Milloin lapsenne oppi lukemaan? Asuinmaassani tuntuu,että lapsille halutaan opettaa lukemaan ja laskemaan todella nopeasti (3-4v). Onko normaalia?

Nyt aloitti eka luokan syksyllä ja osaa lukea lyhyitä sanoja hieman. Kirjaimet osannut jo pitkään. Alle puolet hänen luokallaan osaa lukea niin en ole ole vielä kovin huolissaan asiasta.

Esikoinen oppi lukemaan eskarissa, mutta hän ei ollut kiinnostunut lukemisen harjoittelusta. Lukusujuvuus tuli vasta ekalla. Eskariope kuitenkin määritteli eskarin loppukeskustelussa, että osasi lukea.

Kuopus oppi lukemaan itsekseen tavuja 4-vuotiaana ja 5-vuotiaana alkoi tulla lukusujuvuutta. Hän on eri tavalla sitkeä sen lukemisen kanssa. Esikoista piti vähän pakottaakin ekalla lukemaan lukuläksyjä, hän ei meinannut jaksaa lukea, kun se oli vaivalloista. Nyt hän kyllä lukee itse kirjoja, kun lukeminen sujuu hyvin. Kuopus taas on nyt eskarilainen ja lukee hyvin, mutta vielä melko hitaasti. Hän on ihan itse alkanut lukea lastenromaania (tätä ennen vain kuvakirjoja ja sarjakuvia, mielellään sellaista, jossa on kerrallaan aika vähän tekstiä) ja lukee sitä pieni pätkä kerrallaan.

Minä en ole koskaan kokenut mitään haittaa siitä, että äiti opetti lukemaan ollessani neljä, kun itse niin halusin. Luin itsenäisesti paljon kun minulla oli tylsää. Nuoremman, vieläpä pienikokoisen, lapsen aikainen lukemaan oppiminen aiheutti joskus kiusallisia tilanteita, kun hän luki iltapäivälehtien lööppejä ja kysyi kaupassa suureen ääneen "Miksi Matti löi Merviä". Tuli kiusallinen olo, että meillä puhutaan tuollaisia. Hän ei edes kunnolla tajunnut asiaa, vaan kysyi joka asiasta mitä luki, miksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä helvetin "lapset pitäisi saada olla lapsia"? Kyllä lapsien kuuluu osata lukea ja kirjoittaa, miten tämä on jotenkin pois siitä, että he ovat ja pysyvät vielä pitkään lapsina?

Mielestäni mitä aikaisemmin alkaa opettamaan lapselle, sitä parempi lapselle ja hänen tulevaisuudelle. Tulevaisuudessa opiskelupaikoista tulee olemaan yhä suurempi kilpailu ja siellä menestyvät vaan ne, jotka ovat hyviä. Miksi et haluaisi siis aloittaa jo varhaisessa vaiheessa lapsen opettamisen, jotta lapsen on helppo pysyä koulussa mukana eikä jää jälkeen tai on jotain keskiverto-oppilas tasoa.

Olin ehkä lapsena samaa mieltä kanssasi. Nyt kuusikymppisenä ajattelen toisin. Lapsilla ei tarvitse olla kiire aikuisten maailmaan. Aikuisten maailma on kuitenkin nykyään melkoinen oravanpyörä. Miksei ihminen saisi viettää stressitöntä lapsuutta ilman suorituspaineita?

Millä tavalla lukutaito aiheittaa muka stressiä? Päinvastoin, lapsi on luontaisesti opinhaluinen ja haluaa oppia uusia asioita. Ei se lapsuus lukutaitoon pääty.

Stressi tulee siinä vaiheessa, kun joku suorittajaäiti päättää opettaa lapsensa lukemaan ja lasta ei kiinnosta.

