Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opettajien ja oppilashuollon rooli oppilaiden pahoinvoinnissa
04.10.2020 |
Jonkun aikaa tilannetta seuranneena halusin nyt tuoda yhden näkökulman tähän keskusteluun oppilaiden pahoinvoinnista ja sen ratkaisuista.
Työskentelen sosiaalihuollossa ja osallistun säännöllisesti erilaisiin koulupalavereihin. Kerta toisena jälkeen olen jaksanut hämmentyä siitä, kuinka karseaa kohtelua oppilaat näissä palavereissa saavat osakseen - yleensä vähintään opettajalta, mutta myös niiltä muilta "tukihenkilöiltä". Heiveröisellä itsetunnolla varustettuja oppilaita pelotellaan jatkuvasti kaikilla niillä seurauksilla mitä on edessä, jos ei hommat ota äkkiä sujuakseen. Vahvistavaa sydämellistä kannustusta ja välittämistä ei niissä kohtaamisissa ole lainkaan. Tulee mielikuva, että oppilaita auttaa pääasiassa henkilöstö, joka ei koskaan ole kokenut elämässään vastoinkäymisiä. Ja vaikeahan sitä on tietenkin auttaa, jos oma elämä on ollut vain siitä kiinni, että ottaako itseään niskasta kiinni vai ei. Pahoinvointi nykyaikana on niin monimuotoista, ettei se häviä sillä että alaikäistä kehittymätöntä lasta kehotetaan vain toimimaan toisin.
Tämä ei siis ole puheenvuoro kiusaamisen puolesta. Mutta uskon, että kaikenlaisen kiusaamisen taustalla ovat lopulta ne tärkeimmät kysymykset, eli se että kelpaako, onko arvokas ihmisenä, onko tulevaisuudessa minullekin jotain muuta kuin synkkyyttä. Ja näihin kysymyksiin opetushenkilöstö antaa vastauksensa joka päivä - tiedostamattaankin.
Onko teillä mitään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Vierailpija kirjoitti:
On aivan syvältä, kun lasun tmv. asiakkuus yritetään jatkuvasti lopettaa, jos koulu ei viikoittain tee lastensuojeluilmoituksia.
Eikä muuten olisi hullummaksi, että lasuihin tulisi vastauksia, edes ok, ilmoitus vastaanotettu tai ok, aiomme hoitaa asiaa (jos sitä aiotaan hoitaa)
Ja se, mikä todella ottaa päähän on se, että huonokuntoiselle lapselle ei aloiteta psyk.hoitoa, jos hän vastustaa/ vanhemmat vastustavat tai jos ammattilainen arvelee, että lapsi on niin huonossa kunnossa, ettei hän hyödy hoidosta. Mutta mihin saa aina tulla? Kouluun, ihan missä vain kunnossa.
Mitä väliä, jos yrittää vahingoittaa opea päivittäin ja vaikka ei voi olla samassa tilassa muiden oppilaiden kanssa. Koulu on lapsen oikeus!Psykiatrian palvelut ja lastensuojelu ovat vapaaehtoisia palveluita. Valitettavan moni jää vaille apua, koska ei vielä siinä kohtaa ymmärrä sitä tarvitsevansa. Koulussa on sen sijaan oppivelvollisuus, joten sinne sitten tullaan, vaikka vointi olisi vähän heikompi.
Ei koulu ole sosiaalipuolen mukaan vapaaehtoista vaan huoli herää jos lasta ei laiteta homekouluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väitän, että vanhemmat ovat ne, jotka rakentavat lapsen itsetuntoa ja luottamusta omaan arvoon. Viisas vanhempi pystyy tukemaan itseluottamusta silloinkin, kun lapsella on esim.vaikeita oppimisvaikeuksia. Arvo ei perustu siihen, mitä lapsi osaa, vaan että hän on.
Ja joskus itsetunto ei nepsylapselle tai psyk.oireilevalle rakennu kaikesta tuesta huolimatta, vaikka olisi supervanhemmat ja superope ja vaikka kaikki seisoisivat päällään.
Kaikki lähtee vanhemmuudesta. Sitten, kun siinä on epäonnistuttu niin astuu kuvioihin muu yhteiskunta. Eikä se vastuu poistu toistelemalla sitä, että kaikki lähtee vanhemuudesta.
Kun lapsi saa psykoosilääkkeet, hän voi seuraavana päivänä palata kouluun. Kuka aikuinen palaisi psykoottisen käyttäytymisen jälkeen töihin, kun on saanut reseptin ja niellyt ensimmäisen pillerin?
On totta, että yleisopetuksen opettajilla ei ole riittävää osaamista autismin kirjosta. Ja erilaisuuden hyväksyminenkin on välillä heikkoa.
