Lue keskustelun säännöt.
Milloin on sinusta ärsyttävää olla nainen?
19.12.2013 |
Tänään oli lapsella joulujuhlat koulussa. Siinä ei ollut mitään vikaa. Laitoin luonnollisestikin mekon päälle ja sukkahousut pitää olla mekon kanssa. Normaali homma, eikö? Matkalla koululle mekko tahtoi nousta polvipituisesta minimekoksi, koska kannoin nuorimmaista välillä. Vaikka normaalipainoinen olenkin, en enää 35-vuotiaana oikein kehtaa julkisesti esiintyä minimekossa. Joten kävellessä kiskoin mekkoa alas ja mietin kuinka pitkä se takana oleva pieni halkio olikaan...
Juhlasalissa olin helpottunut. Penkit olivat tummat ja ilman pehmusteita. Kuukautisten runsain päivä ja kahden tunnin istuminen on stressaava yhdistelmä. Mitkään superpaksut vaipat eivät onnistuneet niiden kamppeiden takia. Ja ne sukkahousut! Jalkojen kanssa piti olla tarkkana. Ei saanut istua jalat harallaan, mutta piti muistaa ettei riko sukkahousuja kenkien soljella.
Loppujen lopuksi selvisin ilman noloja tahroja ja reikäisiä sukkahousuja. Ilman niitä sukkiksia, kuukautisia ja mekkoa olisin ollut rentoutuneempi. Jos olisin ollut mies, ainoa stressinaiheeni olisi varmaan ollut jotain tyyliin: "tiukkanutturaisen rehtorin katsominen aiheuttaa erektion, jota pitää peitellä".
Olkaa kilttejä ja kertokaa omat "kauheaa olla nainen" kokemuksenne. En kai ole ainoa, jota ärsyttää välillä?
Kommentit (161)
Naiseudessa kuukautiset ei ole oma valinta, mutta newsflash: epämukavia vaatteita, kenkiä tai meikkejä kenenkään ei ole pakko käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee mieleni kertoa nyt tähän ketjuun, että ainakaan kuukautiset ei mua juuri ärsytä. Mieluiten olisin tietenkin ilman, mutta helpot, kivuttomat ja lyhyet ne on olleet aina. Synnytyksen jälkeen muuttuivat (todella) runsaiksi, mikä oli hiukan hankalaa, mutta sitten tulikin ongelmia ja kohtu poistettiin. A vot: ei kuukautisia lainkaan enää eikä ehkäisyongelmiakaan. Helppo juttu helpoittui ennestään. Kaikilla ei siis ole samaa.
Naisena olemisessa ärsyttää ihan samat asiat kuin yleensä ihmisenä olemisessa. Kaikenlainen epätasa-arvo erityisesti. Se, että tarvitsee enemmän tavaraa kuin mies: rintaliivejä, hiustenhoitoainetta yms. Meikatakin pitäis ja aina ei kai sovi kulkea farkuissa ja t-paidassa, kuten miesten useammin. Se, että otan lapsenhoidon päävastuun, vaikka mieskin osallistuu.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 01:00"]
Naiseudessa kuukautiset ei ole oma valinta, mutta newsflash: epämukavia vaatteita, kenkiä tai meikkejä kenenkään ei ole pakko käyttää.
[/quote]
...ja jos ne kuukautiset tuntuvat ylivoimaisilta, kannattaa kokeilla hormonikierukkaa.
No ei ole hävinnyt toi kuukautispaskatus mihinkään ja ikää päälle 40..Eka päivä koko ajan paskahätä ja ripuli. Ja kammottava turvotus ja vatsakipu. Ja jos ei ole menkat, on ainakin pms-oireilut menossa. Ja ne vaan pahenee iän myötä. Ihanaa v.ttu olla nainen.
