Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihanaa on perhe-elämässä?
16.12.2013 |
Meillä on alle vuoden ikäinen lapsi. Minulla ei alunperinkään ollut mitenkään ruusuiset kuvitelmat perhe-elämästä, mutta en tiennyt tämän sentään näin ankeata olevan. Tuntuu kuin oma minä olisi kadonnut ja mieskin on nyt erilainen (joissain asioissa hyvällä tavalla, joissain huonoilla). Lapsen kanssa on tylsää ja hermojaraastavaa, en tunne mitään pakahduttavaa onnea.
Omaa aikaa joskus ja silloin tuntuu kamalalta tulla takaisin kotiin tämän "idyllin" keskelle. Kaikki on tavallaan hyvin ja minä varmaan kiittämätön, mutta miten tällaisesta voi nauttia?! Nukut aina liian vähän, koko ajan vauva on jotain vailla ja äänessä. Omat vaatteet ja koti aina puklussa. Ulos pitää pukeutua järkevästi, hyvästi kauneus. Kun vauva nukkuu, niin pitäisi vielä jaksaa miehellekin antaa jotain huomiota. Ei oikein kiinnosta. Haluaisin vaan entisen elämäni takaisin ja olla rauhassa yksin.
Kommentit (156)
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 11:26"]
Lapsiperhe-elämään kuuluu paljon kuraa (kirjaimellisesti), mutta niin paljon hyvääkin.
[/quote]
Lapsettomaan elämään ei taas kuulu juuri mitään huonoja puolia. Minusta on itsestäänselvää, että paljon nykyistä useampi olisi onnellisempi lapsettomana. Ei tarvitse kuin vilkaista sanomalehtien pikku-uutisia (tai tätä palstaa) saadakseen siitä varmuuden. Tämä on ihan hyväntahtoinen toteamus eikä hyökkäys kenenkään äitiyttä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 12:43"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 11:26"]
Lapsiperhe-elämään kuuluu paljon kuraa (kirjaimellisesti), mutta niin paljon hyvääkin.
[/quote]
Lapsettomaan elämään ei taas kuulu juuri mitään huonoja puolia. Minusta on itsestäänselvää, että paljon nykyistä useampi olisi onnellisempi lapsettomana. Ei tarvitse kuin vilkaista sanomalehtien pikku-uutisia (tai tätä palstaa) saadakseen siitä varmuuden. Tämä on ihan hyväntahtoinen toteamus eikä hyökkäys kenenkään äitiyttä kohtaan.
[/quote]
Kannattaa hankkia suhteellisuudentaju ja nähdä muutakin kuin pientä osaa kansasta edustavat uutiset lehdissä tai nettipalstat, joilla lähinnä käsitellään ongelmia, ei hyviä ja iloisia asioita. Ihan valtaosa lapsista voi paremmin kuin koskaan ennen historiassamme. Suurin osa perheistä voi hyvin kokonaisuudessaan ja varmasti kysyttäessä elämän tärkeintä asiaa, vastaisivat perhe / lapset.
Onko media ja netti hävittänyt ihmisten suhteellisuudentajun ja ruokkinut entisestään masentunutta kyynistä mielialaa?
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 12:14"]
Olette kyllä velat synkkiä ja melankolisia :D Ei varmaan löydy yhtään ainoaa asiaa elämässä, josta joku saisi olla varauksetta iloinen ja onnellinen ilman, että siihen väännetään mahdollisimman kyyninen, kylmä ja kamala näkökulma. Mutta ei mitään, siitä vain, jos se on teidän elämänne tarkoitus :)
[/quote]
Eikun kaikki muut asiat elämässä saavat tuoda lisäarvoa ja tarkoitusta ihmisen elämään, paitsi se perhe. :D Ilmeisesti on ok, jos ihminen elää työlleen, ystävilleen, harrastuksilleen tai parisuhteelleen, mutta on kamalan säälittävää tai surullista, jos se elämäntarkoitus lähteekin oman lapsiperheen sisältä.
Tämäkin on mielestäni oiva esimerkki siitä, kuinka tosiaan elämme todella individualistisessa yhteiskunnassa, ollakseen ei-säälittävä, pitäisi elää vain itselleen ja löytää se elämäntarkoitus oman itsensä kautta. Ilmeisesti oma itsensä ei voi olla lapsiperheen vanhempana? Iloa ei saisi löytää muiden ihmisten kautta, ainakaan omien lasten.
