Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihanaa on perhe-elämässä?
16.12.2013 |
Meillä on alle vuoden ikäinen lapsi. Minulla ei alunperinkään ollut mitenkään ruusuiset kuvitelmat perhe-elämästä, mutta en tiennyt tämän sentään näin ankeata olevan. Tuntuu kuin oma minä olisi kadonnut ja mieskin on nyt erilainen (joissain asioissa hyvällä tavalla, joissain huonoilla). Lapsen kanssa on tylsää ja hermojaraastavaa, en tunne mitään pakahduttavaa onnea.
Omaa aikaa joskus ja silloin tuntuu kamalalta tulla takaisin kotiin tämän "idyllin" keskelle. Kaikki on tavallaan hyvin ja minä varmaan kiittämätön, mutta miten tällaisesta voi nauttia?! Nukut aina liian vähän, koko ajan vauva on jotain vailla ja äänessä. Omat vaatteet ja koti aina puklussa. Ulos pitää pukeutua järkevästi, hyvästi kauneus. Kun vauva nukkuu, niin pitäisi vielä jaksaa miehellekin antaa jotain huomiota. Ei oikein kiinnosta. Haluaisin vaan entisen elämäni takaisin ja olla rauhassa yksin.
Kommentit (156)
Juuri tämän takia en haluaisi hankkia lasta. Harmi vaan, että mies painostaa. Ehkä vitkuttelen vielä muutaman vuoden, niin olenkin jo niin vanha, etten enää voi tulla raskaaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 18:19"]
Minusta siinä ei ole mitään ihanaa. Siksi en ole lapsia hankkinutkaan. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän että kokisin arjen juuri tuollaiseksi. Käytän aikani paljon mieluummin asioihin, joita juuri minä pidän mukavina ja tärkeinä.
[/quote]
Sama juttu täälläkin. Hyvin sanottu.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 19:18"]
Miten muuten vanhemmat uskaltavat hankkia toisen tai kolmannen lapsen?
[/quote]
Voisi myös kysyä, minkä vuoksi vanhemmat eivät tee toista tai kolmatta lasta. Vastaukset ovat yllättävän samankaltaisia kuin meillä, jotka emme tee edes sitä ensimmäistä. Todella monen yhden tai kahden lapsen vanhemman olen kuullut vetoavan juuri pikkulapsivaiheen rankkuuteen, elintason huononemiseen, mukavuudenhaluun ja siihen, että haluaa käyttää elämänsä jollakin toisella tavalla.
Ap vastaa:
Minä tein lapsen suureksi osaksi miehen toiveesta (en toki häntä syytä). Tai hän sai minut kyseenalaistamaan oman ehdottoman kantani ja näkemään niitä hyviä puolia. Ne eivät kuitenkaan ikinä tule tuomaan minulle takaisin esim.tätä vuotta minun elämästäni. Elämäni on ollut ns.tauolla.
Älkää kukaan tehkö minun virhettäni ja miehen vuoksi hankkiko lasta. Lapsen myötä olen erkaantunut miehestäkin, ei vaan energiaa riitä parisuhteelle. En voi kuvitella, että lähes vuoden sisko ja veli-elämän jälkeen rakkautemme palaisi ennalleen. Se on kokenut pahan särön.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 19:18"]
Vauva-arjen surut ovat kuitenkin melko lyhyt aika ihmisen elämässä, mutta koko laajempi kysymys lasten hankkimisesta johtaa yleensä ajatukset vain väsymykseen ja korvatulehduksiin.
[/quote]
Luuletko tosiaan, että vanhemmuuden murheet loppuvat vauva-aikaan? Jokainen ikäkausi tuo omat vaikeat juttunsa, ja jos ap:n tavoin ei pidä vanhemman roolia itselleen mielekkäänä ja haluaa elää aivan toisenlaista elämää, ei korvatulehdusten loppuminen paljon auta. Kyse on arvoista: siitä, mitä ihminen elämältään haluaa ja mitä hän tarvitsee eläkseen itsensä näköistä elämää.
[/quote]
En luule. Siksipä juuri yksipuolisesti vauva-arjen kuvailu mediassa on kiinnostava ilmiö. Vähemmän, toki joskus, näkee juttuja peloista ja ahdistuksesta liittyen teineihin tai nuoriin aikuisiin. Ja onko "oman näköinen elämä" aina ristiriidassa vanhemmuden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älävielä hyydy. lapsi ja perhe-eläm ovat erilaisia eri aikoina. Sinun olisi hyvä ärjestää itsellesi lepoa ja yksinoloaikaa silloin tällöin.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 19:31"]
Ap vastaa:
Minä tein lapsen suureksi osaksi miehen toiveesta (en toki häntä syytä). Tai hän sai minut kyseenalaistamaan oman ehdottoman kantani ja näkemään niitä hyviä puolia. Ne eivät kuitenkaan ikinä tule tuomaan minulle takaisin esim.tätä vuotta minun elämästäni. Elämäni on ollut ns.tauolla.
