Lue keskustelun säännöt.
Elokuva/tv sarja joka pelästytti sinut lapsena?
Minulla se oli elokuva nimeltä Gritters ollessani noin 10v.
Kommentit (1202)
Vierailija kirjoitti:
Se sarja missä mies hukutti vaimonsa krokotiilien sekaan. Pelastui ja tuli ikkunan taakse kurkkimaan 😬
En muista nimeä.
Paluu Eedeniin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
The Thing -leffan alkuperäis(?)versio jostain 50-luvulta.
Katsottavissa tuolla:
https://archive.org/details/TheThingFromAnotherWorld_201712
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimi oli muistaakseni Painajainen, jossa näytteli Eero Melasniemi. Olin jo n. 12-vuotias mutta se sarja jäi mieleen liian pitkäksi aikaa.
Oliko tämä se, missä näkyi surmatun jalat, joissa punaiset kengät?
Juu. Ja se polkupyörä siellä koivikossa. Vieläkin menee kylmät väreet.
Joku Pirkko Saision Elämänmeno tai sen tyylinen sarja. Ankeaa työläisperheen kuvausta, lasten kurittamista jne.
Minuakin pelotti Hiidenvirta. Olen ollut alle 10-vuotias silloin kun se on tullut telkkarista, miksi ihmeessä olen saanut edes katsoa...
Varmaan joskus samanikäisenä sain vampyyrikammon, kun näin pätkiä jostain sukulaisten katsomasta vampyyrileffasta aina kun kävin leikkimiseltä olkkarissa. Leffassa vampyyrin uhrit eivät kuolleet tai muuttuneet itse vampyyreiksi, vaan vanhentuivat ikivanhoiksi kun vampyyri imi heistä elinvoiman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soittorasia, Kivivasvojen "kauhujakso" ja elokuva Vieraana kauhujen talossa (House of Usher).
Kivikasvojen*
Kukaan muu ei tunnu ymmärttävän mistä puhun mutta en usko että olisin voinut kuvitella kokonaisen sarjan! nimittäin piirretyn Ihmemaa Ozin joskus 80-luvulla. Se kohtaus, missä lentävät apinat kirjaimellisesti repi pelätin kappaleiksi ja sitten se oli puu joka otti ohikulkijoita vangiksi ja oksissa roikkui luurankoja... hitto että oli hyytävää settiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Safiiri ja Teräs. Pelotti ihan sikana 80-luvulla.
Kyllä!!! Tarkkaan ottaen 1982-84.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin, kun olin lapsi niin Shutter tuli tv:stä.
Se elokuva on saanut minut lapsena säikyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Twin Peaksin tunnusmusiikki. Pelkkä musiikki siis. Itse sarjaa minä ja kaverini emme saaneet lapsena katsoa, joten meillä oli molemmilla siitä mitä pelottavampia kauhuvisioita - varmasti pelottavampia kuin sarja itse. Kammottaa aina, kun kuulen sen musiikin. :D
Hopeanuoli. Hyi kauheus. Olin varmaan seitsemän, kun katsoin Hopeanuolet ensimmäisen kerran. Tykkäsin ohjelmista kyllä, mutta painajaisia karhuista näin vuosikaudet. Taisin olla 18 v. kun sarja julkaistiin leikkaamattomana DVD levyillä. Pakkohan se oli katsoa. Sen yhden ainoan kerran, toista kertaa en pystynyt. Tuolla se DVD-boksi on pölyttynyt hyllyssä kohta 20 vuotta 😂
Sarjakuvaa tapahtumista ennen Hopeanuolta joskus lueskelin, se oli ehkä vielä karmivampaa.
Lapsuustraumat ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauna ja Texasin moottorisaha murhaaja, ainakin joskus 10 vuotiaana kun katselin isänkanssa
Hiidenvirralle ääni täältäkin. Vieläkin puistattaa. En tiedä, muistanko väärin, mutta tuli jotenkin kohtuuttoman aikaiseen kellonaikaan televisiosta siihen nähden, miten pelottava oli. Olin ehkä 9-10 -vuotias tuolloin, ja miettinyt, että pitäisi nähdä aikuisena uudelleen, että oliko oikeasti niin pelottava.
Ainoa pelottava ohjelma joka on saanut minut sulkemaan telkkarin kesken katsomisen, on Hohto. Kun se mätä muori nousee kylpyammeesta ja lähtee Jackin perään, yök! Tämä arviolta teini-ikäisenä, jolloin olin jo kokenut kauhuleffojen katsoja.
Eka trillerikokemus oli joskus tokaluokkalaisena kun katsoin salaa Kooma nimistä elokuvaa. Siinä muistaakseni joku tappaja yrittää myrkyttää kaasulla naisen joka on joutunut sairaalaan. Se oli hyytävä, en tiedä onko leffa oikeasti jännä kun en ole sen jälkeen katsonut.
Olin 12 v , kun Twin peaks esitettiin Suomessa ekan kerran.
Lapsena pelotti monet kohtaukset....
The Deepin, eli Syvyyksien Saalistajain, vhs-kansi.
Galictica. Hyi helv, miten pelkäsin.
Dyyni.
Elokuva Inho sattui silmiini joskus pentuna. Huh huh...