Äitiys on kuin kivireki

Tuli ero, muka yhteishuoltajuus, mutta kaikki todellinen ja lopullinen vastuu on minulla. Itse arki, lasten oireilu erosta, toisen lapsen erityishaasteet joihin kuuluu mm. lapsen jatkuva tarve ohjaamiseen arkisissakin asioissa, sekä lapsen agressiivisuus... se kun kaikki omat tarpeet on koko ajan laitettava sivuun tai olleet sivussa jo vuosia. Ja silti pitää vaan jaksaa.. päivästä toiseen.. aamu kuudelta ylös huonojen unien jälkeen ja unille kymmeneltä illalla iltataisteluiden jälkeen.

Ja apua ei saa mistään, konkreettista apua. Vain sellaista että kerron ongelmat aina uudestaan uusille ihmisille, jotka antaa vinkkejä jaksamiseen.

Sellaista on minun äitiys.