Lapseni ovat tuoneet aivan järjettömän paljon sisältöä elämääni, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö elämäni ennen lapsia olisi ollut sisällökäs. Lapset toivat moneen arkiseen juttuun lisäarvoa ja uudenlaista perspektiiviä, sitten taas osa sellaisista asioista, jotka ennen olivat minulle merkityksellisiä, ovat osoittautuneet vähemmän merkityksellisiksi kuin ennen koin. He ovat minulle elämäni THE juttu, vaikkeivat tosiaan ainoa juttu.
[/quote]
Hyvin kirjoitettu ja peesaan joka sanaa! Kiteytit hyvin tuon individualismi-pointin. On tosiaan jotenkin säälittävää, jos ihminen saa voimaa, iloa ja tarkoituksen elämälleen yhteisön - ja sen läheisimmän yhteisön, perheen - kautta. Meidän pitäisi tehdä ja löytää kaikki YKSIN tässä elämässä. Se on se suomalainen suorittamisen ja kyynisyyden meininki. Sehän on melkein heikkoutta ja tyhmyyttä rakastaa lapsiaan ja tinkiä vähän jostain muusta heidän hyväkseen erityisesti silloin kun ne vielä kaipaavat erityisesti huolenpitoamme ja aikaamme. Ja eihän niiden lasten seurasta kukaan VOI nauttia ja iloita, se on vain suorittamista ja pakkopullaa. Ei toisten ihmisten kanssa voi olla kivaa. Ja jos joskus on kupru arjessa, niin sitten se ei vain ole täydellistä, vaan se on ihan persiistä. Elämää tää vain on. Itse en ainakaan halua olla yksin enkä luoda koko elämääni yksin. On minullakin hyvä kiinnostava työ, ihania ystäviä ja rakas harrastus mutta perhe luo pohjan elämälleni. Se on tärkein arvo. Mutta ymmärrän, että kaikille se ei ole tärkeä arvo elämässä.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 12:43"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 11:26"]
Lapsiperhe-elämään kuuluu paljon kuraa (kirjaimellisesti), mutta niin paljon hyvääkin.
[/quote]
Lapsettomaan elämään ei taas kuulu juuri mitään huonoja puolia. Minusta on itsestäänselvää, että paljon nykyistä useampi olisi onnellisempi lapsettomana. Ei tarvitse kuin vilkaista sanomalehtien pikku-uutisia (tai tätä palstaa) saadakseen siitä varmuuden. Tämä on ihan hyväntahtoinen toteamus eikä hyökkäys kenenkään äitiyttä kohtaan.
[/quote]
En usko, että kannattaa verrata lapsettoman ja lapsellisen ihmisen onnellisuutta. Jos minulta, kolmen pienen lapsen äidiltä, kysyttäisiin millaista elämäni on, vastaisin, että raskasta, väsyttävää, paljon kotitöitä ja omaa aikaa on liian vähän. Silti pidän itseäni nyt onnellisempana kuin lapsettomana. Elämäni on syvempää, tunnerikkaampaa, parisuhteeni on syventynyt ja olen kasvanut ihmisenä.
Ei helppo elämä ole synonyymi onnellisuudelle. Sitä paitsi, lapset ovat koko loppuelämän investointi onnellisuuteen eikä vain juuri silloin pahimpaan pikkulapsivaiheeseen, jolloin on raskainta.
Toki on lukemattomia perheitä, joiden olisi kannattanut jättää lapset tekemättä. Uskoakseni nämä perheet ovat pahoinvoivia jo ennen lapsia eli siinä mielessä lapset eivät liity heidän onnellisuusasteeseensa.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 11:48"]
Ei ketään kiinnosta kyynisten ja kylmien velojen kommentit, miksi edes vaivautuvat roikkumaan täällä kun eivät tiedä lapsiperheen elämästä oikeasti mitään. Oikein nauttivat varmaan kun kuulevat vaikeuksista, vähemmän niitä ihania puolia täällä kuitenkaan hehkutetaan eivätkä he tule ikinä näkemään tai kokemaan niitä parhaita hetkiä, joita lasten kanssa on. Toiset haluavat ympäröida itsensä perheellä, rakastaa ja kasvattaa lapsia ja sovittaa yhteen eri asioita (parisuhde, työ, perhe jne.), vaikka se tarkoittaa, ettei joka asiassa voi olla minä minä minä ja vain minä. Joskus voi olla jopa rankkoja vaiheita elämässä, hui kauheeta. Itselleni lapsettomuus olisi ollut elämän suurin suru, jos olisi osunut kohdalle. Minulla puuttuisi elämältä perusta, ellei olisi omaa perhettä. Toiset taas eivät pidä perhettä tärkeänä asiana elämässä. Mikäs siinä. Ei ole pakko arvostaa perhettä.
