Saako miehellä olla yksityinen laatikko?

Lanttulaatikko on miehen yksityinen laatikko. Minä en siihen koske,eikä lapsetkaan.

Inhottaa vaan kun mies sitten yöllä pierii nukkuessaan =(

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 14:51"]

Surullista miten monesta ok jos puolisolla jemmassa ex:n kuvia, siis paikassa mihin ei itsellä asiaa.

[/quote]

Mitä surullista siinä on, ei ole todellakaan sinun asiasi. Jokaisella saa olla yksityisiä laatikoita johon toisella ei ole mitään asiaa ja niiden sisältöä ei tarvitse kertoa toiselle.

Varmin tapa on saada toinen tutkimaan laatikkoa on kieltää se.  Jos ei ole mitään salattavaa kerran ole niin ei mitään yksityislaatikoita tarvi olla,ellei sitten jotain valtionsalaisuutta piilottele :D

Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, että on yksityisiä asioita. Raha-asiat ovat varmasti aika tavallinen tällainen asia. 

Kuitenkin jokainen saa vaatia kumppaniltaan avoimuutta, mutta silloin on muistettava se, että kumppani voi myös kieltäytyä olemasta avoin määrätyistä asioista. Sitten on oltava rohkeutta valita tarvittaessa elämä ilman sitä salailevaa kumppania. 

Epävarmuus ei ole rikos, ja jos epävarman ihmisen kanssa on pariutunut, on hyvä vähän yrittää ymmärtää sitäkin puolta. Muuten tuollaiset salalaatikot eivät jää suhteen ainoaksi ongelmaksi. Hyvä siis, että aloittaja on aikeissa keskustella kumppaninsa kanssa. 

Sinulle ilmeisesti riittää salaisuuden asteeksi se, että kumppanisi ei katso laatikkoon, mutta voit kuitenkin hänelle sanallisesti kertoa sen sisällöstä. Silloinhan se ei varsinaisesti mikään salaisuuksien arkku ole, eikä siten niin mystinen, houkutteleva ja häiritsevä. 

Minä edelleenkin ottaisin hatkat sellaisen ihmisen elämästä, joka vaalii vanhoja muistojaan. Ihan oikeasti. Miksi ihmeessä minä katsoisin vierestä jonkun toisen ihmisen ihannoimista edes muistoissa? Vaikka se ei ole varsinaisesti minulta pois, niin ei se minua imartelekaan. Jos parisuhde ei ole turvallinen paikka, jossa toisen ajatuksiinkin voi luottaa, on sama olla muunlaisessa suhteessa. Ihminen, jonka kanssa minun on voitava turvallisesti asua ei voi olla sellainen, jonka uskollisuutta on ajatuksen tasolla tarve epäillä. 

Meillä ei ole mitään omia laatikoita. Ihan samassa laatikossa sulassa sovussa on molempien tärkeät asita. Ei mitään syytä salailuun. Vanhemmillani oli omat laatikot ja molemmat varjeli niitä ihan riitelemiseen saakka, vain periaatteesta, oli mielestäni älytöntä parisuhteessa.

Jättäisin tuollaisin naisen melko pian, jos ei tajua paikkaansa parisuhteessa.

T: 11cm mies

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 17:18"]

Minä edelleenkin ottaisin hatkat sellaisen ihmisen elämästä, joka vaalii vanhoja muistojaan. Ihan oikeasti. Miksi ihmeessä minä katsoisin vierestä jonkun toisen ihmisen ihannoimista edes muistoissa? Vaikka se ei ole varsinaisesti minulta pois, niin ei se minua imartelekaan. Jos parisuhde ei ole turvallinen paikka, jossa toisen ajatuksiinkin voi luottaa, on sama olla muunlaisessa suhteessa. Ihminen, jonka kanssa minun on voitava turvallisesti asua ei voi olla sellainen, jonka uskollisuutta on ajatuksen tasolla tarve epäillä. 

[/quote]

Eli jätät miehen, jolla on kuva kuolleesta isoäidistään? Tai kuvia matkasta Lappiin sinä vuonna, kun hän oli 11v?

Vaikka ihmisellä ei olisi muistoja, on hänellä joka tapauksessa menneisyys. Miksi et voi hyväksyä sitä, että kumppanisi syntyi ennen kuin kohtasi sinut?

