Lue keskustelun säännöt.
Äitiys on kuin kivireki
03.10.2020 |
Tuli ero, muka yhteishuoltajuus, mutta kaikki todellinen ja lopullinen vastuu on minulla. Itse arki, lasten oireilu erosta, toisen lapsen erityishaasteet joihin kuuluu mm. lapsen jatkuva tarve ohjaamiseen arkisissakin asioissa, sekä lapsen agressiivisuus... se kun kaikki omat tarpeet on koko ajan laitettava sivuun tai olleet sivussa jo vuosia. Ja silti pitää vaan jaksaa.. päivästä toiseen.. aamu kuudelta ylös huonojen unien jälkeen ja unille kymmeneltä illalla iltataisteluiden jälkeen.
Ja apua ei saa mistään, konkreettista apua. Vain sellaista että kerron ongelmat aina uudestaan uusille ihmisille, jotka antaa vinkkejä jaksamiseen.
Sellaista on minun äitiys.
Kommentit (41)
Miksi suostuit yhteishuoltajuuteen noin huonon isän kanssa? Mutta sitähän tämä vanhemmuus on, loputonta raatamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko joku lapsenvahti mahdollista palkata kerran viikossa/kahdessa viikossa? Mll:n kautta tai joku lisätienestiä kaipaava opiskelija? Ihan paikallisessa äitien facebook-ryhmässäkin voi huudella apua, täällä ainakin on ihanan auttavia äitejä ja kaikki apua huudelleet ovat sitä saaneet :). Yksikin vastikään tarvitsi erityislapselleen harrastuspariksi aikuisen, kun ei itse pysty venymään, eikä vammaispalvelusta saanut tarvittavaa hlökohtaista avustajaa.
Jos oikeasti olet aivan romahduksen partaalla, voit tehdä lapsistasi lastensuojeluilmoituksen. Sitä kautta nyt ainakin luulisi saavan apua, ihan konkreettista, eikä vain lässytystä. Jos siis kaikki perheneuvolat, lastenneuvolat (lapsesi ajattelin kyllä vanhemmiksi?), lapsiperheiden kotipalvelut jne olet jo turhaksi todennut.
Hyvää syksyä ja jaksamista arkeen ♡ Toivottavasti löydät tarvitsemasi avun.
Mulla on ihan sama kokemus. Lisäksi vielä, että lapsen isä käyttää henkistä väkivaltaa. Siihen avun hakeminen on just tuota samaa, samoja asioita toistelee eri ihmisille ja mitään konkreettista apua ei tule, kun vanhempien pitää vaan pystyä keskenään sopimaan ja koska isän oikeudet siihen ja tähän.
Entäs minä? Entäs mun hyvinvointi ja oikeudet?
Hyvä nosto sinuta. Viimeksi tänään ajattelin tätä asiaa. En halua elää enää näin. Ja myös: ketään, siis ihan oikeasti KETÄÄN ei kiinnosta mun hyvinvointi, joten MINUN on otettava se oma hyvinvointini MINUN ykkösasiaksi. Ja kun eihän tämä meidän kummankaan elämä toimi, jos voimme huonosti. Kun kaikki on yhden ihmisen varassa, sen yhden ihmisen vointi on ratkaisevan tärkeää.
Yritetäänkö yhdessä? Mitä olet tehnyt tänään hyvin? Mitä voisit tänään sallia itsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku lapsenvahti mahdollista palkata kerran viikossa/kahdessa viikossa? Mll:n kautta tai joku lisätienestiä kaipaava opiskelija? Ihan paikallisessa äitien facebook-ryhmässäkin voi huudella apua, täällä ainakin on ihanan auttavia äitejä ja kaikki apua huudelleet ovat sitä saaneet :). Yksikin vastikään tarvitsi erityislapselleen harrastuspariksi aikuisen, kun ei itse pysty venymään, eikä vammaispalvelusta saanut tarvittavaa hlökohtaista avustajaa.
