Mitä ihanaa on perhe-elämässä?

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 12:09"]

Siis musta on surullista että tarvitaan lapsi jotta elämä saa syvemmän tarkoituksen. Sellaisen kuuluisi lähteä ihmisestä itsestään. Lapsi ei tuo oikeaa onnea jos on esim masentunut. Tiedän että katuisin jos hankkisin lapsen miehen takia

[/quote]

Mä en usko mihinkään "syvempiin tarkoituksiin elämässä". Mun mielestä ne on pelkkää määrittelyä. Mutta sen voin sanoa, että lapsi on tuonut onnea elämääni ja minä olen (varmaan kroonisesti) masentunut.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 14:16"]

Lapsettomaan elämään ei taas kuulu juuri mitään huonoja puolia. 

[/quote]

Repesin tälle :D

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:34"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:24"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:19"]

Kyllä se mielestäni siltä vähän haiskahtaa. Toki voin olla väärässä ja 15v eteenpäin tilanne on ihan muuta. Mutta jos tulevaisuudensuunnitelmana 18v kulissiliittoa ja sukset eri suuntiin, niin ei kyllä hirveän hyvältä ratkaisulta vaikuta.

[/quote]

 Eli tuon lyhyen aloituksen ja vauva-ajan perusteella voidaan vetää johtopäätökset tulevasta 18 vuoden kulissiliitosta? :D

[/quote]

Ei. Vaan tämän lyhyen aloituksen ja vauva-ajan perusteella ap on tehnyt sellaisen tulevaisuudensuunnitelman, etkö lukenut mitä kirjoitin, tai mitä ap kirjoitti? Katso viestit 18 ja 49.

Ja kuten sanoin, voin olla väärässä ja jos, tai pikemminkin kun, tilanne muuttuu vauvan saadessa lisää ikää voi tuo suunnitelmakin muuttua. Yleensä asiat vaan tuppaavat menemään, jossei suunnitellusti, niin ainakin suunnitelman suuntaan...

[/quote]

Miksi et lopeta imetystä?

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 20:12"]

Luin viestini uudelleen, mutten löytänyt siitä mitään todistelua. On nyt vain tosiasia, että vanhemmuuteen liittyy useita negatiivisia piirteitä, ja siihen, että jää omasta halustaan lapsettomaksi, ei liity. Jos olet tästä väitteestä eri mieltä, argumentoi toki kantasi puolesta, mutta älä lue siihen mitään ylimääräistä.

Haluaisin myös kuulla, minkä vuoksi oman valintansa esiin tuominen on sinusta merkki siitä, ettei oikeasti olekaan varma kannastaan. Tämä logiikka ei aivan aukene minulle. -107

[/quote]

Negatiivisia piirteitä lapsettomuudessa, joita ei (ehkä) lapsellisilla ole:

-suku jatkuu

-ei ole "erilainen"

-kiikkustuolissa on lastenlapsia kiikutettavana

-enemmän rakastettavaa

jne.

Ja olen itse siis lapseton mies ja sellaisena pysyn, snipsnip. Mutta se ei estä sitä, ettenkö pystyisi tuollaisia kuvittelemaan.

Kysykää ihmeessä läheisiltä vahtimisapua.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:56"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:52"]

Kyllä minun elämääni kuului välillä sitä kuraa ennen perhettäkin

[/quote]

Väännetäänpä vielä rautalangasta: Vanhemmuudesta seuraa koko joukko negatiivisia asioita. Siitä, että päättää omasta halustaan jättää lisääntymättä, ei seuraa mitään negatiivista. Tai ainakaan en keksi mitään, kun taas vanhemmuuden kielteisistä piirteistä ovat vanhemmat itsekin hyvin auliita puhumaan.

[/quote]

Olen itsekin vapaaehtoisesti lapseton, mutten silti ymmärrä tätä joidenkin saman valinnan tehneiden tarvetta jatkuvasti todistella, kuinka kamalaa lapsiperhe-elämän täytyy olla ja kuinka paljon negatiivisuutta siitä elämään seuraa. Jos väsynyt perheenäiti sattuu kerran avautumaan siitä, että väsyttää ja harmittaa, ei se automaattisesti tarkoita, että lapsien saaminen oli väärä valinta.

