Mistä asiasta olet kaikkein ylpein elämässäsi?

Että olen ollut hyvä, riittävä, avoin ja ymmärtävä äiti lapsilleni.

Sekä olen jatkanut koko elämäni opiskella uutta ja mennä haaveita kohti.

Siitä että olen syntynyt mieheksi. Ei kuukautisia, ei hormonitason heittelyjä eikä synnytyspelkoja.

En koe tarvetta ylpeillä. En edes niillä lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Tyttärestä. Aikuinen.

Keskustelun aloittaja sanoi
"... lapsia ei voi tässä yhteydessä käyttää esimerkkinä".

Et ainakaan voi olla ylpeä luetun ymmärtämisestäsi.

Siitä että omistan saman väriset sukat mitä sanna marin käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttärestä. Aikuinen.

Keskustelun aloittaja sanoi
"... lapsia ei voi tässä yhteydessä käyttää esimerkkinä".

Et ainakaan voi olla ylpeä luetun ymmärtämisestäsi.

 

Minkäs teet, vastaan silti.

Eipä tuo ole lapsi enää, Luojan kiitos.

ADD. Samaan aikaan erityistä kasvattaessa olin muutaman vuoden puolisoni omaishoitaja, toki työn ohella, koska porukka piti elättää. Olen ylpeä, selviydyin.

Vierailija kirjoitti:

Siitä että olen syntynyt mieheksi. Ei kuukautisia, ei hormonitason heittelyjä eikä synnytyspelkoja.

Mutta mahdolliset elatusmaksut, eturauhasongelmat ja parranajo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyen matikan ja keskipitkän ruotsin eximioista.

Ai niin, ylioppilaskirjoitukset! Ei tullut mieleenkään, vaikka minulla on pitkä rivi älliä. Ylioppilaskirjoitusten tuloksista saakin olla mielestäni ylpeä. Ja yliopistotutkinnoista.

Millainen hirviö nostaa itseään jalustalle toisten keskinkertaisten suoritusten varjolla? Ymmärsitkö edes olleesi tahditon, vai tuliko ihan selkäytimestä?

Vaikea selittää. Siitä kuka olen. Että elän niin kuin itse tykkään, enkä anna muiden vaikuttaa liikaa. Omasta elämännälästä ja ilosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyen matikan ja keskipitkän ruotsin eximioista.

Ai niin, ylioppilaskirjoitukset! Ei tullut mieleenkään, vaikka minulla on pitkä rivi älliä. Ylioppilaskirjoitusten tuloksista saakin olla mielestäni ylpeä. Ja yliopistotutkinnoista.

Millainen hirviö nostaa itseään jalustalle toisten keskinkertaisten suoritusten varjolla? Ymmärsitkö edes olleesi tahditon, vai tuliko ihan selkäytimestä?

Kyllä E on ihan hyvä tulos. Ihmiset ovat erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyen matikan ja keskipitkän ruotsin eximioista.

Ai niin, ylioppilaskirjoitukset! Ei tullut mieleenkään, vaikka minulla on pitkä rivi älliä. Ylioppilaskirjoitusten tuloksista saakin olla mielestäni ylpeä. Ja yliopistotutkinnoista.

Millainen hirviö nostaa itseään jalustalle toisten keskinkertaisten suoritusten varjolla? Ymmärsitkö edes olleesi tahditon, vai tuliko ihan selkäytimestä?

Kyllä E on ihan hyvä tulos. Ihmiset ovat erilaisia.

Olen samaa mieltä. En tiedä olet tuo L-rivin kirjoittaja, mutta kyse ei nyt ollut näistä arvosanoista, vaan siitä että toisten ylpeyden aiheiden kustannuksella nostetaan omaa häntää. Se on kuvottavaa.

A: "Olen suomenmestari suopotkupallossa."

B: "Ai niin, minä olen maailmanmestari hevospoolossa ja ratapyöräilyssä."

- kaksi eximiaa

Olen ollut elämässäni kaksi päivää työttömänä, muuten tehnyt koko ajan samassa työpaikassa duunia. N31

Hengissäselviämisestä. 

En ole äänestänyt koskaan näitä eduskunnan valehtelijoita.

Olen kaikkein ylpein lapsistani. On paljonkin muuta josta olen ylpeä, kuten ihanasta miehestäni ja vaativasta työstäni johon tarvittiin pitkä koulutus, sekä periksiantamattomuudestani: jos asia on minulle todella tärkeä, olen valmis tekemään vaikka vuosikaudet töitä asian eteen enkä lannistu. Ja olen ylpeä siitä, että olen edelleen elossa yhden lapseni kuoltua. Ylpeys lapsista on kuitenkin suurinta.

Hankala sanoa mitään yksittäistä asiaa mutta luettuani muiden vastauksia jäin miettimään että itselleni suurin ylpeyden aihe on ehkä se että olen aina uskaltanut tarttua asioihin jotka ovat olleet vaikeita valintoja mutta tuntuneet oikealta. Muutin ulkomaille ajatuksena että halusin kokeilla mitä se on (kauhea ikävä perhettä mutta opin tulemaan toimeen ilman heidän tukeaan) ja lopulta löysin vakityön sieltä. Irtisanouduin hyvästä paikasta koska halusin opiskella lisää ja tein pienen uranmuutoksen ja löysin uuden työpaikan heti siltä alalta mistä halusinkin. Menin naimisiin miehen kanssa ja odotamme esikoista vaikka kummallakaan ei ole vakityötä tai varmuutta missä kaupungissa tai maassa asumme seuraavana vuonna. Kaikessa olen seurannut sydäntäni mutta pidän aina varasuunnitelmia sen puolesta etteivät asiat onnistu ensimmäisellä kerralla. Ja paljon olen joutunut sietämään epävarmuutta joka on vain opettanut luottamaan siihen alkuperäiseen sydämen ääneen koska en halua elää mitä jos elämää.

Kyvystä heittäytyä. Lopetin yrittäjän työt Suomessa, työt mistä todella nautin. Muutin ulkomaille, sain koulutusta vastaavan unelma duunin nopeasti, opettelin surffaamaan, löysin miehen sain lapsen ja edelleen joka päivä valehtelematta mietin kuinka onnekas olen kun olen aina rohkeasti uskaltanut heittäytyä tuntemattomaan ja uskoa unelmat todeksi.

Vierailija kirjoitti:

Siitä että näytin narskuvanhemmilleni. Koko lapsuuden sain kuulla etten ole mitään ja minusta ei tule mitään. Nyt olen koko suvun koulutetuin ja tienaan töissä perkuleesti rahaa. Ja heille ei siitä tipu tippaakaan

Ethän sinä sitä itsesi takia tehnyt vaan vanhempien.

Olisitko itse tarvinnut tuollaista suuntaa, ilman vanhempia. Eli uraa ja rahaa vai olisitko oikeasti ollut vaikka perhekeskeinen tai minimalisti tai...

Vanhempasi siis ohjasivat sinua lapsena ja he ohjaavat sinua aikuisenakin. He vaikuttavat sinuun siis vieläkin. Olet edelleen heidän ohjattavissa, olet heidän vallassa.

Toisaalta he myös kannustivat sinua pärjäämään ja asian voi nähdä kahdella: lasi on puoliksi tyhjä tai lasi on puoliksi täynnä.

Kummin sinä näet?

Varmaan siitä kun minulla on suuri penis

Pystyn juomaan 0,5 leijonaviinan ykkösellä