of age."
Nuo lainauksesi koskevat VANHEMPIA, eivät hullumummoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin pieni vauva kokenee eroahdistusta?!? Eli ehdoton, ei. Muistan itse olleeni pakosta yökylässä mummon luona 3 v 10 kk ikäisenä, kun pikkusiskoni syntyi. Olin kuulemma itkenyt koko yön äitiä... Yökyläilyt vasta sitten, kun lapsi on tarpeeksi vanha ilmaisemaan haluavansa jäädä mummulaan. Ja jos mummon "mummutauti" oireilee jo nyt, niin ikävä kyllä se on hänen oma ongelma, johon ei pitäisi sekoittaa pientä vauvaa!
t. Itsekin "mummuikäinen"
Tuo sun paniikki 3-vuotiaana johtui juurikin siitä, että ei ole koskaan ollut missään yökylässä vaan kasvettu liikaa äitin tississä kiinni. Lapsi ei ole oppinut luottamaan muihin aikuisiin kuin äitiin. Samasta syystä yli 3-vuotiailla päiväkodin aloittaminen on järestäin vaikeampaa kuin nuoremmilla.
Kyllä meillä jo 1,5v osasi anoa että haluaa nukkua kummitädillä. Vai onko teillä opittu puhumaan 5-vuotiaana?
-1,5v voi kyllä sanoa, että haluaa kummitädille yöksi, mutta ei kognitiivisilta taidoiltaan ymmärrä vielä mitä tuo konkreettisesti tarkoita. Lapset eivät muutenkaan päätä itse missä yöpyvät.
-Tutkimusten mukaan turvallinen kiintymyssuhde on paras tae hyvälle mielenterveydelle tulevaisuudessa. Tämä on kiinni siitä kuinka hyvin, jatkuvasti ja pysyvästi vanhemmat pystyvät vastaamaan lapsen tarpeisiin ja tunteisiin, sekä myös laittamaan lapselle rajat turvallisesti. Satunnaisilla yökylillä sopivassa iässä turvallisen aikuisen luona, tai täydellisellä yökylättömyydellä ei ole mitään vaikutusta tuohon.
-Jokainen saa sopivasti erossa oloa äidistään aluksi isän, sitten päiväkodin, eskarin ja lopulta koulun kautta. Hoitoapu on aina apua, jolla autetaan vanhempia, eikä erillistä apua itsenäistymisprosessiin tarvita
-Ylipäätään se että joku anoppi haluaa tehdä do-over lapsen lapsenlapsesta ja hänelle ei anneta lasta tuohon tarkoitukseen hoitoon, ei suinkaan tarkoita sitä ettei kukaan muu tule esim. AP:n lasta hoitamaan ikinä. Meilläkin on pari vakiohoitajaa, mutta nämä itsekkäät hoivavietin tyydyttäjät, jotka eivät omilta tarpeiltaan näe lapsen ja perheen tarpeita, ovat täysin poissuljettuja vaihtoehtoja.
-Kuvatusta äidistä (ei anna minuuttiakaan lapsen viettää muiden kanssa aikaa ja manipuloi lapsen kaikki suhteet muihin aikuisiin) tulee juuri tällainen isovanhempi aikanaan, joka yrittää ryöstää omalta lapselta lapsen itselleen. Ap ei näytä mitään merkkejä tällaisen suhteen, mutta AP:n anoppi on todennäköisesti tällainen äiti ollut aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on aivan hyvä ohjenuora, että lapsi kestää niin monta yötä erossa kuin lapsella on ikävuosia. Ei näitä ohjeita aivan syyttä keksitä. Omat lapseni ovat nyt 3- ja 6-vuotta. Olen ollut heistä erossa muutamia öitä. Lapset ovat tosin olleet silloin isällään meillä kotona. Ei vauvoja kuulu laittaa isovanhemmille yöksi, ja vielä vähiten isovanhemman takia. Jos nyt tulee joku hätätilanne, niin ei lapsi siitä mene rikki jos vuoden ikäisenä on parikin yötä turvallisessa hoidossa muualla. Suositeltavaa se ei ole. Pieni lapsi ei pysty ylläpitämään mielikuvaa vanhemmasta kovin kauaa. Pitkä erossaolo on lapselle traumaattinen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KErro minkä ikäisenä voitte antaa yökylään.
Voit myös sanoa että se oli neuvolan ohje :)
Siitäkös meteli nousee, jos ap ei annakaan lastaan sitten 3-vuotissyntymäpäivänä anopille yökylään. Ei todellakaan mitään lupauksia jos on noin sekopäinen anoppi! En päästäisi lasta hetkeksikään silmistäni hänen seurassaan.
