Mistä asiasta olet kaikkein ylpein elämässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Siitä että näytin narskuvanhemmilleni. Koko lapsuuden sain kuulla etten ole mitään ja minusta ei tule mitään. Nyt olen koko suvun koulutetuin ja tienaan töissä perkuleesti rahaa. Ja heille ei siitä tipu tippaakaan

Mitä sinä olisit halunnut OIKEASTI olla?

Uhrasitko itsesi vanhempien tähden valitsemalla toisin mitä olisit halunnut ja tarvinnut.

Näytitkö itsellesi vai vanhemmillesi.

Teitkö kuitenkin "ähäskutit" itselle - etkä vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Siitä että näytin narskuvanhemmilleni. Koko lapsuuden sain kuulla etten ole mitään ja minusta ei tule mitään. Nyt olen koko suvun koulutetuin ja tienaan töissä perkuleesti rahaa. Ja heille ei siitä tipu tippaakaan

Vaikutat lapsellisesti. Ihan kuin oisit jäänyt lapsen tasolle.

Sun tapauksessa enemmän varmasti kannattaisi kiinnittää tuohon huomiota eikä rahaan.

Että uskalsin ennen perheen perustamista lähteä ulkomaille opiskelemaan ja asumaan muutamiksi vuosiksi. Toisessa maassa asuminen on aivan eriä kuin viikon, parin lomamatkat. Silloin tajuaa myös Suomen hyvät ja huonot puolet paljon selkeämmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä että näytin narskuvanhemmilleni. Koko lapsuuden sain kuulla etten ole mitään ja minusta ei tule mitään. Nyt olen koko suvun koulutetuin ja tienaan töissä perkuleesti rahaa. Ja heille ei siitä tipu tippaakaan

He siis onnistuivat kasvatuksessaan.

Kyllä onnustuivat, jos rahan/uran tavoittelemista pidetään onnistumisen.

Ei onnistuneet, jos oikeat tulevaisuuden haaveet olisivat olleet jotain muuta kuin raha/ura.

Itseni hyväksymisestä ja itsemyötätunnosta.

Vierailija kirjoitti:

1960-luvun lopulla syntyneestä isättömästä toisen polven mam ulapsesta tuli aikojen saatossa korkeakoulutettu hyvässä työpaikassa oleva arvostettu keskijohtoa oleva henkilö. Palkka nykyisin 7600e/kk. Muistissa vielä se aika jolloin lapsena toiset lapset eivät saaneet lupaa vanhemmiltaan leikkiä kanssani kun 1) eihän sillä ole isää eli se on äpä rä ja 2) se on väärän näköinen.

Rahaa ei pahemmin ollut koskaan lapsuudessani. Äitini teki välillä kolmea työtä jotta pystyisi elättämään meidät. Ei silloin mitään sossu ja tunnettu eikä mitään rahaa mistään pyydetty vaan purtiin hammasta ja oltiin ostamatta jos ei rahaa ollut. Eikä sitä monestikaan ollut. Kiitos tämän maan upealle ilmaiselle koulutukselle että sain silti opiskella korkeakoulututkinnon. Opintorahaa nostin, en -lainaa, vaan työskentelin koko opintojen ajan 20h/viikossa jotta oli rahaa elämiseen.

Eli olen siis ylpeä siitä mihin olen elämässäni päässyt. Se köyhä isätön mam ulapsi on nyt onnellisessa avioliitossa, äiti ja taloudellisesti riippumaton ja varmistaa myös sen että äidillään on kaikki hyvin ja maksaa todella mielellään veroja tähän kotimaahansa.

Ps. Nämä tämän palstan kielletyt sanat menevät kyllä jo liiallisuuksiin...

mitään.

Hakekaa apua itsellenne.

Ihmisellä on arvo "äp ärä nä kin".

Miksi haette ihmisarvoa materiasta. Väärä suunta. Me kaikki olemme samanlaisia ihmisiä, vaikka olisimme minkä kokoisia, vä ri sitä, pituisia...

Terv: 70-luvun ä p ä r ä ja YLPEÄ siitä ja rahaa säästössä vain 20 000 eikä korkeakoulutuksia. En ole rikas, mutta ONNELLINEN! Tämä on minun muokkaama elämä - ei vanhempien.

(PS. Tietyt sanat eivät tule läpi kuin muokattuna.)

Siitä että 13 vuoden iässä uskalsin yksinkertaisesti jäädä koulusta pois kun yksikään aikuinen ei ottanut kiusaamistani tarpeeksi tosissaan. Välit perheeseen eivät ole vuosien varrella ihan hirveästi lämmenneet, mutta nyt neljänkympin rajapyykin lähestyessä alkaa tuntua siltä että olen kokemusten suhteen muuten voiton puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1960-luvun lopulla syntyneestä isättömästä toisen polven mam ulapsesta tuli aikojen saatossa korkeakoulutettu hyvässä työpaikassa oleva arvostettu keskijohtoa oleva henkilö. Palkka nykyisin 7600e/kk. Muistissa vielä se aika jolloin lapsena toiset lapset eivät saaneet lupaa vanhemmiltaan leikkiä kanssani kun 1) eihän sillä ole isää eli se on äpä rä ja 2) se on väärän näköinen.

Rahaa ei pahemmin ollut koskaan lapsuudessani. Äitini teki välillä kolmea työtä jotta pystyisi elättämään meidät. Ei silloin mitään sossu ja tunnettu eikä mitään rahaa mistään pyydetty vaan purtiin hammasta ja oltiin ostamatta jos ei rahaa ollut. Eikä sitä monestikaan ollut. Kiitos tämän maan upealle ilmaiselle koulutukselle että sain silti opiskella korkeakoulututkinnon. Opintorahaa nostin, en -lainaa, vaan työskentelin koko opintojen ajan 20h/viikossa jotta oli rahaa elämiseen.