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:22"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 14:21"]Teinisuhteet erikseen mutta miten voi olla aikuisilla kotonaan laatikoita mihin ei saa katsoa?? Sairasta........[/quote]

Juu, esimerkiksi päiväkirjat ja sähköpostit/kirjeet/tekstarit ystäviltä pitäis laittaa julkisille ilmoitustauluille kenen tahansa luettaviksi. Todella sairasta, jos näin ei toimita. 

[/quote]

Sulle puolisosi saattaa olla kuka tahansa, mulle ei, ja asiat jaetaan, ei salailla.

[/quote]

Eli menet puolison kanssa samaan tyäpaikkaan, koska teillä jaetaan kaikki?

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 17:18"]

Minä edelleenkin ottaisin hatkat sellaisen ihmisen elämästä, joka vaalii vanhoja muistojaan. Ihan oikeasti. Miksi ihmeessä minä katsoisin vierestä jonkun toisen ihmisen ihannoimista edes muistoissa? Vaikka se ei ole varsinaisesti minulta pois, niin ei se minua imartelekaan. Jos parisuhde ei ole turvallinen paikka, jossa toisen ajatuksiinkin voi luottaa, on sama olla muunlaisessa suhteessa. Ihminen, jonka kanssa minun on voitava turvallisesti asua ei voi olla sellainen, jonka uskollisuutta on ajatuksen tasolla tarve epäillä. 

[/quote]

Voi kuule, kyllä se sun miehes vähintään siellä omassa päässään sitä exää välillä muistelee. Ei siihen kuvaa tarvita. Vai kiellätkö sä siltä ajatuksetkin? Käsket sitä ajattelemaan vain ja ainoastaan sua?

Sun parisuhde on kaukana turvallisesta. Sä reppana pelkäät koko ajan että exä onkin miehelle kuitenkin vähän rakkaampi kuin sinä. Yrität pitää miehen itselläsi konrolloimalla tätä ja vaatimalla että menneitä ei saa muistella. Jokainen meistä vaan välillä sitä mennyttä muistelee. Menneisyys on ja pysyy, ei se katoa sillä että hävittää kaikki valokuvat siitä. Siellä se pysyy päässä, erilaisina muistoina. Hanki itsellesi itsetuntoa niin huomaat että elämä on helpompaa eikä koko ajan tarvi pelätä sitä miehen exää.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 17:31"]

Eli jätät miehen, jolla on kuva kuolleesta isoäidistään? Tai kuvia matkasta Lappiin sinä vuonna, kun hän oli 11v?

Vaikka ihmisellä ei olisi muistoja, on hänellä joka tapauksessa menneisyys. Miksi et voi hyväksyä sitä, että kumppanisi syntyi ennen kuin kohtasi sinut?

[/quote]

Saa ihan vapaasti olla kuva kuolleesta isoäidistään. Tai elävästä. Lapin matkakin on ihan fine. Kuitenkin kieltämättä haluaisin tietää, miksi niitä pitäisi salata minulta, jos ne olisivat erityisesti minulta kiellettyjä? Mies ei ole lapsuusaikaisia kuviaan peitellyt, jos nyt ei esitellytkään kovin innokkaasti. (Äitinsä on pitänyt huolta siitä puolesta!) 

Lähinnä tuo tarkoitti sitä, että joku entinen rakkaus on jäänyt niin tärkeäksi, että sitä vaalitaan edelleen. Saatan olla lapsellinen. Olen silti suhteessa tietyin reunaehdoin. Joudun ehkä joskus niistä joustamaan tai valitsemaan elämän yksin, mutta siihen saakka tilanteeni on tämä. 

En minä pelkää. Minä vain valitsen, ketä rakastan. Miestä, joka haluaa vaalia jonkun toisen naisen muistoa oikein kuvan kanssa, en halua rakastaa. Ottaa toki aikansa lopettaa se rakastaminen, mutta kyllä aika sen haalistaa, jos tarvis on. 

Minulla on itsetuntoa juuri sen verran kuin tarvitsen. Ei tässä asiassa kuitenkaan määrättömästi. Ja miksi pitäisi olla? Eikö pelko ole tervekin tunne? 

Mitään muistintyhjennystä en ole vaatimassa, koska sitä ei voi tai kannata tehdä minullekaan. Mutta kuvat ovat jotakin ymmärrykseni ulkopuolella olevaa. Miksi niitä pitäisi säilyttää? Olen itse aika järjestelmällisesti deletoinut vaiheita elämästäni tarpeen niin vaatiessa. En vaadi keneltäkään samaa, mutta valitsen seurani niin kuin haluan. 