[/quote]
Niin... tällaisena lapsettomana miehenä, mitä teen täällä? Samaa kuin kaikkien uusien asioiden kanssa: perehdyn niihin. Mutta mitä sitä vaivautumaan. Mutulla vaan.
Onneksi sinä kirjoitit noin positiivisesti ja kannustavasti, melkeen tekee mieli ottaa kirjoituksesi talteen. Vaikuttaa myös, ettet pidä adoptiolasten perheitä perheinä. Tai lapsettomia pariskuntia. Minä arvostan myös heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 12:47"]
Onko media ja netti hävittänyt ihmisten suhteellisuudentajun ja ruokkinut entisestään masentunutta kyynistä mielialaa?
[/quote]
Kukaan ei ole nähdäkseni kieltänyt, etteikö suurin osa vanhemmista pärjäisi tehtävässään ihan hyvin ja onnistuisi löytämään onnea elämäänsä. Tästä ei kuitenkaan seuraa, etteivätkö monet olisi onnellisempia ilman lapsia. "Monet" ei tarkoita suurinta osaa.
Vanhemmat ja lapsettomat pariskunnat on todettu lukuisissa tutkimuksissa suurinpiirtein yhtä onnellisiksi, ja jos jotakin, lapsettomat kokevat itsensä vähän onnellisemmiksi. Lapsettomat saavuttavat kuitenkin saman onnellisuuden ilman noita lapsiperhe-elämään liittyviä epämiellyttäviä kokemuksia, stressiä, huolta, parisuhdetyytyväisyyden huononemista ja elämänpiirin kaventumista. Toisin sanoen lapseton pääsee helpommalla. Tämä ilmeisesti rassaa joitakin vanhempia tavattomasti, ja siitä seuraa kuittailuja helposta elämästä. Ihan niin kuin kärsiminen olisi jotenkin itsetarkoituksellista.
-107
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:05"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 12:47"]
Onko media ja netti hävittänyt ihmisten suhteellisuudentajun ja ruokkinut entisestään masentunutta kyynistä mielialaa?
[/quote]
Kukaan ei ole nähdäkseni kieltänyt, etteikö suurin osa vanhemmista pärjäisi tehtävässään ihan hyvin ja onnistuisi löytämään onnea elämäänsä. Tästä ei kuitenkaan seuraa, etteivätkö monet olisi onnellisempia ilman lapsia. "Monet" ei tarkoita suurinta osaa.
Vanhemmat ja lapsettomat pariskunnat on todettu lukuisissa tutkimuksissa suurinpiirtein yhtä onnellisiksi, ja jos jotakin, lapsettomat kokevat itsensä vähän onnellisemmiksi. Lapsettomat saavuttavat kuitenkin saman onnellisuuden ilman noita lapsiperhe-elämään liittyviä epämiellyttäviä kokemuksia, stressiä, huolta, parisuhdetyytyväisyyden huononemista ja elämänpiirin kaventumista. Toisin sanoen lapseton pääsee helpommalla. Tämä ilmeisesti rassaa joitakin vanhempia tavattomasti, ja siitä seuraa kuittailuja helposta elämästä. Ihan niin kuin kärsiminen olisi jotenkin itsetarkoituksellista.