Uskon, että lapsiperhe-elämässä on paljon upeita puolia, jotka tuovat mielettömästi iloa elämään ja että ap:lla niitä on edessä vielä roimasti. Se, että toisen kertoessa omista vaikeuksistaan aletaan tämän pohjalta kehua omia valintoja "huh, onneksi en hankkinut lapsia, on kauheaa lapsiperhe-elämä!" kertoo kyllä mielestäni lähinnä siitä, että kyseinen vela on epävarma päätöksestään ja hakee näistä keskusteluista tukea omalle valinnalleen.

Jos lapsia hankkinut ystäväni avautuu elämän haastavuudesta ei tulisi mieleenkään alkaa kommentoida että jes, onneksi en itse hankkinut lapsia. Lähinnä tulee halu tukea ja kuunnella. Jos omaa valintaansa on pakko joka paikassa toitottaa ja puolustella, ehkä kannattaisi miettiä vielä uudestaan, kuinka varmalla pohjalla tuo valinta on.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 19:46"]Olen itsekin vapaaehtoisesti lapseton, mutten silti ymmärrä tätä joidenkin saman valinnan tehneiden tarvetta jatkuvasti todistella, kuinka kamalaa lapsiperhe-elämän täytyy olla ja kuinka paljon negatiivisuutta siitä elämään seuraa.

[/quote]

Luin viestini uudelleen, mutten löytänyt siitä mitään todistelua. On nyt vain tosiasia, että vanhemmuuteen liittyy useita negatiivisia piirteitä, ja siihen, että jää omasta halustaan lapsettomaksi, ei liity. Jos olet tästä väitteestä eri mieltä, argumentoi toki kantasi puolesta, mutta älä lue siihen mitään ylimääräistä.

Haluaisin myös kuulla, minkä vuoksi oman valintansa esiin tuominen on sinusta merkki siitä, ettei oikeasti olekaan varma kannastaan. Tämä logiikka ei aivan aukene minulle. -107

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 20:12"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 19:46"]Olen itsekin vapaaehtoisesti lapseton, mutten silti ymmärrä tätä joidenkin saman valinnan tehneiden tarvetta jatkuvasti todistella, kuinka kamalaa lapsiperhe-elämän täytyy olla ja kuinka paljon negatiivisuutta siitä elämään seuraa.

[/quote]

Luin viestini uudelleen, mutten löytänyt siitä mitään todistelua. On nyt vain tosiasia, että vanhemmuuteen liittyy useita negatiivisia piirteitä, ja siihen, että jää omasta halustaan lapsettomaksi, ei liity. Jos olet tästä väitteestä eri mieltä, argumentoi toki kantasi puolesta, mutta älä lue siihen mitään ylimääräistä.

Haluaisin myös kuulla, minkä vuoksi oman valintansa esiin tuominen on sinusta merkki siitä, ettei oikeasti olekaan varma kannastaan. Tämä logiikka ei aivan aukene minulle. -107

[/quote]

Ihmettelen lähinnä sitä, että ketjuun, jossa väsynyt äiti kertoo kokemuksistaan, oli sinulla tarve tulla selittämään, kuinka lapsettomuuteen ei liity mitään negatiivista. Auttaako kommenttisi ap:tä? Onko se rakentavaa keskustelun kannalta? Ei, halusit vain tuoda esiin sen, että sinun mielestäsi lapsettomuus valintana ei tuo elämääsi negatiivisa piirteitä.

