Lue keskustelun säännöt.
Milloin lapsenne oppi lukemaan? Asuinmaassani tuntuu,että lapsille halutaan opettaa lukemaan ja laskemaan todella nopeasti (3-4v). Onko normaalia?
03.10.2020 |
Onko tämä ihan normaalia? Tuntuu, että lapsien ei haluta olla lapsia vaan halutaan tosi nopeasti, että oppivat lukemaan, laskemaan yms. Mielestäni tämä tuntuu vähän oudolta, koulussahan ne nämä taidot oppivat kumminkin.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. englanninkielisissä maissa aletaan opetella lukemista nuorempana ihan siksi, että lukutaito onpaljon vaikeampi taito saavuttaa englanniksi kuin esim. suomeksi. Suomalaiset lapset tosiaan oppivat lukemaan koulussa syyslukukauden aikana, koska suomen kielessä on idioottivarma foneettinen kirjoitustapa. Se on maailmassa harvinaisuus. Lisäksi suomen kielen sanasto on hyvin rajallinen ja morfologia yksinkertaista. Esim. englannissa sanastoa on kymmenkertainen määrä eikä morfologiasta paljonkaan apua sanaston omaksumisessa.
Siksi ei ole mitenkään liioiteltua, että lapset alkavat opetella luku- ja kirjoitustaitoa muutaman vuoden suomalaisia nuorempina ja jatkavat sitä aktiivisesti koko kouluajan. Suomessahan kirjallisuutta opiskellaan todella vähän.
"suomen kielen sanasto on hyvin rajallinen"
Mihin tämä perustuu? Suomihan on synonyymien ja sanoilla leikkimisen luvattu kieli. Vaikkapa sanalle "kävellä" keksii heti lukuisia vaihtoehtoja.
Ensimmäisen nettisanakirjan synonyymilista sanalle 'to walk'.
Synonyms for walk
ambulate,
foot (it),
hoof (it),
leg (it),
pad,
step,
traipse,
tread
Words Related to walk
parade,
promenade
march,
pace,
step out,
stride,
troop
power walk
hike,
peregrinate,
trek
amble,
mosey,
perambulate,
ramble,
saunter,
stroll,
wander
clump,
stomp,
stump,
tramp,
trample,
tromp
footslog,
plod,
trudge
gimp,
hobble,
limp
mince,
prance,
pussyfoot,
tiptoe
bounce,
sashay,
stalk,
strut,
swagger
falter,
lumber,
lurch,
pound,
scuff,
shamble,
shuffle,
stagger,
stumble,
toddle,
waddle
nip,
tap,
trip,
trot
No on kyllä noilla sanoilla parempiakin käännöksiä suomeen kuin kävellä, mm. vaeltaa, askeltaa, tallustaa, sipsuttaa jne.
Englannin kielessä on kyllä runsaasti sanoja, koska siihen on lainattu niin paljon muista kielistä. Englantia voikin hyvin kutsua kielisillisalaatiksi.
Se, onko kielltä helppo oppia, on kiinni myös opiskelijan muusta kielitaidosta ja äidinkielestä. Mainitsemasi ranskan kieli ja muutkin romaaniset kielet ovat yleisesti ottaen opiskelijalleen selvästi helpompia kuin suomi, sillä kieli on patsi sanoja, myös rakenteita, ja niissä suomi on rikas.
Kielet kuvaavat ihmismieltä, joka on samanlainen kaikkialla. Helppo osa kielessä kompensoituu aina vaikealla osalla toisaalla ja päinvastoin.
Suomen ihanuus on tosiaan just moninaiset rakenteet ja se miten voi ilmaista parilla sanalla mikä englannik si vaatii jo lauseenpuolikkaan. Esim. luen pojalleni muumikirjaa jossa on englanniksi "the fillyjonk and her children" ja ihastelen aina miten paljon sujuvammalta kuulostaa "vilijonkka lapsineen". Myös sellaiset sanat kuin nostaa-nostattaa-nostatuttaa kutkuttavat ihanasti kielihermojani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetin "lapset pitäisi saada olla lapsia"? Kyllä lapsien kuuluu osata lukea ja kirjoittaa, miten tämä on jotenkin pois siitä, että he ovat ja pysyvät vielä pitkään lapsina?
Mielestäni mitä aikaisemmin alkaa opettamaan lapselle, sitä parempi lapselle ja hänen tulevaisuudelle. Tulevaisuudessa opiskelupaikoista tulee olemaan yhä suurempi kilpailu ja siellä menestyvät vaan ne, jotka ovat hyviä. Miksi et haluaisi siis aloittaa jo varhaisessa vaiheessa lapsen opettamisen, jotta lapsen on helppo pysyä koulussa mukana eikä jää jälkeen tai on jotain keskiverto-oppilas tasoa.
