Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä asiasta olet kaikkein ylpein elämässäsi?
Jos lapsia ei voi tässä yhteydessä käyttää esimerkkinä.
Kommentit (396)
Olen piirtänyt jokusen hassun kuvan sekä maalannut yksinkertaisi ja kauniita kuvia. Oma ilo ja onni mitä on vaikea sanoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä että näytin narskuvanhemmilleni. Koko lapsuuden sain kuulla etten ole mitään ja minusta ei tule mitään. Nyt olen koko suvun koulutetuin ja tienaan töissä perkuleesti rahaa. Ja heille ei siitä tipu tippaakaan
Vierailija kirjoitti:
Lyhyen matikan ja keskipitkän ruotsin eximioista.
Ai niin, ylioppilaskirjoitukset! Ei tullut mieleenkään, vaikka minulla on pitkä rivi älliä. Ylioppilaskirjoitusten tuloksista saakin olla mielestäni ylpeä. Ja yliopistotutkinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Siitä että näytin narskuvanhemmilleni. Koko lapsuuden sain kuulla etten ole mitään ja minusta ei tule mitään. Nyt olen koko suvun koulutetuin ja tienaan töissä perkuleesti rahaa. Ja heille ei siitä tipu tippaakaan
He siis onnistuivat kasvatuksessaan.
1960-luvun lopulla syntyneestä isättömästä toisen polven mam ulapsesta tuli aikojen saatossa korkeakoulutettu hyvässä työpaikassa oleva arvostettu keskijohtoa oleva henkilö. Palkka nykyisin 7600e/kk. Muistissa vielä se aika jolloin lapsena toiset lapset eivät saaneet lupaa vanhemmiltaan leikkiä kanssani kun 1) eihän sillä ole isää eli se on äpä rä ja 2) se on väärän näköinen.
Rahaa ei pahemmin ollut koskaan lapsuudessani. Äitini teki välillä kolmea työtä jotta pystyisi elättämään meidät. Ei silloin mitään sossu ja tunnettu eikä mitään rahaa mistään pyydetty vaan purtiin hammasta ja oltiin ostamatta jos ei rahaa ollut. Eikä sitä monestikaan ollut. Kiitos tämän maan upealle ilmaiselle koulutukselle että sain silti opiskella korkeakoulututkinnon. Opintorahaa nostin, en -lainaa, vaan työskentelin koko opintojen ajan 20h/viikossa jotta oli rahaa elämiseen.
Eli olen siis ylpeä siitä mihin olen elämässäni päässyt. Se köyhä isätön mam ulapsi on nyt onnellisessa avioliitossa, äiti ja taloudellisesti riippumaton ja varmistaa myös sen että äidillään on kaikki hyvin ja maksaa todella mielellään veroja tähän kotimaahansa.
Ps. Nämä tämän palstan kielletyt sanat menevät kyllä jo liiallisuuksiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin parikymppisenä toiseen maahan menolippu kourassa. En osannut ko. maan kieltäkään kunnolla, perusteet vain. Kolmessa kuukaudessa opin kielen.
Kuulostaa ehkä pieneltä ja tyhmältä mutta että uskalsin mennä ensimmäisenä päivänä kouluun, josta lopulta valmistuin ammattiin. Vaikeasta sosiaalisesta ahistuksesta kärsivänä mietin edelleen silloin tällöin mikä ihme minuun meni että uskaltauduin silloin menemään koululle! Muistan sen aamun ikuisesti kuin videokuvana, kun ahdisti niin kovasti...
Pieni askel, mutta sen vuoksi olen tässä missä nyt olen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä etten kuulu siihen 77% suomalaisista, jotka elää ylivarojensa, enkä kuullu siihen yli puoleen jotka on ylipainoisia.
Hassu kysymys. En ole ylpeä mistään. En etenkään lapsistani.
Mutta vastaan siihen, mistä astiasta tykkään eniten: Ehkä siitä, että olen päässyt asumaan ulkomailla, kolmessa eri maassa, yhteensä viitisen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä, että yläasteella seiskalla, kun muut kaverit lähti tupakka-kalja-linjalle ja halusi olla pahiksia, mä vaihdoin rohkeasti kaveripiiriä ja keskityin kouluun. Pääsinkin sitten hyvään lukioon ja yliopistoon ja töihin. Nuo pahikset tajusi virheensä jo ysillä ja kertoivat, että ihailevat rohkeuttani ja älyäni.