Jos oikeasti olet aivan romahduksen partaalla, voit tehdä lapsistasi lastensuojeluilmoituksen. Sitä kautta nyt ainakin luulisi saavan apua, ihan konkreettista, eikä vain lässytystä. Jos siis kaikki perheneuvolat, lastenneuvolat (lapsesi ajattelin kyllä vanhemmiksi?), lapsiperheiden kotipalvelut jne olet jo turhaksi todennut.
Hyvää syksyä ja jaksamista arkeen ♡ Toivottavasti löydät tarvitsemasi avun.
Lastensuojelua kannattaa välttää hinnalla millä hyvänsä. Jos nyt tuntuu kivireeltä, niin sitä sossuarmeijan rekeä ei siihen päälle kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
voi rakas, koeta jaksaa.
Kun lapset ovat vähän isompia, arki kyllä helpottaa. Ja rakkaus lisääntyy. Lapset ja myös lapsenlapset ovat kuitenkin se tärkein asia elämässä, jotka antavat kaikelle tarkoituksen.
terv kaksi lasta aikuiseksi saattanut
Komppaan tätä. On myös syytä myöntää, että äitiys on tietyssä vaiheessa, ja varsinkin vielä lisähaastein, raskaampaa kuin mikään työpaikka ikinä. Ei se todellakaan mene "siinä sivussa". Voimia sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku lapsenvahti mahdollista palkata kerran viikossa/kahdessa viikossa? Mll:n kautta tai joku lisätienestiä kaipaava opiskelija? Ihan paikallisessa äitien facebook-ryhmässäkin voi huudella apua, täällä ainakin on ihanan auttavia äitejä ja kaikki apua huudelleet ovat sitä saaneet :). Yksikin vastikään tarvitsi erityislapselleen harrastuspariksi aikuisen, kun ei itse pysty venymään, eikä vammaispalvelusta saanut tarvittavaa hlökohtaista avustajaa.
Jos oikeasti olet aivan romahduksen partaalla, voit tehdä lapsistasi lastensuojeluilmoituksen. Sitä kautta nyt ainakin luulisi saavan apua, ihan konkreettista, eikä vain lässytystä. Jos siis kaikki perheneuvolat, lastenneuvolat (lapsesi ajattelin kyllä vanhemmiksi?), lapsiperheiden kotipalvelut jne olet jo turhaksi todennut.
Hyvää syksyä ja jaksamista arkeen ♡ Toivottavasti löydät tarvitsemasi avun.
Lastensuojelua kannattaa välttää hinnalla millä hyvänsä. Jos nyt tuntuu kivireeltä, niin sitä sossuarmeijan rekeä ei siihen päälle kaipaa.
Tuo taitaa olla ihan paikkakuntakohtaista. Toisaalla pelätään ja vältellään kuin koronaa ja toisaalla sitä kautta saa oikeasti apua ilman pelkoa.
Täällä homma toimii. Asiakkaat ovat tyytyväisiä. Perheitä tuetaan kaikin tavoin, saa apua kodinhoitoon, tukiperhejonot ovat lyhyitä, sossut auttavat ostostenkin kanssa jne, siis oikeaa konkreettista tukea eikä mitään lässynlää tarinatuokioita, jotka eivät johda mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku lapsenvahti mahdollista palkata kerran viikossa/kahdessa viikossa? Mll:n kautta tai joku lisätienestiä kaipaava opiskelija? Ihan paikallisessa äitien facebook-ryhmässäkin voi huudella apua, täällä ainakin on ihanan auttavia äitejä ja kaikki apua huudelleet ovat sitä saaneet :). Yksikin vastikään tarvitsi erityislapselleen harrastuspariksi aikuisen, kun ei itse pysty venymään, eikä vammaispalvelusta saanut tarvittavaa hlökohtaista avustajaa.
Jos oikeasti olet aivan romahduksen partaalla, voit tehdä lapsistasi lastensuojeluilmoituksen. Sitä kautta nyt ainakin luulisi saavan apua, ihan konkreettista, eikä vain lässytystä. Jos siis kaikki perheneuvolat, lastenneuvolat (lapsesi ajattelin kyllä vanhemmiksi?), lapsiperheiden kotipalvelut jne olet jo turhaksi todennut.