Yksin eläminenkin on vaihtoehto. 

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 17:13"]

Varmin tapa on saada toinen tutkimaan laatikkoa on kieltää se.  Jos ei ole mitään salattavaa kerran ole niin ei mitään yksityislaatikoita tarvi olla,ellei sitten jotain valtionsalaisuutta piilottele :D

[/quote]

Jos toinen osapuoli ei sisäsyntyisesti tajua, että molemmilla on omat yksityisarkistot, ehkä siitä joutuu mainitsemaan. Vaikka ne olisi mitä viattomia lapsuusmuistoja, mummon perunkirjoituspapereita, koulutodistuksia tms., niitä katsotaan vain yhdessä asianomaisen kanssa - jos hän haluaa niitä näyttää. 

Kyllä, miehelläni on yksityinen lanttulaatikko. En koske siihen.

Mä en oikein tiedä miten tähän vastaisin... Musta olisi ehkä vähän outoa jos mies ilmoittaisi että on joku tietty laatikko mihin en koskaan saa katsoa, mutta lähtökohtana pidän kyllä että ihan sanomattakin kummankin laatikot ovat yksityisiä. Esim. mun alusvaatelaatikossani ei ole mitään salattavaa, mutta silti minulle on tärkeää että se on yksityinen. Suutuin kovasti esim. kun lapset kävivät siellä penkomassa.

Yhdestä asiasta olen sanonut miehelle erikseen että kaipaan yksityisyyttä, ja se on päiväkirjani. Minulla on niitä aivan liian monelta vuosikymmeneltä että niitä voisi mihinkään yksittäiseen laatikkoon laittaa, ja olen halunnut hänen lupaavan ettei niitä lue. En usko että onkaan lukenut.

En tiedä onko miehelläni jotain salattavaa, enkä ole koskaan edes tuntenut minkäänlaista tarvetta käydä tutkimassa hänen laatikoitaan. Koko autotalli on yhtä miehen laatikkoa, siellä voisi olla vaikka mitä exien alastonkuvia tai konekiväärejä enkä mä tietäisi. Asia ei myöskään kaivele minua mitenkään. Jos hänellä tosiaan olisi exänsä alastonkuvia niin olisi minusta PALJON parempi että ne olisivat paikassa jossa minä en niihin törmää.

Mutta jos mies sanoisi etten koskaan missään olosuhteissa saa katsoa autotalliin niin sitä en kyllä pystyisi ohittamaan. Alkaisin pelätä jotain paljon, paljon pahempaa kuin jotain vanhoja valokuvia enkä pystyisi elämään sen kanssa. Olisi pakko pakottaa mies näyttämään se autotalli. Jokuhan niiden sarjamurhaajienkin kanssa varmaan elää...

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 17:40"]

En minä pelkää. Minä vain valitsen, ketä rakastan. Miestä, joka haluaa vaalia jonkun toisen naisen muistoa oikein kuvan kanssa, en halua rakastaa. Ottaa toki aikansa lopettaa se rakastaminen, mutta kyllä aika sen haalistaa, jos tarvis on. 

Minulla on itsetuntoa juuri sen verran kuin tarvitsen. Ei tässä asiassa kuitenkaan määrättömästi. Ja miksi pitäisi olla? Eikö pelko ole tervekin tunne? 

Mitään muistintyhjennystä en ole vaatimassa, koska sitä ei voi tai kannata tehdä minullekaan. Mutta kuvat ovat jotakin ymmärrykseni ulkopuolella olevaa. Miksi niitä pitäisi säilyttää? Olen itse aika järjestelmällisesti deletoinut vaiheita elämästäni tarpeen niin vaatiessa. En vaadi keneltäkään samaa, mutta valitsen seurani niin kuin haluan. 

Yksin eläminenkin on vaihtoehto. 

[/quote]

Minusta olisi kamala vaatia, että miehellä ei ole ollut lapsuutta ja nuoruutta vaan häntä on pidetty peräkamarissa pumpulissa, jotta ei syntyisi yhtään ihmissuhdetta eikä muistoa. Menneiden asioiden kieltäminen sinun tavallasi kertoo siitä, että olet elänyt asioita, joita et itsekään hyväksy ja joita näin jälkikäteen halveksit.