-107
[/quote]
Ei ole itsetarkoituksellista, mutta helppo elämä ei myöskään ole automaattisesti hyvän elämän synonyymi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:08"]
Ei ole itsetarkoituksellista, mutta helppo elämä ei myöskään ole automaattisesti hyvän elämän synonyymi. :)
[/quote]
Tämä on truismi. -107
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:08"]
Ei ole itsetarkoituksellista, mutta helppo elämä ei myöskään ole automaattisesti hyvän elämän synonyymi. :)
[/quote]
Tämä on truismi. -107
[/quote]
Varmaan onkin, mutta kerta toisensa jälkeen näissä keskusteluissa on joku, joka vetää ässän hihasta: "Lapsettomana on helpompaa, onneksi en tehnyt lapsia." Tällaiset kommentit indikoivat juuri sitä, että kommentoijan mielestä mahdollisimman helppo elämä on hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mulla oli ihan samat fiilikset ja tuntemukset, kun lapsi oli alle vuoden ikäinen! Nyt se on 1,5 v, ja olen taas löytänyt elämäniloni. Lapsi paranee koko ajan, kun vuorovaikutustaidot kehittyy ja itsenäisyyttä tulee lisää. Huomattavasti mukavampaan suuntaan elämä muuttui, kun:
- lopetin imetyksen -> miehestä tuli tasavertainen vanhempi, voin ilman huolen häivää häippästä illaksi pois ja mies nauttii, kun saa olla lapsen kans kahdestaan
- lapsi oppi kävelemään kunnolla -> alkoi tutkia maailmaa sen sijaan, että roikkuisi äidin lahkeessa koko ajan, nyt nauttii toisten lasten seurasta, mummolassa olosta jne.
Uskoisin, että tämä paranee vaan, kun uhmaikä menee ohi, lapsi puhuu kunnolla ja ymmärtää asioita (ja osaa tehdä itsensä ymmärretyksi) jne.
Ja vielä ihan OT, vaikka itse koin vauvavuoden rankkana (etenkin henkisesti, se tylsyys ja puutuneisuus ja sitovuus), niin läheskään kaikki eivät koe näin. Osalla mun ystävistä on alle vuoden ikäinen, ja ihmettelevät kun kerron näistä tuntemuksistani. Heille vauvavuosi on pelkkää onnen ihanuutta ;) tai sitten eivät myönnä totuutta (tosin en ymmärrä miksi eivät mulle myöntäisi, jos itse avaudun omista tuntemuksistani). Tämä siis kommenttina niille, jotka luulevat, että kaikkien vauvojen äitien elämä on kärsimystä. Ihmiset kokee asioita niin eri tavoin.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:30"]
Varmaan onkin, mutta kerta toisensa jälkeen näissä keskusteluissa on joku, joka vetää ässän hihasta: "Lapsettomana on helpompaa, onneksi en tehnyt lapsia." Tällaiset kommentit indikoivat juuri sitä, että kommentoijan mielestä mahdollisimman helppo elämä on hyvää.
[/quote]
Jos et ole huomannut, tämän palstan keskusteluissa yhden tai kahden lapsen vanhemmat vetoavat aivan samaan asiaan perustellessaan, miksi heille ei ole tulossa toista tai kolmatta lasta. Mitä tämä sinusta indikoi? -107
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 12:38"]Silti suojelunhalu on ottanut heti vallan. Muistan katselleeni esikoista ajatellen, etten rakasta tätä, mutta nyt tärkein tehtäväni elämässä on pitää hänestä huolta, että tälle ihmiselle ei koskaan saa tapahtua mitään pahaa. Se oli pysäyttävä kokemus. En ole koskaan tuntenut sellaista aiemmin.
[/quote]
Hep, minä tunnistan tuon hetken myös muistoistani - istuin sairaalassa vauvaani katsellen ehkä syntymän jälkeisenä päivänä, ja järisyttävä halu suojella pientä olentoa nousi humahtaen jostain esiin :-). Muistelen lukeneeni että tämä olisi joku luontoäidin järjestämä hormonaalinen ilmiö.
Minut yllättää tämän ketjun negatiivisuus. En itse ollut nuorempana varma siitä, haluanko äidiksi, enkä ollut mitenkään lapsirakas alle kolmekymppisenä. Vanhemmuuteen päädyttiin vuosien harkinnan jälkeen. Ilman muuta tämä on ollut myös rasittavaa, mutta päällimmäisenä on tunne siitä että maailmaan putkahtanut uusi tulokas on niin valtavan hieno pieneläjä kaikin puolin :-). Monista viesteistä tuntuu puuttuvan tämä vanhemmuuden ylpeys. Masennusko teillä on vai mikä? Minä en edes ole mikään maailman optimistisin ihminen mutta en millään löydä itsestäni tuota vaihdetta että perhe-elämä olisi pahimmillaankaan "paskaa".
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 12:43"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 11:26"]
Lapsiperhe-elämään kuuluu paljon kuraa (kirjaimellisesti), mutta niin paljon hyvääkin.