Eli olen siis ylpeä siitä mihin olen elämässäni päässyt. Se köyhä isätön mam ulapsi on nyt onnellisessa avioliitossa, äiti ja taloudellisesti riippumaton ja varmistaa myös sen että äidillään on kaikki hyvin ja maksaa todella mielellään veroja tähän kotimaahansa.

Ps. Nämä tämän palstan kielletyt sanat menevät kyllä jo liiallisuuksiin...

No tuossa on jo aihettakin ylpeyteen!

Itse olen sen verran kultalusikka suussa syntynyt, etten osaa olla ylpeä oikein mistään.

Miksi olisi siinä aihetta ylpeyteen että antaa lapsuuden muokata ja vaikuttaa vielä aikuisenakin.

Miksi pitää ihmisarvoa etsiä materiasta ja menestyksestä eikö siinä ole silloin menty metsään.

Ihmisellä on arvo itsessään.

Todennäköisesti tämä isätön ma mu lapsi etsii vieläkin itseään ja on sisältä tyhjä, menestyksestään huolimatta koska suunta on ollut väärä. Suuntasin ollut ulospäin eikä sisäänpäin. Mitä MINÄ haluan. Ei MITÄ vanhemmat ja muut haluaa minun tekevän.

Mitä ylpeyttä siinä on. Ohjaudutaan ulkoapäin. Muista eikä itsestä.

Itseään pitää rakastaa vasta sitten joku muukin voi rakastaa sinua. Itseään pitää kunnioittaa ja toimia omien tarpeiden ja halujen mukaan. Ei vanhempien ohjauksen mukaan.

Siinä tekee itselleen vain karhunpalveluksen kun ei kuuntele itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea selittää. Siitä kuka olen. Että elän niin kuin itse tykkään, enkä anna muiden vaikuttaa liikaa. Omasta elämännälästä ja ilosta.

T Ä M Ä.

Järkytykseksi liian moni antaa menneisyyden vaikuttaa itseensä ja tekee sitä mitä muut odottaa. Vanhemmat odottaa tai haluaa näyttää muille että osaa/pärjää vaikka oma suunta olisi ollut aivan toinen. Ovat vielä menneisyyden kahleissa!

Hyvin pieniä sieluja eikä ole voimaa mennä OMAAN suuntaa, näytti se ulospäin multa tahansa. Vaikka sitten sitä ettei musta ollut mihinkään. Mutta entä jos se onkin juuri SINUN tiesi.

Että sain repäistyi itseni irti ammatista, jossa en viihtynyt. Koska koko ympäristö, kolleegat ja eismiehet, näkivät ammatin jonain poikkeuksellisen haastavana ja arvostettuna, niin vaati kovaa päätä nähdä läpi kuplasta, säilyttää oma mielipiteensä ja tehdä omat ratkaisut.

Omasta tiestä tähän päivään. Aikuisiällä uuden koulutuksen opiskelu, selviytyminen työelämässä ja arjessa vaikka sairastan kaksisuuntaista. Ylipäänsä oman tien löytämistä, omanlaisen elämän elämistä ja viihtymistä itseni kanssa. 

Siitä, miten monet ihmiset ovat sanoneet että olen hyvä ihminen. Levitän ympärilleni lämpöä ja empatiaa, en kaunaa tai vihaa.

Olin lähellä itsemurhaa mutta päätin että elämän on voitettava.

En ole ylpeä mistään, en ole tehnyt erityisesti mitään sellaista. Onnellinen sen sijaan olen ihanista lapsista, rakkaasta miehestä, tyylikkäästä kodista ja hienosta urasta.

Se, että jätin kaiken tutun ja turvallisen ja muutin korkeakouluopintojen perässä yli 600 kilometrin päähän paikkakunnalle, jossa en koskaan ollut käynyt. Sinne jäivät kumppani, ystävät, äiti, työpaikka, harrastus. Onneksi kolme ensimmäistä ovat yhä elämässäni, vaikka kaukana asunkin.

Jätin vahingollisen hengellisen yhteisön. Meni pitkään selvitä siitä, samalla hävisi tiivis yhteisö ympäriltä ja kaikki ihmissuhteet ja sukulaiset. Mielenterveys oli lujilla.

Sain rakennettua uuden elämän, nyt olen töissä, parisuhteessa ja lapsia on. Sukuun on edelleen välit poikki, lasten synttäreillä ja muissa perhejuhlissa on ystäviä ja varamummo ja -pappa.

Kovan hinnan maksoin ajattelun vapaudesta ja halusta olla rehellinen. En kadu, säälittää ne jotka jäi.

Siitä että olen puolustanut heikompia. En ole antanut kiusata, muka leikilläänkään, ketään. Olen noussut vastustamaan valheita ja vääryyttä erottamisenkin uhalla. Jaksoin olla sairaanakin eläkeikään töissä! Olen ollut rohkea. Kiitos isälle, että kasvatit vahvan tytön.

Olen ostanut hienon talon upealla puutarhalla ihan itse. Kyvystä rakastaa ja näyttää se.

Erittäin köyhistä lähtökohdista nousin oman alani asiantuntijaksi ja tienaan vuodessa yli 400 000 euroa. Lapsuuteni oli todella rankkaa, mm. raakaa kiusaamista, mutta nyt kun näen niitä lapsuuden ajan luusereita, niin käy lähinnä sääliksi.

En oikein mistään.