Olin ehkä lapsena samaa mieltä kanssasi. Nyt kuusikymppisenä ajattelen toisin. Lapsilla ei tarvitse olla kiire aikuisten maailmaan. Aikuisten maailma on kuitenkin nykyään melkoinen oravanpyörä. Miksei ihminen saisi viettää stressitöntä lapsuutta ilman suorituspaineita?
Millä tavalla lukutaito aiheittaa muka stressiä? Päinvastoin, lapsi on luontaisesti opinhaluinen ja haluaa oppia uusia asioita. Ei se lapsuus lukutaitoon pääty.
Stressi tulee siinä vaiheessa, kun joku suorittajaäiti päättää opettaa lapsensa lukemaan ja lasta ei kiinnosta.
Nykyään opetetaan lukemaan ihan eri tavoin kuin 70-80-luvuilla. Osa lukemaan oppineista ei sitten osannutkaan tavuttaa sanoja, mikä olisi taas auttanut kirjoitustaidossa.Onko vaikeaa ymmärtää, että lasta lähes poikkeuksetta kiinnostaa oppia lukemaan, jos hänelle luetaan? Yhtä hyvin voisi väittää, että lapsi stressaantuu, jos opetetaan nuorena uimaan.
Väärin opittu taas on kummallinen myytti. Että lapsi voisi oppia lukemaan jotenkin väärin. Tätä ei mikään nykytiede tue. Itse opin itsekseni lukemaan 5-vuotiaana, eikä siitä ollut mitään haittaa.
Joo, mä osasin kirjoittaa viisivuotiaana, en tiedä milloin olin oppinut lukemaan. Ja koulussa tosiaan ainoa haitta oli että en suostunut tekemää n lukuläksyjä kun mun mielestä kuulosti tosi hitaalta ja tyhmältä tavuttaa lukiessaan (tai no tavutuskin olisi vielä mennyt mut se T, A, TA, V, U, VU, TAVU oli vaan niiiiin tylsää. Kun ne tavutussäännötkin on todella helppoja suomen kielessä että jos yhtään omaa kielikorvaa niin kyllä ne oppii.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko lapsuus päättyy lukutaitoon?
Kannattaa muistaa, että peruskoulunsa päättävistä noin 7% ei osaa lukea, joten heillä lapsuus jatkuu todella pitkään.
Onko tuo totta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetin "lapset pitäisi saada olla lapsia"? Kyllä lapsien kuuluu osata lukea ja kirjoittaa, miten tämä on jotenkin pois siitä, että he ovat ja pysyvät vielä pitkään lapsina?
Mielestäni mitä aikaisemmin alkaa opettamaan lapselle, sitä parempi lapselle ja hänen tulevaisuudelle. Tulevaisuudessa opiskelupaikoista tulee olemaan yhä suurempi kilpailu ja siellä menestyvät vaan ne, jotka ovat hyviä. Miksi et haluaisi siis aloittaa jo varhaisessa vaiheessa lapsen opettamisen, jotta lapsen on helppo pysyä koulussa mukana eikä jää jälkeen tai on jotain keskiverto-oppilas tasoa.
Olin ehkä lapsena samaa mieltä kanssasi. Nyt kuusikymppisenä ajattelen toisin. Lapsilla ei tarvitse olla kiire aikuisten maailmaan. Aikuisten maailma on kuitenkin nykyään melkoinen oravanpyörä. Miksei ihminen saisi viettää stressitöntä lapsuutta ilman suorituspaineita?
Millä tavalla lukutaito aiheittaa muka stressiä? Päinvastoin, lapsi on luontaisesti opinhaluinen ja haluaa oppia uusia asioita. Ei se lapsuus lukutaitoon pääty.
Stressi tulee siinä vaiheessa, kun joku suorittajaäiti päättää opettaa lapsensa lukemaan ja lasta ei kiinnosta.
Nykyään opetetaan lukemaan ihan eri tavoin kuin 70-80-luvuilla. Osa lukemaan oppineista ei sitten osannutkaan tavuttaa sanoja, mikä olisi taas auttanut kirjoitustaidossa.Onko vaikeaa ymmärtää, että lasta lähes poikkeuksetta kiinnostaa oppia lukemaan, jos hänelle luetaan? Yhtä hyvin voisi väittää, että lapsi stressaantuu, jos opetetaan nuorena uimaan.
Väärin opittu taas on kummallinen myytti. Että lapsi voisi oppia lukemaan jotenkin väärin. Tätä ei mikään nykytiede tue. Itse opin itsekseni lukemaan 5-vuotiaana, eikä siitä ollut mitään haittaa.