Eipä tuosta kyllä tullut ilmi, että anoppi olisi hullu. Moni hieman sekoaa, kun saa lapsenlapsia. Silloin pitää vain vetää rajat. Eiköhän ap:n anopista kuitenkin tule ihan hyvä isoäiti. Ap:nkin kannattaa muistaa, että kyseinen nainen on onnistunut kasvattamaan hänen miehensä. Kyllä mummi siitä vielä rauhoittuu.
Mitä jos anopin lapsen onkin kasvattanut isoäiti, tädit sedät naapurit päiväkoti talonmiehen vaimo? Eikös ennen saatettu viedä jo 2 kk ikäinen hoitoon. Joten joku muu on ehkä leimansa lyönyt myös. Hyviä vai huonoja leimoja, sitä emme ole vielä AP:LTA kysyneetkään.
Näin tosiaan tehtiin ennen. Naapuruston mummelikin on kertonut minulle, että jätti vain muutaman viikon ikäisen vauvansa oman äitinsä hoiviin ja meni itse töihin. No silloinhan siitä isoäidistä on kaiketi tullut se ”vanhempi” vauvalle/lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos lapsen isä haluaa antaa lapsen vanhemmilleen yökylään?
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä yleistetään että anopit ovat hulluja. Meidän vauva meni suoraan synnäriltä anopille kun minä jäin sairaalaan ja mies joutui käymään töissä.
Miksi ihmeessä alapeukut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lapsen isä haluaa antaa lapsen vanhemmilleen yökylään?
No sitten sille isälle pitää antaa valistusta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lapsen isä haluaa antaa lapsen vanhemmilleen yökylään?
Ei voi antaa ilman äidin suostumusta.
Miesten - kuin myös naisten - tulisi muutoinkin tajuta, että oma perhe on puoliso ja lapset. Sen tulee pitää yhtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lapsen isä haluaa antaa lapsen vanhemmilleen yökylään?
Ei voi antaa ilman äidin suostumusta. Ja häne pitäisi nyt kiireesti sitten alkaa tutustua lapsen kehityksen perusvaiheisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lapsen isä haluaa antaa lapsen vanhemmilleen yökylään?
Upea isä, haluaisi lapsensa olevan peloissaan ja luultavasti myös nälissään. Alle vuoden ikäiselle imetetylle vauvalle rintamaito on iso osa ravinnosta suositusten mukaan, vaikka syö myös kiinteitä. Yöimetys taas ylläpitää imetystä (vaikka osa vauvoista toki herää vasta aamukuudelta tms syömään ekan kerran), ja hyvin sujuvaa imetystä ei kukaan halua riskeerata. Korviketta voi antaa lisäksi jos haluaa, mutta se ei ole anopin halusta kiinni. Eiköhän omat vanhemmat tunne vauvansa parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lapsen isä haluaa antaa lapsen vanhemmilleen yökylään?
Ihan samat ohjeet ja suositukset lapsen suhteen koskevat myös lapsen isää. Ei lastenpsykologikaan sano miehelle, että sinä voit viedä lapsen äidillesi yökylään kuukauden ikäisenä viikoksi, mutta sinä äiti vasta yhdeksi yöksi lapsen täytettyä vuoden. Eikä neuvolassa sanota miehelle, että ei niillä ruokasuosituksilla ole mitään merkitystä, kun äidille on just sanottu, mitä minkäkin ikäiselle lapselle saa syöttää.
Aika jyrkkiä kommentteja täällä. Lapsenlapsi on anopille myös selvästi tärkeä, ja sehän on ihanaa. Hirveän tylyä puhetta täällä on usein "tuppautuvia anoppeja" kohtaan. Toisilla ei ole ketään, siis yhtä ainoaa ihmistä tukiverkoissa ja toisilla on varaa valittaa ja arvostella.
Ymmärrän että vaatiminen ja marttyyriksi heittäytyminen ärsyttää. Mutta voisko jotain kompromissia kokeilla ensin, pyydätte vaikka anopin teille yökylään ja lähdette miehen kanssa treffeille. Vauva voi nukkua anopin kanssa jos on rauhassa, ja te saatte omaa aikaa. Ja jos sujuu hyvin, niin välillä taas voisitte mennä anopille yökylään illanviettoon jälkeen, ja hän hoitaisi vauvaa.