[/quote]
Lapsettomaan elämään ei taas kuulu juuri mitään huonoja puolia. Minusta on itsestäänselvää, että paljon nykyistä useampi olisi onnellisempi lapsettomana. Ei tarvitse kuin vilkaista sanomalehtien pikku-uutisia (tai tätä palstaa) saadakseen siitä varmuuden. Tämä on ihan hyväntahtoinen toteamus eikä hyökkäys kenenkään äitiyttä kohtaan.
[/quote]
Kyllä minun elämääni kuului välillä sitä kuraa ennen perhettäkin, tosin vain kuvainnollisesti. ;) Itse koen olevani paljon onnellisempi nyt kun ympärilläni on oma perhe. Toki myös väsyneempi ja rasittuneempi, mutta toisaalta on vapauttavaa, etten ehdi enää märehtiä niin paljon omaa itseäni kuin ennen. Olen vapautuneempi nyt, tyytyväisempi kehooni ja ennen kaikkea armollisempi niin itseäni kuin muita ihmisiä kohtaan. Moni arkinen asia on vaikeutunut, mutta kokonaisuutena olen onnellisempi ja elämä "makes sense" nyt. Tämä toki vain minun tarinani. :)
Minulla on paljon lapsettomia ystäviä, ja kyllä hekin valittavat minulle elämäänsä, vaikeuksiaan, työstressiään, ulkonäköpaineitaan, ajan puutetta, huonoa parisuhdetta, sinkkuuttaan, fyysisiä vaivojaan, unettomuuttaan, näköalattomuutta, vanhempiaan, sisaruksiaan, kotiaan, milloin mitäkin. En kuitenkaan tee näistä hätiköityä johtopäätöstä, että hei, lapsettomana on varmaan ihan kamalaa tai että ystävieni elämä olisi jotenkin huonoa.
Onko lapsettomien ja lapsellisten elämän välillä todella näin suuri kuilu, että ihan joka asia pitää kääntää tällä palstalla lapselliset versus lapsettomat- keskusteluksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 21:35"]
Ap, miehen on ehdottomasti otettava pääasiallinen hoivavastuu. Parhaimmassa tapauksessa hän alkaa ymmärtää sinua paljon paremmin, ja pahimmassakin tapauksessa teet omasta elämästäsi helpompaa. Miehellä ei ole mitään varaa kieltäytyä, kun hän krran oli se, joka lasta toivoi.
[/quote]
Tätä minäkin ihmettelen, että miksi mies ei ole kotona lasta hoitamassa, kun selvästikin ap:n perheessä lapsi on paljon enemmän miehen projekti.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:52"]
Kyllä minun elämääni kuului välillä sitä kuraa ennen perhettäkin
[/quote]
Väännetäänpä vielä rautalangasta: Vanhemmuudesta seuraa koko joukko negatiivisia asioita. Siitä, että päättää omasta halustaan jättää lisääntymättä, ei seuraa mitään negatiivista. Tai ainakaan en keksi mitään, kun taas vanhemmuuden kielteisistä piirteistä ovat vanhemmat itsekin hyvin auliita puhumaan.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:43"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:30"]
Varmaan onkin, mutta kerta toisensa jälkeen näissä keskusteluissa on joku, joka vetää ässän hihasta: "Lapsettomana on helpompaa, onneksi en tehnyt lapsia." Tällaiset kommentit indikoivat juuri sitä, että kommentoijan mielestä mahdollisimman helppo elämä on hyvää.
[/quote]
Jos et ole huomannut, tämän palstan keskusteluissa yhden tai kahden lapsen vanhemmat vetoavat aivan samaan asiaan perustellessaan, miksi heille ei ole tulossa toista tai kolmatta lasta. Mitä tämä sinusta indikoi? -107
[/quote]
Varmaan sitä, että yhden tai kahden lapsen kanssa saa parhaimmillaan molemmista maailmoista napattua parhaat puolet? :) Voi elää sitä lapsiperhe-elämää, mutta elämään mahtuu muutakin? Saa nauttia ja rämpiä (nämä eivät poissulje toisiaan) sen pikkulapsiajan, mutta siihen ei tarvitse jumittua vuosikausiksi.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:58"]
Varmaan sitä, että yhden tai kahden lapsen kanssa saa parhaimmillaan molemmista maailmoista napattua parhaat puolet? :) Voi elää sitä lapsiperhe-elämää, mutta elämään mahtuu muutakin? Saa nauttia ja rämpiä (nämä eivät poissulje toisiaan) sen pikkulapsiajan, mutta siihen ei tarvitse jumittua vuosikausiksi.