Kaikilla ei ole niin. Osa meistä on kyennyt terveisiin, aikuisiin ihmissuhteisiin, jotka päättyessään ovat jättäneet kauniin muiston ja mukavia tunteita ahdistuksen ja häpeän sijaan. En ymmärrä, miksi elämänsä hyvistä hetkistä ei saisi olla kuvia, joiden perusteella voi päätellä, että ne hetket eivät ole olleet yksinäisiä.

Totta kai voit vaatia konkreettisten muistoesineiden ja kuvien poistamista, mutta se ei merkitse sitä, etteikö puolisosi olisi ollut ennen sinua onnellinen jonkun toisen kanssa ja etteikö hän tätä toista muistaisi ja jopa kaipaisi, ja erityisesti vertaisi sinuun.

Huh mitä parisuhteita ihmisillä.

Itse luotan, ettei puolisoni lue esimerkiksi päiväkirjojani, eikä tästä ole erikseen tarvinnut sanoa (tosin tiedän hänen näkemyksensä tähän aiheeseen, eli ei näe tarvetta moisia lukea: kerron, jos on jotain hänelle kerrottavaa). Ennemminkin näkisin, että jos erikseen kieltäisin lukemasta, olisi se varma merkki siitä, että siellä on jotain salattavaa ja puolisolleni merkityksellistä.

Mielestäni ap on aika pentu, kiusaa tyttöystäväänsä luottamuksen pettämisen jälkeen sillä, että "hää hää, mulla onkin salaisuuksia, enkä kerro sinulle!". Tuskin tyttöystävällä olisi tarvetta penkoa laatikkoa, mikäli se olisi vain laatikko eikä jokin salaisuuksien pyhäkkö.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 17:48"]

Minusta olisi kamala vaatia, että miehellä ei ole ollut lapsuutta ja nuoruutta vaan häntä on pidetty peräkamarissa pumpulissa, jotta ei syntyisi yhtään ihmissuhdetta eikä muistoa. Menneiden asioiden kieltäminen sinun tavallasi kertoo siitä, että olet elänyt asioita, joita et itsekään hyväksy ja joita näin jälkikäteen halveksit.

Kaikilla ei ole niin. Osa meistä on kyennyt terveisiin, aikuisiin ihmissuhteisiin, jotka päättyessään ovat jättäneet kauniin muiston ja mukavia tunteita ahdistuksen ja häpeän sijaan. En ymmärrä, miksi elämänsä hyvistä hetkistä ei saisi olla kuvia, joiden perusteella voi päätellä, että ne hetket eivät ole olleet yksinäisiä.

Totta kai voit vaatia konkreettisten muistoesineiden ja kuvien poistamista, mutta se ei merkitse sitä, etteikö puolisosi olisi ollut ennen sinua onnellinen jonkun toisen kanssa ja etteikö hän tätä toista muistaisi ja jopa kaipaisi, ja erityisesti vertaisi sinuun.

[/quote]

Omat muistoni ovat mitä ovat, enkä halua niissä piehtaroida. 

Tiedän myös sen, että minun ei ole mikään pakko elää ihmisen kanssa, joka vertailee minual johonkin toiseen, jonka kanssa on ollut onnellinen. Jos se onni on päättynyt, mutta siitä ei ole päässyt yli, ei ole mitään asiaa minun elämääni. Jos minulle joskus selviää, että näin on mieheni kohdalla ollut, niin voin aivan hyvin pyyhkiä yhteisen elämämme pois jättämättä siitä mitään erityismuistoesineitä. 

Mikäli kaipaa, niin sietää sitten kaivata niin, etten koskaan tajua sitä. 

Mitä pointtia on uusissa ihmissuhteissa, jos ne ovat aina väistämättä vanhan varjossa?

Voi luoja.. uskomatonta, että miten aikuiset ihmiset vahtivat puolisoittensa menneisyyttä!
Vai ei saa vaalia mennyttä ihmissuhdetta.. *huokaus*
Kyllä se vaan niin on, että jokaisella ihmisellä, siis jos on ollut muitakin suhteita kuin nykyinen, on muistoja sekä hyviä että huonoja. Se verran pitäisi kunnioittaa itseään, että ei koe toisen muistoja uhaksi itselleen. Vahtimisella ja vaatimalla hävittää muistot osoittaa vain oman pienuutensa. Ei sinun arvo nouse sillä että pakotat puolisosi entistä suhdetta häviämään muistoista.

Kannattaisi keskittää voimat nykyiseen ihmissuhteeseen, ettei siitäkin tule entinen, muistoissa vaalittava.