Jos kaikki sujuu hyvin, niin sitten kun lapsi täyttää vuoden, silloin tällöin jättää lapsen anopille koko yöksi. On myös lapselle tärkeää että hänellä on mahdollisuus muodostaa isoäitiin turvallinen kiintymyssuhde, ei vain omiin vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meni kauhunväreet kun luin ap:n sepustuksen. Kaverini on tuollainen äiti ja saa nyt hoitaa yksi ahdistusneurooseista kärsivää aikuista lastaan. Koskaan ei antanut lapsen olla yksin toisten aikuisten kanssa ja jos joskus niin tapahtui, äiti tekstaili lapselleen noin 3 minuutin välein, että miten menee, tulenko hakemaan.
nyt siis tosiaan lapsi on lopettanut koulunkäynnit ja syö psyykenlääkkeitä.
voin sanoa 100%, että äitinsä vika.
antakaa lastenne luoda itse suhteet lähisukulaisiin ja muihinkin ihmisiin. oppii miten tullaan toimeen toisten kanssa ja miten elämässä voi pärjätä, jos äiti ei ole lähettyvillä.
Älä puhu paskaa. Eikö lapsi ollut esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa?
no ei juuri ollut. koulua kävi 3. vuotta. Kyllä. Se on suomessa mahdollista, kun ei siitä vankilaan joudu, jos lapsi yksinkertaisesti kieltäytyy menemästä kouluun.
en aio kertoa enempää yksityiskohtia, mutta sanonpa vain, että läheisriippuvaisuus on hyvin vakava sairaus ja neuvolassa pitäisi vanhemmat seuloa senkin osalta etteivät pilaa lastensa tulevaisuutta.
Puhut höpöjä. Suomessa lapsilla ei ole koulupakko, mutta oppivelvollisuus on. Jos lapsi ei mene kouluun, koululla on velvollisuus puuttua siihen ja mikä muu siitä tehdään kuin lastensuojeluilmoitus. Vanhempaa ei laiteta vankilaan, mutta lapsi voidaan sijoittaa muualle.
Vierailija kirjoitti:
Aika jyrkkiä kommentteja täällä. Lapsenlapsi on anopille myös selvästi tärkeä, ja sehän on ihanaa. Hirveän tylyä puhetta täällä on usein "tuppautuvia anoppeja" kohtaan. Toisilla ei ole ketään, siis yhtä ainoaa ihmistä tukiverkoissa ja toisilla on varaa valittaa ja arvostella.
Ymmärrän että vaatiminen ja marttyyriksi heittäytyminen ärsyttää. Mutta voisko jotain kompromissia kokeilla ensin, pyydätte vaikka anopin teille yökylään ja lähdette miehen kanssa treffeille. Vauva voi nukkua anopin kanssa jos on rauhassa, ja te saatte omaa aikaa. Ja jos sujuu hyvin, niin välillä taas voisitte mennä anopille yökylään illanviettoon jälkeen, ja hän hoitaisi vauvaa.
Jos kaikki sujuu hyvin, niin sitten kun lapsi täyttää vuoden, silloin tällöin jättää lapsen anopille koko yöksi. On myös lapselle tärkeää että hänellä on mahdollisuus muodostaa isoäitiin turvallinen kiintymyssuhde, ei vain omiin vanhempiin.
Täällä on selkeästi hyviä vanhempia, jotka ymmärtää roolinsa lapsen edun valvojina. Tajuavat että lapsi ei ole mikään kaupanteon tai hyvittelyn väline, eikä lapsen tai heidän tehtävänsä ole pitää aikuista sukulaista tyytyväisenä tai yllyttää tätä johonkin naurettavaan "haluan lapsenlapsen yökylään kun siskonikin sai" -älynväläyskilpailuun.
Tällainen ihminen joka tyydyttää vain ja ainoataan omia tarpeitaan EI OLE TUKIVERKKO, vaan taakka.
Kiintymyssuhteista päättävät vanhemmat. Sellaisen voi luoda aikuiseen johon vanhemmat luottavat ja joka aidosti haluaa lapselle hyvää.
Näin. Eikä kaikki vauvojen äidit ole hormonihöyryissään sekoilevia täydellisiä olentoja, jotka pelkäävät kuollakseen, että joku muukin nainen voi saada vauvan luottamuksen ja kiintymyksen, kuten näistä äitien kirjoituksista helposti voi päätellä. Mummoja ja äitejä löytyy joka lähtöön. Olen jopa tavannut muutamia mukavia ihan täyspäisiä ihmisiä, jotka ovet olleet mummonsa hoivissa koko lapsuutensa.