Elokuva/tv sarja joka pelästytti sinut lapsena?
Minulla se oli elokuva nimeltä Gritters ollessani noin 10v.
Kommentit (1212)
Pikkulapsena pelkäsin Muumilaakson Mörköä ja Jäärouvaa :D
Tuntuu tosin, että aika moni on niitä pelännyt... ei ihme
Bim mustakorva. Muistan vieläkin kun koira on siellä junaraiteessa jumissa tassustaan ja juna tulee. Sitten vähän vanhempana ei enää tuntunutkaan niin pahalta, kun koulun läheisellä junaradalla jäi jonkun ajokoira junan alle, ja koiran osia lojui siellä täällä. Itse näin irtonaisen tassun sillan alla.
Vierailija kirjoitti:
Uinu, uinu lemmikkini.
Zelda...
Uinu, uinu lemmikkini oli karmaiseva. Se missä perheen äiti muisteli sairaan siskonsa kohtaloa jäi erityisesti mieleen. En haluaisi katsoa uudestaan. Nyt taitaa Netflixissä mennä joku samaniminen. Ei kiitos!
Twin Peaks, V, Kasperi nukke, Nakertajat, Amityville, Manaaja, Linnut, Uinu uinu lemmikkini, Hohto, Painajainen Elm Streetillä, ufo-leffat...
Terveisin lapsi vm. 81
Soittorasia ja se naama ikkunassa. Hyvät hykkyrät, että pelästyin ja pelkäsin sen jälkeen mökillä!
Hohto. mua oikeesti kadutti, että katsoin sen, koska meni rauha. Se oli sen verran taitavasti rakennettu leffa, tunnelma oli koko ajan sellainen odottavan karmea, pahuus hiipi vähitellen ja otti vallan.
VIimeisellä rannalla-elokuva mainittiin, ja muistin heti, miten ahdistuin siitä tavattomasti. Se oli hirveän surullinen.
Chucky - tappajanukke-elokuvat, Mars hyökkää, Kuolema pukee häntä, Kuudes Aisti, Signs..
Lisäksi Taistelu Kultaisesta Taljasta (1963) sisälsi pelottavia kohtia. Ja Päättymättömässä Tarinassa ne sfinksit oli pelottavia.
Isäni oli elokuvafriikki ja hänen kanssa katseltiin vaikka mitä ihan pienestä pitäen, ikärajoista välittämättä.
Vm -92
Anaconda. Oikeastaan siksi että kammoan käärmeitä mutta en yhä aikuisenakaan ole kyennyt sitä katsomaan uudelleen.
Evil Dead 1 ja 2 VHS-kasetilta, vuosi oli jotain 1989 katsellessa. Se kohtaus kun se demoni jahtaa miestä.. huh
https://i.pinimg.com/originals/1b/64/b1/1b64b1711a6ede82f89988fb16f8583…
Vierailija kirjoitti:
Uinu, uinu lemmikkini.
Zelda...
Tämä oli varsin kamala kyllä, ja kirjana melkein vielä pahempi. Lapsena en tosin elokuvaa nähnyt, mutta kirjan luin ekan kerran 12 vuotiaana ja oli kyllä hieman liian väkevää kerrontaa. Luin 3 kertaa vielä uudestaankin sen :)
Ruohometsän kansa - joo olihan se raatelu ja verikin jo kauheaa mutta ehdottomasti PAHIN oli se kohta kun ne kanit tukehtuu sinne tunneleihin kun on laitettu myrkkykaasua. Sain paniikkikohtauksen. Lastenleffanahan tätä myytiin/vuokrattiin. P-skat!
Dina - no tää ei oo edes lastenleffa, mutta videokaupan setä vakuutti minulla ja äidille, että 13-vuotias voi katsoa aikuisen kanssa. Ei voinut. Siinä alussa näytetään todella tuskallinen ja epämiellyttävä kuolema, mitä en tuon ikäsenä ollut edes kuvitellut näkeväni missään (minua kiinnosti leffa koska kannessa oli kaunis nainen). Kirjassa kyseinen kohta on vielä raaempi, onneksi en sen ikäisenä lukenut. En ole muuten koskaan nähnyt tätä leffaa mainittavan tällaisissa ketjuissa... eikö ihmiset ole katsoneet tätä vai eivät kokeneet traumaattiseksi?
Sitten oli myös Akira. Hyi saakeli se loppu missä se jäbä turpoaa sellaseksi isoksi möllykäksi jossain ahtaassa tilassa, enkä lapsena ymmärtänyt miten se liittyi leffan juoneen.
Mitään ihan kunnon kauhu-kauhuleffoja en ole lapsena nähnyt mutta sain traumat Chucky-leffan julisteesta :D
Melrose Place kun kuolleeksi luultu Richard nostaa käden haudastaan ja kausi loppuu siihen. Twin Peaks kun Sarah Palmer näkee Bobin jossain sängyn takana tms. Painajainen sijaisperheessä -elokuvassa on kohta kun ilkeä sijaisperheen isä on ajanut kolarin ja joku tyyppi menee katsomaan ja sijaisperheen isä onkin tämän takana verisenä. Nämä kolme ovat sellaisia mitkä ainakin muistan.
116 jatkaa vielä, unohdin että ahdistuin Leijonakuningas 2:sta! Minusta Nukan kuolema oli pahempi kuin Mufasan ykkösessä, vaikka Nuka oli pahis. Mufasa vaan kuoli eikä kitunut, tai ainakaan kitumista ei näytetty. Surullista se oli kyllä ja itketti Simban puolesta. Kauhu-aspektilla oli paljon ahdistavampaa kun Nuka jäi sinne tukkien väliin, oli vielä hengissä, kitumassa yski ja kuiskasi "anteeksi äiti, minä yritin".
Disneyn Prinsessa Ruusunen. Siinä se Pahatar.
Luulin, että se lymyilee kodissamme ja imestyy esiin jostain nurkan takaa.
Olen niin vanha, että muistan M.A. Nummisen lastenohjelmat telkkarista. Olisikohan ollut Herra Huu.
Ihan karmea ja pelottava oli kohtaus, jossa luokassa lapset istuvat pulpeteissaan ja sitten alkavat laulaa. Laulu muuttuu epävireiseksi ja pelottavan kuuloiseksi ja lapsille nousee pirun sarvet päähän.
Näin sen jakson vielä vahingossa kaksi kertaa.:))
Tapahtui 70-luvulla.
Surmanluodit, katsottiin pimeässä huoneessa mummun, taatan ja iaän kanssa. Tai mä en katsonut, makasin peiton alla mutta kuulin äänet.. Ja odotin äitiä töistä. Tämä siis 1970- luvulla.