Naishormonit, kuukautiset ja kaikki niihin liityvä. Alkoivat, kun olin 13 ja edelleen joka kuukausi vihaan niitä. Olen kohta 45 ja toivon, että loppuisivat pian kokonaan, mutta ei näytä siltä vielä. Kiertoni on myös lyhyt, usein jopa vain 23 pv ja siksi tuntuu, että aina ne ovat riesana. Ennen vuotoa rintoja kivistää ja saan helposti migreenin. Pari ekaa päivää olen tosi kipeä. Mahaa ja selkää sattuu. Maha sekaisin. Vuoto on runsasta ja inhoan sitä tunnetta, kun kuumaa verta holahtelee ulos kropasta. Nukun monta yötä huonosti kivun ja epämiellyttävän olon takia. Päivisin väsyttää. Kaikki suojat ovat saatanasta mielestäni. Siteet, tampoonit ja kupit, kaikki on kokeiltu. Ja sitten seuraavaksi tulee tietysti jotkut kamalat vaihdevuosioireet, joista ei täysjärkisenä selviä ottamatta jotain hormonikorvaushoitoja, mitä en haluaisi. E-pillereitä tuli syötyä ikävuodet 16 -29. Sitten raskaus, mikä oli miehenkin mielestä elämäni parasta aikaa, kun ei ollut kuukautisia ja mieliala oli kuulemma aina positiivinen. Sitten taas pillereitä, hormonikierukka ja luonnonmukaista ehkäisyä, jonka jälkeen sterilisaatio ja kohdun termoablaatio. Tämän jälkeen vuodot muutaman vuoden siedettävät, mutta kivuliaat. Jos vielä pahenevat nykyisestä, on alettava rukoilemaan kohdunpoistoa, mitä ei varmaan helposti saa. Koen nöyryyttäväksi mennä gynekologille itkemään vaivojani. En käy säännöllisesti, vaikka tiedän, että pitäisi. Edellinen papa otettu 5 vuotta sitten. Jee, hyvä minä. Mahtavaa olla nainen :( Äitiyden hinta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 00:19"]
Sitten ärsyttää se että miesporukassa olen kuin minua ei olisi olemassa. Jos lohkaisen hauskan jutun, kukaan ei edes kuule sitä. Sitten kun joku porukan miespuolinen sanoo ihan saman jutun hetkeä myöhemmin, muut räjähtävät nauramaan! Sama eräässä miesvaltaisessa työyhteisössä: sain (hyvät) ideani läpi vain ja ainoastaan syöttämällä ne kahden kesken miespuoliselle kollegalleni, joka sitten esitti ne pomolle ominaan. Minun esittäminäni niitä ei pidetty minään.
[/quote]
Tää on ihan persoonasta ja esiintymistavasta kiinni, ei sukupuolesta.
Töissä( pieni yritys) palkankorotusta ym muutosta pyytäessä vedotaan tunteisiin kun niin huonosti menee ja ylitöitä täällä työnantajakin tekee ilman korvauksia.. Tyttöjen alalla ollaan ja ainoana suunavaajana ole saanut punakapinoijan maineen. Meneppä hitsari-miehelle avautumaan palkankorotuskeskustelujen yhteydessä, nauraisi työnantajan pihalle.
Parisuhteessani olen huomannut välillä olevani taustahelinää, joskus kun olen mainnnut johonkin asiaan ratkaisun, se sivuutetaan ja parin päivvän päästä naapurin jaska on esittänyt saman asian ja se onkin sopiva tilanteeseen.. Eikä miehellä mitään muistikuvaa asiasta..
Paras on isäni lause minusta ; olisin täydellinen lapsi jos olisin poika. Mitäs tuohon sitten voi muuta sanoa kuin anteeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin, kun asennoituminen minua kohtaan menee vituralleen heti ensisilmäyksellä vain siksi, koska olen nainen.
Olen monesti törmännyt miehiin, joilla on ollut hirveä tarve todistaa olevansa fiksumpia tai osaavampia kuin minä. Naisiin kohdistuva älyn, osaamisen ja saavutusten mitätöinti ärsyttää yleisestikin.
Joskus kuulee joitakin miehiä nimitettävän "ämmiksi" tai "neitimäisiksi" jne. Se jotenkin osoittaa, että naismaisina/feminiinisinä pidettyjä asioita pidetään halveksuttavina tai huonoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 02:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 00:19"]
Sitten ärsyttää se että miesporukassa olen kuin minua ei olisi olemassa. Jos lohkaisen hauskan jutun, kukaan ei edes kuule sitä. Sitten kun joku porukan miespuolinen sanoo ihan saman jutun hetkeä myöhemmin, muut räjähtävät nauramaan! Sama eräässä miesvaltaisessa työyhteisössä: sain (hyvät) ideani läpi vain ja ainoastaan syöttämällä ne kahden kesken miespuoliselle kollegalleni, joka sitten esitti ne pomolle ominaan. Minun esittäminäni niitä ei pidetty minään.
[/quote]
Tää on ihan persoonasta ja esiintymistavasta kiinni, ei sukupuolesta.
[/quote]
Tuleeko sinulle yllätyksenä, että sukupuoli ja sen mukanaan tuomat fyysiset ominaisuudet vaikuttavat persoonallisuuteen?