Hyvää syksyä ja jaksamista arkeen ♡ Toivottavasti löydät tarvitsemasi avun.
Lastensuojelua kannattaa välttää hinnalla millä hyvänsä. Jos nyt tuntuu kivireeltä, niin sitä sossuarmeijan rekeä ei siihen päälle kaipaa.
Tuo taitaa olla ihan paikkakuntakohtaista. Toisaalla pelätään ja vältellään kuin koronaa ja toisaalla sitä kautta saa oikeasti apua ilman pelkoa.
Täällä homma toimii. Asiakkaat ovat tyytyväisiä. Perheitä tuetaan kaikin tavoin, saa apua kodinhoitoon, tukiperhejonot ovat lyhyitä, sossut auttavat ostostenkin kanssa jne, siis oikeaa konkreettista tukea eikä mitään lässynlää tarinatuokioita, jotka eivät johda mihinkään.
Hienoa, jos näin on :) Noinhan sen pitäisi ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi suostuit yhteishuoltajuuteen noin huonon isän kanssa? Mutta sitähän tämä vanhemmuus on, loputonta raatamista.
Ei mun äitiyteni ole mitään loputonta raatamista. Mulla on yksi 12v lapsi joka pärjää koulussa ihan hyvin, tykkää harrastuksistaan ja pärjää niissä ja hänellä on kavereita. Hän on ihana ja melko helppo lapsi. Tietysti joskus on jotain kiukuttelua.
Suostuin? Ei ole muita vaihtoehtoja. Isällä on vahvat oikeudet lapsiin ja lapsilla isään. Eikä edes yksinhuoltajuus poista niitä oikeuksia. Minä tai mikään muukaan mahti maailmassa ei voi sille mitään, ettei isä pysty tai halua kantaa omaa osaansa täysipainoisesta vanhemmuudesta.
Mll:n hoitajaa olen miettinyt, mutta lapset on aika haastavia ja lisäksi sekin on rahakysymys.
Mukana on tai on ollut perheneuvola, koulusta kaikki tahot (lääkäri, psykologi, kuraattori), lasten psykiatrinen, lastensuojeluasiakkuutta meillä ei ole mutta yhdessä tiimissä on myös lasun työntekijä mukana. Koulu ja opettajat siellä kuormittaa lisää meidän tilannetta (mm. open puhelut siitä miten hän ei pärjää lapsen kanssa). En vaan kohta jaksa enää ja tuntuu että se on vasta se piste missä konkreettista apua saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku lapsenvahti mahdollista palkata kerran viikossa/kahdessa viikossa? Mll:n kautta tai joku lisätienestiä kaipaava opiskelija? Ihan paikallisessa äitien facebook-ryhmässäkin voi huudella apua, täällä ainakin on ihanan auttavia äitejä ja kaikki apua huudelleet ovat sitä saaneet :). Yksikin vastikään tarvitsi erityislapselleen harrastuspariksi aikuisen, kun ei itse pysty venymään, eikä vammaispalvelusta saanut tarvittavaa hlökohtaista avustajaa.
Jos oikeasti olet aivan romahduksen partaalla, voit tehdä lapsistasi lastensuojeluilmoituksen. Sitä kautta nyt ainakin luulisi saavan apua, ihan konkreettista, eikä vain lässytystä. Jos siis kaikki perheneuvolat, lastenneuvolat (lapsesi ajattelin kyllä vanhemmiksi?), lapsiperheiden kotipalvelut jne olet jo turhaksi todennut.
Hyvää syksyä ja jaksamista arkeen ♡ Toivottavasti löydät tarvitsemasi avun.
Lastensuojelua kannattaa välttää hinnalla millä hyvänsä. Jos nyt tuntuu kivireeltä, niin sitä sossuarmeijan rekeä ei siihen päälle kaipaa.