Miksi ihmeessä? Kuten aiemmin sanoin, jos ystäväni valittaisi elämänsä raskautta, ei tulisi mieleenkään mennä kommentoimaan, että itse tein eri valinnan, miten ihmeessä se toisi apua ystävän hätään? Ihmettelen siis motiiviasi osallistua keskusteluun, jos ainoa mitä halusit tuoda esiin on se, kuinka helppoa sinulla on ilman lapsia. Itse sain sen vaikutelman, että näit tässä vain otollisen paikan tuoda esiin omaa valintaasi ja sen "paremmuutta". Kerro toki, jos olen väärässä, olisi kiva kuulla motiivisi kommentteihisi, nyt minulle ei oikein auennut miksi koit tarpeelliseksi osallistua keskusteluun jos tarkoitus ei ollut omien valintojesi "oikeellisuuden" pönkittäminen, sillä sellaisen kuvan minä ainakin sain.

sun taytyy vaan hyvaksya se tosiasia etta sun elama on nyt tollasta seuraavat 20 v

Minusta siinä ei ole mitään ihanaa. Siksi en ole lapsia hankkinutkaan. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän että kokisin arjen juuri tuollaiseksi. Käytän aikani paljon mieluummin asioihin, joita juuri minä pidän mukavina ja tärkeinä.

Nykyään joka paikasta saa lukea tätä, että lapset pilaavat elämän ja vanhemmus on niin ankeaa. Onko tämä joku ajan trendi? Lehdet ovat täynnä vauva-arjen ankeutta (mm. Hesarin kolumnit) ja äippä-blogeista suosituimmissa äitiys ahdistaa ja väsyttää (lapset tietty on tulleet vahingossa). On kaikkenlaisia Huono-äiti- vitsi-vitsi-kirjoja ja iltapäivälehdet listaavat "Näin vanhemmuus muuttaa elämäsi. 1. Olet aina väsynyt 2. Olet aina nuhjuinen..... jne."

Olisi virkistävää kuulla välillä toinenkin näkökanta. Eikö tuo vauva-ajan kaameus ole jo klisee?  

"Vauva-aika" kesti meillä sen 4 vuotta kun esikoinen heräili öisin. Kun sen kesti niin sen jälkeen on ollut ihanaa! Heräily öisin se vaan väsyttää ja masentaa, ohi se menee.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 18:52"]

Nykyään joka paikasta saa lukea tätä, että lapset pilaavat elämän ja vanhemmus on niin ankeaa. Onko tämä joku ajan trendi?

[/quote]

Ei, ihmiset uskaltavat vain rohkeammin puhua todellisista tunteistaan. Tosiasia on, että lapset eivät tuo läheskään kaikille sellaista onnea kuin etukäteen kuvitellaan. Vanhemmuuden myytit ja tabut murenevat onneksi vähä vähältä.

Ap vastaa:

Ei se ole klisee. Minä luulin, että nämä kauhukuvat ovat vain provosointia ja liioittelua. Uskoin, että rakkaus vauvaa kohtaan on sen arvoista. Paskan marjat. Päivät menee näin: Ensin "nukut" huonosti ja heräät tukka pystyssä uuteen päivään. Vauva aloittaa huudolla ja ryhdytkin sitä palvelemaan. Jossain välissä sitä tukkaakin olisi kiva kammata ja herranjestas, jonain päivänä vaikka meikata. Vauva siinä vaiheessa on taas palveluja vailla. Omat jutut odottakoon. Syötä, pese, nukuta, hyysää. Muista joskus syödä itsekin jotain. Syödessäsi nauti jälkikasvusi äänialasta. Voit miettiä, että hän on osa sinua. Ai ihanaa. Puolilta päivin olet jo ihan loppu ja toivot, että ilta tulisi. Ja että mies tulisi kotiin. Ei sillä että seuraa kaipaisit, mutta olisi toinenkin sen vauvan kanssa. Taas yksi mitäänsanomaton päivä ihan töyhtöhyypän näköisenä, korvat soiden. Tosi ihanaa on. Joo-o.

Hyviä huomio, ap. Rakkaus lasta kohtaan ei välttämättä ole tuon kaiken arvoista.

Ei se vauvavaihe kestä kauaa. Pian siitä tulee taapero, ja hoito vähenee ja korvautuu vähitellen vahtimisella ja kasvatuksella. Muutaman vuoden päästä on jo ihan eri tavalla omaa aikaa eikä se enää herättele öisin. Kouluikäisenä, kun lapsella on järkeviä mielipiteitä (ja tietysti lapsellisiakin) ja heidän kanssaan voi keskustella perhe-elämä on jo paljon mukavampaa.

meillä kunnon uhmaiässä oleva päälle 2-vuotias: jatkuvaa kitinää, mankumista ja vääntämistä joka asian suhteen. Nyt ollaan koko perhe kipeänä  ja ah tätä ankeutta. Kyllä perhe-elämä on perseestä!!!