Nykyään opetetaan lukemaan ihan eri tavoin kuin 70-80-luvuilla. Osa lukemaan oppineista ei sitten osannutkaan tavuttaa sanoja, mikä olisi taas auttanut kirjoitustaidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä helvetin "lapset pitäisi saada olla lapsia"? Kyllä lapsien kuuluu osata lukea ja kirjoittaa, miten tämä on jotenkin pois siitä, että he ovat ja pysyvät vielä pitkään lapsina?

Mielestäni mitä aikaisemmin alkaa opettamaan lapselle, sitä parempi lapselle ja hänen tulevaisuudelle. Tulevaisuudessa opiskelupaikoista tulee olemaan yhä suurempi kilpailu ja siellä menestyvät vaan ne, jotka ovat hyviä. Miksi et haluaisi siis aloittaa jo varhaisessa vaiheessa lapsen opettamisen, jotta lapsen on helppo pysyä koulussa mukana eikä jää jälkeen tai on jotain keskiverto-oppilas tasoa.

Olin ehkä lapsena samaa mieltä kanssasi. Nyt kuusikymppisenä ajattelen toisin. Lapsilla ei tarvitse olla kiire aikuisten maailmaan. Aikuisten maailma on kuitenkin nykyään melkoinen oravanpyörä. Miksei ihminen saisi viettää stressitöntä lapsuutta ilman suorituspaineita?

Millä tavalla lukutaito aiheittaa muka stressiä? Päinvastoin, lapsi on luontaisesti opinhaluinen ja haluaa oppia uusia asioita. Ei se lapsuus lukutaitoon pääty.

Stressi tulee siinä vaiheessa, kun joku suorittajaäiti päättää opettaa lapsensa lukemaan ja lasta ei kiinnosta.

Nykyään opetetaan lukemaan ihan eri tavoin kuin 70-80-luvuilla. Osa lukemaan oppineista ei sitten osannutkaan tavuttaa sanoja, mikä olisi taas auttanut kirjoitustaidossa.

Onko vaikeaa ymmärtää, että lasta lähes poikkeuksetta kiinnostaa oppia lukemaan, jos hänelle luetaan? Yhtä hyvin voisi väittää, että lapsi stressaantuu, jos opetetaan nuorena uimaan.

Väärin opittu taas on kummallinen myytti. Että lapsi voisi oppia lukemaan jotenkin väärin. Tätä ei mikään nykytiede tue. Itse opin itsekseni lukemaan 5-vuotiaana, eikä siitä ollut mitään haittaa.

Toinen oppi ekaluokan kevätpuolella, toinen oppi eskarissa.

Molemmat opiskelevat nyt yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. englanninkielisissä maissa aletaan opetella lukemista nuorempana ihan siksi, että lukutaito onpaljon vaikeampi taito saavuttaa  englanniksi kuin esim. suomeksi. Suomalaiset lapset tosiaan oppivat lukemaan koulussa syyslukukauden aikana, koska suomen kielessä on idioottivarma foneettinen kirjoitustapa. Se on maailmassa harvinaisuus.  Lisäksi suomen kielen sanasto on hyvin rajallinen ja morfologia yksinkertaista. Esim. englannissa sanastoa on kymmenkertainen määrä eikä morfologiasta paljonkaan apua sanaston omaksumisessa.

Siksi ei ole mitenkään liioiteltua, että lapset alkavat opetella luku- ja kirjoitustaitoa muutaman vuoden suomalaisia nuorempina ja jatkavat sitä aktiivisesti koko kouluajan. Suomessahan kirjallisuutta opiskellaan todella vähän.

"suomen kielen sanasto on hyvin rajallinen"

Mihin tämä perustuu? Suomihan on synonyymien ja sanoilla leikkimisen luvattu kieli. Vaikkapa sanalle "kävellä" keksii heti lukuisia vaihtoehtoja.

Nykysuomen sanakirjassa on vajaat 18 000 perussanaa. Jos yleiskielen sanastosta poistetaan nuoret vierasperäiset sanat, jäljelle jää noin 6 000 omaperäistä perussanaa.

Nykysuomen kielessä on 210 000 sanaa. Vähänkö?