Älkää kukaan tehkö minun virhettäni ja miehen vuoksi hankkiko lasta. Lapsen myötä olen erkaantunut miehestäkin, ei vaan energiaa riitä parisuhteelle. En voi kuvitella, että lähes vuoden sisko ja veli-elämän jälkeen rakkautemme palaisi ennalleen. Se on kokenut pahan särön.
[/quote]
Harmi lukea tällaista, kun itse olen miehesi roolissa. Miten näkisit, että suhteenne olisi jatkunut, jos et olisi suostunut lapsentekoon? Olisitteko vielä yhdessä? Entä miten näet tulevaisuutesi 40- tai 50-vuotiaana tai vielä vanhempana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et vain vielä oikein osaa ja vauva on vaativa ja huonosti nukkuva. Kyllä se siitä. Perhe-elämää on opeteltava. Kaikki eivät opikaan, mutta noin pienen lapsen äitinä sinulla on toivoa..
Meillä on neljä lasta, joten minulla on jonkin veran kompetenssia vastata. Perhe-elämä on ihanaa, kun sitä osaa elää. Saa aitoja, merkityksellisiä ihmissuhteita. Uhrautua ei suinkaan tarvitse jatkuvasti. Alku o opettelua, monilla siinä menee vuosia, monet eivät opi koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 19:33"]
Ja onko "oman näköinen elämä" aina ristiriidassa vanhemmuden kanssa?
[/quote]
Ei tietenkään. Monille vanhemmuus on parasta, mitä voi kuvitella. Toisille se on jokapäiväistä helvettiä. Ongelma on siinä, että sitä ei voi vain vähän kokeilla ennen ostopäätöstä, vaan väärän valinnan kanssa on jumissa lopun elämäänsä. Vaikka antisi lapsensa poiskin, tunteet jäävät.
Tutulta kuulostaa Ap. Ensimmäinen vuosi oli pahin, sitten kun pääsi töihin alkoi helpottamaan. Ja nyt kun lapsi on 6v on olo ihan normaali, eikä entistä elämää ole ikävä. Sinä ap olet väsynyt ja kyllästynyt. Usko minua, se menee ohi ajan kanssa! Nyt 6-vuotiaan lapsen kanssa elämä on oikeasti ihan mahtavaa. Lapsi on omatoiminen, hänen kanssaan voi keskustella jo ihan syvällisiä ja hänestä on oikeasti seuraa. Nukkua saa kunnolla ja työelämä antaa mukavasti vastapainoa kotielämälle, joka on myös mukavaa. Lapsen kanssa voi mennä lähes minne vain, eikä hän vaadi sen kummempia palveluita. Parisuhde mieheen on myös kunnossa, muuttunut syvemmäksi juuri lapsen myötä. Ja vielä vastaus kysymykseesi, minulle ihaninta perhe-elämässä on se että tunnen, että elän kahden minulle maailman rakkaimman ihmisen kanssa - enkä halua olla missään muualla - olen vihdoinkin löytänyt paikkani (olin aika villi tapaus...) Tähän tunteeseen kasvaa pikkuhiljaa, olin vauvaikäisen äitinä katkera lapsettomille ihmisille, jotka elivät vapaata ja huoletonta elämää. Enää en tunne näin, koska koen että olen saanut tilalle jotain paljon suurempaa. Ja ikää kun sain lapseni minulla oli 36-vuotta, eli ikä ei todellakaan ainakaan helpota ja tuo kypsyyttä äidiksi kasvamisessa - ehkä päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 14:39"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 14:15"]
Siis kuka arvioi eri kriteerein ja mitä?
[/quote]
Se olit oletettavasti sinä, joka sanoit, että lapseton pitää helppoa elämää itsetarkoituksellisena, koska hän ei halua tehdä lapsia oman mukavuudenhalunsa vuoksi. Kahden lapsen äiti, joka ei halua kolmatta lasta oman mukavuudenhalunsa vuoksi, ei kuitenkaan pidä melestäsi helppoa elämää itsetarkoituksellisena. Minusta tuo on epäloogista.
Olen tosiaan hyvin iloinen siitä, ettei minulla ole lapsia. Se on mahdollistanut minulle elämässä paljon hyvää. Tämä ilo ei ole suunnattu vanhempia vastaan sen enempää kuin iloni hyvästä terveydestäni on suunnattu sairaita vastaan. -107
[/quote]
Siis enhän minä missään vaiheessa väittänyt noin. Meidän keskustelu meni seuraavasti:
107: "(...) Ihan niin kuin kärsiminen olisi jotenkin itsetarkoituksellista."
