Lue keskustelun säännöt.
Äitiys on kuin kivireki
03.10.2020 |
Tuli ero, muka yhteishuoltajuus, mutta kaikki todellinen ja lopullinen vastuu on minulla. Itse arki, lasten oireilu erosta, toisen lapsen erityishaasteet joihin kuuluu mm. lapsen jatkuva tarve ohjaamiseen arkisissakin asioissa, sekä lapsen agressiivisuus... se kun kaikki omat tarpeet on koko ajan laitettava sivuun tai olleet sivussa jo vuosia. Ja silti pitää vaan jaksaa.. päivästä toiseen.. aamu kuudelta ylös huonojen unien jälkeen ja unille kymmeneltä illalla iltataisteluiden jälkeen.
Ja apua ei saa mistään, konkreettista apua. Vain sellaista että kerron ongelmat aina uudestaan uusille ihmisille, jotka antaa vinkkejä jaksamiseen.
Sellaista on minun äitiys.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä odotit sen äityiden sitten olevan? Että lapsen voi laittaa kaappiin ja ottaa esille kun se itselleen sopii?
En tiedä miksi edes vaivaudun..
Mutta odotin kyllä että lapset voi välillä valvottaa ja kiukutella. Että tulee pyykkiä ja sotkua. Että leivotaan, retkeillään, pelaillaan yhdessä. Että meitä on kaksi vanhempaa hoitamassa.
Kai minulla oli sitten hyvin epärealistiset kuvitelmat. Jos olisin tiennyt että jään yksin, että lapseni ei vielä kouluiässäkään selviä yksin edes pukemisesta, että joudun kestämään oman lapsen väkivaltaisuutta, että vaikka kuinka teen 110% lasten eteen (turvallinen ja hyväksyvä tunneilmapiiri kotona, yhteiset puuhat arjessa, lapsen tukeminen koulutyössä ja kaverisuhteissa, tilanteiden ennakointi, johdonmukaiset rajat jne.) niin silti lopputulos voi olla KAAOS ja usein onkin. Että lasten isä vetää sitä rekeä koko ajan ihan toiseen suuntaan. En olisi varmaan tehnyt lapsia jos olisin tajunnut. Joo.
Elämämme biologinen tarkoitus on suvun jatkaminen, se on vietti ja yhteiskuntakin sitä odottaa, joten aika kurjaa nyt mennä uupunutta ihmistä syyttelemään, että miksi ihmeessä menit tuollaista tekemään. Teittehän itsekin. Mutta lasten saaminen on todellakin myös riski monessakin muodossa, lähinnä naisille. Ainakaan suomalaisen miehen kunnialle ei näytä ottavan livahtaa kuin koira veräjästä milloin minkäkin syyn takia, juoda itsensä parhaassa iässä kuoliaaksi tai vararikkoon ja niin edelleen. Suomi on yhä selvemmin matriarkaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suostuit yhteishuoltajuuteen noin huonon isän kanssa? Mutta sitähän tämä vanhemmuus on, loputonta raatamista.
Ei mun äitiyteni ole mitään loputonta raatamista. Mulla on yksi 12v lapsi joka pärjää koulussa ihan hyvin, tykkää harrastuksistaan ja pärjää niissä ja hänellä on kavereita. Hän on ihana ja melko helppo lapsi. Tietysti joskus on jotain kiukuttelua.
Eri ihmisten puhuessa äitiydestä, puhutaan hyvin eri asioista. Kymmenen vuotta sitten sinullakin oli tosin hiukan enemmän tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä odotit sen äityiden sitten olevan? Että lapsen voi laittaa kaappiin ja ottaa esille kun se itselleen sopii?
En tiedä miksi edes vaivaudun..
Mutta odotin kyllä että lapset voi välillä valvottaa ja kiukutella. Että tulee pyykkiä ja sotkua. Että leivotaan, retkeillään, pelaillaan yhdessä. Että meitä on kaksi vanhempaa hoitamassa.