Illalla olen niin väsynyt töiden, kodinhoidin ja lapsen mankumisen jäljiltä, että eipä ole paljon energiaa "hemmotella" miestä. Omaa aikaa ei ole juurikaan. Milloinkohan kävin viimeksi salilla, kuukausi sitten..? Aiemmin kävin sen 3 kertaa viikkoon.

Toista lasta ei tule, voi vittu mitä elämää...tekisi mieli ottaa ero, muksu vuoroviikoin toisella vanhemmalla, jotta tämä harmaus/paska loppuisi.

Meillä tämä vaihe oli vielä "helppo". Ja tällöin itsellä oli vielä jonkinlaiset vaaleanpunaiset ruusulasit silmillä. uhmaikä sitä vastoin, miten sen nyt sanoisi...paskaahan se on...

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 19:08"]

Ap vastaa:

Ei se ole klisee. Minä luulin, että nämä kauhukuvat ovat vain provosointia ja liioittelua. Uskoin, että rakkaus vauvaa kohtaan on sen arvoista. Paskan marjat. Päivät menee näin: Ensin "nukut" huonosti ja heräät tukka pystyssä uuteen päivään. Vauva aloittaa huudolla ja ryhdytkin sitä palvelemaan. Jossain välissä sitä tukkaakin olisi kiva kammata ja herranjestas, jonain päivänä vaikka meikata. Vauva siinä vaiheessa on taas palveluja vailla. Omat jutut odottakoon. Syötä, pese, nukuta, hyysää. Muista joskus syödä itsekin jotain. Syödessäsi nauti jälkikasvusi äänialasta. Voit miettiä, että hän on osa sinua. Ai ihanaa. Puolilta päivin olet jo ihan loppu ja toivot, että ilta tulisi. Ja että mies tulisi kotiin. Ei sillä että seuraa kaipaisit, mutta olisi toinenkin sen vauvan kanssa. Taas yksi mitäänsanomaton päivä ihan töyhtöhyypän näköisenä, korvat soiden. Tosi ihanaa on. Joo-o.

[/quote]

[/quote]

Ei, ihmiset uskaltavat vain rohkeammin puhua todellisista tunteistaan. Tosiasia on, että lapset eivät tuo läheskään kaikille sellaista onnea kuin etukäteen kuvitellaan. Vanhemmuuden myytit ja tabut murenevat onneksi vähä vähältä.

[/quote]

Se on totta, nykyään uskalletaan puhua ongelmista enemmän myös tässä asiassa. Itselläni ei ole kokemusta lapsista, mutta moni muu asia on lehdissä tai blogeissa niin liioiteltua/yksipuolista, että mietin voisiko se olla sitä tässäkin asiassa. Esimerkiksi pitkä parisuhde tai oma ammattini kuvataa ajoittain aika mustavalkoisesti ja harmittelen, miksi asioita kärjistetään ja pelotellaan ehkä liiaksikin...  Hyvä on tietää mihin ryhtyy, mutta asioilla voi olla kääntöpuolensakin. Vauva-arjen surut ovat kuitenkin melko lyhyt aika ihmisen elämässä, mutta koko laajempi kysymys lasten hankkimisesta johtaa yleensä ajatukset vain väsymykseen ja korvatulehduksiin. Osittain ehkä tämän vuoksi omassa ystäväpiirissä on lähes jokaisessa parisuhteessa ongelmia, kun toinen pelkää kuulemiaan "sota-tarinoita", eikä halua sittenkään lapsia.

Miten muuten vanhemmat uskaltavat hankkia toisen tai kolmannen lapsen? 

Niinkuin kaikissa asioissa; toiset kokee paskaksi sellaisen, mikä toisille on vähän ärsyttävää ja kolmansille ei niin paha rasti. Tsemppiä ap:lle kuitenkin!