Ja osalla on todella ongelmia tehdä mitään ylimääräistä tai vaivalloista.
Mutta toinen puoli on se, että resursseja on oikeasti aika vähän. Ja yhdelle oppilaalle kyllä moni tekee erityisjärjestelyt, mutta entä jos niitä tarvitaankin kymmenelle? Voi vähän uuvuttaa.
Ja koulussa ollaan, vaikka lääke unohtuisi. Muut sitten saavat kokea seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aineenopettajana ja luokanohjaajana pyörii kymmeniä ja satoja oppilaita. OHR-porukka on joskus ehdottanut 4-tunnin palaveria. Itse olen ehdottanut vartin palaveria, välitunnilla ennenkuin seuraava oppitunti alkaa.
Sitä aikaa vain ei valitettavasti opettajilla ole paneutua yhden oppilaan asioihin niinkuin pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi saa psykoosilääkkeet, hän voi seuraavana päivänä palata kouluun. Kuka aikuinen palaisi psykoottisen käyttäytymisen jälkeen töihin, kun on saanut reseptin ja niellyt ensimmäisen pillerin?
Aikuinen ei palaisi. Lapsi pakotetaan vaikka olisi mitä oireita koulussa, siitä pitää lastensuojelu huolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meneeköhän keskustelu hieman sivuraiteille? Väkivaltaan puuttumisessa tuskin kukaan kannustaa turvautumaan lempeisiin katseisiin. Kyse on siitä, miten alun perin ennaltaehkäistään lapsen kokemusta riittämättömyydestä.
Koulu itsessään on maailma, jossa luodaan odotuksia ja tehdään jopa numeerisesti arvioiden selväksi miten lapsi niistä odotuksista suoriutuu. Se on ennen muuta palautejärjestelmä. Ei ole sattumaa, että heikolla itsetunnolla varustetut lapset ryhtyvät kunnolla oireilemaan vasta koulussa. Silloinhan he saattavat ensimmäistä kertaa joutua kohtaamaan se, että eivät pysyneetkään perässä, eivät osanneet kun piti osata, ja mikä pahinta, olivat huonompia kun luokan muut lapset. Ja valitettavasti kun suoriutuu heikosti yhdessä aineessa, suoriutuu todennäköisesti heikommin myös jossain muussa. Kyllähän opettaja on se ensimmäinen ihminen josta lapsi peilaa sen, miten näihin musertaviin epäonnistumisiin pitäisi suhtautua. Eikä opettajilla ole omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kun yrittää ja epäonnistuu silti. Sitä yrittämistä jaksaa sen jälkeen kerran, ehkä kaksi. Sitten loppuu yrittäminen.
Opettaja ei voi lähteä muuttamaan koko järjestelmää. Koulujärjestelmän yksi osa on opitun arviointi, opettaja ei voi sitä muuttaa. Toisaalta, kaikilla kyllä on niin halutessaan mahdollisuus 7-8 arvosanaan. Mikä ei ole huono, vaan keskiverto.
Toki jokaiselle tulisi pystyä luomaan koulussa onnistumisen kokemuksia.
Mutta jos oikeasti on kyse hyvin heikkolahjaisesta oppilaasta, joka ei vaikka aivovaurion vuoksi pysty ikinä siihen, mihin keskiverto-oppilaat, onko hänen paikkansa tavallisessa koulussa?
Kohtaan noin sata oppilasta viikossa tunneillani. Jokaisen tausta erilainen: osalla psyykkisiä ongelmia, osalla ei. Osa alisuoriutuu laiskuuttaan, osa pingottaa liikaakin. Millaisella pätevyydellä muut ulkopuolelta tulevat neuvomaan, miten jokaisen oppilaan tilanne pitäisi ottaa henkilökohtaisesti ja yksilöllisesti huomioon arkisessa tuntitilanteessa?! Tulkaa sinne tunneille sossut katsomaan pois huoneistanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aineenopettajana ja luokanohjaajana pyörii kymmeniä ja satoja oppilaita. OHR-porukka on joskus ehdottanut 4-tunnin palaveria. Itse olen ehdottanut vartin palaveria, välitunnilla ennenkuin seuraava oppitunti alkaa.
Sitä aikaa vain ei valitettavasti opettajilla ole paneutua yhden oppilaan asioihin niinkuin pitäisi olla.
Liian vähän opettajia oppilaita kohden. Liian suuret koulut. Palataan pienempi kouluyksiköihin ja palkataan lisää aikuisia kouluun, se auttaisi jo paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kohtaan noin sata oppilasta viikossa tunneillani. Jokaisen tausta erilainen: osalla psyykkisiä ongelmia, osalla ei. Osa alisuoriutuu laiskuuttaan, osa pingottaa liikaakin. Millaisella pätevyydellä muut ulkopuolelta tulevat neuvomaan, miten jokaisen oppilaan tilanne pitäisi ottaa henkilökohtaisesti ja yksilöllisesti huomioon arkisessa tuntitilanteessa?! Tulkaa sinne tunneille sossut katsomaan pois huoneistanne!