Minä: "Ei ole itsetarkoituksellista, mutta helppo elämä ei myöskään ole automaattisesti hyvän elämän synonyymi. :)"
107: Tämä on truismi. -107
Minä: Varmaan onkin, mutta kerta toisensa jälkeen näissä keskusteluissa on joku, joka vetää ässän hihasta: "Lapsettomana on helpompaa, onneksi en tehnyt lapsia." Tällaiset kommentit indikoivat juuri sitä, että kommentoijan mielestä mahdollisimman helppo elämä on hyvää.
En missään vaiheessa väittänyt, lapseton pitää helppoa elämää itsetarkoituksellisena saati kritisoinut muiden syitä jättää lapset tekemättä.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:50"]
Miksi et lopeta imetystä?
[/quote]
Miksi et lopeta vaimosi hakkaamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 16:05"]
En missään vaiheessa väittänyt, lapseton pitää helppoa elämää itsetarkoituksellisena saati kritisoinut muiden syitä jättää lapset tekemättä.
[/quote]Minusta "kommentoijan mielestä mahdollisimman helppo elämä on hyvää" tarkoittaa samaa kuin "kommentoijan mielestä helppous on elämässä itseisarvoista". Mutta hyvä että väärinkäsitys tuli korjattua. -107
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 20:12"]
Luin viestini uudelleen, mutten löytänyt siitä mitään todistelua. On nyt vain tosiasia, että vanhemmuuteen liittyy useita negatiivisia piirteitä, ja siihen, että jää omasta halustaan lapsettomaksi, ei liity. Jos olet tästä väitteestä eri mieltä, argumentoi toki kantasi puolesta, mutta älä lue siihen mitään ylimääräistä.
Haluaisin myös kuulla, minkä vuoksi oman valintansa esiin tuominen on sinusta merkki siitä, ettei oikeasti olekaan varma kannastaan. Tämä logiikka ei aivan aukene minulle. -107
[/quote]
Negatiivisia piirteitä lapsettomuudessa, joita ei (ehkä) lapsellisilla ole:
-suku jatkuu
-ei ole "erilainen"
-kiikkustuolissa on lastenlapsia kiikutettavana
-enemmän rakastettavaa
jne.
Ja olen itse siis lapseton mies ja sellaisena pysyn, snipsnip. Mutta se ei estä sitä, ettenkö pystyisi tuollaisia kuvittelemaan.
[/quote]
Minun mielestäni on myös jotenkin yksinkertaistavaa väittää, etteikö vapaaehtoisesta lapsettomuudesta seuraisi mitään negatiivisia piirteitä. Eiköhän se ole ihan tapauskohtaista. Minun mielestäni jo se, että vela-päätöstään joutuu ilmeisesti perustelemaan usein joko tosielämässä tai täällä av-palstalla, on yksi aika ikävä piirre. Eikö tällaisiin keskusteluihin osallistuminen ja tarve pönkittää omaa päätöstään, vie jo aikaa ja energiaa? Aika moni lapseton tuskailee tällä palstalla myös sitä, kuinka niin moni ystävä perheellistyy ja ympärille jää yhä vähemmän "omanlaisia" ystäviä. Eikö sekin jo ole itsessään negatiivinen piirre? Melko varmasti niitä negatiivisia piirteitä ilmaantuu ajan kanssa, mutta ne ovat yksittäisiä negatiivisia piirteitä, jotka vela varmasti hyväksyy osana elämäänsä. Eivätkä ne yksittäiset piirteet tee vela-päätöksestä automaattisesti väärää, kuten eivät ne yksittäiset vanhemmuuteen liittyvät negatiiviset piirteet tee vanhemmuudesta automaattisesti väärää päätöstä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 19:18"]
Vauva-arjen surut ovat kuitenkin melko lyhyt aika ihmisen elämässä, mutta koko laajempi kysymys lasten hankkimisesta johtaa yleensä ajatukset vain väsymykseen ja korvatulehduksiin.
[/quote]
Luuletko tosiaan, että vanhemmuuden murheet loppuvat vauva-aikaan? Jokainen ikäkausi tuo omat vaikeat juttunsa, ja jos ap:n tavoin ei pidä vanhemman roolia itselleen mielekkäänä ja haluaa elää aivan toisenlaista elämää, ei korvatulehdusten loppuminen paljon auta. Kyse on arvoista: siitä, mitä ihminen elämältään haluaa ja mitä hän tarvitsee eläkseen itsensä näköistä elämää.