Laihdutin 30kg kahden vuoden aikana. Tämä onnistui, kun muutin elämäntapojani ja kaikista ylpein olen siitä, että olen pysynyt normaalipainoksi luokiteltavassa painossa. Viisi vuotta sitten aloitin tämän elämäntapamuutoksen, olen niin onnellinen saavutuksestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ole kovin paljon aihetta ylpeillä, mutta jos jotain osaan hyvin niin ommella ja neuloa, suunnitella ja valmistaa kauniita vaatteita. Enimmäkseen teen itselleni sekä lapsille, se ilahduttaa aina jos joku ihailee vaatetta ja kysyy mistä sellaisen voi hankkia.
Vierailija kirjoitti:
1960-luvun lopulla syntyneestä isättömästä toisen polven mam ulapsesta tuli aikojen saatossa korkeakoulutettu hyvässä työpaikassa oleva arvostettu keskijohtoa oleva henkilö. Palkka nykyisin 7600e/kk. Muistissa vielä se aika jolloin lapsena toiset lapset eivät saaneet lupaa vanhemmiltaan leikkiä kanssani kun 1) eihän sillä ole isää eli se on äpä rä ja 2) se on väärän näköinen.
Rahaa ei pahemmin ollut koskaan lapsuudessani. Äitini teki välillä kolmea työtä jotta pystyisi elättämään meidät. Ei silloin mitään sossu ja tunnettu eikä mitään rahaa mistään pyydetty vaan purtiin hammasta ja oltiin ostamatta jos ei rahaa ollut. Eikä sitä monestikaan ollut. Kiitos tämän maan upealle ilmaiselle koulutukselle että sain silti opiskella korkeakoulututkinnon. Opintorahaa nostin, en -lainaa, vaan työskentelin koko opintojen ajan 20h/viikossa jotta oli rahaa elämiseen.
Eli olen siis ylpeä siitä mihin olen elämässäni päässyt. Se köyhä isätön mam ulapsi on nyt onnellisessa avioliitossa, äiti ja taloudellisesti riippumaton ja varmistaa myös sen että äidillään on kaikki hyvin ja maksaa todella mielellään veroja tähän kotimaahansa.
Ps. Nämä tämän palstan kielletyt sanat menevät kyllä jo liiallisuuksiin...
No tuossa on jo aihettakin ylpeyteen!
Itse olen sen verran kultalusikka suussa syntynyt, etten osaa olla ylpeä oikein mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mua kiinnostaa vapaa-ajalla muutkin asiat kuin vain eri kielet. Viime vuosina oon ollut kans aika ylpeä että oon oppinut tekemään kodinhoitoasioita tehokkaammin ja itsenäisemnin kun äiti ei oo paapomassa kotona arkena. Perus aikuistumista siis. Vielä kun sosiaalisia taitojani kehittäisin ja vähentäisin mustavalkoisia ajatuksia pääni sisältä niin olis myös perfecto.
T: se asperger nuorimies
Vierailija kirjoitti:
En taida keksiä yhtäkään asiaa, kun lapset on poissuljettu.
Olin koulussa kympin tyttö, mutta sitten kaikki jotenkin lässähti enkä lähtenyt opiskelemaan lisää. Olisin tarvinnut potkun persuksille, mutta eipä ketään kiinnostanut sitä antaa. Mummo ja pappa kannusti vain töihin. Isä ja äiti erosivat eikä se 50-luvulla ollut niinkään yleistä kuin nyt.
Lainaan itseäni; olen edes vähän ylpeä piirustustaidostani.
Piirrän sarjakuvaa erääseen lehteen.
Olen ylpeä kyvystäni hallita elämääni erittäin hyvin kokonaisuudessaan: olen korkealle kouluttautunut, naimisiin mennyt, tehnyt monta (enemmän kuin 3) lasta, hoidan isoa kotiamme lähes yksin, autan vanhoja vanhempiani. Moni ei tähän pystyis 😊 Lisäksi pidän itseni hoikkana ja käyn vielä töissäkin. Mulla on oikeesti tekemistä varmaan 3 * enemmän kuin keskiverto nelikymppisellä suominaisella😇
Että olen ollut oma itseni ja olen käynyt sukupuolenkorjauksen , vaikka jotkut ihmiset hylkäsivät.
Alue: Aihe vapaa
Hehän eivät kai kirjoittaneet olevansa ylpeitä lapsistaan vaan siitä, että ovat pärjänneet?
Itse en oikein keksi mitään mistä olla ylpeä, mun rima on aika korkealla sille minkälaiset asiat koen ylpeyden aiheeksi.
Paljon elämässä on sellaista, mikä on vain annettu eikä mitenkään omaa ansiota.