Eivät tule. Kaupungit saa rahaa huostaanotoista.
Meidän lapsen astma paheni koulussa. Lupasivat että terveudenhuollon henkilö tulee mittaamaan lapsen kanssa pef -mittauksia.
Sosiaalipuoli valmisteli huostaanottoa, eikä terveydenhoitajaa kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohtaan noin sata oppilasta viikossa tunneillani. Jokaisen tausta erilainen: osalla psyykkisiä ongelmia, osalla ei. Osa alisuoriutuu laiskuuttaan, osa pingottaa liikaakin. Millaisella pätevyydellä muut ulkopuolelta tulevat neuvomaan, miten jokaisen oppilaan tilanne pitäisi ottaa henkilökohtaisesti ja yksilöllisesti huomioon arkisessa tuntitilanteessa?! Tulkaa sinne tunneille sossut katsomaan pois huoneistanne!
Oppilaan psyykkisellä terveydellä ja akateemisella suoriutumisella ei pitäisi olla minkäänlaista vaikutusta siihen, millaista kohtelua hän saa opettajalta arjessa ja palavereissa.
Kaikki tiivistyy lopulta kaikkien ammattiryhmien osalta yhteen asiaan -resurssit. Turha kenenkään on osoitella toisiaan syyttävällä sormella, kaikki tekevät varmasti parhaansa. Asioihin ei pystytä tarjoamaan apua riittävän aikaisin. Avun tarvitsijoita on niin paljon, että aikoja ei yksinkertaisesti aina ole tai aika menee pitkälle. Perustason palvelut kuormittavat vaikeammissa tapauksista, koska muut palvelut eivät vedä eivätkä pysty tekemään töitä lievempien tapausten kanssa riittävän aikaisin ja ongelmat ehtivät pahentua. Koulussa on haastavia ja kipeitä oppilaita ja nykyinen kaikki oppilaat samoissa luokissa -malli kuormittaa heitä ja johtaa siihen, että se pahoinvoiva oppilas imee resurssit. Pelkään, että vielä pahemmat ajat ovat edessä, kun tämä Koronan talouspommi laukeaa. Yhä useampi voi pahoin ja työntekijät uupuvat.
Monet opettajat ovat aivan kultakimpaleita ja huipputyyppejä, parhaimmillaan lapsen tai nuoren luottoaikuisia, jotka tekevät työtään sydämellään. Opettajia pitäisi tukea sillä, että koulussa pystytään antamaan riittävästi oikea-aikaista tukea sitä tarvitseville lapsille eli ne resurssit kuntoon.
Näin oppilashuollon työntekijän näkökulmasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtaan noin sata oppilasta viikossa tunneillani. Jokaisen tausta erilainen: osalla psyykkisiä ongelmia, osalla ei. Osa alisuoriutuu laiskuuttaan, osa pingottaa liikaakin. Millaisella pätevyydellä muut ulkopuolelta tulevat neuvomaan, miten jokaisen oppilaan tilanne pitäisi ottaa henkilökohtaisesti ja yksilöllisesti huomioon arkisessa tuntitilanteessa?! Tulkaa sinne tunneille sossut katsomaan pois huoneistanne!
Oppilaan psyykkisellä terveydellä ja akateemisella suoriutumisella ei pitäisi olla minkäänlaista vaikutusta siihen, millaista kohtelua hän saa opettajalta arjessa ja palavereissa.
Ei kai olekaan. Yhdentekevää kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Oppilaan psyykkisellä terveydellä ja akateemisella suoriutumisella ei pitäisi olla minkäänlaista vaikutusta siihen, millaista kohtelua hän saa opettajalta arjessa ja palavereissa.
Tämä on kyllä äärimmäisen jännä väite. Open ei pidä ollenkaan huomioida oppilaan yksilöllisyyttä? Kaikille samaa oppia vain, olipa asia aivan liian vaikeaa tai helppoa. Ja ihan samat ystävälliset sanat riipumatta siitä, hakkaako oppilas naapurin päätä seinään, itkeekö vai opiskeleeko kirjastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aineenopettajana ja luokanohjaajana pyörii kymmeniä ja satoja oppilaita. OHR-porukka on joskus ehdottanut 4-tunnin palaveria. Itse olen ehdottanut vartin palaveria, välitunnilla ennenkuin seuraava oppitunti alkaa.