Tuo taitaa olla ihan paikkakuntakohtaista. Toisaalla pelätään ja vältellään kuin koronaa ja toisaalla sitä kautta saa oikeasti apua ilman pelkoa.
Täällä homma toimii. Asiakkaat ovat tyytyväisiä. Perheitä tuetaan kaikin tavoin, saa apua kodinhoitoon, tukiperhejonot ovat lyhyitä, sossut auttavat ostostenkin kanssa jne, siis oikeaa konkreettista tukea eikä mitään lässynlää tarinatuokioita, jotka eivät johda mihinkään.
Jos näin on, niin kannattanee kuulostella ihmisten kokemuksia lastensuojelusta juuri omalla paikkakunnalla.
Mitä sinä odotit sen äityiden sitten olevan? Että lapsen voi laittaa kaappiin ja ottaa esille kun se itselleen sopii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi sanoi aikaakaan kun kerroin raskaudesta äitiyden olevan maailman kurjin rooli ja minä närkästyneenä kiitin kannustuksesta :D No, oikeassahan hän oli. Rooli on kurjin ja yksinäisin.
Mitä enemmän valtaa sitä enemmän velvollisuuksia.
Isä ei suostunut vuoroasumiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lastensuojeluilmoitus. Pyydä apua jaksamisesti tueksi. Sano että lähinnä tarvitset taukoa tilanteesta. Siihen ei perhetyö auta, vaan lähinnä tukiperhe auttaisi. Ehkä myös tukihenkilöstä lapsille olisi hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä odotit sen äityiden sitten olevan? Että lapsen voi laittaa kaappiin ja ottaa esille kun se itselleen sopii?
En tiedä miksi edes vaivaudun..
Mutta odotin kyllä että lapset voi välillä valvottaa ja kiukutella. Että tulee pyykkiä ja sotkua. Että leivotaan, retkeillään, pelaillaan yhdessä. Että meitä on kaksi vanhempaa hoitamassa.
Kai minulla oli sitten hyvin epärealistiset kuvitelmat. Jos olisin tiennyt että jään yksin, että lapseni ei vielä kouluiässäkään selviä yksin edes pukemisesta, että joudun kestämään oman lapsen väkivaltaisuutta, että vaikka kuinka teen 110% lasten eteen (turvallinen ja hyväksyvä tunneilmapiiri kotona, yhteiset puuhat arjessa, lapsen tukeminen koulutyössä ja kaverisuhteissa, tilanteiden ennakointi, johdonmukaiset rajat jne.) niin silti lopputulos voi olla KAAOS ja usein onkin. Että lasten isä vetää sitä rekeä koko ajan ihan toiseen suuntaan. En olisi varmaan tehnyt lapsia jos olisin tajunnut. Joo.
Ei voi sanoa muutakun voimia valitsemallenne tielle.
Vierailija kirjoitti:
Suostuin? Ei ole muita vaihtoehtoja. Isällä on vahvat oikeudet lapsiin ja lapsilla isään. Eikä edes yksinhuoltajuus poista niitä oikeuksia. Minä tai mikään muukaan mahti maailmassa ei voi sille mitään, ettei isä pysty tai halua kantaa omaa osaansa täysipainoisesta vanhemmuudesta.
Mll:n hoitajaa olen miettinyt, mutta lapset on aika haastavia ja lisäksi sekin on rahakysymys.
Mukana on tai on ollut perheneuvola, koulusta kaikki tahot (lääkäri, psykologi, kuraattori), lasten psykiatrinen, lastensuojeluasiakkuutta meillä ei ole mutta yhdessä tiimissä on myös lasun työntekijä mukana. Koulu ja opettajat siellä kuormittaa lisää meidän tilannetta (mm. open puhelut siitä miten hän ei pärjää lapsen kanssa). En vaan kohta jaksa enää ja tuntuu että se on vasta se piste missä konkreettista apua saa.