Kai minulla oli sitten hyvin epärealistiset kuvitelmat. Jos olisin tiennyt että jään yksin, että lapseni ei vielä kouluiässäkään selviä yksin edes pukemisesta, että joudun kestämään oman lapsen väkivaltaisuutta, että vaikka kuinka teen 110% lasten eteen (turvallinen ja hyväksyvä tunneilmapiiri kotona, yhteiset puuhat arjessa, lapsen tukeminen koulutyössä ja kaverisuhteissa, tilanteiden ennakointi, johdonmukaiset rajat jne.) niin silti lopputulos voi olla KAAOS ja usein onkin. Että lasten isä vetää sitä rekeä koko ajan ihan toiseen suuntaan. En olisi varmaan tehnyt lapsia jos olisin tajunnut. Joo.
Elämämme biologinen tarkoitus on suvun jatkaminen, se on vietti ja yhteiskuntakin sitä odottaa, joten aika kurjaa nyt mennä uupunutta ihmistä syyttelemään, että miksi ihmeessä menit tuollaista tekemään. Teittehän itsekin. Mutta lasten saaminen on todellakin myös riski monessakin muodossa, lähinnä naisille. Ainakaan suomalaisen miehen kunnialle ei näytä ottavan livahtaa kuin koira veräjästä milloin minkäkin syyn takia, juoda itsensä parhaassa iässä kuoliaaksi tai vararikkoon ja niin edelleen. Suomi on yhä selvemmin matriarkaatti.
Ei minua tuollainen edes haittaa. Toisilla riskit konkretisoituu, toisilla ei. Äitiydessä on varmasti laaja skaala.
Ap. Kuka tahansa olisi sinun tilanteessasi väsynyt. Kuka tahansa olis tilanteessasi väsynyt, vaikka olisi unelmakummppani ja lasten isä vierelläsi.
Hyvin teet. Rakastat ja teet. Väsyneenä teet. Exän kiusatessa teet. Exän vetäessä toiseen suuntaan teet.
Etävanhemman oikeudet eivät ole tässä yhteiskunnassa lasten oikeuksia. Muka on lapsen oikeus nähdä etäisää( äitiä), mutta etä kieltäytyy, haluaa vaihtaa vuoroja, ei ehdikään, haluaa tavata milloin sattuu, vaatii, että ei tarvitse maksaa elareita, kun tapaa 2 tuntia kuukaudessa jne. sillä on syynsä, miksi ex on ex. Yleensä niihin liittyy se, millaista vastuuta se ex on ottanut lapsista jo suhteen aikana.
Hienosti vedät ap!
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä odotit sen äityiden sitten olevan? Että lapsen voi laittaa kaappiin ja ottaa esille kun se itselleen sopii?
Mitä sinä miehenpuolikas äitiydestä tiedät? Kun et tiedä edes parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Kuka tahansa olisi sinun tilanteessasi väsynyt. Kuka tahansa olis tilanteessasi väsynyt, vaikka olisi unelmakummppani ja lasten isä vierelläsi.
Hyvin teet. Rakastat ja teet. Väsyneenä teet. Exän kiusatessa teet. Exän vetäessä toiseen suuntaan teet.
Etävanhemman oikeudet eivät ole tässä yhteiskunnassa lasten oikeuksia. Muka on lapsen oikeus nähdä etäisää( äitiä), mutta etä kieltäytyy, haluaa vaihtaa vuoroja, ei ehdikään, haluaa tavata milloin sattuu, vaatii, että ei tarvitse maksaa elareita, kun tapaa 2 tuntia kuukaudessa jne. sillä on syynsä, miksi ex on ex. Yleensä niihin liittyy se, millaista vastuuta se ex on ottanut lapsista jo suhteen aikana.
Hienosti vedät ap!