Nämä kaikki 210 000 sanaa on pääteltävissä 6 000 sanan perusteella, siksi suomen kieli juuri on niin helppo.

itse opin lukamaan vasta ekaluokalla koulussa.

Kotona minulle luettiin erittäin paljon koko lapsuuteni ajan.

Mitään haittaa siitä ei ole koskaan ollut, että opin lukemaan vasta 7-vuotiaan ja ensimmäisellä luokalla koulussa.  Vaikka tällä palstalla tuntuu olevan oikein vain se, mitä aikaisemmin lapsi oppii lukemaan.

Oikein kehutaan sillä, että lapsi lukee jo 3-vuotiaana.

Olin koulussa hieman keskitasoa yläpuolella oleva oppilas ja aikoinani menin tietenkin lukioon.

Sittemmin opiskelin kielten opettajaksi, ja toimin nyt ruotsinkielen opettajana lukiossa.

Joten mitään vähäisintäkään haittaa ei ole ollu siitä edes kielellisiin taitoihin tai muihin oppimisjuttuihin, että opin lukemaan vasta 7-vuotiaana ensimmäisellä luokalla.

Joten enpä jaksa oikein uskoa noiden mammojen hehkutukseen miten heidän tyttönsä ja poikansa lukivat sujuvasti jo 3 vuotiaana.  Hehkutusten mukaan, noista lapsistahan olisi pitänyt kasvaa tai kasvaisi joitain uusia Einsteinejä sun muita neroja.

Suomessa keskivertoa myöh opetellaan nk. akateemisia taitoja ja silti tai sen vuoksi, että paljon vapaata leikkiä, ulkoilua... Hyvät tulokset Pisa-tuloksissa..

Ei nyt liity kuin välillisesti lasten lukutaitoon, mutta näyttää siltä, ettei aikuisetkaan enää hallitse äidinkieltään. "Jos lapsella lukeminen kiinnostaa" ja "lapsille halutaan opettaa lukemaan" löytyy tästäkin ketjusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. englanninkielisissä maissa aletaan opetella lukemista nuorempana ihan siksi, että lukutaito onpaljon vaikeampi taito saavuttaa  englanniksi kuin esim. suomeksi. Suomalaiset lapset tosiaan oppivat lukemaan koulussa syyslukukauden aikana, koska suomen kielessä on idioottivarma foneettinen kirjoitustapa. Se on maailmassa harvinaisuus.  Lisäksi suomen kielen sanasto on hyvin rajallinen ja morfologia yksinkertaista. Esim. englannissa sanastoa on kymmenkertainen määrä eikä morfologiasta paljonkaan apua sanaston omaksumisessa.

Siksi ei ole mitenkään liioiteltua, että lapset alkavat opetella luku- ja kirjoitustaitoa muutaman vuoden suomalaisia nuorempina ja jatkavat sitä aktiivisesti koko kouluajan. Suomessahan kirjallisuutta opiskellaan todella vähän.

"suomen kielen sanasto on hyvin rajallinen"

Mihin tämä perustuu? Suomihan on synonyymien ja sanoilla leikkimisen luvattu kieli. Vaikkapa sanalle "kävellä" keksii heti lukuisia vaihtoehtoja.

Nykysuomen sanakirjassa on vajaat 18 000 perussanaa. Jos yleiskielen sanastosta poistetaan nuoret vierasperäiset sanat, jäljelle jää noin 6 000 omaperäistä perussanaa.

Nykysuomen sanakirja ei kuvaa nykyisen tai edes jonkin tietyn ajankohdan suomen kielen sanavarantoa tyhjentävästi. Siihen on otettu vain yleiskieliset sanat. Sitä paitsi se on jo auttamatta vanhentunut, ei sitä ole enää aikoihin toimitettu.