Onko nyt niin, että isän pitäisi osallistua enemmän lasten hoitoon tai vaihtoehtoisesti osallistua enemmän rahallisesti (ostettavia palveluja varten), jotta heidän hyvinvointinsa saadaan turvattua? Jos isä ei ole mikään vaarallinen hullu, vaan tyypiä mukavuudenhaluinen, olisi periaatteessa loogisinta patistella häneltä enemmän panostusta. Joko rahana tai vaivannäön muodossa. Yksinkertaisesti teet selväksi, että et veny enää enempään ja tämänhetkinen ei riitä. En valitettavasti tiedä, voiko huoltajuudesta tehtyjä sopimuksia uudelleenarvioituttaa jonkun virallisen tahon kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä odotit sen äityiden sitten olevan? Että lapsen voi laittaa kaappiin ja ottaa esille kun se itselleen sopii?
En tiedä miksi edes vaivaudun..
Mutta odotin kyllä että lapset voi välillä valvottaa ja kiukutella. Että tulee pyykkiä ja sotkua. Että leivotaan, retkeillään, pelaillaan yhdessä. Että meitä on kaksi vanhempaa hoitamassa.
Kai minulla oli sitten hyvin epärealistiset kuvitelmat. Jos olisin tiennyt että jään yksin, että lapseni ei vielä kouluiässäkään selviä yksin edes pukemisesta, että joudun kestämään oman lapsen väkivaltaisuutta, että vaikka kuinka teen 110% lasten eteen (turvallinen ja hyväksyvä tunneilmapiiri kotona, yhteiset puuhat arjessa, lapsen tukeminen koulutyössä ja kaverisuhteissa, tilanteiden ennakointi, johdonmukaiset rajat jne.) niin silti lopputulos voi olla KAAOS ja usein onkin. Että lasten isä vetää sitä rekeä koko ajan ihan toiseen suuntaan. En olisi varmaan tehnyt lapsia jos olisin tajunnut. Joo.
Jos olisin tiennyt... :D Äitiys on sen verran erikoisominaisuus, että nainen joutuu tekemään elämässään erilaisia ratkaisuja kuin mies ja siihenkin pitää varautua, että omista arvovalinnoistaa voi joutua vastuuseen yksin, lapsi voi sairastua, jne. Niin ja miten olet turvannut selustasi, jos sairastut itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä odotit sen äityiden sitten olevan? Että lapsen voi laittaa kaappiin ja ottaa esille kun se itselleen sopii?
En tiedä miksi edes vaivaudun..
Mutta odotin kyllä että lapset voi välillä valvottaa ja kiukutella. Että tulee pyykkiä ja sotkua. Että leivotaan, retkeillään, pelaillaan yhdessä. Että meitä on kaksi vanhempaa hoitamassa.
Kai minulla oli sitten hyvin epärealistiset kuvitelmat. Jos olisin tiennyt että jään yksin, että lapseni ei vielä kouluiässäkään selviä yksin edes pukemisesta, että joudun kestämään oman lapsen väkivaltaisuutta, että vaikka kuinka teen 110% lasten eteen (turvallinen ja hyväksyvä tunneilmapiiri kotona, yhteiset puuhat arjessa, lapsen tukeminen koulutyössä ja kaverisuhteissa, tilanteiden ennakointi, johdonmukaiset rajat jne.) niin silti lopputulos voi olla KAAOS ja usein onkin. Että lasten isä vetää sitä rekeä koko ajan ihan toiseen suuntaan. En olisi varmaan tehnyt lapsia jos olisin tajunnut. Joo.
Niin sinä olit naiivi, joka katsoi maailmaa vaaleanpunaisten sydämenmuotoisten lasien läpi, ettei noin voi käydä sinulle.
voi rakas, koeta jaksaa.
Kun lapset ovat vähän isompia, arki kyllä helpottaa. Ja rakkaus lisääntyy. Lapset ja myös lapsenlapset ovat kuitenkin se tärkein asia elämässä, jotka antavat kaikelle tarkoituksen.
terv kaksi lasta aikuiseksi saattanut