Sitä aikaa vain ei valitettavasti opettajilla ole paneutua yhden oppilaan asioihin niinkuin pitäisi olla.
Liian vähän opettajia oppilaita kohden. Liian suuret koulut. Palataan pienempi kouluyksiköihin ja palkataan lisää aikuisia kouluun, se auttaisi jo paljon.
Ai että mun verorahoja tuhlattaisiin siihen, että palkattaisiin lisää opettajia, koska nykyiset ovat kyvyttömiä työhönsä. Kiva sitten kun kunnallisvero alkaa kolmosella...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aineenopettajana ja luokanohjaajana pyörii kymmeniä ja satoja oppilaita. OHR-porukka on joskus ehdottanut 4-tunnin palaveria. Itse olen ehdottanut vartin palaveria, välitunnilla ennenkuin seuraava oppitunti alkaa.
Sitä aikaa vain ei valitettavasti opettajilla ole paneutua yhden oppilaan asioihin niinkuin pitäisi olla.
Liian vähän opettajia oppilaita kohden. Liian suuret koulut. Palataan pienempi kouluyksiköihin ja palkataan lisää aikuisia kouluun, se auttaisi jo paljon.
Ai että mun verorahoja tuhlattaisiin siihen, että palkattaisiin lisää opettajia, koska nykyiset ovat kyvyttömiä työhönsä. Kiva sitten kun kunnallisvero alkaa kolmosella...
Ihme ruikuttajia opettajat kyllä ovat. Ennen oli jopa 50 oppilaan luokkia ja hyvin opettajat niiden kanssa pärjäsivät. Onko nykyopettajat tosiaan vellihousuja, eikä saa paria räkänokkaa kuriin.
Onhan tästä kokemus. Oppimateriaalia ei saa, oppilashuolto ei tee mitään. Joten asperger lapseni lopetti opiskelut ja elää nyt toimeentulotuella. Kun ei kertakaikkiaan saa opettajalta muuta kuin vittuilua, ei opiskelumateriaalia miten tehdä tehtävät eikä neuvoa. Ei kerrota mitään. Kaikki pimitetään. Koulu on pahin kiusaaja. Mutta koulusta kyllä potkittiin ulos tuosta vaan. Minulla on toinenkin autistinen lapsi joka on kokonaan tiputettu yhteiskunnan ulkopuolelle ja pelkän toimeentulotuen varaan. Mutta yhteiskunnalla on näköjään varaa siihen joten mikäs siinä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tiivistyy lopulta kaikkien ammattiryhmien osalta yhteen asiaan -resurssit. Turha kenenkään on osoitella toisiaan syyttävällä sormella, kaikki tekevät varmasti parhaansa. Asioihin ei pystytä tarjoamaan apua riittävän aikaisin. Avun tarvitsijoita on niin paljon, että aikoja ei yksinkertaisesti aina ole tai aika menee pitkälle. Perustason palvelut kuormittavat vaikeammissa tapauksista, koska muut palvelut eivät vedä eivätkä pysty tekemään töitä lievempien tapausten kanssa riittävän aikaisin ja ongelmat ehtivät pahentua. Koulussa on haastavia ja kipeitä oppilaita ja nykyinen kaikki oppilaat samoissa luokissa -malli kuormittaa heitä ja johtaa siihen, että se pahoinvoiva oppilas imee resurssit. Pelkään, että vielä pahemmat ajat ovat edessä, kun tämä Koronan talouspommi laukeaa. Yhä useampi voi pahoin ja työntekijät uupuvat.
Monet opettajat ovat aivan kultakimpaleita ja huipputyyppejä, parhaimmillaan lapsen tai nuoren luottoaikuisia, jotka tekevät työtään sydämellään. Opettajia pitäisi tukea sillä, että koulussa pystytään antamaan riittävästi oikea-aikaista tukea sitä tarvitseville lapsille eli ne resurssit kuntoon.
Näin oppilashuollon työntekijän näkökulmasta
Resurssit on tekosyy ammattitaidottomuudelle.
Miten voi olla, että New Yorkin kokoisessa kaupungissa tehdään huostaanottoja VÄHEMMÄN kuin koko Suomessa?
Ai niin, mutta siellä on rajattomasti ihmisiä ja resursseja.
Olemmekin siksi maailman onnellisin kansa, että lapset viedään ajoissa pois?
Alue: Aihe vapaa
Psykiatrian palvelut ja lastensuojelu ovat vapaaehtoisia palveluita. Valitettavan moni jää vaille apua, koska ei vielä siinä kohtaa ymmärrä sitä tarvitsevansa. Koulussa on sen sijaan oppivelvollisuus, joten sinne sitten tullaan, vaikka vointi olisi vähän heikompi.