Vierailija kirjoitti:

Esim. englanninkielisissä maissa aletaan opetella lukemista nuorempana ihan siksi, että lukutaito onpaljon vaikeampi taito saavuttaa  englanniksi kuin esim. suomeksi. Suomalaiset lapset tosiaan oppivat lukemaan koulussa syyslukukauden aikana, koska suomen kielessä on idioottivarma foneettinen kirjoitustapa. Se on maailmassa harvinaisuus.  Lisäksi suomen kielen sanasto on hyvin rajallinen ja morfologia yksinkertaista. Esim. englannissa sanastoa on kymmenkertainen määrä eikä morfologiasta paljonkaan apua sanaston omaksumisessa.

Siksi ei ole mitenkään liioiteltua, että lapset alkavat opetella luku- ja kirjoitustaitoa muutaman vuoden suomalaisia nuorempina ja jatkavat sitä aktiivisesti koko kouluajan. Suomessahan kirjallisuutta opiskellaan todella vähän.

Suomen kieltä voi toki kirjoittaa foneettisellakin kirjoituksella, mutta tavallinen koulussa opetettava kirjoitustapa ei ole foneettinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. englanninkielisissä maissa aletaan opetella lukemista nuorempana ihan siksi, että lukutaito onpaljon vaikeampi taito saavuttaa  englanniksi kuin esim. suomeksi. Suomalaiset lapset tosiaan oppivat lukemaan koulussa syyslukukauden aikana, koska suomen kielessä on idioottivarma foneettinen kirjoitustapa. Se on maailmassa harvinaisuus.  Lisäksi suomen kielen sanasto on hyvin rajallinen ja morfologia yksinkertaista. Esim. englannissa sanastoa on kymmenkertainen määrä eikä morfologiasta paljonkaan apua sanaston omaksumisessa.

Siksi ei ole mitenkään liioiteltua, että lapset alkavat opetella luku- ja kirjoitustaitoa muutaman vuoden suomalaisia nuorempina ja jatkavat sitä aktiivisesti koko kouluajan. Suomessahan kirjallisuutta opiskellaan todella vähän.

"suomen kielen sanasto on hyvin rajallinen"

Mihin tämä perustuu? Suomihan on synonyymien ja sanoilla leikkimisen luvattu kieli. Vaikkapa sanalle "kävellä" keksii heti lukuisia vaihtoehtoja.

Nykysuomen sanakirjassa on vajaat 18 000 perussanaa. Jos yleiskielen sanastosta poistetaan nuoret vierasperäiset sanat, jäljelle jää noin 6 000 omaperäistä perussanaa.

Nykysuomen sanakirja ei kuvaa nykyisen tai edes jonkin tietyn ajankohdan suomen kielen sanavarantoa tyhjentävästi. Siihen on otettu vain yleiskieliset sanat. Sitä paitsi se on jo auttamatta vanhentunut, ei sitä ole enää aikoihin toimitettu.

Perussanat ei ole koko sanavarasto. Nykysuomen sanakirjassa on yli 200 000 sanaa. Murresanoja on vielä satoja tuhansia enemmän. Yksittäisen ihmisen sanavarasto on arvioiden mukaan 30 000 - 40 000 sanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä helvetin "lapset pitäisi saada olla lapsia"? Kyllä lapsien kuuluu osata lukea ja kirjoittaa, miten tämä on jotenkin pois siitä, että he ovat ja pysyvät vielä pitkään lapsina?

Mielestäni mitä aikaisemmin alkaa opettamaan lapselle, sitä parempi lapselle ja hänen tulevaisuudelle. Tulevaisuudessa opiskelupaikoista tulee olemaan yhä suurempi kilpailu ja siellä menestyvät vaan ne, jotka ovat hyviä. Miksi et haluaisi siis aloittaa jo varhaisessa vaiheessa lapsen opettamisen, jotta lapsen on helppo pysyä koulussa mukana eikä jää jälkeen tai on jotain keskiverto-oppilas tasoa.