Joo, mä osasin kirjoittaa viisivuotiaana, en tiedä milloin olin oppinut lukemaan. Ja koulussa tosiaan ainoa haitta oli että en suostunut tekemää n lukuläksyjä kun mun mielestä kuulosti tosi hitaalta ja tyhmältä tavuttaa lukiessaan (tai no tavutuskin olisi vielä mennyt mut se T, A, TA, V, U, VU, TAVU oli vaan niiiiin tylsää. Kun ne tavutussäännötkin on todella helppoja suomen kielessä että jos yhtään omaa kielikorvaa niin kyllä ne oppii.
Ohis, meillä 4-vuotias osaa tavuttaa sanoja puheessaan. Osaakohan muutkin samanikäiset noin yleensä? Samoin kirjoittaa nimensä ja tunnistaa numerot 1-3 sekä laskee sujuvasti viiteen. Nelivuotistarkastuksessa odotetaan että osaa laskea vähintään kolmeen.
On kiinnostunut kirjaimista joten niinkauan kun on kiinnostunut niin opetan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko lapsuus päättyy lukutaitoon?
Kannattaa muistaa, että peruskoulunsa päättävistä noin 7% ei osaa lukea, joten heillä lapsuus jatkuu todella pitkään.Onko tuo totta?
Eivät ymmärrä lukemaansa eli eivät osaa vastata luetun sisällön ymmärtämisen testissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse opin kunnolla lukemaan vasta tokalla.
En ole kympin tyttö ikinä ollut, koska en ole panostanut niin paljoa, mutta se ikuinen ysin tyttö ja toiseksi paras.
Epäilen, että sillä oppimisen ajankohdalla olisi suurta merkitystä, mutta en ole tutkimuksiin tutustunut.
Äiti aina sanoi, että minua ei kiinnostanut lukeminen, joten ei siihen kannustanut. Antoi minun keskittyä mieluisempiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma myöhään lukemaan oppimisen kanssa voi olla siinä, että 7-8-vuotiaan tunne-elämä on jo ihan eri tasolla kuin 4-5-vuotiaan. Jos mekaaninen lukutaito mahdollistaa samojen kirjojen lukemisen, kumpikohan ryhmä kokee saavansa kirjoista elämyksiä ja kumpi ei? Jos lapsi katsoo telkkarista Salkkareita mutta pystyy lukemaan vain tavutettua tekstiä, jossa Pup-pe me-nee maa-ti-lal-le kat-so-maan lam-pai-ta, ei liene mikään ihme että hän päättelee jo varhain, ettei kirjoilla ole hänelle mitään annettavaa.
Lukeminen vaatii harjaantumista aivan kuten juokseminen tai voimistelu. Mitä enemmän toistoja, sitä paremmin sujuu. Herkkyyskausi on useimmilla 4-5 vuoden iässä ja se kannattaa hyödyntää. Useimmat oppivat tunnistamaan ja nimeämään kirjaimet jo 3-vuotiaina, jos saavat opastusta.
Meillä 7 v. katsonut Salkkareita. Kun alotti itse lukemisen, niin ei tietenkään lukenut 2-3 -vuotiaille suunnattuja Puppe kuvakirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma myöhään lukemaan oppimisen kanssa voi olla siinä, että 7-8-vuotiaan tunne-elämä on jo ihan eri tasolla kuin 4-5-vuotiaan. Jos mekaaninen lukutaito mahdollistaa samojen kirjojen lukemisen, kumpikohan ryhmä kokee saavansa kirjoista elämyksiä ja kumpi ei? Jos lapsi katsoo telkkarista Salkkareita mutta pystyy lukemaan vain tavutettua tekstiä, jossa Pup-pe me-nee maa-ti-lal-le kat-so-maan lam-pai-ta, ei liene mikään ihme että hän päättelee jo varhain, ettei kirjoilla ole hänelle mitään annettavaa.
Lukeminen vaatii harjaantumista aivan kuten juokseminen tai voimistelu. Mitä enemmän toistoja, sitä paremmin sujuu. Herkkyyskausi on useimmilla 4-5 vuoden iässä ja se kannattaa hyödyntää. Useimmat oppivat tunnistamaan ja nimeämään kirjaimet jo 3-vuotiaina, jos saavat opastusta.
Joo, näin se on: jos oppii nelivuotiaana lukemaan mekaanisesti, on koulun alkaessa taito jo niin hyvä että pystyy lukemaan ikätasolleen sopivan jännittäviä tarinoita. Jos 7-vuotias vasta tavailee sanoja SU-SI UI, ei lukeminen takuulla kiinnosta häntä myöhemminkään. Eihän hän voi saada mitään ikätasoisia elämyksiä kirjoista sillä lukutaidolla.