Ja myöskin se vaikean lapsen kasvatukseen nähty vaiva tuottaa joskus hedelmää vähän pidemmän ajan kuluttua. Minun ikuinen tempperamentikas uhmaikäiseni oli sittenkin kuullut kaikenlaista ohjeistamaani, kuten "älä tee toiselle, mitä et toivoisi itsellesi tehtävän", ja sukeutui oikein sosiaaliseksi ja kunnolliseksi nuoreksi. Aikanaan olivat hermot koetuksella, nyt tunnen suurta rakkautta.
Jaksamista sinulle. Aina harmittaa kun kuulee tuommosista miehistä. Itselläni oli ex-mies joka teki yllättäen kaikenlaista valeita ja kiusaa etten olisi päässyt töihin. Alkuun oli oikein ihana ja onnellinen lapsesta. Lopulta kiuaaminen muuttui väkivallaksi kun en jättänyt virkaani. Onneksi ymmärsin erota ja sain okein ihanan uuden puolison ja ihania lapsia. En olisi uskonut että vielä voin olla onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa naisella on oikeasti valtava riski joutua kahden lapsen yksinhuoltajaksi. Ennen ei ollut mitään vuoroviikkomahdollisuutta. Olisi syytä miettiä miksi suomalainen mies voi karata perheestään ilman mitään sanktioita. Ei minullakaan ollutmitään tietoa moneen vuoteen onko ex-mies edes hengissä. Ei muistanut koskaan lastaan. Ei edes kutsunut mummon perunkirjoitukseen lastaan. Kielsi pitämästä mitään yhteyttä a ppivanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Kuka tahansa olisi sinun tilanteessasi väsynyt. Kuka tahansa olis tilanteessasi väsynyt, vaikka olisi unelmakummppani ja lasten isä vierelläsi.
Hyvin teet. Rakastat ja teet. Väsyneenä teet. Exän kiusatessa teet. Exän vetäessä toiseen suuntaan teet.
Etävanhemman oikeudet eivät ole tässä yhteiskunnassa lasten oikeuksia. Muka on lapsen oikeus nähdä etäisää( äitiä), mutta etä kieltäytyy, haluaa vaihtaa vuoroja, ei ehdikään, haluaa tavata milloin sattuu, vaatii, että ei tarvitse maksaa elareita, kun tapaa 2 tuntia kuukaudessa jne. sillä on syynsä, miksi ex on ex. Yleensä niihin liittyy se, millaista vastuuta se ex on ottanut lapsista jo suhteen aikana.
Hienosti vedät ap!
Kiitos sanoistasi
Välillä en tiedä kumpi uuvuttaa enemmän. Tämä arki tässä, vai se järjetön huoli lapsen tulevaisuudesta ja omasta jaksamisesta. Kaikki teini-iät sun muut vasta edessä... ei voi kuin jaksaa ja toivoa parasta vaikka kuinka olisi raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
voi rakas, koeta jaksaa.
Kun lapset ovat vähän isompia, arki kyllä helpottaa. Ja rakkaus lisääntyy. Lapset ja myös lapsenlapset ovat kuitenkin se tärkein asia elämässä, jotka antavat kaikelle tarkoituksen.
terv kaksi lasta aikuiseksi saattanut
No olipas sokerikuorrutteinen kommentti taas kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Kuka tahansa olisi sinun tilanteessasi väsynyt. Kuka tahansa olis tilanteessasi väsynyt, vaikka olisi unelmakummppani ja lasten isä vierelläsi.
Hyvin teet. Rakastat ja teet. Väsyneenä teet. Exän kiusatessa teet. Exän vetäessä toiseen suuntaan teet.