Olin ehkä lapsena samaa mieltä kanssasi. Nyt kuusikymppisenä ajattelen toisin. Lapsilla ei tarvitse olla kiire aikuisten maailmaan. Aikuisten maailma on kuitenkin nykyään melkoinen oravanpyörä. Miksei ihminen saisi viettää stressitöntä lapsuutta ilman suorituspaineita?

Millä tavalla lukutaito aiheittaa muka stressiä? Päinvastoin, lapsi on luontaisesti opinhaluinen ja haluaa oppia uusia asioita. Ei se lapsuus lukutaitoon pääty.

Stressi tulee siinä vaiheessa, kun joku suorittajaäiti päättää opettaa lapsensa lukemaan ja lasta ei kiinnosta.

Nykyään opetetaan lukemaan ihan eri tavoin kuin 70-80-luvuilla. Osa lukemaan oppineista ei sitten osannutkaan tavuttaa sanoja, mikä olisi taas auttanut kirjoitustaidossa.

Toisaalta olennainen asia on se lopputulos, luku- ja kirjoitustaito. Omat lapset luki 3v iässä, koska suorittajaäitinä päätin vähän opettaa. Kaksi vuotta sitten poika kirjoitti 60 pisteen yo-aineen, vaikka ei tavuttanut ennen lukemista.

Vierailija kirjoitti:

itse opin lukamaan vasta ekaluokalla koulussa.

Kotona minulle luettiin erittäin paljon koko lapsuuteni ajan.

Mitään haittaa siitä ei ole koskaan ollut, että opin lukemaan vasta 7-vuotiaan ja ensimmäisellä luokalla koulussa.  Vaikka tällä palstalla tuntuu olevan oikein vain se, mitä aikaisemmin lapsi oppii lukemaan.

Oikein kehutaan sillä, että lapsi lukee jo 3-vuotiaana.

Olin koulussa hieman keskitasoa yläpuolella oleva oppilas ja aikoinani menin tietenkin lukioon.

Sittemmin opiskelin kielten opettajaksi, ja toimin nyt ruotsinkielen opettajana lukiossa.

Joten mitään vähäisintäkään haittaa ei ole ollu siitä edes kielellisiin taitoihin tai muihin oppimisjuttuihin, että opin lukemaan vasta 7-vuotiaana ensimmäisellä luokalla.

Joten enpä jaksa oikein uskoa noiden mammojen hehkutukseen miten heidän tyttönsä ja poikansa lukivat sujuvasti jo 3 vuotiaana.  Hehkutusten mukaan, noista lapsistahan olisi pitänyt kasvaa tai kasvaisi joitain uusia Einsteinejä sun muita neroja.

Eikös oikea kirjoitusasu ole ruotsin kielen opettaja eikä ruotsinkielen opettaja?

Vierailija kirjoitti:

Esim. englanninkielisissä maissa aletaan opetella lukemista nuorempana ihan siksi, että lukutaito onpaljon vaikeampi taito saavuttaa  englanniksi kuin esim. suomeksi. Suomalaiset lapset tosiaan oppivat lukemaan koulussa syyslukukauden aikana, koska suomen kielessä on idioottivarma foneettinen kirjoitustapa. Se on maailmassa harvinaisuus.  Lisäksi suomen kielen sanasto on hyvin rajallinen ja morfologia yksinkertaista. Esim. englannissa sanastoa on kymmenkertainen määrä eikä morfologiasta paljonkaan apua sanaston omaksumisessa.

Siksi ei ole mitenkään liioiteltua, että lapset alkavat opetella luku- ja kirjoitustaitoa muutaman vuoden suomalaisia nuorempina ja jatkavat sitä aktiivisesti koko kouluajan. Suomessahan kirjallisuutta opiskellaan todella vähän.

Minkään kielen sanavarasto ei ole rajallinen, vaan kieliin tulee jatkuvasti uusia sanoja eri tavoilla. Jos tarkoitat, että suomen kielen sanavarasto on suppea, niin siinäkin olet väärässä. Toki joidenkin kielenkäyttäjien sanavarasto voi olla suppea. Asiantuntijat ovatkin nykyään huolissaan lasten ja nuorten suppeasta sanavarastosta .