Miehillä on esim. kuuluvampi ja matalampi ääni ja ovat olemukseltaan usein hallitsevampia kuin naiset. Nainen voi myös puhua korostetun voimakkaasti, karskisti ja matalalla äänellä (olen kokeillut tätäkin), mutta koska hän on nainen, vaikutus ei ole sama. Luonnostaan miesmäiset naiset pärjäävät noissa tilanteissa parhaiten - muille naureskellaan yrityksistäkin, koska heille äijäily ei sovi vaan vaikuttaa vain huvittavalta.
Itse olen analyyttiselta profiililtani selvästi enemmän miehiä kuin naisia muistuttava, mutta ulkonäköä ja ääntä arvioimalla sitä ei uskoisi kukaan. Tästä ristiriidasta on huomattavaa haittaa. Minulla on enemmän kykyä mm. loogiseen ajatteluun kuin suurimmalla osalla miehistä, mutta saan tehdä hartiavoimin töitä ennen kuin miehet tajuavat näin olevan. Suuri osa ei tajua koskaan.
Mutta onneksi on internet! Jos en täällä erikseen mainitse sukupuoltani, minua luullaan aina mieheksi ja myös miespuoliset keskustelijat ottavat minut heti vakavasti. Vauva-palstalla minua luullaan välillä mieheksi jopa silloinkin, kun yksiselitteisesti kerron olevani nainen. Provoilen kuulemma. :D
[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 23:45"]
No niin, tulihan se sieltä! Ensimmäinen viestisi oli pelkkää uhoamista, mutta kerroithan sä sen asiasikin lopulta. Sori kun en osannut päätellä.
[/quote]
No jaa, kyllä mä ainakin ymmärsin jo tuosta ensimmäisestä viestistä sen asian. Hiukan angstiselta vaikutat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puskapissalla käynti on peestä.
Erityisen suurta ärsytystä aiheuttaa työnhaku ja töissä oleminen, koska miehet eivät vaan voi käsittää sitä tosiasiaa että nainenkin voi tehdä "miesten" töitä. Ei sillä ettenkö siis töitä haluaisi tehdä ja muuten siellä viihtyisi :)
[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 19:45"]Olen töissä miesvaltaisella ja aika raskaalla alalla. Välillä ärsyttää voiman puute, kuitenkin monesti asiat hoituu silti hieman miettimällä ja apua pyytämällä. Siihen, että usein työpaikalla käyvät miehet katsovat ohitse ja kääntyvät miesten puoleen, vaikka olisin siinä ensimmäisenä "tyrkyllä" ei meinaa koskaan tottua. Vähän sama kun autokaupassa naiset usein jäävät huomiotta.
[/quote]
Komppaan myös tätä!! Aivan sama juttu minullakin töissä! Saako kysyä mitä teet työksesi?
T: Miehet eivät tajua naisia miesten töissä - jutun kirjoittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 09:36"]
Mutta onneksi on internet! Jos en täällä erikseen mainitse sukupuoltani, minua luullaan aina mieheksi ja myös miespuoliset keskustelijat ottavat minut heti vakavasti. Vauva-palstalla minua luullaan välillä mieheksi jopa silloinkin, kun yksiselitteisesti kerron olevani nainen. Provoilen kuulemma. :D
[/quote]
Heh, sama kokemus mullakin :D Jos esitän loogisia perusteluja ja kysyn niitä vastapuolelta, mut oletetaan mieheksi. "Oikeassa elämässä" ei ole pelkoa että mut nähtäisiin jotenkin loogisena tai järkevänä, koska olen teiniltä näyttävä blondi.
No kyllä noi menkat saa joka kerta toivomaan että olisi mies. Tai jostain syystä olisi edes kohtu poistettu. Ja cocktail-tilaisuudet piikkareissa, hiemanko kadehdin niitä ukkoja niissä lipokkaissaan.
Mua nyppii olla semmoisissa vähän kaavamaisissa ja tietyllä tapaa konservatiivisissa porukoissa, joissa on hirveän selvät miesten ja naisten roolit joihin porukan jäseniä yritetään väkisin tunkea. Joillakin esim. on illanvietoista se odotus, että naiset ovat omassa porukassaan ja juttelevat naisten kesken, ja miehet vastaavasti omassaan. (Tähän väliin täytyy mainita, että thank god mun ja mieheni lähimmät kaverit eivät ole näitä kaavoihin kangistuneita stereotyyppejä, vaan illanvietotkin ovat rentoja ja ennalta käsikirjoittamattomia tilanteita, joissa pidetään hauskaa ja jutellaan ihan sukupuolesta riippumatta. Laajemmassa tuttavapiirissä kuitenkin välillä joutuu näihin stereotyyppi-illanviettoihin myös.)