Etävanhemman oikeudet eivät ole tässä yhteiskunnassa lasten oikeuksia. Muka on lapsen oikeus nähdä etäisää( äitiä), mutta etä kieltäytyy, haluaa vaihtaa vuoroja, ei ehdikään, haluaa tavata milloin sattuu, vaatii, että ei tarvitse maksaa elareita, kun tapaa 2 tuntia kuukaudessa jne. sillä on syynsä, miksi ex on ex. Yleensä niihin liittyy se, millaista vastuuta se ex on ottanut lapsista jo suhteen aikana.
Hienosti vedät ap!
Ja myöskin se vaikean lapsen kasvatukseen nähty vaiva tuottaa joskus hedelmää vähän pidemmän ajan kuluttua. Minun ikuinen tempperamentikas uhmaikäiseni oli sittenkin kuullut kaikenlaista ohjeistamaani, kuten "älä tee toiselle, mitä et toivoisi itsellesi tehtävän", ja sukeutui oikein sosiaaliseksi ja kunnolliseksi nuoreksi. Aikanaan olivat hermot koetuksella, nyt tunnen suurta rakkautta.
Komppaan. Mun vaikeani sai nepsydg:n 16 vuoden iässä. Nyt 19-vuotiaana on onnistuneesti itsenäistynyt. Nyt nautin äitiydestä. Elämässäni on hieno ihminen, jonka kasvatus poltti aikanaan loppuun, mutta kannatti. (En odota kenenkään ymmärtävän.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuuton isä kantamaan vastuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vastuuton isä kantamaan vastuunsa.
Kaikista miehistä ei ylsinkertaisesti ole lapsen huoltajaksi. Kun eivät pysty elämään normaalia elämää, johon kuuluu ruokahuolto, terveelline ravinto, päihteettömyys, säännölliset nukkuma-ajat jne jne.
En minäkään halunnut tuupata pientä lastani juopolle isälleen, joka oli milloin missäkin tötsyissä. Pyrin varjelemaan pientä kaikin tavoin, enkä todellakaan olisi antanut lasta syyntakeettomalle "vanhemmalle" yhdeksikään yöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
voi rakas, koeta jaksaa.
Kun lapset ovat vähän isompia, arki kyllä helpottaa. Ja rakkaus lisääntyy. Lapset ja myös lapsenlapset ovat kuitenkin se tärkein asia elämässä, jotka antavat kaikelle tarkoituksen.
terv kaksi lasta aikuiseksi saattanut
Mistä sen tiedät. Ei se niin välttämättä mene. Itsellä on lapsi joka on tällainen erityinen. En usko että tulee helpottamaan, päinvastoin. Tiedän mistä puhut Ap. Otan osaa tuskaasi.
Nämä on näitä asioita, mitä ei ymmärrä useinkaan kuin toinen erityislapsen vanhempi, kun se on oikeasti aivan eri tavalla raskasta, kun:
-joutuu jatkuvasti vaatimaan lapselleen tukea esim. kouluun, toiminta- ja puheterapiaa ym. kuntoutusta
-tutkimuksiin on pitkät jonot, ja niihin ei välttämättä pääse ennen kouluikää
-saada päivittäin negatiivista palautetta päiväkodista/koulusta omasta lapsestaan
-käyttää älytön aika oman lapsen kuntouttamiseen (koska terapiat on käytännössä aina puoli vuotta tauolla uutta jaksoa vaatiessa/odotellessa ja sitten todeta, että lopulta on kädetön siihen asiaan että isot ryhmät ilman mitään tukea eivät sovi lapselle, ja kaikki se työ mitä tekee ei vain näy muille.
-kun lasta ei voi jättää kenelle tahansa hoitoon. Usein sukulaisista löytyy ehkä yksi ihminen joka a) pärjää lapsen kanssa ja b) ymmärtää lapsen erityistarpeita ja suostuu noudattamaan ohjeita (esim. kuvien käyttöä). Aina monilla ei löydy edes sitä yhtä lähipiiristä, jolle voi jättää lapsensa
-kaikki MLL, kotiapu ym. on poissuljettua, koska osaamista ei useinkaan niistä löydy erityislapsiin. Perhetyöstä on apua, jos paikkakunnalta sattuu löytymään perhetyöntekijä, jolla alan koulutusta tai nepsyohjaaja-koulutus, muuten aivan turhaa.