Hei ihan höpö höpö mutupohjalta vedettyä kuraa. 😂
Minulla takelteli lukemisen oppiminen paljon, sain tukiopetusta ja siihen meni koulun alettua varmaan vuosi, että sujui.
Vielä tokalla en pysynyt musatunnilla mukana laulaessa, koska en osannut lukea niin nopeasti. Mutta hieman vajaa kaksi vuotta myöhemmin aloin lukemaan Pottereita.
Vaikeuksista huolimatta siis lapsuudessa parhaita asioita oli kirjakerhosta tulevat kirjat ja lukeminen. Toki aloitin niistä vähän paksummista ja ei kuvatäytteisistä lasten Goosebumps-kirjoista ja vastaavista enkä lasten kuvakirjoista...
”En tykkää lukemisesta” on hyvin tyypillinen kommentti nykyään. Hyvin suurella osalla kyse on samasta asiasta kuin jos sanovat ”en tykkää juoksemisesta” - kunto on liian huono ja takana on liian vähän harjoitusta, jotta homma sujuisi ilman ponnistelua ja vaivattomasti. Koko hommasta ei saa mitään irti kun taidot ovat liian heikot.
Siinä mielessä kannattaisi hyödyntää se herkkyyskausi 4-5 vuoden iässä, koska mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän pelit ja laitteet vievät aikaa perustaitojen harjoittelulta ja motivoiminen on helpompaa. Silloin lapsi saattaa saavuttaa sellaisen lukutaidon, jolla kirjoista aidosti saadaan elämyksiä ja homma muuttuu palkitsevaksi.
Liian hidas lukija ei koskaan tempaudu mukaan kirjan juoneen vaan kadottaa punaisen langan jatkuvasti ja lopulta hän laittaa kirjan sivuun.
Ja miksikö kirjoja yhä kannattaisi lukea? Sanavarasto, empatia, monipuolinen kielen rakenteiden ja sävyjen taju, oma kirjoitustaito ja lukemattomat muut asiat kehittyvät kuin itsestään samalla kun saa kokea seikkailuja, jännitystä, romantiikkaa... saa tietoa muiden ajatuksista ja tavasta hahmottaa asioita, tutustuu erilaisiin kulttuureihin, voi sukeltaa fantasiamaailmoihin jotka kutkuttavat omaa mielikuvitusta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma myöhään lukemaan oppimisen kanssa voi olla siinä, että 7-8-vuotiaan tunne-elämä on jo ihan eri tasolla kuin 4-5-vuotiaan. Jos mekaaninen lukutaito mahdollistaa samojen kirjojen lukemisen, kumpikohan ryhmä kokee saavansa kirjoista elämyksiä ja kumpi ei? Jos lapsi katsoo telkkarista Salkkareita mutta pystyy lukemaan vain tavutettua tekstiä, jossa Pup-pe me-nee maa-ti-lal-le kat-so-maan lam-pai-ta, ei liene mikään ihme että hän päättelee jo varhain, ettei kirjoilla ole hänelle mitään annettavaa.
Lukeminen vaatii harjaantumista aivan kuten juokseminen tai voimistelu. Mitä enemmän toistoja, sitä paremmin sujuu. Herkkyyskausi on useimmilla 4-5 vuoden iässä ja se kannattaa hyödyntää. Useimmat oppivat tunnistamaan ja nimeämään kirjaimet jo 3-vuotiaina, jos saavat opastusta.
Meillä 7 v. katsonut Salkkareita. Kun alotti itse lukemisen, niin ei tietenkään lukenut 2-3 -vuotiaille suunnattuja Puppe kuvakirjoja.
No tämä.
Itsekin aloitin jostain Risto Räppääjästä ensin ja siirryin Kolme tyttöä ja taikafarkut tyyppisiin lasten/nuorten romaaneihin.
2000 syksyllä en osannut lukea kunnolla, 2002 kesällä ahmin kaikki siihen mennessä tulleet Harry Potterit.
Joo, näin se on: jos oppii nelivuotiaana lukemaan mekaanisesti, on koulun alkaessa taito jo niin hyvä että pystyy lukemaan ikätasolleen sopivan jännittäviä tarinoita. Jos 7-vuotias vasta tavailee sanoja SU-SI UI, ei lukeminen takuulla kiinnosta häntä myöhemminkään. Eihän hän voi saada mitään ikätasoisia elämyksiä kirjoista sillä lukutaidolla.