Vierailija kirjoitti:

Suomessa keskivertoa myöh opetellaan nk. akateemisia taitoja ja silti tai sen vuoksi, että paljon vapaata leikkiä, ulkoilua... Hyvät tulokset Pisa-tuloksissa..

2018 Suomi oli kymmenella tilalla.

Itse opin omin päin 4v, lapsi oppi omin päin 5 v. Hänellä oli selvä herkkyyskausi 3v, jolloin oli kauhean kiinnostunut mitä missäkin lukee, ja olin ihan varma, että kohta oppii lukemaan. Hän oppi kaikki kirjaimet siinä vaiheessa, ja tunnisti aika paljon sanojakin. Sitten se kiinnostus meni hetkeksi ohi ja jäi jonkun muun jalkoihin. Tuli takaisin 5 v, ja hän oppi sitten aika pian ja helposti lukemaan.

Ei se 3-4 v ole kummoista. Jostain syystä Suomessa jotkut opettajat ei haluaisi, että lapsi oppii lukemaan ennen koulua. Minusta vähän outoa. Ehkä he pelkäävät, että näillä lapsilla on sitten tylsää koulussa, ja opettaja joutuu antaa heidän lukea jotain.

En muutenkaan ymmärrä, miksei laidalle anneta lisätehtäviä, jos on varsinaiaet tehty. Annetaan mieluummin tylsistyä, vuosi toisensa jälkeen. Miten Suomen kokoisella maalla on varaa tällaiseen lahjojen tuhlaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Itse opin omin päin 4v, lapsi oppi omin päin 5 v. Hänellä oli selvä herkkyyskausi 3v, jolloin oli kauhean kiinnostunut mitä missäkin lukee, ja olin ihan varma, että kohta oppii lukemaan. Hän oppi kaikki kirjaimet siinä vaiheessa, ja tunnisti aika paljon sanojakin. Sitten se kiinnostus meni hetkeksi ohi ja jäi jonkun muun jalkoihin. Tuli takaisin 5 v, ja hän oppi sitten aika pian ja helposti lukemaan.

Ei se 3-4 v ole kummoista. Jostain syystä Suomessa jotkut opettajat ei haluaisi, että lapsi oppii lukemaan ennen koulua. Minusta vähän outoa. Ehkä he pelkäävät, että näillä lapsilla on sitten tylsää koulussa, ja opettaja joutuu antaa heidän lukea jotain.

En muutenkaan ymmärrä, miksei laidalle anneta lisätehtäviä, jos on varsinaiaet tehty. Annetaan mieluummin tylsistyä, vuosi toisensa jälkeen. Miten Suomen kokoisella maalla on varaa tällaiseen lahjojen tuhlaukseen.

Lahjojen?

Ongelma myöhään lukemaan oppimisen kanssa voi olla siinä, että 7-8-vuotiaan tunne-elämä on jo ihan eri tasolla kuin 4-5-vuotiaan. Jos mekaaninen lukutaito mahdollistaa samojen kirjojen lukemisen, kumpikohan ryhmä kokee saavansa kirjoista elämyksiä ja kumpi ei? Jos lapsi katsoo telkkarista Salkkareita mutta pystyy lukemaan vain tavutettua tekstiä, jossa Pup-pe me-nee maa-ti-lal-le kat-so-maan lam-pai-ta, ei liene mikään ihme että hän päättelee jo varhain, ettei kirjoilla ole hänelle mitään annettavaa.

Lukeminen vaatii harjaantumista aivan kuten juokseminen tai voimistelu. Mitä enemmän toistoja, sitä paremmin sujuu. Herkkyyskausi on useimmilla 4-5 vuoden iässä ja se kannattaa hyödyntää. Useimmat oppivat tunnistamaan ja nimeämään kirjaimet jo 3-vuotiaina, jos saavat opastusta.