Yksi hyvä esimerkki tällaisesta stereotyyppisesti suhtautuvasta tyypistä on eräs mies eräässä illanvietossa. Hän oli minulle ennalta tuntematon. Minä, mieheni ja tämä mies istuimme saman pöydän ääressä, ja tämä mies kysyi minun mieheltäni onko hän katsonut erästä tv-sarjaa. Sanoin hänelle innostuneeseen sävyyn, että "se on ihan loistava!" (minun lempisarjani siis kautta aikojen). Tämä mies vaan tuijotti minua pienen hetken ihan hiljaa, samaan aikaan vähän torjuvan ja yllättyneen/ihmettelevän oloisena. Ei reagoinut minun kommenttiini mitenkään vaan oikein nojautui miestäni kohti ja jatkoi juttelua miehelleni. Muutenkaan tämä mies ei jutellut naisille koko iltana, omalle naisystävälleen toki vähän jotain "käytännön asioita". Mitä ilmeisimmin minun olisi pitänyt pysyä ruodussa ja siellä muiden naisten kanssa juttelemassa meikeistä, verhojen kuoseista ja astiastoista.
Toinen paha on sitten sellaiset oikein perinteiset heteropariskuntaillat. Niissä on myös hyvin usein oletuksena se, että naiset kaveeraavat keskenään ja miehet keskenään. Usein vielä kaikkea olemista määrittää semmoinen "olemme pariskuntia" -konteksti, kaikki mitä porukassa jutellaan on sellaista kliseistä, "leikkimielistä" pariskuntaläppää siitä, miten "hallitus" on jotakin mieltä jostakin ja miten miehet ei osaa siivota ja hih hih.
Nyt kun mietin asiaa, niin oikeastaan ei kyllä voi sanoa, että noissa tilanteissa ärsyttäisi naiseuteni. Enemmän ärsyttää niiden muiden umpimielisyys koska onnekseni tunnen myös ihmisiä, joille sukupuoli ei ole se määrittävin tekijä ihmisessä.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 02:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 00:19"]
Sitten ärsyttää se että miesporukassa olen kuin minua ei olisi olemassa. Jos lohkaisen hauskan jutun, kukaan ei edes kuule sitä. Sitten kun joku porukan miespuolinen sanoo ihan saman jutun hetkeä myöhemmin, muut räjähtävät nauramaan! Sama eräässä miesvaltaisessa työyhteisössä: sain (hyvät) ideani läpi vain ja ainoastaan syöttämällä ne kahden kesken miespuoliselle kollegalleni, joka sitten esitti ne pomolle ominaan. Minun esittäminäni niitä ei pidetty minään.
[/quote]
Tää on ihan persoonasta ja esiintymistavasta kiinni, ei sukupuolesta.
[/quote]
Tuleeko sinulle yllätyksenä, että sukupuoli ja sen mukanaan tuomat fyysiset ominaisuudet vaikuttavat persoonallisuuteen?
Miehillä on esim. kuuluvampi ja matalampi ääni ja ovat olemukseltaan usein hallitsevampia kuin naiset. Nainen voi myös puhua korostetun voimakkaasti, karskisti ja matalalla äänellä (olen kokeillut tätäkin), mutta koska hän on nainen, vaikutus ei ole sama. Luonnostaan miesmäiset naiset pärjäävät noissa tilanteissa parhaiten - muille naureskellaan yrityksistäkin, koska heille äijäily ei sovi vaan vaikuttaa vain huvittavalta...
[/quote]
Lisään vielä tähän, että kyllä osansa on myös työpaikoilla yleisillä asenteilla naisiin. Asiasta tehtiin jopa tutkimus, jossa tutkittiin käytöstä ja asenteita sukupuolenvaihdoksen tehneitä työntekijöitä kohtaan. Jopa tilanteissa, joissa työkaverit tiesivät tyypin olleen aikaisemmin nainen, heitä alettiin huomioida keskusteluissa ja ideoinnissa runsaammin ja heille annettiin haastavampia tehtäviä. Ja päinvastoin toiseen suuntaan vaihtaessa.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 00:00"]
1. Naisen odotetaan haluavan ainakin syvällä sisimmässään lapsia, lapsettomuus kyseenalaistetaan
[/quote]
Aivan samalla tavalla miestenkin lapsettomuus kyseenalaistetaan ja syystä.