[/quote]
Mielestäsi siis näiden vanhempien kohdalla mukavuudenhaluun vetoaminen ei ole merkki siitä, että he pitävät helppoa elämää itsetarkoituksellisena. Miksi sitten lapseton ihminen, joka elää yhtäläisen rikasta ja merkityksellistä elämää ja vetoaa lapsettomuuspäätöksessään mukavuudenhaluun, arvioidaan eri kriteerein? -107
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:52"]
Kyllä minun elämääni kuului välillä sitä kuraa ennen perhettäkin
[/quote]
Väännetäänpä vielä rautalangasta: Vanhemmuudesta seuraa koko joukko negatiivisia asioita. Siitä, että päättää omasta halustaan jättää lisääntymättä, ei seuraa mitään negatiivista. Tai ainakaan en keksi mitään, kun taas vanhemmuuden kielteisistä piirteistä ovat vanhemmat itsekin hyvin auliita puhumaan.
[/quote]
Onhan se noinkin. En pistä vastaan.
Itse olen valmis vastaanottamaan myös sitä kuraa saadakseni sitä hyvää, mitä auttamatta perheen kautta saan.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 14:03"]
Itse olen valmis vastaanottamaan myös sitä kuraa saadakseni sitä hyvää, mitä auttamatta perheen kautta saan.
[/quote]
Näin kannattaa tietenkin tehdä, jos se on, mitä elämältä haluaa. Jokaisen pitää elää itsensä näköistä elämää omien arvojensa mukaisesti. Arvojaan seuraamalla pystyy usein sietämään aika paljonkin epämukavuutta.
Toisaalta ei kannata ihmetellä, miksi joku haluaisi ottaa hyvää myös ilman kuraa, kun se on kerran mahdollista. Eikä varsinkaan kannata ihmetellä, miksi vanhemman elämä tuntuu kurjalta, kun hänen elämänsä ei ole ollenkaan omien toiveiden mukaista eikä vanhemmuudesta saatava hyvä riitä kompensoimaan negatiivisia puolia. Silloin ap:n kuvailemat tuntemukset ovat paitsi ymmärrettäviä, myös väistämättömiä. -107
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 12:09"]
Siis musta on surullista että tarvitaan lapsi jotta elämä saa syvemmän tarkoituksen. Sellaisen kuuluisi lähteä ihmisestä itsestään. Lapsi ei tuo oikeaa onnea jos on esim masentunut. Tiedän että katuisin jos hankkisin lapsen miehen takia
[/quote]
Ei lasta tarvita antamaan elämään syvyyttä, mutta kyllä se joka tapauksessa syventää elämää entisestään sitten kun se siinä on. Vanhemmuuteen kasvetaan. Vanhemmuus on matka itseensä, joten lasten saaminen automaattisesti syventää elämää.
Itselleni vanhemmuus on ollut tähän mennessä kaikkein eniten itseäni muokkaava asia aikuisuuden aikana. Edes parisuhde ei millään yllä sille tasolle, miten paljon lapset ovat syventäneet elämääni. Äitinä taistelen joka päivä omien virheideni kanssa. Ne heijastuvat lapsesta peilin lailla itseeni. Lapset on myös siinä mielessä avartaneet maailman kuvaani, että täällä maailmassa on nyt olemassa jotain, joiden eteen haluan tehdä kaikkeni. Prioriteetit ovat muuttuneet ja käsitykseni ihmisyydestäkin on muuttunut.
Lapseni antavat enemmän kuin rakkauteni heitä kohtaan. En ole koskaan heti rakastunut lapsiini, kun ne ovat syntyneet. Silti suojelunhalu on ottanut heti vallan. Muistan katselleeni esikoista ajatellen, etten rakasta tätä, mutta nyt tärkein tehtäväni elämässä on pitää hänestä huolta, että tälle ihmiselle ei koskaan saa tapahtua mitään pahaa. Se oli pysäyttävä kokemus. En ole koskaan tuntenut sellaista aiemmin.
Ap:lle sanoisin, että vanhemmuus on pitkä matka eikä se todellakaan ole aina nautittavaa. Olet äiti koko loppuelämäsi, joten usko minua, vielä tulee paljon hetkiä, jolloin olet onnellinen lapsestasi. Imettämisen lopettaminen helpottaa, sillä hormoonit tasaantuvat. Koita vain sinnitellä vaikean alun yli.