-Kun joka ilta nukkumaan mennessä miettii nämä pelot läpi: 1) saako lapsi kavereita 2) saako lapsi sellaisia kavereita jotka eivät käytä hyväksi lapsen vaikeuksia 3) tuleeko lapsesta kiusattu 4) löytääkö lapsi ikinä puolisoa ja 5) tuleeko lapsi itsenäistymään normaalisti. Jos ei, kuka hänen asioista huolehtii kun olen vanha ja en siihen itse pysty
AP:lle sanoisin kaikella rakkaudella ja lämmöllä, hae vertaistukea ja hyväksy lapsesi sellaisena kuin on mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Se rakkaus ja ilo, jota annat hänelle, on lopulta merkityksellisempää kuin moni muu asia. Opettele suodattamaan muiden kommentit (helpommin sanottu kuin tehty), ja muista ettei kenelläkään ole oikeutta määritellä lapsesi tulevaisuutta, sitä mihin hän pystyy tulevaisuudessa ja mihin ei. Vinkkinä lapsenhoitoasioihin sanoisin että kannattaa katsoa care.com. Riippuen paikkakunnasta, siellä saattaa olla varhaiskasvatuksen, luokanopettaja puolen ja erityispedagogiikan opiskelijoita, sekä esimerkiksi entisiä koulunkäyntiavustajia, joilla saattaa olla kokemusta erityislapsista. Voit laittaa sen vaikka hakuehdoksi jopa. Tällä tavalla meille löytyi hoitaja yhdessä vaiheessa, joka oli ollut aiemmin töissä päiväkodissa erityislapsen avustajana ja opiskeli lastentarhanopettajaksi. Oli helpotus ihan konkreettisesti nähdä, kun toinen ei yllättynyt mistään mitä lapseni teki. Tämä hoitaja oli ensimmäiset kerrat hoitamassa kun minä olin paikalla ja sitten pystyin jo jättämään yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku lapsenvahti mahdollista palkata kerran viikossa/kahdessa viikossa? Mll:n kautta tai joku lisätienestiä kaipaava opiskelija? Ihan paikallisessa äitien facebook-ryhmässäkin voi huudella apua, täällä ainakin on ihanan auttavia äitejä ja kaikki apua huudelleet ovat sitä saaneet :). Yksikin vastikään tarvitsi erityislapselleen harrastuspariksi aikuisen, kun ei itse pysty venymään, eikä vammaispalvelusta saanut tarvittavaa hlökohtaista avustajaa.
Jos oikeasti olet aivan romahduksen partaalla, voit tehdä lapsistasi lastensuojeluilmoituksen. Sitä kautta nyt ainakin luulisi saavan apua, ihan konkreettista, eikä vain lässytystä. Jos siis kaikki perheneuvolat, lastenneuvolat (lapsesi ajattelin kyllä vanhemmiksi?), lapsiperheiden kotipalvelut jne olet jo turhaksi todennut.
Hyvää syksyä ja jaksamista arkeen ♡ Toivottavasti löydät tarvitsemasi avun.
Lastensuojelua kannattaa välttää hinnalla millä hyvänsä. Jos nyt tuntuu kivireeltä, niin sitä sossuarmeijan rekeä ei siihen päälle kaipaa.
Aamen!
Äitiys on aina tasan tarkkaan oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi sanoi aikaakaan kun kerroin raskaudesta äitiyden olevan maailman kurjin rooli ja minä närkästyneenä kiitin kannustuksesta :D No, oikeassahan hän oli. Rooli on kurjin ja yksinäisin.
Näin
Eihän sitä elävää oppimateriaali ole ollut tarjolla, kuin kautta aikojen.